{ Arkisto } Lokakuu 2016

18.10.2016
23:29

Muistoja kesältä

Jumahdin tänään selailemaan viime kesän kuva-arkistoja ja sitten päähän pälkähti muistiin merkkaamani Ainon postaus kesän loppumetreillä. Jäin ihan miettimään mihin mun kesä oikein hujahti, kun se tuntui olevan niin kovin lyhyt – kuin olisi ollut vain täällä pikaisesti pyörähtämässä.

Kesästä 2016 muistan…

Ahkera pikkutyyppi

työelämään paluun ja uuteen arkeen totuttelemisen.

kesäloman, jolloin ehti tehdä vaikka mitä vaikka se lyhyt olikin.

esikoisen päiväkodin aloituksen.

Viikon vanhat varpaat

pienet varpaat ja niiden viikon vanhan omistajan.

että olin alppiruusupuistossa saadessani viestin, että em. vauva syntynee pian.

keskikesän valon.

1 + 1 = 2

hyttyslauman, joka oli päässyt ikkunanraosta sisään ja pistänyt tyttöön yli 90 kutiavaa paukamaa.

puolitoistavuotiaan hymyn hänen päästessään ekaa kertaa ajelemaan possujunassa.

Seikkis-retken, jolla oli mukana molemmat kummitädit.

kahdet 1-vuotissynttärikemut.

Elokuu ja pihlajanmarjat
Taivas kuin tulessa

häkellyttävät auringonlaskut, kotona ja reissussa.

huolen jälkikasvun lievästä aivotärähdyksestä.

säikähdyksen, kun vain hetki sairaalakeikan jälkeen pimu onnistui tulemaan voltilla keinusta alas.

Asuntomessut ja Koti Pentik

asuntomessujen inspiroivat kodit (joista en vieläkään ole koonnut muistiinpanoja).

kun me saimme vihdoin takaisin maalauksessa olleet sisäovet.

haaveilun omasta talosta maalla.

tyttären siirtymisen pois pinnasängystä.

Kummitädin kanssa Seikkiksessä

lastenvaatehurahduksen: Gugguun petroolit frillat, Vimman lettilippis, Mini Rodinin ärtsyn keltainen tuulitakki, kummitädin Lontoosta tuomat punaiset Niken lenkkarit.

oman tyyli- ja tukka- ja ties minkä ahdistuksen, leggingseissä elämisen ja töihinpaluun kerryttämät ylimääräiset kilot.

inttikaverin, joka Helsingissä kävi ostamassa mulle liikkeen viimeisen lettitunikan ja lähetti sen postissa.

siniset hiukset, jotka värjäsivät hiusharjan.

Geokätköilytapahtuma Kalajoen hiekkasärkillä
Oravainen

kätköilyreissut georouvien kesken niin lähellä kuin kauempanakin.

ensimmäisen vierailuni Kakolaan.

Repoveden mustikat sekä pihan perällä olevan aitan, jossa nukuimme varmasti koko perhe kesän makoisimmat unet.

Elokuiset häät

elämäni ensimmäisen itse ostamani polkupyörän.

että meillä oli koko kesän samat rattaat.

pitkään yhdessä olleen ystäväpariskunnan hääjuhlat.

kesän päättävän lomamatkan pohjoiseen.

9.10.2016
16:34

Yllättävä ihastuminen: Easywalker Mosey

Viime jouluna meillä oli tilanne se, että rattaita oli talossa yhtä aikaa kolmet. Swiftit olivat olleet myynnissä jo tovin eikä kukaan tuntunut olevan niistä tosissaan kiinnostunut, vaikka silloin mun niitä ostaessa innokkaita oli useampia. Sain sitten vaunuhulluissa vaihtoehdotuksen itselleni tuntemattomamman hollantilaisen merkin Easywalkerin suunnilleen saman ikäisiin ja kuntoisiin Mosey-rattaisiin ja hetken pähkäiltyäni totesin, että mikä jottei sitä voisi ikään kuin “samalla vaivalla” testata vähän toisenlaisetkin kulkupelit. Ja näin jälkiviisaana on helppo todeta, että onneksi näin tein! Sen sijaan luopuminen oli pienoinen erhe, tai ainakin meillä tähän asti käyneistä rattaista Moseyt ovat ainoat, joita kaipaan edelleen. ♥

Easywalker: Mosey

Koska en ollut etukäteen ottanut Moseysta selville juurikaan mitään, oli paketin avaaminen varsin jännittävää. Ensivaikutelma oli ehkä vähän hämmentynyt, en meinaan ollut tajunnut miten pienet rattaat on kyseessä! Renkaiden koko näytti hyvältä mutta materiaali epäilytti, sillä nämä olivat meille ensimmäiset ei-ilmakumeilla varustetut kärryt. Myös teleskooppiaisa mietitytti, koska aiempi kokemukseni Happyjen aisan kanssa oli vielä liian hyvin muistissa.

Parasta Moseyssa on ehdottomasti kapeus ja muutenkin kompakti koko. Leveyttä (tai tässä tapauksessa kapeutta, heh) on 54,5 cm eli aika samoissa Vikingien kanssa. Näiden kahden välillä voisi vertailua tehdä enemmänkin ja muistin juuri, että mähän räpsin jokusen kimppakuvan silloin kun nuo olivat meillä molemmat yhtä aikaa… Vertailupostaus siis tulossa seuraavaksi!

Vaahtotäytteiset renkaat eivät puhkea
Eteenpäin pääsee loskassakin

Moseyssa on siis vaahtotäytteiset, puhkeamattomat renkaat ja eturenkaat saa lukittua. Rengaskoko (8″) on oikein kelpo ja itse tykkään siitä, että eturenkaat ovat samaa kokoa eikä mitkään minimaaliset takarenkaihin verrattuna. Kyllä noiden renkaiden kanssa kykenee elämään ja olemaan, mutta kovathan ne ovat ja epätasaisella alustalla aika kolisevat. Muistan ikuisesti kun erään kerran maalla rytyytin Moseylla vastalanattua hiekkatietä… Rattaat täristivät niin järkyttävästi, etten voinut kuin nauraa! :D Jonkinlainen jousitus Moseyssa on, mutta ei niin hyvä että se auttaisi kovin pitkälle. Ilmakumirenkailla ja vähän paremmalla jousituksella tämä olisikin about täydellinen paketti.

Kuomun aurinkolippa
Erittäin suojaava kuomu myös makuuasennossa
Kuomu korkeimmillaanKuomu alimmassa asennossa

Yksi Moseyn parhaista puolista on erinomainen kuomu. Perusasennossa siinä on kaksi kangasosaa, mutta lisäksi edestä saa otettua esiin hieman kevyemmän aurinkolipan ja takaosasta vetoketjun alta paljastuu vielä yksi osa lisää. Ei paljoa ole vaunuverholle tarvetta! Kuomua voi säätää myös pystysuunnassa, jolloin kuomun alle mahtuu näpsäkästi isompikin kyytiläinen. Moseyt myydään usein “koko pakettina” eli runko + kuomu + istuinpehmuste (+ mahdollisesti myös erillinen vaunukoppa), mutta kuomuja ja pehmusteita myydään erikseen, joten rattaiden värin vaihtaminen on varsin helppoa. Nämä meidän Moseyt oli varustettu Berlin Grey -värisetillä, joka on oikein nätin sävyinen harmaa.

Moseyn nahkapäällysteinen teleskooppiaisa

Työntöaisa, tuo suuri epäilykseni aihe, osoittautui yllättävän hyväksi. Säätö on portaaton, joten itselle sopivan korkeuden löytää varmasti. Alimmassa asennossa aisa on todellakin matalalla ja näin ollen sen saa esim. bussissa loistavasti pois ohikulkijoiden tieltä. Keinonahkaisesta aisasta on mukava pitää kiinni myös paljain käsin ja myönnettävä on, ettei tuo ulkonäön puolestakaan ole paha – päinvastoin. Aisassa on kummallakin puolella pienet koukut, johon voi laittaa kassin tms. roikkumaan. Painopiste (ainakin istuin selkä menosuuntaan) Moseyssa on sellainen, että aisassa voi roikkua aika paljon tavaraa eikä rattaat silti kovin helposti keikkaa. Keuliminen esim. kanttareiden yli tuntuu alkuun todella raskaalta, mutta oikea tekniikka ja sopiva aisan korkeus auttavat asiaa paljon.

Selkänoja pystyimmässä asennossaSelkänojan toiseksi pystyin asento
Selkänojan lepoasentoSelkänojan makuuasento

Moseyn selkänojan saa neljään eri asentoon, joista ylin on todellakin pysty ja alin täysi makuuasento. Meidän kyytiläinen oli 1-vuoden molemmin puolin ja istuimen pystyin asento tuntui jopa liian pystyltä, mutta onneksi seuraava asento oli toimiva eikä asento valahtanut niin kuin B-Motioneissa. Selkänojan säätö tapahtuu istuimen takaa, kuomun ns. alla on kaksi poikittaista tankoa (ks. vähän alempana olevan kuvasarjan eka kuva), joita painetaan yhtä aikaa toisiaan kohti. Jalkatuki on myös säädettävä, siinä asentoja on kaksi. Mitään säätönamiskaa ei ole, kunhan vain painaa tai nostaa jalkatukea niin että se kliksahtaa toiseen asentoon.

Valjaat ja aukeava turvakaari

Valjaat eivät ole parhaimmasta päästä, lähinnä syystä etteivät ne irtoa toisistaan. Lisäksi valjaat laitettava yhtä aikaa kiinni, mikä rimpuilevan lapsen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa. Pelkkiä lannevöitä ei siis saa käyttöön mitenkään kivasti, ja myös istuinpehmusteen/lämpöpussin vaihtaminen on hippasen rasittavaa (valjaat aukeavat ainoastaan yläosasta pujottelemalla). Olkapehmusteet sen sijaan lukeutuvat plussiin: ulkoreunoissa on tarraa ja yläosassa on pieni kuminauha, jonka avulla ne pysyvät oikeilla kohdilla eivätkä valu mihin sattuu. Pieni mutta erittäin kätevä lisä! Turvakaari on ulkonäöltään kevyt, materiaali on samaa kuin aisassa. Kaari on irroitettava ja sen voi kääntää sivuun + mikä tärkeintä, rattaat kasautuvat kaaren kanssa näppärästi. Haararemmiä ei ole, mutta istuimen muotoilu on sellainen, etten välttämättä sitä kokisi edes tarpeelliseksi.

Moseyn kelvollisen kokoinen tavarakori sekä jarru

Jarrun painike on Moseyssa työntäjästä katsottuna keskellä, mutta sen verran ylhäällä että toisinaan sai ihan hakea missä kohtaa se oikein olikaan. Jarrun kanssa saa myös olla tarkkana, että se varmasti lukittuu – tarvittaessa liikuttaa rattaita inan eteen tai taakse, jotta jarru klonksahtaa paikalleen. Bussissa varsinkin kiva ylläri, jos jarru ei olekaan mennyt päälle… Tavarakori on suht tilava, mutta hivenen hankalasti saavutettavissa. Takapuolelta on ainakin istuimen ollessa selkä menosuuntaan turha edes yrittää, parhaiten tavarat saa sujautettua edestä tai sivuilta. Yllättävän paljon tuo kori kyllä veti, kävin meinaan Moseylla niin messuilla kuin 3+1-päivilläkin eikä loppunut tila kesken.

Kasaus istuin selkä menosuuntaan:
Easywalker Mosey: kasaus istuin selkä menosuuntaanEasywalker Mosey: kasaus istuin selkä menosuuntaan

Kasaus istuin kasvot menosuuntaan:
Easywalker Mosey: kasaus istuin kasvot menosuuntaanEasywalker Mosey: kasaus istuin kasvot menosuuntaan

Moseyn kasaus on sinänsä ihan näppärä, joskin monivaiheinen (kuvat alla). Miinusta kasaus saa siitä, että eturenkaat tekevät jälkiä tuohon välissä olevaan poikkitankoon. Muutenkin eturenkaat eivät aina tunnu asettuvan kasatessa hyvin, vaan jäävät välillä ihme asentoihin, jolloin paketti ei esim. pysy nojaamassa seinää vasten. Runko lukittuu automaattisesti ollessaan tarpeeksi tiiviisti kiinni, mutta istuin jää vain tuohon noin hengaamaan ja rattaita nostaessa se välillä tahtoo ikään kuin aueta vähän. Aisasta johtuen Moseyt ovat kokoontaitettuna aika pitkä (melkein metrin) paketti, vaikka onhan se paljon pienempi kuin monilla muilla käännettävällä istuimella varustetuilla rattailla. Plussaa ehdottomasti siitä, ettei tarvitse irroittaa mitään ja että kasaus onnistuu istuin kumpaankin suuntaan!

Moseyn kasaus: 1) selkänoja alas eteenMoseyn kasaus: 2) työntöaisa alimpaan asentoon
Moseyn kasaus: 3) istuimen alta kasauskahvasta kiinniMoseyn kasaus: 4) kasauslukko lukitsee rungon

Moseyn pakettiin laittamisessa on tosiaan useampi vaihe, mutta ihan simppeli ja looginen systeemi kuitenkin:

  1. Selkänojan säätötangoista kiinni ja taitetaan istuin kaksin kerroin.
  2. Aisa säädetään alimpaan asentoon.
  3. Kiskaistaan paketti kasaan istuimen alla olevasta kasauskahvasta.
  4. Runko lukittuu automaattisesti, kun etu- ja takaosa ovat tarpeeksi lähellä toisiaan.

Tähän muuten löytyy videoita Youtubesta, mikäli nämä mun sepustukset jättivät vielä epäselvyyksiä asian suhteen. ;) Aukaiseminen tapahtuu luonnollisesti päinvastaisessa järjestyksessä. Moseyt painavat himpun yli 10 kiloa, joten ovat mukavan kevyt paketti nostella auton kyytiin.

Tullsan sadesuoja (koko small) Moseyssa

Koska Moseyt ovat pienikokoiset, sadesuojan on parempi myös olla suht pieni. Tullsan pienen kuomurattaan suoja sopii hyvin, tosin aisalle tarkoitetulle aukolle ei tietenkään ole tarvetta. Ostin itse asiassa testiin saman merkin pienen vaunukopan suojan, mutta se oli ihan muutamasta sentistä kiinni ettei sopinut rattaiden päälle, kun istuin oli täysin makuulla ja jalkatuki ylemmässä asennossa. Kuvassa näköjään sadesuoja ei edes mene jalkatuen alta, vaan jää lämpöpussin mukana jalkatuen päälle.

Moseyt olivat meillä talviseen aikaan, joten useimmiten niissä oli lämpöpussi kiinni. Vikingeihin ja Swifteihin passeli The Buppa Brandin kettupussi oli turhan muhkea, onneksi postauksen kuvissakin näkyvä Mini Rodinin minttupussi asettui huomattavasti kivemmin. Yhtä paksu se ei ole enkä pakkasella olisi laittanut siinä ulos nukkumaan, mutta pussi oli näppärä käyttää Moseyssa, kun siinä ei ole erillisiä valjasaukkoja vaan pitkät pystysuuntaiset tarrat.

Nää on kyllä huiput cityrattaat! Käytiin tänään 3+1:llä, näpsäkästi mahtui pujottelemaan melkein mistä vaan ja tavarakori imaisi ostokset mukisematta.

Easywalker Mosey (2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 54,5 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 78 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 96x55x40 cm (kasvot menosuuntaan korkeus 36 cm)
  • Paino: 11,4 kg
  • Renkaat: 4 kpl vaahtotäytteiset (puhkeamattomat), kaikki 8″
  • Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 79-106 cm
  • Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, 4 asentoa
  • Istuimen painoraja: 20 kg
  • Selkänojan korkeus: 53 cm
  • Kuomun alla tilaa: 52-64 cm
  • Makuupituus: 97 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×36 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Pienet ja näppärät joka paikan rattaat! Lyhyytensä ansiosta erinomaiset julkisissa.
  • Käännettävä istuin.
  • Erinomainen kuomu, jonka värivariaatioita saa hankittua erikseen.
  • Säädettävä jalkatuki.
  • Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
  • Pystyin asento on pysty eikä lapsi valu istuimessa.
  • Sopivan kokoiset renkaat, kaikki samaa kokoa ja kuitenkin edessä kääntyvät.
  • Tavarakoriin mahtuu yllättävän paljon tavaraa.
  • Aisaan voi ladata rompetta ilman että rattaat muuttuvat rimpuloiksi tai keikkaavat.
  • Valjaiden olkapehmusteet pysyvät paikallaan.

Risuja:

  • Runko naarmuuntuu helposti kasauksesta.
  • Pitkähkö paketti kasattuna, vaikka muuten onkin ihan näpsäkkä systeemi.
  • Keuliminen vaatii oikean tekniikan ja aisan sopivan korkeuden.
  • Olematon jousitus.
  • Puhkeamattomat renkaat aika kolisevat vähänkään epätasaisella alustalla.
  • Valjaat laitettava yhtä aikaa kiinni (hankalaa jos lapsi rimpuilee vähänkin).
  • Ei voi käyttää pelkkiä lantiovöitä.
  • Valjaista johtuen istuinpehmusteen/lämpöpussin vaihtaminen ärsyttävää.
  • Makuuasennossa selkänojan ja kuomun väli tuntuu hieman ahtaalta.
  • Tavarakorin käyttö ainakin isompien kassien yms. kanssa hankalaa.
  • Kasattaessa istuin ei lukitu millään tavalla, ainoastaan runko.
  • Ei heijastimia.
8.10.2016
12:31

Syyskuun sähellykset

Syyskuussa 2016…

Poro aterioimassa

  • olimme ekat päivät vielä Lapissa. Kävimme kylpylässä Levillä ja ulkona syömässä sekä nautiskelimme viimeisistä lomapäivistä.
  • ajelimme pohjoisesta kotiin. Yöpymispaikaksi matkan varrella valikoitui Kokkola ja siellä sama hotelli kuin ihan ensimmäisellä Lapin reissullamme.

Viimeisen Lappi-illan aktiviteetit. #vacation #playing #cardgame #guillotine #beer #jäkälästout #jouninkauppa #äkäslompolo #ruskaretki2016One word: #geokätköily (ja kaverin 1000. löytö) #bridge #underthebridge #river #tornionjoki #pello #geocaching #ruskaretki2016

  • paluumatkalla etsimme S:n geokätkön nro 1000 (oikeanpuoleinen kuva yllä) ja olikin kyllä huikea kätköpaikka! Ruotsiin menevän sillan alla, maastoarvo 4 ja alapuolella virtasi Tornionjoki.
  • jatkoimme minin kanssa keväältä tuttua naperosirkusta. Ei sitä kyllä iltaisin töiden jälkeen ole ihan yhtä jaksavainen harrastamaan, kun vertaa aiempaan kokemukseen aamupäiväjumpasta silloin kotona ollessa…

Kakolan selli

  • kävin jälleen Kakolassa tiimi-illan yhtenä ohjelmanumerona. Sen lisäksi olimme ajamassa kartingia (hauskaa!) sekä syömässä Pippurimyllyssä, jonka portobello-halloumiburger yllätti positiivisesti.
  • mies onnistui ruttaamaan auton takaosan liikenteessä. Ei onneksi käynyt pahemmin, kun nopeutta oli vähän, mutta harmittaahan se ylimääräinen rahanmeno ja korjauksen vaiva silti.

Kummityttö 3 vee! #cake #sweet #delicious #goddaughter #3years #latergramKäytiin tsekkaamassa #finlayson'in poistopäivät, oli onneks halpa reissu. 😄 #pyynikki #tampere #kids #mygirl #kidsstyle #minirodini #papustories #nike #miroju #latergram

  • olin tyttären kanssa kaksilla 3-vuotissynttäreillä, hurjaa miten isoiksi päivänsankarit ovat jo kasvaneet!
  • vietimme Tampereella kummitytön synttäreiden ohessa lopulta koko viikonlopun ja kävimme mm. Finlaysonin poistopäivillä Pyynikillä.

Taaperot touhuaa

  • perjantaivapailla olimme mm. pyöräretkellä Kuuvannokassa sekä juoksentelemassa Turun linnan puistossa. Myös 3. Linjan lounas tuli testattua, oikein maukasta vaikkei ihan listan mukaista sapuskaa ollutkaan tarjolla.
  • sairasteltiin koko perhe, lapsi sen aloitti ja me vanhemmat seurasimme perässä. Oli onneksi perusflunssaa vaan eikä enterorokkoa, jota oli päiväkodissa liikkeellä.

Nosh-kutsut

  • pidimme S:n kanssa Nosh-kutsut meillä ja vaatteiden hypistelyn ohessa herkuttelimme Kinder-piirakalla sekä omena-lakritsimuffinsseilla.
  • teimme vaunuhullujen retken Helsinkiin ja kävimme pyörittelemässä Bugiksia, niitä kun ei Turussa myydä. Halvat junaliput vaan muuttuivat hippasen kalliimmiksi, kun tämä lahopää muisti paluujunan lähtöajan väärin ja myöhästyimme muutamalla minuutilla junasta.
7.10.2016
14:26

Pimenevä syksy ja somettava mutsi

Mitä ihmettä, melkein kuukausi jo ehtinyt hujahtaa edellisestä postauksesta! Vähän on hakemista sekä sovittelemista tämä työ- ja päiväkotiarki edelleen… Päivät tuntuvat jotenkin tosi lyhyiltä eikä öisin meinaa ehtiä nukkua, kun olisi niin paljon tekemistä ja ihmettelemistä. Blogejakin olen lukenut viime aikoina todella vähän, kun ei vaan muka kerkeä. Ja pakko se on myöntää, ettei tässä iässä oikein tahdo enää millään viiden-kuuden tunnin yöunilla pärjätä.

Aurinko laskee Repovedellä I
Aurinko laskee Repovedellä II
Aurinko laskee Repovedellä III

Suurin aikasyöppö on epäilemättä muhun iskenyt joku ihmeen someaddiktio. Roikun ihan liikaa kaiken maailman Fb-ryhmä sun muita selaillen, mikä taas aiheuttaa pakkosaada-fiilistä vähän kaiken suhteen. Aivan pimeetä! Taidan ottaa asiakseni vähentää somettamista ja keskittyä mieluummin vaikkapa tämän blogin pariin, olisi meinaan kuva-arkistoissa purettavaa vaikka millä mitalla. Voisi tietty välillä tarttua esim. lehteen tai kirjaan, mutta ehkä mä nyt etenen pienin askelin…

Vähemmän somea -haaste saa luvan alkaa NYT ja näin ensialkuun muutama kuvamuisto kesältä; upea auringonlasku Repoveden kansallispuistossa. On muuten kännykällä räpsäisty nämä kuvat, yllättävän hyvin onnistuivat.

Scroll Up