{ Arkisto } 2017

21.11.2017
16:59

Pikkukaksion sohvaprobleeman lopputulos

Yhteistyössä: Martinex

Useampi kuukausi jo takana perhe-eloa 40 m2 kaksiossa, reilu kuukausi vielä edessä. Kerroinkin eilen Instassa meidän tehneen erään ison hankinnan, nimittäin omakotitalon! Tuntuu huikealta, että etsintämme on vihdoin – tai ainakin toistaiseksi ;) – päättynyt. Taloasioista tulen jauhamaan varmasti lisää sitten kun alkuvuodesta pääsemme muuttamaan, siihen asti pyöritään vähän pienemmissä neliöissä.

Syyskuussa kuopuksen lasketun ajan tienoilla pohdiskelin pesänrakennusvimmassani pienen väliaikaiskotimme sisustusdilemmoja, joista suurin (ainakin fyysisesti) oli vanhan möhkälemäisen divaanisohvamme vaihtaminen kevyempään. Jokusen viikon elimme kokonaan ilman sohvaa ja pähkäilyn jälkeen vaaka oli kallistumassa Ikean Söderhamn-sohvaan, jota olisi voinut myöhemmin kasvattaa uusilla moduuliosilla. Jotenkin se ei sitten kuitenkaan tuntunut sopivalta, ei pahemmin tehnyt mieli hankkia mitään uutta kun ei yhtään tiennyt millainen koti meitä seuraavaksi odottaisi. Siispä piti lähteä tutkimaan löytyisikö mun kotikotoa jotain sellaista, mitä voisi tässä projektissa mahdollisesti hyödyntää – ja löytyihän sieltä.

Äitini ehdotti sohvan tilalle laverisänkyä, johon voisi tehdä vanhoista tyynyistä jonkunlaisen selkänojan. Google auttoi ystävällisesti tässäkin ongelmassa ja löysin hyviä ideoita laverisohvaan, tämä toteutus (hei mahtavaa, tuo blogi on taas päivittynyt!) niistä ehdottomasti tyylikkäin. Ihan noin simppeliä kokonaisuutta en osannut meillä nähdä, sillä halusin mennä suunnilleen sillä mitä nurkista jo löytyy. Patja päädyttiinkin nappaamaan esikoisen sängystä ja esikoiselle hankittiin uusi, sopivamman kokoinen lastenpatja. Yllättävän nätisti 200 cm pitkä patja asettui 190-senttiseen sänkyyn ja näin meille syntyi sohvan ohella myös yksi lisänukkumapaikka, jota on vauvan synnyttyä hyödynnetty varsin tehokkaasti.

Tyynykaaos sohvalla

Kokonsa puolesta vanha laverisänky on oikein passeli siihen oikeastaan ainoaan kohtaan, jossa se pikkukaksion olohuoneessa voi olla. Ranskalaisen parvekkeen oven saa sen verran auki, että pystyy ravistelemaan lakanat (talossa ei ole siivousparveketta) ja toisessa päässä mahtuu ruokapöydän ääreen istumaan kummallekin puolelle ongelmitta. Syvyyttä ei sohvalla ole liikaa, joten lattiatilaa jäi ihan mukavasti; vertailun vuoksi em. Ikean sohva olisi vienyt melkein 20 cm enemmän tilaa syvyyssuunnassa. Bonuksena jalat ovat sen verran korkeat, että sohvan alle saa just ängettyä parit Ikean säilytyslaatikot sekä Muuton Restore-korin leluja varten – samalla tuli siis ratkaistua osittain myös niiden säilytysongelma. Lisäksi sohvan alta pystyy imuroimaan kunnolla, mitä edellisen sohvan kanssa kaipasin joka kerta siivotessani.

Äiti kaivoi kätköistään paria erilaista sisustuskangasta ja lupasi ommella patjalle päällisen, mutta ensihätään patja sai ympärilleen tuollaisen punaisen päiväpeiton, jonka olen ostanut aikoja sitten muistaakseni Ellokselta. Vaikka peitto on paksuhkoa kangasta, ei sitä tietenkään saanut niin tiiviisti aseteltua että se olisi pysynyt paikoillaan. Pari päivää näiden kuvien ottamisen jälkeen ihana äiti yllättäen ilmoitti, että varsinainen päällinen olisi valmis ja nyt sohvamme näyttää entistä paremmalta. Päivitettyä kuvaa tulee kyllä myöhemmin, kun saan naputeltua yhden toisen mielessä olevan kotipostauksen valmiiksi.

Laverisohva

Selkänojan suhteen mentiin lopulta siitä mistä aita on matalin: sekalainen seurakunta irtonaisia, eri kokoisia koristetyynyjä. Pääasiassa kaikki on edellisestä kodista mukaan otettua, mutta vähän jotain uuttakin joukossa on. Tummanharmaan pellavatyynyliinan ostin Habitaresta Stockan osastolta ja ristikuvioiset Cross-tuotteet sain blogiyhteistyön merkeissä turkulaiselta Martinexilta. Sekä torkkupeitto että tyynyliina ovat 100 % puuvillaa ja materiaali on neuletta, joten ne ovat tuntumaltaan vähän erilaiset kuin ns. tavalliset versiot. 125 x 150 cm kokoinen torkkupeitto on selvästi painavampi verrattuna vaikkapa fleecehuopaan, ehkä juuri siksi sen alla on niin aikuisen kuin vauvankin mukava kölliä. Tyynyliina on mitoiltaan 45 x 45 cm ja vuosien saatossa lässähtänyt 50 x 50 cm sisätyyny toimii sen kanssa mainiosti. Toiselta puolelta tyynyliinan väritys on vastakkainen, samalla tavalla kuin peitossakin. Olin alkuun hivenen epäileväinen tuota neulematskua kohtaan, mutta se on osoittautunut yllättävän kivaksi käytössä.

Martinex on toiminut jo yli 30 vuotta ja parhaiten yrityksen valikoimasta tunnetaan varmastikin lastentuotteet Mauri Kunnaksen hahmoista Muumeihin. Martinexilla on nykyään myös verkkokauppa, jonka kotiosastolta löytyy kiinnostavia juttuja tällaiselle yksinkertaisuuden rakastajallekin. Lisäksi yritys järjestää säännöllisesti erilaisia myyntitapahtumia toimitiloissaan Kuninkojalla, seuraava näkyy olevan ihan nyt kuun vaihteessa. Taidan itsekin koittaa ehtiä sinne, kun verkkokauppaa selaillessani jäi jokunen juttu pohdintaan.

Cross-tyynyliina ja -torkkupeitto saatu yhteistyössä Martinexilta.

16.11.2017
23:54

Ajatukset ensi vuodessa

Mä olen niitä tyyppejä, jotka näin melkein 2020-luvulla edelleen vannovat paperisen kalenterin nimeen. Olen kyllä yrittänyt digitalisoida kalenterin käyttöä edes jossain määrin (lue: miehen kanssa yhteinen Google-kalenteri, jota muistettiin päivittää ehkä viikon verran), mutta ei siitä vaan tule mitään. Haluan selailla paperisia sivuja, ottaa kynän käteen kun merkkaan jotain muistiin, sijoittaa tekstit just siihen mihin mieli tekee. Vaikka mulla ei kalenteri koskaan näytä läheskään yhtä upealta kuin Ainon bullet journal, tykkään silti raapustaa itse kaikki ne menot ja muistutukset itselleni ylös.

Tässä kohtaa vuotta ollaan aina saman kysymyksen äärellä: millainen kalenteri seuraavalle vuodelle? Bujoiluun musta ei ainakaan toistaiseksi ole; en usko että jaksaisin viikosta toiseen sitä pettymystä, kun kaikki mitä väkerrän näyttää kököltä (ja niin siinä taatusti kävisi). Eikä mulla olisi edes aikaa yrittää saada aikaiseksi mitään nättiä, joten parempi elää jonkun muun graafisen silmän mukaan. Kokosin tähän postaukseen mielenkiintoisimmat kalenteriehdokkaat vuodelle 2018, jotenkin listasta muodostui varsin turkulaisvoittoinen.

Polka / Saana ja Olli / Annika Välimäki

Tänä vuonna mulla oli ekaa kertaa Polkan (eli entinen Polkka Jam) viikkopäivyri, joka on ollut kaikin puolin bueno. Koko (13 x 18 cm) on sopivan pieni, paperin laatu miellyttävää, löytyy nimipäivät ynnä muut. Kalenteriviikkojen joukossa on myös ruudullisia sivuja muistiinpanoille, mutta niitä en tainnut hyödyntää kertaakaan koko vuoden aikana. Vuoden 2018 päivyri näyttäisi noudattelevan tuttua linjaa ja voisinkin hyvin ajatella hankkivani Polkan version uudestaan.

Saana ja Olli ovat aiemmin tehneet ainakin seinäkalenterin, mutta viikkokalenteri taitaa olla uusi juttu heiltä. Koko on A5 (14,8 x 21 cm) eli hieman Polkan kalenteria isompi. Viikkoaukeaman layoutissa on samanlaiset pystypalstat, mutta ilman kellonaikoja. Viivoja ei ole ja mietinkin, olisiko tuohon helpompi vai vaikeampi kirjoittaa. Ainakin suorat rivit ovat todennäköisempiä, kun ne viivat on olemassa. Tästäkin kalenterista löytyy nimipäivät, lisäksi näkyy olevan ns. kuukausisivut eli koko kuukausi samalla aukeamalla. Joissain aiemmissa kalentereissani en ole sitä näkymää osannut hyödyntää, mutta nykyään esim. lapsen hoitoajat olisi kätevää sijoittaa sellaiselle aukeamalle.

Listan kolmas turkulainen on jo hankalampi löytää, sillä se on myyty monesta paikkaa loppuun. Graafikko Annika Välimäki on suunnitellut bullet journal -tyyliin kalenterin, jossa aukeamalla on viikonpäivät vasemmalla ja kolme muistiinpanolaatikkoa (muistiinpanot ja loistavat ideani, to do, ehtii myöhemminkin) oikealla. Osaisikohan käyttää noita laatikoita vai möllöttäisikö ne aina tyhjinä..? Viikonpäivien tila ei tietystikään ole yhtä suuri kuin kahdessa edellisessä vaihtoehdossa. Kooltaan kalenteri on hieman suurempi kuin A5 (15,5 x 21,5 cm).

Nunuco Design Company

Jyväskyläläisen Nunuco Design Companyn kalenteri mulla on joskus ollutkin, viime vuonna jos oikein muistan. Kyseessä on hieman kansainvälisempi vaihtoehto, tekstit ovat englanniksi ja mm. juhlapyhälistauksessa on kaikkialla tunnettuja juhlia eikä niinkään suomalaisia. Vuodelle 2018 Nunucolla on kalentereissaan kaksi erilaista kansivaihtoehtoa, Hydrangea ja Bubblegum. Kalenterin koko on suunnilleen A5 (14 x 21 cm) ja viikkoaukeamalla on päivät vaakaan sekä muistiinpanoille parin laatikon verran tilaa, minkä lisäksi löytyy erillisiä muistiinpanosivuja. Keskeltä kalenteria löytyy aukeamallinen tarroja, joilla voi koristella sivuja oman mielensä mukaan.

Marjolein Delhaas

Todennäköisesti päädyn kotimaiseen ehdokkaaseen, mutta otetaan bonuksena vielä hollantilainen Marjolein Delhaas, joka tuli vastaan Peetan tällaisessa vastaavassa postauksessa. Valikoimassa on selkeän graafista kalenteria useammalla eri värisellä kannella, eniten mua houkuttaisi mustakantinen versio. Tai valkoinen. Vai kuitenkin keltainen… Koon puolesta Delhaasin kalenteri on sarjan pienin, hieman A6-kokoa suurempi (11 x 15,5 cm). Kirja on sidottu ns. avoimesti ja selkämys on näkyvillä ekalla aukeamalla. Näyttää kivalta, mutta vähän mietityttää miten helppoa on alkupään sivuille kirjoittaa. Nimipäiviä tai suomalaisia juhlapyhiä ei tietenkään ole, mutta ehkä sen kestäisi. Koska siis onhan tämä nyt ihan älyttömän hieno kalenteri.

Niin että minkäs näistä nyt sitten valitsisi?

(Kuvat valmistajien, linkit tekstissä.)

8.11.2017
14:33

Äiti on vähän väsynyt

Nuorimmaisemme on tänään tasan seitsemän viikkoa vanha. Se tarkoittaa siis seitsemän viikkoa enemmän tai vähemmän katkonaisia öitä, mikä todellakin alkaa näkyä mun (aivo)toiminnassa. Ajatus pätkii tai ei kulje lainkaan; olen mm. kaupassa ihmetellyt miksi olen sinne tullut… Puhumattakaan kaikesta mitä olen näiden viikkojen aikana unohdellut. Yllättävän hyvin olen kuitenkin saanut järkkäiltyä ensi viikonloppuna vietettävää kastejuhlaa, johon on tulossa liuta rakkaita ihmisiä. ♥ Erinomainen tilaisuus ottaa ilo irti ja pitää isot kemut, kun ne on pakko järjestää kodin ulkopuolella joka tapauksessa.

Unten mailla
Joskus se sentään suostuu ottamaan tirsat muuallakin kuin iholla.

Viime yönä poika tosin nukkui ennätykselliset neljä tuntia putkeen! Vaikkakin sitä edelsi noin kolmen tunnin yritys saada tyyppi nukahtamaan… Yhtenä yönä oli kaksi n. kolmen tunnin pätkää ja musta tuntui aamukuudelta niin virkeältä, että olisi melkein voinut jo nousta ylös. Olisi varmaan pitänytkin, kun pari tuntia myöhemmin oli taas niiiiin vaikea nousta. Tämä kuopus on aikamoinen syli- ja tissimaakari, en ollenkaan muista esikoisesta näin suurta läheisyyden kaipuuta. Poika haluaisi aina nukahtaa tissille mutta se on välillä vähän hankalaa, kun sieltä tulee – newsflash! – maitoa, minkä seurauksena hetken päästä puklataan kun on taas vedetty maitoöverit.

Päiväunet tyyppi tahtoisi ottaa useimmiten sylissä, kantoreppu ja -liina on siis kovalla käytöllä päivisin, etten ole aivan sidottu sohvaan. Mulla on kaverilta lainassa Tula Free-to-Grow, josta tykkään kyllä enemmän kuin esikoisella olleesta Manducasta, mutta en silti ole ihan varma haluanko meille sen vai kuitenkin jonkun muun. Houkuttaisi kokeilla paljon kehuttua Wompatia, joskin siinä vauvakoko on erikseen ja se tarkoittaisi tietysti päivittämistä isompaan kokoon myöhemmin. Liinoista käytössä on saatu trikoinen ja tällä kertaa olen jopa saanut suht oikeaoppisesti sidottua sen. Materiaalina trikoo on musta vähän ärsyttävä tässä tarkoituksessa, joten joku kudottu versio olisi kiva testata – kun vain saisi aikaiseksi selvittää minkälainen mahdollisesti voisi olla tällaiselle aloittelijalle passeli. No, ehkä sitten ristiäishumun jälkeen.

30.10.2017
23:35

Kukuti, vähän enemmän kuin lastenvaatekauppa

Tarkoitukseni oli jo aikaa sitten kirjoittaa raikkaasta tuulahduksesta kotikaupungissani Turussa, mutta kaikessa synnytys- ja sen sellaisessa hässäkässä se vähän jäi. Nyt on vihdoin sopiva aika palata hetkeksi lämpimään elokuiseen iltaan, jolloin olin tyttären ja siskon kanssa viettämässä blogi-iltaa vasta-avatussa Kukutissa – itse vielä varsin turvonneena pallona (jälkimmäinen asu) viikkoa aiemmin tapahtuneen muuton jäljiltä.

Kukuti - mini concept store

Kukutista löytyy paitsi kivoja ekologisia lastenvaatteita ja -tarvikkeita, myös naistenvaatteita samoilta merkeiltä sekä suloisia sisustusjuttuja ja luonnonkosmetiikkaa koko perheelle. Liike sijaitsee Forum Korttelissa, mahtavaa kun sinne on nyt rantautunut paljon uusia kiinnostavia toimijoita. Erään kerran kävellessäni liikekeskuksen läpi huomasin vuoden takaa tutun kyltin ja teki mieli hihkua ääneen – nyt saan käydä hakemassa lemppariteetäni ihan paikan päältä! Ja luonnollisesti mitä enemmän näitä kiinnostavia käyntikohteita on, sitä useammin tulee Forumissakin poikettua.

Ekologisia lastenvaatteita
Punaista Mini Rodinia
Roon ihanat kankaat

Kukutin vaatevalikoima koostuu Vimman, Papun ja Mini Rodinin kaltaisista, parhaillaan kovaa porskuttavista lastenvaatemerkeistä, ja niiden lisäksi vähän uudemmista, tuntemattomammista ja nousussa olevista merkeistä. Roo on tuttavuus kevään Lapsimessuilta ja se on edustettuna sekä vaatteiden että kankaiden osalta. Kaiko ja Taival ovat olleet monella aiheeseen vihkiytyneellä seurannassa ekoista paljastuskuvista lähtien, niitäkin pääsee nyt helposti hypistelemään livenä Forumissa. Erittäin kiinnostava uusi tuttavuus on virolainen Dadamora, jonka vaatteista löytyy täydellisyyttä hipova mintunvihreä sävy. Liewoodin sympaattiset eläinsukat ja -sukkahousut ovat tainneet ihastuttaa puoli kaupunkia, kun suosituimmat koot loppuivat avajaisviikolla alta aikayksikön.

Sisustusjuttuja
Tarviketta vauvalle
Pahvityypit

Lastentarvikkeita ja sisustustavaraa valikoimassa on aiemmin mainittujen Dadamoran ja Liewoodin lisäksi mm. Ferm Livingiltä. Esimerkiksi vuodevaatteita löytyy useammassa ihanassa kuosissa eri merkeiltä, ne voi tsekata toki myös Kukutin verkkokaupasta. Ferm Livingin mustavalkoiset Half moon -lakanat sopisivat varmasti meidänkin lastenhuoneeseen, kunhan sellainen tästä saadaan.

MOA kosmetiikka

Kosmetiikkapuolella valikoimassa on esim. englantilainen MOA, jonka mielenkiintoisin tuote on epäilemättä monitoimituote The Green Balm. Sen kehutaan toimivan niin kuivan ihon kutinoihin, niistämisestä punoittavaan nenään, hiertymiin ja rakkoihin, vauvan vaipparasvana kuin after shave -balsaminakin. Taidanpa testata sitä seuraavaksi käsiäni vaivaavaan kummalliseen ihottumaan, joka iski aika pian raskauden päätyttyä… Taas. Jotain hormonaalista selkeästi, kun synnytys ja/tai imetys laukaisee sen.

Tarjoilut
Kirpsakka juoma
Seuralainen

Forumissa on muuten jopa leipomo nykyään! Tätini joskus kehui Grynin leipää ja piti sitten itsekin hakea sitä kotiin, oli kyllä herkkua. Kukutin illassa oli suolapalana tarjolla paria erilaista Grynin leipää, vallan erinomaisia ja maistuivat tuolle pienemmälle seuralaisellekin. Esikoisesta on muuten tullut hauska kaveri kaupoissa kiertelyyn: tyttö hypistelee vaatteita ym. kuin vanha tekijä ja aina välillä näyttää jotain sanoen “Oiiiii, ihana!” tai “Äiti ostetaan tämä!” ja se asia voi tosiaan olla mitä tahansa sukkahousuista koristetyynynpäälliseen. :D

Kukuti-ostokset

Tyhjin käsin en tapahtumasta suinkaan lähtenyt kotiin, sillä pohdinnan jälkeen ostin vauvaa odottamaan kolmen setin Ferm Livingin superpehmoisia harsoja. Puuvillaiset harsot ovatkin olleet tehokkaasti käytössä, kun ovat yhtä pehmeitä kuin bambuiset versiot mutta ne uskaltaa huoletta heittää 60 asteen pesuun. Tuo lintukuosinen on vähän jäykempää matskua, mutta ei kuitenkaan sellainen karhea kuin se ns. tavallinen harso. Ostosten yhteydessä sai vielä lahjana Liewoodin harson testattavaksi, myös se on ollut oikein bueno käytössä. Lisäksi jokainen sai mukaansa pienen lahjakassin. Kassissa oli näytteitä ynnä muuta ja mm. pieni purkillinen kehuttua The Green Balmia.

Kannattaa ehdottomasti poiketa Kukutiin, jos Turun keskustassa sattuu pyörimään ja erityisesti mikäli siellä ei vielä ole käynyt. Samalla reissulla voi katsastaa melkein vieressä olevan PUF Design Marketin, jonka vaihtuva valikoima kotimaisten merkkien vaatteita ja asusteita pääsee aina yllättämään.

KUKUTI mini concept store, Forum Kortteli, Linnankatu 9-11. Avoinna ma-pe klo 10-18, la klo 10-15.

27.10.2017
22:52

Easywalkerit vertailussa: Mosey vs. vanha Mini

Vaunukategoriassa on vuorossa tällä kertaa vertailua Easywalkerin rattaista, kuten edellisessä esittelyssä vähän lupailin. Postauksen rataspari on siis vanhempi, vuoden 2013 Mini sekä aika perusteellisesti uusiksi suunniteltu Mosey, joka on kankaita ja pieniä detaljeja lukuun ottamatta sama kuin uudempi Mini. Tämä voisi olla myös vanhempi vs. uudempi Mini -vertailu, mutta mulla ei ole koskaan uudempia Minejä ollut vaan pelkästään Moseyt – ja nekin itse asiassa kahdesti. :D

Easywalker: Mosey (2015) ja vanhempi Mini (2013)

Yhtäläisyyksiä tällä kaksikolla on lähinnä perusjutuissa: muotokieli on samanlainen, koossa ja painossa on eroa vain nimellisesti, rattaiden ilmettä on helppo vaihtaa toisen värisillä kankailla (vrt. uusin versio Mosey+, jossa kiinteä kuomu). Työntötuntuma on periaatteessa aika samanlainen, mutta painopistettä on Moseyssa muutettu sen verran, että keuliminen esim. kanttareiden yli on jonkun verran helpompaa. Leveyttä rattailla on sama 54,5 cm, pituudessa aisa lyhimmillään Minit vievät voiton useammalla sentillä. Kummatkin ovat joka tapauksessa erinomaiset pikkurattaat julkisilla kulkiessa.

Näppäriä pikkurattaita kummatkin
Lähes samanlaiset teleskooppiaisat

Teleskooppiaisa on samaa tyyliä ja säätyy molemmissa samalla tavalla, mutta joitakin pieniä eroja niissäkin silti on. Vanhoissa Mineissä säätönappien klipsut ovat valkoiset ja aisan keskellä on Mini-automerkin logo. Moseyssa taas aisaan on lisätty nahkaosan rajalle pienet koukut, jotka ovatkin varsin kätevät sellaisille ei kovin painaville kantamuksille ja pitävät esimerkiksi organizerin nätisti paikallaan.

Easywalker Mosey (2015) Easywalker Mini (2013)
Leveys 54,5 cm 54,5 cm
Pituus (aisa lyhimmillään) 78 cm 72 cm
Kokoontaitettuna (PxLxK) 96x55x40 cm (kasvot menosuuntaan 96x55x36 cm) 91x55x27 cm (kasvot menosuuntaan turvakaaren kanssa korkeus 29 cm)
Paino 11,4 kg 11,3 kg
Renkaat 4 kpl vaahtotäytteiset (puhkeamattomat), kaikki 8″ 4 kpl ilmakumi, kaikki 8,5″
Aisa ja työntökorkeus Teleskooppi,
79-106 cm
Teleskooppi,
79-106 cm
Tavarakori Kankainen,
37×36 cm,
max. 5 kg
Kankainen,
33×29 cm,
max. 5 kg

Yksi merkittävä ero on renkaissa, sillä vanhoissa Mineissä on ilmakumirenkaat ja Moseyssa ne on muutettu vaahtotäytteisiksi. Kuvissa näyttää aivan kuin nuo puhkeamattomat olisivat isommat kooltaan, todellisuudessa ilmakumeissa on halkaisija puoli tuumaa enemmän. Herää tietysti kysymys saisiko näitä renkaita vaihdettua päittäin – eturenkaat tietääkseni sopivat suoraan uudempaan runkoon, mutta takarenkaiden kiinnitystapit ovat harmi kyllä eri pituiset. Koska renkaissa on eroa, myös jarrut on eri tavalla toteutettu. Moseyn jarrupoljin on suht ylhäällä taka-akselin keskellä, Minin taas takarenkaiden vieressä. Mun mielestä kumpikaan toteutuksista ei ole kätevimmästä päästä, sillä molemmat ovat ehkä hieman hankala saada päälle. Voi toki olla, etten mä vaan osaa…

Moseyn vaahtotäytteiset renkaat vs. Minien ilmakumit
Erilaiset jarrut

Vanhojen Minien tavarakori on uuteen verrattuna jonkun verran pienempi, malli kuitenkin hyvin samanlainen. Käytettävyys sen sijaan on Mineissä selvästi huonompi, sillä riippuen selkänojan asennosta istuimen ns. nivelosa ahmaisee tavaratilan yläosasta yllättävän ison palan. Molemmissa rattaissa kankaista tavarakoria on helpoin käyttää sivuista, mutta Minien koriin ei istuimen ollessa pystyasennossa meinaa oikein saada mahtumaan mitään vähänkään isompaa – ainakaan ilman kirosanoja. Moseyssa kori on huomattavasti helppokäyttöisempi ja vetää tavaraa yllättävän paljon, vaikkei olekaan kooltaan mikään jätti.

Saman tyyliset tavarakorit, täysin erilaiset kasausnamiskat
Mosey ja Mini kasattuna

Kasaustapa onkin sitten taas aivan erilainen. Mineissä on kummallakin sivulla pyörylät, joita painamalla ja kääntämällä istuin (oltava makuuasennossa) taittuu kahtia ja runko menee kasaan. Varsinaista kasauslukkoa ei ole, mutta rungon saa lukittua tavarakorin toisessa reunassa olevalla klipsillä (joka menee helposti rikki – been there, done that). Kätevää tässä kasaustavassa on se, että rattaat saa seisomaan pystyssä itsekseen, mikä on esim. säilytyksen kannalta aika mahtavaa. Moseyta kasatessa taitetaan ensin selkänoja eteen istuinosan päälle, minkä jälkeen kiskaistaan penkin alla olevasta kahvasta niin että runko menee kasaan. Moseysta se automaattinen kasauslukko löytyy, joskin runkoputket pitää saada tarpeeksi lähelle toisiaan jotta lukko ylipäätään lukittuu ja tähän vaikuttaa mm. eturenkaiden asento. Myös Moseyssa pystysäilytys on mahdollista (ei tosin yhtä kätevää kuin Mineissä), kun kasaamisen jälkeen ottaa selkänojan ylös aisaa vasten.

Tuosta kuvasta muuten näkee hyvin, etten ole aikoinaan näitä vertailukuvia näpsiessäni ollut ihan kartalla kummankaan kasauksen suhteen… Eturenkaat sojottavat molemmissa ihan miten sattuu ja Moseyssa on kuomukin jäänyt vähän auki. Hupsista vaan. :’)

Easywalker Mosey (2015) Easywalker Mini (2013)
Istuin Selkänoja menee täysin makuulle,
4 asentoa
Selkänoja jää alimmillaan vähän koholle,
4 asentoa
Istuimen painoraja 20 kg 30 kg
Selkänojan korkeus 53 cm 51 cm
Kuomun alla tilaa 52-64 cm 50-67 cm
Makuupituus 97 cm 84 cm

Istuin on Moseyssa päivitetty aivan uuteen uskoon, kuten yllä olevasta taulukosta voi päätellä. Suurin ero lienee käytettävyydessä: siinä missä vanhojen Minien istuimen kanssa about kaikki toiminnot ovat jotenkin hankalia tai monimutkaisia, Moseyssa kaikki on erittäin helppoa ja käyttäjäystävällistä. Esimerkiksi selkänojan säätö tapahtuu Mineissä istuimen etureunan alta, ei kovin kätevää lapsen ollessa kyydissä. Moseyssa sama tehdään selkänojan takaa painamalla kahta tankoa toisiaan kohti; ei nyt ehkä toimivin vaihtoehto sekään mutta ainakin huomattavasti parempi kuin aiemmassa versiossa. Selkänojan asennot ovat eri maailmasta nekin, Moseyssa selkänoja menee täysin makuulle ja pystyin asento on todellakin pysty. Minien istuimen alin asento jää lievästi koholle eikä ylin asento nouse niin pystyyn kuin Moseyssa.

Vaikka makuupituudessa on selkeä ero, ei Mineissä kuitenkaan mikään pieni istuin ole. Selkänojan korkeudessa on eroa vain pari senttiä, mutta Minien istuinosa on melkein kymmenen senttiä syvempi: 34 cm vs. Moseyn istuimen 25 cm. Rattaiden painorajoissa on huikea 10 kilon ero ja Minit 30 kg painorajallaan taitavatkin olla aika harvinaisuus ratasmaailmassa.

Kuomujen suojaavuus
Kuomujen säätö sekä Moseyn selkänojan säätö

Uuden version kuomuun on tehty useita parannuksia. Vanhojen Minien kuomu on varsin onneton eikä edes lisälipan kanssa suojaa kunnolla, kun istuin on makuuasennossa. Moseyn kuomussa on paitsi parempi lisälippa, myös vetoketjun takaa löytyvä laajennusosa ja näiden kahden kanssa kuomu suojaa erinomaisesti myös istuimen ollessa täysin makuulla. Uudempi kuomu on mahdollista virittää vanhempiin Mineihin (ks. alla olevan kuvasarjan viimeinen kuva), mutta se on sen verran painavampi ettei pysy kovin hyvin ylhäällä.

Uudempi vs. vanhempi istuin
Selkänojat pystyimmässä asennossa
Selkänojat makuuasennossa

Turvakaaren suhteen on niin ikään tehty erinomaisia parannuksia. Vanhojen Minien turvakaari on hivenen tönkkö eikä sitä voi käyttää muuta kuin istuin kasvot menosuuntaan, sillä se lukittuu sivuilla oleviin runkoputkiin. Moseyssa turvakaari on kiinni istuimessa, minkä ansiosta se pysyy mukana istuimen suuntaa vaihtaessa. Ja mikä parasta, turvakaarta ei tarvitse irroittaa rattaita kasatessa, vaan se asettuu joustavasti penkin “sisään” kun selkänoja käännetään istuinosan päälle.

Istuimen voi molemmissa rattaissa kääntää, tosin Moseyssa se on toteutettu noin tuhat kertaa paremmin. Vedetään penkin alta vivusta, nostetaan istuin pois, käännetään toisin päin, kliksautetaan takaisin – tadaa. Mineissä kestää useampi hetki ennen kuin istuimen saa edes erilleen rungosta, vaiheita on monta ja ainakin omissa Mineissäni about kaikki osat olivat ärsyttävän jäykkiä. Istuimen kiinnittäminen takaisin runkoon ei ole helppo homma sekään ja lisäksi pitää muistaa välissä siirtää rungossa yksi poikkiputki toiseen asentoon. Vähän mua nauratti joskus katsoessani jotain vanhojen Minien esittelyvideota, jossa istuimen kääntämistä kehuttiin erityisen helpoksi ja nopeaksi. No juu ei todellakaan!

Jalkatuki - ja sen puute

Mineissä ei tosiaan erillistä jalkatukea ole, toki istuin kasvot menosuuntaan pidempi lapsi saa hyödynnettyä rungon alaputken jalkojen tueksi. Sama pätkä on luonnollisesti Moseyssakin, mutta lisäksi istuimessa on kahteen asentoon säätyvä jalkatuki. Se on kiinni istuimessa, joten se toimii aina istuimen suunnasta huolimatta. Jalkatuen puutetta Mineissä kompensoi osaltaan aiemmin mainittu istuimen syvyys, kun lapsi asettuu penkissä taaemmas.

Minien olkapehmusteet on ommeltu kiinniValjaat vanhemmissa Mineissä
Moseyn kätevämpi olkapehmusteValjaat Moseyssa

Valjaat on yksi sellainen seikka, joka vanhassa mallissa on toimivampaa. Moseyssa kumpikin vyö pitää laittaa yhtä aikaa lukkoon ja itse lukko on kamala möhkäle, niin ettei sitä meinaa saada istuinpehmusteen tai lämpöpussin vyöreiästä läpi. Minien valjaissa lukko on ehkä hieman rimpulan oloinen muovihässäkkä, mutta vöitä tarvitse taiteilla samalla kertaa kiinni ja olkavyöt saa helposti irti lukosta, jotta voi käyttää pelkkiä lantiovöitä. Olkapehmusteet kuitenkin ovat Moseyssa paremmat, kun niissä on yläreunassa kuminauha pitämässä pehmustetta paikallaan sekä tarrakiinnitys toisessa sivussa. Mineissä pehmusteet ovat alkujaan ommeltu kiinni olkavöihin, joten ompeleiden purkamisen jälkeen ne tahtovat vähän seilata pitkin poikin.

Molemmat kokeilleena voin heti sanoa, että Moseyt ovat enemmän mun mieleen. Tykkään siitä, että toimintoja on ajateltu uusiksi ja ne on oikeasti saatu kehiteltyä paremmiksi sekä ennen kaikkea käyttäjäystävällisemmiksi. Vanhoilla Mineillä on plussapuolensa ja mitä vaunuryhmiä on seurannut, myös vankka kannattajajoukkonsa. Moseyt kun olisi varustettu ilmakumirenkailla ja kätevämmillä valjailla, niin olisivat lähes täydelliset.

Easywalker Mosey plussat:
  • Todella hyvä kuomu, jonka lisäpätkät voi ottaa esiin vain tarvittaessa.
  • Kuomun tukeva korkeussäätö eikä kuomu valahtele mihinkään.
  • Istuimen kääntäminen helppoa ja nopeaa.
  • Selkänoja menee täysin makuulle ja pystyin asento on kunnolla pysty.
  • Valjaiden olkapehmusteet pysyvät paikallaan.
  • Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
  • Säädettävä jalkatuki.
  • Isompi tavarakori, johon pääsee paremmin käsiksi.
  • Laukkukoukut aisassa.
Easywalker Mini plussat:
  • Ilmakumirenkaat.
  • Pysyvät kasattuna itsekseen pystyssä.
  • Huisan korkea painoraja.
  • Syvä istuin.
  • Olkavyöt saa erilleen lantiovöistä.
Scroll Up