{ Arkisto } Helmikuu 2016

25.2.2016
22:46

Jälkikäteisajatuksia äitiyspakkauksesta

Törmäsin aikaa sitten jossain blogissa postaukseen, jossa listattiin äitiyspakkauksen käyttöasteesta ja aloin miettiä tilannetta omalla kohdalla. Mulle oli selvää, että esikoisen ollessa kyseessä ottaisimme ehdottomasti äitiyspakkauksen, kun meillä täällä Suomessa kerran tällainen hieno mahdollisuus on. Olen aihetta sivunnutkin silloin vauvavuoden alkupuoliskolla, mutta mitään sen enempää en esimerkiksi meidän pakkauksestamme (äp 2014) ole sanonut. Luonnostelin tätä listaa jo paljon aiemmin, vaan luonnoksiin se oli jäänyt… No mutta, nyt on varsin mainio aika tsekata miten lopulta kävi!

Myssy, body ja potkuhousut (äp 2014)
Äp 2014 myssy, valkoinen body ja oranssit pallopotkarit.

Pakkauksen käytetyimmät jutut:
  • Hiusharja, kynsisakset
    Säännöllisesti käytössä kumpikin.
  • Hammasharja
    Näppärä ekaksi hammasharjaksi, ja samanlaisia olemme ostaneet sen jälkeenkin. Ulkomuoto tosin muistuttaa epäilyttävästi kaalimatoa…
  • Purulelu
    Tyttö on tehnyt hampaita suunnilleen koko ajan 3,5 kk iästä saakka, joten purulelu on todellakin ollut tarpeen.
  • Peitto, lakanat & kosteussuoja
    Käytössä ovat olleet alusta asti, aluslakana ja suoja enemmän. Pussilakanan laitoin nyt myyntiin, kun totesin kahden muun vauvakoon lakanan riittävän mainiosti eikä örkkikuosi ollut musta mitenkään erityisen kiva.
  • Oranssipallolliset potkuhousut, 50 cm
    Mun lempparit pakkauksen vaatteista, ihan harmitti kun jäivät pieneksi.
  • Oranssivalkoraidallinen body, 60-70 cm
    Ihana kuosi ja mallikin jopa ihan passeli meidän rimpulalle. Iso plussa tuplaneppareille!
  • Valkoiset bodyt, 50 ja 60 cm
    Yllättävää kyllä, valkoinen body on varsin käyttökamaa. Mielsin ensin tylsäksi, mutta enpäs heti ajatellutkaan kuosihousuhulluuttani…
  • Sukkahousut, 62-68 cm
    Perusvalkoiset sukkikset, joita on käytetty lähinnä mekkojen kanssa. Mahtuivat muuten todella pitkään, vaikka näyttivät pieniltä!
  • Valkoinen myssy, 60 cm
    Ekoina viikkoina oli paljon käytössä kotona, jottei lämpöä haihdu liikaa päästä (talviaika nääs). Myssy oli kyllä todella minikokoa, että mun mielestä tuo 60 cm on melkeinpä yläkanttiin.
  • Kypärämyssy, 60 cm
    Paljon käytetty viileämmillä keleillä ja mahtuu itse asiassa edelleen, vaikka 1-vuotispäivästäkin on jo aikaa.
  • Villahaalari, 70 cm
    Koon puolesta oli just hyvä syksyn saavuttua, mutta reipas kuukausi ja toinen olkasauma ratkesi liitoksistaan. Lisäksi puku oli todella nyppääntynyt, vaikkei se ollut edes päivittäin käytössä. Onneksi tajusin reklamoida ja sain tilalle vastaavan puvun 2015 pakkauksesta, se menee likalle vieläkin ja on pysynyt hyvänä.
  • Kestovaippa
    Oranssi TotsBotsin vaippa istui tytölle loistavasti, lisäimua toki tarvittiin kun minkee ei ole imevimmästä päästä. Ostin toisen samanlaisen vaipan kirpparilta käyttämättömänä, ja meidän jälkeen vaipat olivat myös kaverin tytöllä käytössä.
  • Liivinsuojat
    Perushyvät, ei valittamista. Mä käytin pelkästään kestoliivinsuojia, joten kiva että pakkauksessakin oli yksi pari mukana.

Vanupuku (äp 2015)Neulemyssy, villahaalari ja tumput (äp 2014)
2015 pakkauksen vanupuku sekä neulemyssy, villahaalari ja tumput 2014 pakkauksesta.

Käytetty joo, mutta ilmankin olisi ehkä pärjännyt:
  • Pyyhe, kylpylämpömittari
    Pyyhkeen haaleanvihreä reuna on tylsä, mutta käytössä pyyhe on kuitenkin ollut. Lämpömittari oli silloin ihan alussa tärkeämpi, kun ei vielä ollut tuntumaa veden sopivaan lämpötilaan.
  • Kuolalappu
    Ensimmäisiä hampaita pykätessä kuolalappu oli paikallaan, jottei tarvinnut jatkuvasti olla vaihtamassa kuivaa vaatetta ylle. Sen jälkeen sitä ei ole tarvittu, mutta varmasti joillain vauvoilla kuolalapulle on enemmänkin tarvetta.
  • Potkupuvut (turkoosiraidallinen & valkovihreä heppa), 60 ja 70 cm
    Molemmat olivat kivoja, mutta käyttö jäi vähäiseksi, kun olivat sopivimmillaan juuri kesähelteiden aikaan. Harmi.
  • Paksummat tumput ja sukat, koko 19-21
    Tumput toimivat hyvin alkuvuoden säätiloissa ja pysyivät hyvin paikallaan. Sukille ei koskaan löytynyt käyttöä, kun ovat niin paksut ja meidän pirpana taas hikijalka. :P
  • Topparukkaset ja -töppöset
    Jonkin verran on tullut käytettyä, mutta tammikuun minivauvalle ne olivat alkuun liian isot ja seuraavana talvena jo lähes naftit. Olisin myös kuvitellut niiden olevan lämpimämpiä, mutta kyllä alle sai laittaa ihan kunnolla villaa ja silti mukelo välillä heräsi uniltaan raajat vilpoisina.

Toppahaalari (äp 2015)
Äp 2015 toppahaalari, jonka saa helmasta pussiksi.

Turhimmat ja tylsimmät:
  • Aappa-makuupussi
    En tykkännyt kuosista, joten myin sen pari viikkoa vanhemman serkkupojan käyttöön, kun hänelle ei pakkausta otettu lainkaan. Ekat pari kuukautta meillä oli käytössä siskon äp-makuupussi vm. -88, sitten löysin Finlaysonin tapahtumasta 2015 pakkauksen makuupussin, jonka kuosi sykähdyttää edelleen.
  • Vihreä ruokalappu
    Serkkupojalle päätyi tämäkin, kun kuosi ei ollut mieleen. Meille vähän vastaava tuli sattumalta tilinavauslahjana pankista, oranssia Marimekkoa (oijoi!).
  • Valkoinen kietaisubody, 50 cm
    Täysin väärän mallinen meidän rimpulalle. Kooltaan vastasi ehkä jotain 56-62 ja kun siihen kokoon siirryttiin, hihahässäkät olivat jo aivan turhia.
  • Valkovihreäraidalliset potkuhousut, 50 cm
    Kuosiltaan kivat, mutta malliltaan täysin käsittämättömät.
  • Keltaraidallinen body, orava-aiheiset vaatteet, ruosteenpunaiset ja siniraidalliset potkuhousut, 60-70 cm
    Lähinnä kuosit ja värit eivät iskeneet. Potkarit olivat tosi isoa kokoa eikä meillä ole oikeastaan koon 56 jälkeen paljoa potkareita likan jalkoihin vedetty.
  • Puolipotkarit ja housut, 50-70 cm
    Kokolappujen numerot ovat kyllä kaukana totuudesta! Pienempiä yritin vauvalla pari kertaa pitää, mutta jättimäinen koko ja kummallinen malli saivat luovuttamaan.
  • Valkoiset ribbisukat ja -tumput
    Kovasti yritimme ihan alussa minitumppuja käyttää, mutta eivät kerta kaikkiaan pysyneet pienellä kapellimestarilla paikallaan. Sukat ovatkin isompaa kokoa, vaan eivät tahdo vauhdikkaalla potkottajalla pysyä jaloissa.
  • Neulemyssy, 44-48 cm
    Nätti ja materiaaliltaan mukava, mutta solmimisnarut ovat ihan onnettoman lyhyet! Olisi varmasti ollut enemmän käytössä muuten.
  • Turkoosi vanupuku, 70 cm
    Myin kirpparilla, kun olin saanut hommattua tilalle 2015 pakkauksen harmaan ihanan kettupuvun. Se otettiin käyttöön syksyllä heti ilmojen viiletessä, mutta jäi harmillisen nopeasti pieneksi.
  • Valkovihreä toppahaalari, 68-74 cm
    Vaihdoin käyttämättömänä tutun kanssa 2015 pakkauksen turkoosiraidalliseen haalariin, josta tykkään kuosin puolesta enemmän. Haalari on ollut viileämmillä keleillä paljon käytössä, erityisesti ulkopäikkäreillä lämpöpussin tilalta. Isohkoa kokoa ja sopinee vielä tämän lopputalven.

Raitabody (äp 2014)
Pitkään menevä raitabody tuplanepeillä 2014 pakkauksesta.

Taisi sentään käytetyimpien lista olla pisin..? Määrällisesti tosin turhakkeiden määrä oli epäilemättä suurempi. Olin niin innoissani äitiyspakkauksesta, että vähän harmittaa kun romppeet jäivät lopulta niin vähälle käytölle. En tiedä olisiko tilanne eri, mikäli meille olisi osunut seuraavan vuoden pakkaus, joka oli omaan makuuni lähes täydellinen kokonaisuus. Joka tapauksessa 2014 pakkauksesta ei vaatteiden osalta ollut paljonkaan iloa rimpulavauvan kanssa, niiden koot ja mallit olivat selkeästi isommalle bebelle suunnattuja.

Itse olisin kaivannut enemmän oikeasti pieniä vaatteita, isompia voisi mukana olla vain ihan pari – siinä kohtaa vauvavuotta sitä vaatetta on kuitenkin kertynyt nurkkiin aivan tarpeeksi. Lisäksi alkuvuoden lapselle pakkauksen talvivarusteet jäävät helposti käyttämättä niiden ollessa ekana talvena liian isot ja toisena sitten jo liian pienet; kuitenkin kyseiset vaatteet ovat usein niitä pakkauksen odotetuimpia. Tarvikepuolella päivitystä on tämän meidän pakkauksen jälkeen tullut ainakin kuumemittarin ja tissirasvan muodossa, hyviä lisäyksiä molemmat ja olisi kyllä täälläkin ollut tarpeen.

Tässä valossa en mahdolliselle seuraavalle lapselle välttämättä ottaisi äitiyspakkausta, kun tarvikearsenaali on jo valmiina ja tekstiileistä kivoimmat saisi varmasti metsästettyä kirppareilta. (Asiaa ei onneksi tarvitse pohtia, ei meinaan ihan hetkeen ole lisää jälkikasvua tulossa. Kun nyt tuon yhdenkin kanssa selvittäisiin…)

Ps. Vannoin, etten koskaan laita blogiin kuvia, joissa lapsen kasvot on tarvinnut sensuroida. Mutta vannomatta paras, olisi meinaan tämä postaus jäänyt kuvien osalta varsin tyngäksi muuten.

23.2.2016
22:16

Ekat kunnon rattaat: Mountain Buggy Swift

Niin tyytyväinen kuin Emmaljunga Vikingiin olinkin, alkoi jossain kohtaa niiden kikkailu auton perään ottaa päähän. Istuin kasvot menosuuntaan paketin sai just mahtumaan purkamatta takaluukkuun, mutta koska käytimme istuinta aina selkä menosuuntaan, piti ratasosa aina kääntää tai irroittaa kokonaan auton kyytiin laitettaessa. Niinpä aloin kartoittaa vaihtoehtoja autokelpoisista rattaista, joissa olisi selkeät vaiheet 1) rattaat kasaan 2) paketti autoon. Pirpanan kasvettua uskaltauduin laajentamaan etsinnät myös sellaisiin, joissa lapsen saa ainoastaan kasvot menosuuntaan. Kävin liikkeissä testaamassa ja vertailin eri rattaiden ominaisuuksia Vikingeihin enkä oikein osannut päättää suuntaan tai toiseen.

Mountain Buggy: Swift (legacy)

Lopulta tuumasin, ettei tämä voi olla niin hankala asia – jos ostos ei mene nappiin, eiköhän kärryt saa myytyä eteenpäin. Niinpä eräänä syksyisenä iltapäivänä hurautin Euraan hakemaan kanssahullulta punamustat Mountain Buggy Swift -rattaat. Sinänsä yllätysveto multa, joka aiemmin vannoin neljän renkaan ja mustan rungon nimeen… Päätöstä helpotti yhden vaunuhullun kattava blogikirjoitus (postauksessa olevat kärryt ovat itse asiassa täsmälleen samat kuin nämä mitkä ostin) sekä ryhmässä saamani vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Huom! Meidän Swiftit eivät ole 2015 myyntiin tullut Swift 3.0, vaan sitä edeltävä malli. Mitoiltaan nämä mallit eroavat aika lailla, uudet kuulemma muistuttavat kooltaan enemmän nuken rattaita.

Vajaa 1-vuotias MB Swifteissä

Ensivaikutelma Swifteistä oli positiivinen: suhteellisen pienet rattaat mutta kuitenkin jämäkät työntää, kulkivat jopa leikkikentän hiekalla selkeästi Vikingejä helpommin. Kolmirenkaisuutta ei oikeastaan edes huomaa muuta kuin etuosalle kevennettäessä (esim. bussiin noustessa), kiikkerät Swiftit eivät missään tapauksessa ole, vaikka sitä vähän jännitinkin alkuun. Eturenkaan saa lukittua tarvittaessa, ja kolmen renkaan kanssa lukitukselle onkin ehkä tarvetta useammin kuin nelipyöräisten kanssa.

Eturenkaat lukitus
Eturenkaan lukitusnamiska.

Swiftit ovat inan alle 60 cm leveät, mutta Vikingien kapeuteen (Airit 54 cm) tottuneena ne tuntuvat yllättävän leveiltä. Kaupoissa olen yrittänyt monta kertaa viedä rekkejä yms. mukanani, kun toinen takarengas onkin jäänyt kiinni johonkin. Rattaat ovat myös aika pitkät, aisa lyhimmillään 102 cm (vrt. Vikingien 82 cm) ja käytössä toki vielä hieman pidemmät. Busseissa kulkeminen ei kuitenkaan ole millään tavalla hankalaa (vrt. teleskooppi-Happyt 109 cm), vaan Swifteillä sopii oikein mainiosti rivin jatkoksi.

Maalla auringonlaskun aikaan

Kunnon jousitus Swifteistä valitettavasti puuttuu ja esim. sadevesikourujen ylittäminen jalkakäytävällä on välillä todella töksähtelevää. Toisaalta maaseudulla rullaillessa mitään ongelmaa ei ole ollut: Swiftit kulkevat moitteettomasti niin hiekka- kuin peltoteillä. Ymmärtääkseni jousituksen kaipuiselle Mountain Buggyn vähän isommat mallit ovat the juttu, ja kieltämättä houkuttaisi joskus päästä testaamaan ainakin Urban Jungleja (tsek ihana Nautical), vaikka ne leveydeltään huitelevatkin reippaasti 60 cm paremmalla puolella.

Kuomu ja aurinkolippa
Kurkistusluukku

Swiftien kuomu on kooltaan kelvollinen; pientä kyytiläistä ei kovin hyvin suojaa, mutta pidemmän lapsen kanssa toimii varmasti paremmin. Aurinkolippa on omaan makuuni turhan lörppä, vaikka toki tuo kuomuun vähän lisäpituutta. Varsinaisen kuomun reunassa on selkeä vetoketjun hammastus ja nopea googlailu selvensi, että siihen saa kiinnitettyä Swiftien oman aurinkosuojaverkon (lisävaruste). Tavallaan kätevää, mutta saisi tuo suoja kyllä olla ihan vakiovaruste, kun rattaissa joka tapauksessa on se vetskarin toinen puoli. Yläosassa kuomua on kurkistusluukku, jonka saa pidettyä auki pienen tarran avulla. Ainakin pienemmän muksun kanssa kurkistusluukku on tarpeen, ja Swifteissä se on toteutettu mielestäni hyvin.

Mukiteline aisassa

Eräs kiva pikku lisävaruste Swifteihin kuuluu mukaan, nimittäin kankainen mukiteline työntökahvassa. Sen saa toki halutessaan myös irti, mutta itse olen todennut sen toimivan lisätaskuna vaikkapa hanskoille tai kangaskassille kauppareissulla. Aisassa roikkuu lisäksi ylimääräiseltä näyttävä hihna, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi työntäjän ranteeseen, jotta rattaat eivät pääse karkaamaan vahingossa. Meillä hihna ei ole tainnut olla käytössä kertaakaan, mutta jotkut varmasti arvostavat tämän sortin lisäturvallisuutta (myydäänhän vastaavia hihnoja myös erikseen).

Työntöaisa on muotoilultaan tosi kiva, mutta sen päällimateriaalista en oikein tykkää. Materiaali tuntuu kumin ja muovin sekoitukselta, siinä on paljon ohuita raitoja vieri vieressä ja jotenkin se vain tuntuu kovalta paljaiden käsien alla (hanskat kädessä asia ei luonnollisesti vaivaa). Jonkinlaisella kankaisella suojalla tämän “vian” tietysti saisi varsin helposti fiksattua.

Swiftien makuuasento
Istuimen selkänojan säätö

Istuimen selkänojaa säädetään remmeillä kummaltakin sivulta, eli hommaan tarvitsee kahta kättä. Toisaalta säätö on varsin yksinkertainen eikä säätämisen kanssa tarvitse säätää. :D Swiftien selkänoja menee täyteen makuuasentoon, mikä on kuppi-istuimen jälkeen oikein tervetullut ominaisuus. Pystyin asento sen sijaan on hieman makaava eli pienemmälle lapselle valjaat ovat ihan ehdottomat, ettei valu pois kyydistä.

Istuin ja valjaat
Vajaan vuosikkaan jalat asettuu kivasti

Valjaat ovat mielestäni perushyvät. Korkeusaukon vaihtaminen tosin oli aikamoista näpräämistä, onneksi sellaista ei tarvitse usein tehdä. Lisäksi haararemmissä oleva valjaiden lukko on suhteellisen iso ja näin ollen hankala saada esim. lämpöpussin vyöaukosta läpi. Turvakaari on topattu (irroitettavalla kankaalla) ja sen saa näppärästi irti kliksauttamalla. Sen voi myös ottaa irti vain toiselta puolelta ja työntää syrjään, jotta isompi lapsi pääsee kiipeämään itse kyytiin. Jalkatuki on metallinen eikä sitä saa säädettyä, mutta yllättävän hyvin se toimii pienelläkin matkustajalla.

Tavarakori ja jarru

Jarru vanhoissa Swifteissä on tuollainen metallihässäkkä ja toisinaan jalka ei tahdo osua oikeaan kohtaan, nuo punaiset päät kun ovat loppupeleissä aika ylhäällä maasta jarrun ollessa vapautettuna. Tavarakori on pienempi kuin aiemmissa kärryissämme ja muodoltaan luonnollisestikin kolmio. Hyvin sinne silti tavaraa saa mahtumaan ja niihin myös pääsee käsiksi suht helposti, jopa selkänojan ollessa makuulla. Korin sivuissa on näpsäkät taskut, joihin voi sujauttaa pienempää rompetta helpommin löydettäväksi.

Metallinen jalkatuki
Swiftit kasattuna

Ja sitten se kasaus! Kasaaminen tapahtuu jalkatuen sivuilta, toiselta puolelta pidetään varmistusvipu sivussa ja vedetään kummankin puolen namiskat yhtä aikaa ylös, jolloin eturengas taittuu rungon alle. Rattaissa on näppärä kasauslukko, joka kliksahtaa automaattisesti kiinni, kun rattaat ovat tarpeeksi pienessä paketissa. Emmaljungien kasausärsytyksen jälkeen Swiftit olivat varsin unelmat heittää kasaan, tosin eivät nekään kasattuna ole pienimmästä päästä paketin jäädessä suhteellisen pitkäksi. Kasauskoon lisäksi Swiftit saavat pienen miinuksen siitä, että kasaaminen naarmuttaa runkoa – ei toki näkyvästi vaan rungon alapuolelle, mutta perfektionistin silmin sekin voisi jättää tapahtumatta.

Tullsan sadesuoja (koko small) Swifteissä

Alkuun vältin liikkumista Swifteillä, jos vähänkin näytti sateiselta, koska mulla ei ollut niihin sopivaa sadesuojaa. Onneksi bongasin OzBabyn alekorista vitosella Tullsan ärtsyn vihreän suojan, joka on tarkoitettu pieneen rattaaseen (eli aisalle on aukko). Se istuu Swifteihin oikein passelisti eikä ollut kallis kokeilu.

Paitsi ettei sadesuoja lopulta ehtinyt montaa kertaa näitä rattaita suojata… Tulin siihen tulokseen, että Swiftit ovat joo ihan kivat, mutta eivät aja asiaansa tehtävässä johon ne alkujaan ostin. Suurimmat syyt luopumiseen olivat pitkähkö kasauskoko ja jousituksen puute. Jokusen viikon ne olivat myynnissä, kunnes päädyin tekemään vaihtarit toisen hullun kanssa. Ja se oli muuten erittäin onnistunut vaihtokauppa, mutta siitä lisää toisella kertaa! ;)

Förillä yli Aurajoen

Mountain Buggy Swift (legacy) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 59 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 102 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 100x59x36 cm (turvakaaren kanssa korkeus 42 cm)
  • Paino: 9,5 kg
  • Renkaat: 3 kpl ilmakumi, kaikki 10″
  • Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 78-106 cm
  • Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
  • Istuimen painoraja: 25 kg
  • Selkänojan korkeus: 49 cm
  • Kuomun alla tilaa: 55 cm
  • Istuimen makuupituus: 87 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 39×33 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Kevyet, mutta kuitenkin todella tukevat.
  • Mukavan kokoiset ilmakumirenkaat.
  • Korkea painoraja.
  • Kuomun kurkistusluukku.
  • Irroitettava ja sivuun kääntyvä turvakaari.
  • Tilavahko tavarakori, jossa sivuilla kapeat taskut.
  • Takarenkaiden ollessa irti tapit saa sisälle pois tieltä.
  • Irroitettava mukiteline kuuluu varustukseen.
  • Laadukkaan oloiset kankaat.

Risuja:

  • Leveys; 59 cm on tavallaan kapea, mutta omaan makuuni turhan leveä.
  • Jousituksen puute.
  • Pitkähkö paketti kasattuna.
  • Ei heijastimia lainkaan.
  • Työntöaisan materiaali.
  • Jalkatukea ei saa säädettyä.
  • Kuomuun kiinnitettävä aurinkosuoja ei kuulu varustukseen.
18.2.2016
22:58

Kolme asua tammikuulta

Syksyllä pohdin mitä jatkossa tekisin asukuville, joita on kiva tallentaa ja arkistoida, mutta aiempi julkaisukanava ei enää houkutellut jatkamaan entiseen malliin. Ajattelin kokeilla tällaista ratkaisua, että tallennan asuja edelleen kun siltä tuntuu ja tyrkkään niitä blogin puolelle joko yksittäin tai ryppäänä. Tammikuu hujahti ohi vauhdilla, joten pläjäytän nyt samaan postaukseen kaikki tammikuussa muistikortille tallentuneet asut – jopa huimat kolme kappaletta. Saa nähdä miten käy helmikuun, kun nyt painellaan jo iloisesti kuun jälkipuoliskolla eikä mulla taida olla yhtä ainoata asukuvaa otettu…

Päivän asu 23.1.2016

Ensin oma suosikkini näistä: asu illalta, jolloin yllätimme rakkaan siskoni polttareilla. Siksi kuvassa on mukana rekvisiittaa (Pinjacolada-blogista), yhtenä ohjelmanumerona oli nimittäin jokaisen vieraan ikuistaminen tulevan morsiamen kanssa photobooth-meiningillä. Kotona oli ollut aika härdelliä, joten heitin kassiin äkkiä jotain helppoa ja mukavaa vaatetta. Tilasin vihdoinkin himoitsemani Uhana Designin rosvokissapaidan, miesten S on passeli koko ja myös malli on mun mieleen enemmän kuin slimmi naisten versio. Gina Tricotin raitahame on vanha kirppislöytö ja huomasin sattumalta, että olen joskus vanhaan blogiin kirjoittanut samasta hameesta! Eri väriyhdistelmällä kylläkin, mutta hauskaa silti miten hame kuitenkin lopulta päätyi vaatekaappiini. Siniturkoosit sukkikset olen muistaakseni saanut Englannin tuliaisena, vannomaan en tosin mene. Korvissa on Fashionologyn sulkakorvikset, vuosien takaa nekin.

Päivän asu 16.1.2016Päivän asu 30.1.2016

Kuvaparin eka asu on tallennettu tyttären synttärijuhlien jälkeen, ihanasti tuossa kylppärin oven edessä. Musta mekko on with love Sanna Hopiavuoren Dahlia, jonka hankin vuosi sitten tyttären ristiäisiin. Tykkään mekosta tosi paljon, erityisesti mukana tulleesta kierrätysnahkavyöstä sekä epäsymmetrisestä helmasta, mutta jotenkin tuo kaula-aukko tuntuu toisinaan hankalalta. Hmmm. Kekkereiden teemaväreinä oli minttu ja oranssi, joten korviin laitoin Ann-Christine Mäkelän Kärki-korvikset ja jalkoihin päätyi H&M:n oranssit sukkahousut.

Viimeinen asu on Logomosta, kun kävin tuplakaason ominaisuudessa häämessuilla kuun lopussa. Uhanan t-paita jälleen, päällä lämmikkeenä kaverin siskon jäämistöstä löytynyt liehuhelmainen neuletakki. Farkut ovat sopivasti korkeavyöröiset Levikset, nahkalaukku Lumin ja kengät useamman talven palvelleet Ten Pointsin luottomaiharit. Korvissa on (muistaakseni, kuvasta ei oikein saa selvää) siskon Espanjasta tuomat niittikorvikset. Muutaman vuoden takainen minä olisi varmaan huokaissut pitkään näin tylsän tasasävyisestä asusta… ;)


Päädyin selailemaan varsin inspiroivia blogikirjoituksia tavaran karsimisesta ja hitsi, miten olisi tehnyt mieli saman tien ruveta siivoamaan omia nurkkia! Tiedän kaapissani olevan edelleen vaatekappaleita, jotka eivät vain pääse käyttöön tarpeeksi usein, jotta niitä kannattaisi pitää tyhjän panttina. Toki näin kotiäitinä ollessa ei ehkä parane koko garderobista luopua, kun jossain kohtaa sieltä kuitenkin pitäisi jälleen löytyä jotain työympäristöön sopivaa… Joitain juttuja olenkin jo laittanut Fb:n blogikirppikselle myyntiin (mm. parit raskauden jälkeen pieneksi jääneet kengät), mutta ehkä voisi muitakin kanavia kokeilla. Tämän vuoden tavoite numero yksi on kyllä ehdottomasti “turhat tavarat pois nurkista”!

17.2.2016
12:40

Minin ekat synttärikemut

Jälleen kerran voisin päivitellä ajan vinhaa kulumista, mutta eiköhän sitä ole tehty jo ihan tarpeeksi… Postausideoita on kyllä jemmassa useampia, mutta ne ovat sen verran suuritöisempiä, että saa nähdä milloin ehdin niitä näpytellä julkaisukelpoiseen kuntoon. Olisi kiva blogata useammin vaikka hieman kevyemmällä setillä, vaan kun se on mukamas niin pihvelin vaikeaa mulle! Viime vuoden viikkokuvahaasteen jälkeen on kamerakin saanut pitkälti levätä omissa oloissaan, ehkä tuli vähän ähky tai jotain. Mutta se siitä, nyt aiheeseen.

Kuvakollaasit eteisessä

Juhlimme tyttären 1-vuotissynttäreitä reipas kuukausi takaperin, oikeaa päivää seuraavana viikonloppuna. Pohdin ensin josko kekkerit olisi järjestänyt muualla, mutta nyt kun remontit alkavat vihdoin ja viimein olla valmiita, tuli sellainen olo että koti on se oikea paikka. Kutsuttavien määrään nähden meillä on niukasti neliöitä, mutta liukuvalla aikaikkunalla saimme mukavasti porrastettua yhtäaikaista ihmismäärää. Olin kerrankin aloittanut valmistelut ajoissa, vaan en siltikään ihan tarpeeksi ja esimerkiksi ensimmäisenä paikalle saapuneet vieraat pääsivät kiinnittämään valokuvia seinille. ;) Hienot kollaasit kyllä tulikin! Olin hippasen innostunut kuvien tilaamisessa ja suunnitellun kuvion (ykkönen) jälkeen oli vielä isohko nippu kuvia laittamatta, niitä sitten ripustajat keksivät lennossa muutaman jutun lisää. Vauvavuoden kuukausikuvat olin sentään saanut itse kiinnitettyä aiemmin, kun niissä oli tietysti tarkka järjestys.

Synttäriherkkuja

Tarjoilujen suhteen kuvittelin taas liikoja itsestäni (tai ajan riittävyydestä), onneksi edeltävänä päivänä meille majoittunut K-serkku ojensi auttavan kätensä. Siitä isoiso kiitos, ilman olisi varmaan puolet tarjoiluista jäänyt valmistumatta! Suolaista tarjolla oli lehtitaikinahyrrien (pesto-feta ja yrtti-paprika) sekä cocktailpiirakoiden muodossa, lisäksi siskon mies oli pyynnöstäni valmistanut jättimäisen kattilan popcorneja. Makeaosastoa oli metsäteemainen nakukakku (makuna porkkana-persimon), porkkanamuffinsseja, taatelikuivakakkua sekä miehen juhlapäivän aamuna väkertämä hedelmähai, jonka bongasin Marialta sopivasti joitakin päiviä aiemmin. Sinänsä tämä oli kelpo kattaus, mitä nyt suolaiset meinasivat loppua kesken ja makeaa taas jäi yli reippaasti… Kakusta olen varsin ylpeä, se onnistui erinomaisesti niin koristelujen kuin maun osalta, vaikken ollut ennen joulukuuta tehnyt eläissäni yhtään täytekakkua.

Poppareita piisaa
Poppareita olisi riittänyt naapureillekin. Huomaa tutut tötteröt.

Juomapöytä
Juomapöydän kilkkeet, kuumat juomat olivat turvallisuussyistä ylempänä.

Kynttilän puhallus kummitätien kanssa

Päivänsankari jaksoi hienosti juhlia koko iltapäivän, tosin kynttilöiden (yhteensä kaksi kertaa, kun oli kaksi kakkua) puhaltamista tuntui hivenen ihmettelevän. Lahjojen avaaminen oli kivaa ja toki myös uudet lelut kiinnostivat. Paketeista paljastui mm. Plaston musta mopo, kirjoja, Brion junarataa, keittiövälineistöä, pehmokasvikset sekä iso Nasu-pehmo jouluna saadun Ihaan kaveriksi. Juhlien jälkeen on siis riittänyt millä leikkiä! Illalla talon tyhjennyttyä juhlakalu olikin aika väsynyttä likkaa ja simahti alta aikayksikön.

Juhlat onnistuivat mielestäni oikein kivasti ja ehdin välillä jopa itsekin istahtaa hetkeksi alas seurustelemaan vieraiden kanssa. Oli ihanaa juhlia, kun talo oli täynnä ihmisiä! Siivoaminen ei tosin ollut aivan yhtä mukavaa, tiskikoneen avustuksesta huolimatta… Mutta kaikkiaan päivä oli kaiken sen vaivan arvoinen.

12.2.2016
23:19

Emmaljunga Viking ratasosalla

Kirjoittelin alkusyksystä pitkät pätkät meidän vaunuista numero kaksi eli Emmaljunga Vikingeistä, mutta tuolloin keskityin kyseisiin kulkupeleihin ainoastaan vaunukopan kanssa. Koppavaihe ei lopulta kestänyt kovin montaa kuukautta, vaikka olin ehkä kuvitellut sen edes vähän pidempään jatkuvan… Nyt joka tapauksessa on vihdoin vuorossa ajatuksiani Viikkareista tuon vaiheen jälkeen, ratasosan kanssa.

Huomioithan, että tämä postaus pohjautuu omiin mielipiteisiini ja ajatuksiini, jotka ovat yhtä oikeita (tai vääriä) kuin kenen tahansa muun. Vastaavia kirjoituksia Vikingeistä löytyy ainakin blogeista Hiekkaleikkejä sekä Pikku Tiikerin matkassa; kannattaa käydä kurkkaamassa, mikäli janoaa enemmän tietoa juuri näistä rattaista.

Ensimmäinen ajelu istuimessa
Ensimmäistä kertaa istuimessa.

Vikingit myydään osissa, eli runko (Ecco- tai ilmakumirenkailla) ja sille kaveriksi joko koppa tai istuin. Yhtä aikaa näitä ei voi käyttää (vrt. meidän ekat Briot kantokassilla), mikä tietysti saattaa aiheuttaa päänvaivaa säilytyksen suhteen. Mehän emme silloin keväällä Viikkareita ostaessa hankittu istuinta ollenkaan, vaan sen hain myöhemmin sitten kun sille tuli tarve. Jonkun aikaa aina jompi kumpi pyöri kämpässä irtonaisena, kunnes kesän lopulla myin kopan kokonaan pois.

Istuin selkä menosuuntaanIstuin kasvot menosuuntaan

Vikingien istuin on mallia kuppi eikä siihen sovi minkään sortin kantokassi, joten kovin pienellä vauvalla istuinta ei voi käyttää. Suositusikä on 6 kk ylöspäin; meillä tyttö siirtyi istuimeen 5,5 kk iässä ja kulki alkuun selkänoja alimmassa mahdollisessa asennossa. Kuppipenkki muistuttaa turvaistuimen asentoa ja puolivuotiaan kanssa se on varsin mainio, koska siinä bebe ei pääse valumaan samalla tavalla kuin ns. tavallisessa istuimessa. Istuimen saa kiinnitettyä lapsen kasvot joko menosuuntaan tai työntäjään päin, pienen kanssa jälkimmäinen on yleensä kivempi ja meillä ainakin istuin on ollut noin päin ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta. Istuimessa on olkapehmustein varustetut 5-pistevaljaat, joita on yksinkertainen käyttää ja tarvittaessa (esim. istuinsuojaa/lämpöpussia kiinnittäessä) ne saa myös helposti irti toisistaan. Turvakaaren saa avattua kummaltakin puolelta, mikä on varmasti kätevä ominaisuus isomman lapsen kohdalla, ja lisäksi kaaren saa kokonaan irti pidikkeineen kaikkineen (näppärä lämpöpussin kanssa).

Näissä kuvissa näkyvän istuinsuojan on tehnyt torniolainen Decoree, jolta saa tilattua pehmusteita (ja muutakin ratas- ym. tarviketta) omavalintaisella kankaalla ja täysin istuimen mittojen mukaan. Tuo pehmuste on kaksipuolinen, toisella puolella on kettuja harmaalla pohjalla ja toinen on pinkkiä siksakkia (mustaa ei harmiksi silloin ollut saatavilla).

Emmaljunga Viking ja istuimen suojaava kuomu
Tuuletusaukko kuomun takaosassa

Yksi Vikingien ratasistuimen iso plussa on kuomu: se on suojaava, säätyy hyvin eikä tunnu rimpulalta. Lisäksi siihen saa ostettua kivoja vaihtokuomuja kuten vaunukoppaankin. Aluksi ajattelin pärjätä peruskuomun kanssa ja piristää ilmettä istuinsuojalla, mutta jotenkin täysin musta istuinosa alkoi kuitenkin tuntua synkeältä. Syksyn alet onneksi pelastivat ja rattaat päivittyivät kertaheitolla raikkaammiksi omenanvihreän kuomun ansiosta. Vaunuverhoa tms. kuomun kanssa ei välttämättä tarvitse, sillä alin asento suojaa todella hyvin. Tuossa ylemmässä kuvassa kuomu ei itse asiassa ole edes vielä alimmillaan, sen saa tuosta käännettyä vielä niin että turvakaarikin peittyy; itse tosin harvemmin olen kuomua pitänyt ihan niin alhaalla. Kuomun takaosassa on verkko, joten ilmanvaihtokin on siis kunnossa.

Alemmassa kuvassa näkyy myös istuimen selkänojan säätöhihna. Se ei ihan aina ollut mun kaveri ja välillä sitä joutui hetken rensklaamaan, pääsääntöisesti kuitenkin toimi ok. Selkänojan asentoja on kolme ja lisäksi ns. nolla-asento, joka on tarkoitettu käytettäväksi rattaiden kasaamisen yhteydessä. Alin käyttöasento (ks. ylempi kuva) on siis aika pysty täyteen lepoasentoon verrattuna, mutta hyvin meidän ipana noissa viihtyi ja usein nukkuikin.

Emmaljunga Viking: sadesuoja ratasosassa

Emmaljungan oma Vikingiin tarkoitettu sadesuoja pitäisi sopia sekä vaunukopan että istuimen kanssa. Kopan kanssa se olikin aivan loistava, mutta istuimen kanssa en jostain syystä ole saanut sitä asettumaan kunnolla. Ei se siis vettä päästä läpi eli siinä mielessä ajaa asiansa, mutta näyttäähän se nyt hippasen hassulta kuten kuvastakin voi päätellä. Ilmeisesti istuvuus olisi parempi, mikäli jalkatuki (säätyvä muuten sekin) olisi alemmassa asennossa, mutta pienen muksun kanssa itse ainakin tykkään ennemmin pitää sitä ylhäällä.

Emmaljunga Viking: kasaus istuin selkä menosuuntaanEmmaljunga Viking:  kasaus istuin kasvot menosuuntaan
Emmaljunga Viking:  kasaus istuin erikseen

Niin mahtavat rattaat kuin Viikkarit ovatkin, on kasauksesta pakko antaa miinusta. Tai no, itse kasaamisessa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, mutta se kasauskoko voi huh! Vaikka kopan kanssa Viikkarit mahtuvat meidän Civicin takakonttiin oikein passelisti, istuimen kanssa paketti jotenkin täysin epäsopiva sinne. Varsinkin istuin selkä menosuuntaan (1. kuva) paketista tulee ihan järkyttävän iso, 105x54x55 cm (PxLxK); kopan kanssa pituus on yli 10 cm lyhempi. Istuin toisinpäin (2. kuva) paketti lyhenee 85 senttiin, ja irroittamalla turvakaaren saa korkeudestakin useamman sentin pois. Omasta mielestäni kätevin tapa on laittaa runko ja istuin erikseen (3. kuva), jolloin paketin koko on 85x54x47 cm ja takakonttin mahtuu ehkä muutakin rattaiden lisäksi. Vikingit eivät siis mun mielestä ole kovinkaan kätevät matkarattaat, vaikka muuten ovat älyttömän näppärät kulkupelit. (Olen tosin kuullut niitä siihenkin tehtävään hankittavan, ehkä muilla sitten on isommat autot ja/tai takakontit…)

Emmaljunga Viking maalla
Maallakin kulkee mukavasti, kiitos ilmakumirenkaiden.

Tässä kohtaa lienee sopiva väli kertoa, että Vikingit ovat itse asiassa jo ehtineet lähteä meiltä eteenpäin..? :D Syksyn tullen aloin sivusilmällä katsella enemmän autoon sopivia kärryjä ja lastenvaunuhulluus iski ovelasti takavasemmalta. Loppuvuodesta totesin Viikareiden liikkuvan harvoin eteisestä mihinkään, päikkäreilläkin tyttö heräili niissä aina kesken kaiken. Kun meille sitten eksyi (tosiaan siis aika vahingossa, tästä lisää joskus toiste) sopivat korvaajat, päätin haikein mielin luopua Vikingeistä ja toivoa niille uutta, rakastavampaa kotia. En ehtinyt tehdä edes myynti-ilmoitusta, kun ostaja jo löytyi – kanssahullu otti koko paketin ja vielä ennen vuoden vaihtumista pakkasin koko setin laatikkoon, minkä jälkeen meidän ekat ja toistaiseksi ainoat Emmaljungat matkasivat Kuopioon seuraavalle käyttäjälle. Sen jälkeen olen aina silloin tällöin bongannut kärryt Fb-ryhmästä, vaikuttaa siltä että hyvään kotiin pääsivät. :’)

Hiekallakin kulkee joten kuten
5 kg mansikkaa tavarakorissaGraafista

Emmaljunga Viking Air (2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 54 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 82 cm
  • Kokoontaitettuna (istuin eteenpäin/taaksepäin, PxLxK): 85x54x50 cm/105x54x55 cm
  • Paino: 11,8 kg
  • Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 10″ ja edessä 7″
  • Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 59-106 cm
  • Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (+ 1 kasaukseen), selkänoja ei mene täysin makuulle
  • Istuimen painoraja: 15 kg
  • Selkänojan korkeus: 52 cm
  • Kuomun alla tilaa: 56 cm
  • Istuimen makuupituus: 105 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×30 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Koko! Pienet ja kapeat rattaat, joilla mahtuu about mistä ja minne vain.
  • Suht kevyet, oikein mukavat työntää.
  • Kääntyvät, lukittavat eturenkaat.
  • Nivelaisa, jota saa hyvin säädettyä.
  • Suojaava kuomu, lisävarusteena saa eri väreissä ja kuoseissa.
  • Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
  • Säädettävä jalkatuki.
  • Kelvollisen kokoinen tavarakori.

Risuja:

  • Kasauskoko! Miten pienistä rattaista voikin tulla niin iso paketti..?
  • Renkaat voisivat olla hivenen isommat ja mahdollisesti kapeammat (vrt. Emmaljungan muut ilmakumilliset mallit).
  • Jousitus saisi olla pehmeämpi.
  • Ei heijastimia lainkaan.
  • Kuppi-istuin (tosin tämä voisi tavallaan olla myös plussien puolella).
  • Vähän ehkä hassunnäköiset, kun istuin on kasvot menosuuntaan.
Scroll Up