{ Arkisto } Elokuu 2010

31.8.2010
19:00

Junaillen

Pienimuotoinen selostus ja läjä kuvia sunnuntaista, kuten eilen lupailin. Kamera kulki matkassa koko iltapäivän ja otokset osoittautuivat yllättävän kivoiksi, joten kuvia riittää jälleen tänne blogiinkin laitettavaksi normaalia enemmän. (Jokohan kohta voisin sallia itseni unohtamaan puolustelun aiheesta paljon kuvia yhdessä postauksessa?)

IC 917

Kulta heitti mut siis päivällä rautatieasemalle, jossa treffasin matkaseurani Sansun ja Miron. Hyppäsimme yhden jälkeen Pieksämäen suuntaan lähtevään junaan, jossa Sansun isä oli töissä konduktöörinä.

Hieman evästä

Business-luokka ammotti sunnuntaista tyhjyyttään, joten meidät ohjattiin sinne istuskelemaan. Mirosta oli tietysti hauskaa, kun ei ollut muita ihmisiä ja sai spurttailla eestaas pitkin käytävää. Myös penkin selkänojan laittaminen taaksepäin ja takaisin perusasentoon kiinnosti kovasti, ainakin pienen hetken.

Lasten leikkipaikka

Käytiin toki tsekkaamassa lasten leikkipaikka viereisessä vaunussa. Miro kyllästyi juuri kun mä vasta aloin innostua (sellaisesta palikkahässäkästä). Vaikka eipä sillä, pappa ja konduktöörin koppi oli varmasti mukavaa ja mielenkiintoista.

Maisemat vaihtuvat

Työtakki

Business

Viimeinen puolituntinen istuskeltiin “omilla” paikoillamme, Mirolla riitti energiaa erilaisiin lapsen mielen kehittelemiin aktiviteetteihin. Yksi näistä liittyi viime viikolla ostamiini aurinkolaseihin, jotka otin laukusta näyttääkseni muutaman euron alelöytöni Sansulle. Poika tuli, vei lasit ja hyppeli ne päässään seuraavat hetket:

Kärpänen?

Sitten saavuttiin Tampereelle ja noustiin junasta. Asemamiehet alkoivat saman tien vaihtaa veturia toiseen päähän junaa, mitä piti tietysti jäädä katselemaan. Veturin hurina oli aikamoinen, pikkumiehen kädet pysyivät korvilla kunnes meteli varmasti oli hiljentynyt.

Meteli

Rullaportaissa

En ole pariin vuoteen käynyt Tampereen rautatieasemalla ja yllätyin, miten paljon se oli muuttunut. Tyylikkäämmäksi, modernimmaksi, vihreämmäksi. Turun asema alkoi tuntua kovin tylsältä, värittömältä ja vanhanaikaiselta.

Tampereen rautatieasema

Tampereen rautatieasema

Tampere oli sateinen ja harmaa. Meillä oli runsas tunti aikaa ennen kuin juna takaisin Turkuun lähti, joten menimme syömään. Kosken äärellä sijaitseva Rosso sopi tähän tarkoitukseen erinomaisesti, kumpikaan meistä “aikuisista” ei ollut pitkään aikaan käynyt siellä ja ekstrana paikasta sai vielä S-bonustakin.

Rossossa

Mirolle lohta ranskalaisilla, Sansulle pannupitsaa ja itse valitsin broilerisalaatin. Savujuustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla täytettyä broileria, Rosson Caponataa, mangopestokastiketta ja pinjansiemeniä muodostivat niin herkullisen yhdistelmän, että oksat pois!

Kotimatkalla

Vähän tiukille meni paluu rautatieasemalle, mutta ehdittiin kuitenkin junaan. Vanha kunnon pikajuna oli aika täynnä, mutta vierekkäiset istumapaikat onneksi löytyivät. Lapsen aktiviteetit valitettavasti olivat rajalliset, onneksi pappa pelasti totaaliselta tylsistymiseltä. Samalla pääsi äidin ystäväkin osalliseksi – matkustin nimittäin Humppila-Loimaa välin (n. 10 minuuttia) Miro sylissä veturissa!

Turun ratapiha

Turussa perillä vähän ennen kuutta, Sansu ja Miro lähtivät omaan suuntaansa ja mä omaani. Kävelin ylikulkusillan kautta Köydenpunojan kadulle, matkan varrella oli pakko napata kuva pikajunien täyteisestä ratapihasta. Voi kunpa vielä joskus pääsisin veturiin kuljettajan paikalle…

30.8.2010
23:19

Zzzzz

Olen aivan järjettömän väsynyt. Niin väsynyt, että ihmettelen suuresti kun en vielä ole nukahtanut tähän koneen ääreen. Silmäluomet ainakin painavat lähemmäs tonnin. Kyllähän tähän nyt periaatteessa voisi simahtaa, selkä nojaamassa mukavasti tuolia vasten ja kädet näppäimistöllä valmiina kirjoittamaan, kun taas havahtuu torkahduksestaan.

Nuka

Viikonloppu tuntui tavallaan pitkältä, mutta oli kuitenkin lopulta hujauksessa ohi. Loppui vieläpä vähän ajoissa, kun menin sunnuntai-illalla varastolle yövuoroon ja kotoa oli lähdettävä illalla puoli yhdeksän maissa. Olin herännyt aamulla kymmeneltä ja ottanut alle tunnin päiväunet sohvalla, vähän pelotti miten jaksaa tehdä töitä läpi yön. Alkuun olikin aika hiljaista, mutta puolenyön jälkeen onneksi vilkastui niin että hommia riitti kiireeksi asti ja aika kului nopeasti. Kotimatkalla bussissa kyllä torkahdin puoleksi tunniksi, vaikka jostain ihmeen välistä puhalsi viileää ilmaa ja suurin piirtein hytisin kylmästä.

Venytys

Lauantaina olin ystäväni ja tämän 3-vuotiaan pojan seurana iltapäivän, tunnit hujahtivat niin rattoisasti että kello oli melkein viisi kun lähdin kaupan kautta kotiin. Tämän postauksen kuvat ovat juurikin tuolta lauantailta, kerrankin Nuka oli hetkittäin paikoillaan niin että sain muutaman tärähtämättömän otoksen tallennettua muistikortille.

Sunnuntaina nähtiin vielä uudestaan ja käytiin pienimuotoisella reissullakin, mutta se on sitten jo toinen tarina. Palataan siihen toivottavasti huomenna, kun olen saanut päivän duunit tehtyä.

Sohvalla

Nyt nukkumaan, huomenna on jälleen päivä uus!

28.8.2010
19:48

Uutta syksyksi

Tänään – vaikka olinkin liikenteessä paljain nilkoin eikä erityisemmin paleltanut – päätin, että syksy on nyt saapunut. Säät ovat viime aikoina olleet juuri sellaisia kirpeitä, jollaiseksi ne syksyä kohden muuttuvat. Kesä oli mukavan vähäsateinen, mutta on se vaan ihanaa nyt kun sadepäiviä on ollut enemmän. Kivempi se tietysti on sateen ropinaa sisällä kuunnella, lähteä ulos vasta kun pisarat ovat loppuneet ja ilma tuoksuu sateisen raikkaalta. Olen havainnut lehtien alkaneen vaihtaa väriään, hiljalleen ne putoavat maahankin ja kuukauden päästä maisema näyttää jo aivan erilaiselta.

Erilaiselta näyttää myös tämä blogi, sillä eilen illalla (tai no oikeastaan yöllä) sain väkerrettyä uuden ulkoasun valmiiksi. Ideat olivat kietoutuneet päässäni yhdeksi möykyksi, mutta lopulta sain sieltä ulos jotain omaa silmääni miellyttävää. Simppelillä linjalla jatketaan, mutta yksinkertaisuushan on tunnetusti kaunista.

Ajastaika v2.0

Siinä vielä edellinen ulkoasu, klikkaamalla saa vähän suuremmaksi. Kirjoitin myös info-sivun uusiksi, vähän jotain aikaisemmasta poikkeavaa tällä kertaa. Siitä tulikin mieleen, että voisin unohtaa tietokoneen hetkeksi ja mennä lueskelemaan uusinta Dekoa.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

27.8.2010
19:27

Perjantain ajatukset

Tänään on ihmetyttänyt yksi jos toinenkin asia.

1) Miksei kaikki voi käyttää avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmiä?

2) Miksi mun Flickrin pro accountin piti loppua juuri tähän väliin?

3) Miksen mä voi olla superhyvä graafikko? Sellainen, jolla olisi miljoonittain ideoita ja ennen kaikkea sellainen, joka osaisi toteuttaa päässänsä liikkuvat ideat.

4) Miksi niin monessa suomalaisessa blogissa (ja ruotsalaisissakin) on suurin osa postausten otsikoista englanniksi? Tuoko se jotain lisäarvoa blogiin?

5) Miten mun hiukset voivat kuivuttuaan olla niin mielettömän sileät, kun pyyhekuivana kuontalo muistuttaa enemmänkin peikkotukkaa? Ei sillä, että tämä haittaisi – päinvastoin.

6) Miksi välillä naamaan tulee pieni finnintapainen, joka on ihan hemmetin kipeä?

7) Mitä pakastimessa olleelle valmisjuustokakulle on tapahtunut? Se on toki ollut pakastimessa jo tovin, mutta ei pakastekakun luulisi itsekseen kylmässä lössähtävän pannarin näköiseksi.

Kanye West – Graduation [2007]

26.8.2010
22:46

Toisen käden denimiä

Tampereen reissulla sain Akkikilta erään vaatekappaleen vuosien takaa, niiltä aina muistossa säilyviltä Jyväskylän vuosilta. Se on kaunein farkkutakki, jonka olen koskaan nähnyt. Farkkutakkeja on toki vaikka mitä upeita ja cooleja, mutta tämä on ehdottomasti kaunein.

Muistan vieläkin, kun Akkiki sen osti – taisi olla Jim & Jillistä. Ihastelin sitä aina ystäväni yllä ja kävin salaa hiplailemassa kaupan rekissä vielä roikkuvia yksilöitä. En koskaan ostanut takkia, lähinnä siksi että sehän nyt olisi hönttiä jos meillä olisi tismalleen samanlaiset takit.

Vannotin Akkikia antamaan takin mulle, mikäli joskus päättää siitä luopua. Tänä syksynä takki muutti meidän eteiseen roikkumaan ja odottamaan ulkoilutusta. (Sovittiin kuitenkin, että tämä on vähän niin kuin laina. Ainakin näin aluksi.)

Denim

Se on mullekin ehkä hippasen knafti, mutta pyhä tarkoitukseni on tässä koittaa vähän pienentyä. On sen verran tullut tuota massaa (lue: puhdasta ihraa) kerättyä kroppaan, että puolet vaatekaappini sisällöstä on tällä hetkellä pois pelistä. Syytän loppumatonta karkinhimoani sekä leggingsejä ja muita mukavasti joustavia alaosia – ahterin leviämistä ei edes huomaa ennen kuin vetäisee pitkästä aikaa farkut jalkaan. No, kunhan vain saan ruokavaliota vähän viilattua ja itseni opetettua lenkkeilemään useammin, niin ollaan jo huomattavasti parempaan suuntaan menossa. Syksy on muutosten aikaa.

Tänään keskikaupungille suuntautuneella pikavisiitillä päällä siis: arskat Seppälä, korvikset ne Mielikuvituskirahvin, huivi Lindex, takki Only, takin alla pinkki toppi Marwin ja raitaneule Sonia Rykiel pour H&M, pöllösormus ja nahkapalaleggingsit H&M Divided, olkalaukku markkinoilta ostettu Rocktoo, kengät Vagabond. Parempi asukuva täällä.

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

Scroll Up