8.1.2017 23:37

Joulutonttujen tuomiset

Palataan vielä ihan hetkeksi menneeseen jouluun nopealla katsauksella siitä, mitä aattona joulukuusen alta löytyneistä paketeista oikein paljastui. Kommenttiboksin puolella saa mieluusti kertoa, mitä lahjakääröt siellä ruudun toisella puolella sisälsivät – vink, vink! ;)

Käyttötavaraa

Toivomani viikkokalenterin ehdin ostaa itse, mutta seinäkalenterin saimme sopivasti lahjaksi. TYRMY:n (Turun Yliopiston Raskaan Musiikin Ystävät ry) kalenteri on tervetullut erikoisuus jääkaappimme kylkeen muistuttamaan päivien kulusta. Takana on toki tarina: serkkuni on mukana yhdessä kuvassa! Kalenteriosaston bonus on huikea Eniten vituttaa 2017 -fläppikalenteri, jonka sijoituspaikaksi valikoitui lopulta oma työpöytä kotona – ihan vaan jotten nelipäiväisen työviikkoni kanssa missaa päivääkään. Kestokassivalikoima täydentyi kahdella näpsästi taiteltavalla tapauksella, Finlaysonin keltaisilla elefanteilla sekä Globe Hopen räiskyvällä punaisella. Possuja ei puuttunut tänäkään jouluna ja lisäksi kotikategoria kasvoi perintövaasilla, CP-kynttilällä sekä tyylillemme passelilla saippuaputelilla. Miehelle (joka harvemmin lahjoja ostaa) vinkkasin kaipaavani uutta tuoksua ja sainkin toivomani Acorellen roll-on parfyymin Citrus Infusion -tuoksulla. Talven tuiskuihin lämmikkeeksi työkaveri antoi käsienlämmittimet, joiden toimintaperiaatteeseen mun pitää hieman vielä tutustua. Parit yleispätevät lahjakortit saimme myös, erinomaisia lahjoja nekin ja varmasti tulevat käytettyä.

Herkkuja jos jonkinlaisia

Herkkuläjä näytti tältä: vähän karkkia, pussi lakritsisipsejä (ah ihania!), paljon teetä. Robert Pauligin jouluteetä, Korpiahon senchapohjainen Jouluyö, Nordqvistilta Sydämellinen joulutee ja Anti-Stress yrttitee sekä töihin erinomaisen kätevä pussiteelajitelma Talven suosikit. Ei muuten lopu tee hetkeen kesken! Ja itse asiassa kuvasta unohtui K-serkun Londonista lähettämä melonin makuinen yrttitee, joka oli hauskassa vesimelonin palan näköisessä pahvipakkauksessa. Muut paljastuivat kaikki paketeista, mutta Vihreät kuulat äiti kaivoi jostain kätköistään, kun ihan pienesti itkin niiden perään. Maraboun konvehteja (toinen mun must joulukarkki) ei valitettavasti löytynyt, onneksi joulukarkkialet korjasivat tämän puutteen myöhemmin…

Leluja minille

Jälkikasvun leluosasto täydentyi kohtuullisesti ja osittain myös (äidin) toivomusten mukaisesti. Nyt on vihdoin Brion junarataan itsestään liikkuva veturi, joka onkin ollut varsinainen hitti! Ehkäpä synttärilahjaksi tulee lisää rataosia, niin saa rakennettua vähän pidempiäkin ratoja. Plaston mustavalkoharmaa leikkiastiasto oli parempaa kuin äiti oli edes kuvitellut, istuu kyllä niin täydellisesti meille. Vielä kun jossain kohtaa saisi hommattua leikkikeittiön tytölle, vaikka hyvin ruuanlaittoleikit näyttävät onnistuvan ilmankin. Supi sukkapidike ei ole lelu, mutta laitoin sen kuitenkin tähän kuvaan – kortissa luki pyykkihuoltoasiantuntija ja sellainen tuo meidän pirpana todella on. :D Pehmoleluista tyttö on myös ollut innoissaan, erityisesti setäni antamasta kissasta. Prinsessapalapelia on niin ikään koottu jo useampaan otteeseen, likka jopa osaa joitakin palasia laittaa oikeisiin kohtiin, vaikka tuo mun mielestä onkin vielä vaikeahko tuollaiselle vajaa 2-vuotiaalle.

Minin vaatekaappiin täydennystä

Minin vaatekaappiin tuli lisäystä osittain äidin valitsemana, lopuista huolehti Lontoon kummitäti. Vasemmalla Noshin pilvicollege ja raitaleggarit, alhaalla (tarpeeksi isot!) pyjamat John Lewis ja Mini Rodini, keltainen mekko metsäaiheisilla kuvioilla Polarn O. Pyret. Lisäksi sukulaisilta muksu sai juniorikoon lakanan (erittäin tarpeeseen vaikken ollut siitä kellekään vinkannut) sekä villaa niin käsiin kuin jalkoihin. Collegepaita ja pitkät yöasut ovatkin olleet tarpeen, kun tällä viikolla pakkanen on huidellut reippaasti miinuksilla. Äiti on aika ihastunut Rodinin bambeihin, vaikka syksyllä ne eivät sen kummemmin iskeneet… Sopivan hämärä kuosi kivalla värikattauksella.

7.1.2017 19:12

Vuoden viimeinen

Joulukuussa 2016…

  • oli pääsääntöisesti pimeää, kylmää ja märkää. Perus joulukuu siis.

Joulukorttikuvaukset

  • mulla oli pitkästä aikaa kuvauskeikka, kun ikuistimme työkaverin tytön ylioppilaskuvat Kupittaanpuistossa. Maassa oli kevyt lumipeite ja ilmassa pieni pakkanen, tietyllä tavalla optimikeli tällaiselle pimeän vuodenajan kuvaukselle. Saatiin kivoja kuvia, vaikka itse sanonkin!
  • kuvasin myös meidän omat joulutervehdykset kotona, ei mikään iisein homma saada houkuteltua vajaa 2-vuotiasta pysymään paikoillaan. Yksi vanha kuusenkoristeappelsiini joutui uhrautumaan…

Yo-kuvaus Kupittaanpuistossa

  • kamerani sanoi yhtäkkiä poks; suljin jämähti paikalleen ja kamera meni täysin mykäksi. Onneksi vasta em. kuvien jälkeen… Koska olin muutenkin ollut aikeissa päivittää rungon, päädyin tilaamaan joulutarjouksesta uuden rungon ja erinomaisella tarjouksella myös pitkään haaveilemani objektiivin. En malta odottaa, että vihdoin saan tämän parivaljakon käyttööni!
  • sain jostain yhtäkkiä jonkun kuumetaudin, yhden viikonlopun makasin täysin voimattomana kotona. Missattiin sen takia myös tytön jumpan talvinäytös, mikä oli tosi harmi.
  • oli tyttäreni ensimmäinen päiväkodin joulujuhla, siihen osallistumista ei onneksi tarvinnut peruuttaa. Voi että miten mahtavasti jälkikasvu oli mukana touhussa, on se niin reipas! Jopa mä pyyhin kyyneleitä silmäkulmistani, kun ohjelma alkoivat kaikkien pienten yhteisellä esityksellä. ♥

Kaksivuotiskakku

  • vietimme pienellä porukalla pikkujouluja syöden, saunoen ja paljussa lämmitellen (tai kiehuen, oli taas lämmittäjältä hieman lämpötila päässyt korkeaksi).
  • juhlittiin kummipoikamme 2-vuotissynttäreitä.
  • meillä oli 4-vuotishääpäivä, jolle löysin nimityksen keramiikkahääpäivä. Perusarkipäivä ja kuvan ottaminenkin venähti illan pimeyteen, mutta on nyt sentään jonkinlainen perhepotretti tallennettuna.
    Aiemmat hääpäiväkuvat: nahka, pumpuli, paperi, vihkimispäivä.

Keramiikkahääpäivä

  • jouluviikko tuntui oudolta ja jotenkin tosi pitkältä, kun aatto osui lauantaille. Mutta saatiinpahan suunnilleen kaikki – siivoamiset ja ruuat ja muut – ajoissa valmiiksi.
  • meille saapui vanhempieni metsästä kuusi, jonka sain kerrankin koristeltua tosi kivasti meille sopivaksi.
  • jouluaatoksi matkustimme koko konkkaronkka kissa mukaan lukien maalle. Aikamoisessa härdellissä joulu sujahti, mutta niin se yleensä tuppaa menemään.

Joulukuusi

  • näin monia kavereita, kiitos joulun. Pitäisi ottaa tavoitteeksi nähdä ihmisiä useamminkin, kun nykyään päivät ja viikot hups vaan katoavat turhan helposti.
  • lomailin muksun kanssa viikon verran emmekä tehneet oikeastaan yhtään mitään ihmeellistä, kunhan olimme ja rentouduimme.

Hyvää uutta vuotta!

  • uudenvuodenaattona kävimme Kupittaalla katsomassa lasten ilotulituksen, illan olimme kotona Barbin seurana paukkujen poksuessa pihalla.
1.1.2017 17:26

Vuosi 2016 pakettiin

1. Mitä sellaista teit vuonna 2016, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Järjestin 1-vuotissynttärit, olin kaasona, kokeilin ilmajoogaa ja äänimaljarentoutusta, värjäsin avaruushiukset, palasin vanhempainvapaalta työelämään, osallistuin Kakola-kierrokselle, nukuin yön patjalla TYKS:n lastenosaston lattialla, vein lapseni päiväkotiin, tein 80-prosenttista työviikkoa, tanssin polkkaa (myös julkisesti!), olin päiväkodin vanhempainillassa, myöhästyin junasta, jonotin lastenvaatteita, yövyin hotellin 13. kerroksessa, kyynelehdin liikutuksesta päiväkodin joulujuhlassa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Ainoa tavoitteeni taisi olla pinnan pidentäminen ja se ehkä jopa onnistui, kiitos parantuneiden yöunien ja myöhemmin myös töihinpaluun. Kotona oli ihana olla ja edelleen nautin meidän ylimääräisestä vapaapäivästä tytön kanssa, mutta mun päälle on parempi olla arkipäivisin aikuisten keskellä. Ensi vuodelle lupaan yrittää vihdoin ja viimein panostaa omaan hyvinvointiini, syömisiin ja ennen kaikkea liikkumiseen. Mä en todellakaan tästä enää nuorru ja kohta kyllä alkaa kaiken maailman krenkat, jos vielä jatkan tätä urpoa laiskottelua…

Lasten ilotulitus Kupittaalla I

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Työkaverini sai kesällä pienen ihanan pojan.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Suru-uutisia tuntui kantautuvan vähän väliä, mutta sain onneksi vielä pitää kaikki läheiset ihmiset ympärilläni.

5. Missä maissa kävit?
– Ruotsin rajalla, kun Lapista tullessamme etsimme S:n kanssa yhtä geokätköä. Jalka ehkä kävi naapurimaan puolella?

6. Mitä haluaisit vuodelta 2017 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2016?
– Uuden kameran, omakotitalon maalla ja ehkä joku ulkomaille suuntautuva reissukin olisi kiva tehdä.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2016?
– 14.1. meidän pieni vauva täytti vuoden ja vauvavuosi oli ohi, 12.2. sisko meni naimisiin, 6.6. palasin vanhempainvapaalta työelämään, 1.8. pimu aloitti päiväkodissa, 13.8. olin kaasona kaveripariskunnan häissä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Olen oppinut vähän enemmän pitkäpinnaisuutta.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Se, että olin niin laiska liikkumaan ja kunnon kohottamisen sijaan keräsin lyhyessä ajassa vajaat 10 kiloa laardia ympärilleni.

Lasten ilotulitus Kupittaalla II

10. Kärsitkö vammoista?
– Selkä välillä vähän jumitti ja töihin palattuani myös satunnaiset niska- ja rannekivut tekivät comebackin, mutta ei mitään pahempaa kuitenkaan.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uusi polkupyörä, muikea mattamusta Kona. Joulun alla ilahdutti myös just meidän tyyliin sopiva joulukuusen jalka.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, joka jaksoi mun hölmöjäkin kiukutteluja, sekä läheisten, jotka jeesasivat mm. lastenhoidollisissa asioissa.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Alkuvuodesta huonot yöunet, keväällä lapsen tulevan hoitopaikan valinta, loppuvuodesta vähän kaikki (mm. kameran yhtäkkinen hajoaminen).

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Veikkaan, että lapsen tarvikkeisiin ja vaatteisiin (voihan uusi hurahdus). Jonkun verran tuli omiakin releitä päivitettyä ja loput eurot menivät sitten perusarjen pyörittämiseen.

15. Mistä innostuit eniten?
– Kauniista ja arjessa toimivista lastenvaatteista + vaihtelevasti myös rattaista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2016?
– Kuuntelin näköjään tosi vähän musiikkia viime vuonna ja töissäkin lähinnä radiota, mutta Ellinoora ainakin jäi mieleen.

Lasten ilotulitus Kupittaalla III

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi, koska saan taas pääsääntöisesti nukkua öisin.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi (työnaloituskilot ovat tiukassa).

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi, epäilen.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Nukkunut tarpeeksi öisin, ollut läsnä, pitänyt itsestäni huolta.

19. Entä vähemmän?
– Roikkunut somessa, käyttänyt rahaa, laiskotellut, valvonut, herkutellut.

Lasten ilotulitus Kupittaalla IV

20. Miten vietit joulun?
– Joulumme tänäkin vuonna noudatti tuttua kaavaa ja olimme (kissa mukaan lukien) aattoillan vanhempieni luona maalla. Oli ihanaa katsoa millä innolla jälkikasvumme kohkasi niin joulupöydässä kuin lahjojenkin parissa! Illan päätteeksi kellahdimme koko meidän pieni perhe unille joulukuusen katveeseen.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2016?
– Haaveilin entistä kovemmin omasta talosta, välillä jostain sympaattisesta vanhasta ja välillä ihan uudesta. Aloin koota Pinterestiin taulua unelmieni talosta – ehkä vielä jonain päivänä… Mustavalkoisuus kiehtoi edelleen, kuten myös tietynlainen rouheus. Inspiroiduin mm. mikrosementistä, syvän metsänvihreästä väristä ja Marimekon mustavalkoisesta Kuusikossa-kuosista.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Täydellinen musta nahkalaukku, kotimaisten merkkien tunikat/mekot ja leggarit sekä kunnon talvitakki ja lämmin merinopipo. Vuoden viime metreillä ehdin vielä hankkia alesta kunnon lämpimät talvikengät.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Siskonpetiä katsoin jokusen jakson netistä kipeänä ollessani, kun Uudessa Muusassa sitä sopivasti suositeltiin. Televisiota en katsonut tänäkään vuonna sen enempää.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Marie Kondo: KonMari (mikä ylläri!)

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Ellinoora.

Lasten ilotulitus Kupittaalla V

27. Mitä halusit ja sait?
– Uuden fillarin, ruskaretken Lappiin, parit rattaat ja monet ihanat lastenvaatteet.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Uuden kodin maaseudun rauhassa, kameraan päivitystä.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2016?
– Blogiaiheeseen sopiva Onnenonkija, jonka kävin siskon kanssa oikein leffateatterissa katsomassa. Muita en edes muista, voi olla ettei niitä ollutkaan.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Vuosia pyörähti mittariin 32 ja olin ensin normaalin päivän töissä, sitten vaunuhullujen tapaamisessa pääkaupunkiseudulla.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Vähempi valvominen, enempi liikkuminen, koti maalla, lottovoitto.

32. Miten kuvailisit vuoden 2016 tyyliäsi?
– Tunika/mekko ja leggingsit, niissä asuin about koko vuoden. Puolet vuodesta oli myös pitkästä aikaa värjätyt hiukset, enimmäkseen shokkiväriset.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Se, että lapsi alkoi vihdoin nukkua yönsä paremmin.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Niin lastenvaate- kuin vaunuhullujen keskusteluista Fb-ryhmissä.

Lasten ilotulitus Kupittaalla VI

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, omaa vanhaa itseäni.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Turkulainen “kanssahullu”, jonka kanssa vietimme monet hetket rupatellen paitsi vaunuista myös kaikesta mahdollisesta muusta ja lisäksi teimme pari Helsinki-reissuakin yhdessä.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En toivottavasti ainakaan.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Varmaan joku niistä kerroista, kun meuhkasin lapselle väsymyksissäni.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2016?
– Ymmärrän nyt mitä tarkoitetaan käsitteellä ruuhkavuodet

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
“Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää / Eikä kukaan muu sitä nää / Vaik sut on luotu kantamaan / Nousemaan aina uudestaan / Oon pahoillani en osannut lohduttaa / Mut lupaan vielä se helpottaa” – Ellinoora: Elefantin paino

Lasten ilotulitus Kupittaalla VIILasten ilotulitus Kupittaalla VIII

Kuvat ovat eiliseltä, kun olimme katsomassa lasten ilotulituksen Kupittaalla. Mini oli ihan innoissaan! Lopussa isompien paukahdusten jälkeen tuli pieni itku, mutta noin muuten tyyppi osoitteli taivalle hihkuen. Illallakin vielä sängystä kuului kukkaa ja tähteä, kun pihalla joku ampui paukkuja. :D Yön nukkui yllättävän hyvin, kunhan vaan sai ensin nukahtamaan…

Edellisten vuosien katsaukset: 2015, 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.

Ellinoora – Villi lapsi [2016]

1.1.2017 00:49

Heipat vanhalle vuodelle

Jälleen on yksi vuosi jätetty taakse ja toivotetaan seuraava tervetulleeksi. Omalla tavallaan 2016 oli pitkä kuin nälkävuosi ja olen helpottunut, kun se vihdoin on ohi. Helppoa ei ole ollut, mutta toisaalta olisi voinut olla vielä paljon vaikeampaakin. Ja eiköhän vuoteen mahtunut monen monta hyvääkin hetkeä, vaikka näin vuoden viimeisen päivän väsymyksessä ja v*tutuksessa ei siltä välttämättä tunnu. Uudelta vuodelta toivon rakkautta, pitkää pinnaa ja onnistumisen tunteita – niitä kohti siis.

Uuden vuoden ilotulitus

Kaikkea hyvää uudelle vuodelle, olkoon 2017 mitä onnistunein!
28.12.2016 16:59

Aika tavallinen joulu

Joulusta palaudutaan hiljalleen arkeen, tosin meillä tytön kanssa se tarkoittaa tällä viikolla lomailua – päiväkoti on nämä välipäivät kiinni ja mulla oli sopivasti lomapäiviä käyttämättä. Ihan mukava hengähdystauko, jotenkin loppuvuosi oli kaikella tapaa hirveää hässäkkää niin nyt on kiva vaan olla ja ottaa rennosti.

Mitä varsinaisiin joulunpyhiin tulee, menivät ne meillä tänä vuonna perinteiseen tapaan. Aattona kävimme ensin isovanhemmillani joulupuurolla ja sieltä suuntasimme maalle viettämään aattoiltaa vanhempieni ja setäni kanssa. Päivän aikataulu oli venähtänyt jo kotoa lähtiessä, joten loppupäivä meni samaan malliin. Kotikotona järkkäilimme vielä vähän paikkoja, minkä jälkeen piipahdimme viemässä kynttilöitä sukulaisten haudoille ja palattuamme oli aika siirtyä ulkosaunan lämpöön. Sen verran oli kylmä viima, että allas pysyi kiinni; tosin eipä sillä, mä kykenen kastamaan ehkä just ja just polviin asti jääkylmään veteen.

Aaton joulupöytä
Possukakku
Amaryllis

Pääsimme ruokapöydän ääreen jälleen kerran vasta illalla, mutta hyvin mini jaksoi niin syömiset kuin lahjojen avaamiset sen jälkeen. Taitaa tyyppi olla tullut vanhempiinsa, päivän rytmien sekoaminen ei paljoa hetkauta. Kinkkua syömättömänä olin tehnyt pari juttua joulupöytään Chocochilin resepteillä: inkiväärinen linssi-bataattilaatikko oli vähän erilainen mutta mielestäni varsin erinomainen ja porkkanalohi eli porkkala vähintäänkin mielenkiintoinen. Lisäksi marinoin pitkästä aikaa punasipulia ja guacamolen pyöräytin myös nopsaan ennen ruokailua, kun olin kotoa napannut muutaman just sopivan kypsän avokadon mukaan. Jälkiruuaksi kahvin (ja teen) kanssa söimme possukakkua ja tietysti vähän suklaakonvehteja.

Kuusen alla oli pienet lahjakasat eikä edes likan kohdalla mennyt mitenkään överiksi, mikä oli mahtavaa. Tyttö sai jakaa lahjat isin avustuksella ja olikin oikein innokas apuri, lakkinsa pieni tonttu tosin heitti syrjään melkein heti pestin saatuaan… Lahjoihin palaan vielä toisessa postauksessa, mutta otetaan tähän loppuun parit jouluasut.

Mini, pupu ja joulukuusiPäivän asu 25.12.2016

Jouluaaton iltana tytöllä oli (sen pois viskatun peruspunaisen tonttulakin lisäksi) Gugguun mustikansininen frillamekko sekä Vimman mustavalkoiset lettileggingsit. Oma asuni (josta ei tullut otettua kuvaa) mätsäsi samanlaisten leggareiden osalta, yläosana mulla oli Papun musta tunikamekko sekä tuo sama musta neuletakki.

Oma kuvassa oleva asuni taas on joulupäivältä, kun olimme moikkaamassa miehen sukulaisia. Tunikamekko Nosh, merinoneuletakki COS men, polvipaikkaleggarit Papu. Korvissa lintuhäkit Planet Star, harmaa huivi Syster P, nilkkurit Vagabond. Kuva on jokseenkin muhjua, kun tarkennus jotain oikutteli (eikä kamerakaan ollut oma) mutta ehkä tuosta jotain selvää saa.

Tapaninpäivänä ajelimme jälleen kotikotiin, kun oli vuorossa mun puolen suvun perinteinen joulutapaaminen. Se oli sellaista härdelliä, etten ehtinyt kameraa ottaa edes pois laukusta, mutta ihan perussettiä eli syömistä, kahvittelua ja saunomista. Kolmannen päivän jälkeen olikin jo valmis sanomaan heipat joululle… Paitsi kuusesta en tahdo vielä luopua, sain kerrankin siitä niin kivasti meidän tyylisen että ihaillaan nyt sitten kunnolla.