{ Arkisto } Huhtikuu 2011

Päivä 6 – Minun päiväni

Sunnuntaiaamu oli laiska, miehen kanssa noustiin vasta puoli yhdeltätoista. Siihen mennessä tosin oli Onni koittanut jo varmaan tunnin koko kaksivuotiaan tarmollaan saada meitä heräämään uuteen päivään. Onneksi sentään välillä Feline kelpasi leikkiseuraksi äidin lisäksi, joten saimme torkuttua vielä hetkisen pidempään. Mikä siinä onkin, että lauantaina jaksaa herätä ihan hyvin mutta sunnuntaina ei millään?

Ulkona oli käsittämättömän lämmin! En muista milloin viimeksi olisin ihan oikeasti ollut ulkona pelkkä lyhythihainen päällä huhtikuussa. Vietettiin pihalla seuraavat pari tuntia: istuskeltiin, juteltiin, puhallettiin saippuakuplia, tehtiin hiekkakakkuja, haravoitiin… Söin aamupalaa ulkosalla, raikas greippi oli siihen tarkoitukseen täydellinen. Olen tällä hetkellä hurahtanut greippeihin ja verigreippeihin, voisin syödä niitä varmaan useamman päivässä. Slurps.

Nappasin lauantain kaupunkipyrähdyksellä mukaani superpäheät housut, viidellätoista eurolla Backstreetin loppuunmyynnistä. Punamustaraidallisesta ei onneksi ollut omaa kokoani jäljellä, muuten olisi voinut tulla vaikea valinta niiden kahden välillä. Ohuehko matsku on taatusti just passeli viileämpiä kesäpäiviä ajatellen – toivottavasti sellaisiakin vaan tulee! Auringonpaisteelta voi suojautua kätevästi kietaisemalla neuletakki turbaaniksi päähän, hyvin pysyy eikä ainakaan tule auringonpistosta. ;)

Hassua kun on niin hurjan lämmin, mutta luonto on vasta heräämässä talven jäljiltä. Leskenlehtiä sentään on näkynyt ja kovasti alkavat puutkin työntää silmuja esiin. Vappuna tilanne on ehkä jo aivan toisenlainen? Sitten alkaakin jo toukokuu, yksi ihanimmista kuukausista. Kaksi sanaa: omenapuun kukat! ♥

Kello taisi olla jotain päälle kaksi, kun lähdimme ajelemaan kohti kotikotia. Matkalukemisena mulla oli uusin Trendi sekä mussutettavana tervalakuja, joita maistoin nyt ensimmäistä kertaa. Sopivasti tervaisia, ei liikaa mutta kuitenkin se terva vähän sieltä maistui lakritsin seasta.

Pysähdyttiin vessassa ja ostettiin samalla kevään ekat irtojäätelöt, omalla kohdallani ainakin. Pohdin hetken ihan vakavissani tervajäätelön maistamista, mutta lakuja syötyäni päädyin kuitenkin herkku-nougatiin. Olisin ottanut kaveriksi toisen pikkupallon mangomelonia, mutta se oli kioskista ihan finaalissa. Felinen tuutti oli vanhan ajan salmiakkia, ihan hyvää sekin kun sain maistaa.

Kotikotona mies kaivoi prätkäkamppeet esille, hyppäsi Cebarin selkään ja lähti kohti Turkua. Kevään ensimmäinen ajo ja nahkapuku oli ihan riittävä, hassua! Aika ihanaa kyllä, kun on tuo äijelikin innoissaan moottoripyöräilystä. :) Me tytöt jäätiin kotikotiin yöksi, illalla saunottiin ja grillattiin. Saunasta pihan poikki tallustellessa oli ihan sellainen fiilis kelin puolesta kuin olisi toukokuun loppu eikä vasta huhtikuu.

Dharma on edelleen hyvin kevätlevoton, Miska sen sijaan jaksaa välillä pysähtyäkin paikoilleen. Kuten eilen illalla tyynyn päälle sohvalle. Yritti kyllä ensin siskon syliin, mutta kun siinä oli jo läppäri niin kissamassu joutui tyytymään tyynypaikkaan. Onnelliselta vaikutti kyllä tuossakin nukkumapaikassa.

Että sellainen pääsiäissunnuntai.

(Kuvat otti minä, Feline taikka mieheke.)

The Knife – Deep Cuts [2003]

Takana mahtava keväinen päivä Tampereella ihanien ihmisten ympäröimänä, kyllä kelpaa! Ja tulipa käytyä kokeilemassa myös paikallinen Elixia, tai no toinen niistä. Aivan mieletön paikka tuo Onkiniemen keskus, vanha tehdasmiljöö on todellakin inspiroiva treenausympäristö. Vedettiin puoliskon kanssa sellainen runsaan tunnin salitreeni, ihan toimiva paketti keskelle pitkää viikonloppua – ja pääsiäisen ansiosta oli keskuksessa ihanan rauhallista.

Nyt yritetään kovasti sulatella Diner-ähkyä, en osannut taaskaan lopettaa syömistä ennen kuin oli maha ihan piukassa. Hehe, aika +-0 kun ensin treenattiin ja sitten syötiin massut täyteen, mutta reissussa se on sallittua. ;) Ja parempi näin kuin se, että olisi pelkästään syönyt.

Päivä 5 – Mitä on rakkaus?

Mun mielestä rakkaus on sitä, että välittää ja hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Se on se olotila, kun joka ikinen päivä katsoo rakastaan ja on onnellinen siitä että juuri hän on siinä. Rakkaus on myös hymyä ja halauksia, sanaharkkaa ja kompromisseja, yhteisiä hetkiä ja naurunpyrskähdyksiä.

Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään

Aamulla en yllättäen ollut yhtään nälkäinen, joten napostelin ainoastaan pienen kourallisen aniskarkkeja (jee mulla on noita vieläkin!) ja keitin pannullisen Luomu Päärynä SenCha -teetä. Töissä juon yleensä mustaa teetä, joten nyt oli pakko ottaa vapaapäivän kunniaksi vihreää. Iltapäivällä hypättiin autoon ja otettiin suunnaksi Tampere, tultiin tänne Akkikin ja perheen seuraksi pitkäperjantain viettoon. Ennen lähtöä söin eilistä nachohässäkkää ja autossa puputin yhden pääsiäismunan, ei muuten ollut se sellainen lakritsisuklaamuna yhtään niin hyvä kuin miltä kuulostaa. :/

Iltasyömiset hoituikin sitten Tampereella, P teki aivan mielettömän herkullisia pitsoja! Oon vieläkin ihan ähky, vaikka viimeisestä palasta on jo aikaa… Lisukkeena niin ikään superhyvää salaattia, jossa oli mm. tuoretta ananasta, saksanpähkinää sekä homejuustoa. Ah, ei vois parempaa olla! Pitsailun jälkeen ilta on jatkunut viinilasillisen ja Kinectin parissa, tuskin mitään tulee enää enempää syötyä.

Nyt kutsuu sauna, huomiseen!

Apua, tajusin etten ole lainkaan kertonut mitään Felinen ja H:n yhteissynttäreistä! Viime viikon lauantaina huristelin siis äijelini kanssa Saloon kekkeröimään, illan teemana oli black & white kuten taisin jossain vaiheessa mainitakin. Mulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista visiota asusta, joten aloin sitten vain sovittaa vaatekaapin sisältöä päälleni. Lopputuloksena syntyi ihan kelvollinen bileasu:

Vähän ehkä heioonjose14vee, mutta eikös sitä aina välillä saa hyvällä omallatunnolla näyttää runsaat kymmenen vuotta fyysistä ikäänsä nuoremmalta? ;) Päällä oli joululahjaksi saatu pääkallotoppi (2nd hand) sekä tyllihame ja neuletakki H&M Divided. Käsissä nahkaranneke (H&M men) ja ikivanhat muovihelmet kiedottuna rannekoruksi, sormuksina Kalevala Korun Karjaan sormus sekä Glitterin pääkallo. Hiuksissa oleva niittirusetti ja ehkä khuuleimmat sukkikset hetkeen ovat kumpikin Lindexiltä, sukkikset löysin alelaarista 1,5 eurolla. Jalkoihin heitin uudet Converset, kun en ollut yhtään nilkkurituulella. Laukkua tuossa ei pahemmin näy, mutta se oli äipän kätköistä nyysitty pieni musta nahkaveska.

Neidit olivat kivasti saaneet tarjoilutkin mustavalkoiseksi, ja kun kinkkufetapiirakka ei väriskaalaan istunut niin sille oli sitten laitettu nenäliinasta naamiaisasu. :) Kakkua oli kahta erilaista, suhteellisen tujakkaa turkinpippurista lakritsikakkua ja lempeämpää kiivisalmiakkitäytekakkua. Herkullisia olivat kummatkin, naminam! Illan ohjelmaan kuului toki myös alkoholipitoisten juomien nautiskelu, juomat tosin eivät oikein tuohon väriteemaan menneet. Juotiin siis äkkiä pois. ;D

Näin ne viimeiset boolinlirut saa kaikista kätevimmin!

Väki vähenee ja pidot paranee, kuohuvaa kehiin siis. Gancia Asti ♥

Synttärisankareista toinen puoliskonsa halauksessa.

Tätäkin karkkijuomaa maisteltiin – ja mulle kettuiltiin taas
kun join yhdestä pienestä shottilasista n. 10 kertaa…

Puoliltaöin tarkistettiin kasvot ynnä muut kuntoon ja suunnattiin kaupungin yöhön. Taksin olisi saanut joskus sadan vuoden päästä, joten ei muuta kuin askeleet kohti keskustaa. Onneksi matka ei ollut mitenkään liian pitkä, vaan ennemminkin pieni kävelyreissu oli aika virkistävää. Baarissa jaksettiin olla ehkä parisen tuntia, kunnes aurajuustoinen yösapuska ja kyytimahdollisuus Felinen luokse voittivat.

Aamulla mä heräilin joskus puoli yhdentoista jälkeen, jaksoin sentään niin pitkään nukkua – säännölliset työajat ovat muuttaneet päivärytmini sellaiseksi että herään vapaapäivinäkin ekan kerran puoli kahdeksalta, tänäänkin nousin yhdeksältä kun en enää saanut unta. Päivän ohjelmassa oli löhöilyä ja superhuonoa leffaa, kunnes iltapäivällä lähdettiin hakemaan Salon parasta kebabia. Tarkoitus oli mennä jokirantaan syömään, mutta sinne päästyämme huomattiin ettei rasioissa ollutkaan haarukoita!

Lopputulos oli se, että mies haki autosta jätskilusikan ja me tytöt koitettiin syödä annoksiamme sormin. Aika nopeasti luovutettiin ja mentiin takaisin Felinelle syömään – haarukoilla. Oli aivan järkyttävän hyvää settiä kyllä tuo Airinin kebab ranskalaisilla ja aurajuustokastikkeella! Tosin siitä haarukoiden puuttumisesta antaisin kyllä pienen miinuksen, jos annoksen ottaa mukaan niin saattaa hyvinkin olla ettei syömäpaikassa välttämättä ole haarukoita lähellä… Kysyisivät edes laitetaanko haarukka mukaan vaiko ei.

Siinäpä se. Nyt nostan takamukseni tästä koneen äärestä ja menen pakkailemaan, lähdetään viettämään pääsiäistä muille maille. Aivan ihanaa kyllä kun on tällainen neljän päivän vapaa, tässähän ehtii jo tehdä vaikka mitä. Aurinkoista ja tipunkeltaista pääsiäistä kaikille!

P.S. Tsekkaa myös Felinen sepustus aiheesta!

Apulanta – Eikä vielä ole edes ilta [2007]

Päivä 3 – Minun vanhempani

Olen siitä onnellisessa asemassa, että vanhempani ovat edelleen yhdessä – kesällä tulee täyteen 30 avioliittovuotta. Lisäksi ne ovat aivan huipputyyppejä! Skarppeja tapauksia, mutta löytyy kuitenkin myös se pilke silmäkulmasta eikä elämää oteta liian vakavasti. Iskä on naljailun ja huonojen vitsien mestari, jolta oppia on ottanut niin pikkusisko kuin avopuoliskokin. Äiti taas repeilee milloin mistäkin aiheesta ja saattaa hihitellä vaikkapa yhtä ainoaa Fingerpori-strippiä viikkotolkulla. :) Nauru on tärkeä osa meidän perheen eloa ja oloa yhdessä.

Siskon yo-juhlat keväällä 2007.

En voisi kuvitella siskolle ja mulle parempia eväitä elämään kuin mitä kotoa saimme. Meillä ei turhista napistu, mutta jonkinlainen kuri hommissa kyllä aina pysyi. Äiti on meillä se perheen pää, iskä taas antaa helpommin periksi (esim. pentuna kun tahtoi lähteä kaverin luokse). Kotiväeltä on saanut tukea elämän käännekohdissa kun sitä on tarvinnut eikä koskaan tarvitse pelätä, että tulisi hylätyksi.

Innostus moottoripyöriin on geeneissä: meillä koko perhe harrastaa prätkäilyä ja jokaisella on oma pyörä (iskällä itse asiassa kaksikin). Kaikki lähti siitä kun 90-luvulla iskä päätti kaverinsa kanssa hankkia puoliksi vanhan Hondan, kipinä kevariajoista oli säilynyt ja pyörähaave vihdoin toteutettavissa. Pari vuotta myöhemmin hankittiin äitille kultainen pikku-Honda, sitten jo mä kohta täytinkin 16 vuotta ja ajoin A1-kortin… Intin jälkeisenä syksynä myös puolisko ajoi prätkäkortin, joten nyt on helppo reissailla Cebarin kanssa – ja välillä lainata toista iskän pyörää.