Se oli GOOMahdus

Kaksi viikkoa sitten keinuttelin Itämerellä Baltic Princessin kyydissä opiskelijaristeilyn merkeissä: mikäpä muukaan kuin GOOM kyseessä. Taisin viime vuonna vähän jo vannoa, etten enää GOOMille lähtisi mutta niin vain syksyn aikana mieli muuttui, kun risteily siirtyi takaisin Turun ja Tukholman välille (ainakin täksi vuodeksi). Laivasta viis, kunhan reitti on oikea! Baltic Princesillähän olemme olleet aiemminkin, nimittäin vuonna 2011 poikkeuksellisella Helsinki-Tallinna -kierroksella. Silloin ei vakuuttanut laiva eikä reitti ja viime vuosi varmisti Tku-Sto-Tku olevan se ainoa oikea reitti, joten tuumailin että kai sitä voisi laivalle antaa vielä mahdollisuuden.

Satamajärjestelyt toimivat miljoona kertaa paremmin Turussa, homma sujui suht jouhevasti vaikka tänä vuonna oli jopa tarkastukset ennen laivaan astumista. Sunnuntai hujahti totuttuun tapaan vauhdilla ympäri laivaa haahuillessa. Oli hyttejä, käytäviä, humppaamista ja random uusia tuttavuuksia mm. jääkarhun muodossa. Ysäribileetkin löytyi, musiikkia parhaimmasta päästä! Kiitos Felinen, DJ omisti meidän poppoolle yhden toivebiisin. :) Hytillämme oli muuten mustavalkoinen asuteema, harmi kun ei tullut otettua mitään kunnon asukuvaa (ylipäänsä kukaan meistä ei pahemmin huomannut napsia kuvia). Itse olin kasannut niskaani kuosisekamelskan siksakkia, sydämiä ja paria erilaista raitaa – siitä tuli oikeastaan aika päheä kokonaisuus.

Porukkaa oli kuin pipoa minne tahansa menikin, kuten kuvasta ehkä voi päätellä. Yöllä oli ekan illan tärkeimmät varsinaiset ohjelmanumerot, ensin ihana Jenni Vartiaisen keikka ja sen jälkeen legendaarinen Kalsariwiuhahdus. Ei tuntunut yhtään kylmältä, vaikka keskellä merta oltiin mutta toki tällä paatilla ei hilluttu keulassa kuten Europalla on aina tapana. Wiuhahduksen jälkeen jaksoimme vielä hetken jammailla muiden mukana, sitten alkoi silmät lupsua liikaa ja oli parempi painua pehkuihin.

Maanantai valkeni todella harmaana, sumuista keliä piti ihan käydä kannella ihmettelemässä ja laivan sumutorvi tööttäili pitkin päivää. Aamiaiselle emme tällä kertaa menneet, mikä oli ihan hyväkin sillä mulla olisi ollut suuria vaikeuksia repiä itseni sängystä ylös. Tästä vissiin huomaa ikääntymisen, kun ei vaan meinaa jaksaa enää valvoa. Ylipäänsä mulle riittäisi pelkästään se eka ilta, kun toisena päivänä tekisi vain mieli vetää sikeitä. Tämä GOOM nro 5 taisi olla mulle nyt tosiaan se vihoviimeinen reissu: hauskuutta ei käy kieltäminen mutta kun siitä tokeneminen kestää monta päivää… #tervetuloavanhuus

Onneksi kakkospäivälle oli tiedossa a) matkan odotetuin keikka sekä b) ruokailu buffetissa. Harmiksi kyseiset tapahtumat ajoittuivat päällekäin ja Haloo Helsinki! jäi osaltamme hieman kesken, jotta ehdimme varmasti viettää tarpeeksi aikaa buffet-herkkujen ääressä – mikään ei ole yhtä ärsyttävää kuin syödä kiireellä. Vaikka eipä siinä, kuulimme sentään suurimman osan keikasta ja monta mainiota biisiä! Plus ehdimme vielä ahtaa mahat täyteen ja vähän ylikin.

Vajaan kolmenkympin hintainen lounasbuffet oli kokonaisuudessaan positiivinen kokemus. Ihmisiä oli aika vähän eikä jonottamaan joutunut lähes ollenkaan, ruokaa löytyi tällaiselle lihaa syömättömällekin ja pääasiassa kaikki oli maittavaa. Tulinpa sitten vihdoin maistaneeksi sushia ekaa kertaa elämässäni ja tuon kokemuksen perusteella mielipide on selkeä: Ei. Koskaan. Enää. Tiedostan kyllä, ettei laivan buffet ole paras paikka testata uutta ruokaa, mutta ihan hevillä en kyllä mene uudestaan maistamaan. Piti mättää suuhun vaikka kuinka paljon herkkuja, jotta sushirullan maku ja tuntuma katosi… :D Ehkä mä joskus vielä uskallan uudestaan. Jälkkäreihin siirtyessäni aloin olla jo aivan ähky ja jouduin jopa hieman epäilemään, ettei jälkiruualle olekaan sitä kuuluista omaa vatsaa.

Ruokailun jälkeen ei risteilyä enää ollutkaan sitten kuin parisen tuntia jäljellä, suunnaksi siis Tax Free ja putiikit. Tuliaisostokset jäivät vähäisiksi, jotenkin tuntui että on parempi jättää enimmät herkut ostamatta kun ne kuitenkin tulisi syötyä parissa päivässä. Panostin siis kynsilakkoihin ja ostin vain pari viinipulloa, suolattuja pistaasipähkinöitä sekä pientä makeaa. Kuudelta olimme takaisin Turussa ja GOOM14 oli osaltamme ohitse. Kiitos loistavalle hyttiporukalle seurasta!

(Kuvat omasta puhelimesta ja hyttiseuralaisteni kameroista.)

Haloo Helsinki! – Maailma on tehty meitä varten [2013]