{ Arkisto } Helmikuu 2010

28.2.2010
22:32

Kissakuulumisia

Dharma on kipeä, tai lähinnä Dharman häntä on kipeä. Neiti oli heti sään lämmettyä viettänyt vuorokauden ulkona ja tullessaan seuraavan kerran sisälle roikottanut häntäänsä kummallisesti. Oli ilmeisesti ottanut yhteen jonkun vieraan kissan kanssa, kun lumihangesta löytyi tappelun jälkiä. Häntä Dharmalla vaikuttaisi olevan kunnossa, mutta ihan se hännän juuri on aika turvonnut. Saa nähdä täytyykö alkuviikosta käydä eläinlääkärillä näyttämässä kissaneitiä, jos sillä vaikka on joku tulehdus hännänjuuressa. Eilisen jälkeen Dharmis on lähinnä vain nukkunut, mitä nyt välillä käväissyt ruokakupilla mutustamassa raksuja. Toisaalta, uni on varmasti paras lääke kissallekin sairastaessa.

Dharma

Kivat irtokarvat Dharmalla tuossa, varmaan Miskasta peräisin. Karvanlähdön osalta Miska elää täysillä kevättä jo, tai ainakin pitkää vaaleaa karvaa on kaikki paikat täynnä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa miten hyvin läppäri vetää puoleensa noita karvoja… Voiskin kerätä talteen kaikki irtokarvat ja tehdä niistä koneen kanteen karvapäällyksen. Tai miten ois vaikka tyyny?

Pääsin eilen pitkästä aikaa käymään kunnon saunassa eli siis puulämmitteisessä pihasaunassa uima-altaan vieressä. Ihanat löylyt! Ulkonakin kävin vähän hyppimässä viilentyäkseni, hyiseen uima-altaaseen uskalsin kastaa vain jalan. Harmi vaan, kun silmät eivät leikkauksen jäljiltä oikein tykkää saunomisesta. Varsinainen löylyissä istuminen ei tunnu missään, mutta saunan jälkeen silmät tuntuvat lähes poikkeuksetta kuin niissä olisi roskaa. Kosteutustippojen tehokäyttö auttaa kyllä, aamulla tosin ripsien juuret tuntuvat olevat täynnä kuivunutta töhkää. Toivottavasti tämä ongelma poistuu ajan kanssa, olen kuitenkin suht innokas saunoja eikä roskantunne silmissä ole kovin mukava tunne.

25.2.2010
23:40

WeSC, Lindex ja Sonia Rykiel pour H&M

No niin, nyt vihdoin niitä viime viikon ostoksia! Aloitetaan Tampereen reissun hankinnoista. Olen syksystä asti pohtinut panostamista kunnon kuulokkeisiin, erityisesti tietokoneella (joko kotona tai sitten kotikotona läppärillä) käytettäväksi. Kullalle hommattiin mikrofonilla varustetut kuulokkeet syksyllä heti muuton jälkeen, ne ovatkin olleet ahkerassa käytössä kultsin pelatessa ja katsellessa videoita koneelta. Mulle hankinnalla ei ollut niin tulipalokiire ja ehdinkin useamman kuukauden arpoa minkä merkkiset kuulokkeet saisivat kodin meiltä. Tässä kuussa Stockan kanta-asiakkaat saivat etusetelit, joista toisella sai yli 50e ostoksesta 10e pois, ja ostopäätökseni oli sillä selvä.

Valintani tein siis WeSCin ja Skullcandyn välillä. Jälkimmäisen merkin nappikuulokkeethan sain vuosi takaperin joululahjaksi ja niistä olen kyllä tykännyt. Nettitutkailut kuitenkin saivat mut kääntymään WeSCin puoleen, kyseisiä Oboe-kuulokkeita on vilahdellut kiitettävästi ainakin ruotsalaisissa blogeissa ja kovasti ovat olleet kommentit positiivisia. Kuponki kourassa tein sitten visiitin One Wayhin täällä Turussa, mutta jouduin pettymään – vielä kuukausi sitten seinällä olleet kuulokkeet olivat kaikki loppuneet! Onneksi reissu Tampereelle tuli sopivaan väliin ja pääsin käymään siellä One Wayssa, jossa kuulokkeita oli useammassakin värissä. Vaikka olin alusta asti himoinnut punaisia, Tampereella kirkkaankeltaiset melkein veivät voiton herkullisen keväisellä värityksellään.

Tampereen ostokset

Kaikesta huolimatta mukaani lähtivät punaiset Oboet alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mätsäävät ainakin kännykkään hyvin. :) Jonkun verran olen kuulokkeet korvilla istunut koneella ja tuntuvat kaikin puolin oikein onnistuneelta hankinnalta. Toinen Tampereelta kotiuttamani asia näkyy kuvassa kuulokkeiden taustana: tekonahkahousut 12 eurolla (norm. 39,90e) Lindexiltä. Muutama postaus sitten mainitsemani JC:n semitekonahkaleggarit saivat siis jäädä multa hankkimatta, Lindexin pökät veivät voiton. Housut (tai ehkä ne ovat tosi paksut leggingsit?) ovat kiiltävät ja niissä menee koristesaumat hauskasti keskellä lahkeita, me likes. Pääsivät jalkaankin (hyvin toimivat myös sukkikset alla lämmittämässä) heti reissua seuraavana päivänä keikalle, jossa keräsivät saman tien ensimmäisen kehunsa.

Sonia Rykiel pour H&M; part I

Seuraavaksi sitten Sonia Rykielin ja H&M:n yhteistyömallistoon. Kokeilin tosiaan yhtä sun toista vaatekappaletta, vaikka mitään eri varsinaisesti ollut tarkoitus viedä kotiin asti. Neuleshortsit päätyivät mukanani sovituskoppiin hetken mielijohteesta, mutta tykästyin niihin aika lujaa ja kullan kommentit sinetöivät ostopäätöksen. Nyt ei enää palele peppu kylmälläkään kelillä, sen verran paksua ja lämmintä materiaalia ovat nuo!

Toinen haaleanpunaiseen paperikassiin tiensä löytänyt vaatekappale oli raidallinen neule venepääntiellä. Heti vedettyäni paidan päälleni rakastuin täydellisen pehmoiseen materiaaliin – yllätyksekseni lappu paljasti neuleen olevan 100% villaa. Ensimmäistä kertaa törmäsin villatuotteeseen, joka ei kutittanut edes pienesti paljaalla iholla. Hyvin usein asia on toisin, mm. tänä talvena hankkimani jättimäinen villakaulahuivi vähän tuppaa kutittamaan paksuudestaan ja superlämpimyydestään huolimatta.

Sonia Rykiel pour H&M; part II

Arvoin hetken kokojen XS ja S välillä, lopulta otin mukaani isomman koon jotta sitä voi pitää leggingsien kanssa. Olen useasta blogista lukenut, että kyseinen neule olisi todella lyhyt, mutta omasta mielestäni S oli ihan tarpeeksi pitkä leggarikäyttöön eikä mulla tietääkseni ole mitenkään superlyhyt selkä tai mitään… Tiedä sitten olisivatko näin kommentoineet vain tahtoneet helman olevan reilusti pidempi. Mun paita yltää takapuolen alle ja katson sen riittäväksi, kuten tunikoiden kanssa yleensäkin. Ohuiden sukkahousujen kanssa en ehkä pelkästään tuota käyttäisi.

Stam1na – Viimeinen Atlantis [2010]

24.2.2010
23:56

Viime lauantai

Jokohan mä huomenna saisin aikaiseksi kertoa Sonia Rykiel pour H&M -ostoksistani? Niin ja Tampereen hankinnatkin ovat edelleen paljastamatta. Kuvamateriaalihan tässä mättää, muuten olisin taatusti postannut jo. Nappasin kyllä kuvia viime viikonloppuna jo, mutta jotenkin olivat ihan blääh nyt kun uudemman kerran katsoin. Jospa huomenna paistaisi aurinko ja tulisi vähän valoa tähänkin kämppään niin saisin otettua uudet ja toivottavasti paremmat kuvat. Tässä postauksessa on tyydyttävä upeisiin kännykkäotoksiin.

Rykieliä sovituskopissa

Tuollaisia sovitin ja vähän kyllä muutakin. Musta yksiolkaiminen neulemekko oli ihana muttei niin ihana, että olisin sen ehdottomasti tahtonut. Raidallinen neuletunika oli jätti-iso, koko XS näytti mun päällä lähinnä siltä kuin olisin teltassa. Löysä sellaisen kuuluukin toki olla, mutta ei mun mielestä ihan niin löysä kuitenkaan. Pituuskin taisi olla helposti polviin saakka.

Kulta oli maailman paras ja lähti lauantaiaamulla mun mukaan kaupungille, ehdotti asiaa itse jopa. Rykielin neuleiden keskellä oltiin joskus lähempänä puoli kymmentä, meidän lisäksi paikalla oli muutama ihminen – enimmäkseen keski-ikäisiä naisia, mikä kultaa ihmetytti kovasti että olenko mä nyt innostunut jostain keski-ikäisten vaatteista. :) Turussa ei koko naisten mallistoa ollut, mutta en jäänyt mitään sen kummemmin kaipaamaan. Kokoja oli hyvin ja ostamieni artikkeleiden kohdalla kokeilinkin paria eri kokoa. Aika väljiä malleja vaikuttivat useimmat olevan, kun mullekin taisi kaikista XS olla sopivin ja yleensä kuitenkin valitsen kooksi S tai M.

Valkosuklaavadelmamuffinssi

Mun saatua omat Rykielini mentiin aamupäiväkahville Cafe Braheen, joka oli uudistanut muffinssivalikoimaansa valkosuklaavadelmalla. Sitä oli ehdottomasti maistettava ja oi, namia oli! Brahen muffinssit on ihanan jättimäisiä ja juuri sopivia jaettavaksi kahdestaan, mitä kaikki eivät tunnu tajuavan kun pöytiin näkee niin usein jätetyn puoliksi närpittyjä muffinsseja.

21.2.2010
22:23

Deathrical @ S-Osis 19.2.2010

Perjantaina ehdin reissun jälkeen hengähtää muutaman tunnin, kunnes Feline pölähti paikalle ja lähdettiin taas liikenteeseen. Suuntana oli S-Osis, jossa keikan heitti illan aikana yhteensä kolme bändiä. Ensimmäisenä lauteille nousi Deathrical, joka oli syy meidän paikallaoloon – siskon kavereita osa bändin jäsenistä meinaan.

Feline

Kamera räpsyi ahkerasti keikan ajan, ensimmäistä kertaa leikittelin suurilla ISO-luvuilla ja jälki yllätti mut täysin. Olin jotenkin ajatellut, että kuvat olisivat luvattoman rakeisia, mutta ainakin keikkakuvissa pieni rakeisuus toi pelkästään mukavan lisän kuviin. Alla näkyy ISO1600:n jälkeä, pystykuvat muutin mustavalkoiseksi kuvankäsittelyssä. Runkona siis vanha tuttu D70s 35mm f/1.8 -objektiivilla varustettuna, aukko kuvissa juurikin tuo suurin f/1.8 ja suljinaika suunnilleen 1/20 sekuntia.

Deathrical

Deathricalin keikan jälkeen siirryttiin istuskelemaan vielä joksikin aikaa, hetken päästä aloittikin sitten jo seuraava bändi. Puolenyön maissa mä aloin olla ihan sippi ja kun siskollakin oli vielä ajomatka Saloon edessä, alettiin tehdä lähtöä jo hyvissä ajoin. Viimeinen keikka jäi siis kuulematta, mutta eipä siinä mitään – ihan hauskaa oli joka tapauksessa. Mä en ole vieläkään uskaltanut meikata silmiä laserleikkauksen jälkeen, joten perjantai-illan lookin täydensin punaisilla huulilla ja toimi omasta mielestä ihan hyvin. Hyvin muuten tuo puna pysyi huulilla eikä edes sotkeentunut millään tavalla muutaman tunnin aikana, toimiva tapaus siis.

Amélie-tunnelmaa

(Kuvat © Jose & Feline.)

21.2.2010
14:58

Talvinen päivä Tampereella

Tampereen reissu meni oikein mukavasti, mitä nyt reissussa olisi voinut viipyä pari päivää kauemminkin. Ajettiin ensin Tampereen keskustaan, jossa käytiin parissa kaupassa sekä syömässä Koskikeskuksessa. Osuttiin paikalle just siihen aikaan, että nähtiin Tampereen lukioiden penkkarirekat huristelemassa Hämeenkadulla. Oli ihan järkyttävän kylmä eikä kyllä käynyt kateeksi rekkojen lavalla pomppivia abeja! Aika samanlainen keli silloin vuosia sitten oli, kun itse vietin aikaa penkkarirekan lavalla tiikeriksi pukeutuneena.

Keskustassa sain tehtyä pari hankintaa, jotka ovat olleet mielessä jo jonkin aikaa, mutta niistä mahdollisesti joskus myöhemmin. Tänä viikonloppuna tuli muutenkin vingutettua korttia, kun eilen tuli myyntiin Sonia Rykiel pour H&M -neulemallisto, josta löytyi pari helmeä… Mutta niistä tosiaan joskus toiste. Tampereen keskustasta ajettiin Akkikin luokse, jossa vietettiin loppupäivä. Yksivuotias Onni joutui taas kerran kameranlinssin eteen useaan otteeseen, ja muistikortille tallentui mm. tällaista:

Onni

Alkuun vieraat kasvot vähän epäilyttivät poikaa, mutta hetken päästä olikin käynnissä jo kunnon show. :) Ilta meni äkkiä jutustellessa ja Onnin puuhailuja seuratessa, Onnin nukahdettua syötiin Akkikin miehen tekemää herkkuruokaa. Opiskeluaikoina kävin usein kyläilemässä Akkikin ja P:n luona heidän vanhassa kämpässään ja hyvin usein mussutettiin iltapalaksi rasvakeittimessä tehtyä ruokaa: kanaa, mozzarellatikkuja, ranskiksia, jalapenoja jne. Rasvaista mutta ah niin hyvää!

Tällä kertaa illan menu koostui kanasta tulisessa kastikkeessa, ranskalaisista, mozzarellatikuista, porkkanatikuista sekä majoneesista ja aurajuustodipistä, jälkiruuaksi oli mutakakkua jäätelön ja mansikoiden kera. Aivan järjettömän hyvää! Aterian jälkeen maha oli niin pullollaan, että hyvä kun pystyi olemaan. Silloin tuntui ettei tarvitse syödä moneen päivään, mutta yllättäen seuraavana päivänä oli taas nälkä – myöhään illalla tosin vasta.

Omnomnom

Perjantaiaamulla lähdettiin ajoissa ajelemaan kohti Alastaron moottorirataa, jossa pidettiin Porin Prikaatin saapumiserän I/10 valatilaisuus. Tuuli puhalsi kylmästi ja teki kelistä todella kirpsakan, mekään ei viitsitty koko valaa seisoa ulkona kuuntelemassa vaan käytiin välillä lämmittelemässä ratakahviossa. Vala oli siitä erikoinen, että alokkailla oli yllään lumipuvut eikä valaa vannoessa otettu lakkia pois päästä vaan huppu pysyi päässä koko ajan. Tilaisuuden jälkeen mentiin vielä Huovinrinteellekin, käytiin moikkaamassa kullan palveluksensa tammikuussa aloittanutta kaveria ja lisäksi vietettiin pari tuntia rakkaassa Viestikomppaniassa. Paikalla oli enemmänkin meitä II/08 reserviläisiä, oli hauska nähdä sakkia pitkästä aikaa! Väliaikaisessa sotkussa ei käyty lainkaan, mutta pihalla olevasta sotkuautosta käytiin hakemassa kahvia ja munkkia. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä saada järkättyä jotain häppeningiä, että saisi koottua inttiporukkaa kasaan ja tehtyä yhdessä jotain.

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]

Scroll Up