17.5.2018
19:15

Puutarhapohdintoja

Nyt kun vihdoin meillä on oma talo ja tietysti myös oma piha, merkkasin hyvissä ajoin kalenteriin huhtikuulle Piha & Puutarha -messujen ajankohdan. Messupäiväksi valikoitui perjantai ja seurana mulla oli jälkikasvuni sekä äiti, tuo henkilökohtainen vihertukihenkilöni. Aikamoista säätöä on kyllä olla liikenteessä kahden pienen lapsen kanssa, mutta mitään traumoja ei toivottavasti kellekään jäänyt. :D

Installaatio katossa

Oman pihamme suhteen tilanne on sellainen, että saamme aloittaa varsin from scratch – edelliset asukkaat eivät tainneet olla puutarhaihmisiä. Pihalla on jokunen syreenipuska, muutama pieni kataja sekä jotain villiviiniä kiipeilemässä takaterassin kaiteilla. Talon sivusta taakse kulkeva nurmialue on varsin epätasaista ja etupihan hiekkaosuus viimeistelemätön, mitään hyötypuutarhaa tai marjapensaita tms. ei ole. Ei sillä että tontti edes olisi mikään jättikokoinen, reilu 1000 neliötä ja siitäkin tietysti talo terasseineen + autotallikatos lohkaisevat ison osan. Suhteessa nurmikkoa ja hiekkaa on ehkä jotakuinkin 60-40.

Pallomaista vihreää
Ruukut seinällä
Kaunis kiveys
Istutuspuuhissa
Pionikauppa
Kukkafillari

En voi itsekään sanoa olevani kovin kummoinen hortonomi, joten opeteltavaa kyllä riittää. Haaveilen sellaisesta monipuolisesta ja suht helppohoitoisesta pihasta, jota katselisi ja ylläpitäisi mielellään. Näin ensialkuun olen ajatellut ihan yksinkertaista perussettiä: yrttejä terassille (tuollainen ruukkuseinä olisi hieno!) ja joitakin kukkia irtoruukkuihin, jotta sopivaa paikkaa voi hakea rauhassa. Myöhemmässä vaiheessa sitten kunnon kukkapenkki johonkin (ehkä terassin viereen), pari kirsikka- ja/tai omenapuuta sekä viinimarjapensaita jokunen. Pioneja on ehdottomasti jossain kohtaa saatava, viime vuodelta mulla onkin liljoja (jotka eivät muuten koskaan päätyneet kerrostalokolmiomme parvekkeelle kun tuli muutto) pari kappaletta ruukussa, selvisivät näköjään talven yli. Lisäksi suosikkeihini lukeutuu mm. juhannusruusu, verenpisara ja särkynytsydän. Niin ja hei tulppaanit, niitä pitää myös saada!

Puolisko taas haaveilee lähinnä hiekka-alueen siistimisestä kiveyksellä ja asfaltilla; harmi vain että ovat aikamoisen hintavia operaatioita kumpikin. Kiveys olisi aivan ihana, erityisesti tuollainen messuilla bongaamaani kaksivärinen eri kokoista kiveä oleva. Lottovoittoa odotellessa… Jotain pihan hiekkaosiollekin on tänä kesänä tehtävä, mutta epäilemättä mahdollisimman pienellä budjetilla koitetaan siitä selvitä.

Vaaleita sävyjä
Ihana kalustesetti pihalle
Kalustetestaaja

Miehen äiti myi alkukeväästä talonsa ja sen tyhjennyksen myötä meille päätyi jos jonkinlaista ulkovälineistöä ruoholeikkurista terassikalustoon. Ruskean ja vihreän sävyissä komeileva kalusto ei ehkä meidän tyyliin ole se kaikista omin väritys, mutta kiva päästä kuitenkin istuskelemaan terassille ja mikä parasta, nyt ei ole mikään kiire tehdä päätöstä millaiseksi terassin “sisustuksen” ehkä haluaisi muotoutuvan. Tulevalle kesälle tiedossa on ainakin sokkelin rappaus (se oli jostain syystä jätetty rakentamisen yhteydessä tekemättä) sekä terassilautojen öljyäminen, mä haikailen terassin ruskeiden sävyjen vaihtamista johonkin toiseen mutta saa nähdä onnistuuko se ja miten. Talon nykyisen värityksen vaihtaminen todennäköisesti harmaaksi on suunnitteilla lähivuosina, joten sekin täytyy muistaa ottaa huomioon.

Esikoinen on messukävijänä aika tehopakkaus: ei muuta kuin kengät veks ja kalusteita koeistumaan. Vähän kaikkeen piti tottakai kommentoida tyyliin haluaa tällaisen tai äiti ostetaanko tämä, mutta tällä kertaa ostokset rajoittuivat puutarhahanskoihin (esikoiselle myös omat) ym. pikkujuttuihin.

Hääkakut
Pari kakkua lisää
Kukkia juhla-asuissa
Upea asetelma

Palataanpa vielä hetkeksi messutunnelmiin. Kukkainspiraatiota pöytään ja kattauksiin tarjoili Kukkakauppiaiden messuosaston kukkakakut, joista sai äänestää suosikkiaan. Huikean herkullisia olivat kyllä kaikki! Viereisellä osastolla taas oli käytetty kukkia osana juhlapukeutumista, upeita kokonaisuuksia nekin. Olisi kiva joskus opetella vähän jotain monipuolisempaa käyttöä leikkokukille kuin pelkästään pöydälle maljakkoon laittaminen, ehkä sekin aika vielä koittaa usean muun mielenkiintoisen opiskelukohteen ohella. :)

Flörin inspiroiva osasto
Flörin rouheat ruukut
Japaninkääpiökirsikka
Täydellinen kombo
Maanläheisiä sävyjä
Suihkulähde Flörin osastolla

Helmikuun Rakenna & Sisusta -messuilla ihastelin turkulaisen Flörin tummanpuhuvaa osastoa ja on sanottava, että puutarhamessuilla heillä oli – ei varmasti mitenkään yllättäen – vieläkin hienompi setti. Osaston harmonisen kaunis värimaailma ja sopivan rempseä asettelu olivat just eikä melkein omaan makuuni; sieltähän olisi tehnyt mieli ostaa ihan kaikki! Ruukkujen suhteen en osannut tehdä päätöksiä, mutta messupäivän viimeisillä minuuteilla piti äkkiä kipaista hakemaan mukaan aiemmin pohdiskelemani bloombux. Rhodoihin kuuluva uutuuskasvi sopii myös ruukkuun, jollaisessa se meillä ulkona nyt majaileekin. Vähän mua epäilyttää alkaako se kukkia lainkaan, kun jotenkin nuput näyttävät niin kuivilta… Toukokuun hellekelit hippasen yllättivät, vaikka siis olen kyllä ahkerasti sitä kastellut. Alppiruusuja muuten myös havittelen puutarhaamme, ainakin jossain muodossa – bloombuxin lisäksi siis.

Baari auki urbaanissa puumajassa
Urbaanin puumajan virvokkeet
Lepopaikka

Kerrassaan mielettömän kokonaisuuden oli rakentanut myös Kukkakauppa Bronco oman myyntiosastonsa kylkeen, nimekseen tuo korkeuksiin kohoava kokonaisuus oli saanut Urbaani puumaja. Oli baaria ja virvokkeita, sitruspuita ja hortensiapalloja, lepopaikka vihreän syleilyssä ja riippumatto aurinkovarjoineen niin korkealla että sen juuri pystyi näkemään. Aivan uskomaton visuaalinen kokemus!

Sohvila-blogin parveke
Villa Puomi -blogin parveke

Puumajan kanssa samassa hallissa oli toinenkin kiinnostava ns. sisustuskohde: messujen bloggaajayhteistyönä toteutetut parvekesomistukset, joista kuvissa ovat Sohvilan ja Villa Puomin versiot. Meillä ei enää parvekejutut ole ajankohtaisia, mutta inspiraatiota voi toki hyödyntää myös vaikkapa terassilla. Nuo somistuksissa käytetyt Kekkilän mustat kalusteuutuudet pitää ehdottomasti tsekata tarkemmin läpi, jospa niistä vaikka löytyisi meillekin jotain sopivaa.

Ei muuta kuin ylös, ulos ja pihalle siis!

9.5.2018
12:21

Hei hei mitä kuuluu

Onpas jälleen pitänyt haipakkaa ja blogikin jäänyt hieman taka-alalle. Kevät kun vihdoin pukkasi kunnolla päälle, on aikaa mennyt normi kodinhoidollisten hommien lisäksi myös ulkosalla – nyt on pihamaan pensaat siistitty seuraavaan kasvukauteen ja edellisiltä syksyllä maahan jääneet lehdet haravoitu pois. Tähän päälle toki vähän sairastelua sekä kuopuksen tahdittamia hyvin katkonaisia öitä, niin eipä ihme että päivät vain katoavat johonkin. Välillä pohdin miksen oikein tunnu ehtivät tehdä yhtään mitään, mutta taitaa edelleen olla se some, joka vie yllättävän paljon aikaa päivästä… Viime aikoina ehkä eniten sisustustamiseen liittyvä inspiroituminen, jota voi niin mukavasti esimerkiksi Instagramissa harrastaa. Siihen liittyen mun pitäisikin tehdä ihan oma postauksensa, kun olisi aiheesta jos jonkinlaista mietettä ja muistiinpanoa kirjoitettavana.

Jos metsään haluat mennä nyt
Sinivuokkosia
Camit metsässä
Maan tasalla
Pientareen pinkit
Fillaroija

Huhtikuu tuntui älyttömän lyhyeltä tänä vuonna! Vaikka pääsiäinenkin oli jo maalis-huhtikuun vaihteessa ja kuukausi sinänsä yllättävän “vähäpyhäinen”, pääsi vappu silti yllättämään jostain takavasemmalta. Karautimme pitkästä aikaa koko perhe pariksi päiväksi Tampereelle ystäväperheen luokse, heti vain kun mies sunnuntaina selviytyi ylityöviikonlopun päätteeksi kotiin. Mitään sen kummoisempaa emme tehneet, kunhan vain olimme. Vappuaattona oli mitä mainioin sää ja alkuillasta vietimmekin hyvän tovin ulkona mm. metsäkävelyn merkeissä. Sitä ennen olimme miehen ja vauvan kanssa käyneet katsastamassa Ratinan uuden kauppakeskuksen, kun puolisko oli onnistunut hajottamaan puhelimensa töissä ja piti käydä hakemassa uusi. Esikoinen ei malttanut lähteä mukaan, vaan jäi mieluummin leikkimään kummityttömme kanssa. Oli muuten sellaista Frozen-meininkiä koko vierailun ajan että oksat pois – villitys on näköjään nyt rantautumassa meidänkin huusholliin, oh my.

Grilli kuumana
Munkkikasa
Vappupallot

Ruokaa ja herkkuja ei vapustamme todellakaan puuttunut, kiitos perheen kokki-isän. Maittavien grillipöperöiden lisäksi tuli testattua mm. vegaaniset munkit, joiden resepti löi perusmunkit laudalta ihan 6-0. Uskaltaisinkohan ensi vappuna itse kokeilemaan munkkien paistoa..? Siman kanssa olen jo varsin sinut, vaikkakin tämän vuoden eka satsi jäi maultaan hieman tylsäksi. Vappupallot päädyimme hankkimaan kummallekin lapselle omat, kun eivät marketeissa kovin montaa euroa maksaneet. Esikoinen valitsi itselleen Frozenia, kuinkas muutenkaan, ja pari päivää katseltuamme meininkiä kotona totesimme kuopuksen olevan niin hurmioitunut leijuvasta foliopallosta, että hän sai vielä oman keltaisen ampiaispallon.

Seepra akvaariossa
Kalakaveri

Oli ihanaa olla reissussa (huolimatta vauvan umpisurkeista yöunista), mutta niin oli myös ihanaa tulla kotiin. Tämä oli nyt eka kerta, kun olimme koko poppoo pari päivää poissa, ja se fiilis kun kurvasimme omaan pihaamme – oi että! Vaikka meillä on edelleen vähän kaikki kesken ja välillä masentaa yksi jos toinenkin asia, osaan ja muistan ainakin hetkittäin olla hurjan onnellinen siitä, että meillä vihdoin on tämä oma koti. ♥ Ehtiihän niitä remppoja tehdä sitten myöhemmin, kun on enemmän valmiita suunnitelmia ja ennen kaikkea rahaa (terveisin alle 2 kk hoitovapaan alkuun).

30.4.2018
15:04

Seitsemän kuukauden ikäinen kuopus

Poika 7 kk
Body – Mini Rodini, housut – Kaiko Clothing, sukat – Converse.

Vauva 7 kk

Luonteeltaan perusiloinen ja enimmäkseen hyväntuulinen sekä hymyilee paljon ja kaikille. :) Vierastamista tai muuta kitinää on lähinnä väsyneenä, muuten meininki on varsin bueno. Viihtyy mukavasti lattialla leikkimässä, mikä helpottaa äidin hommia kun pystyy hyvin tekemään kotitöitä vauvan ollessa hereillä.

Syö hyvällä halulla about kaikkea mitä eteensä saa. Aamu- ja iltapuuro annetaan lusikalla, muuten on menty sormiruokailulla ja yllättävän taitava ruokailija kuopus onkin ollut heti alusta lähtien. Ruokalistalla on tähän mennessä ollut peruskasviksia höyrytettynä, avokadoa, kurkkua, viljoja lähinnä puuron muodossa sekä hedelmiä niin tuoreena, pakasteesta kuin valmissoseena (smoothiepussista tai puuron lisukkeena). Syöttötuolissa istumista piti alkuun hieman tukea pehmoleluilla, mutta nyt poika istuu jo ihan tukevasti ilmankin.

Nukkuu vaihtelevasti öisin, toisinaan heräilee vähän väliä ja selkeästi kaipaa vanhempaa lähelle, jolloin olen herkästi ottanut viereen nukkumaan. Kiinteiden aloituksen myötä yöhuutoja on epäilemättä myös johtunut syömisistä, mm. minipieni paprikamaistiainen aiheutti aivan järkyttävän seuraavan yön. Pinnasängyn pohja pitäisi laskea, kun on hereillä ollessaan pari kertaa ottanut laidoista kiinni siihen malliin, että kohta tulee yli (vaikkei siis muuten osaa vielä nousta ylös). Vaikka yöherätykset ovat toki väsyttäviä, eniten äitiä riepoo nukkumaanmeno: pikkuveli seuraa isosiskon perässä eikä todellakaan halua nukahtaa itsekseen… Illan tissille nukahtamisesta on hiljalleen yritetty päästä eroon, mutta se sitten tarkoittaa sitä että poika pitää nukuttaa sylissä. Päiväunet sen sijaan ovat pääsääntöisesti helppo nakki, kun vaan huomaa milloin tyyppi on sopivan väsynyt. Nukkuu päivällä yhdet pidemmät ja alkuillasta vähän lyhyemmät päikkärit.

Liikkuu vauhdilla paikasta toiseen! Pian puolivuotispäivän jälkeen oppi ryömimään eteenpäin, kimmokkeena metallinen kissankulho sekä kultainen paljettityyny. :D Jotenkin tuntuu että poika on paljon viikarimpi kuin mitä esikoinen oli; vaikka kuinka kieltäisi niin jatkuvasti on suuntima kohti takkavermeitä, kissan vesikuppia, vessaa ja siellä mattoa tai vessaharjaa, kodinhoitohuonetta lattiakaivoineen ja kissanvessoineen… Tarkkana saa siis olla ja silmät mieluusti selässäkin.

Leikkii niin itsekseen kuin siskon kanssa, tai no sisko taitaa enemmän pitää veljen osallistumista kiusantekona. Kuvassa on yksi suosikkileluista, kavereiden lapsilta saatu Piippolan vaari eläimineen. Eläimet ääntelevät kun niitä painaa, vaari laulaa tuttua sävelmää ja piipusta traktori lähtee liikkumaan eteenpäin. Muita mieluisia leluja ovat mm. Mauri Kunnaksen pehmokirja, erilaiset purulelut sekä isosiskon keittiön muoviset ruokailuvälineet. Unileluna on – silloin kuin sellainen on tarpeen – joulupaketista tullut Herra Hakkarainen -unirätti.

Osaa siis ryömiä, syödä omilla käsillään ruokaa (pinsettiotetta vielä harjoitellaan), naksutella suulla, hakata kädellä pöytää, nauraa käkättää suureen ääneen. Istuminen onnistuu jotenkin, mutta täysin ilman tukea ei uskalla päästää irti. Puhuu paljon ja välillä kuulostaa aivan kuin sielä tulisi ää-itiii ulos suusta.

Tykkää tällä hetkellä kovasti matoista ja erityisesti mattojen alla olevista muovisista liukuestematoista; poika onkin saanut lisänimen mattomaisteri. Pakko aina kurkata minkä tahansa maton alle (myös kylässä), löytyisikö sieltä tätä mielenkiintoista materiaalia – ja jos niin toki pitää hieman maistaakin. Nosteessa ovat lisäksi syöminen, isosiskon lelut sekä kaikki mahdollinen kiinnostava kilke, jonka voi laittaa suuhun.

Inhoaa sitä kun jää johonkin jumiin tai kun puurolusikka ei liiku tarpeeksi vauhdilla kohti suuta.

Vaipat ovat lähinnä Liberon kertsejä, sillä Muumit ovat turhan matalia malliltaan. Vielä on menty koolla 4, mutta öisin alkaa jo tarvita enemmän imua eli siirtyminen isompaan kokoon on edessä. Niin ja pitäisi vihdoin saada aikaiseksi jatkaa kestojen kanssakin, terkuin laiska mutsi.

Vaunut ovat käytössä erityisesti päiväunilla, vielä on menty citykoppa kiinni Emmaljunga Classic Sportien rungossa. Bugaboo Cameleon3:n koppakankaat vaihdettiin istuinkankaisiin, kun oli tiedossa pidempi päiväreissu messuilla ja Hullareilla. Lisäksi Camien runko on paljon käytössä kaukalon kanssa, jos vaikka käydään Myllyssä kaupassa. Joulukuussa ostetut Mountain Buggy Nanot vaihtuivat vaunuhullukaverin kanssa Phil & Teds Navigator -tuplarattaisiin, tosin ei meillä taida niille kuitenkaan olla todellista tarvetta. Vaunukuviot ovat siis hieman murroksessa jälleen, suunnitelmia ja haaveita on mutta päätökset odottavat sitä, että saan tehtyä Bugis-reklamaation.

Mitat jäävät tältä kuulta täysin mutulle, koska seuraava neuvola on vasta 8 kk iässä. Painoa on epäilemättä yli 8 kg, ainakin käsissä tuntuu hyvin nopeasti jos kantaa yhtään pidempään sylissä. ;) Vaatteista voi päätellä, että pituuttakin on tullut lisää: viimeiset 68-kokoiset joutavat pois ja loput 74:t käyttöön, jopa jotain 80-kokoisia on kaivettu esiin. Vaatekaappi on yhtäkkiä muuttunut jotenkin todella sekavaksi eikä mikään tunnu sopivan yhteen, tai ehkä se on vain äidin päässä… Useiten käytössä ovat Mini Rodinin collegejumppikset ja bombertakki (collegea sekin), sisävaatteissa lemppareita ovat mm. Rodinin joutsenbody (joka löytyi sattumalta seuraavassa koossa), Vimman blurrikuosin body, Kaikon baggyt ja brushleggarit (kuvassa) sekä Papun polvipaikkahousut harmaana ja ruudullisena. Se tuli taas huomattua, että Rodinin normaaleihin housuihin tuo poika vain on aivan liian rimpula.

Jotain muuta? Hampaiden lukumäärä on 7, mutta saapi nähdä onko sieltä taas tulossa lisää – ainakin merkit viittaavat siihen. Kauppareissuilla poika on päässyt muutaman kerran ostoskärryihin istumaan, mutta se vaatinee vielä hieman lisää harjoitusta.

Tsek miten esikoinen liikkui seitsenkuisena.

5.4.2018
22:47

Muistiinpanoja raksamessuilta

Alkuvuosi meni niin haipakkaa, että unohdin tyystin kirjoittaa muistiin Rakenna & Sisusta -messuilta mukaan tarttuneet ajatukset ja ideat. Olkoot sen aika siis nyt! Huomenna tulee muuten täyteen tasan kolme kuukautta omakotitaloasumista – tavallaan jo, tavallaan vasta. Tuntuu yhtä aikaa siltä kuin olisimme muuttaneet tänne hetki sitten ja siltä kuin olisimme asuneet täällä aina. Huonekalut ja muut romppeet ovat hiljalleen löytäneet paikkansa ja ihan kivasti täällä viihtyy, vaikka edelleen koen talon nykyisen ulkomuodon olevan jotenkin ei meitä. Ja vaikka haluaisin rempata kaiken heti ja nyt, tiedän että parempi vain pureskella asiat kunnolla, jottei jälkikäteen harmita hätiköidysti tehdyt ratkaisut.

Flör
Flör

Eniten tällä hetkellä odotan kevään saapumista ja lumien sulamista. Toki pihaa voi fiilistellä lumikasojen kanssakin, mutta mieluummin tekisin sen ilman niitä. Jännittää ihan minkälainen pihamaamme on keväällä ja kesällä! Ekaa kertaa kävimme näytössä joskus syksyllä, kun kuopus oli jo syntynyt, joten emme edes tiedä millaista täällä on kesäaikaan. Myös sisätilojen vihersisustaminen kiinnostaa, kun vihdoinkin on sitä tilaa jos jonkinmoiselle turnipsille. Raksamessuilla Flörin osasto oli visuaalisesti mieleeni: vihreän parina mustaa, puuta sekä maanläheisiä sävyjä. Jotain tällaista ajatusta voisi pihallekin miettiä, toki riippuen vähän saadaanko ulkotilojen sekavaa sävymaailmaa muokattua vielä tulevana kesänä mihinkään.

Bloggaajat tapetilla / lastenhuone
Bloggaajat tapetilla / eteisaula

Messuilla odotin erityisesti näkeväni Bloggaajat tapetilla -kokonaisuuden. Kiva setti se olikin, vaikken noin ylipäänsä ole tapettien ylin ystävä. Näissä “blogitalon” huoneissa keskityin tapetteja enemmän yksityiskohtiin ja ideoihin, joita mahdollisesti voisin hyödyntää omassa kodissa. Kuvaparin ylempi on lastenhuone Voikukkapelto-blogin tyyliin ja alempi Villa Puomi -blogin suunnittelema eteisaula. Kannattaa toki kurkata myös muut huoneet eli makuuhuone ja olohuone suunnittelijoidensa blogeista.

Sisustuksen trendikartta 2018 / Down pipeSisustuksen trendikartta 2018 / French grey
Sisustuksen trendikartta 2018 / Down pipe
Sisustuksen trendikartta 2018 / Red earthSisustuksen trendikartta 2018 / Hague blue

Blogitalon lähistöllä oli toinenkin varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, nimittäin Sisustuksen Trendikartta 2018. Trendikuutiot oli sijoitettu kätevästi kahvila-alueen laidoille, joten niitä oli helppo lähestyä. Itselläni kiinnostus heräsi eniten Farrow & Ballin maaleja kohtaan, tosin ne tuntuvat pompsahtelevan silmille nyt muuallakin. Tarkemman tutkimisen arvoisia joka tapauksessa, kun suunnitelmissa on sutia väriä ainakin johonkin seinään. Kodin vihreisiin liittyen iskin silmäni mustiin amppeleihin, ihanat! Vähän aloin myös haaveilla jostakin BEdesignin hyllystä sekä kauniisti ikääntyneestä kampauspöydästä… Niin ja isokokoisista viherkasveista, tottakai.

Simppeli hylly

Pakko myöntää, että olen ehkä hieman kyllästynyt kaikkiin niihin perushyllyihin, joita tulee vastaan ihan joka paikassa: Stringit, Ikeat, Ellokset (ja juu, näpyttelen tätä tekstiä String Systemini äärellä). OP-Kiinteistökeskuksen osastolla oli simppeli kiva pikkuhylly, josta tosin kukaan ei osannut kertoa mitään sen enempää. Harmi.

Keittiöideaa: musta + betoni
Keittiöideaa: musta + vaneri
Keittiöideaa: industrial
Keittiöideaa: valkoinen + mustat seinävalaisimet

Keittiö, tuo murheenkryynini. Mieleni työstää edelleen uutta unelmakeittiötä ja mahdollisesti toteuttamisen arvoisia ideoita on löytynyt pala sieltä, pala tuolta. Mustat kaapistot iskevät edelleen kuten asuntomessuillakin, mutta mahtaako se olla vain kun ne sattuvat tällä hetkellä olemaan trendikkäitä..? Taidan sittenkin olla trendien perässä juoksija, oh my. Ekan keittiön muistan, se on Kvikin – osastolla nimittäin sattui olemaan esittelijänä sama mahtava keittiösuunnittelija, jonka kanssa kokosimme edellisen kotimme ihanan keittiön. Suosikkini messuilla oli tokan kuvan keittiö, mutta en kuollaksenikaan muista minkä valmistajan se oli! Jotkut viiluovet nuo muistaakseni olivat ja kaappien alareunassa oleva valaistus oli todella nätisti toteutettu + taustan OSB-levy, ah. Voihan äitiaivot… Kahden alimman kuvan industrial-henki viehättää kovasti, taitaisi vaan olla hivenen hankala tyyli yhdistää meidän tavallisen tylsään taloomme.

Hittijuttu

Viimeiseksi vielä 3-vuotiaan mielestä messujen parasta antia: isot työkoneet, joihin pääsi kyytiin. Siinähän itse asiassa kävi niin, että yhtäkkiä tytär oli hävinnyt näköpiiristä ja meinasi melkein äidille iskeä paniikki, kunnes joku ystävällinen ohikulkija huikkasi että yksi pieni tyttö ainakin istuu tuolla koneen penkissä. Eipä hän kovin kauas ollut kadonnut, kunhan oli ollut niin innoissaan vihreistä härveleistä. :D Huomenna onkin sopivasti taas messupäivä, pihaa ja puutarhaa tällä kertaa.

Ps. Muistin just, että olinhan mä Habitaressakin syksyllä – enkä muuten ole mitään kirjoittanut blogiin… Eh heh.

28.3.2018
19:15

Monipuolinen kantojuhta: Bugaboo Donkey+ Mono

Reilu vuosi sitten kuopuksen ilmoitettua tulostaan aloin tietysti heti pähkäillä tulevia vaunukuvioita ja erityisesti tulevaa tarvetta tuplarattaille, ikäeroa lapsillamme oli tulossa noin 2 v 8 kk. Mitä vaunuryhmien keskusteluja olen seurannut, läheskään kaikki eivät noin “isolla” ikäerolla enää tuplia hanki, mutta itse päätin pelata varman päälle, ettemme ainakaan liikkumisen takia jäisi kotiin kyhjöttämään. Sen jälkeen aloin kartoittaa vaihtoehtoja ottaen huomioon myös sen mahdollisuuden, että muuttaisimme vielä ennen vauvan syntymää – ja niinhän siinä sitten kävikin. Aika nopeasti tiesin mitkä tuplat kaikista mieluiten ottaisin, nelinumeroinen hintalappu vaan oli se mikä eniten mietitytti… Haaveiden kohteena oli siis Bugaboon Donkeyt, jotka ovat muunneltavuudeltaan aivan omaa luokkaansa. Toisaalta onhan se selvä, että tämä mono/duo-ominaisuus tekee niistä hintavammat varmasti jo siksi, ettei markkinoilla ole muita vastaavia.

Bugaboo: Donkey+ Mono

Parasta “Aaseissa” on ehdottomasti juurikin se muunneltavuus: parilla nopealla toimenpiteellä ne saa muokattua yhdelle sopivasta monosta kahdelle sopivaksi duoksi. Ostin rattaat toiselta vaunuhullulta, jolla ne olivat olleet vain parisen viikkoa käytössä; aika lailla uudenveroiset siis. Musta runko on jokusen kympin alumiinista kalliimpi, mutta tuumailin ettei se siinä konkurssissa sitten enää tuntunut missään. :D Kankaat päädyin hankkimaan muualta, sillä ihastuin kovasti ajatukseen Diesel-farkkukankaasta muuten mustissa vaunuissa.

Koko

Muunneltavuutensa ansiosta Donkeyt pääsivät käyttöön esikoisen kanssa heti saavuttuaan ja tämä postaus käsitteleekin niitä nimenomaan mono-moodissa, tuplahommat jätetään myöhemmäksi.

Donkey mono ja vanhempi ei-jatkettava kuomu
Hot pink kuomun kaverina istuinpehmuste Mamas & Papas ja hoitolaukku Bugaboo (ostettu käytettynä).

Ensivaikutelma mono-Aaseista oli ehkä hivenen hämmentävä: miten sen kokoiset rattaat olivatkin niin kevyet työntää ja pyöritellä! Painoa niillä on kuitenkin yli 15 kg ratasosalla, kopalla vielä vähän enemmän (monessa lähteessä tosin painoksi väitetty vain 13 kg). Myös renkaiden koko yllätti, ne ovat suorastaan jättimäiset monien muiden rattaiden renkaisiin verrattuna. Leveyttä monona on 60 cm, mikä on rattaiden keskuudessa varsin perus, mutta jotenkin ne tuntuvat paljon leveämmiltä. Monesti olen kuvitellut, ettei niiden kanssa mahdu jostain, vaikka todellisuudessa mahtumisessa ei ole niin minkäänlaista ongelmaa. Sivukori taitaa olla se, mikä luo tuon illuusioon leveydestä.

Jousitus ja renkaat

Varsinaista jousitusta Donkeyssa ei ole, mutta yllättävän smoothisti ne silti liikkuvat epätasaisellakin alustalla. Istuin joustaa sen verran, että kyytiläisen oltavat pysyvät kelpona, vaikka renkaiden alla vähän täristäisi.

Isot ilmakumirenkaat

Nämä meidän Donkeyt ovat vanhempaa 1-versiota (ylläri että taas julkaistiin uusi malli vähän sen jälkeen kun olin Bugikset hankkinut) eli renkaat ovat ilmakumitäytteiset; viime vuoden lopulla julkaistussa Donkey2:ssa täyte on vaihdettu vaahtokumiin. Kooltaan renkaat ovat tosiaan varsin isot, takana 12″ ja edessä hieman pienemmät 10″. Eturenkaat saa lukittua sekä tuossa asennossa rungon “alla” ollessaan että eteenpäin käännettynä.

Hankalia olosuhteita varten Bugaboon isommissa rattaissa (Donkey, Buffalo, Cameleon) on hauska niin kutsuttu kahden renkaan asento. Siitä mulla ei ole kuvaa laittaa, mutta tästä videosta voi tsekata millainen se on ja miten se toimii. Itse en ole asentoa tarvinnut edes talvella, tosin menneenä talvena en ihan hirveästi Donkeylla liikkunut enää siinä kohtaa kun lumi tuli maahan.

Kuomu ja kankaat

Kuomu (sun canopy) sekä kopan päällinen (tuulisuoja, yhdessä tailored fabric set) ovat Bugaboissa ne, jotka määrittävät värimaailman ja joilla ilmettä saa vaihdettua varsin näppärästi. Sama kuomu sopii niin istuimeen kuin vaunukoppaan, sillä varsinaiset istuin- ja koppakankaat kiinnittyvät samaan kehikkoon (vain siis toinen on kerrallaan kiinni). Kuomu tulee kehikkoon kiinni klipseillä, josta lähtee kolme kaarta, ja näitä kumpiakin osasia myydään erikseen. Juuri Donkeyn kuomut ovat sellaisia, että niitä mallaillaan paljon myös muun merkkisiin rattaisiin – olen nähnyt kuvia mm. Cybex Balioksista, Baby Jogger Premiereistä ja Emmaljunga Super Vikingeistä Donkeyn kuomulla ja kiinnikkeillä.

Donkey+ Mono vaunukopalla
Jatkettava kuomu istuin lepoasennossaJatkettava kuomu istuin makuuasennossa
Bugaboo x Diesel limited edition Donkey-kankaat

Aiemmin kuomut eivät olleet jatkettavia (kangasosia on vain kaksi) ja lisäksi materiaali on inan jämäkämpää. Itse hankin käytettynä hot pink -kuomun, joka oli mainio 2,5-vuotiaalla kesäaikaan – ja väriltään aivan ihana, sitä kun ei ole jatkettavana versiona edes olemassa. Uudemmissa kuomuissa on tosiaan vetoketjulla avattava lisäosa, joka tekee kuomusta todella suojaavan. Keskimmäisestä kuvaparista näkee, miten ratasistuimessa jatkettava kuomu suojaa hyvin niin lepo- kuin makuuasennossa eikä mitään vaunuverhoa välttämättä tarvitse.

Peruskuomut (kuvissa kauniin harmaa grey melange*) ovat yksinkertaista kangasta ja tuntuvat jokseenkin ohuilta, mikä kieltämättä ihmetyttää tämän hintaluokan vaunuissa. Donkey2:ssa kuomuja on kankaiden osalta päivitetty ja valikoimassa on perusversion (core collection, matsku samantyyppistä “trikoomaista” kuten Beessä) lisäksi paksumpia kuomuja (premium collection+), joskin ne ovat sitten kalliimpiakin. Spesiaaliversiot – esim. nuo jokusen vuoden takaisen Diesel-yhteistyömalliston kuomut – taas ovat yleensä paksumpaa kangasta tai ainakin vuoritettuja. Tilasin viime kesänä yhden Diesel-setin uutena alesta ennen kuin olin koko rattaita edes ostanut ja onneksi näin, enemmän sitä on tullut näin talvivauvan kanssa käytettyä.

Työntöaisa

Donkeyssa on Bugaboo-tyyliin teleskooppiaisa. Säätövaraa riittää ja rattaat sopivat hyvin niin lyhyemmälle kuin pitkälle työntäjälle – ja yltääpä taaperokin suht ongelmitta työntämään (ks. kuva postauksen lopussa). Aisan ollessa matalimmassa asennossa se menee aika lailla tasan vaunukopan reunan kanssa, joten vaunuilla on mukava matkata julkisissa. Sen verran ne tosin ovat pituudeltaan töpöt, että ainakin bussissa on parempi olla vieressä tarkkana, etteivät rattaat pääse keikkaamaan bussin kurvaillessa.

Tekonahkapäällysteinen työntöaisa
Aisa lyhimmillään
Aisa pisimmillään

Aisa on tästä Donkey+:sta eteenpäin vaihdettu tekonahkaan, mikä on kyllä varsin asiallinen ja odotettu parannus aiempaan vaahtomuoviversioon verrattuna. Muutenkin tuo aisa on jännän mallinen, sillä se ei ole pyöreä, niin nämä uudet nahkapäälliset ovat selkeästi ohuemmat verrattuna siihen, että vaahtomuovin päällä olisi vielä erikseen tehdyt nahkaisen aisansuojat. Alimmassa kuvassa on aisa pisimmillään, eroa matalimpaan asentoon on selkeästi.

Istuin ja jalkatuki

Istuin selkä menosuuntaanIstuin makuuasennossa
Istuimen säätö kuomun takana

Donkeyssa on kuppi-istuin eli selkänoja ei mene täysin makuulle. Asentoja on kolme (+ kasausasento) ja säätönamiska on takapuolella penkin yläosassa kuomun “alla”. Alin asento on kuitenkin suht vaakatasossa, sillä jalkatuki ei ole säädettävä eikä jalat näin ollen pääse nousemaan korkeammalle kuin pää. Esimerkiksi esikoisen vauva-aikana meillä olleissa Emmaljunga Vikingeissä makuuasento on selvästi ylempänä, mutta toisaalta niissä myös on mahdollisuus säätää jalkatukea.

Istuin kasvot menosuuntaanDonkey Mono edestä
Istuimen irroitusnappi

Istuin vaikuttaa äkkiseltään pieneltä ja kapealta, mutta on todellisuudessa yllättävän tilava. Meidän 95-senttinen kolmevuotias mahtuu ongelmitta Aasien istuimeen ja vasta toppahaalari päällä lämpöpussin kanssa alkaa tuntua vähän ahtaalta. Makuuasennossa kylläkin pää tulee jo istuinkehikon päälle, mutta koska kuomu on hieman ylempänä, mahtuu jopa tuollainen lähes metrinen ihan ok myös nukkumaan. Istuinsuunnan vaihtaminen on yksinkertaista: ei muuta kuin painetaan sivuissa olevista valkoisista napeista (alin kuva), nostetaan istuin pois ja laitetaan takaisin toisin päin. Kasvot menosuuntaan istuinta ei saa ihan siihen alimpaan makuuasentoon, sillä istuimen yläosa ottaa aisaan kiinni.

Valjaat ja turvakaari

Valjaat ovat samanlaiset 5-pistevaljaat kuin mitä meillä aiemmin käyneissä Beessä oli. Silloin en yhtään tykännyt tuosta kerralla auki -ominaisuudesta, mutta Donkeyssa en ole mitenkään kokenut sitä ongelmaksi. Turvakaaren ansiosta varmaankin, Beessähän ei sellaista ollut lainkaan. Enimmäkseen meillä on taaperon kanssa käytetty pelkkiä lantiovöitä, toisinaan kiinni ovat olleet ainoastaan olkavyöt. Haaravyötä turvakaaresta penkkiin ei ole, mutta vaunuryhmissä sellaisia on näkynyt tekonahasta ommeltuna. Itse en ole kokenut sitä isoksi puutteeksi, päinvastoin erityisesti raskaana ollessa oli kätevää pyytää taaperoa tulemaan itse pois istuimesta sujahtamalla kaaren alta.

Donkeyn 5-pistevaljaat
Turvakaaressa tekonahkapäällinen
Turvakaari vaunukopassa

Donkey+:n turvakaari on työntöaisan tapaan tehonahalla päällystetty, mikä on siitä toimivampi vaihtoehto kuin aiempi pelkkä vaahtomuovi, ettei lapsi ihan niin helposti saa purtua siitä paloja irti. Vanhempien vaahtomuovi-Aasien myynti-ilmoituksissa on meinaan hyvin usein mainittu, että turvakaaresta haukattu pala jos toinenkin. :P Vaikka kyllä ne hampaanjäljet tuohon nahkaankin jää, jos kyytiläinen purukalustonsa siihen kunnolla iskee. Turvakaaren saa irti, mutta se ei käänny sivuun pois tieltä. Istuimen kanssa tämä vielä menettelee, mutta kopan kanssa kaari on lähinnä vain tiellä ollessaan ihan keskellä kehikkoa. Tosiaan, Bugaboissa on turvakaari myös kopan kanssa, kun kerran pohjalla oleva kehikko on sama kopalle ja istuimelle. Hieman yllättäen ohjeiden mukaan turvakaaresta saa nostaa koppaa vauva (painorajojen puitteissa toki) kyydissä, itse en kyllä uskaltaisi sitä tehdä ilman pohjasta tukemista toisella kädellä.

Jarru ja tavarakori

Jarrupoljin on alhaalla vasemman jalan puolella ja kooltaan se on mun mielestä aika pieni vaunujen sinänsä aika massiiviseen olemukseen nähden. Eipä sen kanssa kyllä mitään ongelmia ole ollut, kun vain sijainnin muistaa oikein eikä huido jalalla esim. oikeassa reunassa. Jarrua laitettaessa on hyvä varmistaa sen lukittuminen liikuttamalla vaunuja pienesti eteen ja taakse, jotta jarru on taatusti loksahtanut paikalleen.

Bugaboo Donkeyn jarrupoljin
Isohko tavarakori
Näppärä sivukori

Mono-Donkeyssa tila tavaroiden kuljettamiselle on suorastaan loistava. Koska istuin yksinään on varsin kapea, jää monoksi kavennettuna sen viereen tilaa sivukorille. Niin hämmentävältä kuin tuollainen sivukori alkuun tuntuikin, on se osoittautunut aivan mahtavaksi! Esimerkiksi laukkua ja vesipulloa on todella kätevä kuljettaa siinä, jolloin ne ovat helpommin käytettävissä kuin alakorista. Kyytiläinen tosin saattaa kiinnostua korin sisällöstä vähän liikaa ja olen kuullut tarinoita, että korista otetaan ihan kaikki mihin ylletään… Donkey2:ssa korille onkin lisätty suojapeite, jota myydään erikseen niin että ykkösetkin saa sen osalta päivitettyä. Meidän korin pohjaan on painorajaksi merkitty 10 kg, mutta jostain keskustelusta luin että Donkey1:n raja olisi kuitenkin vain 5 kg (liittyy ilmeisesti jotenkin renkaiden materiaaliin).

Alatavarakori on isohko ja sinänsä tilava, mutta sinne on hieman hankala saada tavaraa. Ongelma on erityisesti kopan kanssa, koska silloin koriin pääsee käsiksi lähinnä vain edestä sivukorin puolelta. Korin sisäpuolella on muutama verkkotasku, joihin voi laittaa pientä tavaraa sen sijaan että ne seilaisivat pitkin isoa osiota. Tavarakorin pohjassa on myös pari “viiltoa”, joiden tarkoitus on ymmärtääkseni auttaa mahdollista vettä valumaan pois.

Kasaus

Kovin montaa miinusta en muuntautumiskykyisille Aaseille antaisi, mutta kasaus on harmi kyllä yksi sellainen. Bugaboon yhdistelmissä on perusperiaate vähän erilainen verrattuna useimpien merkkien vastaaviin rattaisiin: aisa taitetaan alas kohti maata ja sen jälkeen tempaistaan runko keskeltä kahtia. Donkeyn kasaamisessa erikoista on myös se, että aivan ensimmäisenä toimenpiteenä eturenkaat olisi hyvä lukita eteenpäin – ja huom. nimenomaan eteenpäin, ei rungon alle. Kerran kokeilin pitää lukitukset auki, toiste en sitä virhettä tehnyt. :D Renkaat lukittuna runkoa on selvästi helpompi käyttää, paketti pysyy paremmin kasassa eikä avatessa rattaat yritä karata käsistä.

Donkeyn kasaus, vaihe 1: eturenkaat lukkoon
Donkeyn kasaus yhdessä osassa, one-piece fold
Donkeyn kasaus osissa, compact fold

Donkeyt on mahdollista kasata yhdessä paketissa (tsek opastusvideo: one-piece fold), mutta itse en sitä kokenut kovinkaan käteväksi. Sen lisäksi että Aasit eivät painonsa puolesta ole mitkään matkarattaat, on paketti myös hankalan mallinen nostaa, ja ylipäänsä tuon kokoinen läjä on moneen takaluukkuun turhan iso. Näppärämmäksi koin laittaa setin autoon osissa (tsek opastusvideo: compact fold), jolloin rungon väleihin saa tarvittaessa laitettua muutakin rompetta (paitsi mitään renkaita en kylläkään jaksanut irrotella). Ainoa hankaluus tässä kasaustavassa on se, mihin istuimen ja korin laskee siksi aikaa kun pistää runkoa nippuun; mua ei ainakaan houkuttele mitään ratasosia laskea suoraan maahan.

Donkeyt kasassa koppa oikeinpäinDonkeyt kasassa koppa ylösalaisin

Vaunukopan kanssa kasauskoko on ymmärrettävästi vieläkin isompi eikä sitä oikein saa aseteltua rungon päälle mitenkään nätisti. Helpoiten taitaa mennä ainakin farmariauton takaluukussa niin, että runko on omassa kasassa ja koppa jossain siinä vieressä. Civicin konttiin Donkeyn koppa menee just täydellisesti pitkittäin, joten silloin saa helposti myös nostettua rungon ekaksi autosta pois.

Donkey mono istuimella Honda Civic Tourerin takaluukussa
Donkeyn kasaus, pelkkä runko + sivukori

Runko yksistäänkin on yllättävän iso kooltaan, sillä työntöaisa jää kasatessa samalle leveydelle kuin takarenkaat eikä näin ollen mene lomittain niiden sisäpuolelle (kuten Buffaloissa ymmärtääkseni menee). Kulmikkaan muotonsa takia kasatun rungon käsiteltävyys ei ole paras mahdollinen eikä se toisaalta kovin kevytkään ole, sillä runko (renkaiden ja tavarakorin kanssa) painaa 11 kg. Runkoa käsitellessä kannattaa olla tarkkana, ettei mikään kohta osu maahan niin ettei mikään osa saa naarmua pintaansa.

Vaunukoppa

Donkeyn Mono-perusvarustus sisältää rungon lisäksi yhden kappaleen näitä kutakin: kehikko, koppakankaat, istuinkankaat, turvakaari, alatavarakori, sivukori, sadesuoja, pumppu. Päälle tietysti vielä se kangassetti eli vaunukopan tuulisuoja sekä kuomu, joka on siis sama ja tulee samaan kohtaan kehikkoa kiinni sekä kopassa että istuimessa.

Donkey Mono vaunukopalla
Koppakangas

Koppakangas tulee kehikkoon kiinni miljoonalla (siltä ainakin sitä kiinnittäessä ja irroittaessa tuntuu) tarralla, minkä lisäksi reunoille sujautetaan muutamaan kohtaan muovituet jämäköittämään kopan reunoja. Kaikkea muuta kuin kätevää siis, mikäli ajattelee kopasta ratasosaan siirtymisvaihetta – helpointa olisikin olla erikseen toinen kehikko, jotta kumpikin kangas olisi omassaan kiinni ja niistä sitten nappaisi käyttöönsä sopivamman.

Vaunukopan makuutila
Tuulisuojan kiinnitys

Makuutila kopassa on oikein kelvollinen vierekkäisten tuplien kopaksi, 77×27 cm (vrt. perus yksöisyhdistelmien koppiin). Meidän reilu puolivuotias (68 cm/7,5 kg) mahtuu vielä hyvin Donkeyn koppaan, jopa lämpöpussin kanssa. Sopivan paksu ja jämäkkä patja on päällystetty mustalla vähän samettimaisella kankaalla, joka on helppo irroittaa pesuun. Tuulisuoja on kopassa kiinni tuolla tavalla alareunasta, yläpää tulee kiinni tarroilla kehikon sivuille. Ainakin uutena tuulisuojaa on hankala saada kunnolla paikalleen ja sitä saa ihan huolella “venyttää”, että tarrat osuvat oikeille kohdille. Myös jalkopäästä tuulisuojan kangas jää välillä hölmösti pussittamaan, erityisesti tuon jäykemmän Dieselin kanssa.

Vaunukopan ns. jalat

Tässä näkyy syy siihen, miksi tavarakorin käyttö kopan kanssa on hankalaa; kopan pohjassa on tosiaan tuollaiset nököt jokaisessa nurkassa. Ajatuksena varmaankin se, ettei kangas likastu mikäli koppa pitää laskea esim. maahan, mutta onhan nuo nyt todella epäkäytännölliset muuten.

Sadesuoja ym. asusteet

Elodie Details sadesuoja Donkeyn istuimessa
Kronan sadesuoja Donkeyn kopassa

Bugaboon oma sadesuoja on Donkeyssakin mallia läpinäkyvä muovinen akvaario, joten se on meillä saanut pysytellä paketissaan. Myrskyikkunallinen Elodie Details toimii mainiosti, aisa-aukolle ei tietystikään ole tarvetta. Myös kopan kanssa Elodie sopii ihan ok, mutta vielä paremmaksi olen todennut Kronanin yleismallin (tämä keltamusta on parin vuoden takainen Mini Rodini -yhteistyö) sadesuojan, joka kokonsa puolesta riittää hyvin sivukorinkin päälle. Plussaa heijastimista!

Nordlys mini lämpöpussi Donkeyn kopassa

Vaunukoppaan sopii täydellisesti Nordlysin pienempi (mini) untuvapussi. Se on tarkoitettu turvakaukaloon eli selkäpuolella on aukot kaukalon vöille, mutta meidän hikikallella pussia on käytetty pääsääntöisesti vaunuissa. Pussi on todella muhkea ja sisävuori on puuvillaa eikä fleeceä, jota lämpöpusseihin tungetaan aivan liian usein sisälle. Suuaukon saa kiristettyä, joten vauvalla on erittäin suojaisa pesä nukkua. Lämmin tuo myös on, kovemmilla pakkasilla (noin -10 ja siitä eteenpäin) laitoin kuopukselle villahaalarin päälle mutta muuten on menty ihan vaan sisävaatteilla (toki pipo päässä sekä tumput ja villasukat raajoissa).

Lisävarusteet

Bugaboo on tunnettu erinomaisesta lisävarustearsenaalistaan, josta löytyy kilkettä vähän kaikkeen mahdolliseen. Itse en ole esimerkiksi istuinpehmusteita tai lämpöpusseja (vielä) testannut, mutta kumpiakin paljon kehutaan ja ovathan ne tosiaan istuvuudeltaan suunniteltu nimenomaan Bugaboon rattaisiin.

Ja Aasit jaksaa! 💪🏻 #stoller #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #bugaboo #bugaboodonkey #bugaboodonkeymono #bugaboocomfortwheeledboard #babyplushoorn #minirodini #didriksons #kids #daughter #mailday #latergram
Donkey mono ja travel system

Meidän käytössä ehdottomasti paras hankinta on ollut Comfort Wheeled Board*, Bugaboon oma seisomalauta irroitettavalla penkillä. Ostin sen vähän niinkuin varuiksi odottamaan tuplatonta aikaa, mutta yllättäen sitä onkin käytetty paljon enemmän kuin vaunujen tuplaominaisuutta. :P Laudasta aion kirjoittaa ihan kunnon erillisen postauksen, se todellakin on tarkemman esittelyn arvoinen! Toinen pienen pähkäilyn seurauksena hankittu lisävaruste on adapteri*, jolla turvakaukalon saa kiinni rattaiden runkoon. Tästäkin itse asiassa lisää toisella kertaa, sillä suunnitelmissani on koota myös tuosta huikean oranssista Cybexin kaukalosta* vähän kokemuksia ja ajatuksia postaukseksi asti.

Taaperoystävälliset rattaat nämäkin. 👌🏻 #stroller #bugaboo #bugaboodonkey #bugaboodonkeymono #bugaboodonkeydiesel #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #vaunuhulluntytär #kids #toddler #daughter #vimmacompany #vimmanletit #minirodini #minirodinixadidas #rodidas #lindexkids #littlephant #littlephantbylindex #converse #railway #railwaystation #turku

Vähän jännitin menisinkö aivan metsään hintavan Donkey-hankinnan kanssa, mutta nyt voin tyytyväisenä todeta, että kyllä Donkeyt olivat meille ihan täydelliset kulkupelit viime syksyn olosuhteisiin kuopuksen saavuttua. Vaikka ne tuplina ovat meillä päässeet käyttöön suhteellisen harvoin, ovat ne mononakin niin loistopelit että niitä käyttää erittäin mielellään. Muunneltavuus on ehdottomasti isoin plussa keveyden ohella, noottia antaisin muovisista osista ja kasauksesta.

Loppuun bonuksena Donkey1 vs. Donkey2 erot: työntöaisaa ja keskiniveltä muutettu joten runko on tukevampi, renkaat ovat vaahtotäytteiset (kuten Buffaloissa) ja eturenkaiden väpätysalttiutta korjattu, kuomuvalikoima päivitetty 3 eri tasoon (core/premium/signature), koppakankaat ovat pujotettavat tarrakiinnityksen sijaan (+++!), sivukorissa sisätaskut ja päällinen sekä korin maksimipaino nostettu 10 kiloon, alatavarakorin pohjaa vahvistettu.

Bugaboo Donkey+ Mono (2017) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 60 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 84 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 95x62x67 cm (one-piece fold turvakaaren kanssa), 95x60x57 cm (compact fold), 95x60x64 cm (compact fold vaunukopalla)
  • Paino: 15,5 kg (ratasosalla) / 16,4 kg (vaunukopalla)
  • Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 12″ ja edessä 10″
  • Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 88-108 cm
  • Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (kasvot menosuuntaan 2 asentoa)
  • Istuimen painoraja: 17 kg
  • Selkänojan korkeus: 48 cm
  • Kuomun alla tilaa: 53 cm
  • Makuupituus: 93 cm
  • Vaunukopan koko: 77×27 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 34×39 cm (max. 10 kg) + sivukori 58×18 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Muunneltavissa yhdelle tai kahdelle lapselle.
  • Isoiksi rattaiksi ihanan kevyet työntää.
  • Käännettävä istuin, jonka suuntaa on näppärä vaihtaa.
  • Teleskooppiaisa sopii säädöiltään monen mittaiselle työntäjälle.
  • Todella kätevä sivukori.
  • Aisa ja turvakaari tekonahkaa.
  • Lyhyytensä puolesta hyvät julkisissa.
  • Vaihtokuomuilla saa muutettua ilmettä helposti.
  • Kätevä kahden renkaan asento kiperiin paikkoihin.
  • Erittäin kauniit.

Risuja:

  • Jousituksen puute.
  • Kasaaminen ei kaikista näppärintä.
  • Kiinteä turvakaari, jota ei saa käännettyä sivuun.
  • Ei säädettävää jalkatukea.
  • Kuomun materiaali yksinkertaista ja aika ohutta kangasta.**
  • Sivukorille ei sadesuojaa.**
  • Kopan kanssa alakoriin hankala päästä käsiksi.
  • Pelko rungon naksumisista sekä kankaiden haalistumisesta.
  • Kallis hinta.

** Paranneltu uudemmassa Donkey2:ssa.

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.

Scroll Up