{ Arkisto } Lokakuu 2009

25.10.2009
23:49

Loppuviikon härdelli

Jälleen yksi viikonloppu alkaa olla lopuillaan, kellotkin on siirretty talviaikaan. Huomenna alkaa jo lokakuun viimeinen viikko, hurjaa! Päivät, viikot ja kuukaudetkin tuntuvat katoavan johonkin salamannopeasti nykyään. Työrintamalla kulunut viikko oli hiljainen enkä lopulta tehnyt ainoatakaan vuoroa. Ensi viikko on onneksi iltavuoroviikko ja luulisi hommia riittävän, huomisillaksi ainakin pitäisi mennä. Hassua miten viikossa alkaa jo kaivat töihin.

Pinkit ruusut

Torstain kauppareissulla ostin kimpun ihania vaaleanpunaisia Reilun kaupan ruusuja, kun olivat tarjouksessa. Pikkasen ovat jo ehtineet nuupahtaa, mutta muutama onneksi näyttää ihan nätiltä vielä. En perjantaina muistanut pukeutua pinkkiin, joten nuo ruusut olkoot mun pinkkiyteni tässä kohtaa.

Ollaan viimeiset kolme yötä vietetty kullan kanssa mun kotikotona, ihana päästä tänään taas omaan sänkyyn nukkumaan. Miskakin on nyt pysytellyt kotomaisemissa, ja mm. viime yönä karvapallo nukkui mun vieressä. Oli muuten hassua eilen illalla: olin juuri vaipumassa uneen, kun pelästyin sitä, että Miska säpsähti yhtäkkiä. Puoliunessa oleva kulta mutisi kissan pelästyneen mua, enkä mä lopulta enää tiennyt kumpi oli säpsähtänyt kumpaa, minä vai kissa.

Kurnau!

Uutta objektiivia oli tietysti pakko päästä testaamaan kissakuvauksessa, kyllä niitä ruutuja tulikin räpsittyä. Miska on sinänsä paljon kuvauksellisempi eikä myöskään yhtä hankala kameralle kuin Dharma, tumma kohde kun valottaa kuvan yleensä aika metsään. Mikäli jollakulla on jakaa hyviä vinkkejä mustan kissan kuvaamiseen liittyen, niitä otetaan mieluusti vastaan kommenttiosiossa. Ylin kuva on kultsin ottama, Miska siinä makoilee allekirjoittaneen sylissä. Samaisesta kuvasta on bongattavissa myös eräs asia, joka on mulle epätyypillinen ja jonka tulos on hyvin vaiheessa vielä. Arvaako joku?

Sataa sataa ropisee

Tänään satoi. Lähdettiin aamupäivällä jo ajamaan takaisin Turkuun, äitikin tuli mukana. Iltapäivä vietettiin äipän ja siskon kanssa Osaava Nainen -messuilla, josta mukaan tarttui pellavasiemenrouhetta, älyöljyksi tituleerattuja kapseleita sekä aimo annos tietoa silmien laserleikkauksista. Vähän houkuttaisi korjata näkö niin ettei tarvitsisi enää silmälaseja tai piilareita käyttää, kun on silmät jotenkin herkistyneet viime vuosina. Asia jää mietintään toistaiseksi.

Muse – The Resistance [2009]

21.10.2009
17:30

Seitsemän

Viime yönä tuli vaihteeksi nukuttua sellaiset 10 tuntia, mikä on ihan liikaa mulle. Päätä on särkenyt heräämisestä asti eikä kipu tunnu lähtevän vedenjuonnin eikä edes ibuprofeiinin voimalla. Seuraava vaihtoehto taitaa olla raitis ulkoilma, jospa sitä saisi illalla käytyä vaikka vähän kävelemässä. Hartiat ovat vähän jumissa tietokoneella istumisesta, tiedä sitten johtuuko päänsärky (joka tuntuu eniten vasemman silmän “takana”) siitä vai jostain muusta. Mä en kyllä pysty ymmärtämään, miksi aamuisin väsyttää 8 h unienkin jälkeen niin paljon, etten kertakaikkiaan saa revittyä itseäni ylös sängystä. Enkä mä ole ainoa laiskimus tässä huushollissa, mies nukkuisi varmaan joka yö kellon ympäri ellen pakottaisi sitäkin heräämään silloin kun itse nousen…

Blogeissa on jaeltu viime aikoina tunnustusta, johon liittyy seitsemän asian kertominen itsestä. Kukaan ei mulle tällaista tunnustusta antanut (byääh nyyhkis), joten paljastan seitsemän faktaa ihan pyytämättä. Just because I’m worth it, eiku… Kaikki paljastukset (paitsi paljaan pinnan) nyt vaan on mun mielestä hauskoja. Siispä seitsemän ennen täällä kertomatonta asiaa minusta:

  1. Siivoamisen lisäksi pidän tiskaamisesta. Nykyisen kotimme varustukseen kuuluu astianpesukone, mutta silti välillä tiskaan käsin ihan vain ja ainoastaan siksi, että se on kivaa.
  2. Pyrin välttelemään tiettyjä merkkejä, liikkeitä ym. ja kerron myös muille kannastani. Joskus taisin messuilla vai missä se nyt oli jollekin Sonera-myyjälle tokaista, etten vaihtaisi kyseiseen operaattoriin, vaikka maksettaisiin… Sopii arvata, miten kiristelin hampaita joutuessani nyt hankkimaan Soneran laajakaistan, kun tänne ei muuta saa.
  3. Tykkään puhua ja puhun paljon, oikeastaan kenelle tahansa. Voin helposti löpistä vartin kaupassa myyjän kanssa, puhelimessa lehtimyyjän kanssa jne. Tämä on sinänsä kummallista, että vielä yläasteellakin olin todella ujo, enkä esim. tunneilla viitannut ellen ollut satavarma vastauksestani. Ja tästä ominaisuudesta johtuu todennäköisesti se, että kultani on oppinut suodattamaan suurimman osan kälätyksestäni suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
  4. Musta on mukavaa katsoa kuvia muiden asunnoista ja tavaroista. Blogeissa esimerkiksi suosikkipostauksiani ovat ne, joissa esitellään kirjoittajan a) huonetta/asuntoa, b) kaikki kengät, c) koruvarastoa, d) kauneudenhoitotuotteita ja niin edelleen. Suurin syy tähän mieltymykseen on varmastikin kuvista syntyvä inspiraatio, inspiroituminenhan on mitä parhain olotila.
  5. Kaikki luulevat aina mun olevan kahtakymmentäviittä ikävuottani nuorempi, yleensä iäkseni arvioidaan 20 tai 21. Jostain kumman syystä myös ihmiset ovat usein sitä mieltä, että mä olen meistä siskoksista se nuorempi, vaikka todellisuudessa sisko on mua neljä vuotta nuorempi.
  6. Odotan ensi lauantaita hieman ahdistuneena, sillä silloin on aika jättää viimeiset jäähyväiset rakkaalle kummitädilleni. ♥ Kotikotona naapurissa asuva, keväällä 70 vuotta täyttänyt kummitäti vaipui täysin arvaamatta ikiuneen kotonaan pari viikkoa sitten enkä pysty oikein vieläkään käsittämään asiaa.
  7. En ole koskaan lukenut yhtään Harry Potteria enkä kaikkien hehkuttamaa Taru sormusten herrasta -opusta. Myös teosten pohjalta tehdyt elokuvat ovat edelleen katsomatta, ja näin asia tulee todennäköisesti olemaan jatkossakin.

Noin. Mikäli joku ei vielä tuota ole omassa blogissaan tehnyt, hus hus tekemään – ja mulle tieto niin tulen lukemaan. :) Lähtisiköhän sitä käymään kaupassa vai pärjäisiköhän tämän illan kaapissa olevalla sapuskalla? Lenkille joka tapauksessa on mentävä, ei auta vaikka miten laiskottaisi. Päänsärky on nyt pikkasen hellittänyt, mutta olisi kiva saada se katoamaan kokonaan.

20.10.2009
23:32

It must be love

Halloween-munkki

Kulta kävi tänään hakemassa puuttuvat osat pyykinpesukonetta varten ja toi samalla Halloween-donitsit Arnoldsilta – yllätyksenä siis. Viime aikoina on tullut mussutettua kaiken maailman herkkuja siihen malliin, etten kohta mahdu mihinkään vaatekaapista löytyvään artikkeliin, mutta olen liian heikko sanomaan ei lahjuksille. Onneksi marraskuun alku ja 50 päivän karkkilakko häämöttää jo, jospa vaikka saisin silloin otettua itseäni niskasta kiinni muunkin kuin karkinsyönnin suhteen.

Iltapäiväkahvien jälkeen oltiin sentään pienellä kävelylenkillä. Tai no ehkei sitä ihan lenkiksi voi tulkita, koska mulla oli kamera mukana ja kultsin mukaan pysähdeltiin keskimäärin 8 metrin välein. Mutta ainakin siinä sai raitista ilmaa! Niin ja kivoja kuvia, joista pari tuossa alla ja lisää täällä.

DSC_8860

Objektiivikokeilut jatkuvat siis ja olen koko ajan enemmän lääpälläni uuteen kumppaniini – tässä kohtaa ei enää voi puhua pelkästään ystävästä. Jälki on aivan mahtavaa, oi niitä värejä ja sitä terävyyttä! Varsinkin suurimmalla aukolla kuvaaminen on ihanaa, pieni syväterävyysalue vain on niin kaunis. Hieman ihmetyttää kyllä yllättävän äänekäs automaattitarkennus, vaikka sitä on tuossa objektiivissa kehuttu todella hiljaiseksi. Jostain netin keskustelusta tosin luin, että suurimmalla osalla putki pitää meteliä ja osa on sitä korjauttanutkin takuun piikkiin.

DSC_8935

Töissä olisi nyt yövuorojen viikko menossa, mutta töitä on kovin hintelästi. Viime yönäkin oli kuulemma porukka laitettu neljän tunnin jälkeen kotiin. Alkaa hiljalleen muakin ketuttaa tällainen, kun ei yhtään meinaa työvuoroja saada. Laitoinkin tänään muutaman hakemuksen menemään, jopa oman alan hommiin. Kaikki kuulostivat mielenkiintoisilta, joten toivotaan että johonkin edes pääsisi haastatteluun.

CMX – Pedot [2005]

19.10.2009
23:29

Kameran päivitys

Tuntuu jotenkin hassulta esitellä kaksi postausta peräkkäin tuoreita hankintojani, ihan kuin ostelisin joka päivä uutta tavaraa. Syy tähän on kuitenkin aivan suoraa seurausta siitä, että tehtyäni pitkästä aikaa töitä mulla on myös tuloja, jotka ovat mahdollistaneet joidenkin haaveiden toteutumisen. Yhden tällaisen toteutuneen haaveen paljastin eilen, ja tänään on toisen vielä maihareitakin pitkäaikaisemman unelmoinnin kohteen esittely.

Alkuun hieman pohjustusta aiheeseen. Viikonloppunahan olin kotikotona käymässä ja Miskan palattua usean kuukauden reissultaan kotiin oli kamera tietysti otettava mukaan. Räpsin järkkärillä muutaman ruudun jo perjantai-iltana, kun Miska näytti niin suloiselta uinuessaan iskän sylissä. Jossain vaiheessa laskin kameran sohvan vieressä olevalle tasolle, johon sen sitten unohdin. Aamulla ihmettelin ääneen mitä tahmaista kameran objektiivin päällä oli ja pyyhkiessäni klähmää pois äiti sanoi nostaneensa kameran pois, koska sohvan vieressä olevan tason yläpuolella roikkui kasvi, joka pudotti aina silloin tällöin mettä kukistaan. Eilen huomasin objektiivin liikkuvan kovin jähmeästi, myöhemmin tajusin sen johtuvan todennäköisesti kotikotona tapahtuneesta tahmaantumisesta. Mettä näytti olevan vain vähän sen tarkennusrenkaan päällä, mutta ilmeisesti sitä oli päässyt myös zoomin väliin.

Tänään kävin kyselemässä kameraliikkeestä vinkkejä puhdistamiseen, vastaus oli huoltoon vaan kuten odottaa saattoi. Hinta-arvioksi sain työ 90 € tunnilta ja siihen päälle varaosat eli jossain satasen hujakoilla liikuttaisiin. Vähän epäilytti onko tuollaisen muutaman vuoden vanhan kittilinssin arvo edes sitä satasta, joten päätin toistaiseksi unohtaa linssin huoltamisen. Sen sijaan sijoitin aiemmin netissä tutkimaani kiintepolttoväliseen objektiiviin, jota mulle oli parikin valokuvaajaa suositellut: AF-S DX NIKKOR 35mm ƒ/1.8G.

Nikkor AF-S 35mm f/1.8G DX

Jaksan aina ihastella Marian kuvien syväterävyyttä, jollaista ei peruskittilinssin ƒ/3.5 valovoimalla saa aikaiseksi. Ikävä on myös iskän vanhan 70-luvun Pentax Spotmatic F -filmijärkkärin linssejä ja erityisesti sitä 50 mm perusobjektiivia, jolla opettelin valokuvaamaan vuosia sitten. Rakastan sitä jälkeä, mitä oikein suurella aukolla kuvatessa syntyy – kohde ikään kuin hyppää terävyydellään esiin sumeasta taustasta. Ja bokeh totta kai on silmää miellyttävä.

Kotiin tultaessa oli jo sen verran hämärää, etten ulos lähtenyt pomppimaan kameran kanssa, mutta sisällä toki testailin muutaman ruudun verran. Huomenna painun varmaan heti aamusta pihalle kokeilemaan lisää, toivottavasti olisi kaunis syyspäivä.

Linssin testailua

Satuinpa muuten bongaamaan Flickristä oikein oman ryhmän tälle objektiiville, oli tietysti pakko liittyä saman tien mukaan joukkoon. Nyt taidan mennä selailemaan otoksia group poolissa, kun en sitä ehtinyt vielä sen enempää tehdä.

Rammstein – Liebe ist für alle da [2009]

Scroll Up