{ Arkisto } Elokuu 2008

31.8.2008
17:42

Sä sanoit että aurinko on tehty tulesta

Jenni Vartiainen – Ihmisten edessä [2007]

Eilen päivällä vietin jokusen tunnin Turussa, minkä seurauksena köyhdyin tukun euroja. Mitä mä sitten oikein ostin? No sen kivan pienen digipokkarin, josta mainitsin viime lomilla. Useamman netissä vietetyn tutkailutuokion jälkeen ostoslistalleni päätyi Stockan kanta-asiakastarjouksessa ollut Pentax Optio W60, joka on sekä pöly- että vesitiivis. Pikseleitä kamerassa on 10 miljoonaa, zoomi on 5-kertainen ja objektiivissa on mukava 28 mm:n laajakulma. Tavallisen makron lisäksi löytyy myös Super Macro, jolla voi ottaa lähikuvaa yhden vaivaisen sentin päästä. W60 on kevyt ja sopii mainiosti taskuun, ominaisuuksia on jos jotakin sorttia ja tosiaan kameraa voi käyttää myös veden alla.

Uusi ystävä
Pieni ja söpö, eikö?

Ensimmäisen vuorokauden testailuni on koostunut pääasiassa makrokuvista sekä iltahämärällä salamalla kuvauksesta, vielä on paljon opittavaa uudesta ystävästä. Pentaxia on miellyttävä käyttää eikä suomenkielisistä valikoista ainakaan haittaa ole. ISO 100 -herkkyydellä kuvanlaatu on ok, mutta jo ISO 200 tekee yllättävän rakeista jälkeä. Valkotasapaino saa kuvat välillä vähän oudon värisiksi, erityisesti sekavalossa. Saattaa tietysti olla, etten mä vain osaa käyttää kameraa… Testing will be continued.

Pari testikuvaa

Alkuillasta ajelin takaisin kotikotiin, sillä sisko järjesti siellä kesänlopettajaisbileet. Meitä oli paikalla yhteensä vähän toistakymmentä, ei siis mitkään aivan hullut kekkerit kyseessä. ;) Syötiin, juotiin ja saunottiin, siinä sivussa tietysti myös jutusteltiin ties mistä. Kyseessä oli naamiaispirskeet, joskin osa oli aivan normivaatetuksessa. Ennen vieraiden tuloa pidettiin siskon kanssa pienimuotoinen photoshoot pihalla, yksi tuotos nähtävissä alla.

Päivän asu 30.8.2008
(Tarkemmat tiedot asuista täällä.)

Kohta voisin lähteä valumaan Turun suuntaan, onhan täällä tullut lojuttua jo tarpeeksi. Tämän illan taidan ottaa rennosti ja nauttia yksinolosta, sopii hyvin sunnuntai-iltaan. Ehkäpä siivoan vähän ja sitten sytytän pari kynttilää syksyn alun kunniaksi. Ihanaa, kun huomennakin on vielä vapaata!

29.8.2008
21:49

Alokkaasta viestimieheksi

Tänään koitti vihdoin peruskoulutuskauden viimeinen päivä, joka Säkylässä osui tällä kertaa samalle päivälle sotilasvalan kanssa. Herätys oli aamulla viiden jälkeen, ja aamupalan jälkeen harjoiteltiin vielä ohimarssia. Yhdeksän maissa hypättiin busseihin (oli muuten kummallinen fiilis istua bussissa rynnäkkökivääri seurana…) ja suunnattiin kohti Laitilaa, jossa vala pidettiin. Paikoillaan seisominen otti kiitettävästi jalkojen päälle, hyvä kun jalat vielä sai koukistettua. Valan jälkeen oli ohimarssi pitkin Laitilan katuja, sitten siirryttiin busseilla takaisin Säkylään.

Vala
(Kameran takana sisko, itse olen kuvassa ihan oikeassa laidassa.)

Huovinrinteellä aika meni nopsaan, meidän loppuperhe oli kokonaisuudessaan paikalla ja lisäksi seuraan liittyivät niin ikään Säkylässä palvelevat siskon alikersanttipoikaystävä sekä sotilaspoliisikaveri. Porukat katsastivat Viestikomppanian tilat ja tietysti mun “kodin” eli p-kauden tuvan. Tässä kohtaa toistaiseksi ainoa julkaisukelpoinen inttikuva, jonka sisko nappasi mun härvätessä jotain kaapillani:

Härväystä kaapilla

Yksiköstä käveltiin sotkun suuntaan, jossa päädyttiin toviksi munkkijonoon – sen verran oli populaa, että kaikille ylimääräisillekin kahvituspisteille kiemurteli pitkät jonot. Munkkikahvien (omalla kohdallani tosin Muumi-limpparin kun en kahvia juo) jälkeen siirryttiin urheilukentän laidalle, jossa alkoi eri koulutushaarojen esittely. Mielenkiintoisia esityksiä kaikki, alla kuva Pioneerikomppanian hyökkäyksestä kohti vihollisleiriä.

PionK:n esitys

Tämä oli siis viimeinen päivä alokkaana, valassa meidät nimitettiin viestimiehiksi (tai jääkäreiksi/pioneereiksi koulutushaarasta riippuen). Mä ehdin viestimiehenä olla jopa kolme päivää ja risat, sillä tiistaina alkaa AUK1 ja arvo muuttuu aliupseerioppilaaksi. AUK:n alkaminen tietää myös muuttoa, ei tosin kauemmaksi kuin viereiseen tupaan. Osa vanhoista tupakavereista säilyy, mutta uuteen joukkoon liittyy lisäksi muutama tyttö p-kauden toisesta joukkueesta. Melkein saatiin jo riita aikaiseksi punkista, saa nähdä millaista yhteiselo tulee olemaan.

Ajattelin ensin meneväni tänään Turkuun, mutta päätinkin sitten jäädä lööbailemaan kotikotiin. Nyt lähden testaamaan upouuden – joskin jo pitkän aikaa työn alla olleen – pihasaunan, puulämmitteisen sellaisen. Barettia on pakko taas särmätä, sillä se ei oikein tykännyt eilisestä parin tunnin valaharjoittelusta kaatosateessa… Huomenna sitten enemmän jotain toimintaa.

Ilma tuoksui tänään ihan syksyltä. Kohta se on täällä.

24.8.2008
13:38

Superkuulas fiilis kuin ois sunnuntai

U2 – U218 Singles [2006]

Kiskon tässä samalla aamuyöllä haettua pizzaa naamaani, aamupäivän olen parannellut oloa kylmällä laittikolalla. Eilen päivällä tuli sellainen fiilis, että tahtoisi lähteä tuulettumaan Turun yöelämään ja kuin tilauksesta sisko ilmoitti olevansa lähdössä baanalle kaverinsa R:n kanssa. Suunnattiin jälleen kerran Lyniin, jossa viihdyttiinkin melkein valomerkkiin asti. Oli hauskaa olla kerrankin tyttöporukalla liikenteessä!

Voisin vaikka laittaa pitkästä aikaa pari päivän asua tänne, kumpikin eiliseltä ja klikkaamalla saa suuremmaksi plus tarkemman infon vermeistä. Tuosta hatusta sen verran, että kyseinen päähine on koristanut eteisen hattuhyllyä koko kevään, mutta nyt vasta sain laitettua sen ekan kerran päähäni. Käväisin eilen uteliaisuuttani H&M:n miestenosastolla tsekkaamassa monessa blogissa näkyneen mustan hatun, ei ole omaa versiotani voittanutta. Asiaan tietysti saattaa vaikuttaa se, että hattuni on rakkaan edesmenneen pappani perua… :)

Päivän asu I 23.8.2008 Päivän asu II 23.8.2008

Kameraa ei kauppakierrokselta eilen tarttunut mukaan – en edelleenkään ole varma minkälaisen ostaisin – mutta sen sijaan ostin 9 eurolla mustat vajaamittaiset housut, joita ihastelin jo keväällä ystäväni Akkikin päällä. Melkein hihkaisin ääneen bongattuani pökät aletangolta ja etenkin, kun se ainoa pari sopi vielä päälle about täydellisesti. Tykkään housujen vetoketjuista, joita on kummankin lahkeen sivulla sekä vasemmassa reidessä olevan taskun reunassa. Erityisesti reisitaskun tähtivedin on ihana:

Tähti

Kohtapuolin voisin ryhdistäytyä hieman ja jättää nörtteilyn hetkeksi, jossain välissä pitäisi vielä ehtiä kotikotonakin käydä. Harkitsen suorittavani operaatio hiustenvärjäyksen, juurikasvu alkaa olla turhan näkyvää ja pakko joka tapauksessa käydä suihkussa ennen Säkylään lähtöä. Hmm. Mun oikea käsi tuntunut koko aamupäivän siltä kuin se olisi puutunut, kummallista ja ärsyttävää.

23.8.2008
13:37

Kohta kaikki muuttuu taas

Kat DeLuna – 9 Lives [2007]

Neljän päivän viikko oli ihanan lyhyt ja parin raskaamman viikon jälkeen ihanan kevyt. Tiistaina meillä oli suojelukoulutusta, käytiin mm. kyynelkaasukopissa testaamassa suojanaamareiden tiiveys. Heitettiin myös muutaman kilometrin lenkki tst-varustuksella, jalassa maihareiden sijasta kumisaappaat. Mun jalat eivät ainakaan tykänneet, takaisin yksikköön tultaessa jalat olivat paljon kipeämmät kuin esim. 22 km marssin jälkeen.

Tiistaina mun pari viikkoa oikutellut jalka kipeytyi sen verran, että keskiviikkoaamulla painelin veksiin. Elämää vaikeutti myös edelliseltä viikolta mukaan tarttunut yskä, joka piti mua tehokkaasti öisin hereillä ja lisäksi juostessa läjäytti limaa kurkkuun niin ettei henki meinannut kulkea. Kolmen tunnin odottelun jälkeen lähdin takaisin yksikköön parin lääkepussukan kera, loppuviikoksi hoitsu löi mulle VMTL:ää (vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta) ja käski tulla ensi viikolla uudestaan jos ei helpota. Jalka on ollut parempi, yskää on edelleen mutta pystyn sentään jo nukkumaan öisin. Mä en kyllä voi käsittää miten jotkut vemppaavat vapaaehtoisesti, on se sen verran turhauttavaa! Olin kolme päivää vemppana ja viimeisenä päivänä lojuminen oli niin tylsää, että seurasin pari tuntia loppujoukkueen jalkapallopeliä sekä siivosin tupaa vaikkei olisi tarvinnut. Ainoa positiivinen asia vapautuksessa olemisessa on se, että aamulla saa rauhassa laittaa varustuksen ja punkan kuntoon.

Päästiin torstaina pitkästä aikaa sotkuun (viestissä ei vapaa-aikaa ole tainnut kolmannen viikon jälkeen pahemmin näkyä), kun Porilaisaukiolla oli VMTK:n (= Varusmiestoimikunta) järjestämä viihdeilta. Kyseessä oli Kristiina Braskin keikka, aika erilaiselta tyttö kuulosti livenä kuin levyllä. Kameraa mulla ei ollut mukana, mutta kännykällä yritin ikuistaa keikan loppupuolen tunnelmaa:

Kristiina Brask

Kävin eilen kotikotona saunomassa ja särmäämässä barettia, ensi viikolla on vala ja baretti saisi olla mahdollisimman nätti silloin. Ensi viikonloppuna onkin pidempi loma, kun perus VLV:n (= viikonloppuvapaa) perään on vielä HL. Sen jälkeen sanotaan heiheit p-kaudelle ja aloitetaan jatkokoulutus kukin omalla tahollaan, mä siis AUKissa. P2-kokeen mukaan olisin sopimaton johtajaksi, mutta pääsin kuitenkin AUKiin, koska sinne halusin. Kaikkien muiden arvostelukohtien mukaan tosin olisin oikein sopiva johtajaksi, tiedä sitten mitä mä oikein P2:ssa olin vastaillut. RUK-haaveet taisi kaatua tähän, mutta en anna sen haitata – pääasia, että saan jonkun johtajakoulutuksen.

Kohta voisin piipahtaa vähän kaupoissa tutkailemassa digikameratarjontaa. Mulla on jo pitempään ollut tarkoituksena hankkia joku kiva pikkupokkari, jota voisi kantaa taskussa tilanteessa kuin tilanteessa. Vedenkestävä kamera voisi olla kätevä, sellaisia on ainakin Pentaxin ja Olympuksen mallistoissa. Täytyypä hieman tutkailla netistä kokemuksia ja vinkkejä ennen kuin mitään oikeasti menen ostamaan.

17.8.2008
23:00

Viikko pääasiassa pakkiruualla

51koodia – Mustat sydämet [2008]

Tämä viikko oli ehdomasti raskain tähän mennessä, tosin se oli odotettavissakin viikko-ohjelmassa olleen “rasitus: erittäin raskas” perusteella. Maanantai vielä meni suht iisisti, mutta tiistaina alkoi härdelli. Herätys oli viideltä ja aamupalan jälkeen hypättiin taisteluvarustus niskassa pasien kyytiin. Aamupäivä oltiin ampumaradalla, mun kohdalla kyseisestä ATT-ammunnasta saatava kuntoisuusloma jäi yhden osuman päähän (sain 10 tauluun ja lomapäivä olisi irronnut 11 osumalla). Iltapäivällä päästiin ampumaan ensimmäistä kertaa maastossa kovilla, kun oltiin hyökkäysradalla: radalla edettiin taistelijapareittain ja ammuttiin maasta nousevia vihollista kuvaavia tauluja.

Illalla siirryttiin yöpymispaikalle ja kasattiin teltta, minkä jälkeen iltamyöhällä oli vielä rastikoulutusta mm. kertasingosta sekä käsikranaatista. Kieltämättä tuntui vähän höntiltä paiskoa harjoituskäkrejä pilkkopimeässä, kun sen etsimiseen meni sitten aina useampi minuutti… Nukkumaan päästiin vasta joskus yhden jälkeen yöllä, koska meidän joukkueella alkoi kouluttajan haastattelut vasta puolenyön jälkeen. Itse en raadin edessä seisonut muutamaa minuuttia kauempaa: p-kauden jälkeen suuntana AUK.

Keskiviikko oli tietyltä osin aika leppoisa päivä. Aamu alkoi käsikranaateilla, heitettiin ns. kunnollisia (ts. räjähtäviä) harjoituskranaatteja seisomapoterosta. Käkrit on mulle selkeästi hankalimpia, sillä a) en saa heitettyä sellaista tarpeeksi kauas ja b) en pääse taisteluvyön kanssa poterosta 2 sekunnissa ylös (jos siis kranaatti sattuisi putoamaan poteron pohjalle ja räjähtämään siellä). B-kohdasta johtuen en saanut radalle edes mennä tst-vyön kanssa, paremmin kyllä heittäminenkin sujui ilman. Käsikranaateista siirryttiin sinkoradalle, jossa päästiin ampumaan kevyellä kertasingolla (harjoitus- sellainen). Ei se varmasti ole mitään verrattuna kunnon KESiin, mutta todenmukaisempi kuitenkin kuin panoksettomat muovisingot, joilla me pääasiassa harjoitellaan.

Viimeisenä oli vuorossa puolustusrata, jossa ammuttiin seisomapoterosta hyökkäävää vihollista – niitä esiin putkahtelevia tauluja jälleen. Radat oli suoritettu joskus iltapäivällä, minkä jälkeen löysäiltiin metsän siimeksessä useampi tunti. Illalla oli runsaan puolen tunnin esitys taistelukentän valoista ja äänistä, oli mielenkiintoista nähdä mm. konekiväärillä ampuminen hämärässä.

Puoliltaöin heitettiin reput pasien kyytiin ja lähdettiin marssille taisteluvarustuksessa, ilman kypärää tosin. “Kevyt” 22 km marssi kesti läpi yön, takaisin kasarmilla oltiin kahdeksan maissa aamulla. Ensimmäiset tunnit olivat tuskaisia, sitten helpotti ja viimeinen tunti oli taas aika tappavaa. Marssi alkoi muutaman kilometrin suo-osuudella, jonka aikana hypittiin varmaan 15 enemmän tai vähemmän leveän ojan yli. Väsymyksen ja pimeyden yhteisvaikutuksesta silmiä särki ja näin koko ajan harhoja, mikä onneksi helpotti tupakaverin tarjoaman kofeiinitabletin avulla. Aamun sarastaessa oli oikeastaan todella hyvä fiilis ja lihaskivuista huolimatta en olisi halunnut jättää tuota yötä kokematta.

Jotenkin sitä kuvitteli, että kassulla saisi kiskottua unta palloon – turha toivo. Ehdin koisia pari-kolme tuntia, kunnes tuli minuutit ruokailuun ja ruokailun jälkeen oli taas ohjelmaa. Osa jäi huoltamaan telttavarustusta, kun osa (allekirjoittanut mukaan lukien) siirtyi johtajatehtävärasteille. Iltapäivä hujahti erilaisten johtamiseen liittyvien tehtävien parissa, pääosa ajasta tietysti oli odottelua.

Perjantaina lähdettiin jälleen maastoon, tällä kertaa muutaman kilometrin päähän ja kannossa oli kenttävarustus (n. 40 kg). Marssista kipeytyneet lihakset huusivat hoosiannaa saman tien ja silmissä näkyi välillä tähtiä, mutta jotenkin onnistuin selviytymään perille. Iltapäivällä kaivettiin jokainen oma seisomapotero, sillä “vihollinen” oli hyökkäämässä seuraavana yönä leiriin. Ensimmäinen hälytys tuli jo puolenyön pintaan, jolloin ei oltu ehditty vielä edes nukkumaan – ei paha. Se olikin ainoa kunnon hyökkäys, sillä yön tunteina olleet pari hälytystä olivat aiheettomia ja siis lyhyitä. Mulle osui poterovartio kello 02-03, joten aamuyöstä ehdin jopa nukkua pari tuntia, kun ei hälytyksiäkään tullut. Lauantaiaamupäivällä tuli toinen oikea hyökkäys, mikä oli huomattavasti helpompaa päivänvalossa.

Blogging Friends Forever Lomille päästiin eilen viideltä, Turusta jatkoin suoraan kotikotiin saunomaan. Sauna auttoi lihaskipuihin, mistä oli hyvä jatkaa takaisin Turkuun ja baanalle. Olin liikenteessä siskon, siskon poikaystävän ja tämän veljen A:n kanssa, oltiin Gigglingissä pilkkuun asti ja kotiin päin mennessä törmättiin Destheaan kävelykadulla. Olin muuten saanut tytöltä oikealla näkyvän tunnustushässäkän, tack så mycket! Itse olen nyt sen verran tylsä, etten jakele korttia enää eteenpäin. Tuskin haittaa ketään. :)

Tarkoitus oli mennä vielä hakemaan ruokaa jostain, mutta normaaliin aamuyön tuntien tyyliin kaikki ruokapaikan jonot olivat armottoman pitkiä. Mentiin koko lössi A:n kämpille (se asuu kämppiksensä kanssa n. 100 m mun luota), jossa mä onnistuin simahtamaan sohvalle. Heräsin siitä puoli seitsemän pintaan, siskon poikaystävä koisi myös lähistöllä ja sisko sekä A löytyivät keittiön pöydän äärestä pälisemästä. Selvisin lopulta seitsemän jälkeen kotiin, muutaman tunnin nukuin omassa sängyssäni – miten olenkaan kaivannut sitä! Lopun sunnuntaista olen ottanut iisisti, käväisin tädin luona kylässä ja A:n luonakin pyörähdin pikaisesti. Säkylään suuntaan vasta huomenna, sillä uusi viikko alkaa HL-päivällä.

Scroll Up