{ Arkisto } Heinäkuu 2017

21.7.2017
17:18

Pikakuulumiset muuton keskeltä

Viime viikolla teimme pienen Kaakkois-Suomen turneen mökkeilyn ja Asuntomessujen merkeissä, tämä viikko onkin sitten mennyt varsin tiiviisti vanhan kodin pakkausrumban sekä seuraavan kodin ehostuksen parissa. Muutamme siis toistaiseksi isovanhempieni omistamaan 40 m3 pikkukaksioon, joka sattui olemaan sopivasti vailla vuokralaista. Vähän jännittää, miten mahdumme yli 20 neliötä nykyistä pienempään kotiin – erityisesti kun vauvankin pitäisi viimeistään parin kuukauden päästä syntyä. Osa tavaroista ja huonekaluista menee toki säilytykseen, mutta aika paljon on sitä ihan perusrompetta, jota säännöllisesti tarvitaan. Ei muuta kuin karsimista, karsimista samalla kuin pakkaa omaisuutta laatikoihin!

Asunnossa on tehty linjasaneeraus vuosi sitten, jolloin keittiö ja kylpyhuone on uusittu nykyaikaisemmaksi. Tosi kivasti onkin saatu esim. kaappitilaa pieneen keittokomeroon ja myös materiaalit on simppeleitä perusvärejä, valkoista ja harmaata. Seinäpintoja on päivitetty jokunen vuosi takaperin, lähinnä jonkun nurkista löytyneillä materiaaleilla ja tässä välissä ne ovat ehtineet ottaa normaalia elämisosumaa, joten pyysimme mummilta lupaa vähän maalailla ym. ennen muuttoa, kun meiltäkin löytyi läjä maaleja varastosta. Olohuoneen seinät ovat onneksi maalipinnalla, makuuhuoneen tapettien kanssa on joutunut hieman ähräämään – ja siellä mies on tälläkin hetkellä. Kohta onneksi pääsee maalaushommiin, mikä toivottavasti sujuu jotakuinkin sutjakkaasti. Olohuoneen yhtä seinää varten kävin duo-livingistä hakemassa pussin kalkkimaalia, jännää päästä vihdoin kokeilemaan sitä.

Tän viikon työmaa näyttää joltain kartalta. #renovation #wall #wallpaper #50s #apartmenthouse #remppa #remontointi #momokoti #50luku #kaksio #enjaksanutlaskeamontakokerrosta
Historian havinaa since 1957.

Mies tosiaan hoitaa pääosin tuon remppapuolen, mä taas olen tyttären kanssa kotona ja koitan hoitaa kaikkia juoksevia asioita pakkaamisen ohella. Onneksi pimu vielä nukkuu päiväunet, niiden aikana ehtii kaikenlaista. Vähän tietysti harmittaa tuon 2,5-vuotiaan puolesta, kun koko ajan on kauhea häslinki päällä eikä oikein ehdi antaa tarpeeksi huomiota… Vaikka suhteellisen lyhyt aikahan tämä pariviikkoinen on.

On tehty virallinen muuttoilmoitus, lähtöilmoitus vanhaan taloyhtiöön, tuloilmoitus uuteen.

On irtisanottu vanha sähkösopimus ja hoidettu nettiliittymän siirto.

On tilattu vanhan minijääkaapin korvaava jääkaappipakastin sekä kylpyhuoneeseen mahtuva pyykinpesukone.

Jääkaappipakastin tosin saapuu reilu viikko muuton jälkeen, mutta pakastimen sisällölle (mm. tämän kesän mansikat!) onneksi löytyi väliaikainen sijoituspaikka suht läheltä uutta kotia. Pesukoneen saapuminen on sekin pieni mysteeri vielä, siihen asti voimme hyödyntää taloyhtiön pesutupaa. Vähän olen itkenyt sitä, ettei meidän loistava Samsungin sivusta täytettävä kone kerta kaikkiaan mahdu tuonne, mutta sille ei nyt vaan voi mitään. Taidan laittaa senkin varastoon, jotta saan takaisin käyttöön sitten joskus kun meillä on taas isommat tilat.

Mitäköhän vielä pitäisi muistaa..? Tärkeimmät asiat ennen muuttoa taitaa sentään olla hoidettu. Nyt vain takaisin pakkauspuuhiin, jotta saa asioita eteenpäin. Leppoisia kesäpäiviä muille, kuuluu taas!

Ps. Nykyisen kodin remontista en näköjään saanut koskaan aikaiseksi kertoa tarkemmin, kun se kesti niin tuhottoman kauan. Tein nyt kuitenkin oman tagin väliaikaiskodillekin, jos vaikka siitä ehtisin naputella jotain muistiin – kun kerran on tämä aikaraja. ;)

15.7.2017
13:11

Aihetta juhlaan – ja herkkuihin

Laitoimme tuossa loppukeväästä asuntomme myyntiin ja siinä kävi vähän ehkä yllättäenkin niin, että juhannukseen mennessä oli kaupat jo sovittuna. Muutto väliaikaiskämppään odottaa loppukuusta, eipähän ole tekemisen puutetta loppulomaksi… Me ei lopulta remontin pitkittyessä pidetty koskaan mitään tupareita, joten jonkin sortin läksiäiset sentään oli järjestettävä. Päädyin kutsumaan lähinnä naisväkeä ja yhdistämään samaan pienimuotoiset vauvakutsut, jotta kaverit saisivat arvailla syyskuisen syntymäspeksejä kuten silloin esikoisestakin. Lisäksi sisko oli koonnut hauskoja nimiin liittyviä kysymyksiä sekä vauvan sukupuolta arvuuttelevia väittämiä. Aika tasaiseksi meni, poika 8/15 ja tyttö 7/15.

Pientä purtavaa

Tarjoilujen suhteen menin varsin simppelilä linjalla, pientä naposteltavaa ja jälkkäriksi sesonkiin passeli kakku. Vieraita oli n. 15 (osa lapsia) ja kerrankin tuli mitoitettua syötävät niin, että meille jäi vain pienet rääppeet tuhottavaksi. Kakkua tosin olisi voinut olla enemmänkin… Ja kahvimaito loppui kesken, onneksi kauramaito kelpasi hätävaraksi. Ruissipsien kaveriksi oli tonnikalatahnaa, joka aiheuttaa aina reseptiuteluita, joten eiköhän laiteta resepti jakoon täälläkin.

Tonnikalatahna
  • 1 prk ruohosipulituorejuustoa
  • 1 prk tonnikalaa
  • 1/2 punasipuli
  • 1-2 rkl turkkilaista jugurttia
  • Valkopippuria ja muita mausteita

Pilkotaan punasipuli pieniksi paloiksi, sekoitetaan se tuorejuuston ja tonnikalan kanssa. Lisätään joukkoon turkkilaista jugurttia notkistamaan massaa. Maustetaan sörsseli oman maun mukaan esim. valko- ja mustapippurilla, ehkä myös ripauksella suolaa tai vaikka savupaprikaa.

Tonnikalan voisi korvata esim. lohella, mutta itse en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan, kun tuo tonnikalaversio on niin täydellistä. Pitää kyllä joku kerta testata, jotta tonnikalaa inhoava siskokin pääsisi osingolle tästä herkusta.

Keittiön tasolla

Toinen puoli keittiöstä ei ollut niin kovin esteettinen, eh heh. Esikoisen ristiäisistä tuttua kasvispiirakkaa väännettiin vielä ensimmäisten vieraiden jo saavuttua, joten se sai jäädä suoraan pelliltä otettavaksi. Vähän piti reseptin kanssa kikkailla: pohjaan korvasin yhden vehnäjauhodesin grahamjauhoilla ja täytteeseen tuli vain kaksi paprikaa sekä selleri jäi kokonaan pois. Olisi se kolmaskin paprika ehkä mahtunut, mutta hyvin riitti myös vähempi määrä. Viherpippurijuusto on ehdottomasti se juttu tässä piiraassa, täydentää maun just buenosti.

Banoffee mansikoista

Olen jokusen kerran tehnyt Vegaanihaasteen banoffeeta, herkullinen muttei liian suuritöinen torttu. Instasta bongasin jonkun tehneen banoffeesta mansikkaversion ja se meni sillä sekunnilla testilistalle! Tämä tapahtui viikonloppuna meidän ollessa Tampereen kavereilla ja sain jaettua uuden houkutukseni A:n kanssa, osa porukasta oli juuri sopivasti kauppareissulla. Illalla ei enää pitkän huvipuistopäivän jälkeen jaksanut alkaa vääntää torttua, mutta seuraavana aamuna A oli tehokas ja pyöräytti meille ekan version. Mukavan kesäinen ja raikas yhdistelmä, joten sehän oli sitten tehtävä pari päivää myöhemmin myös kotipuolessa. Käytin ohjeen pohjana vanhaa tuttua vegaaniohjetta ja kakusta tuli yllättävän komea, vaikka itse sanonkin.

Mansikkabanoffee (8-10 annosta)

Pohja

  • 3/4 paketillista Digestive- tms. keksejä
  • 100 g margariinia

Murennetaan keksit jauhoksi ja sulatetaan margariini, sekoitetaan keskenään. Painellaan seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille, tarvittaessa leivinpaperia pohjalle. Laitetaan jääkaapin viileyteen.

Kinuski

  • 1 prk maustamatonta kaurakermaa
  • 1 dl fariinisokeria

Mitataan kaurakerma ja fariinisokeri kattilaan, kuumennetaan ja sekoitetaan. Annetaan seoksen kiehua niin, että se hieman saostuu. Kinuski saa kuitenkin jäädä kastikemaiseksi. Jäähdytetään, minkä jälkeen kaadetaan kinuski keksipohjan päälle ja laitetaan taas jääkaappiin.

Täyte

  • 1 prk vaahtoutuvaa soijakermaa
  • hippunen vaniljajauhetta/-sokeria
  • mansikoita

Vatkataan kerma vaahdoksi, maustetaan vaniljalla ja makeutetaan maun mukaan. Viipaloidaan mansikat. Torttu kootaan laittamalla kinuskin päälle vuorotellen kermavaahtoa ja mansikoita.

Voi slurps, kun oli maukasta! Tykkään kyllä banaanista, mutta tuoreet mansikat ne vasta herkkuja ovatkin näin kermavaahdon kaverina. Sopivan raikas, ei liian makea – suorastaan täydellinen kesätorttu. Eikä valmistaminenkaan vaadi sen kummempaa aivokirurgiaa, ainoastaan jonkun verran aikaa että saa pohjan ja kinuskin jäähtymään. Tämä voisi olla älyttömän hyvää myös tuoreilla mustikoilla, nyt vain odottelemaan mustikkasadon kypsymistä.

2.7.2017
17:06

Raskausajan tyylipohdintaa

Nyt kun tästä vuodesta on kulunut jo inan yli puolet, voin todeta että eipä ole koskaan ennen päivän asut jääneet yhtä vähälle taltioinnille. Toisaalta tämä suunta oli nähtävissä jo viime vuonna, kun asukuvia ei lopulta kertynyt vuoden aikana edes kahtakymmentä. Suurin syy on varmasti ulkonäölliset ahdistukset: viime kesänä kroppaan takertuneet ylimääräiset kilot sekä pitkään vaivannut hiuskriisi. Kilojen suhteen stressiä ei – kiitos raskauden – tällä hetkellä ole, niitä ehtii miettiä sitten joskus synnytyksen jälkeen. Tai mistä sitä tietää ehtiikö, voi olla ettei siinä rumbassa ehdi miettiä yhtään mitään ylimääräistä.

Hiuksiin taas voisi ja olisi kiva keksiä jotain uutta vaikka saman tien. Viime kesän shokkivärjäilyn kanssa luovutin elokuussa, syksyn kasvattelin reuhkaa ja toivoin värin haalistuvan mahdollisimman paljon. Joulukuussa heitin päähäni jotain perus ruskeaa kestoväriä, parikin kertaa itse asiassa kun ei ekalla kertaa tuntunut peittyvän tarpeeksi. Noh, ei se toinen kerta paljoa parantanut tilannetta, vaan ihana vihertävä sävy jäi vilkkumaan ruskean alta latvoissa missä sinistä oli eniten ollut… Tällä viikolla sain vihdoin aikaiseksi kokeilla C-vitamiinipesua ja jumpe, sehän toimi! Unohdin kokonaan laittaa mössöön vähän vettä mukaan, joten en onnistunut sitä kovin tasaisesti levittämään, mutta näköjään tarpeeksi hyvin kun enimmät vihertävyydet katosivat. Huisaa – ja omalla tavallaan jokseenkin älytöntä.

Seuraavaksi voisi miettiä istahtamista kampaajan tuoliin, mutta mitä ihmettä tälle päälle oikein keksisi? Viimeksi kävin kampaajalla joskus alkukeväästä ja silloin halusin kokeilla kaikkialta yhtä pitkää, mutta se ei kyllä oikein mulla toimi. Mun kuontalo on niin älyttömän paksu nykyään, että hippasen on turhan raskas tuntuma ainakin näin kesäaikaan. Haaveilen vaaleammasta latvasta, mutta värjäyspuuhiin en ajatellut raskausaikana ryhtyä, joten ensihätään pitäisi pärjätä pelkällä leikkaamisella. Kovin paljon en myöskään halua lyhentää, jotta ponnarioptio säilyy, eikä otsatukkakaan oikein houkuta. Hmmmm.

Päivän asu 14.1.2017

Sitten ne muutamat harvat asukuvat, jotka nyt raskauden aikana on kameran muistikortille tallentuneet. Eka on tyttären synttäriviikonlopulta, muutamaa päivää aiemmin oli piirtynyt kaksi viivaa raskaustestiin. Ruudullinen tunikamekko Papu, kissoja vilisevät (jotka eivät näköjään kovin hyvin erotu) mustat sukkahousut Lindex. Korvissa olevat Ann-Christine Mäkelän suunnittelemat Kärki-korvikset mätsäävät väriltään kivasti mekon mintunvihreisiin taskuihin. Tämän mekon haluaisin löytää myös tyttärelle, mutta hitsit kun oikeaa kokoa ei tunnu löytyvän mistään! Vauvalle on jo hankittuna samaa kuosia oleva body.

Päivän asu 12.4.2017

Toinen asu onkin sitten paria kuukautta myöhemmin ja pötsi selvästi jo näkyvillä, raskausviikkoja about 18. Pidin huhtikuun alussa Nosh-kutsut ja hurahdin tilaamaan itselleni vaikka mitä, kun jotenkin olemassa oleva garderobi tuntui tuhottoman tylsältä ja Noshin kevätmallistosta iski livenä tosi moni juttu. Osa toki lähti palautukseen, mutta hyvin sain myös täydennettyä vaatekaappia erinomaisilla käyttövaatteilla. Tämän asun hiekanvärinen Kuiske-mekko siis Nosh, vuosia palvellut (ja vähän kulahtanutkin) merinoneuletakki COS men, liukuvärisukkikset Lindex sekä nilkkurilempparini Vagabond. Korvissa mintunvihreät pallot H&M Divided, kaulassa hopeinen & (typerän mittaisella ketjulla) Fashionology.

Päivän asu 22.4.2017

Tämä on reilu viikkoa myöhemmin kuin edellinen, kun olimme pääkaupunkiseudulla viettämässä naisten rentoutumis- ja geokätköilyviikonloppua. Joustocollegea oleva, 3/4-hihoilla varustettu Sail-mekko nousi heti suosikiksi Nosh-tilauksesta, piti myöhemmin jopa tilata sama mekko myös mustana. Harmaa luottohuivi Syster P, neuletakki COS men, viime raskaudesta säästetyt tekonahkaleggarit H&M mama ja jalassa maailman parhaat lenkkarit, Niken vanhemman malliset Free 5.0. Korvissa on mun vakiomatkakorvikset eli Fashionology hopeiset ruksit.

Päivän asu 24.4.2017

Viimeinen asu on huhtikuun loppupuolelta, viikkoja kasassa lähemmäs 20. Hassua miten pieneltä maha näyttää tässä! Harmaa joutsenilla kuvitettu t-paita ja musta Aalto-collegehame Nosh, molemmat olleet aivan loistavia odotusajan vaatteita. Paidan muotoiltu helma on pidempi kuin joissain äitiyspaidoissa ja kaarevuutensa ansiosta istuu tosi kivasti myös mahan kanssa. Hame joustaa hyvin ja siinä on korkea vyötärö, joten sen saa mukavasti vedettyä mahan yli. Neuletakki (ylläri, ylläri) COS men, koralliset sukkikset Lindex ja nilkkurit Vagabond + korvissa hopeiset pelikortit Planet Star.


Hyvin muuten huomaa, mitkä ovat mun yleisimmät hiustyylit nykyään: 1) toisen puolen etuhiukset pinnillä ylhäällä 2) puolinuttura päälaella. :D Kyllä, jotain muutosta on pakko kehitellä – ja pian!

1.7.2017
14:55

Toista kertaa odottamassa

Toinen raskaus huitelee pian jo raskausviikolla 30 enkä ole kirjoittanut itselleni muistiin vielä mitään – enkä muuten aloittanut vauvakirjan täyttämistäkään, hups. Tämä raskaus on ollut monelta osin aivan erilainen kuin ensimmäinen. Pahoinvointi alkoi pian plussan (rv 6) jälkeen, kun meille esikoisen 2-vuotisjuhlien yhteydessä iski oletettavasti noro. Mulla se vellova paha olo jäi vähän niin kuin päälle ja alkoi helpottaa vasta nt-ultran jälkeen, lähemmäs pari kuukautta pahoinvoinnista siis tuli kärsittyä. Myös väsymys oli ekoina kuukausina suurta ja usein meninkin tytön kanssa yhtä aikaa nukkumaan, kun ei vaan jaksanut enää olla hereillä. Jälkikäteen ajateltuna eipä mulla ole kauheasti muistikuvia tammikuun puolivälistä helmikuun loppuun…

Toisin kuin viimeksi, iho on ollut suorastaan loistokunnossa. Jotain pientä näppyä ehkä välillä, mutta mitään sen pahempaa ei ole näkynyt – en edes muista milloin viimeksi. Rasvoittuva sekaiho on muuttunut enemmänkin kuivaksi enkä ole moneen kuukauteen enää tehnyt vesipesua aamuin illoin, vaan aamuisin on riittänyt ihan vain kasvovedellä pyyhkiminen. Ei mun posket toki ole yhtäkkiä miksikään tasaisen pehmoiseksi vauvanpyllyihoksi muuttuneet, mutta sen verran hyvä tilanne kuitenkin, että toisinaan nassu näyttää jopa omasta mielestä ihan nätiltä. Huomaa kyllä miten paljon tämä vaikuttaa mulla yleiseen olotilaan, ei meinaan ole kummemmin ulkonäkö tässä raskaudessa ahdistanut, vaikka noin muuten on rasvaa kertynyt joka puolelle oikein “mukavasti”.

Rv 16+3

Ruokien suhteen on ollut selvästi enemmän mielihaluja sekä erityisesti ällötyksiä, tosin jälkimmäiseen varmasti liittyy myös se noro. Makea on maistunut huonosti enkä yhdessä kohtaa pystynyt syömään kuin tyyliin max. 5 karkkia kerralla, mikä ei toisaalta ole yhtään huono asia. Hedelmät ovat olleet himotuslistan kärkipäässä läpi raskauden, erityisesti kaikki melonit ja olinkin ihan onnessani kun melonikausi vihdoin starttasi. Tällä hetkellä tuoreista myös avomaan kurkku, herne, nektariini ja kirsikka ovat pop – mansikkakauden kunnon käynnistymistä odotellessa. Ja mustikoita, mmmmm! Tuoremehuun oli viikkojen 15-25 paikkeilla järjetön himo, mieluiten appelsiinipohjalla ja kunnon krämmäleillä. Suolainen maistuu tosiaan makeaa paremmin, mutta useimmiten on fiilis, ettei tekisi mieli syödä yhtään mitään ja oikein ärsyttää, kun tulee nälkä ja on pakko syödä jotain. Monta kertaa olen illalla parahtanut miehelle, että mä en jaksa taas syödä!, mutta ei sitä oikein voi skipatakaan, koska nälkäisenä tulee helposti huono olo.

Yksi täsmälleen sama himotus on ollut kuin ekalla kerralla: Hesen ranskikset punaisella majoneesilla (mähän en siis normaalisti edes tykkää ko. majoneesista). Lisäksi olen hetkittäin koukuttunut mm. yhteen tiettyyn Novelle Plus -juomaan (se persikan värinen), Kippari-sulatejuustoviipaleisiin, itse tehtyyn guacamoleen, pakastepitsaan (Pirkka tonnikala-punasipuli), toimiston lähikaupan juustosämpylöihin. Töissä olen vedellyt myös paljon vissyä, kun siellä hanavesi alkoi yhtäkkiä maistua mun suussa tosi paljon kloorilta. Teetä en alussa pystynyt juomaan ollenkaan ja olinkin ihan varma, että siitä kyllä joku tajuaa tilanteen. Pahoinvoinnin lievennyttyä tee (tosin vain vihreä) maistui hetken aikaa, mutta puolivälin jälkeen alkoi taas tökkiä. Nyt kesälomalle jäätyäni tee on maistunut paremmin eikä tarvitse enää olla vain vihreää.

Rv 20+0

Kuten toisessa raskaudessa on tapana, maha pullahti suht aikaisessa vaiheessa näkyviin. Piilottelin sitä kylläkin pidempään kuin viimeksi, töissäkin kerroin vasta muistaakseni viikolla 15 ja ihan vain siksi, etten enää jaksanut verhoutua samoihin peittäviin kaapuihin päivästä toiseen. Jotenkin tällä kertaa on ollut paljon epäileväisempi ja varovaisempi ylipäänsä koko raskauden suhteen, vaikka kaikki on sinänsä mennyt ihan normaalilla kaavalla. Eka neuvolakäynti mulla oli rv 8+1 yhdistettynä tyttären 2-vuotisneuvolan kanssa, ja nt-ultra oli rv 12+1. Ultra oli ehkä vähän hämmentävä kokemus eikä montaa minuuttia kestänyt. Asento oli ilmeisen sopiva, kun lääkäri sai turvotuksen ym. tarpeellisen mitattua, vaikka sikiö oli unessa eikä nähty yhdenkään raajan edes liikahtavan. Siitä jäi päälle mieltä vaivaava epävarmuus, joka onneksi hälveni rakenneultrassa, kun meille osui aivan ihana kätilö. Hän teki työnsä todella tarkasti ja koko ajan selittäen, lopuksi kysyi vielä sopiiko hänen käydä tietyt jutut vielä itsekseen läpi.

Mies halusi ultrassa kuulla arvion sukupuolesta ja annoin sitten periksi, kun viimeksi se lähinnä mun toiveesta pidettiin salassa synnärille saakka. En kylläkään osaa asiaa pitää varmana noin aikaisen vaiheen 2d-ultran perusteella, ehkä jos loppuraskaudessa se katsotaan uudestaan niin sitten voin uskoa ennen kuin itse livenä näen. :D Emme ole sukupuoliarviota huudelleet julkisesti, jotenkin kun se ei ole 100% varma niin ei halua käsitellä sitä sellaisena. Se kylläkin on sanottava, että esim. vaatehankintoihin veikkaus on vaikuttanut ihan huomaamatta. En todellakaan ole haalinut kaappeja täyteen vaaleanpunaista/-sinistä vaan mennyt enemmänkin unisex-linjalla, mutta silti huomaan miettiväni aina sopisiko joku juttu juuri sille sukupuolelle.

Rv 23+0

Tämä toisen kierroksen maha on selvästi eri mallinen sekä ollut alusta asti paljon alempana. Pyöräilykausi esimerkiksi jäi multa ihan tyngäksi, kun jäätävät säät jatkuivat pitkälle kevääseen ja sitten kun vihdoin lämpeni, tuntui fillarointi jo kaikin puolin ikävältä. Omasta mielestäni maha on edelleen kooltaan ihan normaali, mutta useampi lasketun ajan kyselijä on näyttänyt todella hämmästyneeltä kuultuaan sen olevan kuukausien päästä. Onpa pari pohtinut ääneen, olenko varma etten odota kaksosia… Juu on totta, että niin painon osalta kuin muilta mitoilta olen jo nyt ennen rv 30 isompi kuin viimeksi synnyttämään mennessäni, mutta yhdistäisin sen ennemminkin siihen +10 kg korkeampaan lähtöpainoon.

Raskaampaa odottaminen joka tapauksessa on ollut ekaan kierrokseen verrattuna. Luonnollisesti nyt on oltava liikkeellä aivan eri tavalla kun on jo se esikoinen siinä eikä työpäivän jälkeen ole voinut vain istua sohvalla silittelemässä mahaa. Kumartelu ym. liikkuminen on jo hankalaa, ja harjoitussupistuksia on ollut kuten viimeksikin. Suonenvedot eivät onneksi ole tässä raskaudessa vaivanneet, sen sijaan nenä on välillä vuotanut verta ihan yllättäen. Liikkeitä tunsin ekaa kertaa miehen syntymäpäivänä rv 17+3, hieman aiemmin siis kuin esikoista odottaessa. Bebe nro 2 on varsin liikkuvaista sorttia ja muljaa välillä niin että maha ihan heiluu, mitä en muista esikoisesta tapahtuneen kuin ehkä ihan lopussa. Kaveri vaikuttaa hengaavan edelleen poikittain ja liikkeet ovat koko ajan tuntuneet alavatsalla. Toivon todella, että tyyppi tajuaisi itse kääntyä pää alaspäin ja saisin mahdollisesti kokea astetta luonnollisemman synnytyksen kuin viimeksi.

(Keskimmäisen kuvan ikuisti mieheni, ekasta ja vikasta kiitos Jennille.)

Scroll Up