{ Arkisto } 2017

21.7.2017
17:18

Pikakuulumiset muuton keskeltä

Viime viikolla teimme pienen Kaakkois-Suomen turneen mökkeilyn ja Asuntomessujen merkeissä, tämä viikko onkin sitten mennyt varsin tiiviisti vanhan kodin pakkausrumban sekä seuraavan kodin ehostuksen parissa. Muutamme siis toistaiseksi isovanhempieni omistamaan 40 m3 pikkukaksioon, joka sattui olemaan sopivasti vailla vuokralaista. Vähän jännittää, miten mahdumme yli 20 neliötä nykyistä pienempään kotiin – erityisesti kun vauvankin pitäisi viimeistään parin kuukauden päästä syntyä. Osa tavaroista ja huonekaluista menee toki säilytykseen, mutta aika paljon on sitä ihan perusrompetta, jota säännöllisesti tarvitaan. Ei muuta kuin karsimista, karsimista samalla kuin pakkaa omaisuutta laatikoihin!

Asunnossa on tehty linjasaneeraus vuosi sitten, jolloin keittiö ja kylpyhuone on uusittu nykyaikaisemmaksi. Tosi kivasti onkin saatu esim. kaappitilaa pieneen keittokomeroon ja myös materiaalit on simppeleitä perusvärejä, valkoista ja harmaata. Seinäpintoja on päivitetty jokunen vuosi takaperin, lähinnä jonkun nurkista löytyneillä materiaaleilla ja tässä välissä ne ovat ehtineet ottaa normaalia elämisosumaa, joten pyysimme mummilta lupaa vähän maalailla ym. ennen muuttoa, kun meiltäkin löytyi läjä maaleja varastosta. Olohuoneen seinät ovat onneksi maalipinnalla, makuuhuoneen tapettien kanssa on joutunut hieman ähräämään – ja siellä mies on tälläkin hetkellä. Kohta onneksi pääsee maalaushommiin, mikä toivottavasti sujuu jotakuinkin sutjakkaasti. Olohuoneen yhtä seinää varten kävin duo-livingistä hakemassa pussin kalkkimaalia, jännää päästä vihdoin kokeilemaan sitä.

Tän viikon työmaa näyttää joltain kartalta. #renovation #wall #wallpaper #50s #apartmenthouse #remppa #remontointi #momokoti #50luku #kaksio #enjaksanutlaskeamontakokerrosta
Historian havinaa since 1957.

Mies tosiaan hoitaa pääosin tuon remppapuolen, mä taas olen tyttären kanssa kotona ja koitan hoitaa kaikkia juoksevia asioita pakkaamisen ohella. Onneksi pimu vielä nukkuu päiväunet, niiden aikana ehtii kaikenlaista. Vähän tietysti harmittaa tuon 2,5-vuotiaan puolesta, kun koko ajan on kauhea häslinki päällä eikä oikein ehdi antaa tarpeeksi huomiota… Vaikka suhteellisen lyhyt aikahan tämä pariviikkoinen on.

On tehty virallinen muuttoilmoitus, lähtöilmoitus vanhaan taloyhtiöön, tuloilmoitus uuteen.

On irtisanottu vanha sähkösopimus ja hoidettu nettiliittymän siirto.

On tilattu vanhan minijääkaapin korvaava jääkaappipakastin sekä kylpyhuoneeseen mahtuva pyykinpesukone.

Jääkaappipakastin tosin saapuu reilu viikko muuton jälkeen, mutta pakastimen sisällölle (mm. tämän kesän mansikat!) onneksi löytyi väliaikainen sijoituspaikka suht läheltä uutta kotia. Pesukoneen saapuminen on sekin pieni mysteeri vielä, siihen asti voimme hyödyntää taloyhtiön pesutupaa. Vähän olen itkenyt sitä, ettei meidän loistava Samsungin sivusta täytettävä kone kerta kaikkiaan mahdu tuonne, mutta sille ei nyt vaan voi mitään. Taidan laittaa senkin varastoon, jotta saan takaisin käyttöön sitten joskus kun meillä on taas isommat tilat.

Mitäköhän vielä pitäisi muistaa..? Tärkeimmät asiat ennen muuttoa taitaa sentään olla hoidettu. Nyt vain takaisin pakkauspuuhiin, jotta saa asioita eteenpäin. Leppoisia kesäpäiviä muille, kuuluu taas!

Ps. Nykyisen kodin remontista en näköjään saanut koskaan aikaiseksi kertoa tarkemmin, kun se kesti niin tuhottoman kauan. Tein nyt kuitenkin oman tagin väliaikaiskodillekin, jos vaikka siitä ehtisin naputella jotain muistiin – kun kerran on tämä aikaraja. ;)

15.7.2017
13:11

Aihetta juhlaan – ja herkkuihin

Laitoimme tuossa loppukeväästä asuntomme myyntiin ja siinä kävi vähän ehkä yllättäenkin niin, että juhannukseen mennessä oli kaupat jo sovittuna. Muutto väliaikaiskämppään odottaa loppukuusta, eipähän ole tekemisen puutetta loppulomaksi… Me ei lopulta remontin pitkittyessä pidetty koskaan mitään tupareita, joten jonkin sortin läksiäiset sentään oli järjestettävä. Päädyin kutsumaan lähinnä naisväkeä ja yhdistämään samaan pienimuotoiset vauvakutsut, jotta kaverit saisivat arvailla syyskuisen syntymäspeksejä kuten silloin esikoisestakin. Lisäksi sisko oli koonnut hauskoja nimiin liittyviä kysymyksiä sekä vauvan sukupuolta arvuuttelevia väittämiä. Aika tasaiseksi meni, poika 8/15 ja tyttö 7/15.

Pientä purtavaa

Tarjoilujen suhteen menin varsin simppelilä linjalla, pientä naposteltavaa ja jälkkäriksi sesonkiin passeli kakku. Vieraita oli n. 15 (osa lapsia) ja kerrankin tuli mitoitettua syötävät niin, että meille jäi vain pienet rääppeet tuhottavaksi. Kakkua tosin olisi voinut olla enemmänkin… Ja kahvimaito loppui kesken, onneksi kauramaito kelpasi hätävaraksi. Ruissipsien kaveriksi oli tonnikalatahnaa, joka aiheuttaa aina reseptiuteluita, joten eiköhän laiteta resepti jakoon täälläkin.

Tonnikalatahna
  • 1 prk ruohosipulituorejuustoa
  • 1 prk tonnikalaa
  • 1/2 punasipuli
  • 1-2 rkl turkkilaista jugurttia
  • Valkopippuria ja muita mausteita

Pilkotaan punasipuli pieniksi paloiksi, sekoitetaan se tuorejuuston ja tonnikalan kanssa. Lisätään joukkoon turkkilaista jugurttia notkistamaan massaa. Maustetaan sörsseli oman maun mukaan esim. valko- ja mustapippurilla, ehkä myös ripauksella suolaa tai vaikka savupaprikaa.

Tonnikalan voisi korvata esim. lohella, mutta itse en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan, kun tuo tonnikalaversio on niin täydellistä. Pitää kyllä joku kerta testata, jotta tonnikalaa inhoava siskokin pääsisi osingolle tästä herkusta.

Keittiön tasolla

Toinen puoli keittiöstä ei ollut niin kovin esteettinen, eh heh. Esikoisen ristiäisistä tuttua kasvispiirakkaa väännettiin vielä ensimmäisten vieraiden jo saavuttua, joten se sai jäädä suoraan pelliltä otettavaksi. Vähän piti reseptin kanssa kikkailla: pohjaan korvasin yhden vehnäjauhodesin grahamjauhoilla ja täytteeseen tuli vain kaksi paprikaa sekä selleri jäi kokonaan pois. Olisi se kolmaskin paprika ehkä mahtunut, mutta hyvin riitti myös vähempi määrä. Viherpippurijuusto on ehdottomasti se juttu tässä piiraassa, täydentää maun just buenosti.

Banoffee mansikoista

Olen jokusen kerran tehnyt Vegaanihaasteen banoffeeta, herkullinen muttei liian suuritöinen torttu. Instasta bongasin jonkun tehneen banoffeesta mansikkaversion ja se meni sillä sekunnilla testilistalle! Tämä tapahtui viikonloppuna meidän ollessa Tampereen kavereilla ja sain jaettua uuden houkutukseni A:n kanssa, osa porukasta oli juuri sopivasti kauppareissulla. Illalla ei enää pitkän huvipuistopäivän jälkeen jaksanut alkaa vääntää torttua, mutta seuraavana aamuna A oli tehokas ja pyöräytti meille ekan version. Mukavan kesäinen ja raikas yhdistelmä, joten sehän oli sitten tehtävä pari päivää myöhemmin myös kotipuolessa. Käytin ohjeen pohjana vanhaa tuttua vegaaniohjetta ja kakusta tuli yllättävän komea, vaikka itse sanonkin.

Mansikkabanoffee (8-10 annosta)

Pohja

  • 3/4 paketillista Digestive- tms. keksejä
  • 100 g margariinia

Murennetaan keksit jauhoksi ja sulatetaan margariini, sekoitetaan keskenään. Painellaan seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, tarvittaessa leivinpaperia pohjalle. Laitetaan jääkaapin viileyteen.

Kinuski

  • 1 prk maustamatonta kaurakermaa
  • 1 dl fariinisokeria

Mitataan kaurakerma ja fariinisokeri kattilaan, kuumennetaan ja sekoitetaan. Annetaan seoksen kiehua niin, että se hieman saostuu. Kinuski saa kuitenkin jäädä kastikemaiseksi. Jäähdytetään, minkä jälkeen kaadetaan kinuski keksipohjan päälle ja laitetaan taas jääkaappiin.

Täyte

  • 1 prk vaahtoutuvaa soijakermaa
  • hippunen vaniljajauhetta/-sokeria
  • mansikoita

Vatkataan kerma vaahdoksi, maustetaan vaniljalla ja makeutetaan maun mukaan. Viipaloidaan mansikat. Torttu kootaan laittamalla kinuskin päälle vuorotellen kermavaahtoa ja mansikoita.

Voi slurps, kun oli maukasta! Tykkään kyllä banaanista, mutta tuoreet mansikat ne vasta herkkuja ovatkin näin kermavaahdon kaverina. Sopivan raikas, ei liian makea – suorastaan täydellinen kesätorttu. Eikä valmistaminenkaan vaadi sen kummempaa aivokirurgiaa, ainoastaan jonkun verran aikaa että saa pohjan ja kinuskin jäähtymään. Tämä voisi olla älyttömän hyvää myös tuoreilla mustikoilla, nyt vain odottelemaan mustikkasadon kypsymistä.

2.7.2017
17:06

Raskausajan tyylipohdintaa

Nyt kun tästä vuodesta on kulunut jo inan yli puolet, voin todeta että eipä ole koskaan ennen päivän asut jääneet yhtä vähälle taltioinnille. Toisaalta tämä suunta oli nähtävissä jo viime vuonna, kun asukuvia ei lopulta kertynyt vuoden aikana edes kahtakymmentä. Suurin syy on varmasti ulkonäölliset ahdistukset: viime kesänä kroppaan takertuneet ylimääräiset kilot sekä pitkään vaivannut hiuskriisi. Kilojen suhteen stressiä ei – kiitos raskauden – tällä hetkellä ole, niitä ehtii miettiä sitten joskus synnytyksen jälkeen. Tai mistä sitä tietää ehtiikö, voi olla ettei siinä rumbassa ehdi miettiä yhtään mitään ylimääräistä.

Hiuksiin taas voisi ja olisi kiva keksiä jotain uutta vaikka saman tien. Viime kesän shokkivärjäilyn kanssa luovutin elokuussa, syksyn kasvattelin reuhkaa ja toivoin värin haalistuvan mahdollisimman paljon. Joulukuussa heitin päähäni jotain perus ruskeaa kestoväriä, parikin kertaa itse asiassa kun ei ekalla kertaa tuntunut peittyvän tarpeeksi. Noh, ei se toinen kerta paljoa parantanut tilannetta, vaan ihana vihertävä sävy jäi vilkkumaan ruskean alta latvoissa missä sinistä oli eniten ollut… Tällä viikolla sain vihdoin aikaiseksi kokeilla C-vitamiinipesua ja jumpe, sehän toimi! Unohdin kokonaan laittaa mössöön vähän vettä mukaan, joten en onnistunut sitä kovin tasaisesti levittämään, mutta näköjään tarpeeksi hyvin kun enimmät vihertävyydet katosivat. Huisaa – ja omalla tavallaan jokseenkin älytöntä.

Seuraavaksi voisi miettiä istahtamista kampaajan tuoliin, mutta mitä ihmettä tälle päälle oikein keksisi? Viimeksi kävin kampaajalla joskus alkukeväästä ja silloin halusin kokeilla kaikkialta yhtä pitkää, mutta se ei kyllä oikein mulla toimi. Mun kuontalo on niin älyttömän paksu nykyään, että hippasen on turhan raskas tuntuma ainakin näin kesäaikaan. Haaveilen vaaleammasta latvasta, mutta värjäyspuuhiin en ajatellut raskausaikana ryhtyä, joten ensihätään pitäisi pärjätä pelkällä leikkaamisella. Kovin paljon en myöskään halua lyhentää, jotta ponnarioptio säilyy, eikä otsatukkakaan oikein houkuta. Hmmmm.

Päivän asu 14.1.2017

Sitten ne muutamat harvat asukuvat, jotka nyt raskauden aikana on kameran muistikortille tallentuneet. Eka on tyttären synttäriviikonlopulta, muutamaa päivää aiemmin oli piirtynyt kaksi viivaa raskaustestiin. Ruudullinen tunikamekko Papu, kissoja vilisevät (jotka eivät näköjään kovin hyvin erotu) mustat sukkahousut Lindex. Korvissa olevat Ann-Christine Mäkelän suunnittelemat Kärki-korvikset mätsäävät väriltään kivasti mekon mintunvihreisiin taskuihin. Tämän mekon haluaisin löytää myös tyttärelle, mutta hitsit kun oikeaa kokoa ei tunnu löytyvän mistään! Vauvalle on jo hankittuna samaa kuosia oleva body.

Päivän asu 12.4.2017

Toinen asu onkin sitten paria kuukautta myöhemmin ja pötsi selvästi jo näkyvillä, raskausviikkoja about 18. Pidin huhtikuun alussa Nosh-kutsut ja hurahdin tilaamaan itselleni vaikka mitä, kun jotenkin olemassa oleva garderobi tuntui tuhottoman tylsältä ja Noshin kevätmallistosta iski livenä tosi moni juttu. Osa toki lähti palautukseen, mutta hyvin sain myös täydennettyä vaatekaappia erinomaisilla käyttövaatteilla. Tämän asun hiekanvärinen Kuiske-mekko siis Nosh, vuosia palvellut (ja vähän kulahtanutkin) merinoneuletakki COS men, liukuvärisukkikset Lindex sekä nilkkurilempparini Vagabond. Korvissa mintunvihreät pallot H&M Divided, kaulassa hopeinen & (typerän mittaisella ketjulla) Fashionology.

Päivän asu 22.4.2017

Tämä on reilu viikkoa myöhemmin kuin edellinen, kun olimme pääkaupunkiseudulla viettämässä naisten rentoutumis- ja geokätköilyviikonloppua. Joustocollegea oleva, 3/4-hihoilla varustettu Sail-mekko nousi heti suosikiksi Nosh-tilauksesta, piti myöhemmin jopa tilata sama mekko myös mustana. Harmaa luottohuivi Syster P, neuletakki COS men, viime raskaudesta säästetyt tekonahkaleggarit H&M mama ja jalassa maailman parhaat lenkkarit, Niken vanhemman malliset Free 5.0. Korvissa on mun vakiomatkakorvikset eli Fashionology hopeiset ruksit.

Päivän asu 24.4.2017

Viimeinen asu on huhtikuun loppupuolelta, viikkoja kasassa lähemmäs 20. Hassua miten pieneltä maha näyttää tässä! Harmaa joutsenilla kuvitettu t-paita ja musta Aalto-collegehame Nosh, molemmat olleet aivan loistavia odotusajan vaatteita. Paidan muotoiltu helma on pidempi kuin joissain äitiyspaidoissa ja kaarevuutensa ansiosta istuu tosi kivasti myös mahan kanssa. Hame joustaa hyvin ja siinä on korkea vyötärö, joten sen saa mukavasti vedettyä mahan yli. Neuletakki (ylläri, ylläri) COS men, koralliset sukkikset Lindex ja nilkkurit Vagabond + korvissa hopeiset pelikortit Planet Star.


Hyvin muuten huomaa, mitkä ovat mun yleisimmät hiustyylit nykyään: 1) toisen puolen etuhiukset pinnillä ylhäällä 2) puolinuttura päälaella. :D Kyllä, jotain muutosta on pakko kehitellä – ja pian!

1.7.2017
14:55

Toista kertaa odottamassa

Toinen raskaus huitelee pian jo raskausviikolla 30 enkä ole kirjoittanut itselleni muistiin vielä mitään – enkä muuten aloittanut vauvakirjan täyttämistäkään, hups. Tämä raskaus on ollut monelta osin aivan erilainen kuin ensimmäinen. Pahoinvointi alkoi pian plussan (rv 6) jälkeen, kun meille esikoisen 2-vuotisjuhlien yhteydessä iski oletettavasti noro. Mulla se vellova paha olo jäi vähän niin kuin päälle ja alkoi helpottaa vasta nt-ultran jälkeen, lähemmäs pari kuukautta pahoinvoinnista siis tuli kärsittyä. Myös väsymys oli ekoina kuukausina suurta ja usein meninkin tytön kanssa yhtä aikaa nukkumaan, kun ei vaan jaksanut enää olla hereillä. Jälkikäteen ajateltuna eipä mulla ole kauheasti muistikuvia tammikuun puolivälistä helmikuun loppuun…

Toisin kuin viimeksi, iho on ollut suorastaan loistokunnossa. Jotain pientä näppyä ehkä välillä, mutta mitään sen pahempaa ei ole näkynyt – en edes muista milloin viimeksi. Rasvoittuva sekaiho on muuttunut enemmänkin kuivaksi enkä ole moneen kuukauteen enää tehnyt vesipesua aamuin illoin, vaan aamuisin on riittänyt ihan vain kasvovedellä pyyhkiminen. Ei mun posket toki ole yhtäkkiä miksikään tasaisen pehmoiseksi vauvanpyllyihoksi muuttuneet, mutta sen verran hyvä tilanne kuitenkin, että toisinaan nassu näyttää jopa omasta mielestä ihan nätiltä. Huomaa kyllä miten paljon tämä vaikuttaa mulla yleiseen olotilaan, ei meinaan ole kummemmin ulkonäkö tässä raskaudessa ahdistanut, vaikka noin muuten on rasvaa kertynyt joka puolelle oikein “mukavasti”.

Rv 16+3

Ruokien suhteen on ollut selvästi enemmän mielihaluja sekä erityisesti ällötyksiä, tosin jälkimmäiseen varmasti liittyy myös se noro. Makea on maistunut huonosti enkä yhdessä kohtaa pystynyt syömään kuin tyyliin max. 5 karkkia kerralla, mikä ei toisaalta ole yhtään huono asia. Hedelmät ovat olleet himotuslistan kärkipäässä läpi raskauden, erityisesti kaikki melonit ja olinkin ihan onnessani kun melonikausi vihdoin starttasi. Tällä hetkellä tuoreista myös avomaan kurkku, herne, nektariini ja kirsikka ovat pop – mansikkakauden kunnon käynnistymistä odotellessa. Ja mustikoita, mmmmm! Tuoremehuun oli viikkojen 15-25 paikkeilla järjetön himo, mieluiten appelsiinipohjalla ja kunnon krämmäleillä. Suolainen maistuu tosiaan makeaa paremmin, mutta useimmiten on fiilis, ettei tekisi mieli syödä yhtään mitään ja oikein ärsyttää, kun tulee nälkä ja on pakko syödä jotain. Monta kertaa olen illalla parahtanut miehelle, että mä en jaksa taas syödä!, mutta ei sitä oikein voi skipatakaan, koska nälkäisenä tulee helposti huono olo.

Yksi täsmälleen sama himotus on ollut kuin ekalla kerralla: Hesen ranskikset punaisella majoneesilla (mähän en siis normaalisti edes tykkää ko. majoneesista). Lisäksi olen hetkittäin koukuttunut mm. yhteen tiettyyn Novelle Plus -juomaan (se persikan värinen), Kippari-sulatejuustoviipaleisiin, itse tehtyyn guacamoleen, pakastepitsaan (Pirkka tonnikala-punasipuli), toimiston lähikaupan juustosämpylöihin. Töissä olen vedellyt myös paljon vissyä, kun siellä hanavesi alkoi yhtäkkiä maistua mun suussa tosi paljon kloorilta. Teetä en alussa pystynyt juomaan ollenkaan ja olinkin ihan varma, että siitä kyllä joku tajuaa tilanteen. Pahoinvoinnin lievennyttyä tee (tosin vain vihreä) maistui hetken aikaa, mutta puolivälin jälkeen alkoi taas tökkiä. Nyt kesälomalle jäätyäni tee on maistunut paremmin eikä tarvitse enää olla vain vihreää.

Rv 20+0

Kuten toisessa raskaudessa on tapana, maha pullahti suht aikaisessa vaiheessa näkyviin. Piilottelin sitä kylläkin pidempään kuin viimeksi, töissäkin kerroin vasta muistaakseni viikolla 15 ja ihan vain siksi, etten enää jaksanut verhoutua samoihin peittäviin kaapuihin päivästä toiseen. Jotenkin tällä kertaa on ollut paljon epäileväisempi ja varovaisempi ylipäänsä koko raskauden suhteen, vaikka kaikki on sinänsä mennyt ihan normaalilla kaavalla. Eka neuvolakäynti mulla oli rv 8+1 yhdistettynä tyttären 2-vuotisneuvolan kanssa, ja nt-ultra oli rv 12+1. Ultra oli ehkä vähän hämmentävä kokemus eikä montaa minuuttia kestänyt. Asento oli ilmeisen sopiva, kun lääkäri sai turvotuksen ym. tarpeellisen mitattua, vaikka sikiö oli unessa eikä nähty yhdenkään raajan edes liikahtavan. Siitä jäi päälle mieltä vaivaava epävarmuus, joka onneksi hälveni rakenneultrassa, kun meille osui aivan ihana kätilö. Hän teki työnsä todella tarkasti ja koko ajan selittäen, lopuksi kysyi vielä sopiiko hänen käydä tietyt jutut vielä itsekseen läpi.

Mies halusi ultrassa kuulla arvion sukupuolesta ja annoin sitten periksi, kun viimeksi se lähinnä mun toiveesta pidettiin salassa synnärille saakka. En kylläkään osaa asiaa pitää varmana noin aikaisen vaiheen 2d-ultran perusteella, ehkä jos loppuraskaudessa se katsotaan uudestaan niin sitten voin uskoa ennen kuin itse livenä näen. :D Emme ole sukupuoliarviota huudelleet julkisesti, jotenkin kun se ei ole 100% varma niin ei halua käsitellä sitä sellaisena. Se kylläkin on sanottava, että esim. vaatehankintoihin veikkaus on vaikuttanut ihan huomaamatta. En todellakaan ole haalinut kaappeja täyteen vaaleanpunaista/-sinistä vaan mennyt enemmänkin unisex-linjalla, mutta silti huomaan miettiväni aina sopisiko joku juttu juuri sille sukupuolelle.

Rv 23+0

Tämä toisen kierroksen maha on selvästi eri mallinen sekä ollut alusta asti paljon alempana. Pyöräilykausi esimerkiksi jäi multa ihan tyngäksi, kun jäätävät säät jatkuivat pitkälle kevääseen ja sitten kun vihdoin lämpeni, tuntui fillarointi jo kaikin puolin ikävältä. Omasta mielestäni maha on edelleen kooltaan ihan normaali, mutta useampi lasketun ajan kyselijä on näyttänyt todella hämmästyneeltä kuultuaan sen olevan kuukausien päästä. Onpa pari pohtinut ääneen, olenko varma etten odota kaksosia… Juu on totta, että niin painon osalta kuin muilta mitoilta olen jo nyt ennen rv 30 isompi kuin viimeksi synnyttämään mennessäni, mutta yhdistäisin sen ennemminkin siihen +10 kg korkeampaan lähtöpainoon.

Raskaampaa odottaminen joka tapauksessa on ollut ekaan kierrokseen verrattuna. Luonnollisesti nyt on oltava liikkeellä aivan eri tavalla kun on jo se esikoinen siinä eikä työpäivän jälkeen ole voinut vain istua sohvalla silittelemässä mahaa. Kumartelu ym. liikkuminen on jo hankalaa, ja harjoitussupistuksia on ollut kuten viimeksikin. Suonenvedot eivät onneksi ole tässä raskaudessa vaivanneet, sen sijaan nenä on välillä vuotanut verta ihan yllättäen. Liikkeitä tunsin ekaa kertaa miehen syntymäpäivänä rv 17+3, hieman aiemmin siis kuin esikoista odottaessa. Bebe nro 2 on varsin liikkuvaista sorttia ja muljaa välillä niin että maha ihan heiluu, mitä en muista esikoisesta tapahtuneen kuin ehkä ihan lopussa. Kaveri vaikuttaa hengaavan edelleen poikittain ja liikkeet ovat koko ajan tuntuneet alavatsalla. Toivon todella, että tyyppi tajuaisi itse kääntyä pää alaspäin ja saisin mahdollisesti kokea astetta luonnollisemman synnytyksen kuin viimeksi.

(Keskimmäisen kuvan ikuisti mieheni, ekasta ja vikasta kiitos Jennille.)

26.6.2017
14:06

Bugaboo Bee3, monipuoliset pikkurattaat

Yhteistyössä: Baby Plus

Kirjoittelin alkuvuodesta mua syksyllä vaivanneesta Bugaboo-kuumeesta ja siitä, miten meille sitten lopulta päätyi Bee3, nuo Bugiksista pienimmät. Nyt tätä kolmosmallia ei enää saa uutena, sillä maaliskuun alussa julkaistiin uusi versio eli Bee5, jossa on joitakin muutoksia esim. istuimessa. Nettikeskusteluista olen ymmärtänyt, että nämä uudet vitoset ovat yhdistelmä Bee3:n ja niitä edeltäneiden Bee+:n parhaita puolia. Vitosissa myös tuunausmahdollisuus on saanut aivan uuden ulottuvuuden entistä laajemmalla kuomu- ja istuinkangasvalikoimalla, minkä lisäksi renkaisiinkin on nykyään saatavilla vähän väriä. Rattaan perustoiminnot ja koko ovat kuitenkin pysyneet suht samoina.

Bugaboo: Bee3

Beet saapuivat taloon marraskuisena iltana ja pakkohan ne oli heti kasata, vaikka ilta oli jo pitkällä ja taaperon nukkumaanmenoaika häämötti. Tietenkin oli yhtä sun toista kilkettä koottavana eikä homma mitään ihan vartissa sujunut, puhumattakaan siitä että tytär halusi koeistumaan (ja pois ja takaisin ja…) heti kun vain istuin saatiin paikalleen. Ensivaikutelma Beestä oli todella kevyet ja näpsäkät rattaat, mutta yllättävän muovisen oloiset kaikkea muuta kuin edulliseen hintaansa nähden. Laitoin alkuun rattaisiin keltaisen kuomun, vaan ei sitä kauaa pystynyt pitämään kun se alkoi tuntua liian pirteältä alkavan talven pimeydessä. Talvi mentiin siis harmaalla (grey melange) kuomulla, joka on kyllä erittäin kauniin sävyinen harmaa.

Taapero talvisilla unilla Beessä

Monet mieltävät Beet nimenomaan matkarattaiksi, itse sanoisin niiden olevan jotain matkisten ja yhdistelmien väliltä. Sinänsä monella tapaa samantyyppiset kuin Easywalker Moseyt, sellaiset isot pienet rattaat. Kevyet ne ehdottomasti ovat, painoa on alle 9 kg. Eturenkaat on sijoitettu leveämmälle kuin takarenkaat, mikä ainakin itselleni luo illuusion että pienestäkin välistä mahtuu eikä sitten aina mahdukaan, hehe. Leveyttä rattailla on kuitenkin vain 53 cm eli missään nimessä leveät ne eivät ole, mutta ehkä juuri tuo renkaiden sijoittelu saa ne tuntumaan leveämmiltä kuin ne todellisuudessa ovat.

Bee3 renkaat
Eturenkaan lukitus

Beessä on neljä keskenään samankokoista 6″ rengasta, jotka puhkeamattomina ovat luotettavat seuralaiset matkoilla. Eturenkaat pyörivät 360° ja ne saa lukittua, joskin lukitus (valkoinen “renkula” renkaan yläpuolella) on aikamoisen tiukka. Kaikissa renkaissa on jousitus, harvinaista sinänsä tällaisissa vähänkään pienemmissä rattaissa. Jonkun verran rattaat kuitenkin epätasaisella alustalla täristävät ja parhaimmillaan Beet ovat mun mielestä kauppakeskus- ja kaupunkikäytössä. Pienessä lumessa kulkevat vielä suht vaivatta, mutta ainoiksi talvikulkupeleiksi en Beetä valitsisi.

Bee3 kuomu alimmillaanBee3 kuomu korkeimmillaan
Ampiaisrattaat. #stroller #bugaboo #bugaboobee3 #yellow #babyplushoorn #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #olikinikäväkeltaista

Erikoista Beessä on se, että istuimen kokoa voi kasvattaa lapsen mukaan. Selkänoja liikkuu kymmenisen senttiä pystysuunnassa ja myös istuinosan syvyyttä saa säädettyä. Yllä olevassa kuvaparissa näkyy hyvin ero selkänojan korkeudessa, vasemmalla se on alimmassa ja oikealla ylimmässä asennossa. Kuomu on suojaava ihan perusasennossakin, minkä lisäksi vetoketjulla avattavan lisäpätkän ansiosta suojaa piisaa myös makuuasennossa. Kangas kuomussa on erilaista kuin mihin olen aiemmin törmännyt, vähän kuin jotain paksua trikoota. Tavallaan se tuntuu vähän lörpöltä ja vuorikin ehkä olisi kiva lisä, mutta yllättävän nätisti tuo hylkii vettä – tulipahan sekin testattua, kun erään kerran jouduin räntäsateeseen enkä ehtinyt heittää sadesuojaa päälle. Kuomuissa riittää valinnanvaraa ja niitä on saatavilla vaikka missä värissä. Lisäksi on vielä kesäkeleihin tarkoitettu Breezy, jossa siinäkin oma valikoimansa värien ja kuosien suhteen.

Vaahtomuovinen työntöaisaTeleskooppiaisan säätö
Tekonahkaiset aisansuojat

Aisa on mallia teleskooppi ja säätöä varten kummallakin puolella aisaa on valkoiset klipsut. Säätövara on sellainen, että rattaita pystyy työntämään niin lyhyt kuin pitkä työntäjä – alimmassa asennossa jopa taaperokin yltää ihan kivasti (kuva postauksen lopussa) lykkimään rattaitaan, kun ei enää jaksa istua kyydissä. Aisassa on vaahtomuovipehmusteet, uudemmissa ne on ymmärtääkseni korvattu tekonahkaisilla versioilla. Vaahtomuovi tuntuu materiaalilta sellaiselta, ettei se kovin pitkään pysy hyvänä, joten tilasin saman tien yhden Fb-ryhmän kautta käsityöihmiseltä Beehen sopivat tarrakiinnitteiset aisansuojat. Ne ovat paitsi suojaavat, myös tuntuvat käsien alla huomattavasti paremmalta kuin vaahtomuovi. Aisassa keskellä on kiinni rannehihna, mikäli sellaista tykkää käyttää.

Bugaboo Bee3 selkänojan säätö

Istuimen säätömahdollisuuksista olikin jo puhetta, yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin miten selkänojan pituus kasvaa. Kuvassa selkänoja on siis korkeimmillaan, alimmassa asennossa taas nuo mustat muoviläpykät ovat kiinni toisissaan. Kuomu ja valjaat luonnollisesti seuraavat mukana, kun selkänojan korkeutta säätää. Istuimen kangas on suunniteltu siten, että ylimääräinen osa sujahtaa tarvittaessa penkin väliin piiloon.

Bee3 lepoasentoBee3 makuuasento
Makuulla jatkettava kuomu pisimmillään

Selkänojan kulmaa säädetään painamalla valkoista läpykkää ja alempaa mustaa toisiaan kohti. Selkänojassa on kolme asentoa, joista pystyin on ihan kunnolla pysty (näkyy esim. postauksen aloituskuvassa). Täysin makuuasentoon selkänoja ei mene, vaan istuimeen jää loiva mutka. Varsinaista jalkatukea Beessä ei ole, joten istuin työntäjään päin vähänkään pidemmän lapsen jalat keikkuvat ilmassa – ja osuvat helposti työntäjään. Viileämmillä keleillä lämpöpussin kanssa jalat asettuvat vähän kivemmin.

Istuimen 5-pistevyöt
Bee3 istuin kasvot menosuuntaan

Kasvot menosuuntaan istuin on pidemmälle matkustajalle parempi, sillä jalat saa silloin etuosan muoviselle tasolle. Beessä on 5-pistevaljaat, joista jokainen laitetaan erikseen lukkoon, mikä tuskin on kovin helppo nakki joka suuntaan rimpuilevan kyytiläisen kanssa. Lukosta avaamalla kaikki valjaat irtoavat yhtä aikaa ja lukko on varsin helposti avattavissa, ainakin meillä taapero oppi ihan parilla kerralla avaamaan hela hoidon. Valjaat eivät irtoa istuimesta ja myös valjaiden pehmusteet ovat kiinteät, mikä mielestäni on jokseenkin hölmöä. Irtoavat pehmusteet olisi helppo heittää koneeseen pesuun, jos ne likastuvat, mutta näissä pesuun täytyy laittaa koko istuinkangas. Itse en voi sanoa olevani Bugisten valjaiden fani, mutta monet näitä tuntuvat hehkuttavan. Turvakaarta Beessä ei ole, eikä Bugaboolla ole sellaista edes lisävarusteena. Easywalker Buggyn kaari kuulemma sopii, tosin ainoastaan istuimen ollessa kasvot menosuuntaan.

Bee3 jarru
Tavarakori istuin työntäjään päinTavarakori istuin menosuuntaan

Been jarru on varsin perus, tuollainen muoviläpyskä keskellä taka-akselia. Istuimen ollessa kasvot työntäjään päin poljin on luonnollisesti hivenen hankalampi käyttää, mutta menee onneksi helposti päälle ja pois niin ei tarvitse ihmeemmin veivata. Kankainen tavarakori on erittäin kelvollisen kokoinen, harmi vain se on todella vaikeasti saavutettavissa, kun istuin on kasvot menosuuntaan. Rungossa on työntäjän puolella tuollainen jarrukuvassa näkyvä isohko muoviosa, jonka ohi ei kovin suurta tavaraa koriin saa ujutettua. Myöskään sivuilla olevat kankaat eivät anna periksi, joten ainoa mahdollinen aukko romppeiden koriin laittamiselle on rattaiden etupuolelta – siis lapsen jalkojen välistä. Työntäjään päin ollessa asia on tottakai päinvastoin ja silloin tilavaa tavarakoria on kyllä kiittäminen.

Bee3 istuimen kääntäminen
Istuimen kiinnitys

Istuinta irrottaessa selkänoja pitää saada taitettua aivan penkkiin kiinni. Ohuen istuinpehmusteen kanssa se onnistuu jotenkin, mutta lämpöpussin kanssa ei mitään toivoa. Toisaalta taas mulla ainakin on käynyt niin, että kokoontaitettuna autoon laittaessa tai sieltä pois nostaessa istuinosa onkin yhtäkkiä irronnut. Mitään erillistä vapautusnamiskaa ei ole, vaan juuri oikea asento vapauttaa penkin. Tämä istuimen kääntötsydeemi on omaan makuuni turhan muovinen, varsinkin siihen nähden millaisen tukun euroja Beestä saa pulittaa.

Bugaboo Bee3: kasaus istuin kasvot menosuuntaan
Bugaboo Bee3: kasaus istuin selkä menosuuntaan
Beet pikku-Pösön takakontissa
Aisan kasausmerkit

Pieniksi rattaiksi Been kasauskoko on yllättävän iso eikä niistä varsinaisesti voi puhua matkarattaina, vaikka toki isoihin yhdistelmiin (esim. Bugaboon omat Buffalo/Donkey Mono) verrattuna paketti on pieni. Ja menee se heittämällä Peugeot 206 takakonttiin, mikä on kelpo suoritus sinänsä. ;) Netistä löytyneissä lähteissä oli paketin pituudeksi ilmoitettu 85 cm, mutta itse en kyllä näitä niin lyhyeksi saanut en sitten millään – omat mittaukseni antoivat sitkeästi 5 cm pidemmän tuloksen. Beet ovat muuten siitä jännät rattaat, että ne ovat kokoontaitettuna melkein 10 cm kapeammat kuin avattuna.

Beet kasautuvat istuin kumminkin päin eikä kasauskoossakaan ole sen kummemmin eroa siinä, onko istuin kasvot menosuuntaan vai työntäjään päin. Kasaussysteemi on ihan näppärä: aisa alimpaan asentoon, aisan kummaltakin puolelta valkoisista namiskoista kiinni ja vähän “nykäisemällä” istuin ikään kuin sukeltaa tavarakoriin vetäen rungon mukanaan kasaan. Mitään lukitusta ei ole, mutta sen verran jäykkä tuo paketti on, ettei pääse vahingossa aukeamaan tai mitään. Avaaminen onkin yleensä kinkkisempää kuin kasaaminen, sillä ihan hennoilla otteilla rattaita ei auki saa. Helpoin tapa on pitää jalalla rungon taka-akselista vastaan samalla kun vetäisee rungon auki. Se kannattaa aina tarkistaa, että aisa kliksahtaa kunnolla auki eli sivuilla olevat merkit ovat kokonaan näkyvillä.

Kasauskoon vertailua Bugaboo Bee3 vs. Easywalker Mosey
Kasauskoon vertailua Bugaboo Bee3 vs. Easywalker Mosey

Meillä oli keväällä Moseyt yhtä aikaa Been kanssa ja totesin parivaljakon muistuttavan toisiaan siinä määrin, että ajattelin tähän samaan settiin lätkäistä hieman vertailua niiden perusominaisuuksista. Kuvia en sen enempää ottanut, mutta nuo kasauskoot oli pakko saada ikuistettua. Molemmat sekä Beet että Moseyt ovat erinomaisia ns. viimeisiä rattaita, jotka toimivat myös isommalla kyytiläisellä. Niissä on korkeahkot selkänojat, kuomun alla hyvin tilaa, istuimen painoraja enemmän kuin vakio 15 kg ja ne ovat kuitenkin sinänsä pienikokoisia, etteivät vie järkyttävästi tilaa kotona tai autossa.

Bugaboo Bee3 vs. Easywalker Mosey
Bugaboo Bee3 (2016) Easywalker Mosey (2015)
Leveys 53 cm 54,5 cm
Pituus (aisa lyhimmillään) 88 cm 78 cm
Kokoontaitettuna (PxLxK) 90x45x40 cm (kasvot menosuuntaan 90x45x33 cm) 96x55x40 cm (kasvot menosuuntaan 96x55x36 cm)
Paino 8,7 kg 11,4 kg
Renkaat 4 kpl vaahtotäytteiset (puhkeamattomat), kaikki 6″ 4 kpl vaahtotäytteiset (puhkeamattomat), kaikki 8″
Aisa ja työntökorkeus Teleskooppi,
89-107 cm
Teleskooppi,
79-106 cm
Tavarakori Kankainen,
30×40 cm,
max. 4 kg
Kankainen,
37×36 cm,
max. 5 kg
Istuin Selkänoja menee lähes makuulle, 3 asentoa Selkänoja menee täysin makuulle, 4 asentoa
Istuimen painoraja 17 kg 20 kg
Selkänojan korkeus 43-52 cm 53 cm
Kuomun alla tilaa 50-59 cm 52-64 cm
Makuupituus 92 cm 97 cm

Kuten taulukosta voi tavata, mitään huomattavia eroja ei ole. Beet ovat selkeästi kevyemmät rakenteeltaan ja se yhdistettynä näpsäkkään kasaukseen saisi mut kallistumaan niiden puoleen, jos olisi tarve kasata ja avata rattaita usein. Moseyt taas voittavat pituudessa (vievät 10 cm vähemmän tilaa julkisissa), renkaiden koossa (kulkevat talvellakin siedettävästi) sekä muutaman kilon korkeammassa painorajassa. Teleskooppiaisan ansiosta molemmat näistä sopivat niin lyhyille kuin pitkille työntäjille, mikä varmasti on ollut olennainen ominaisuus suunnittelussa, kun ovat kumpikin hollantilaisia merkkejä.

Tullsan sadesuoja (koko small) BeessäBeen oma läpinäkyvä muovinen sadesuoja

Bugaboissa tulee aina mukana oma juuri sille rattaalle suunniteltu sadesuojansa, joskin mun mielestä ne ovat kamalia muovisäkkejä ja fiiliksen on pakko olla kuin akvaariossa istuisi. Avasin tuon Been suojan vasta siinä kohtaa, kun sovitin sitä rattaisiin kuvan ottoa varten; muuten käytin Tullsan pientä kuomurattaan sadesuojaa. Vastaava vaunukopan suoja olisi varmaan istunut vielä paremmin, mutta sellaista en valitettavasti ole meidän kaappeihimme jemmannut.

Beet ovat varmasti kivat kesärattaat, pienet ja söpöt, mutta on sanottava että mua ne eivät vakuuttaneet. Ehkä ajankohta oli meille väärä..? Pelkän 2-vuotiaan kanssa ne olisivat menetelleet, mutta vauvan ilmoitettua tulostaan totesin, että jotkut vähän tukevammat kuitenkin kiitos. Beehen on kyllä saatavilla lisäosana niin vauvakoppaa kuin kaukaloadapteriakin (Maxi-Cosi ja Britax), että siitä vauvakelpoisuus ei jää kiinni. Meidän Beet löysivät onneksi uuden kodin melkein naapurista ja ollaan pidetty yhteyttä jälkeenkin, kun meillä on nuo esikoiset lähes samanikäiset. Bugistestailuni siirtyi kuitenkin seuraavalle tasolle tuossa ennen juhannusta, kun kotiin saapuivat the tuplat eli Bugaboo Donkeyt! Jatkoa siis seuraa aivan taatusti.

Neiti

Bugaboo Bee3 (2016) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 53 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 88 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 90x45x40 cm (kasvot menosuuntaan korkeus 33 cm)
  • Paino: 8,7 kg
  • Renkaat: 4 kpl vaahtotäytteiset (puhkeamattomat), kaikki 6″
  • Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 89-107 cm
  • Istuin: Selkänoja menee lähes makuulle, 3 asentoa
  • Istuimen painoraja: 17 kg
  • Selkänojan korkeus: 43-52 cm
  • Kuomun alla tilaa: 50-59 cm
  • Makuupituus: 92 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 30×40 cm (max. 4 kg)

Ruusuja:

  • Pienet ja näppärät rattaat.
  • Käännettävä istuin.
  • Yksinkertainen kasaus.
  • Erinomaisesti suojaava jatkettava kuomu.
  • Ilmettä saa vaihdettua helposti eri värisillä kuomuilla.
  • Työntöaisan hyvät säädöt kaiken mittaisille työntäjille.
  • Pitävät ihan kivasti jälleenmyyntiarvonsa.
  • Kauniit.

Risuja:

  • Jalkatuen puute.
  • Valjaat laitettava jokainen erikseen kiinni.
  • Taapero oppii todella nopeasti avaamaan valjaiden lukon.
  • Kuomu yksinkertaista kangasta ja vähän lörppää materiaalia.
  • Ei turvakaarta.
  • Edestä leveämmät kuin takaa; kaupoissa helposti törmää eturenkailla johonkin.
  • Matkarattaiksi iso kasauskoko.
  • Aisan vaahtomuovi, joka tämän hintaluokan rattaissa pitäisi ehdottomasti olla (teko)nahkaa tai muuta ns. parempaa materiaalia.
  • Hinta.

Rattaista saatu pieni alennus bloginäkyvyyttä vastaan.

Scroll Up