Ala-asteella käytiin joskus koko koulun voimin (meidän pienessä kyläkoulussa oli siis yhteensä viitisenkymmentä oppilasta) Tattoossa. Viime vuosina olen monesti miettinyt että olisi hienoa päästä tapahtumaan uudestaan näin vanhemmalla iällä, mutta aina se on jotenkin mennyt ohi. Syyskuun puolivälissä pääsin noin viidentoista vuoden odotuksen jälkeen nauttimaan jälleen sotilasmusiikista, kun Tattoo 2011 -kiertue saapui Turkuun.

Ohjelmassa oli paitsi marsseja, myös tunnettuja hittejä tyyliin Sata salamaa, Ain’t No Mountain High Enough sekä With Or Without You. Vähän harmitti Antti Tuiskun poisjäänti sairastumisen takia, mutta Pete Parkkonen veti kyllä ihan tunteella hänkin. Muita solisteja oli lisäksi Saara Aalto (joka ohjelmalehtisen mukaan on tuttu Talentista – itse en ollut kyseisestä neidosta koskaan edes kuullut), Jaakko Ryhänen ja Grex Musicus -kuoro.




Tattoo-esitykset koostuvat taidokkaista kuviomarsseista ja musiikillisista sisällöistä, kyse on ikään kuin musiikin ja liikkeen vuoropuhelusta. Armeijan käyneenä marssiminen ja muodossa liikkuminen on lähellä sydäntä, joten oli hienoa seurata miten joukot liikkuivat, muuttivat muotoaan – ja soittivat koko ajan siinä samalla! On vaatinut taatusti kymmeniä ja taas kymmeniä harjoitustunteja, jotta kaikki on saatu sujumaan niin smoothisti.


En niin kamalasti lööppejä seuraa, mutta olettaisin Parkkosen olevan parhaillaan intissä – ainakin Turkuhallissa kaveri heilui koko illan armeijavermeissä. Saaran esiintymisasut olivat kerrassaan hurmaavia, ensin vaaleanpunainen prinsessamekko ja sitten ihana kimonohenkinen mekko muhkealla helmalla. Kumpikin väri sopi tummien hiusten kanssa loistavasti yhteen plus tietysti näytti hyvältä myös kaukaa yläkatsomosta katsottuna.

Viimeinen kuva on kivääritaitoesityksestä, huomaa kiväärien lokaatiot. ;) Tuota katseli ihan henkeään pidätellen, kun äijät pyörittelivät ja heittelivät rynkkyjään kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Lopuksi tosin paljastettiin, että esityksen varusmies on siviilissä jonglööri, mikä selittänee ehkä osittain uskomattomat taidot. Upealta tuo joka tapauksessa näytti!

Parasta oli ehdottomasti se, että suosikkini Jääkärien marssi soitettiin kahdesti. ♥ Menkää ja kuunnelkaa, hop hop. Ja sen jälkeen tästä heti perään soimaan Porilaisten marssi, joka oli myös hienoa kuunneltavaa – koko yleisö seisten tottakai. Ensi vuonna taas uudestaan?

(Kuvat © Jose.)