{ Arkisto } Tammikuu 2016

31.1.2016
23:19

Vuoden ensimmäinen kuukausi

Tammikuussa 2016…

  • aloitin kätköilyvuoden heti ekana lauantaina reissulla Paraisten purkeille.
  • meillä oli sairastupa suunnilleen puolet kuusta, ensin lapsi ja sitten mies. Itse onneksi säästyin talvilenssulta, ainakin toistaiseksi.
  • oli kamalia öitä, jolloin kukaan ei nukkunut (paitsi ehkä kissa). Sitten yhtäkkiä oli öitä, jolloin kaikki saivat nukkua.

Jääkaapissa

  • tuli vihdoin talvi ja pakkaset. Ulkoilemaan ei paljoa ehditty (ks. edellinen kohta), mutta pakastimen sentään sain sulatettua.
  • nukuin monta yötä kissa kyljessä kiinni.
  • harrastukset jatkuivat ja parin vauvasirkuskerran jälkeen siirryimme naperoiden ryhmään, kun tajusin ettei mulla olekaan enää vauvaa.

1-vuotisjuhlat

  • sain vihdoin hankittua kalenterin (ihanan sellaisen) tälle vuodelle.
  • päätimme vihdoin mitä keittiön seinälle tehdään – ja se myös toteutui saman tien.
  • K-serkku lennähti muilta mailta viikonlopuksi tänne.

Ristiäiskeikka

Tyttöjen ilta

  • skoolasimme tyttöjen illassa tulevalle.
  • tytär oppi kävelemään.
  • kävin häämessuilla tuplakaason ominaisuudessa.
27.1.2016
14:14

Kolme kivaa kotimaista

Raskausajan jälkeen en pahemmin ole itselleni mitään hankkinut, vaan keskittynyt enemmän lapseen ja kaikenkarvaisiin aiheeseen liittyviin tilpehööreihin. Lienee ihan yleistä äideille, varsinkin jos (omalla kohdallani kun…) kotona ollessaan useimmiten kuitenkin hengaa jossain sopivasti lötköissä kotivaatteissa. Vaatekaappiahdistus on muutenkin saanut pohtimaan entistä tarkempaan, mistä oikein tykkään ja millaisia juttuja mun oikeasti tulee käytettyä. Äitiysvuoden aikana garderobiini on muuttanut vain muutama uusi artikkeli, joista jokainen on jo ehtinyt a) tuoda monta kertaa iloa päiviini ja/tai b) pelastaa pukeutumiskriisiltä.

Papu: Maisa-rusettipipo

Ensimmäiseksi Papun jonkinlaiseksi hitiksi muodostunut rusettipipo, jonka ostin kesän lopulla Tampereelta. Mietin myös harmaata värivaihtoehtoa (liiankin pitkään mikäli siskolta kysyy), mutta päädyin kuitenkin turvalliseen mustaan. Aivan ihana pipo, joka päässä on aina hyvä mieli! Materiaali on kaksinkertaista trikoota, mutta hyvin tuolla tarkenee nollakelissäkin vielä. Rusetti ei tosin ole enää yhtään noin hieno – mukana kyllä tuli ohjeet miten rusetti kuuluu taitella, mutta mä en ole onnistunut saamaan siitä uudestaan noin nättiä. No, onneksi on edes tämä kuva muistoksi. Haaveilen joskus hommaavani tyttärelle samanlaisen pipon, tällainen kevyt samistelu voisi olla aika söpöä eikös?

Ylijäämäpaloista valmistetun Kärki-korumalliston bongasin suunnittelijan blogista ja ihastuin saman tien. Joulun alla suuntasin eräänä sunnuntaina joulumarkkinoille, jossa Ann-Christine oli tuotteitaan myymässä ja sain lunastettua itselleni omat minttuiset nappikorvikset. Korvakorut ovat omaan makuuni just sopivan näyttävät, mutta silti mukavan kevyet käyttää ihan arjessakin. Ja minttu, tuo lapsuuteni lempiväri, oi kuinka sitä ihastelen edelleen!

Papu: Neulanen-legginsit

Uuden vuoden kolkutellessa ovella teimme pienen tyttöjen (= sisko, mukelo & minä) retken Tampereelle kaveriperhettä moikkaamaan ja menomatkalla poikkesimme pitkästä aikaa Ideaparkissa. Eräs lastenvaateliike houkutteli astumaan sisään “kaikki alessa” -kyltein ja löytyipä sieltä myös Papua aikuisten koossa. Vaatekaappini oli huudellut jo tovin laadukkaiden leggareiden perään ja kuin tilauksesta Ideaparkissa vastaan tuli oikeassa koossa juurikin ne Papu mökkipolulla -malliston pökät, joita olin netissä ihastellut. Papu kertoo fb-sivullaan kuosista näin:

Neulanen-kuosi on saanut innoituksensa metsästä löytyvistä aarteista: neulasista, oksista, muurahaisista, hiekasta. Kaikesta siitä, mitä me aikuiset usein kutsumme roskiksi. “Giggle my sweet if I ever call them just litter.”

Olen aivan rakastunut näihin(kin)! Kuosi on mukavan rempseä eikä kuitenkaan liian överi (joo musta on tullut vähän mummo), ja lisäksi se sopii about kaikkien mun (mustien) mekkojen kanssa. Laatuun olen ainakin toistaiseksi ollut tyytyväinen, kankaasta ja saumoista kyllä huomaa, ettei nyt ole mitään ketjuliikelaatua hyppysissä. Oikein onnistunut lisäys mun hyvän mielen vaatekaappiini siis.

19.1.2016
15:32

Vauvavuoden viimeinen

Niin vain vuosi vierähti sukkelaan ja yhtäkkiä meillä ei olekaan enää vauvaa vaan taapero – ihan käsittämätöntä! Minipieni nyytti on kasvanut reippaaksi ja toimeliaaksi tytöksi, jolla omaa tahtoa piisaa. Pituutta tyyppi venähti vuoden aikana 26,3 senttiä ja painoa keräsi 5,18 kg; edelleen varsin siro tapaus siis. Alkujaan tumma tukka on vaalentunut sellaiseksi hiekan väriseksi ja jopa pysynyt päässä koko ajan. Niin pitkä se tosin ei vielä ole, että sitä saisi jotenkin laitettua, mutta eiköhän sekin aika vielä koita. Pisin osio taitaa olla etutöyhtö, joka tulee ihan kunnolla otsalle ja usein kastuu ruokailun jälkeen suuta pestessä. ;)

Tämä on viimeinen kirjoitus aiheesta tältä erää, kaikki vauvavuoden katsaukset löytyvät kätevimmin Vauvavuosi-tagin alta.

Tytär 12 kk

Vauva 12 kk
  • Vuosikas on yllättäen jo todella taitava, ja uusia taitoja tuntuu tulevan mukaan ihan päivittäin. Äiti aina hämmästelee mitenkäs lapsi tämän ja tuonkin jo osaa…
  • Asioita ojentaessaan nyökkää päällään tai äännähtää ihan kuin sanoisi ole hyvä. Pyykkien ripustamisen lisäksi auttaa tiskikoneen tyhjentämisessä, tosin tiskikoneen oven päälle kiipeämisestä joutuu aina muistuttamaan, ettei se ole istumiseen – edes minityypin – tarkoitettu.
  • Tykkää edelleen kirjoista ja lukemisesta, selailee niitä itse ja välillä ojentelee niitä muille luettavaksi. Yksi ehdoton suosikki on Kuka on piilossa metsässä?, jossa vedettävien luukkujen alta paljastuu metsän asukkeja.
  • Myös nuppipalapelit jaksavat kiinnostaa, nyt yrittää jo toisinaan asetella paloja laudalle eikä ihan aina visko paloja minne sattuu.
  • Ne vetoketjut ja tarrat, voi elämä! Kaikki mahdolliset on pakko avata, tai ainakin yrittää avata. Ja jos ne eivät ole yhteistyökykyisiä, niin ainakin niille voi vähän äristä… Iltaisin ei välttämättä malta nukkua, vaan istuu sängyssä ja rykii yöpuvun vetoketjua edestakaisin. :P
  • Haluaa muutenkin aina purkaa asiat, jotta voi laittaa ne takaisin. Esimerkiksi äidin yöpöydän laatikossa oleva kangaskori on yksi kivoimmista, ensin nostaa sieltä rasvaputelit yksitellen pois ja hetken kuluttua latoo ne takaisin.
  • Pientä hihitystä on aiheuttanut myös se, kun tyttö menee vauhdilla kohti ruokapöytää, mutta kompastuu mattoon niin että reuna menee kasaan. Ei kuitenkaan jatka saman tien matkaansa, vaan kääntyy ja laittaa maton takaisin paikalleen, sitten vasta jatkaa. :D
  • Jaksoi keskittyä joululahjojen avaamiseen yllättävän hyvin, vaikka toki parasta taisi olla paperien repiminen.
  • Joulun aikoihin otti ensimmäiset selkeät askeleensa ilman tukea ja pari viikkoa myöhemmin yhtenä iltana irroitti otteensa sohvasta ja lähti kävelemään kohti parvekkeen ovea. Harmi, että äiti innostui hihkumaan liikaa ja harjoitus päättyi kyyneliin… (Muistutus äidille: ensi kerralla OLE HILJAA!)
  • Yleisin etenemismuoto on edelleen polvikävely, mutta liikkuu paljon myös “puita pitkin” normaalissa kävelyasennossa jalkapohjat maassa.
  • Nukkumisen suhteen alkoi jo mennä paremmin, kunnes olimme yhden yön reissussa ja koko nukkumisrutiini tuntui heittävän häränpyllyä. Sen perään tytölle tuli tietysti vielä kunnon flunssa, jolloin nukkumisjärjestelyt olivat ihan vaan sitä mikä parhaalta tuntui (mm. välillä sohvalla äidin sylissä).
  • Päiväunet nukkuu enimmäkseen ulkoilmassa, pakkaslukemista riippuu miten topattuna tyyppi menee parvekkeelle. Kirpeimmät pakkaspäivät nukkui toki sisällä, mutta selkeästi huonommin kyllä maistui unet silloin. On siirtymässä yksiin päikkäreihin, aika harvoin enää vetäisee alkuillasta toisia tirsoja.
  • Edeltävän kuun ruokanirsoilu on helpottanut ja nyt maistuu taas paremmin about kaikki. Lempparein tuntuu kyllä edelleen olevan se puuro, jota pirpana veteleekin lähes samankokoisia annoksia kuin esim. äiti.
  • Vietti jouluaaton elämänsä ekassa vatsataudissa, joka onneksi oli vuorokaudessa ohi. Lisäksi vuodenvaihteen jälkeen iski jokin kovasti yskittävä ja hieman lämpöäkin nostattava pöpö, minkä takia vuoden eka harrastusviikko jäi väliin. Mutta korvat olivat edelleen puhtaat! Eikä nielussa tai keuhkoissakaan ollut mitään.
  • Suuhun on putkahtanut kaksi minipientä poskihampaan nysää läpi, kumpikin ylhäällä ja kulmahampaasta seuraava. Lisää lienee tulossa, kun edelleen suussa on jatkuvasti sormet tai muuta sopivaa natustettavaa.
  • Kestovaipparepertuaariin tuli pari uutta merkkiä (Alva ja Sunbaby) kokeiluun, ovat kyllä toimineet varsin mainiosti! Myllymuksujen vaipat sen sijaan ovat ruvenneet tuntumaan nafteilta, joten valikoiman päivitys on kohta paikallaan. Kertseistä käytössä on edelleen Muumit, tarravaipoissa koko 4 ja housuvaipoissa koko 5.
  • Käyttää vaatekokoja 74-80, vielä taitaa useimmiten olla pienempää käytössä mutta eivät isommatkaan mitään liian isoja enää ole.
  • Pituus 75,3 cm (49 cm), paino 8110 g (2930 g). Painoa saisi olla enemmänkin, joten täytyy koittaa pikkasen fiksata minin ruokavaliota energiapitoisemmaksi.
14.1.2016
14:07

Vanhemmuuden ensimmäiset 365 päivää

Tasan vuosi siitä, kun pirpana tupsahti maailmaan ja meistä tuli kolmihenkinen perhe. Synnytyssalissa kysyin hädissäni miksei se jo itke, sen jälkeen olen useasti ihmetellyt miksei se itku jo lopu… Tyttö on kovaääninen ja voimakastahtoinen sisupussi, joka ei hevillä anna periksi. Keltä lie perinyt ominaisuutensa, öhöm.

Tämä vuosi on ollut yhtä aikaa todella ihana ja aivan kamala, niin antoisa mutta myös päätä hajottava. Mun pinna on kireämpi ja lyhyempi kuin koskaan, parisuhteemme tila on vähintäänkin kyseenalainen ja toisinaan mietin, että olisi kyllä pitänyt miettiä tähän kelkkaan hyppäämistä tooooodella paljon tarkemmin. Tulee myös väkisin mieleen, että onko muilla pienten vauvojen vanhemmilla elo tosiaan pelkkää onnea ja iloa kuten vaikuttaa? Vai eikö näistä asioista vain puhuta ääneen?

Vuosi sitten

Vaikka kyllähän se perimmäinen syy mun olotilassa on tiedossa: univaje. Kun ei ole vuoteen nukkunut yhtään yötä kunnolla, niin vähemmästäkin pää alkaa hajota. Niinä muutamana harvinaisena kertana kun lapsi on nukkunut pidemmän pätkän, mä en ole jostain syystä saanut nukuttua. Tai vaikka nyt saisin nukkua itsekseni yön tai pari, olisi se yhtä tyhjän kanssa kun seuraavat yöt saisi sitten valvoa äidinkaipuisen lapsen kanssa. Tiedetään, tämä on vain vaihe… Seuraavaksi voisin ottaa sellaisen “nukun 12 h putkeen heräämättä” -vaiheen, kiitos!

Kaikesta huolimatta näyttää siltä, että olemme onnistuneet kasvattamaan likasta ihan kelvollisen ihmisalun. Sellaisen joka ojentaa aamuisin villasukat äidille, joka haluaa osallistua kotitöissä (tiski- ja pyykkikoneen tyhjentämisessä erityisesti), joka kiipeää syliin ja halaa kun äitiä ketuttaa. ♥ Ja eiköhän se jossain kohtaa ala nukkuakin, jolloin elämä varmasti helpottaa kaikilta osin. Sitä odotellessa.

Esikoisen vauvavuosi on ohi.

12.1.2016
23:05

Joulukuusen alta löytyi vaikka mitä

Joulu käsiteltiin viime viikolla, joten nyt olisi vuorossa perinteinen lahjakatsaus. Muille ei ehkä maailman mielenkiintoisin postausaihe, anteeksi vain, mutta itselleni tämä on helppo tapa jättää joku muistikuva joulun muistamisista. Mun pääni tuskin tästä enää kirkastuu sen kummemmin, vaan on pikemminkin asteen lahompi joka vuosi…

Keittiöön

Ekaksi keittiöön sijoittuvat lahjat. Tuleviin leipomishetkiin tyttären kanssa saimme puisen possuleikkuulaudan sekä pari piparimuottia ja minille sopivan pikkukaulimen. Toivelistallani olleita keittokirjoja en saanut, mutta äiti oli jostain bongannut vähän samaa sarjaa olevan Puputytön juhlakirjan, joka sisältää jokaiseen juhlaan sopivia vegaaniherkkuja. Kirjan kaverina oli spelttikierrepastaa, joka on paitsi maukasta myös lähituotantoa!

Teetä ja herkkuja tuli tänä jouluna aikamoinen määrä, mutta niiden tuhoamisessa meillä tuskin on ongelmaa (ja osa on toki jo tässä kohtaa tuhottukin). Valkosuklaata, Goodion chai-raakasuklaata ja pari piparminttutankoa, joista toinen puuttuu kuvasta jälkikasvun saatua sen käsiinsä… Ehdin sentään napata pois ennen kuin se päätyi beben suuhun. Teeosasto täydentyi muutamalla irtoteelaadulla:

Earl Grey Blueflower / théhuone
Kevyesti mausteinen musta lehtitee ruiskaunokin ja sinimalvan kukkasilla sekä aromikkaalla bergamottuutteella.

Iloisten Rouvien Rooibos / Forsman tea
Vihreän ja punaisen rooiboksen sekoitus. Maistuva rooibos teehetki Mma Ramotswen tapaan. Mausteena samppanjamaisen kirpeä mansikka ja auringonkukan terälehdet.

Mustikka Superior tee / Forsman tea
Intia-Ceylon tee maustettuna mustikkaöljyllä ja kuivatulla kotimaisella mustikalla. Tee sisältää 15 % kotimaista mustikkaa eli kuori- ja siemenrouhetta.

Lisäksi saimme pari pakettia pussiluomuteetä, toinen oli Clipper Mansikka & Raparperi yrttitee ja toinen Pukka Vanilja Chai. Mies tykästyi tuohon Clipperiin ja ollaankin nyt monena iltana juotu pussiteetä irtoteepannullisen sijaan. Eipähän pissata yöllä niin paljon, kun ei ole kiskaissut puolta litraa teetä ennen nukkumaanmenoa… :D

Vähän jotain muuta

Sekalainen seurakunta muuta mukavaa. Talven viimoja torjumaan siskon kutoma harmaa panta alpakkalangasta sekä täysin toiselta suunnalta saadut violetinsävyiset lapaset, jotka ovat just mukavan paksut. Samasta osoitteesta saimme myös patalaput, jotka toisaalta olisivat ehkä kuuluneet ennemmin tuohon edelliseen kuvaan. No, meni jo. Mummiltani sain sinisen hiuspyyhkeen ja suihkusaippuan, huikea kissakirja taas oli osoitettu meille yhteisesti kummitädiltäni. Äiti oli sujauttanut lahjakassiini edellisen kuvan juttujen lisäksi sinivihreät sukkahousut ja possuteippiä, possufani kun olen. Lahjakorttejakin tuli muutama: S-ryhmän on yleispätevä monessa paikkaa, Rootsin kortilla saa parit perjantaiburgerit ja mielettömänä yllätyksenä iskä oli meille perheen naisille hankkinut jokaiselle lahjakortin johonkin Hoitola Izumin hemmotteluun.

Viimeisenä se epäilemättä eniten käyttöä saanut lahja eli uusi puhelin, jonka rakas äijelini mulle oli käynyt ostamassa. Luuri on Honor 7, eli taipaleeni omenaleirissä kesti tässä kohtaa kolmisen vuotta. Ei sillä ettenkö olisi iPhonesta tykännyt, en vain nähnyt järkeä pulittaa taas pitkää penniä tietystä logosta takakannessa… Kokeilen nyt elämää Androidin kanssa ja katson sitten joskus uudestaan, mikäli siltä tuntuu. Toistaiseksi uusi puhelin on toiminut mainiosti eikä mulla ole suurempia valittamisen aiheita, vaikka käyttötuntuma toki on erilainen iPhonen jälkeen.

Tyttären lahjapulkka

Jälkikasvun ensimmäinen joulu näytti lahjojen osalta tältä: mukavasti vaatetta ja jonkun verran myös leluja. Olin itsekin kääräissyt edellisten joulujen papereihin bodyn sekä parit housut, ihan vaan jotta lapsella olisi jotain avattavaa, kun en tiennyt miten paljon paketteja muilta tulisi. Lahjavaatteet olivat kokoa 80-92 eli tämän vuoden juttuja; tai no voi olla, ettei tyttö ihan 92 kokoon asti kasva ennen ensi joulua. Ainakin olen ymmärtänyt, että koot 80-86 pysyvät yleensä varsin pitkään käytössä verrattuna vauvavuoden vaatekokojen vaihtumistahtiin.

Olin yllättynyt miten muksua kiinnosti lahjanarun ja paperien lisäksi pakettien sisällöt, esim. kummitädiltä saadut pinkkivalkoiset Moccis-tossut piti laittaa saman tien jalkaan. Lahjakasan huvettua bebe otti marakassit käteen ja kiipesi pulkkaan istumaan, siinä taisi olla joulun parhaat lahjat hänen mielestään. :) Kuvasta muuten puuttuu Legot kokonaan! Isänsä perintö-Duplojen lisäksi yhdestä kääreestä paljastui Duplo-juna, jonka iso Duplo-laatikko imaisi sisuksiinsa ennen kuin äiti ehti edes tajuta millainen kokonaisuus tämä uusi juna oli…

Viimeinen erä

Lopuksi vielä muutamat randomit, osa edellisistä kuvista unohtuneita ja osa vasta joulun jälkeen saatuja. Tampereen kavereilta saimme pari pakettia: toisessa oli hauska täplätunika tytölle ja toisessa Lapuan Kankureiden keittiöliina sekä Taito Shopin Tampere-teetä. Lontoosta saapuneessa paketissa oli Minni-neuleen ja Mocciksien lisäksi Organic Babies -merkkinen peppurasva sekä Baby Stomach Tea, jollaisesta en ole ennen kuullutkaan! Tällaisen esittelyn löysin netistä merkin omilta sivuilta:

Our Baby Stomach Ease tea is a traditional blend of organic herbs. It has been tried-and-tested by independent parents and is recommended by midwives. Our blend tastes very pleasant so that it appeals to babies sensitive taste buds. It is of course sugar free and contains naturally no caffeine. All herbs are carefully selected and easy to digest.
Ingredients: Aniseed, fennel, camomile, caraway and thyme

Neuner’s

Paljon siis kivoja ja ihania lahjoja, kiitos asianosaisille tätäkin kautta! Mitäs kaikille muille joulupaketeista tuli? Toivottua, justiinsa nappiosuma, ehkä jotain yllättävää? Saa mieluusti jakaa kommenttiboksin puolella, mä tykkään lukea muidenkin lahjoista – ja ties vaikka saisi ideoita tuleviin lahjoihin. :)

Scroll Up