{ Arkisto } Marraskuu 2013

26.11.2013
07:44

Piristysruiske syksyn harmauteen

Vuosi sitten syksyllä piipahdin nyt jo lopettaneessa Retrobotissa parin työkaverin kanssa. Iskin silmäni huikeaan räiskyvän vihreään takkiin, vaikkei vihreä noin muuten kuulu lempiväreihini. Niinhän siinä kävi, että poistuin liikkeestä takki mukanani. En silloin ehtinyt käyttää takkia montaakaan kertaa, kun kelit kylmenivät liikaa, ja viime keväänä en jotenkaan tuntenut takkia omakseni. Pohdin jo retroherkun myymistä, mutta onneksi olen hidas liikkeissäni: viime kuukausina en oikeastaan ole käyttänyt mitään muuta takkia. Se on juuri sopiva tänä syksynä vallinneeseen alle 10 astetta mutta kuitenkin nollan yläpuolella -säätilaan. Koko on tosin sen verran väljä, että vähän kylmemmälläkin menee kun vain heittää alle paksumman neuleen (tai pari). Mikä parasta, Kermit-kolttu piristää mieltä joka kerta! Kauniiden yksityiskohtien – esimerkiksi taskujen reunat – ohella keltainen nappirivistö on piste iin päällä.

Päivän asu 8.11.2013

Kuin huomaamatta takin parhaiksi kavereiksi ovat kivunneet kaksi tämän syksyn hankintaa: Coston pähee hattu (vihreää muuten siinäkin) sekä COSin täydellisen punainen kaulaliina. Miten olenkaan voinut elää aiemmin ilman suloisen pehmoista kashmirhuivia? Tilasin tuosta ensin viininpunaisen version, mutta sävy oli todella tumma, joten se lähti palautukseen ja tomaatti tuli tilalle. Sointuvat kyllä niin nätisti, lakki ja huivi! Alitajuinen mätsäys onnistunut kohdalleen, kerrankin.

Edellä mainittujen lisäksi vielä asun muut osaset. Takin alta pilkistää Samujin raitamekko, jalkoja verhoaa ikivanhat H&M:n luumusukkikset (100 denieriä, kestävää laatua näköjään) ja Ten Pointsin maailman parhaissa tyttömaihareissa kelpaa tallustaa. Korvissa killuu kesällä Raumalta Mustan pitsin yön markkinoilta ostetut kamerakorvikset (kadonnut yksilö löytyi sittenkin!), kädessä kihlasormuksen seurana on Kalevala Korun Karjaan sormus. Nyt siis tiedätte, kuka on se usein silmiä särkevän kirkkaasti pukeutunut, Turussa liikkuva kylähullu. ;)

25.11.2013
19:17

Vielä vähän häätunnelmia

Suurin osa hääjutuista alkaa olla jo kerrottu, mutta otetaan tähän loppuun postaus aiheella no se kaikki muu. Jos jotain jää mielestäsi selkeästi puuttumaan, kommenttia vaan tulemaan tännepäin. Meidän juhla-asuistamme tosin voisin kirjoittaa vielä jotain… Niin ja kunhan saamme kiitoskortit väsättyä (ai ollaanko hitaita – no ollaan!) ja lähetettyä, voisin vilauttaa ennen hääjuhlaa otettuja potrettikuvia ja ehkä myös sanoa muutaman sanan loistavasta häävalokuvaajastamme.

V-taskumatti
Tervetuloa
Kippis!

Ennen vieraiden saapumista karkasimme äijelin kanssa hetkeksi muualle, kunnes meille kuitattiin puhelimitse kaikkien vieraiden saapuneen paikalle. Sisääntulo meni ehkä vähän pipariksi, kun morsiusneito (vajaa 2-vuotias serkkuni) hilpaisi salin puolelle ennen kuin musiikki oli kunnolla lähtenyt käyntiin. Eipä siinä sitten kauaa tohdittu itsekään odotella, vaan kävelimme hymyt korvissa asti lavan eteen Samuli Putron Olet puolisoni nyt soidessa taustalla. Iskä tuli siihen seuraksemme ja hänen puheensa jälkeen kohotimme maljan. Olimme sopineet, että samassa yhteydessä iskä paljastaa toisenkin perheeseemme liittyvän asian, siskoni tuoreen kihlautumisen, joten kippistimme tottakai toisenkin kerran. Oli muuten aika mahtia seistä siellä kaikkien edessä ja nähdä tyyppien reaktiot kihlauutiseen!

Alkumuodollisuuksia seurasi ruokailu, joskin sitä ennen heitimme vielä nopean kierroksen ja esittelimme pöytäkunnittain vieraat toisilleen. Aikaa siihen olisi ollut enemmänkin, mutta puhua pälpätin hätäpäissäni melkein yhteen hengenvetoon koko setin. On se näköjään aika jännää puhua tuollaiselle ihmisjoukolle, vaikka kaikki tuttuja ovatkin. Ruokailusta ehdin turinoida aiemmin, mars lukemaan mikäli se on jäänyt välistä.

Hääkirjan sivun täyttöä
Näin ne hääkirjan sivut täyttyy.

Kaaso
Siskoni ja kaasoni mun. ♥

Kaason puhe
Kaaso piti puheen, joka sai morsiamen silmät kyyneliin.

Mummin puhe
Mummini oli kirjoittanut runomuodossa meidän love storyn, joka oli aikamoinen hitti.

Morsiusneidon kimppu
Morsiusneidon syyskimppu, made by Mia. Täydellinen!

Kakun korkkaus
Tunnelmaa
Lahjoja
Kutsuun laitoimme suurimmaksi lahjatoiveeksi juhlaan osallistumisen. Saimme kuitenkin myös kasan kortteja ja lahjoja, joita tippa linssissä availimme seuraavana päivänä – ihania!

Kumpi?

Ohjelmanumeroiden suhteen emme varsinaisesti olleet esittäneet muuta toivetta kuin että ryöstöt ynnä muut perinteet saisi mieluusti jättää välistä. Kiitos tiukkalinjaisen kaasoni sellaisia ei tosiaan ollut, mutta muuta ohjelmaa oli yllätykseksemme vaikka mitä! Oli tehty hääbingo (jota itsekin jossain vaiheessa pohdin), lauluesitys ja ties mitä vielä. Yllä olevassa kuvassa äiti kyselee siskonsa kanssa meiltä kysymyksiä, jotka alkavat “Kumpi teistä…” ja me nostamme toisiamme näkemättä sen kengän kumpi omasta mielestämme on oikea vastaus. Hyviä kysymyksiä olivatkin keksineet, naurun remahdukset taattu! Ja me onnistuimme olemaan samaa mieltä kaikista paitsi yhdestä.

Kalliopohja

Illan pimentyessä vatsat oli saatu täyteen ja oli vihdoin aika laittaa morsiusneitomme sanoin “Musa päälle!” – siis häätanssi ja siihen perään Von Clausewitzin keikka, joista olikin jo juttua. Ilta jatkui pitkälle yöhön, mitään rajoitustahan Kalliopohjalla ei aikataulun suhteen ollut. Lähdimme itse juhlapaikalta viimeisenä ja taisimme olla joskus lähempänä aamukuutta kotona… Kohtuullisen hyvät bileet siis. Kokonaisuudessaan päivä oli I-HA-NA ja ikimuistoinen! Vaikka kyllä se silti tuntui olevan hujauksessa ohi, aika suorastaan lensi tuona kauniina syyskuisena lauantaina.

Päivässä parasta? Se, että hyvin pitkälti kaikki sujui varsin mallikkaasti sekä tietysti se, että saimme juhlia rakkaiden ihmisten ympäröimänä yhtä elämämme tärkeintä tapahtumaa. ♥

(Kuvat: JS Disain)

Jack Johnson – On And On [2003]

18.11.2013
22:26

Kauhua toimistolla

Pyhäinpäivästä on vierähtänyt jo tovi, mutta näytän nyt kuitenkin kuvasatsin Halloween-kemuista, jotka työpaikallani järjestettiin lokakuun viimeisenä päivänä. Rakastan juhlia noin yleisesti ja tällä kertaa päädyin mukaan koristelutiimiin jeesaamaan toimiston juhla-asuun saattamisessa. Koristeita meillä oli käytössä hurja kasa, joten laitoimme vähän kaikkea sinne sun tänne ja onnistuimmekin erinomaisesti, mikäli vieraiden kehuja on uskominen. Juhla oli suunnattu lähinnä perheille ja oli hassua, kun yhtäkkiä toimistolla kirmasikin paljon lapsia. Suurin piirtein kaikki olivat pukeutuneet teeman mukaisiin asuihin, mikä sai hymyilyttämään vielä enemmän.

Boo!
Toimisto puettu
Herkkupöytä
Kasvomaalaus
Hattaraa!
Ilmapallo

Tarjolla oli suolaista piirakkaa eri täytteillä, teemaan sopivaa hämähäkkikakkua, karkkeja ja sipsejä. Paikalle oli myös tuotu hattarakone, vähänkö huippua! Siitä vierustoverini K vanhana namutätinä sitten pyöräytti hattaran jos toisenkin. Jonkun suusta kuului kommentti, että “Teillä on ihan paras työpaikka, kun täällä hattara ei maksa mitään!” – ei huono. :) Herkuttelun lisäksi kemujen ohjelmassa oli kasvomaalausta, ongintaa sekä kauhujen huone.

Kissan kauhu
Kauhujen huone valossa
Kokeile jos uskallat
Kauhujen huone

Kauhujen huone oli yhteen neukkariin väsätty luola luurankoineen, kurpitsoineen, seitteineen, hämähäkkeineen ja muine örkkeineen. Tuossa yhdessä kuvassa näkyy koristeluja valoisassa, juhlissa huone oli luonnollisesti pimeänä. Keskellä huonetta oli pöydistä ja tuoleista kasattu pelottava herra, jonka edessä olevaan korin sisältöä sai kokeilla kädellä – jos uskalsi. Pohjalla oli punaista sellaista ihmeen limalölleröä, jossa lillui silmämunia, sormia, korvia ym. kivoja tahmeita juttuja. Lapset tuntuivat olevan innoissaan, joskin vähän vanhempien lapsosten mielestä siellä ei ollut tarpeeksi pelottavaa.

Se oli hauska työpäivä se!

Backyard Babies – Stockholm Syndrome [2003]

17.11.2013
17:39

Typy Tampereelta

Ennen ristiäisviikonloppua kävimme lokakuun puolessa välissä ekaa kertaa tekemässä tuttavuutta tulevaan kummityttöömme. Voi miten pieni tuollainen vajaa viisiviikkoinen voikaan olla! Ja aivan uskomattoman rauhallinen, neiti ei hätkähtänyt vaikka ympärillä olisi ollut minkälaista hälinää tahansa. Tuhisi vaan tyytyväisenä.

Typy

Matkasimme Tampereelle perjantai-iltana ja lauantaina aamupalan jälkeen piipahdimme äijelin kanssa kaupungilla. Sää oli ihan kummallinen: aurinko paistoi mutta samaan aikaan taivaalta tuli rakeita alas! Onneksi ehdin pari geokätköä etsiä ennen sääilmiötä eikä sen jälkeen tarvinnut enää kovin kauaa vaeltaa, kun jo poikkesimme ensimmäisessä kaupassa.

Iltapäivä keskustassa

Iltapäivän kahvihetken vietimme Kuninkaankadulla Café Gopalissa. Ajattelemattomuuttani vetäisin (taas kerran – miten mä en ikinä opi?!) kevyet suklaaöverit, tilasin kaakaon ja hetken mielijohteesta myös minttusuklaaruudun. Erinomaisia kummatkin, mutta vähän turhan paljon suklaata mulle noin kaiken kaikkiaan. Ihana paikka tuo Gopal kyllä, joskus täytyy ehdottomasti mennä testaamaan paikan kasvisruokaa.

Sorsat
Pinkki lehti

Jätettyämme ydinkeskustan kadut taaksemme heitimme vielä pienen lenkin Näsinpuistossa, ei kovin yllättäen kätköpurkin perässä. Matkalla törmäsimme sorsalaumaan, joiden meininkejä pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään. Hassuja lintuja.

Uus lätsä

Tyhjin käsin en kaupunkireissusta selvinnyt, sillä Studio25:n Pop Up Lauantaista löytyi jotain kivaa. Kerrankin oikeassa kaupungissa oikeaan aikaan! Coston pöydästä löysin täydellisen syyslätsän niille päiville, kun konjakkinen nahkaversio ei toimi (esim. sateella). Metsänvihreää ja oranssinpunaista, piristää mukavasti asua kuin asua. Sanoivat vieläpä hatun olevan uniikkikappale eikä toista täysin samanlaista ole tehnyt ja antoivat lisäksi extratupsun (ovat siis irrotettavia) kaupan päälle. Eivät olisi kovin paljon paremmin voineet myydä!

Pariisin Kevät – Jossain on tie ulos [2013]

15.11.2013
17:37

Sulosointuja häissä

Kun sala-avioitumisen jälkeen aloimme miettiä myöhemmin järjestettäviä kekkereitä, ajattelimme lähinnä säästösyistä (pienellä budjetilla ei luonnollisesti voi satsata kaikkeen) hoitaa musiikkipuolen ilman livebändiä. Kiitos työkaverini K:n, asia menikin aivan toisin ja meillä oli bändi ennen kuin edes tarkkaa juhlapäivää oli päätetty. Kaikki lähti siitä, kun kerroin töissä häistämme tulevan vähän silleen vasemmalla kädellä järkätyt ja K totesi siihen, että sitten mulla saattais olla teille bändi. :D Ja niin Von Clausewitz tuli osaksi meidän hääjuhlaamme.

Häävalssi

Bändi ei ollut aiemmin soittanut häissä, muissa juhlissa kylläkin. Ehtoja esiintymiselle oli kaksi: he eivät soita ns. hääbändinä taustamusiikkia ja humppaa ei tule. Kuulosti siis oikein mainiolta! Biisilista oli rock-painotteinen ja sisälsi kunnon kasan sekä kotimaisia että ulkomaisia biisejä. Laitoimme jonkunmoisen listan mieluisista kappaleista, joista pojat sitten kasasivat sopivan setin. Ainoa humppa oli häävalssi, jonka bändi lupasi meitä varten opetella – tosin Viikate sopi hyvin mukaan näin valssimuodossakin. Kumpikaan meistä ei ole mikään parkettien partaveitsi, mutta äijeli onneksi suostui toteuttamaan haaveeni Mintun ja Vernerin häävalssista. ♥

Köynnökset tulevat kaukaa
kruunuksi yllesi käy
Hiusmeresi upean, väriltään ruskean
laineilla muita ei näy

Silmies vihreä huokaus
kutsuivat seikkailuun
Valssi on ikuinen, elämän pituinen
korkealta soitettu

Ja päällä tähkäin ja päiden luo kuutamo tuo valoaan
se soittaa kannelta kauneimman ja pois katoaa
Niin päällä kristallijäiden me tanssimme, tanssimme vaan
ja tanssimme kunnes valo valkein
meidät erottaa

Viikate: Mintun ja Vernerin häävalssi

Valssaten

Koska humppaa ei ollut ensimmäistä kappaletta enempää, olimme sopineet että lähimmät ihmiset liittyvät seuraamme valssaamaan kertosäkeen jälkeen. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt sanoa muutamalle muullekin, olisihan tanssilattialla ollut tilaa ja kun toista valssia ei tosiaan tullut. Häätanssi ei mennyt meidän osalta ihan niin hyvin kuin harjoituskerta aiemmin päivällä, mutta fiilis oli kuitenkin katossa. Biisi kuulosti aivan mielettömältä bändin vetämänä!

Tanssia

Itseäni vähän jännitti miten vieraat innostuvat tanssimaan, mutta keikka oli loistava ja lavan edessä taisi olla porukkaa suunnilleen koko ajan. Salissa alkoi siinä vaiheessa olla sen verran kuuma, että välillä piti käydä pihalla viilentymässä ja ikkunakin oli pakko avata – hassua sinänsä, kun kuitenkin oli ollut niitä lämmitysongelmia aikaisemmin. Von Clausewitz taisi lopulta vetää noin puolentoista tunnin keikan, toki välissä oli pieni tauko. Setti sisälsi kaikenlaisia biisejä, joista epäilemättä jokainen löysi jonkun suosikin. Sulhanen, joka ei yleensä oikein keikoista perusta, hehkutti bändiä koko loppuillan ja kemujen jälkeenkin vielä. Eikä bändi kuulemma saanut mitään traumoja hääkeikasta, joten tämä vaikutti olleen kaikin puolin varsin onnistunut kohdalle osuminen. :)

Keikan jälkeen musiikki soitettiin tietokoneelta. Olimme (edellisenä iltana…) kotona koonneet Spotify-listan, mikä tosin osoittautui hieman flopiksi sillä en tiennyt, että Spotify etsii kappaleita myös paikalliselta koneelta ja siitä syystä soittolista oli jokseenkin puutteellinen. Mulla on vissiin jotenkin outo musiikkimaku, kun ei biisejä löydy Spotifysta – tai ehkä sittenkin vanhanaikainen, kun listalta löytyi ties mitä ysärihittejä. Musiikki kuitenkin soi loppuillastakin, joten se lienee pääasia!

(Kuvat: JS Disain)

Jenni Vartiainen – Terra [2013]

Scroll Up