28.3.2017 22:53

Päivät lentää

Ohopsan, yli kuukausi viime kirjoituksesta… Mihinköhän sekin kuukausi katosi? Vaikka joo on tässä ollut kaikenlaista, ihan perusarjen pyöritystä ja muutakin hässäkkää. Vähän pientä rataskuvioiden veivaamista, yllätys yllätys jälleen kerran. Blogi on ollut mielessä, mutta näköjään kirjoittamaan asti en ole ehtinyt, ja tämäkin on nyt vain tällainen pikainen ilmoitus, että hengissä ollaan. Blogiin liittyen on kyllä pieniä muutoksen tuulahduksia tuloillaan, toivon mukaan sellaisia että inspiroituisi vähän useammin näppiksen ääreen muutenkin kuin somessa roikkumisen merkeissä. Priorisointikysymys se toisaalta taitaa enimmäkseen olla – enkä mä tunnetusti maailman paras priorisoija, eh heh.

Turussa lumet ovat pääasiassa kadonneet kiitos kevätauringon, mutta kaivoin kuva-arkistosta vielä muutaman kuvan tammikuulta, kun tein eräänä sunnuntaina iskän kanssa pienen kävelylenkin metsässä tiluksia tarkastellen. En ole tuolla mun ja siskon tulevassa perintömetsässä kovin montaa kertaa tallustanut, kun se ei ole missään ihan lähistöllä saavutettavissa, joten oli hauska vuosien tauon jälkeen käydä siellä ihmettelemässä.

Metsäkävelyllä
Piilossa
Iskä
Rajamerkki
Varpuja lumen alla
Mänty
Ihana valo

Oi että, tuo tammikuinen valo on kyllä ihan omaa luokkaansa! Se muuttuu niin nopeasti ikään kuin kovemmaksi ja kirkkaammaksi kevään edetessä, vaikka ihanaa auringonpaiste on toki muulloinkin. Kevätkuvia mulla ei oikein vielä olekaan, täytyy aktivoitua kuvauksen suhteen nyt kun valoakin riittää paremmin.

Alkuvuoden sairasteluputken jälkeen on sillä saralla mennyt paremmin, mitä nyt itse onnistuin viime viikonloppuna nappaamaan jonkun vatsapöpön, josta toipuminen on edelleen vähän vaiheessa. Kaksi vatsatautia kolmeen kuukauteen riittäisi mulle mainiosti, toivottavasti niitä ei nyt tulisi enää yhtäkään lisää tähän talouteen. Kevyesti otti päähän, kun sunnuntai oltiin laivalla enkä pystynyt nauttimaan ruuasta ja saati sitten muusta aktiviteetista! Puhumattakaan eilisestä lomapäivästä, kun olin ajatellut saavani vaikka mitä tehtyä… No en tehnyt, vaan koko päivä meni maatessa sohvalla tai nukkuen päikkäreitä. Uhh.

Aurinko laskee ja pelto höyryää

Höyryävään auringonlaskuun on hyvä päättää tämä postaus. Palataan taas pian!

Ps. Että voi risoa tämä kellojen siirtäminen! Nimim. koko ajan tulee jostain vastaan laite, jossa väärä aika… Muutenkin inhottavaa yhtäkkiä yrittää totuttautua elämään tunnin “väärään” aikaan, ja vielä kahdesti vuodessa. Milloin tällainen typeryys oikein lopetetaan?!

25.2.2017 15:29

Alkuvuoden kuulumisia

Heipähei, pitkästä aikaa! Kovin on hiljaista tämä mun bloggaaminen tällä hetkellä, illat ovat älyttömän lyhyitä ja pimeä vuodenaika on väsyttänyt entisestään eikä lapsen nukkumaanmenon jälkeen tee itsekään mieli tehdä muuta kuin painua pehkuihin. Onneksi nyt alkaa vihdoin näyttää siltä, että talvi tekee tilaa keväälle – valoa riittää yhtäkkiä pidempään, auringonsäteet kutittelevat poskia eikä edes parin päivän lumisateet saa mieltä latistumaan. Pääseepähän käyttämään pulkkaa vielä tälle talvelle ja mikä parasta, ihanassa aurinkoisessa säässä! Postauksen kuvat tosin kaivoin arkistosta, ne on otettu eräänä tammikuisena viikonloppuna maalla, silloin kun täällä suunnalla edellisen kerran tuntui edes vähän talvelta.

Kuuran peittämät
Jäätaidetta tuulilasissa
Muutama lehti jäljellä
Postinhaku potkukelkalla
Hileessä
Luonnon helmet
Pikkupanda
Oksa

Meillä on alkuvuosi mennyt aika pitkälti sairastaessa. Synttäreiden jälkeisen ilmeisesti noron perään mini vetäisi influenssan ja siitä parin viikon kuluttua vielä perus nuhakuumeen, jonka tietysti onnistuin saamaan itsekin. Mies on ollut terästä eikä ole napannut nyt mitään räkätauteja, joku siis tässä taloudessa ollut edes suunnilleen tolpillaan. Tuo viimeinen flunssa otti kyllä jo aika tavalla mielen päälle, kun ei olisi jaksanut enää jatkuvasti pysytellä kotona neljän seinän sisällä. Huh, toivottavasti meidän sairastamiset olisi nyt ainakin hetken tässä! Blogin suhteen koitan taas hieman aktivoitua, kun olisi tuota matskua luonnoksissa vaikka millä mitalla. Nyt kuitenkin suunta pihalle kera taaperon ja pulkan, aurinkoista viikonloppua siis!

13.2.2017 22:30

Touhukas ja neuvokas 2-vuotias

Puoli vuotta vierähti tavallaan nopeasti ja toisaalta taas siinä ehti tapahtua niin paljon kaikenlaista, että aivan kuin välissä olisi kuukausia enemmänkin kuin kuusi. Päiväkodin aloitus tuntui kasvattavan niin esikoista kuin meitä vanhempia hurjan askeleen eteenpäin ja nyt kun arki on saatu kaikin puolin rullaamaan, tuntuu yhtäkkiä kuin meillä olisi isokin lapsi. Vaikka joo pienihän tuo toki edelleen on, varsinkin näin sairasteluaikaan. ♥ Viime heinäkuussa meillä oli piiperö, joka lähes hukkui 86-kokoiseen frillamekkoon, ja nyt tuosta mekosta roikkuu kaapissa jo koon 98 versio eikä se ole yhtään liian iso. :) Jännittävä nähdä mitä kaikkea seuraava puolivuotiskausi tuo tullessaan!

2-vuotias tytär

Tytär 2 v.
  • On yleisesti ottaen reipas ja tomera, toisinaan toki myös vallaton ja kujeileva. Pahin uhma on selvästi vasta edessä, vaikka pientä esimakua siitä ollaan jo saatu… Tällä hetkellä kuitenkin ihana on erinomainen sana kuvaamaan tätä neuvokasta ja kekseliäistä pikkuneitiämme; pääpiirteittäin hän on aurinkoinen, hyväkäytöksinen ja useimmiten suht tottelevainenkin.
  • Vieraissa paikoissa tai uusien ihmisten suhteen edelleen hieman hitaasti lämpeävä. Hetken katseltuaan ympärilleen uskaltautuu kuitenkin mukaan muiden menoon, ja joskus kotiinlähtö onkin sitten itkun paikka.
  • Aloitti päiväkodissa 1 v 6,5 kk ikäisenä ja parin ensimmäisen viikon kankeuden (ks. edellinen kohta) jälkeen kaikki on sujunut vallan mainiosti. Hoitopäiviä on ollut 16/kk ja perjantaisin meillä on aina hoitovapaapäivä, jolloin nautimme vapaapäivästä ja teemme jotain kivaa.
  • Kotona tykkää lukea, piirtää ja leikkiä keittiövälinellään, Legoilla tai Brion junaradalla. Myös palapelit ovat todella pop ja tyyppi on yllättänyt vanhempansa tekemällä vaikeampiakin palapelejä, kun tunnistaa hienosti palojen muodot alustaan nähden.
  • Rakkaimmaksi pehmoleluksi on muodostunut kummisedältä ekana nimipäivänä saatu Bukowskin pieni pupu.
  • Rakastaa edelleen kotitöitä ja tahtoo aina olla mukana auttamassa, on kyse sitten pyykkien laittamisesta tai siivoamisesta tai mistä tahansa käpistelystä.
  • Puistossa suosikkitouhu tuntuu olevan hiekkalaatikolla oleminen, talviaikaan on yritetty kuopsuttaa jäistäkin maata. :D Liukumäestä oppi laskemaan istualteen pian hoidossa aloitettuaan.
  • Piirretyt ovat tulleet jäädäkseen arkitouhujen keskelle ja Kaapo on ollut selkeästi se kaikista lempparein. Pikku Kakkostakin katsoo silloin tällöin, mutta harvemmin jaksaa siitä innostua sen enempää.
  • Harrastuksiin kuuluu edelleen vanha tuttu naperosirkus, jonka lisäksi käymme välillä myös perhetemppuilussa. Kummastakin neiti tuntuu nauttivan kovasti, erityisesti temppuratapäivinä. Jotkut leikit taas aiheuttavat selvää ihmetystä ja kulmien kohottelua, esim. musiikkikappaleet joiden aikana tehdään pieniä “tehtäviä” (kyykkyyn meno, yhdellä jalalla seisominen jne.).
  • Puheen kehitys teki harppauksen heti tarhan aloituksen jälkeen ja uusia sanoja alkoi tulla viikottain. Hassua oli, että hoitopäivien aikana pimu ei oikein puhunut mitään! Lauseita ei edelleenkään puhu, ei edes kaksisanaisia, mutta ymmärtää todella paljon kaikkea mitä hänelle puhuu.
  • Sanoo isi ehkä noin tuhat kertaa päivässä, äitiä vain äärimmäisessä hädässä. Äiti on yleensä toi (= kaikki mitä mini ei osaa nimetä) tai uusimpana aasi… Mitä tähänkin nyt sitten voisi todeta. :P
  • Isi-vaihe on jatkunut nyt useamman kuukauden, tahtoo kaiken tehdä isän kanssa ja vain isä on pop. Tavallaan siis hyvä, että isä tekee välillä iltavuoroa, jolloin on tyydyttävä äidin kanssa touhuamiseen iltaisin.
  • Nukkuu vaihtelevasti; toisinaan hienosti omassa sängyssä koko yön heräämättä ja toisinaan pitää päästä vanhempien sänkyyn. Pinnasängystä luovuttiin 1 v 7 kk kohdalla, kun pirpanan yöllinen pyörimiset ja alas könyämiset sitä vaativat. Nukuttaminen on välillä yhtä taistelua ja kestää jopa 2 h, mutta välillä on kausia jolloin ei aikuisen edes tarvitse kököttää sängyn vieressä.
  • Päiväunet nukkuu pääsääntöisesti sekä hoidossa että kotona, siinä puolenpäivän jälkeen ja noin pari tuntia.
  • Syömisen suhteen on kaikin puolin nirso. Se mikä uppoaa tänään ja upposi eilen, ei muuten taatusti mene enää huomenna. Ja joku ruoka mikä ei ole koskaan maistunut, katoaa yhtäkkiä lautaselta alta aikayksikön. Karkkia ei edelleenkään saa, jäätelöä tai keksejä ym. makeaa vain satunnaisesti. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät sekä ruis-/maissinaksut ovat herkkua!
  • Lusikan ja haarukan käyttö sujuu hyvin, samoin juominen normaalista lasista. On suht siisti syöjä, joskin ruokalappu on silti edelleen käytössä (ja ihan tarpeen).
  • Päiväkodin aloitus toi mukanaan säännöllisen sairastamisen: ekan puolen vuoden aikana mini on vetänyt kunnon flunssan lähes kuukausittain ja myös vanhemmat ovat saaneet osansa tartunnoista. Sen kummempia lääkekuureja ei kuitenkaan ole tarvittu ja esim. korvatulehdusten lukumäärä on edelleen nolla. (Kopkop, toivottavasti näin myös jatkuu!)
  • Viimeiset poskihampaat puuttuu ylhäältä, mutta eiköhän ne sieltä jossain kohtaa ilmaannu.
  • Hiusten määrä on lisääntynyt ja kutreille on ihan mukavasti tullut pituuttakin. Viimeksi mainittu otsafliisu oli pakko siistiä elokuussa kavereiden häiden alla, kun se oli jatkuvasti silmillä. Otsatukkaa on sen jälkeen siistitty pari kertaa, mutta muuten hiukset ovat saaneet kasvaa rauhassa. Typyn hiuslaatu vaikuttaa olevan liukas ja lasimainen kuten äidillään, ponnarit ja saparot kyllä pysyvät mutta lettejä on hivenen haastava tehdä.
  • 2-vuotispäivän lähestyessä alkoi kuivaksi harjoitteleminen ja se sujuikin hienosti (erityisesti päiväkodissa), kunnes tuli tammikuun noro ja muut sairastelut. Nyt myös potalla käyminen on toisinaan aikamoisen väännön takana, vaikka tavaraa sinne pottaan hienosti tuleekin.
  • Tarpeeksi pieniä pikkuhousuja oli hieman hankala löytää, mutta esim. Lindexin 86/92 koko pysyy sentään ylhäällä. Vaippojen suhteen tuttu linja jatkuu. Käytössä on samat vanhat kestovaipat (tarhassa sivunepilliset, kotona onesizet) ja yöllä + reissussa kertsit, Muumien koon 6 teippivaipat.
  • Vaatteissa on käytössä 92, joistain jopa 98. Päänympärys on aika pieni, joten pipoissa menee hyvin vielä 48/50.
  • 2-vuotisneuvolassa pituudeksi merkattiin 86,4 cm ja painoksi 12,2 kg. Kymppi meni siis vihdoin rikki ja kieltämättä syksyn aikana ipana alkoikin tuntua hieman painavammalta sylissä. Käyrät näyttävät tasoittuneen aiemmista miinuksista.
26.1.2017 15:30

Rattaiden tilaaminen ulkomailta

Yhteistyössä: Baby Plus

Onnistuin viime kesän aikana kehittämään jonkun ihmeen pakkomielteen Bugaboo-merkkisistä rattaista, vaikka siihen asti olin mieltänyt ne lähinnä ylihinnoitelluksi statuskapistuksiksi. Viimeksi kevään Lapsimessuilla pyörittelin merkin eri malleja ja totesin helpottuneena, että tuntumaltaan eivät kyllä yhtään ole mun juttu. Silti asia jäi vaivaamaan ja ärsytti, kun a) palasin töihin ja vaunuaika kutistui huomattavasti b) Bugiksista näytettiin pyydettävän hurjia hintoja jopa käytettynä. Kiitos kanssahullun pääsin lopulta testaamaan Bugiksia ihan kunnolla, kun sain lainaksi vuosia vanhat mutta edelleen oikein toimivat Frogit (aiempi versio nykyisestä Cameleon3-mallista).

Syksyllä kuume alkoi olla varsin lämpöisissä lukemissa ja pohdiskelin jatkuvasti mitä oikein tekisin. Rattaiden käyttömme käsittäisi fillarointikauden loputtua pääasiassa matkat päiväkotiin ja takaisin sekä vaunuhullun ehdottoman painajaisen, kärryjen ulkona säilyttämisen päivän ajan. Olin jo päättänyt hankkivani harmaat Buffalo Classicit (niiiiiin kauniit!) mutta tulin sentään järkiini, etten ostaisi tonnin rattaita seisomaan päiväkodin pihalla. Koska tarharattaat löytyivät muualta (ja nekin ehtivät jo kertaalleen vaihtua), päätin satsata autokelpoisiin rattaisiin, jotka kuitenkin olisivat monikäyttöiset. Siispä iskin silmäni Bugaboo Bee3 -rattaisiin, jotka vaikuttivat olevan näppärät pikkukärryt käännettävällä istuimella. Meinasin jopa repäistä kunnolla ja valita Modern Pastel -malliston vaaleanpunaiset, mutta tajuttuani myös istuinkankaan olevan vaaleanpunainen (ja näin ollen kaikkea muuta kuin yhteensopiva must have kirkkaankeltaisen kuomun kanssa) valintani oli lopulta perus-Beet mustalla rungolla.

Karvainen assistentti kärppänä paikalla

Suomessa ei ole kuin kaksi Bugaboon jälleenmyyjää ja kumpikin Helsingissä, muualla ei Bugiksia siis pääse liikkeessä testaamaan. Facebookin vaunuryhmistä olin oppinut, että suoraan Hollannista (Bugaboon kotimaa) tilaamalla merkin tuotteita saa Suomen hintoja edullisemmin ja kuitenkin mahdolliset takuu- ym. asiat hoituvat mutkattomasti – kiitos EU:n. Pyysin tarjouksen kahdelta hollantilaiselta verkkokaupalta, minkä lisäksi laitoin mielenkiinnosta kyselyn myös kotimaisille myyjätahoille. Suomessa Bugiksilla on yleensä tiukat hinnat eikä alea heru kuin ehkä lisävarusteista, mutta yllättäen kyselykierroksen tuloksena oli vain yksi tiukasti listahinnassa pysyttelevä myyjä. Hintaero jäi silti sen verran merkittäväksi, että päädyin tilaamaan rattaat Hollannista, josta sai myös lisäkilkkeet (omalla kohdallani extrakuomu) ihan mukavaan hintaan.

...ja toinen assistentti toki myös. #kids #toddler #daughter #minime #kidsclothes #minirodini #noshorganics #miroju #minirodinijutustelut #stroller #bugaboo #bugaboobee3 #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #babyplushoorn

Tarjous pyydetään sähköpostitse ja kommunikaatio sujuu mainiosti englanniksi. Ensimmäinen, Buffaloista pyytämäni tarjous oli selkeä ja hyvin eritelty, minkä lisäksi viestin lopussa oli listattuna myös lisätarvikkeiden tarjoushintoja. Luovuttuani Buffalo-ajatuksesta veivasin vielä Beehen liittyen useamman viestin verran niin että itseänikin jo vähän nolotti, mutta Baby Plussalta jaksoivat kärsivällisesti vastata kysymyksiini ja mielenmuutoksiini. :D Marraskuun alkupäivinä sain vihdoin lyötyä homman lukkoon ja BabyPlus pääsi tekemään tilauksen Bugaboolta, arvioitu toimitusaika oli 1-3 viikkoa. Toimitusaikaan vaikuttaa saatavuus Bugaboolta, suosituimmat jutut saattavat toisinaan olla huonommin saatavilla. Ei siis muuta kuin odottelemaan!

Paketti auki!

Oman settini kanssa kesti 2,5 viikkoa, kunnes maksulinkki kolahti inboxiin. Tilaus maksetaan tosiaan vasta sitten, kun Baby Plus on saanut tavaran itselleen ja paketti on valmis toimitettavaksi ostajalle. Seuraavana päivänä sain vahvistuksen, että maksu on onnistunut ja sitä seuraavana tuli erillisessä viestissä seurantakoodi. Kuljetusliike oli DHL, torstaina paketti lähti Hollannista ja maanantaina tuotiin kotiovelle. Saamassani linkissä toimitusajankohdaksi väitettiin torstai-iltaa, mutta Suomen sivuston kautta sai näkyviin paremman ja tarkemman seurannan. Tieto toimituksesta tuli tekstiviestitse, johon vastaamalla sai valita toimitusikkunan, ja mahdollinen ovikoodi oli kysytty jo tilausvaiheessa, joten kuljettajan ei tarvinnut enää soitella mulle alaovelta vaan hän kantoi suoraan paketin sisälle.

Mun oli pakko valita päivän myöhäisin toimitus (iltayhdeksään mennessä), joten sinä iltana vähän nuo iltatoimet venyivät… Sekä lapsi että kissa hyörivät jaloissa apureina, kun tutustuin laatikon sisältöön ja tavasin ohjeista kokoamiseen liittyviä sivuja. Maailman helpoimmat koottavat Beet eivät mun mielestä olleet, mutta kyllä ne lopulta oikeanlaisilta näyttivät. Tyttö oli ihan liekeissä, Beet kun ovat niin pienet että tuollainen alle metrinenkin pystyy aisa alimmillaan niitä työntelemään. Myös kyytiin kiipeäminen onnistuu helposti ja välillä muksu löytyykin eteisestä istuskelemasta Beessä, ihan noin niinkuin muuten vaan. Vaunuhullun tytär. ;)

Yllätysnalle

Pahvilaatikossa oli kaiken olennaisen lisäksi pieni ylläri: pehmonalle, jonka häntää vetämällä soi musiikki. Taapero rakastui nalleen saman tien ja nallen “laulua” onkin kuunneltu monena iltana nukkumaan mennessä. Varsin osuva lahjus pienelle ihmiselle siis! Mitä olen keskusteluista lukenut, tällaiset yllätykset ovat ihan normaalia toimintaa Baby Plussalta. :) Tarkempaa esittelyä rattaista on tulossa myöhemmin, koitan tuosta saada muutamat jonossa olevat ensin alta pois.

Rattaista saatu pieni alennus bloginäkyvyyttä vastaan.

20.1.2017 17:02

Kaksivuotiaan kahdet juhlat

Äkkiä se vilahti ohi, esikoisen toinen ikävuosi – viime viikonloppuna jälkikasvumme täytti jo kaksi! Siinä missä ensimmäinen vuosi oli varsin rankka ja vähäuninen, toisesta selvisimme huomattavasti kivuttomammin. Heti kun mini alkoi aika pian ekojen synttäreiden jälkeen nukkua lähes normaalisti, myös me vanhemmat pääsimme tasaamaan kertynyttä univajetta ja näin kaikilla oli mukavampaa. Emme me edelleenkään ole mitään maailman pitkäpinnaisimpia tyyppejä, mutta erityisesti omalla kohdalla olo on helpottanut paljon vuoden takaisesta.

Tässä vuoden aikana elämä ja arki on muuttunut aika tavalla; kesän alussa palasin itse töihin ja kesän lopussa tytär aloitti päiväkodissa. Hoidon aloittaminen on toki tuonut mukanaan sairastelut, mutta niistäkin huolimatta viimeinen puoli vuotta on sujunut ehkä tuhat kertaa paremmin kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Iso kiitos siitä kuuluu luonnollisesti päiväkodille ja tytön mahtaville hoitajille, joista on selkeästi tullut myös pirpanalle tärkeitä aikuisia. Tuntuu helpottavalta huomata, että onnistuimme tekemään oikean valinnan hoitopaikan suhteen, vaikka viime keväänä meillä ei ollut asiasta mitään haisua.

2-vuotias synttärisankari
Mekko – Mini Rodini, sukkikset The Brand.

Palaan tarkempiin 2-vuotiskuulumisiin vielä erillisessä postauksessa, kun olemme käyneet neuvolassa, ja nyt vuorossa sen sijaan pientä turinointia viikonlopun juhlista. K-serkku saapui apukäsinensä jo torstai-iltana, mikä oli jälleen iso ja tärkeä apu juhlien järjestelyssä. Viime vuonna juhlimme yhtenä päivänä porrastetusti, tänä vuonna päätin testata miten toimisi kaksipäiväiset kemut. Jonkun verran olin ehtinyt tehdä juttuja alkuviikosta, mutta esim. vuoden aikana otettuja kuvia (polaroid-tyylisiä tällä kertaa) lätkin seinälle siinä vaiheessa kun vieraita jo valui ovesta sisään… Värit ja koristelut pohjautuivat tyttären juhlamekkoon: kissoja, musta-valkoista ja keltaista. Yllättävää kyllä, valkopohjainen mekko selvisi ekasta päivästä täysin moitteetta eikä tarvinnut seuraavana päivänä kuin heittää takaisin päälle.

Kuvaseinän äärellä

Kakun halusin tehdä vehnättömänä, maidottomana ja munattomana sekä väreiltään teemaan sopivana. Ajatuksena oli ensin tehdä pari pyöreää kakkua, mutta erinäisistä syistä niistä tulikin kulmikkaita. Hyödynsin ohjeissa pitkälti Kamomillan konditorian täytekakkuopasta; pohjan tein gluteenittoman ohjeen mukaan, vadelmainen täyte oli sekoitus vähän kaikkea ja päällyste peruskreemi tomusokerista ja margariinista keltaiseksi värjättynä. Musta kuorrute oli Pirkka lakritsikastiketta, joka oli sopivan paksua mutta kuitenkin valuvaa ja meni ainesosiensa puolesta kategoriaan. Vegaaninen kakkupohja oli mukava uusi tuttavuus, jota varmasti hyödynnän myöhemminkin! Lakritsikastike + kreemi oli yhdessä turhan makea kombo, jopa mun kaltaiselle sokerihiirelle… Kummallekin päivälle oli yksi 10 hlön ohjeella tehty kakku ja ne riittivät oikein mainiosti, vaikka vieraita taisi kumpanakin päivänä olla 20 ellei enemmänkin.

Lauantain tarjoilut

Viime vuodesta oppineena tarjolla oli suolaista enemmän kuin makeaa, kumpanakin päivänä erilaisia keksejä (mm. itse tehtyä siemennäkkäriä) ja levitteitä + dippejä sekä toisena päivänä cocktailpiirakoita ja toisena vuohenjuusto-luumuomenahillo-paloja. Lisäksi oli vaihteleva setti kasviksia sekä hedelmiä. Keksisysteemit eivät osoittautuneet hitiksi, tai ehkä vaihtoehtoja vain oli liikaa. Piirakat ja siemennäkkäri kyllä tekivät kauppansa, samoin tuoreosasto. Vähän ehkä kuitenkin meni taas kerran överiksi ja ensi vuonna voisin koittaa muistaa tarjoilujen suhteen sellaiset adjektiivit kuin helppo ja yksinkertainen. ;)

Sunnuntain tarjoilut

Lahjoja tuli iso kasa ja ihanasti muut lapsivieraat olivat auttamassa päivänsankaria niiden avaamisessa. Suurin osa paketeista sisälsi jotain liittyen Brion junarataan, jota oli toivottukin – voin muuten sanoa, että nyt riittää palikoita varsin pitkään rataan! Junakilkkeiden lisäksi neiti sai mm. ison Duplo-alustan, kirjoja, harmaapinkin Plaston traktorin, Brion vihreät nukenrattaat, pienen jakkaran, neonpinkin heijastinliivin sekä parit Niken lenkkarit ensi kesäksi.

Bobi myös messissä

Näin jälkikäteen voin todeta, että näin pienelle kahdet juhlat olivat turhan rankat. Eka päivä sujui hyvin, mutta seuraavana oli kyllä havaittavissa turnausväsymystä niin päivänsankarissa kuin vanhemmissakin. Kutsuvieraslistan kutistaminen ei oikein ole vaihtoehto, joten ensi kerralla täytynee joko jakaa juhlat esim. kahdelle eri viikonlopulle tai sitten tempaista jostain tila, johon kaikki mahtuisivat kerralla. Parasta tietysti olisi, jos silloin olisimme viimein päässeet muuttamaan omaan taloon, mutta sitä ei nyt uskalla kuin toivoa.

Juhlien jälkeen

Jälkimmäiset kekkerit osoittautuivat lopulta hieman epäonnisiksi, sillä lähes kaikki sunnuntaina käyneet sairastuivat vatsatautiin! Sama iski kyllä meihinkin, mutta tuntui ihan hirveältä joka kerta kun uusi sairastapaus tuli tietoon. :/ Tämä viikko on siis mennyt sairastaessa ja vieläkin saa vähän jännätä rantautuuko tauti uudemman kerran, kun varmasti on joku paikka tai esine jäänyt puunaamatta… Synttärisankari itse näyttäisi selvinneen kokonaan ilman tautia, ihan uskomatonta! Ei hän tosin sunnuntaina oikein halunnut mitään syödä, että ehkä se sitten pelasti. Seuraavilta juhlilta toivon ennen kaikkea sitä, ettei leviä mitään tautia!