{ Arkisto } Huhtikuu 2011

29.4.2011
23:41

Päivän vaatekerrat

Nyt en muuta laita kuin haastetehtävän pikaisesti, sen verran paljon painaa uni silmää että kohta simahdan naama näppikselle ellen mene nukkumaan. Viikonloppujen ehdottomasti paras juttu on se, että saa ihan oikeasti nukkua. Kun vetää arkiyöt pääasiassa kuuden tunnin unilla niin perjantaisin ei paljon naurata. Tai no, oikeastaan silloin on jo niin väsynyt että naurattaa vähän kaikki. Anyhow, huomenna ehkä vähän jotain järkevämpää settiä – parikin aihetta odottelee luonnoksissa että vain saisin ne naputeltua valmiiksi.

Päivä 10 – Päivän asu

Mulla oli itse asiassa päälläni tänään kaksi eri asua. Vasemmalla on työreleet, jotka ylläni istuskelin hyvin levottoman perjantaipäivän toimistolla. Oikealla olevan vaateparren heitin päälleni alkuillasta, kun olin lähdössä serkkujen luokse Lietoon. Ehkä kuninkaalliset häät vaikuttivat jotenkin mun mielentilaan, koska piti ehdottomasti saada sydänsukkikset jalkaan ja pitsiselkäinen mekko niiden kaveriksi.

Päivän asu 29.4.2011 (osa I) Päivän asu 29.4.2011 (osa II)

Asu numero yksi
Korvikset Glitter, kaulakoru ja sormus Kalevala Koru, t-paita ja farkut (Pep!) Crocker, neule Lindex. Kengät ovat superlempparit Vagabondin Ramonat, jotka viime kesänä tilasin ja jotka ovat olleet jokaisen euronsa väärti. Veikkaan, että suhteemme tulee kestämään vielä pitkään (ja taatusti pidempään kuin ensimmäiset korkolaput, jotka menivät vaihtoon jo heti syksyllä).

Asu numero kaksi
Korvikset ja kaulakoru (joka hajosi illan aikana!) Glitter, mekko Rare Fashion (Nelly.com), sydänsukkikset Lindex, laukku Iron Fist (kyllä vain, se on juurikin se laukku raitoineen ja ankkureineen – löytyi lopulta kuitenkin IF:n omasta verkkokaupasta alehintaan), polvisukat H&M, tolppakorot second hand (DinSko). Oli muuten hassua kävellä pitkästä aikaa noin korkeilla koroilla! Ihan okei noin kun ei tarvinnut kävellä kuin matkat sisältä autoon ja autosta sisälle, enpä kyllä enää voisi nuo jalassa lähteä vappuilemaan jokirantaan kuten kolme vuotta sitten tein koulujenpäättymispäivän iltana. Niin ne ajat (ja jalat) muuttuu.

29.4.2011
10:33

Ihan vähän vielä

Lupaan, tässä tulee viimeiset palat pääsiäisen Tampere-reissulta! Tuo pääsiäisviikonloppu vain oli niin mukavaa vaihtelua perusarkeen, että sitä jaksaa edelleen ajatella hymyssä suin. Ja ne kevätkelit, olivat kyllä niin täydelliset ettei parempia olisi voinut edes toivoa. Ei sillä etteikö sää olisi pysynyt keväisenä viikonlopun jälkeenkin, mutta nuo ensimmäiset lämpimät päivät olivat spesiaaleja. Olin eilen näkevinäni yhdessä puussa silmujen jo kurkkaavan, kohta toivottavasti alkaa vihertää enemmänkin. (Ah, rakastan kevättä!)

Seuraavat kolme kuvaa ovat lauantai-illalta, vietettiin tovi pihalla kun tultiin syömästä. Ilta-aurinko paistoi ihanasti, vatsat oli täynnä, olo oli mukavan laiskanpulskea. Onni sentään jaksoi mennä ja viilettää, hyvä kun pysyttiin perässä. Oli traktoria, hiekkakakkuja, saippuakuplia…

Saippuakuplat

Narsissit

Varjo

Eilisen päivän haastetehtävä jäi tekemättä, kun huomasin vasta illalla katsoa aiheen, mutta otan tänään vahingon takaisin. Vaikka tämä on ollut lyhyempi työviikko ja viikonloppuna sai kerrankin levättyä kunnolla, olen ollut väsyneempi kuin aikoihin. Ihanaa, että on perjantai! Vapun juhlimiset jätän suosiolla muille ja keskityn mieluummin rentoutumiseen. No ehkä yhden pullon kuohuvaa voisi hakea, tuleehan meille puoliskon kanssa tänä viikonloppuna kaksi ja puoli vuotta yhteistä taivalta täyteen. ♥

27.4.2011
22:42

Armahduksen tuojalla on monta hahmoa

Päivä 9 – Uskoni

Uskon siihen, että kaikki tapahtuu kuten on tarkoitettu. Onko se sitten Jumalan aikaansaamaa vai kohtaloa vaiko jotain aivan muuta, sillä ei ole väliä. Uskon myös siihen, että minä itse määrittelen niin oman itseni kuin elämäni – elän niin kuin itse parhaaksi koen. Siihen sisältyy mun mielestä mm. se että ottaa muut huomioon ja se ettei unohda luontoa tehdessään arkipäivän valintoja. Tottahan toki elämässä tulee vastaan monia monia asioita, joihin ei voi mitenkään vaikuttaa, mutta itse pystyy vaikuttamaan kuitenkin omaan ajatusmaailmaansa ja suhtautumiseensa.

Tärkeintä on uskoa itseensä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Tänään ei ollut mikään kaikista paras päivä.

1) Uudehkosta takistani irtosi jo kolmas nappi. Hei oikeesti, eikö niitä nappeja nyt saisi yhtään paremmin kiinni?! Tykkään kovasti Objectista, mutta alkaa pikku hiljaa ottaa päähän oikein kunnolla. Jos on perushenkkamaukkaa kalliimpaa tavaraa niin olisi parempi olla sitä sitten myös laadultaan! Sama koskee osittain myös Selectedin tuotteita, samaa Only / Vero Moda -laatua kaikki mutta toisiin vaan lätkäistään tuplasti enenmmän hintaa. Toisaalta, tyhmähän on se joka maksaa – ei se joka pyytää. Huokaus.

2) Puhelimeni otti ja hajosi. Yhteiselomme kesti säälittävät 26 päivää! Kävin töiden jälkeen tutustumassa vastavalmistuneeseen Ikituuriin kun siellä oli avoimet ovet, en ollut ottanut digikameraa mukaan joten räpsin muutamia kuvia kännykällä. Noh kesken kuvaamisen luuri päätti jökähtää ja that’s it. Ei käynnisty enää eikä edes lataudu vaikka laittaisi laturiin kiinni. Niin ja tarvitseeko edes sanoa olinko muistanut vaihtaa asetuksista, että kameralla otetut kuvat tallentuisivat muistikortille? En tietenkään ollut, enhän mä tullut ajatelleeksi että puhelin pimahtaisi ensimmäisen käyttökuukauden aikana. Huomenna kiikutan luurin huoltoon, mutta vähän epäilen että näen enää koskaan kuviani taikka tekstiviestejäni. Toivottavasti siellä ei mitään supertärkeää ollut.

3) Töissä yhdelle työkaverille puhkesi oksennustauti ihan yhtäkkiä kesken työpäivän ja pari muutakin on kipeänä. Nyt kuulostelen itseäni ja oloani koko ajan siinä pelossa, että kohta munkin on syöksyttävä vessaan tyhjentämään mahani sisältö. Toivottavasti ei.

Joo en edes yritä enää enempää, vaan jätän suosiolla koneen rauhaan ja painun pehkuihin. Huomenna on jälleen päivä uus, kaikeksi onneksi. Öitä!

(Otsikon tarjosi tänään Apulanta: Näytelmä.)

26.4.2011
23:15

Pidä hetkestä kii

Päivä 8 – Se hetki

Se on se hetki, kun kaikki on just niin kuin pitääkin. Kun on täydellisen onnellinen, että on sinä hetkenä juuri sen ihmisen / niiden ihmisten kanssa siinä. Kun toivoo, ettei hetki menisi ohi ja katoaisi.

Sinä hetkenä voi olla missä vain ja hetki voi tulla milloin vain, se ei katso aikaa eikä paikkaa. Sohvalla kullan kainaloon käpertyneenä tuijottamassa leffaa. Rautatiesillalla katsomassa lähteviä ja saapuvia junia matkustajineen. Maalla saunan terassilla lämpimänä kesäiltana auringon värjätessä taivaan kauneimmilla väreillä. Keskellä peltoaukeaa kirkkaana talvipäivänä sukset jalassa pakkasen nipistellessä poskia. Työmatkalla kun huomaa vastaantulijoissa jotain mikä saa hyvälle mielelle – iloisia hymyjä, hassuja polvisukkia, inspiroivia tyylinosasia.

Onni dippaa

Tai se hetki voi olla Tampereella leppoisana pääsiäislauantain iltapäivänä. Herkullista ruokaa American Dinerissa rakkaiden ihmisten ympäröimänä. On Spicy Cheeseburgeria, montaa erilaista dippiä, Ben & Jerry’sia, pahvista jenkkiautoa täynnä ranskalaisia perunoita. Nälän talttuttamista, naurua, jäätelöä silmässä, pikkupoika kertomassa tomerasti mikä pöydän ääressä on hänen paikkansa.

Spicy Cheeseburger

Onneksi oli tuttua henkilökuntaa, muuten olisivat ehkä saattaneet katsoa meitä ja naurunremahduksiamme vähemmän hymyillen. Ja onneksi lauantain alkuilta oli suhteellisen hiljainen ainakin tuolla kyseisessä ruokapaikassa. ;) Naurattaa vieläkin, kun palaan päivissä taaksepäin ja muistelen tuota hetkeä.

Diner-herkuttelua

Vaan nyt on pysyttävä tässä hetkessä ja ajateltava huomista. On aika kasata tavarat aamua ja työpäivää varten, ja sitten kaivautua peiton alle näkemään kauniita unia.

Maroon 5 – Hands All Over [2010]

25.4.2011
21:28

Mistä tunnet sä ystävän

Päivä 7 – Paras ystäväni

Musta on vähän turha tässä iässä enää määritellä, kuka ystävistä on se kaikista paras. Mulla on monta ihanaa ystävää, jokainen omanlaisensa ja erilainen – silti rakkaita kaikki.

Eniten vietän aikaa avopuolisoni kanssa, joka on paitsi kumppani myös läheinen ystävä. Hän on se, jolle soitan ensimmäisenä ja joka tietää musta suunnilleen kaiken. Mulle sopivampaa puoliskoa ei varmasti ole olemassakaan, jotenkin meillä vaan klikkaa kaikki yhteen just passelisti. Täysin samanlaisia emme ole, mutta niissä eroavissa jutuissa sitten täydennämme toisiamme sopivasti. Ja samalla tavalla sekopäisiä ollaan kumpikin, huonot jutut ovat suhteemme perusta. ;)


Pariskunta turbaaneissa pääsiäisenä.

Feline on pikkusisko ja ystävä, vaikka niin ei ole aina ollut. Meidän välistä suhdetta helpotti se kun muutin pois kotikotoa, samoihin aikoihin myös neljän vuoden ikäeromme alkoi tuntua pienemmältä. Nykyään tehdään paljon asioita yhdessä ja siskosta on tullut yksi tärkeimmistä ystävistä. Ikäeroa ei enää edes huomaa, ja usein ihmiset menevätkin vähän sekaisin siitä kumpi oikeastaan onkaan pikku- ja kumpi isosisko. :) Olen hengannut paljon myös Felinen kavereiden seurassa ja sitä kautta mulla on paljon tuttuja siellä sun täällä, mikä on ihan mahtavaa.


Säkylän sotilasvalaa katsomassa siskon kanssa helmikuussa ’08.

Sukulaisilla jatketaan, elämäni olisi paljon köyhempää ilman K-serkkua. K on mua vuoden vanhempi ja ainut naispuolinen serkku, joka on edes vähän lähellä omaa ikääni. Lapsena meillä oli välimatkaa yli 300 km, joten emme kovin montaa kertaa vuodessa nähneet – mutta silloin kun nähtiin niin se oli ihan parasta! Elämä on vienyt K:ta ympäri maailmaa ja välillä on ollut parikin vuotta, ettei olla nähty lainkaan. Opiskelujen loppuvaiheessa asia kuitenkin muuttui ja esim. lukuvuoden 2006-07 asuimme kämppiksinä Jyväskylässä. Nyt K on kotiutunut Helsinkiin, joten mullakin on taas hyvä syy vierailla pääkaupungissa säännöllisesti.

Lapsuudenystävistä eniten elämässäni on läsnä Sansu, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu joskus ala- ja yläasteen aikoihin. Jaoimme myös ihanan teinirakkauden bändiin nimeltä Hanson, mikä jaksaa naurattaa edelleen. ;) Sansu asuu suht lähellä, joskin silti vierähtää välillä kuukausia ettei nähdä. Joka kerta on kuitenkin helppo jatkaa juttua siitä mihin on edellisellä kerralla jääty. :) Sansulla on 4-vuotias Miro, jonka myötä mun lapsikammo on helpottunut huomattavasti.
Toinen lapsuudenystävä, jota treffaan säännöllisen epäsäännöllisesti, on Laitilan suunnalla asuva M. M:lla on monta suloista kissaa ja eläinaiheet ovat aina jutusteluissa vahvasti mukana. Niin ja tottakai vanhojen kouluaikaisten luokkakavereiden ym. kuulumisten kertominen tai niiden pohtiminen. ;)

Jyväskylän aikojen yksi parhaista asioista on ehdottomasti luokkatoverini Akkiki, jonka kanssa myös asuimme kämppiksinä melkein kaksi vuotta. Tapaamme nykyään muutaman kerran vuodessa, viimeksi viikonloppuna, ja se on aina yhtä mahtavaa! Usein harmittaa, että välillämme on se 150 km – olisi niin paljon helpompaa jos asuttaisiin edelleen samassa kaupungissa. Näillä kuitenkin mennään ainakin toistaiseksi, mua houkuttaisi kyllä Pirkanmaalle muutto mutta mies ei ole yhtä innoissaan. Akkikilla on 2-vuotias poika Onni, joka on jatkanut lapsikammoni karistamista siitä mihin Miro on päässyt. Uskallan jo nostaa lapsen esim. tuolille istumaan, se on multa paljon se. Ehkä ensi syksynä uskallan pitää lähisukuun tulevaa vauvaa sylissä..?


Akkikin kanssa baariin lähdössä ’05.

Bloggaaminen ei todellakaan ole turha harrastus, sillä sitä kautta voi saada ystäviä – kuten mä olen saanut Desthean. Tutustuttiin blogin kautta muistaakseni ’07 ja tavattuamme huomattiin, että meillähän on yhteisiä tuttujakin! Eihän se nyt sinänsä ole ihme kun ollaan 50 km säteellä samoilta hoodeilta kotoisin, mutta kuitenkin. Käydään muotitapahtumissa ym. usein porukalla ja yhteisiä projektejakin on aina silloin tällöin, viime keväänä esim. oltiin Felinen kanssa Desthean malleina muotinäytöksessä. Nytkin meillä on menossa kaikenlaista, tosin lavalle mun ei sentään (kai?!) tänä keväänä tarvitse astua.
Myös Santtu on tuttu blogimaailman kautta, tosin meitä yhdistää lisäksi sama osa-aikatyöpaikka Salossa. Nähdään yleensä töissä tai sitten jossain bileissä Salossa, juttua riittää aina niin blogimaailman kuumista tapahtumista kuin valokuvauksestakin.

Lykke Li – Youth Novels [2008]

Scroll Up