{ Arkisto } Syyskuu 2011

30.9.2011
23:32

Ensikosketukseni Habitareen

Tyylikkäästi kaksi viikkoa myöhässä, mutta sellaistahan tämä mun bloggaaminen on viime kuukausina ollut. Ei musta taitaisi olla raportoimaan reaaliajassa mistään, kun jotenkin tapahtumat aina kasaantuvat ja sitten näpyttelen viikon-pari myöhässä kaikki putkeen tänne blogin puolelle. Tylsät jutut jää toki ulkopuolelle, mutta kun monista asioista oikeasti tahdon kertoa. Niin kuin tällä kertaa esimerkiksi Habitaresta.

Habitare on tähän asti ollut mulle tuntematon tapahtuma, lähinnä varmaan siksi että sisustusasiat ovat alkaneet kiinnostaa vasta parin viime vuoden aikana. Tänä vuonna kaikki osui kohdalleen ja Habitaren lisäksi tuohon kyseiseen viikonloppuun sisältyi muutakin Helsinki-hengailua serkkuni K:n kanssa. Habitare-päiväksi valikoitui lauantai, taidettiin joskus yhdentoista aikaan olla perillä messukeskuksessa ja seuraavat viisi tuntia vierähtikin kierrellessä ihan melkein huomaamatta.

IndoorGardenin Herb-yrttipuutarhan tai vastaavan aion kyllä taatusti hankkia vielä joskus! Toivottavasti suht pian, olisi meinaan aika mahtavaa kun basilikat ja muut yrtit pysyisivät hyvänä myös talviaikaan.

Olen pitkään halunnut kokeilla suihkugeelin sijaan saippuapalaa ja Habitaresta löysin täydellisen palan Soap and Moren pöydästä. Ekalla kierroksella ostin itselleni Ocean-palan ja toisen kerran ohi mennessäni nappasin vielä äiskälle tuliaisiksi greippisaippuan. Ihania tuoksuja!


K-serkku osti tuollaisen sipsintekosysteemin, jolla saa kätevästi tehtyä kotona lastuja pieneen sipsinälkään. Se on siis muovi”ritilä”, johon ladotaan perunaa (tai bataattia tai mitä nyt vaan keksii) ohueksi viipaloituna ja tyrkätään hetkeksi mikroon. Mikrossa neste katoaa ja lastuista tulee rapsakoita, kun antaa niiden hetken olla pöydällä ennen maistamista. Kotitekoiset sipsit voi sitten laittaa vaikkapa PussPuss Companyn hauskaan tekstikulhoon.

Porvoon pajalla oli vaikka mitä kivoja palapelijuttuja, kuten nuo keskenään yhteensopivat pikkukulhot. Sellaisia en kuitenkaan ostanut, mutta eräs toinen palapeliasia mukaani kyllä lähti – palataan siihen tuonnempana.

Avaruuslipasto! ♥

Ah tuo ylempi olisi täydellinen kaluste olohuoneeseen, hieno muotoilu ja ihana puunsävy.

Valaisinosastolta voisin ottaa suunnilleen kaiken omaan kotiini! Oranssijalkainen valaisin olisi aivan loistava tulevaan olohuoneeseemme, jonka teemavärinä on oranssi. Tuosta tulee jotenkin mieleen lintu, valkoiset höyhenet ja oranssia nokassa sekä räpylöissä. Vai kuvittelenko vaan..?





Angry Birds on päässyt jo kankaisiinkin. Ois muuten päheet tyynyt!

Vallilan uutuuskokoelman Karkkipäivän Jaffa-kuosi on myös hauska.

Tällainen keittiönpöytä meille, kiitos. Nuo tuolit, oijoi!

Iittalaa kelpuuttaisin myös meille vanhojen kaveriksi. Kartio-kaadin ja 40 cl laseja meiltä löytyy jo, lasit tosin ovat sitä vanhempaa ja paksumpaa mallia – en ole aivan vakuuttunut, että nuo uudet superohuet lasit oikeasti kestäisivät käytössä yhtä hyvin. Vitriini-rasiaa en ole vieläkään saanut, täytynee esittää toive joulutontuille josko sellainen voisi vaikka joulupaketista paljastua.

Selviydyttyämme takaisin kaupunkiin kierreltiin jalat väsyneenä muutamat kaupat, kunnes mentiin sitten vatsat kuopalla Virgin Oiliin. K:n suosituksesta päädyin pizzaan ja pähkäilyn jälkeen valintani oli Albone: tomaattikastiketta, mozzarellaa, salamia, herkkusieniä, rucolaa. En muuten ole hetkeen syönyt yhtä hyvää pizzaa! Ja oli myös juuri täydellisen kokoinen, että jaksoi kokonaan syödä. No okei, vähän oli ähky olo seuraavan tunnin mutta kuitenkin. Suosittelen!

27.9.2011
22:26

Tattoo tuli kaupunkiin

Ala-asteella käytiin joskus koko koulun voimin (meidän pienessä kyläkoulussa oli siis yhteensä viitisenkymmentä oppilasta) Tattoossa. Viime vuosina olen monesti miettinyt että olisi hienoa päästä tapahtumaan uudestaan näin vanhemmalla iällä, mutta aina se on jotenkin mennyt ohi. Syyskuun puolivälissä pääsin noin viidentoista vuoden odotuksen jälkeen nauttimaan jälleen sotilasmusiikista, kun Tattoo 2011 -kiertue saapui Turkuun.

Ohjelmassa oli paitsi marsseja, myös tunnettuja hittejä tyyliin Sata salamaa, Ain’t No Mountain High Enough sekä With Or Without You. Vähän harmitti Antti Tuiskun poisjäänti sairastumisen takia, mutta Pete Parkkonen veti kyllä ihan tunteella hänkin. Muita solisteja oli lisäksi Saara Aalto (joka ohjelmalehtisen mukaan on tuttu Talentista – itse en ollut kyseisestä neidosta koskaan edes kuullut), Jaakko Ryhänen ja Grex Musicus -kuoro.




Tattoo-esitykset koostuvat taidokkaista kuviomarsseista ja musiikillisista sisällöistä, kyse on ikään kuin musiikin ja liikkeen vuoropuhelusta. Armeijan käyneenä marssiminen ja muodossa liikkuminen on lähellä sydäntä, joten oli hienoa seurata miten joukot liikkuivat, muuttivat muotoaan – ja soittivat koko ajan siinä samalla! On vaatinut taatusti kymmeniä ja taas kymmeniä harjoitustunteja, jotta kaikki on saatu sujumaan niin smoothisti.


En niin kamalasti lööppejä seuraa, mutta olettaisin Parkkosen olevan parhaillaan intissä – ainakin Turkuhallissa kaveri heilui koko illan armeijavermeissä. Saaran esiintymisasut olivat kerrassaan hurmaavia, ensin vaaleanpunainen prinsessamekko ja sitten ihana kimonohenkinen mekko muhkealla helmalla. Kumpikin väri sopi tummien hiusten kanssa loistavasti yhteen plus tietysti näytti hyvältä myös kaukaa yläkatsomosta katsottuna.

Viimeinen kuva on kivääritaitoesityksestä, huomaa kiväärien lokaatiot. ;) Tuota katseli ihan henkeään pidätellen, kun äijät pyörittelivät ja heittelivät rynkkyjään kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Lopuksi tosin paljastettiin, että esityksen varusmies on siviilissä jonglööri, mikä selittänee ehkä osittain uskomattomat taidot. Upealta tuo joka tapauksessa näytti!

Parasta oli ehdottomasti se, että suosikkini Jääkärien marssi soitettiin kahdesti. ♥ Menkää ja kuunnelkaa, hop hop. Ja sen jälkeen tästä heti perään soimaan Porilaisten marssi, joka oli myös hienoa kuunneltavaa – koko yleisö seisten tottakai. Ensi vuonna taas uudestaan?

(Kuvat © Jose.)

20.9.2011
22:42

Not my cup of tea

Pitkästä aikaa hieman arvostelua muutamasta kosmetiikkatuotteesta! Onnistuin taannoin TOP10 kosmetiikkahaastetta tehdessäni tyystin unohtamaan pari huippuhyvää tuotetta, mutta jätetään kehumiset seuraavaan kertaan. Nyt keskitytään sen sijaan tökötteihin, jotka eivät saaneet mua vakuuttuneeksi erinomaisuudestaan (ts. eivät sopineet mulle).

  • Max Factor Masterpiece Max
    Tämä tuuheuttava ripsiväri on ihan ok, mutta ei niin ihmeellinen että ostaisin toiste edes tarjouksesta. Väri on sopivan musta, koostumus hyvä, pysyy yllättävän hyvin vaikkei vedenkestävä olekaan, lähtee suht nätisti pois. Se mikä Masterpiece Maxissa mättää, on sen sottaisuus – eka ripsari mulla koskaan, joka säännöllisesti sotkee ripsirajan. Minkään muun ripsarin kanssa elo ei ole vaatinut vanupuikkokorjauksia 99% käyttökerroista!
  • Lumene Natural Code Eye Dramatizer
    Tussimainen rajaus oli pari ensimmäistä käyttökertaa ihan jees, kolmannella kerralla rajauksesta ei sitten enää saanutkaan niin tasaista ja seuraavilla kerroilla musta väri oli pelkkä muisto vain. Yhteensä taisin tätä käyttää ehkä 6-7 kertaa. Siskolla on Natural coden paksumpi tussirajaus ja se kuulemma taas on ollut oikein bueno.
  • Garnier Invisi Mineral 48h
    Hankin dödön kesähelteisiin, kun kevyemmät dödöt eivät enää tahtoneet toimia. Pitää kyllä hienhajun poissa, mutta luettuani tämän kirjoituksen kommentteja en tuon putelin loputtua enää Garnierin dödöihin koske. Valkeni meinaan miksi toisinaan kainaloitani kutittaa ihan pirusti…
  • Rimmel Lasting Finish 16h Foundation
    Sain tämän meikkivoiteen viime jouluna lahjaksi, itse en olisi ehkä sitä tullut ostaneeksi. Otin tämän käyttööni vasta nyt kesän jälkeen, sävy sopii paremmin väriä saaneelle iholle. Meikkivoidesiveltimen kanssa tämä ei sovi yhteen, voide on jotenkin niin paksua ettei sitä meinaa saada a) levitettyä ja b) irti siveltimestä. Levitys onnistuu paremmin sormin, joskin voide tuntuu silti jäävän kovin paksuksi kerrokseksi iholle.
  • Mádara Ecoface Hellävarainen puhdistusmaito
    Hassua kyllä, tämä luonnonkosmetiikaksi luokiteltava puhdistusmaito kirpaisee silmissä kun yrittää saada meikkiä irti. Haju on aika kamala – vähän sellainen pistävä – eikä puhdistuksen tehossakaan ole kehumista. Jälleen kerran tuli todistettua, ettei korkeampi hinta (vajaa 20e Ruohonjuuressa) takaa laatua.

Kokemuksia näistä? Mielipiteitä?

15.9.2011
18:40

Nimipäiväjuhlien jälkeen

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa Sansun luona, karautin fillarilla suoraan töistä – sopivasti ruokapöytään, hehe. Mirolla oli edellisenä päivänä ollut nimipäiväkekkerit, joten jälkiruuaksi nautimme teetä ja kakkua ynnä muuta herkkua. Kinuskikakku oli Elosen versio, hyvää oli vaikken kaikkien kinuskiasioiden ylin ystävä olekaan (lapsuudentrauma tuo kinuski mulle).

Nimpparikakku
A cup of tea

Mikäs sen mukavampaa kuin pälistä kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan välillä, siinä ohessa sitten osallistua 4-vuotiaan leikkeihin mukaan. Olin tuon illan aikana mm. kissa, jalkapallotähti, junassa, veneessä… Kaikkea sitä lapsi keksiikin lyhyen ajan sisällä. Ilta tosin tuntui menevän aivan hujauksessa, lähdin lopulta kotiin vasta puoli yhdeksän pintaan kun Miron oli aika mennä nukkumaan.

Dinotarrat

Miro oli saanut nimpparilahjaksi ihan mahtavia dinosaurustarroja! Pehmoisia ne olivat, mutta eivät niin puff kuin muistelen omassa lapsuudessani pehmotarrojen olleen. Vai onkohan aika vaan kullannut muistot..? Tuollaisia voisi kyllä käydä ostamassa itsellekin ja liimata niitä esim. synttärikortteja piristämään.

Seuraavaksi olisi viikkosiivouksen vuoro, pakko tehdä tänään kun olen viikonlopun poissa. Viime viikolla kulta oli ihana ja siivosi koko huushollin, kun mulla oli kiirettä vähän jokaisena päivänä. Pyykiäkin pitäisi pestä mutta viitsiiköhän edes laittaa koneellista pyörimään, kun ei tuolla parvekkeella sateen ropistessa lasien ulkopuolella mikään kuitenkaan kuivu. Jokohan huomenna vilahtaisi vaihteeksi vähän aurinkoakin?

Scroll Up