{ Arkisto } Tammikuu 2017

26.1.2017
15:30

Rattaiden tilaaminen ulkomailta

Yhteistyössä: Baby Plus

Onnistuin viime kesän aikana kehittämään jonkun ihmeen pakkomielteen Bugaboo-merkkisistä rattaista, vaikka siihen asti olin mieltänyt ne lähinnä ylihinnoitelluksi statuskapistuksiksi. Viimeksi kevään Lapsimessuilla pyörittelin merkin eri malleja ja totesin helpottuneena, että tuntumaltaan eivät kyllä yhtään ole mun juttu. Silti asia jäi vaivaamaan ja ärsytti, kun a) palasin töihin ja vaunuaika kutistui huomattavasti b) Bugiksista näytettiin pyydettävän hurjia hintoja jopa käytettynä. Kiitos kanssahullun pääsin lopulta testaamaan Bugiksia ihan kunnolla, kun sain lainaksi vuosia vanhat mutta edelleen oikein toimivat Frogit (aiempi versio nykyisestä Cameleon3-mallista).

Syksyllä kuume alkoi olla varsin lämpöisissä lukemissa ja pohdiskelin jatkuvasti mitä oikein tekisin. Rattaiden käyttömme käsittäisi fillarointikauden loputtua pääasiassa matkat päiväkotiin ja takaisin sekä vaunuhullun ehdottoman painajaisen, kärryjen ulkona säilyttämisen päivän ajan. Olin jo päättänyt hankkivani harmaat Buffalo Classicit (niiiiiin kauniit!) mutta tulin sentään järkiini, etten ostaisi tonnin rattaita seisomaan päiväkodin pihalla. Koska tarharattaat löytyivät muualta (ja nekin ehtivät jo kertaalleen vaihtua), päätin satsata autokelpoisiin rattaisiin, jotka kuitenkin olisivat monikäyttöiset. Siispä iskin silmäni Bugaboo Bee3 -rattaisiin, jotka vaikuttivat olevan näppärät pikkukärryt käännettävällä istuimella. Meinasin jopa repäistä kunnolla ja valita Modern Pastel -malliston vaaleanpunaiset, mutta tajuttuani myös istuinkankaan olevan vaaleanpunainen (ja näin ollen kaikkea muuta kuin yhteensopiva must have kirkkaankeltaisen kuomun kanssa) valintani oli lopulta perus-Beet mustalla rungolla.

Karvainen assistentti kärppänä paikalla

Suomessa ei ole kuin kaksi Bugaboon jälleenmyyjää ja kumpikin Helsingissä, muualla ei Bugiksia siis pääse liikkeessä testaamaan. Facebookin vaunuryhmistä olin oppinut, että suoraan Hollannista (Bugaboon kotimaa) tilaamalla merkin tuotteita saa Suomen hintoja edullisemmin ja kuitenkin mahdolliset takuu- ym. asiat hoituvat mutkattomasti – kiitos EU:n. Pyysin tarjouksen kahdelta hollantilaiselta verkkokaupalta, minkä lisäksi laitoin mielenkiinnosta kyselyn myös kotimaisille myyjätahoille. Suomessa Bugiksilla on yleensä tiukat hinnat eikä alea heru kuin ehkä lisävarusteista, mutta yllättäen kyselykierroksen tuloksena oli vain yksi tiukasti listahinnassa pysyttelevä myyjä. Hintaero jäi silti sen verran merkittäväksi, että päädyin tilaamaan rattaat Hollannista, josta sai myös lisäkilkkeet (omalla kohdallani extrakuomu) ihan mukavaan hintaan.

...ja toinen assistentti toki myös. #kids #toddler #daughter #minime #kidsclothes #minirodini #noshorganics #miroju #minirodinijutustelut #stroller #bugaboo #bugaboobee3 #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #babyplushoorn

Tarjous pyydetään sähköpostitse ja kommunikaatio sujuu mainiosti englanniksi. Ensimmäinen, Buffaloista pyytämäni tarjous oli selkeä ja hyvin eritelty, minkä lisäksi viestin lopussa oli listattuna myös lisätarvikkeiden tarjoushintoja. Luovuttuani Buffalo-ajatuksesta veivasin vielä Beehen liittyen useamman viestin verran niin että itseänikin jo vähän nolotti, mutta Baby Plussalta jaksoivat kärsivällisesti vastata kysymyksiini ja mielenmuutoksiini. :D Marraskuun alkupäivinä sain vihdoin lyötyä homman lukkoon ja BabyPlus pääsi tekemään tilauksen Bugaboolta, arvioitu toimitusaika oli 1-3 viikkoa. Toimitusaikaan vaikuttaa saatavuus Bugaboolta, suosituimmat jutut saattavat toisinaan olla huonommin saatavilla. Ei siis muuta kuin odottelemaan!

Paketti auki!

Oman settini kanssa kesti 2,5 viikkoa, kunnes maksulinkki kolahti inboxiin. Tilaus maksetaan tosiaan vasta sitten, kun Baby Plus on saanut tavaran itselleen ja paketti on valmis toimitettavaksi ostajalle. Seuraavana päivänä sain vahvistuksen, että maksu on onnistunut ja sitä seuraavana tuli erillisessä viestissä seurantakoodi. Kuljetusliike oli DHL, torstaina paketti lähti Hollannista ja maanantaina tuotiin kotiovelle. Saamassani linkissä toimitusajankohdaksi väitettiin torstai-iltaa, mutta Suomen sivuston kautta sai näkyviin paremman ja tarkemman seurannan. Tieto toimituksesta tuli tekstiviestitse, johon vastaamalla sai valita toimitusikkunan, ja mahdollinen ovikoodi oli kysytty jo tilausvaiheessa, joten kuljettajan ei tarvinnut enää soitella mulle alaovelta vaan hän kantoi suoraan paketin sisälle.

Mun oli pakko valita päivän myöhäisin toimitus (iltayhdeksään mennessä), joten sinä iltana vähän nuo iltatoimet venyivät… Sekä lapsi että kissa hyörivät jaloissa apureina, kun tutustuin laatikon sisältöön ja tavasin ohjeista kokoamiseen liittyviä sivuja. Maailman helpoimmat koottavat Beet eivät mun mielestä olleet, mutta kyllä ne lopulta oikeanlaisilta näyttivät. Tyttö oli ihan liekeissä, Beet kun ovat niin pienet että tuollainen alle metrinenkin pystyy aisa alimmillaan niitä työntelemään. Myös kyytiin kiipeäminen onnistuu helposti ja välillä muksu löytyykin eteisestä istuskelemasta Beessä, ihan noin niinkuin muuten vaan. Vaunuhullun tytär. ;)

Yllätysnalle

Pahvilaatikossa oli kaiken olennaisen lisäksi pieni ylläri: pehmonalle, jonka häntää vetämällä soi musiikki. Taapero rakastui nalleen saman tien ja nallen “laulua” onkin kuunneltu monena iltana nukkumaan mennessä. Varsin osuva lahjus pienelle ihmiselle siis! Mitä olen keskusteluista lukenut, tällaiset yllätykset ovat ihan normaalia toimintaa Baby Plussalta. :) Tarkempaa esittelyä rattaista on tulossa myöhemmin, koitan tuosta saada muutamat jonossa olevat ensin alta pois.

Rattaista saatu pieni alennus bloginäkyvyyttä vastaan.

20.1.2017
17:02

Kaksivuotiaan kahdet juhlat

Äkkiä se vilahti ohi, esikoisen toinen ikävuosi – viime viikonloppuna jälkikasvumme täytti jo kaksi! Siinä missä ensimmäinen vuosi oli varsin rankka ja vähäuninen, toisesta selvisimme huomattavasti kivuttomammin. Heti kun mini alkoi aika pian ekojen synttäreiden jälkeen nukkua lähes normaalisti, myös me vanhemmat pääsimme tasaamaan kertynyttä univajetta ja näin kaikilla oli mukavampaa. Emme me edelleenkään ole mitään maailman pitkäpinnaisimpia tyyppejä, mutta erityisesti omalla kohdalla olo on helpottanut paljon vuoden takaisesta.

Tässä vuoden aikana elämä ja arki on muuttunut aika tavalla; kesän alussa palasin itse töihin ja kesän lopussa tytär aloitti päiväkodissa. Hoidon aloittaminen on toki tuonut mukanaan sairastelut, mutta niistäkin huolimatta viimeinen puoli vuotta on sujunut ehkä tuhat kertaa paremmin kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Iso kiitos siitä kuuluu luonnollisesti päiväkodille ja tytön mahtaville hoitajille, joista on selkeästi tullut myös pirpanalle tärkeitä aikuisia. Tuntuu helpottavalta huomata, että onnistuimme tekemään oikean valinnan hoitopaikan suhteen, vaikka viime keväänä meillä ei ollut asiasta mitään haisua.

2-vuotias synttärisankari
Mekko – Mini Rodini, sukkikset The Brand.

Palaan tarkempiin 2-vuotiskuulumisiin vielä erillisessä postauksessa, kun olemme käyneet neuvolassa, ja nyt vuorossa sen sijaan pientä turinointia viikonlopun juhlista. K-serkku saapui apukäsinensä jo torstai-iltana, mikä oli jälleen iso ja tärkeä apu juhlien järjestelyssä. Viime vuonna juhlimme yhtenä päivänä porrastetusti, tänä vuonna päätin testata miten toimisi kaksipäiväiset kemut. Jonkun verran olin ehtinyt tehdä juttuja alkuviikosta, mutta esim. vuoden aikana otettuja kuvia (polaroid-tyylisiä tällä kertaa) lätkin seinälle siinä vaiheessa kun vieraita jo valui ovesta sisään… Värit ja koristelut pohjautuivat tyttären juhlamekkoon: kissoja, musta-valkoista ja keltaista. Yllättävää kyllä, valkopohjainen mekko selvisi ekasta päivästä täysin moitteetta eikä tarvinnut seuraavana päivänä kuin heittää takaisin päälle.

Kuvaseinän äärellä

Kakun halusin tehdä vehnättömänä, maidottomana ja munattomana sekä väreiltään teemaan sopivana. Ajatuksena oli ensin tehdä pari pyöreää kakkua, mutta erinäisistä syistä niistä tulikin kulmikkaita. Hyödynsin ohjeissa pitkälti Kamomillan konditorian täytekakkuopasta; pohjan tein gluteenittoman ohjeen mukaan, vadelmainen täyte oli sekoitus vähän kaikkea ja päällyste peruskreemi tomusokerista ja margariinista keltaiseksi värjättynä. Musta kuorrute oli Pirkka lakritsikastiketta, joka oli sopivan paksua mutta kuitenkin valuvaa ja meni ainesosiensa puolesta kategoriaan. Vegaaninen kakkupohja oli mukava uusi tuttavuus, jota varmasti hyödynnän myöhemminkin! Lakritsikastike + kreemi oli yhdessä turhan makea kombo, jopa mun kaltaiselle sokerihiirelle… Kummallekin päivälle oli yksi 10 hlön ohjeella tehty kakku ja ne riittivät oikein mainiosti, vaikka vieraita taisi kumpanakin päivänä olla 20 ellei enemmänkin.

Lauantain tarjoilut

Viime vuodesta oppineena tarjolla oli suolaista enemmän kuin makeaa, kumpanakin päivänä erilaisia keksejä (mm. itse tehtyä siemennäkkäriä) ja levitteitä + dippejä sekä toisena päivänä cocktailpiirakoita ja toisena vuohenjuusto-luumuomenahillo-paloja. Lisäksi oli vaihteleva setti kasviksia sekä hedelmiä. Keksisysteemit eivät osoittautuneet hitiksi, tai ehkä vaihtoehtoja vain oli liikaa. Piirakat ja siemennäkkäri kyllä tekivät kauppansa, samoin tuoreosasto. Vähän ehkä kuitenkin meni taas kerran överiksi ja ensi vuonna voisin koittaa muistaa tarjoilujen suhteen sellaiset adjektiivit kuin helppo ja yksinkertainen. ;)

Sunnuntain tarjoilut

Lahjoja tuli iso kasa ja ihanasti muut lapsivieraat olivat auttamassa päivänsankaria niiden avaamisessa. Suurin osa paketeista sisälsi jotain liittyen Brion junarataan, jota oli toivottukin – voin muuten sanoa, että nyt riittää palikoita varsin pitkään rataan! Junakilkkeiden lisäksi neiti sai mm. ison Duplo-alustan, kirjoja, harmaapinkin Plaston traktorin, Brion vihreät nukenrattaat, pienen jakkaran, neonpinkin heijastinliivin sekä parit Niken lenkkarit ensi kesäksi.

Bobi myös messissä

Näin jälkikäteen voin todeta, että näin pienelle kahdet juhlat olivat turhan rankat. Eka päivä sujui hyvin, mutta seuraavana oli kyllä havaittavissa turnausväsymystä niin päivänsankarissa kuin vanhemmissakin. Kutsuvieraslistan kutistaminen ei oikein ole vaihtoehto, joten ensi kerralla täytynee joko jakaa juhlat esim. kahdelle eri viikonlopulle tai sitten tempaista jostain tila, johon kaikki mahtuisivat kerralla. Parasta tietysti olisi, jos silloin olisimme viimein päässeet muuttamaan omaan taloon, mutta sitä ei nyt uskalla kuin toivoa.

Juhlien jälkeen

Jälkimmäiset kekkerit osoittautuivat lopulta hieman epäonnisiksi, sillä lähes kaikki sunnuntaina käyneet sairastuivat vatsatautiin! Sama iski kyllä meihinkin, mutta tuntui ihan hirveältä joka kerta kun uusi sairastapaus tuli tietoon. :/ Tämä viikko on siis mennyt sairastaessa ja vieläkin saa vähän jännätä rantautuuko tauti uudemman kerran, kun varmasti on joku paikka tai esine jäänyt puunaamatta… Synttärisankari itse näyttäisi selvinneen kokonaan ilman tautia, ihan uskomatonta! Ei hän tosin sunnuntaina oikein halunnut mitään syödä, että ehkä se sitten pelasti. Seuraavilta juhlilta toivon ennen kaikkea sitä, ettei leviä mitään tautia!

8.1.2017
23:37

Joulutonttujen tuomiset

Palataan vielä ihan hetkeksi menneeseen jouluun nopealla katsauksella siitä, mitä aattona joulukuusen alta löytyneistä paketeista oikein paljastui. Kommenttiboksin puolella saa mieluusti kertoa, mitä lahjakääröt siellä ruudun toisella puolella sisälsivät – vink, vink! ;)

Käyttötavaraa

Toivomani viikkokalenterin ehdin ostaa itse, mutta seinäkalenterin saimme sopivasti lahjaksi. TYRMY:n (Turun Yliopiston Raskaan Musiikin Ystävät ry) kalenteri on tervetullut erikoisuus jääkaappimme kylkeen muistuttamaan päivien kulusta. Takana on toki tarina: serkkuni on mukana yhdessä kuvassa! Kalenteriosaston bonus on huikea Eniten vituttaa 2017 -fläppikalenteri, jonka sijoituspaikaksi valikoitui lopulta oma työpöytä kotona – ihan vaan jotten nelipäiväisen työviikkoni kanssa missaa päivääkään. Kestokassivalikoima täydentyi kahdella näpsästi taiteltavalla tapauksella, Finlaysonin keltaisilla elefanteilla sekä Globe Hopen räiskyvällä punaisella. Possuja ei puuttunut tänäkään jouluna ja lisäksi kotikategoria kasvoi perintövaasilla, CP-kynttilällä sekä tyylillemme passelilla saippuaputelilla. Miehelle (joka harvemmin lahjoja ostaa) vinkkasin kaipaavani uutta tuoksua ja sainkin toivomani Acorellen roll-on parfyymin Citrus Infusion -tuoksulla. Talven tuiskuihin lämmikkeeksi työkaveri antoi käsienlämmittimet, joiden toimintaperiaatteeseen mun pitää hieman vielä tutustua. Parit yleispätevät lahjakortit saimme myös, erinomaisia lahjoja nekin ja varmasti tulevat käytettyä.

Herkkuja jos jonkinlaisia

Herkkuläjä näytti tältä: vähän karkkia, pussi lakritsisipsejä (ah ihania!), paljon teetä. Robert Pauligin jouluteetä, Korpiahon senchapohjainen Jouluyö, Nordqvistilta Sydämellinen joulutee ja Anti-Stress yrttitee sekä töihin erinomaisen kätevä pussiteelajitelma Talven suosikit. Ei muuten lopu tee hetkeen kesken! Ja itse asiassa kuvasta unohtui K-serkun Londonista lähettämä melonin makuinen yrttitee, joka oli hauskassa vesimelonin palan näköisessä pahvipakkauksessa. Muut paljastuivat kaikki paketeista, mutta Vihreät kuulat äiti kaivoi jostain kätköistään, kun ihan pienesti itkin niiden perään. Maraboun konvehteja (toinen mun must joulukarkki) ei valitettavasti löytynyt, onneksi joulukarkkialet korjasivat tämän puutteen myöhemmin…

Leluja minille

Jälkikasvun leluosasto täydentyi kohtuullisesti ja osittain myös (äidin) toivomusten mukaisesti. Nyt on vihdoin Brion junarataan itsestään liikkuva veturi, joka onkin ollut varsinainen hitti! Ehkäpä synttärilahjaksi tulee lisää rataosia, niin saa rakennettua vähän pidempiäkin ratoja. Plaston mustavalkoharmaa leikkiastiasto oli parempaa kuin äiti oli edes kuvitellut, istuu kyllä niin täydellisesti meille. Vielä kun jossain kohtaa saisi hommattua leikkikeittiön tytölle, vaikka hyvin ruuanlaittoleikit näyttävät onnistuvan ilmankin. Supi sukkapidike ei ole lelu, mutta laitoin sen kuitenkin tähän kuvaan – kortissa luki pyykkihuoltoasiantuntija ja sellainen tuo meidän pirpana todella on. :D Pehmoleluista tyttö on myös ollut innoissaan, erityisesti setäni antamasta kissasta. Prinsessapalapelia on niin ikään koottu jo useampaan otteeseen, likka jopa osaa joitakin palasia laittaa oikeisiin kohtiin, vaikka tuo mun mielestä onkin vielä vaikeahko tuollaiselle vajaa 2-vuotiaalle.

Minin vaatekaappiin täydennystä

Minin vaatekaappiin tuli lisäystä osittain äidin valitsemana, lopuista huolehti Lontoon kummitäti. Vasemmalla Noshin pilvicollege ja raitaleggarit, alhaalla (tarpeeksi isot!) pyjamat John Lewis ja Mini Rodini, keltainen mekko metsäaiheisilla kuvioilla Polarn O. Pyret. Lisäksi sukulaisilta muksu sai juniorikoon lakanan (erittäin tarpeeseen vaikken ollut siitä kellekään vinkannut) sekä villaa niin käsiin kuin jalkoihin. Collegepaita ja pitkät yöasut ovatkin olleet tarpeen, kun tällä viikolla pakkanen on huidellut reippaasti miinuksilla. Äiti on aika ihastunut Rodinin bambeihin, vaikka syksyllä ne eivät sen kummemmin iskeneet… Sopivan hämärä kuosi kivalla värikattauksella.

7.1.2017
19:12

Vuoden viimeinen

Joulukuussa 2016…

  • oli pääsääntöisesti pimeää, kylmää ja märkää. Perus joulukuu siis.

Joulukorttikuvaukset

  • mulla oli pitkästä aikaa kuvauskeikka, kun ikuistimme työkaverin tytön ylioppilaskuvat Kupittaanpuistossa. Maassa oli kevyt lumipeite ja ilmassa pieni pakkanen, tietyllä tavalla optimikeli tällaiselle pimeän vuodenajan kuvaukselle. Saatiin kivoja kuvia, vaikka itse sanonkin!
  • kuvasin myös meidän omat joulutervehdykset kotona, ei mikään iisein homma saada houkuteltua vajaa 2-vuotiasta pysymään paikoillaan. Yksi vanha kuusenkoristeappelsiini joutui uhrautumaan…

Yo-kuvaus Kupittaanpuistossa

  • kamerani sanoi yhtäkkiä poks; suljin jämähti paikalleen ja kamera meni täysin mykäksi. Onneksi vasta em. kuvien jälkeen… Koska olin muutenkin ollut aikeissa päivittää rungon, päädyin tilaamaan joulutarjouksesta uuden rungon ja erinomaisella tarjouksella myös pitkään haaveilemani objektiivin. En malta odottaa, että vihdoin saan tämän parivaljakon käyttööni!
  • sain jostain yhtäkkiä jonkun kuumetaudin, yhden viikonlopun makasin täysin voimattomana kotona. Missattiin sen takia myös tytön jumpan talvinäytös, mikä oli tosi harmi.
  • oli tyttäreni ensimmäinen päiväkodin joulujuhla, siihen osallistumista ei onneksi tarvinnut peruuttaa. Voi että miten mahtavasti jälkikasvu oli mukana touhussa, on se niin reipas! Jopa mä pyyhin kyyneleitä silmäkulmistani, kun ohjelma alkoivat kaikkien pienten yhteisellä esityksellä. ♥

Kaksivuotiskakku

  • vietimme pienellä porukalla pikkujouluja syöden, saunoen ja paljussa lämmitellen (tai kiehuen, oli taas lämmittäjältä hieman lämpötila päässyt korkeaksi).
  • juhlittiin kummipoikamme 2-vuotissynttäreitä.
  • meillä oli 4-vuotishääpäivä, jolle löysin nimityksen keramiikkahääpäivä. Perusarkipäivä ja kuvan ottaminenkin venähti illan pimeyteen, mutta on nyt sentään jonkinlainen perhepotretti tallennettuna.
    Aiemmat hääpäiväkuvat: nahka, pumpuli, paperi, vihkimispäivä.

Keramiikkahääpäivä

  • jouluviikko tuntui oudolta ja jotenkin tosi pitkältä, kun aatto osui lauantaille. Mutta saatiinpahan suunnilleen kaikki – siivoamiset ja ruuat ja muut – ajoissa valmiiksi.
  • meille saapui vanhempieni metsästä kuusi, jonka sain kerrankin koristeltua tosi kivasti meille sopivaksi.
  • jouluaatoksi matkustimme koko konkkaronkka kissa mukaan lukien maalle. Aikamoisessa härdellissä joulu sujahti, mutta niin se yleensä tuppaa menemään.

Joulukuusi

  • näin monia kavereita, kiitos joulun. Pitäisi ottaa tavoitteeksi nähdä ihmisiä useamminkin, kun nykyään päivät ja viikot hups vaan katoavat turhan helposti.
  • lomailin muksun kanssa viikon verran emmekä tehneet oikeastaan yhtään mitään ihmeellistä, kunhan olimme ja rentouduimme.

Hyvää uutta vuotta!

  • uudenvuodenaattona kävimme Kupittaalla katsomassa lasten ilotulituksen, illan olimme kotona Barbin seurana paukkujen poksuessa pihalla.
1.1.2017
17:26

Vuosi 2016 pakettiin

1. Mitä sellaista teit vuonna 2016, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Järjestin 1-vuotissynttärit, olin kaasona, kokeilin ilmajoogaa ja äänimaljarentoutusta, värjäsin avaruushiukset, palasin vanhempainvapaalta työelämään, osallistuin Kakola-kierrokselle, nukuin yön patjalla TYKS:n lastenosaston lattialla, vein lapseni päiväkotiin, tein 80-prosenttista työviikkoa, tanssin polkkaa (myös julkisesti!), olin päiväkodin vanhempainillassa, myöhästyin junasta, jonotin lastenvaatteita, yövyin hotellin 13. kerroksessa, kyynelehdin liikutuksesta päiväkodin joulujuhlassa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Ainoa tavoitteeni taisi olla pinnan pidentäminen ja se ehkä jopa onnistui, kiitos parantuneiden yöunien ja myöhemmin myös töihinpaluun. Kotona oli ihana olla ja edelleen nautin meidän ylimääräisestä vapaapäivästä tytön kanssa, mutta mun päälle on parempi olla arkipäivisin aikuisten keskellä. Ensi vuodelle lupaan yrittää vihdoin ja viimein panostaa omaan hyvinvointiini, syömisiin ja ennen kaikkea liikkumiseen. Mä en todellakaan tästä enää nuorru ja kohta kyllä alkaa kaiken maailman krenkat, jos vielä jatkan tätä urpoa laiskottelua…

Lasten ilotulitus Kupittaalla I

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Työkaverini sai kesällä pienen ihanan pojan.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Suru-uutisia tuntui kantautuvan vähän väliä, mutta sain onneksi vielä pitää kaikki läheiset ihmiset ympärilläni.

5. Missä maissa kävit?
– Ruotsin rajalla, kun Lapista tullessamme etsimme S:n kanssa yhtä geokätköä. Jalka ehkä kävi naapurimaan puolella?

6. Mitä haluaisit vuodelta 2017 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2016?
– Uuden kameran, omakotitalon maalla ja ehkä joku ulkomaille suuntautuva reissukin olisi kiva tehdä.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2016?
– 14.1. meidän pieni vauva täytti vuoden ja vauvavuosi oli ohi, 12.2. sisko meni naimisiin, 6.6. palasin vanhempainvapaalta työelämään, 1.8. pimu aloitti päiväkodissa, 13.8. olin kaasona kaveripariskunnan häissä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Olen oppinut vähän enemmän pitkäpinnaisuutta.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Se, että olin niin laiska liikkumaan ja kunnon kohottamisen sijaan keräsin lyhyessä ajassa vajaat 10 kiloa laardia ympärilleni.

Lasten ilotulitus Kupittaalla II

10. Kärsitkö vammoista?
– Selkä välillä vähän jumitti ja töihin palattuani myös satunnaiset niska- ja rannekivut tekivät comebackin, mutta ei mitään pahempaa kuitenkaan.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uusi polkupyörä, muikea mattamusta Kona. Joulun alla ilahdutti myös just meidän tyyliin sopiva joulukuusen jalka.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, joka jaksoi mun hölmöjäkin kiukutteluja, sekä läheisten, jotka jeesasivat mm. lastenhoidollisissa asioissa.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Alkuvuodesta huonot yöunet, keväällä lapsen tulevan hoitopaikan valinta, loppuvuodesta vähän kaikki (mm. kameran yhtäkkinen hajoaminen).

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Veikkaan, että lapsen tarvikkeisiin ja vaatteisiin (voihan uusi hurahdus). Jonkun verran tuli omiakin releitä päivitettyä ja loput eurot menivät sitten perusarjen pyörittämiseen.

15. Mistä innostuit eniten?
– Kauniista ja arjessa toimivista lastenvaatteista + vaihtelevasti myös rattaista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2016?
– Kuuntelin näköjään tosi vähän musiikkia viime vuonna ja töissäkin lähinnä radiota, mutta Ellinoora ainakin jäi mieleen.

Lasten ilotulitus Kupittaalla III

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi, koska saan taas pääsääntöisesti nukkua öisin.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi (työnaloituskilot ovat tiukassa).

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi, epäilen.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Nukkunut tarpeeksi öisin, ollut läsnä, pitänyt itsestäni huolta.

19. Entä vähemmän?
– Roikkunut somessa, käyttänyt rahaa, laiskotellut, valvonut, herkutellut.

Lasten ilotulitus Kupittaalla IV

20. Miten vietit joulun?
– Joulumme tänäkin vuonna noudatti tuttua kaavaa ja olimme (kissa mukaan lukien) aattoillan vanhempieni luona maalla. Oli ihanaa katsoa millä innolla jälkikasvumme kohkasi niin joulupöydässä kuin lahjojenkin parissa! Illan päätteeksi kellahdimme koko meidän pieni perhe unille joulukuusen katveeseen.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2016?
– Haaveilin entistä kovemmin omasta talosta, välillä jostain sympaattisesta vanhasta ja välillä ihan uudesta. Aloin koota Pinterestiin taulua unelmieni talosta – ehkä vielä jonain päivänä… Mustavalkoisuus kiehtoi edelleen, kuten myös tietynlainen rouheus. Inspiroiduin mm. mikrosementistä, syvän metsänvihreästä väristä ja Marimekon mustavalkoisesta Kuusikossa-kuosista.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Täydellinen musta nahkalaukku, kotimaisten merkkien tunikat/mekot ja leggarit sekä kunnon talvitakki ja lämmin merinopipo. Vuoden viime metreillä ehdin vielä hankkia alesta kunnon lämpimät talvikengät.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Siskonpetiä katsoin jokusen jakson netistä kipeänä ollessani, kun Uudessa Muusassa sitä sopivasti suositeltiin. Televisiota en katsonut tänäkään vuonna sen enempää.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Marie Kondo: KonMari (mikä ylläri!)

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Ellinoora.

Lasten ilotulitus Kupittaalla V

27. Mitä halusit ja sait?
– Uuden fillarin, ruskaretken Lappiin, parit rattaat ja monet ihanat lastenvaatteet.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Uuden kodin maaseudun rauhassa, kameraan päivitystä.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2016?
– Blogiaiheeseen sopiva Onnenonkija, jonka kävin siskon kanssa oikein leffateatterissa katsomassa. Muita en edes muista, voi olla ettei niitä ollutkaan.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Vuosia pyörähti mittariin 32 ja olin ensin normaalin päivän töissä, sitten vaunuhullujen tapaamisessa pääkaupunkiseudulla.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Vähempi valvominen, enempi liikkuminen, koti maalla, lottovoitto.

32. Miten kuvailisit vuoden 2016 tyyliäsi?
– Tunika/mekko ja leggingsit, niissä asuin about koko vuoden. Puolet vuodesta oli myös pitkästä aikaa värjätyt hiukset, enimmäkseen shokkiväriset.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Se, että lapsi alkoi vihdoin nukkua yönsä paremmin.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Niin lastenvaate- kuin vaunuhullujen keskusteluista Fb-ryhmissä.

Lasten ilotulitus Kupittaalla VI

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, omaa vanhaa itseäni.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Turkulainen “kanssahullu”, jonka kanssa vietimme monet hetket rupatellen paitsi vaunuista myös kaikesta mahdollisesta muusta ja lisäksi teimme pari Helsinki-reissuakin yhdessä.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En toivottavasti ainakaan.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Varmaan joku niistä kerroista, kun meuhkasin lapselle väsymyksissäni.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2016?
– Ymmärrän nyt mitä tarkoitetaan käsitteellä ruuhkavuodet

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
“Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää / Eikä kukaan muu sitä nää / Vaik sut on luotu kantamaan / Nousemaan aina uudestaan / Oon pahoillani en osannut lohduttaa / Mut lupaan vielä se helpottaa” – Ellinoora: Elefantin paino

Lasten ilotulitus Kupittaalla VIILasten ilotulitus Kupittaalla VIII

Kuvat ovat eiliseltä, kun olimme katsomassa lasten ilotulituksen Kupittaalla. Mini oli ihan innoissaan! Lopussa isompien paukahdusten jälkeen tuli pieni itku, mutta noin muuten tyyppi osoitteli taivalle hihkuen. Illallakin vielä sängystä kuului kukkaa ja tähteä, kun pihalla joku ampui paukkuja. :D Yön nukkui yllättävän hyvin, kunhan vaan sai ensin nukahtamaan…

Edellisten vuosien katsaukset: 2015, 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.

Ellinoora – Villi lapsi [2016]

Scroll Up