{ Arkisto } Joulukuu 2010

23.12.2010
23:18

Viikonlopun hippalot

Seuraavasta viikonlopusta tulee taatusti rauhallinen kiitos joulunpyhien, mutta viime viikonloppuna oli aktiviteettia senkin edestä. Perjantai-illalla nappasin risteilemässä olleen Felinen satamasta mukaani ja karautettiin Saloon, jossa illan ohjelmassa oli Moderndayhippien synttäripirskeet. Tultiin tosin paikalle sen verran myöhässä, että ehdittiin olla jopa tunti ennen kuin jo painuttiin baariin, ennen yhtätoista kun pääsi ilmaiseksi sisään. Mä päätin pitäytyä kuskin roolissa ja koko muun seurueen ottaessa tequilat…

Tequila

Glögi + pipari

…mä nautiskelin alkoholittoman glögin kera piparin. Hyvä veto muuten Tivolilta, kun autonavaimia ja kyytiläisiä vastaan saa pyydettäessä kuskirannekkeen, joka oikeuttaa ilmaisiin limppareihin ja mehuihin koko illan. Yllättävän hyvin viihdyin selvinpäin tuollaisessa paikassa, vaikka ympärillä oli pilvin pimein kännääviä teinejä. Tanssilattialle en sentään siskon mukana lähtenyt, sitäkin on toki tullut alkoholittomana joskus tehtyä mutta nyt ei vaan ollut sellainen fiilis (ja soitetut biisitkin sitä paitsi oli aika blaah).

Lauantaina koko meidän porukka (= kulta, Feline, S sekä allekirjoittanut) selviytyi mutkien kautta – esimerkiksi S oli vielä lauantaiaamupäivällä jumissa Pariisin lentokentällä – lopulta Helsinkiin ja majapaikkaamme, jossa vietettiin tovi illan häppeningiin valmistautuessa. Ihan suunnitellussa aikataulussa ei pysytty, mutta löydettiin itsemme Kaapelitehtaalta kuitenkin ennen keikan alkua, joka sekin oli onneksi puolisen tuntia ainakin myöhässä.

Räpsyripset

Tapahtuman oli alun perin tarkoitus olla aamuneljään kestävät Suomen suurimmat reivit, mutta jostain syystä se oli supistettu käsittämään pelkästään Pendulumin keikka. Vaikka eipä sillä mulle ollut niin väliä, Pendulumiahan me sinne mentiin katsomaan ja se me myös nähtiin. Oma keikkahabitukseni koostui mustan, violetin ja punaisen yhdistelmästä: pohjavärinä musta, violetteja yksityiskohtia irtoripsien, sukkisten ja karvasäärystimien muodossa sekä ripaus punaista paidan kuviossa ja käsilaukussa.

Keikalle!

Selkeämmän kuvan koko asusta näkee tästä. Violettien sukkahousujen päällä oli siis vielä mustat kuviosukkikset, piti vähän yrittää hämätä kun pökät olivat eri sävyä säärystimien kanssa. Eipä muuten näkynyt muita karva-asuja, vaikka tuollaisessa tapahtumassa sitä ehkä olisi odottanut – keikan jälkeen tuli kaveriltakin kommentti “illan ekat kiksukarvat“. No, olinpahan ainakin erilainen nuori karvajalkoineni. Ja olivat muuten mukavan lämpöiset ulkona tuiskussa tarpoessa!

Itse keikastakin voisin ehkä satuilla muutaman sanan. Pendulumia olen kuunnellut jonkun verran, vanhempaa tuotantoa enemmän ja uutta vähemmän. Tarantula oli mahtava kuulla livevetona eikä kyllä viimeisenä hallin täyttänyt Watercolours jäänyt paljonkaan huonommaksi.

Pendulum @ Kaapelitehdas

Pendulum @ Kaapelitehdas

Pendulum oli ehdottomasti tanssikeikka, toisin sanoen about koko setti meni jammatessa. Sakkia Kaapelitehtaalla oli paljon eikä tilaa tietystikään ollut paljoa, vaikka mekin oltiin vain muutama metri anniskelualueen aidasta lavalle päin eli suht kaukana lavasta siis. Tanssahtelu kyllä onnistui, niin ahdasta ei sentään ollut – harmi vain, kun kaikki eivät tajunneet sitä ettei itselleen voi ottaa tilaa kaksi metriä joka suuntaan. Koko ajan lähistöllä oli joku, joka hyppi ja pomppi ihan hulluna ja törmäili muihin eikä välittänyt lainkaan muusta kuin omasta fiiliksestään. Näinpä keikan loppupuolella tilanteen, että eräs juurikin tällainen “riehuva” tyttö hyppäsi vieressä seisovan likan jalan päälle. Riehuja ei edes huomannut mitään, mutta tämä toinen tyttö seisoi loppuajan pitäen jalkaansa ilmassa. Mahtoi sattua!

Pendulum @ Kaapelitehdas

Aikomuksemme hypätä ratikkaan/bussiin kariutui siihen, että ulos kadulle selvittyämme nähtiin sen verta iso lauma ihmisiä bussia odottamassa, että aika nopeasti lähdettiin talsimaan kohti Kamppia. Matkalla poikettiin K-serkun luona lämmittelemässä, ja puoli kahden aikaan yöllä lähtiessämme ei sitten suunnattukaan enää mihinkään keskustan juottolaan vaan suoraan hotelliin unten maille. Eikä ollut yhtään hullumpi vaihtoehto, sillä itse olin jo ihan kuukahtamassa huonojen yöunien ja koko päivän sinne tänne haahuilun jälkeen… Ainakin jaksoi huomattavasti paremmin sunnuntaina.

(Keikkakuvat, tequila ja ripsikuva © minä, glögikuvan otti Feline ja keikkalippukuvan kulta.)

Viikate – Vuoden synkin juhla [2001]

23.12.2010
13:35

Pakkaspäivän iloja

Tänään on taas mukavan kirpakka talvipäivä, samanlaisia kuin viime viikollakin oli pari ennen kuin lauhtui. Vietin yhden tällaisen päivän kotikotona maalla ja hihittelin meidän jokatalvista kaavaa: ulkona kylmää -> kissat viihtyvät pihalla hetken ja ampaisevat takaisin sisälle heti kun ovi aukeaa. Pitkät sisälläoloajat tietysti saavat karvatassut välillä hepuloimaan täysin, Dharmakin kuulemma vetää joinakin iltoina sellaista rallia pitkin alakertaa että oksat pois.

Suurin osa sisälläoloajasta kuluu kuitenkin näissä merkeissä:

Kissanunta I

Kissanunta II

Kissanunta III

Miskalla taisi olla kylmä, kun piti oikein peittoihin hautautua. Siellä poika köllötteli onnellisena koko päivän, olisi tuhissut kissanuntaan varmaan pitempäänkin ellei mun olisi lähtiessäni tarvinnut siirtää sitä toiseen huoneeseen. Ihan käsittämätöntä muuten, että nuo meidän katit täyttävät ensi viikolla kymmenen! Nuorilta ne edelleen näyttävät ja useimmiten käyttäytyvätkin kuin pahaiset pennut. Kotikotona vallitsee selvästi joku ikuisen nuoruuden ilmapiiri – nimimerkillä 26-vuotias, jota aina luullaan monta vuotta nuoremmaksi. :)

Karvatöppöset

Samalla visiitillä kaivoin esille myös muutaman kenkäparin vuosien takaa, esimerkiksi nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät karvasaappaat. Tuollaisia käytettiin paljon joskus vuoden 2005 paikkeilla, muistaako joku vielä? Taisi olla suunnilleen samoihin aikoihin, kun lopullisesti hurahdin pillifarkkuihin. Mäkin tallustelin noilla töppösilläni Jyväskylän pakkasissa, menivät niin kivasti sekä kapeiden housujen että hameiden kanssa. Baarissakin taisin kylmimpinä aikoina käydä nuo jalassa, heh. Mutta ainakaan ei jalkoja palele, kun on tuollaiset monsterit jalassa!

Talvinen kräki

Lumimyrskyistä, pimeydestä ja kylmästä autosta en tykkää, mutta muuten talvi on aika rakkautta. ♥ Tänä vuonna on kyllä ollut ihanaa, kun maa on ollut koko joulukuun valkoisena – toivottavasti jatkuu samaan malliin alkuvuodestakin. Kohtuus tietysti kaikessa ja niin myös lumen määrässä, toivottavasti ei enää kovin hurjia lumisateita osu kohdalle. Ei tämän Etelä-Suomen kuitenkaan ole mikään Lappi tarkoitus olla…

Ashlee Simpson – I Am Me [2005]

23.12.2010
11:07

Auton päivitys

Viikko sitten tiistaina hyvästeltiin vanha, hyvin palvellut Astramme*. Vuoden -94 mallinen Opel sai siirtyä 290 000 kilometrinsä kanssa meiltä eläkkeelle, viimeisen vuoden aikana kun alkoi noita vanhuuden ongelmia ilmetä turhan usein. Käytiin iskän työpaikalla siivoamassa auto irtotavaroista ennen autoliikkeeseen menoa, ja sisko halasi vanhaa perheenjäsentä hyvästiksi:

Heihei Astra

Eräs autoliike lupautui pientä välirahaa vastaan ottamaan Astran vaihdossa, mikä oli uuden auton hankinnassa tärkeä kriteeri – ettei vaan Opel jää meille nurkkiin lojumaan. Aivan toimettomaksi ei vanha kunnon kaara kuitenkaan jäänyt, sillä ei mennyt viikkoakaan kun se jo bongattiin kiitämästä Turun yössä. Eipä sinänsä, käyttöarvoa sillä taatusti on tarvitsevalle kun katsastuskin on voimassa ensi syksyyn saakka.

Opel lähti, mitä tuli tilalle? No tällainen tapaushan sieltä:

Uusi tulokas

Metsänvihreä Peugeot 206 on lähes kymmenen vuotta nuorempi ja puolet vähemmän ajettu, tällä sitten todennäköisesti porskutellaan myös sinne lähelle kolmeasataatonnia. Uusi tulokas on toki pienempi moottoriltaan ja siksi nössykämpi, mutta varusteltu kuitenkin herkuilla tyyliin kauko-ohjattu keskuslukitus, cd-soitin (joo-o, Opel oli loppuun asti meillä pelkällä radio/kasettisoittimella!), ilmastointi, toimivat penkinlämmitykset ja muuta sellaista. Nyt kun Peugeoteja on kaksi, meillä ei enää voi viitata pelkällä Peugeot-nimellä tiettyyn autoon, joten tämä uusin tulokas ristittiin – ainakin väliaikaisesti – Sammaleeksi. :)

Ei muuten ollut kovin helppoa löytää edullista pikkuautoa, jolla olisi ajettu suht vähän ja jossa olisi viisi ovea sekä keskuslukitus. Hei oikeasti, mikä järki on 5-ovisuudessa ilman keskuslukitusta?? Puhumattakaan siitä, että jos vanhassa Opelissakin oli keskuslukitus niin miten nykyaikaisissa autotehtaissa tulee edes mieleen tehdä 2000-luvulla auto, josta tällainen perusominaisuus puuttuu. Huhheijaa, ei näköjään automaailmassakaan aina olla kovin välkkyjä.

* Selvennykseksi: meidän perheellä on kolme henkilöautoa, jotka kaikki ovat vanhempien omistuksessa. Autoja vaihdellaan sen mukaan mitä kukin tarvitsee – tällä hetkellä yksi on meillä Turussa, yksi siskolla Salossa ja yksi maalla porukoiden käytössä. Sitten kun jossain vaiheessa elämäntilanne sallii oman auton hankinnan, lunastetaan yksi auto itsellemme tai mahdollisesti annetaan joku vaihdossa uudempaan. Yhtäkään nelipyöräistä ei ole ostettu vartavasten siskolle tai mulle, vaan jokainen on ostettu käytettäväksi. Jos joku nyt sattuu tätä kuviota pohdiskelemaan…

22.12.2010
23:28

Ideapark piparitaloineen

Äykh#)&ksj%, miten kellon viisarit näyttävätkin taas noin paljon jo??! Päivät hupenevat johonkin sitä vauhtia, että heikompaa voisi hirvittää. Ehkä sen takia mä vielä oikein edes tahdo tajuta, että jouluaatto on niinkin lähellä kuin ylihuomenna. Kävin tänään vielä vähän jouluostoksilla ja kaikkialla soi joululaulut, soitanpa niitä kotosallakin, mutta silti jotenkin sitä ei vain käsitä joulun olevan niin lähellä. Noh, jospa aattona sentään alkaisi jo tuntua jouluiselta.

Mun oli tarkoitus postata muutama kuva Ideaparkin visiitiltä, jossa siis silloin parin viikon takaisen Tampereen reissun yhteydessä käytiin, mutta unohdinpa sitten autuaasti koko asian. Pääasiassa kyse oli tällaisista ihanista herkuista:

Vaaleanpunainen talo

Vihreäkuulatalo

Lumihiutaletalo

Paljon herkullisia piparitaloja

Ihan mielettömiä piparkakkutaloja! Tuolla oli jonkun sortin kisa käynnissä, mekin äänestettiin suosikkejamme siinä samalla kun pysähdyttiin ihastelemaan pikkuisia tönöjä. Joukossa oli niin kirkkoja, igluja, pikkumökkejä kuin aivan överipikkutarkkoja piparirakennuksia, olipa joku Näsinneulankin väkertänyt. Oman ääneni annoin vihreäkattoiselle talolle, suurena Vihreiden kuulien ystävänä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vaaleanpunainen tönö oli vahva kakkosvaihtoehto, nuo marsipaanipossut pihalla katsokaas.

Tässä yhteydessä voisin esitellä myös tuolta kyseiseltä reissulta silloin lauantaina Back Streetista ostamani vaatekappaleen, nimittäin uuden talvitakin. Alun perin olin ajatellut sijoittaa kunnon lämpöiseen takkiin, mutta tämän ihanuuden tullessa vastaan alennettuun hintaan työnsin järkevät ajatukset piiloon ja seurasin sydäntäni. Ja se on kuulkaas rakkautta se, vai voisiko tällaisen takin yhteydessä edes ajatella muuta?

Uusi ihana takki

Mustavalkoinen väri! Pallokuosi! Tekoturkissomisteet reunoissa ja taskuissa! Sydämenmuotoiset nappien kiinnityskohdat! Iso huppu! Hupussa korvat, vieläpä tarvittaessa irroitettavat! On tuossa sentään tikkivuori että pakkasilla kyllä pärjää, mutta otin kuitenkin M-koon jotta alle mahtuu kylmemmillä keleillä myös paksumpi huppari tai villapaita. Hyvin ainakin toistaiseksi olen tarjennut parinkymmenen asteen pakkasessakin, kunhan tosiaan alle kerrostaa vähän enemmän vaatetta. Huppuun voi piiloutua loistavasti ja sen saa solmittua myös tiukemmalle nauhojen kanssa – joiden päässä muuten on mustat pompulat!

Ideaparkissa on joku BS:n tyylinen liike ja hieman hätkähdin siinä ovella, kun näin tämän:

Seems familiar?!

Niin samanlainen mutta kuitenkin erilainen, tuossa nyt esimerkiksi on vetoketjut, sydäntaskut ja kuosikin itse asiassa sydämiä. Mun takki on merkiltään Hell Bunny, tämän hyvin samannäköisen yksilön lapussa taas seisoi Living Dead Souls. Kuka mahtaa matkia ketä?

(Mun kuvassa kameran takana kulta, muuten minä itse.)

Mamba – Joulualbumi [2003]

21.12.2010
23:19

Rintamalla 14.12.39

Vuorossa kirjeitä talvisodasta, osa kolme.

- - En nyt ole aivan tulilinjalla vaikkakin lähellä sitä, tykistön kranaattitulessa ollaan kyllä joka päivä. Tänäänkin oli kova tykkituli, ainakin tästä ammuttiin ryssän puolelle eri tavalla, ryssä ei niinkään paljoa tänne ampunut. Kyllä tähänkin hommaan pian tottui, sen kuulee hyvin kun vihollisen puolelta tulee kranaatti niin ei muuta kun maahan vaan niin ei siitä sen kummempaa juuri tule. On täällä joku mies kyllä saanut siruista vammoja, ei sentään meidän komppaniasta.

Viimeiset kenttäpostit

Me olemme täällä teltoissa mitkä ovat maahan upotetut. Varustustöitä tehdään välillä ja ollaan valmiina ryssäää vastaan milloin vaan. Tänäänkin oli ryssä kovasti hyökännyt, mutta sai hyvin lämpimän vastaanoton ja täytyi lähteä pakoon. - - Viljolta en ole saanut mitään tietoja, vaikka olenkin hänelle kirjoittanut. Oletteko te saanut mitään kirjettä häneltä?

Kaksi viikkoa pikkuveljen kaatumisen jälkeen Väinöllä ei edelleenkään ollut mitään aavistusta asiasta, mahtoikohan olla kotiväelläkään. Saattaa hyvinkin olla, että tieto nuoremman veljeksen kaatumisesta saavutti kotiväen samoihin aikoihin isoveljen kirjeen kanssa.

- - Meidän tähtemme siellä ei tarvitse olla mitenkään huolissaan, kyllä me täällä hyvin pärjäämme. Kyllähän täällä nyt on vaarallisempaa kuin ehkä siellä. Täällä on sellainen mielipide, että kunkin elämä on ennakolta määrätty eikä täällä sodassakaan kuole, jos niin ei ole määrätty.

Tämä kirje jäi viimeiseksi Väinön kirjeeksi, sillä päivälleen 71 vuotta sitten 21. joulukuuta hänen sotansa oli ohi. Tarina kertoo, että Väinön ryhmä oli jäänyt mottiin bunkkeriin venäläisen tankin pitäessä konekiväärillä oviaukkoa tähtäimessään. Joukkueenjohtaja oli kysynyt, että eikös kersantti Pietilä uskalla mennä heittämään kranaattia. Väinöhän uskalsi. Hän uhrasi henkensä, sai tuhottua tankin ja loppuryhmä pelastui.

Scroll Up