{ Arkisto } Elokuu 2011

30.8.2011
22:29

Eräs perjantai ja läksiäiset

Yksi elokuun perjantai-illoista kului maalla läksiäisiä viettäen. Olimme naisvoimin liikenteessä Feline, lapsuudenkaverini M sekä minä. Matkalla juhlapaikalle törmäsimme sattumalta erääseen herraan, jota emme olleet nähneet aikoihin. Kaverina hällä oli koira!

Vuh!

Pääsimme lopulta perille, ehkä noin pari tuntia aikataulusta myöhässä. Se ei menoa haitannut, sillä paikalle valui porukkaa tasaiseen tahtiin ja osa ehti lähteä jo poiskin. Alkuillasta tehtiin boolia jättimäiseen lasiin, jokainen ainesosa sisälsi prosentteja ja oli kuulemma vähän tujua. Itse olin kuski, joten juomani oli alkoholiton siideri – ei muuten maistunut yhtään hullummalta.

Booli muodostuu

Jossain vaiheessa iltaa sisko tuli sisälle hihkumaan M:lle ja mulle, että hei takapihalla on iso trampoliini. Lähdin uteliaisuuttani tsekkaamaan – ja hikihän siinä tuli. Pompin varmaan puoli tuntia putkeen ja suunnilleen saman ajan nauroin vedet silmissä. Oli se vaan hauskaa, varsinkin kun tuntuma hyppimiseen löytyi alkuhaparoinnin jälkeen.

Hyppy!

Illan aikana myös sovittiin, että koska talonväki nyt muuttaa kuka mihinkin kaupunkiasuntoon niin trampoliini muuttaa meidän porukoille! Ensi kesänä tulee hyvin todennäköisesti siis pompittua yhden jos toisenkin kerran, ou jee. Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein mukava, trampoliinipomppimisen lisäksi näin paljon vanhoja tuttuja sekä tutustuin moneen uuteen ihmiseen. Ja ihmisiä oli koko talo täys! Ei huonommat jäähyväisbileet kyseiselle talolle.

X meets X

Pari sanaa vielä kuvissa näkyvästä asustani. Loppukesästä ’08 H&M:n nettikaupasta tilatut punaiset housut sujahtivat tauon jälkeen jalkaan yllättävän helposti (viime talvena eivät menneet kiinni…) ja lunastivat saman tien paikkansa yksinä tämän kesän suosikkipökistä. Jatkavat epäilemättä voittokulkuaan syksylläkin, kuten myös vuosi takaperin Monkista ostettu hattu – rakkaus sitä kohtaan on edelleen suuri. Mustavalkokuvioisen paidan taisin bongata jostain blogista ja kun paita tuli vastaan KappAhlin tyttöjenosaston alerekissä kahdella ja puolella eurolla, ei auttanut muuta kuin napata viimeinen 170-kokoinen kevyesti laskeutuva vaatekaapin piristäjä mukaan. Olen saanut monesti jo todeta että aivan loistava hankinta!

(Punahousukuvat otti Feline, muut minä itse.)

29.8.2011
23:07

Sanoista asiaa

Uusi viikko alkoi väsyneesti; vietin eilisen Salossa siskon muuttoapuna pakkailemassa tavaroita, siivoamassa sekä tietysti kantamassa tavaraa autoon. Kotona olin lähempänä puoltayötä ja sitten oli vielä tehtävä koneella yhtä työhommaa eteenpäin. Yhden paikkeilla kaaduin sänkyyn ja simahdin saman tien, harmi ettei ollut kovin montaa tuntia aikaa nukkua. Onneksi edellisenä yönä olin kerrankin nukkunut lähes kellon ympäri eikä viikonlopulta noin muuten ollut univelkaa. Tänään töissä olo oli kuitenkin hieman väsähtänyt – kumma kyllä inspiraatiota oli vaikka mihin ja työt etenivät toivotulla tavalla.

Pilvet I

Siinä työnteon keskellä jäin miettimään erästä kielellistä nykytrendiä, jota tulee vastaan jo lehdissäkin: esimerkkisanoiksi voisi antaa kotoilu, kestovaippailu, tyyleily. Mikä ihmeen buumi on tehdä substantiivista verbi, joka kuulostaa kaikin puolin pöljältä? Nyt kun nuo kirjoitin niin taisi koko ihmettely lähteä juurikin tuosta kestovaippa-aiheesta… Ja hei tyttöily, sille on oikein oma taginsa Blogilistalla! En ehkä kestä.

Pilvet II

Toinen jo pidempään mietityttänyt sana on sairausloman ns. lempinimi. Itse olen käyttänyt sanaa saikku about aina kuten täällä päin Suomea yleensäkin, mutta nyt yhtäkkiä fb-seinälläkin hyppelee vähän väliä sana saikke. Missä vaiheessa saikusta on tullut saikke vai onko se vain levinnyt pääkaupunkiseudulta myös tänne “maalle”? (Enhän mä oikeasti edes tiedä missä kyseistä muotoa on käytetty ensin, kuulostaa vaan kovin helsinkiläiseltä väännökseltä.)

Pilvet III

Se siitä, nyt suljen suuni ja hipsin kohta tästä koneelta peiton alle vetämään unta palloon. Tälle viikolle on taas suunnitelmissa jos jonkinlaista ohjelmaa, loppuviikosta toivottavasti vähän rauhoittuu ja ehdin mahdollisesti vähän hengähtääkin. Vuorokauden kaksikymmentäneljä tuntia, ei ne vaan mihinkään tahdo riittää.

Postauksen kuvat eivät liity aiheeseen mitenkään, kunhan olivat tietokoneen uumenissa odottamassa blogiin pääsyä. Ruutuihin tallentui luonnon taidonnäytteitä kuun puolivälistä, kun kävin Salossa palauttamassa vihdoin tavarat edelliseen työpaikkaani. Välillä paistoi aurinko, välillä taas tuli vettä kuin siitä kuuluisasta ahterista. Pilvet näyttivät epätodellisilta, aivan kuin niitä olisi läiskitty säännöllisinä möykkyinä sinne tänne. Kaunista.

Savage Garden – Affirmation [1999]

25.8.2011
18:14

Vagabondin syksy ’11

Harvoin jaksan selailla uuden sesongin mallistoja sen tarkemmin (tai ainakaan heti niiden ilmestyttyä), mitä nyt postiluukusta kolahtavan H&M-katalogin plärään läpi jos ehdin. Vagabond taitaa olla ainoa merkki, jonka malliston saatan selailla useampaankin kertaan – ja josta mahdollisesti jopa bloggaan. Vagabond inspiroi tänään syysuutuuksia mainostavalla viestillään niin paljon, että päätin ottaa asian aiheeksi myös täällä. Finally it’s time for autumn shoes!

Vagabond: Code

Niin paljon kuin rakastankin mustia nahkaisia Ramona-solkinilkkureitani, kaipaisin välillä jotain vaihtelua. Sellaista voisi tarjota vaikkapa toffeenruskea Code (99e), jossa yhdistyy tuo erinomainen nilkkurimalli sekä herkullinen väri. Vähemmän on enemmän: Ramonan soljet kilkattavat ihanasti kävellessä, mutta kyllä vaan näyttää hyvältä tuollainen simppelimpikin versio! Stellan postaus ei ainakaan vähentänyt ruskeiden nilkkureiden houkutusta… Oh my.

Vagabond: Code

Toinen haaveiluni kohde on herrainkengät tai jotkut sen tyyliset monot, kuten tämä lyhytvartinen Code (85e). Löytyy myös kauniin toffeenruskeana, mutta ehkä tällaiset olisi kuitenkin toimivammat perusmustana. Ja ruskean kanssahan on se probleema, että sävyn pitäisi sopia Mhannin veskani kanssa yhteen. K-serkku oli löytänyt täydelliset herrainkengät kirppikseltä, käyttämättömät (tai ainakin hyvin vähän käytetyt) ja todella edullisesti – kelpais tännekin!

Sivuhuomautuksena: ärsyttääkö ketään muuta nuo Vagabondin samat nimet täysin eri malleilla?!

Vagabond: Dee

Keväällä hankkimani Dee-nilkkurit (109e) ovat selkeästi ajankohtaiset myös syksyllä: nyt niitä saa vähän joka värissä ja laadussa. Pieniä eroja yksityiskohdissa uusissa on verrattuna kevään malliin, mutta kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa. Hintaakin näköjään ovat nostaneet parilla kympillä, ei todellakaan harmita että ostin omani jo keväällä.

Vagabond: Ramona

Miten olisi Ramona (149e) pitkällä varrella? Ilman niitä heliseviä solkia tosin. Mikäli talvisäilössä ei odottaisi rakkaat prätkäbuutsit, Ramona pitkänä voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Saa niin nahkaisena kuin mokkaisena versiona.

Vagabond: Cathy

Olisikohan tässä se kaipaamani lyhytvartinen bikermono? Vanha tuttu Cathy (129e) on kokenut pienen kasvojenkohotuksen eikä ollenkaan huonoon suuntaan. Päivitetty malli näyttää jotenkin rempseämmältä kuin vanha jäykempi versio (119e, kuva alla). Apua, tätä kuvaa mun ei olisi pitänyt nähdä..!

Vagabond: Cathy

Yhteenveto syksyn kengistä Vagabondin tyyliin: nahkaa, mustan lisäksi ruskean eri sävyjä ja naisillekin vähän jotain maskuliinisempaa. Ei yhtään hullumpaa, tycker jag. Kiiltonahkaa näytti olevan myös useammassakin popossa, joskaan siitä en henkilökohtaisesti ole kovin innostunut. Ainoa miinuspuoli on se, ettei meidän eteiseen mahdu ehkä enää yhtään kenkäparia lisää. (Haluisko joku ostaa multa kenkiä?? Suunnilleen kokoa 38-39, tarjolla olisi ainakin nilkkuria ja saapikasta sekä nahkaisena että tekonahkaisena.)

(Kuvat: Vagabond)

Reino & The Rhinos – Tähän tyyliin [2008]

24.8.2011
18:14

Kymmenestä yhteen

Kymmenen asiaa, joita vihaan yli kaiken
  1. Maalaisjärjen puuttuminen
  2. Epäjärjestys
  3. Itsensä syöminen ähkyyn asti
  4. Känniääliöt live-keikoilla
  5. Hämähäkit ja muut ötökät
  6. Se, kun vuorokauden tunnit ei riitä
  7. Epäonnistumisen tunne
  8. Pöly (omassa kodissa)
  9. Huonolaatuiset vaatteet
  10. Koirankakkaläjät kadulla
Yhdeksän asiaa, jotka ovat ominaisia minulle/luonteelleni
  1. Neuroottisuus
  2. Kovaäänisyys
  3. Nauraminen
  4. Lyhytmuistisuus
  5. Riehaantuminen
  6. Perfektionismi
  7. Myöhästely (about kaikkialta muualta paitsi julkisista kulkuvälineistä)
  8. Kuulostaminen itkuiselta, kun oikeasti olen ärsyyntynyt/suuttunut
  9. Vaikutan useamman vuoden ikäistäni nuoremmalta
Kahdeksan tapaa valloittaa minut ja sydämeni
  1. Olla oma itsensä
  2. Sopivan huonot jutut
  3. Pilke silmäkulmassa
  4. Kohteliaat tavat
  5. Puheenaiheita riittää
  6. Avoimuus
  7. Poskipäät
  8. Hymykuopat
Seitsemän asiaa, joita toivon tällä hetkellä
  1. Oma koti, sellainen joka oikeasti näyttäisi meiltä
  2. Että sisko viihtyy Jyväskylässä (ihana kaupunki ♥)
  3. Saisin bongattua kaikki hylkeet (nyt pari niistä on korjauksessa)
  4. Oppisin olemaan herkuttelematta joka välissä (tulee huono olo)
  5. Akkiki pääsisi joku viikonloppu tulemaan visiitille Turkuun
  6. Että ehtisin käydä useammin treenaamassa
  7. Palkankorotus
Kuusi asiaa mitä teen ensimmäisenä kun herään
  1. Käyn vessassa
  2. Pesen kasvot
  3. Harjaan hampaat
  4. Vaihdan vaatteet
  5. Petaan sängyn (mikäli nousen viimeisenä)
  6. Juon lasillisen vettä ja otan päivän vitamiinit
Viisi ihmistä ketkä tietävät eniten murheitani
  1. Avopuolisko
  2. Sisko
  3. Äiti
  4. Akkiki
  5. Sansu
Neljä asiaa, joista olen riippuvainen
  1. Rakkaani hymy
  2. Valokuvaus
  3. Omasta hygieniasta huolehtiminen
  4. Internet
Kolme kauneinta asiaa, mitä minulle on sanottu
  1. Erilaiset rakkaudentunnustukset
  2. Ulkonäkökehut totaalisen yllättävissä tilanteissa
  3. “Miten ois tällainen tipunkeltainen prätkä?”
Kaksi asiaa mitä pelkään eniten
  1. Läheisen ihmisen menettämistä
  2. Jonkun läheisen tai itseni sairastumista vakavasti
Yksi tunnustus
  1. Olen ihan toivoton heräämään aamuisin, jos ei ole mikään pakko. Saatan torkuttaa herätystä jopa kaksi tuntia putkeen… Nykypuhelimet ovat siitä typeriä, että tunnin torkuttamisen jälkeen herätys täytyy säätää uusiksi. D’oh!

Sunrise Avenue – Out Of Style [2011]

22.8.2011
23:54

Minari yllä ei tarkoita kyllä

Sarjassamme rästiin jääneet postaukset, osa 1836.

DSC_8452

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettiin Suomen ensimmäiset SlutWalkit useammassa kaupungissa. Feline ja kumppanit olivat marssimassa joukon mukana Turussa, mä heiluin paikalla kameran kanssa – ja mukaan pienelle iltakävelylle houkuteltu kanssa-asuja söi vieressäni jäätelöä. Kyllä me sitten liityttiin letkaan kaikkien mentyä ohi, sattuipa kävelykadulla Turun Sanomien kuvaajakin ikuistamaan Felinen, miehen ja mut viikkoliite Extraan.

Underground, not whore

Tyttöjen teemana oli underground ja miten sen tyylisuunnan pukeutuminen ei tarkoita samaa kuin maksullinen nainen. Tai edes ilmainen. Itsekin heitin päälleni vähän jotain illan aiheeseen sopivaa, ajatuksena koulutyttöhenkinen asu. Jostain kumman syystä niinkin ihmeellinen asia kuin polvisukat aiheuttavat lähestulkoon aina vislaamista tai huutelua ohi ajavasta autosta.

Lähtö
Teatterisillalla
No means no

Marssille lähdettiin Kauppatorilta, josta suunta oli Aurakatua pitkin joen toiselle puolen ja sieltä sitten Teatterisiltaa takaisin. Päätöspiste oli Puolalanpuisto, jossa marssin jälkeen oli vähän jotain häppeningiä vielä palan painikkeeksi. Porukkaa marssimassa oli noin 1500 henkeä, loistavia iskulauseita ja erilaisia asuja laidasta laitaan. Hyvä Turku!

Olisiko minulla parempaakin tekemistä
Tarvitaanko minua täällä
I choose when these clothes come off

Tytöt jäivät puistoon istuskelemaan ja jatkoivat sitten illalla jonnekin hummailemaan, me äijelin kanssa suunnattiin askeleemme kotia kohti. Matkalla ihailtiin Puolalanpuiston takana olevia taloja ja haaveiltiin omasta kodista. Jonain päivänä vielä mekin löydetään just se oikea.

Envia Feline
Kahdesti peräkkäin sama kuvakulma – vahingossa! Kauniit neidit Envia & Feline. ♥

PS. Kaikki lutkamarssilla ottamani kuvat on nähtävillä Flickrissä!
PPS. Tsek myös Felinen postaus aiheesta.

Scroll Up