{ Arkisto } Tammikuu 2009

30.1.2009
19:48

Herkkuja jos jonkinlaisia

Death Cab For Cutie – Narrow Stairs [2008]

Päästiin eilen jo loman viettoon, pitkä viikonloppu oli kyllä täydellinen tähän kohtaan. Aivan ihanaa olla vapaalla arkipäivänä! Tänäänkin ollaan tehty kullan kanssa vaikka mitä ja silti kello on vasta hetki sitten ohittanut iltakuuden – eikä ole kuin perjantai ja edessä vielä kaksi vapaapäivää. :)

Inttiviikko jäi siis vain nelipäiväiseksi, mutta oli siitä huolimatta ihan tarpeeksi raskas. Hassua, miten raskautta ei oikeastaan tajunnut kuin vasta torstai-iltapäivällä, kun palattiin maastosta kasarmille likaisina ja väsyneinä. Tarkemmin ajatellen nuupahtanut olo ei ollut mikään ihme, sillä päivät olivat pitkiä ja sisälsivät lähes koko ajan jotain tekemistä. Viime viikon maastoajoja seurasi tieajoleiri eli nimensä mukaisesti harjoiteltiin ajamista niin maanteillä kuin taajamissakin. Alkuun vähän jännitti ajaa normaalilevyisen kaistan kokonaan täyttävällä kulkupelillä, mutta ajokertojen karttuessa vaunun leveyteen alkoi tottua.

Peilikuva vessassa

Keskiviikkona ja torstaina oli vuorossa kurssin ensimmäiset tutkinnot: sekä ajajan että johtajan käsittelyrata. Kumpikin sisälsi pujottelua tynnyreiden välistä sekä lankulla ajamista, tarkoituksena siis ettei yhteenkään tynnyriin osu tai mikään pyörä putoa lankulta. Sain ajajan käsittelyn läpi ensimmäisenä meidän 4 hengen ryhmästä, kolmannella yrityskerralla tuli hyväksytty suoritus (ja se tutkinnon vastaanottaja oli todella tarkka niillä lankuilla!). Johtamisrata olikin sitten hankalampi tapaus, sain pari kertaa jonkun ihmeen hermostumiskohtauksen ja loppujen lopuksi rata meni viidennellä yrittämällä läpi.

Perustorstain sapuska: hernekeitto

Torstaipäivällä saatiin lounaaksi perustorstairuokaa, hernekeittoa ja pannukakkua siis. Osa porukasta inhoaa jokaviikkoista hernekeittopäivää, mutta mun mielestä hernari on intin parasta ruokaa – jopa pakista syötynä. Vaikka en pannarista kamalasti edes tykkää, sitä on silti pakko ottaa kerta toisensa jälkeen… Kai se vain jotenkin kuuluu siihen hernekeiton perään, heh. Ja kun nyt tuli syömisistä puhe, niin mua viime syksystä saakka vaivannut minttu-Tupla-addiktio on vihdoin hellittänyt – mutta tilalle on tullut uusi himokarkki. Rainbow-valikoiman jatkoksi on ilmestynyt runsaan euron maksava Top 5 -karkkipussi, joka sisältää ihania hedelmä- ja salmiakkinumeroita. Maun ja hinnan lisäksi suuri plussa on, että kyseisten karkkien valmistaja on suomalainen Delfin-Tuote! Mä ostan mieluiten aina kotimaista tavaraa, joten tässä kohtaa nyökyttelen tyytyväisenä. Paitsi että pitäisi aloittaa herkkulakko, kun on taas tullut mussutettua kaikenmoista lihottavaa… Noh, kuitenkin.

Karkkiaddiktio

Käytiin (lue: mä vaihdoin askelteni suuntaa lennossa ja kulta seurasi huokaisten perässä) muuten tänään ohikulkumatkalla Hansan Vagabond-liikkeessä ja silmiin osui sattumalta vaaleanruskea Muscat-kenkä, jota oli tietysti pakko sovittaa saman tien. Hyvältä tuntui ja näytti, täytyy varmaan harkita ihan tosissaan sellaisen parin hommaamista. Vagabondin nettikaupassa popoja ei enää ole, mutta liikkeessä oli pari oikeaa kokoa -50 % hintalapulla varustettuna. Pitäisiköhän huomenna käydä uudestaan Hansassa..?

25.1.2009
13:26

Pasilla ajellen

Kate Nash – Made Of Bricks [2007]

Viikonloppu on jälleen kerran mennyt ohi ihan huomaamatta, tänään täytyy taas illalla palata armeijamaisemiin. Nykyään loma tuntuu aikaisempaa lyhyemmältäkin, kun bussi takaisin Säkylään lähtee jo kahdeksan jälkeen (ennen lähti vasta vähän ennen yhtätoista). Ei se paljoa auta, vaikka lomille päästään lähtemään tuntia aikaisemmin. Toisaalta parempi näin, ei ole enää niin vaikeaa maanantaiaamuisin herätä uuteen viikkoon, kun on saanut nukutuksi enemmän.

Tämä viikko oli tosiaan ensimmäinen vaunukurssin ajoviikko, aiheena ajaminen erilaisissa maasto-olosuhteissa. Joka päivä harjoiteltiin ajamista ja uutena asiana myös vaunun johtamista. Ajeltiin mm. jyrkkiä mäkiä ylös alas, ojien yli, ilmasuojaan ym. ja lisäksi yhtenä iltana testattiin pimeäajoa erilaisilla ajovaloilla sekä myös ilman valoja valonvahvistimen avulla. Ajo- ja johtamisharjoittelun ohella ollaan tietysti opeteltu vaunun huoltoa, mäkin osaan nykyään jopa tarkastaa öljyt! Huolimatta siitä, että mulla on ollut A-luokan ajokortti lähes yhdeksän ja BC-kortti vajaa seitsemän vuotta mä en aikaisemmin tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin ajanut. Vähän joo nolottaa oma tietämättömyys moottoroitujen kulkupelien tekniikasta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan… Kai?!

Unten mailla

Tuo yksi ihana tuolla vielä uinuu – pariin otteeseen olen sen jo herättänyt, mutta aina se nukahtaa uudestaan. Pojalla on vähän mennyt päivärytmi sekaisin viikon lomailun aikana eikä se todennäköisesti korjaannu mihinkään vielä pariin viikkoon, minkä verran sen loma jatkuu. No, onneksi sentään suurin osa päivästä ollaan hereillä yhtä aikaa. :)

P.S. Sattuuko kellään olemaan kutsukoodia Lookbookiin? Liittyisin mielelläni sinne, mutta siihen tarvitsee sen invitation coden… On muuten aivan käsittämättömän ihania ja inspiroivia tyylejä ihmisillä siellä!

17.1.2009
23:20

Haavekuvia kengistä

Sturm und Drang – Rock ‘n Roll Children [2008]

Loppuviikosta meno jatkui samaan malliin, siinä meinasi pää hajota ihan totaalisesti. Sanaharkkaa riitti yhden jos toisen kanssa, ilmeisesti mulle ei voi puhua normaalisti ilman että on pakko ruveta ärtyilemään. o_O Eilen oli ihana lähteä viikonlopuksi kotiin, vaikka loman ensimmäiset tunnit menivätkin riidellessä kullan kanssa. Nyt kaikki on puhuttu halki, poikki ja pinoon, ahdistuneisuus on vihdoin helpottanut ihan oikeasti.

Henkisesti raskaan viikon jälkeen rauhallinen viikonloppu oli pakollinen toimenpide. Eilen illalla vain löhöiltiin mun luona, tehtiin hyvää ruokaa sekä katsottiin leffa (aika perusruotsalainen teinipätkä, sanoisin) ja tänään oltiin meillä kotikotona saunomassa. Kulta on ollut pari päivää vähän kuumeinen, joten sen torkkuessa mä olen puuhaillut omia juttujani (mm. siivosin koko kämpän). Viimeiset päivät kadoksissa olleet tunteet ovat onneksi palanneet – ehkä jopa entistä vahvempina – ja olen taas aika onnellinen siitä, että mulla on sellainen poika elämässäni.

Päivällä päädyin jotain kautta surffailemaan Vagabondin nettikauppaan, jossa silmiin osui pari todellista herkkupalaa. Olen jo useampana kesänä kaivannut kenkäkokoelmani jatkoksi kunnollisia ballerinoja, mutta kauppojen tarjonta ei tähän saakka ole miellyttänyt. Vagabondin Esteros-ballerinat (65e) näyttävät kutakuinkin täydellisiltä kesäkengiltä, hitsi kun ruskea versio ei ole -50 % alennuksessa!

Vagabond Esteros

Toinen nettiputiikista bongattu silmänilo, maiharityylinen Muscat, olisi kyllä puoleen hintaan (59,50e ao. chino-värityksellä), mutta niin syvää ihastukseni ei toistaiseksi ole, että klikkaisin tilauksen menemään. Pitäisi ehkä käydä tsekkaamassa Turun kenkäkaupat josko noita pääsisi jossain kokeilemaan, mikäli ovat jalassa hyvät niin tilausta voisi harkita. Mulla nimittäin tuo talvella käytettävien kenkien valikoima ei ole järin kattava, kenkäkaappi on jotenkin kummasti täyttynyt lähinnä kevät-/kesäkengistä… Hups.

Vagabond Muscat

Ai juu, onhan mulla viime keväänä ostetut Vagabondin hopeiset Yagit, jotka ovat aika balleriinamaiset. No, Esterokset olisivat joka tapauksessa enemmän kuin tervetulleet söpöilemään jalkoihini ensi kesänä. :)

(Kenkäkuvat: vagabond.com)

14.1.2009
20:27

Sä sanoit tää on sekopäitten retki

Tämä viikko on ollut taatusti yksi henkisesti raskaimmista viikoista koko palvelusaikana. Maanantaina saapuivat uudet alokkaat ja siitä lähti todellinen härdelli käyntiin. Itsehän olen vaunukurssilla, me emme osallistu alokkaiden kouluttamiseen p-kaudella lainkaan, vaan hyppäämme kehään vasta kurssin loputtua. Tavallaan olen ihan onnellinen, ettei tarvitse olla siinä hullunmyllyssä osallisena, mutta tavallaan tuntuu kuin jäisi jostain olennaisesta paitsi. Ei sillä etteikö pasin opiskelu ole mielenkiintoista – puhumattakaan siitä, että pääsee ajamaan sellaista! Mutta silti, jotenkin on ollut viime päivinä ollut kummallinen fiilis.

Oloa ei ainakaan yhtään helpota se, kun kenellekään ei viitsi enää puhua mitään, kun heti tulee pelkkää tiuskimista takaisin. Ymmärrän kyllä alokkaiden kanssa päivänsä viettävien alikkien stressaantuneisuuden, mutta ei silti tarvitsisi koko aikaa olla kuin perseeseen ammuttu karhu. Eikä tosiaan kyse ole yhdestä tai kahdesta johtajasta, vaan aiemmin hyvin rauhallisetkin henkilöt ovat muuttuneet ihan täysin. Aika pelottavaa tietyllä tavalla.

Lisäksi alkuviikkoa on varjostanut riita sen yhden tärkeän ihmisen kanssa, ei näköjään tarvitse montaa ikävää sanaa kuulla toisen suusta, kun mieli on jo maassa. Vuorokausi oltiin puhumatta toisillemme, mua ahdisti niin etten pystynyt selvittämään asioita. Onneksi ne siitä selvisivät ja paha olokin helpotti, ainakin osittain. Vähän masentuneelta tuntuu kyllä vieläkin, tiedä sitten miksi, mutta tuleva viikonloppuvapaa tekee varmasti hyvää. Ja ensi viikolla lähdetään ajoleirille! Muutenkin ollaan seuraavat kolme viikkoa maasto-olosuhteissa, ihana päästä pois alokassirkuksesta.

10.1.2009
17:04

Shoppailulakko ajankohtainen?

Viikate – Marraskuun lauluja II [2007]

Ihmeellisen pitkältä tällä viikolla tuntui ne viisi päivää Säkylässä, vaikka tietyllä tavalla päivät menivät älyttömän nopeasti. Ohjelma koostui pääasiassa pasikurssin rakennetunneista, aamupäivällä oppitunteja ja iltapäivällä hallille tutustumaan opittuun teoriaan käytännössä. Mun mielestä tapa on ihan toimiva, varsinkin kun hallilla yleensä järjestelmiä käydään läpi vähintään kahdesti – mullekin jopa jää asioita päähän.

Tulin eilen alkuillasta Turkuun, kulta tuli kotoaan mun luokse ja koska me saatiin porukoilta auto pariksi tunniksi lainaan, päätettiin (tai no siis mä houkuttelin pojan mukaan…) lähteä käymään Myllyn suunnalla. Matkan varrella piipahdettiin Veikon Koneeseen, jossa tutkailin niin hiiri- kuin läppärilaukkuvalikoimaa, sopivia kuitenkaan löytämättä. 17-tuuman kannettaville on tarjolla aika hintsusti laukkuja, ja nekin vähät aina ihan blääh mun mielestä. Tyhjin käsin emme suinkaan Veikolta lähteneet, sillä kulta osti mulle myöhäisen joululahjan: Skullcandyn kuulokkeet. Mulla meinaa aina ne sellaiset perusnappikuulokkeet pudota korvista, joten korvaan tungettavat napit olivat ihan must. Kotona piti heti päästä testaamaan ja koin pienimuotoisen valaistumisen: ai tältä musiikin pitäisi kuulostaa! Ihan käsittämätön fiilis, kun kuuntelin muutaman erilaisen biisi – oijoi sitä äänenlaatua.

Skullcandy!

Tänään käväisin kullan vielä seikkaillessa unten mailla kaupungissa, lähinnä sitä läppärilaukkua metsästämässä (sopiva hiiri löytyi eilen Prismasta). Laukku tuli hankittua: Accentista bongasin sellaisen 17” kannettavalle passelin pehmustetun kassin, jonka kiikutin hetken tuumailtuani kassalle, sillä sitä voi kätevästi käyttää minkä tahansa laukun sisällä. Kun kerran kauppojen läheisyydessä pyörin niin pitihän sitä sitten muutamassa muussakin liikkeessä käydä, ja vähän jotain tarttui kuin vahingossa mukaan. Seppälän loppuale yllätti positiivisesti, 60 % alennuksella tällainen läjä ei maksanut paljon mitään:

Halvalla lähti Seppälästä
(Klik klik suuremmaksi.)

Tarkempi erittely kasasta:

  • valkoinen pikkuveska 3,98e
  • harmaat korvikset 1,18e
  • ruusurannekorut 0,78e / kpl
  • Lumenen irtopuuteri 5,80e
  • kolmet helmet yht. 3,98e

Kaikki lähti tuosta laukusta, johon iskin silmäni pieni baarilaukku mielessä. Sen jälkeen huomasin Lumenen meikkitarjoukset ja vaikken tällä hetkellä juuri uutta irtopuuteria tarvitse, tuolla hinnalla (normaalisti vajaa 15e!) hyväksi havaittu tuote oli napattava mukaan. Ja sitten huomasin hyllyllisen alekoruja… Nyt en taida lähitulevaisuudessa tarvita mitään uusia koruja enkä varmasti vaatteitakaan, on meinaan sen verran niitä tullut alennusmyynneistä osteltua – armeija-arjesta huolimatta.

Scroll Up