{ Arkisto } Kesäkuu 2015

17.6.2015
11:51

Yllätyskekkerit

Toukokuussa kaverini M järjesti miehelleen yllätysjuhlat heidän ensimmäisen hääpäivänsä kunniaksi, ja samalla juhlistettiin niin menneitä kuin tulevia ikääntymisen virstanpylväitä. En ole aiemmin ollut mukana tällaisissa ylläreissä, oli jännää päästä kerrankin osallistumaan! Yllätyspuoli onnistui siltä osin hyvin, että A tuli yllätetyksi suunnitelmien mukaan, vaikka osa porukasta saapuikin paikalle vasta myöhemmin illalla. Hauskaa oli, kiitoksia vain asianosaisille!

Kahvipöytä
Kuppikakut
Kuumaa juomaa

Lupauduin leipomaan kemuihin jotain makeaa herkkua ja päädyin ottamaan revanssin pimun ristiäisissä olleiden muffinssien kanssa. Tällä kertaa osasin täyttää kipot täydemmäksi, mutta tyylipuhdas suoritus ei tämäkään ollut. En vaan tajua miten taikinan saisi purkkiin nätisti, ilman että sitä on pitkin reunoja (joka sitten luonnollisesti kärtsää uunissa)?! No, onneksi nyt tavara täytti kupin paremmin ja kuorrutteella sai kivasti pelastettua ulkonäön. Kuorrutteesta en tehnyt ihan niin överimakeaa ja lisäksi testasin värjäämistä vihreällä elintarvikevärillä, mikä onnistui yllättävän kivasti. Päälle vielä rakkausaiheisia koristeita, oijoi miten imelää. ;) Heitin taikinan sekaan lakritsinjuurirouhetta, mutta sen maku jäi vähän valjuksi. Noin muuten kakkuset olivat kuitenkin varsin onnistuneita!

Reisitatska
Kissa kädessä
Mölkky
Yhdyssanat

M oli keksinyt hauskoja ohjelmanumeroita, mm. Mölkyn peluuta sekä pientä aivojumppaa. Kisasimme tytöt vastaan pojat ja valitettavasti on myönnettävä, että pojat veivät kokonaisvoiton melkeinpä heittämällä. Syytämme sitä, että meillä oli pääasiassa yksi vähemmän joukkueessa. Muistelimme myös lapsuudesta tuttujen siirtotatuointien kiinnittämistä, sellaisia kun oli löytynyt Tigerista muutamaakin erilaista settiä. Ohjeet piti lukaista, mutta sujuvasti saatiin kuvia kiinnitettyä vähän jokaiseen ruumiinosaan. Itse nappasin valikoimasta kissan kämmenselkään ja samaa sarjaa olevan violetin linnun mahaan navan viereen, vähän niin kuin kurkkaamaan housunkauluksesta. Siskon idea, joka oli aika mainio loppupeleissä.

Superorkidea
Terraviivan laatat
Hiano soffa

Tapahtumapaikka, miespuolisen juhlakalun lapsuudenkoti, ihastutti sisustuksellaan. Tuoreehko keittiö turkulaisen Terraviivan laatoilla oli aivan ihana! Tykästyin lisäksi ruokailutilan tuoleihin ja sohvaan, jotka olivat kaikki verhoiltu tuollaisella mustavalkoisella kuosilla. A:n porukat lienevät myös jonkun sortin viherpeukaloita, sen verran komea orkidea näkyi olevan alakerran yhdellä ikkunalla. Mun orkideaonneni on ollut hippasen onneton viime aikoina, liekö syynä kasvien epäkelpo sijoituspaikka vai hoitajan hajamielisyys kastelun suhteen…

12.6.2015
13:21

Keski-Suomen visiitti kissakuvin

Oltiin pirpanan kanssa tuossa toukokuun loppupuolella siskon mukana Jyväskylässä, kun siskon piti hoitaa viimeiset valmistumista edeltävät jutut koululla. Kannoin uskollisesti kameraa mukana koko reissun ajan, mutta lopulta muistikortille ei tallentunut kuin muutama hassu otos. Ehkei me sitten tehty tai nähty mitään niin ihmeellistä, mikä olisi saanut kaivamaan kunnon kameran hollille… Tosin myös puhelimen kuvasaalis oli varsin suppea, yksi kuva paikallisesta katutaiteesta ja toinen iltapäivävirvokkeista. On muuten erinomainen paikka tuo Miriam’s, jossa kahvittelimme siskon insinööriytymisen kunniaksi. Suosittelen lämpimästi!

Batman
Naukkis

Menopäivän iltana piipahdimme kaikki kolme opiskelukaverini T:n ja tämän avovaimon luona, jossa pääsimme herkuttelemaan vohveleilla. Edellisestä visiitistä oli jo aikaa, vaikka toki olen kaveria nähnyt muutoin tässä vuosien varrella. Viimeksi heillä oli yksi kissa, mustavalkoinen Batman, joka tuolloin oli vielä ihan mini. Nykyään Batmanilla on toveri, Naukkis – jonka nimeä tosin jäin nyt miettimään oliko se edes tuollainen, ihme lahopäisyyttä taas… Se ei ollut yhtä seurallinen kuin B, mutta jaksoi pienen hetken poseerata mulle ja kameralle.

Helmi

Myös majapaikassamme asusti karvatassu, Helmi. Helmi ei oikein arvostanut tuon jälkikasvuni jatkuvaa äheltämistä ja pysytteli enimmäkseen piilossa visiittimme ajan, mutta aamutuimaan ylhäällä kukkuessani pääsin hetkeksi karvatassun kanssa juttuihin. Toivottavasti kaveri on jo tokeentunut aiheuttamastamme järkytyksestä. :)

11.6.2015
23:16

Lisää kukkaloistoa sekä kevyttä zombeilua vauvan kanssa

Kevään lempiasia kehiin än, yy, tee – nyt! Kukoistava kirsikkapuu, kuinkas muutenkaan. Lisäksi pari muutakin räpsyä porukoiden nurkista, kun siellä noita turnipseja riittää. Omenapuiden osalta kukkasato näyttää tänä vuonna hieman heikolta, täytynee käydä ihastelemassa omenankukkia jossain muualla. Niiden kukkaloisto taitaakin olla juuri parhaimmillaan.

Kirsikkapuu kukassa
Taivasta kohti
Terassilla kukkii
Valkoista
Lemmikit

Olen jo hyvän aikaa kaivannut kaupungista maaseudun rauhaan, tänään ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Viime yö oli aivan kamala, mukelo heräili tunnin-parin välein eikä meinannut millään rauhoittua. Aamulla tyyppi ei sitten suostunut seitsemän jälkeen enää nukahtamaan lainkaan selkeästä väsymyksestään huolimatta, eikä mikään muukaan kelvannut vaan känisi ja itki vuorotellen useamman tunnin. Puolen päivän aikaan lähdin täysin zombina vaunulenkille, minkä jälkeen bebe veti tunnin verran sikeitä eteisessä ja itsekin sain torkahdettua sohvalle. Samaan aikaan tietysti joku teki muuttoa kolistellen ja äänekkäästi kälättäen rappukäytävässä, postinkantajakin tuntui survovan päivän postin luukusta järkyttävällä ryminällä…

Onneksi mies otti aamuvuoron jälkeen jälkikasvun hoteisiinsa ja mä sain ottaa parin tunnin tirsat. Päivä meni siis varsin perseelleen ja kaipuu oman talon rauhaan oli suuri: kuinka paljon helpompaa olisi tänään(kin) ollut, kun olisi vain voinut tyrkätä vauvan pihalle nukkumaan! Kotikotona kaveri vetelee jopa 3-4 tunnin unia ulkona, kun taas kotona sisällä ehkä pari tuntia maksimissaan. Vaan eipä tässä olla tähään hätään kykeneväisiä asunnonvaihtopuuhiin, joten ei auta kuin jatkaa haaveilua. Huokaus.

Scroll Up