{ Arkisto } Maaliskuu 2012

Kuten olen aiemminkin maininnut, jaksan harvemmin innostua vaateketjujen yhteistyö- ja erikoismallistoista. Sonia Rykiel pour H&M on tähän mennessä edelleen ainoa oikeasti innostanut mallisto, tai no olihan se jouluinen H&M Dragon Tattoo hyvinkin inspiroiva setti, mutta valitettavasti meni täysin ohi lanseerausajan takia – yleensä H&M:n erikoismallistot tulevat myyntiin aamulla tai aamupäivällä, mutta tämäpä olikin ilmeisesti ollut ostettavissa nettikaupasta heti viisareiden siirtyessä uuden päivän puolelle. Onneksi täydellinen villakangas löytyi kuitenkin niin ei harmita ihan niin paljoa Dragon Tattoo -menetys.

Nyt sen sijaan minut on hurmattu. Ei, en rynnännyt ensimmäisten joukossa 21.3. Lindexille, kun Holly & Whyte -mallisto Gwyneth Paltrow keulakuvanaan tuli myyntiin, mutta onneksi ei tarvinnutkaan – viime viikonloppuna ainakin Turun keskustan liikkeessä valikoimaa oli edelleen kiitettävästi. Ihastuin malliston raikkauteen ja värien kyllyyteen: rentoja mutta asiallisia vaatteita väreinään mm. laivastonsinistä, oranssia, vihreää. Nam!

Ja kun kerrankin osui sekä värit että mallit kohdalleen, saatoin hieman innostua… Sunnuntaisella pikavisiitillä nappasin tummansiniset chinot, jotka sitten osoittautuivat niin onnistuneeksi hankinnaksi että kävin viikolla hakemassa samat oranssina. Sopivasti vajaamittaiset housut ovat 98% puuvillaa ja 2% elastaania, kangas paksuhkoa eli sopivat loistavasti Suomen takatalviseen kevääseen. (Vihreätkin houkuttaisivat, mutta ei kerrota siitä kenellekään.)

Housujen lisäksi vaatekaappini täydentyi ihanan sinisellä neuletakilla, joka on mukavan pehmeä, juuri oikean mallinen ja siinä on taskut. Vielä kun materiaali olisi ollut 100% puuvillaa tai esim. merinovillaa, olisin vieläkin iloisempi. Juuri materiaalin (55% puuvillaa, 25% polyamidi, 20% viskoosi) takia ostopäätös ei ollut heti selvä, mutta totesin sitten että kaapissani on huutava pula neuletakeista (koska käytän niitä about päivittäin) ja olen todella nirso mallin suhteen, joten pakko se on kokeilla. Toivotaan parasta, ettei neule heittäydy nyppykasaksi heti ensimmäisten viikkojen jälkeen.

Veikkaan, että laivastonsininen ja oranssi muodostavat tänä keväänä oman tyylini väripaletin yhdessä mustan, harmaan ja valkoisen kanssa. Joukossa ehkä myös ripaus punaista ja keltaista. Värit ja kesä! ♥

(Chinot 19,95e/pari ja neuletakki 27,95e; kaikki Lindex.)

Enrique Iglesias – Euphoria [2010]

Muhun on iskenyt pahemman laatuinen kuume, nimittäin kynsilakkakuume. Ei ole kyse siitä etteikö mulla olisi tarpeeksi kynsilakkoja ja valinnanvaraa (onhan mulla, osa 1 & osa 2), mutta silti suorastaan himoitsen uusia sävyjä kynsilleni. Onneksi olen “kalliiden” (yli 10e) lakkojen suhteen pihi ja halpojen suhteen epäileväinen – pysyy ehkä vielä jotenkuten homma hallinnassa.

Yksi pienenpieni tilaus mun oli kuitenkin tehtävä, koska tulin (kiitos internet!) tietoiseksi ehkä khuuleimmasta kynsilakasta evö. Kattokaa nyt hei:

Avaruuskynnet yhdellä ainoalla lakalla! Ja se avaruus on vieläpä turkoosisävyinen. Kyseinen ihanuus on Orlyn syksyn 2010 Cosmic FX -kokoelman sävy Halley’s Comet, ihan mahtava nimikin – ainakin hienompi kuin OPIn samansävyisellä Catch Me In Your Net -lakalla. En ole aiemmin Orlyn kynsilakkoja kokeillut yhtä varpaankynsikertaa enempää, mutta näin ensimmäisen testauksen perusteella ei ole pahaa sanottavaa. Kumisesta korkista on hyvä pitää kiinni, suti on okei, levittyvyys hyvä ja yksi kerros riittää kuvan tulokseen (joka on hippasen tummempi luonnossa).

Saatan himoita setistä paria muutakin avaruussävyä… Sininen Lunar Eclipse näyttää mielettömältä, samoin kuin violetti Out Of This World. Oi ja voi! Vielä kun löytäisi jostain yhtä helpon version tummapohjaisesta avaruussävystä selkeästi monivärisillä hileillä!

Komeetan kanssa nappasin samaan tilaukseen OPIn vahvistavan Nail Envy Originalin, vihdoin ja viimein. En ehkä olekaan kuin parisen vuotta pohtinut sen hankkimista… Nyt osui kohdalle passeli hinta, joten klik klik ja pakettia odottamaan. Näin alkuun kun en malta luopua värikkäistä kynsistä käytän Nail Envyä pohjalakkana, jossain kohtaa ajattelin kyllä testata vahvistustehoa ohjeiden mukaisesti kuuriluontoisena.

Hintapolitiikasta sananen: kotimaan kamaralla Nail Envyn hinta on jotain 27e kieppeillä ja Orlyn lakkojen kai jotain vajaa 20e. Mä maksoin tuosta parista 17e ja risat – postikuluineen! Kiitos rakas Suomi järjettömistä hinnoista, onneksi eBay on ystävällisempi. Paketti tuli jenkkilästä ja tupsahti postiluukusta alle viikossa. Aika jees.

Viimeinen tapaus ei ole ostos vaan lahjus taannoisesta Selected-illasta. Aiemmat kokemukseni Make Up Storen kynsilakoista eivät ole mitenkään imartelevia eikä hileinen pinkki Hilde muuttanut käsityksiäni. Lakka levittyy kyllä hyvin mutta kuivuminen kestää ja kestää, päällyslakasta huolimatta. Vaatii myös kaksi kerrosta ja korkki on jotenkin epäsopiva käteen. En ostaisi.

Pariisin Kevät – Kaikki on satua [2012]

Viime perjantaina päätin unohtaa kaiken stressin ja viettää laatuaikaa muruni kanssa. Aloitettiin ilta Amarillon After Work Buffetista, aika perus-texmexia mutta hintaansa (S-etukortilla 7,50e) nähden bueno. Tankkasin oikein kunnolla ja jälkiruuan jälkeen olikin sitten aikamoinen ähky vatsassa. Mutta pakko oli jälkkäritkin ottaa, kun sattui olemaan kuun lopussa vanhaksi menevä kuponki kaksi jälkiruokaa yhden hinnalla…

Jälkiruuaksi valitsemani brownie vaniljajätskin ja mansikkakastikkeen kera oli ihan ok, joskin seuraavana päivänä saatu tädin omatekoinen mutakakku vei voiton aivan kuus-nolla. Amarillosta suuntasimme pyörimme Klubille, jossa oli live-ilta Humalistonkatukasi Rock Night. Ensimmäisestä keikasta kuulimme vain loppuosan, mutta se ei ihan ollut kummankaan meidän makuun.

Myöskään seuraava bändi ei sytyttänyt, hieman turhan raskasta ja liian “örinää”. Ensimmäinen tunti meni siis osaltamme lähinnä hengaillen, ruokaa sulatellen ja mm. Suen uusinta numeroa (kannessa oli tuttu naama!) selaillen.

Keikat olivat aina vuorotellen pienemmällä Illan ja isommalla Liven lavalla, välillä piti siis nostaa perse penkistä ja siirtyä paikasta toiseen. Ilta-lavalla esiintynyt Face of God yllätti positiivisesta menevällä meiningillään eikä musiikkikaan hullummalta kuulostanut. Fanitin koko keikan ajan tuota laulajan paljettitakkia, oijoi!

Vähän ennen puoli kahtatoista Liven lavalle nousi vihdoin se yhtye, joka meidät ylipäänsä oli saanut paikalle: tuorein suosikkini Isoveli. Hankin 2012-levyn aika pian julkaisemisen jälkeen ja sitä on ehditty renkuttaa jo monta viikkoa. Niin hyvä kuin kyseinen lätty onkin, niin voi härregyyd miten paljon hienompi bändi on vielä livenä!

Live-vedoissa soivat saksofoni, trumpetti ja haitari tulivat aika yllätyksenä – ja kuulostivat aivan järjettömän mahtavalta! Tanssi tai kuole -kappalekin sai ihan uusia syvyyksiä ja oli niin loistava ettei tosikaan. Ykkössuosikikseni levyn kuuntelun myötä noussut Koti-ikävä ei minnekään oli sekin erinomainen (ja ihana ♥) livenä. Jos teillä joskus on mahdollisuus kuulla Isoveljeä jossain livenä, menkää ja ihastukaa! Tämä on käsky. ;)

Viimeisenä lavalle nousi työkaverini bändi Polar Ends, kerrankin osuin (sattumalta!) paikalle kun ovat jossain soittamassa. Hyvältä kuulosti sekin, joskin me puoliskon kanssa lähdimme ennen loppua jo pois kun ei meinannut enää silmät pysyä auki. Kello oli siinä vaiheessa sentään jo yksi, normaalisti olen perjantai-iltaisin joskus kahdeksalta jo aivan sippi.

Loppuun vielä treffi-illan asu: t-paita Lindex (organic cotton), tuunatut farkkushortsit ja sukkikset H&M, neuletakki H&M Divided. Olalla laukku Rocktoo ja jalassa toffeenväriset Converse All Star Light Acousticit. Kuorrutuksena korvikset Mielikuvituskirahvi, linnunkallokaulakoru fashionology.nl, ranneke H&M Men sekä sormus Kalevalakoru.

Ja kuten kuvasta näkyy, sain blondista tarpeekseni ja viiletän nykyään punapäänä. Ei muuten ollut helppoa löytää tuollaista enemmän oranssia kuin kirkkaanpunaista hiusväriä! Eikä tämäkään näytä kauhean hyvin pysyvän, mutta ehkä väriä kirkastavasta hoitoaineesta olisi apua. No, se selvinnee huomenissa kun käyn hakemassa KC Professional Color Maskin sävyssä Curry.

Nemo – Oravanpyörä [2007]

Mä alan olla ihan loppu. Olen koko ajan niin hullun väsynyt, että päivät menevät sellaisessa ihme sumussa. Menen aamuisin töihin tuntia aiemmin ja lähden kotiin usein vähintään puoli tuntia työajan virallista päättymisaikaa myöhemmin. Silti työmäärä ei tunnu vähenevän mihinkään, inboxi paukkuu viestejä joista useimmat on luokiteltu Kesken tai Ei käsitelty. Väkisinkin miettii, olenko vain tolkuttoman hidas saamaan mitään valmiiksi. Liian tunnollinen, perfektionisti.

Ruokavalio on viime viikkoina ollut sellaista, että ihan itkettää kun sitä edes ajattelee. Liikunta on Supertreenit pois lukien jäänyt minimiin, tiedän että esim. jooga tai pilates helpottaisivat jumeja mutta en yksinkertaisesti jaksa raahautua tunneille. Perse leviää, suonikohjut värittävät sääret, selluliitti valtaa reidet ja naamakin puskee näppylää. Yäkh.

Milloinkohan mä opin, ettei työt tekemällä lopu? Aivan samalla tavalla kun ei ilmainen viina juomalla lopu. Normiduunin lisäksi mulla on nyt ollut pientä projektia kotonakin, en vain osaa sanoa ei. Saa nähdä miten paskainen loppu tällä ahneella on, totaaliväsymys vaiko mitä. Siinä kohtaa tuskin ne tilille ropisevat eurot nostavat elämänlaatua paljonkaan.

Onneksi keltainen tulppaanikimppu ja kukkaa pukkaava orkidea ilahduttavat aina kun katse osuu niihin. Niin ja vaikka remontti on edelleen vaiheessa, tämä alkaa hiljalleen tuntua kodilta. Näyttää meiltä. Lopputulosta odotellessa.

No niin, nyt se takki! Siis se loistavamahtavaupea Helsingin löytö, the villakangastakki, josta oli reissupostauksen yhteydessä ohimennen puhetta. Kuvia kaivattiin, kuvia tulee. Kas tässä!

LONG MELTON COAT. Military inspired luxe-length trench peaked winter coat, styled with our signature stitching , diagonal zip and smart peaked collar. Guaranteed to boast, wear over skinny jeans and statement heels.
(Kuvaus: Firetrap)

Mikä tästä tekee the villakangastakin just mulle? Musta väri – check. Sopiva pituus – check. Tarpeeksi pitkät hihat mun apinakäsille – check. Hyvä materiaali – noh, villaa voisi olla enemmän ja tekokuituja vähemmän (54% villa, 28% polyesteri, 7% viskoosi, 7% akryyli, 4% polyamidi) mutta menettelee. Jokin pieni juju tai extra – CHECK!

Plussaa ropisee ehdottomasti myös epoleteista ja hihansuiden tampeista (onkohan tuo oikea nimitys..?) sekä tilavista taskuista, joista ei taatusti mikään putoa.

Helma on takaa vähän pidempi, mikä tuo mielestäni takkiin mukavasti muotoa. Eikä muuten kankut palele! Olen aina ajatellut villakangastakkeihin kuuluvat ehdottomasti napit (mieluiten tuplanappirivit), mutta tähän takkiin sivussa oleva vetoketju on juurikin sellainen mielenkiintoinen lisä. Olen myös havainnut vetskarin käytössä paljon nappeja kätevämmäksi, tsip vaan ja takki on kiinni eikä mistään tuule läpi.

Tykkään kovasti myös takin kauluksesta. Paksumman huivin kanssa napit eivät mene kiinni asti, mutta kaulus näyttää silti skarpilta. Eikä taaskaan tuuli pääse tunkeutumaan mistään raosta. Kaiken kaikkiaan ei voisi enempää olla mun näköinen takki!

Riivaajalta bongasin alennusmyyntien aikaan, että kyseinen takkimalli oli alennuksessa merkin omassa verkkokaupassa, mutta eihän siellä tietenkään enää ollut mustasta kokoja jäljellä. Harkitsin tummansinisen version tilaamista – onneksi en ehtinyt, sillä Helsingin Studio25 tarjoili aletangollisen takkia sekä mustana että tummansinisenä. Mustaan tosiaan sitten päädyin, -50% lätkä hintalapussa ei aiheuttanut kovin pitkää mietintäaikaa. Firetrap tosiaan on takin merkki ja Endeavour takkimallin nimi.

(Kuvista kiitos hovikuvaajalleni aka avopuolisolleni.)