{ Arkisto } Marraskuu 2017

30.11.2017
23:32

Mandragora tuli kaupunkiin

Vuosi sitten syksyllä teimme ruskaretken Lappiin ja sillä reissulla tuli sattumalta vastaan irtoteetä, jonka kyljessä luki Mandragora. Ihastuin sodankyläläisestä kahvilasta ostamiini teelaatuihin kovasti, joten ei ollut epäselvää mistä halusin hankkia teet joulupaketteihin – ja niin lähti tilaus Mandragoran verkkokauppaan. Samaan tilaukseen klikkailin toki myös itselleni maisteltavaksi useampaa erilaista teetä, jotka tulikin juotua ennätysnopeasti ihan vaan koska olivat niin hyviä.

Mandragora

Loppukesästä erään kerran hiihtäessäni Forumin läpi silmiini osui tuttu kyltti. Mitä ihmettä, Mandragora! Turussa!? Oli vähän hoppu, mutta en mitenkään malttanut olla pyörähtämättä pikaisesti vasta-avatussa liikkeessä. Olin varsin into piukeana tajutessani, että nyt saisin täydennettyä teevarastojani lempilaaduillani helposti vaikka joka viikko. Vähintään yhtä paljon hihkuin myös kun kuulin blogiporukkamme saaneen kutsun tulla tutustumaan Mandragoran uuteen Turun liikkeeseen.

Irtoteet kuin karkkikaupassa
Huikea teevalikoima
Mandragoran jouluteet

Mandragoran liiketila on hauskasti ikään kuin keskellä Forumia ja sisään pääsee kahdesta suunnasta. Toisen sisäänkäynnin luona vastaan tulee teeosasto ja sen mustat hyllyt, joilla nököttää kauniit rivit eri värisiä teepaketteja. Etualalla on pöydällinen lasipurkkeja kätkien sisälleen eri laatuja irtoteetä ja niitä voi nuuhkaista, kun yrittää keksiä mitä laatua tällä kertaa ottaisi. Lasipurkeista teetä saa siis ostettua haluamansa määrän, aivan kuin irtokarkkeja ruokakaupassa. Näin joulun alla Mandragoralla on myös sesongin mukainen hylly jouluteetä, valikoimaa näkyy sarjan viimeisessä kuvassa. Pari makua ehdin testata jo viime jouluna, nyt maistettavaksi valikoitui Leijuva lumihiutale -valkoinen tee.

Teesetit
Teetarvikkeita
Gourd Calabash

Varsinaisten teelehtien lisäksi Mandragorasta löytyy paljon erilaisia tarvikkeita teen keittämiseen, juomiseen ja luonnollisesti hifistelyynkin liittyen. Itsehän valmistan irtoteeni lähemmäs 10 vuotta takaperin joululahjaksi saamallani keittimellä, jonka päivittäminen on kyllä ollut mielessä mutta vielä en ole saanut aikaiseksi, kun se kuitenkin toimii edelleen mainiosti. Kätevä kapistus, mutta toisinaan tekisi mieli ehkä vähän hifistellä veden oikealla lämpötilalla ja haudutusajalla… Simppeli lasinen teekannu voisi olla kiva, niin pääsisi kokeilemaan myös erilaisia teekukkasia. Kiitos vaan inspiraatiosta, Hiekkaleikkejä-blogin Jenni. ;)

Teapigs
Teapigsin popcorntee

Rupattelun lomassa kukin sai maisteltavaksi teetä tai kahvia valintansa mukaan. Kahvipuolesta en osaa sanoa mitään, mutta me teenjuojat valitsimme Teapigsiltä juomamme. Yrttihaudukkeista en innostu, joten toiveissa oli joku passeli musta tai vihreä tee. Mukiini päätyi lopulta popcornteetä, joka kuulosti varsin mielenkiintoiselta ja ehkä vähän kummalliseltakin. Ainesosina on vihreä tee ja paahdettu riisi; yhdessä niiden maku oli aika jännä, vähän sellainen inan kärähtänyt poppari. Teepussin sisältö näytti kieltämättä hauskalta!

Arctic Warriors

Teapigsin läheisen hyllyn on vallannut kotimainen Arctic Warriors, jonka tuotteet pohjautuvat Lapin luonnon superfoodien voimaan. Puteleiden ulkonäkö herätti huomion positiivisella tavalla, mielestäni tummasävyisissä pakkauksissa on oikein onnistunut graafinen suunnittelu. En tällä kertaa tutustunut brändin tuotevalikoimaan sen enempää, mutta esimerkiksi MAHTI väinönputki-yrttieliksiiri voisi hyvinkin olla testilistallani tulevaisuudessa.

Herkkuosasto
Tryffelit vitriinissä
Zotter
NelleUlla - chocolate from the forest
Käsintehtyä suklaata
Lakrids by Johan Bülow

Sitten se herkkupuoli, oi ja voi! Vitriinistä voi ostaa yhden tai vaikka viisi tryffeliä, jotka kuulostavat – ja näyttävät – toinen toistaan herkullisemmilta. Suklaata valikoimassa on sen seitsemää sorttia, mm. itävaltalainen Zotter sekä latvialainen NelleUlla. Ja sitten vielä oma suosikkini Lakrids by Johan Bülow, jonka kuorrutetut lakritsit ovat aivan hullun hyviä. Lakridsilta olisi ollut joulukalenterikin, joka varmasti olisi tuonut paljon iloa synkkään joulukuuhun, mutta niin paljoa en lähtenyt jokavuotisesta joulunaluskarkkilakostani joustamaan.

Kahvihyllyn ääressä
Paahtimo Papu

Toisen sisäänkäynnin luona on pitkät rivit kahvipuolen juttuja, mutta niistä en valitettavasti osaa kertoa mitään sen enempää. Aiheesta tietää ainakin kuvassa vilahtava Urbaani Isä -blogin Marko, että sinne siis lueskelemaan mikäli kahvihommat kiinnostaa.

Shampanjatryffelit
Piirasta tarjolla

Kuumien juomien ohella herkuttelimme piirakoilla sekä shampanjatryffeleillä. Nuo tryffelit olivat siitä hauskoja, että pinnalla olevaa kimalletta oli illan päätteeksi niin sormissa kuin poskissakin. Maku oli jännä, ei kuitenkaan huonolla tavalla. Vähän olisi houkuttanut ostaa vitriinistä kotiin muutamaakin eri sorttista palluraa, mutta sain hillittyä itseni kun nuo taitavat aika karkiksi olla laskettavissa… Tänä vuonna olen antanut itselleni luvan ottaa karkin tai pari spesiaalitilanteissa, koska olisihan se nyt suorastaan huutava vääryys jos tällaisissa tapahtumissa pitäisi skipata maistiaiset kokonaan. :D

Joulukalenteri

Mandragorassa oli ainakin tuolloin marraskuun alkupuolella useampaa erilaista joulukalenteria valikoimassa, ei toki mitään ihan perustavaraa mitä kaikkialla. Olen monesti harmitellut miksei markkinoilla ole joulukalenteria, jonka luukuista tulisi laadukasta irtoteetä ja Mandragora-vierailulla keksin tehdä sellaisen itse. Itselleni en sitä kuitenkaan tehnyt, vaan kiikutin tänään prototyypin joululahjan muodossa tädilleni ja hänen miehelleen, jotka ovat kumpikin intohimoisia teen ystäviä. Tekovaiheet kyllä taltioin, joten juttua DIY-irtoteejoulukalenterista tulossa blogiin lähiaikoina. Sitä odotellessa suosittelen käymään Mandragoran liikkeessä ihmettelemässä ja vaikkapa tekemässä hankintoja joulua varten!

Mandragora Turku, Forum Kauppakäytävä, Kauppiaskatu 4. Avoinna ma-pe 10-18, la 11-15, joulun alla myös su 12-16.

28.11.2017
14:24

Kaksi kokonaista kuukautta

Poika 2 kk
Kietaisubody – Nosh, housut – Lindex, sukat – Converse. (Martinexin viltti saatu blogin kautta.)

Vauva 2 kk

Luonteeltaan on iloinen tarkkailija. Poika vaikuttaa usein hieman varautuneelta uusissa tilanteissa ja möllistelee silmät suurina ympärilleen, äidin tai isin sylistä tottakai. Väläyttelee hurmaavia hymyjään about kaikille, jotka jaksavat hetken ihastella hänen suloisuuttaan. Ärsyyntyminen asiaan x saa edelleen kiihtymään nollasta sataan todella nopeasti ja toisinaan jos nälkä yhtäkkiä iskee, aiheuttaa esim. vaipan vaihto sellaisen totaalikilahduksen ja itku on laatua säetvoiollatosissas. Pientä draamakuningasmaisuuttakin siis löytyy.

Syö rintamaitoa täysimetyksellä, äidin ollessa liesussa saa ämmää pullosta ja suostuu onneksi siitä myös syömään. Paljon otan vauvaa mukaan blogi- ym. tapahtumiin, mutta välillä on ihanaa päästä ihan itsekseen tai pelkän esikoisen kanssa. Imetyskipua on edelleen jonkun verran, erityisesti jos heppu on roikkunut tissillä pitkin yötä. Rintakumin kanssa syöminen ei kuitenkaan enää tahdo onnistua, joten ei auta muuta kuin kestää. Olen huomannut pientä suihkuamisongelmaa, joten asennon vaihtaminen takakenoiseen istuma-asentoon vauva mahan päällä pötköttäen on helpottanut huomattavasti niin imuotetta kuin pulautusten määrääkin. Paha vaan kun öisin välillä nukahdan siihen asentoon ja aamulla on kroppa mukavasti jumissa…

Nukkuu vähän jo paremmin eikä enää jää öisin kukkumaan hereille kuin joskus poikkeustapauksessa. Tuntuu olevan sellainen tyyppi, joka ei oikein meinaa saada unen päästä kiinni ilman, että on tissi suussa… Tutti kun ei edelleenkään kelpaa, ei vaikka niitä on kokeiltu useampaa erilaista. Poika nukkuu mun vieressä (ja isä sohvalla kun ei uskalla kylkeä kääntää vauvan ollessa välissä), sillä oma sänky aka äitiyspakkauslaatikko ei ole ollut mikään menestys – on nukkunut siellä maksimissaan joku pari yötä.

Liikkuu matolla mahallaan ollessa välillä akselinsa ympäri, mitä en todellakaan kuvitellut näin pienen tekevän. Kääntymistä selältä mahalleen ei sentään ole vielä yrittänyt harjoitella. Raajoillaan vispaa kyllä aivan hulluna, kun makoilee esim. hoitopöydällä. Lisäksi yrittää sylissä ponnistaa jaloillaan ylöspäin, erityisesti nälkäisenä.

Osaa kannatella päätään päivä päivältä vahvemmin ja ekat vauvasirkusliikkeetkin on jo kokeiltu (ihan pienimpien ryhmä on 2-7 kk ikäisille). Hymyilemisen lisäksi on alkanut jutella, voi että miten se pulun kujerrukselta kuulostava jokeltaminen voikin olla söpöä!

Tykkää nukkua pää äidin kainalossa ja myös syli on erittäin pop. Kuopus kaipaa selvästi enemmän läheisyyttä kuin siskonsa aikoinaan eikä pahemmin viihdy yksikseen. Sitterissä pysyy rauhallisena jonkun aikaa, jos vain näkee mitä äiti touhuaa. Myös erilaiset kantovälineet ovat olleet ihan pelastus.

Inhoaa yksin olemista ja kantovälineet ovat tosiaan olleet kovalla käytöllä. Meillä oli lainassa Tula Free-to-Grow -kantoreppu ja ostin sellaisen omaksikin kun sai hyvällä alella, mutta se lähti nopeasti eteenpäin kun väärä kuosi jäi vaivaamaan. :P Nyt lainassa on Manduca, joka tosin Tulan jälkeen tuntuu aika kamalalta. Enemmän käyttöä onkin viime aikoina ollut Ellevillin puuvillaisella kantoliinalla, jonka sitominen on kerta kerralta helpompaa. Tekisi mieli hankkia toinen vähän pidempi liina rinnalle, mutta ehkä ensin kuitenkin joko se reppu tai sitten rengasliina.

Vaipat ovat kokoa 3, malliltaan parhaita ovat yllättäen Liberot ja myös Muumit istuvat ihan ok. Kestovaippoja on jonkun verran käytetty kotona, mutta ärsyttää olla jatkuvasti huuhtelemassa vaippoja, kun 90% kerroista sieltä löytyy kakkaa pienempi tai isompi turaus. Jospa uudella innolla sitten kun (toivottavasti!) märkien pierujen ja kakan määrä hieman vähenee.

Vaunut ovat pääasiassa Bugaboo Donkeyt monona ja tarvittaessa lauta esikoiselle, joskus harvoin myös tuplina. Autoilukäytössä olleet Easywalker Moseyt lähtivät uuteen kotiin, joten Black Friday -alennusten houkuttelemana pistin hyvän tovin haaveissa olleet rattaat tilaukseen. Seuraavaksi tiedossa pelkkää mustaa, all black!

Mitat 2 kk -neuvolassa: pituus 59,3 cm (53 cm), paino 5580 g (3610 g). Kasvaa siis hienosti pelkällä ämmällä! Koon 62 vaatteet on kaivettu esiin ja suurin osa 56-kokoisista laitettu pois, tosin Noshin ja Papun 50/56 bodyt menevät edelleen ongelmitta kiitos tuplaneppareiden. Gugguun bodyt ovat malliltaan mukavan kapoisia, joskin hihat niissä on älyttömän pitkät. Housuista on testattu trikoopantseja, jotka ovat reiluhkot mutta vyötärökiristyksen ansiosta kuitenkin ihan käyttökelpoisia. Sen olen saanut todeta, että myöskään pojalle ei Mini Rodinin housut istu – ovat kerta kaikkiaan liian leveitä vyötäröltä. Bodyt sen sijaan ovat hyvän mallisia ja tarpeeksi pitkiä, kun taas Lindexin bodyissa tuntuu selkäosa loppuvan auttamatta kesken.

Jotain muuta? Ristiäiset pidettiin reilu viikko ennen kaksikuukautispäivää ja ihanat juhlat olivatkin. ♥ Nimi saatiin papereihin jo viikkoja aiemmin käydessämme tapaamassa kastepappia, vaihtoehtojen pallottelusta huolimatta nimeksi tuli se sama, jonka olimme silloin antaneet sairaalaan. Ja on sanottava, että ei hän kyllä kenenkään muun näköinen edes ole.

Tsek myös millainen isosisko oli 2-kuisena.

21.11.2017
16:59

Pikkukaksion sohvaprobleeman lopputulos

Yhteistyössä: Martinex

Useampi kuukausi jo takana perhe-eloa 40 m2 kaksiossa, reilu kuukausi vielä edessä. Kerroinkin eilen Instassa meidän tehneen erään ison hankinnan, nimittäin omakotitalon! Tuntuu huikealta, että etsintämme on vihdoin – tai ainakin toistaiseksi ;) – päättynyt. Taloasioista tulen jauhamaan varmasti lisää sitten kun alkuvuodesta pääsemme muuttamaan, siihen asti pyöritään vähän pienemmissä neliöissä.

Syyskuussa kuopuksen lasketun ajan tienoilla pohdiskelin pesänrakennusvimmassani pienen väliaikaiskotimme sisustusdilemmoja, joista suurin (ainakin fyysisesti) oli vanhan möhkälemäisen divaanisohvamme vaihtaminen kevyempään. Jokusen viikon elimme kokonaan ilman sohvaa ja pähkäilyn jälkeen vaaka oli kallistumassa Ikean Söderhamn-sohvaan, jota olisi voinut myöhemmin kasvattaa uusilla moduuliosilla. Jotenkin se ei sitten kuitenkaan tuntunut sopivalta, ei pahemmin tehnyt mieli hankkia mitään uutta kun ei yhtään tiennyt millainen koti meitä seuraavaksi odottaisi. Siispä piti lähteä tutkimaan löytyisikö mun kotikotoa jotain sellaista, mitä voisi tässä projektissa mahdollisesti hyödyntää – ja löytyihän sieltä.

Äitini ehdotti sohvan tilalle laverisänkyä, johon voisi tehdä vanhoista tyynyistä jonkunlaisen selkänojan. Google auttoi ystävällisesti tässäkin ongelmassa ja löysin hyviä ideoita laverisohvaan, tämä toteutus (hei mahtavaa, tuo blogi on taas päivittynyt!) niistä ehdottomasti tyylikkäin. Ihan noin simppeliä kokonaisuutta en osannut meillä nähdä, sillä halusin mennä suunnilleen sillä mitä nurkista jo löytyy. Patja päädyttiinkin nappaamaan esikoisen sängystä ja esikoiselle hankittiin uusi, sopivamman kokoinen lastenpatja. Yllättävän nätisti 200 cm pitkä patja asettui 190-senttiseen sänkyyn ja näin meille syntyi sohvan ohella myös yksi lisänukkumapaikka, jota on vauvan synnyttyä hyödynnetty varsin tehokkaasti.

Tyynykaaos sohvalla

Kokonsa puolesta vanha laverisänky on oikein passeli siihen oikeastaan ainoaan kohtaan, jossa se pikkukaksion olohuoneessa voi olla. Ranskalaisen parvekkeen oven saa sen verran auki, että pystyy ravistelemaan lakanat (talossa ei ole siivousparveketta) ja toisessa päässä mahtuu ruokapöydän ääreen istumaan kummallekin puolelle ongelmitta. Syvyyttä ei sohvalla ole liikaa, joten lattiatilaa jäi ihan mukavasti; vertailun vuoksi em. Ikean sohva olisi vienyt melkein 20 cm enemmän tilaa syvyyssuunnassa. Bonuksena jalat ovat sen verran korkeat, että sohvan alle saa just ängettyä parit Ikean säilytyslaatikot sekä Muuton Restore-korin leluja varten – samalla tuli siis ratkaistua osittain myös niiden säilytysongelma. Lisäksi sohvan alta pystyy imuroimaan kunnolla, mitä edellisen sohvan kanssa kaipasin joka kerta siivotessani.

Äiti kaivoi kätköistään paria erilaista sisustuskangasta ja lupasi ommella patjalle päällisen, mutta ensihätään patja sai ympärilleen tuollaisen punaisen päiväpeiton, jonka olen ostanut aikoja sitten muistaakseni Ellokselta. Vaikka peitto on paksuhkoa kangasta, ei sitä tietenkään saanut niin tiiviisti aseteltua että se olisi pysynyt paikoillaan. Pari päivää näiden kuvien ottamisen jälkeen ihana äiti yllättäen ilmoitti, että varsinainen päällinen olisi valmis ja nyt sohvamme näyttää entistä paremmalta. Päivitettyä kuvaa tulee kyllä myöhemmin, kun saan naputeltua yhden toisen mielessä olevan kotipostauksen valmiiksi.

Laverisohva

Selkänojan suhteen mentiin lopulta siitä mistä aita on matalin: sekalainen seurakunta irtonaisia, eri kokoisia koristetyynyjä. Pääasiassa kaikki on edellisestä kodista mukaan otettua, mutta vähän jotain uuttakin joukossa on. Tummanharmaan pellavatyynyliinan ostin Habitaresta Stockan osastolta ja ristikuvioiset Cross-tuotteet sain blogiyhteistyön merkeissä turkulaiselta Martinexilta. Sekä torkkupeitto että tyynyliina ovat 100 % puuvillaa ja materiaali on neuletta, joten ne ovat tuntumaltaan vähän erilaiset kuin ns. tavalliset versiot. 125 x 150 cm kokoinen torkkupeitto on selvästi painavampi verrattuna vaikkapa fleecehuopaan, ehkä juuri siksi sen alla on niin aikuisen kuin vauvankin mukava kölliä. Tyynyliina on mitoiltaan 45 x 45 cm ja vuosien saatossa lässähtänyt 50 x 50 cm sisätyyny toimii sen kanssa mainiosti. Toiselta puolelta tyynyliinan väritys on vastakkainen, samalla tavalla kuin peitossakin. Olin alkuun hivenen epäileväinen tuota neulematskua kohtaan, mutta se on osoittautunut yllättävän kivaksi käytössä.

Martinex on toiminut jo yli 30 vuotta ja parhaiten yrityksen valikoimasta tunnetaan varmastikin lastentuotteet Mauri Kunnaksen hahmoista Muumeihin. Martinexilla on nykyään myös verkkokauppa, jonka kotiosastolta löytyy kiinnostavia juttuja tällaiselle yksinkertaisuuden rakastajallekin. Lisäksi yritys järjestää säännöllisesti erilaisia myyntitapahtumia toimitiloissaan Kuninkojalla, seuraava näkyy olevan ihan nyt kuun vaihteessa. Taidan itsekin koittaa ehtiä sinne, kun verkkokauppaa selaillessani jäi jokunen juttu pohdintaan.

Cross-tyynyliina ja -torkkupeitto saatu yhteistyössä Martinexilta.

16.11.2017
23:54

Ajatukset ensi vuodessa

Mä olen niitä tyyppejä, jotka näin melkein 2020-luvulla edelleen vannovat paperisen kalenterin nimeen. Olen kyllä yrittänyt digitalisoida kalenterin käyttöä edes jossain määrin (lue: miehen kanssa yhteinen Google-kalenteri, jota muistettiin päivittää ehkä viikon verran), mutta ei siitä vaan tule mitään. Haluan selailla paperisia sivuja, ottaa kynän käteen kun merkkaan jotain muistiin, sijoittaa tekstit just siihen mihin mieli tekee. Vaikka mulla ei kalenteri koskaan näytä läheskään yhtä upealta kuin Ainon bullet journal, tykkään silti raapustaa itse kaikki ne menot ja muistutukset itselleni ylös.

Tässä kohtaa vuotta ollaan aina saman kysymyksen äärellä: millainen kalenteri seuraavalle vuodelle? Bujoiluun musta ei ainakaan toistaiseksi ole; en usko että jaksaisin viikosta toiseen sitä pettymystä, kun kaikki mitä väkerrän näyttää kököltä (ja niin siinä taatusti kävisi). Eikä mulla olisi edes aikaa yrittää saada aikaiseksi mitään nättiä, joten parempi elää jonkun muun graafisen silmän mukaan. Kokosin tähän postaukseen mielenkiintoisimmat kalenteriehdokkaat vuodelle 2018, jotenkin listasta muodostui varsin turkulaisvoittoinen.

Polka / Saana ja Olli / Annika Välimäki

Tänä vuonna mulla oli ekaa kertaa Polkan (eli entinen Polkka Jam) viikkopäivyri, joka on ollut kaikin puolin bueno. Koko (13 x 18 cm) on sopivan pieni, paperin laatu miellyttävää, löytyy nimipäivät ynnä muut. Kalenteriviikkojen joukossa on myös ruudullisia sivuja muistiinpanoille, mutta niitä en tainnut hyödyntää kertaakaan koko vuoden aikana. Vuoden 2018 päivyri näyttäisi noudattelevan tuttua linjaa ja voisinkin hyvin ajatella hankkivani Polkan version uudestaan.

Saana ja Olli ovat aiemmin tehneet ainakin seinäkalenterin, mutta viikkokalenteri taitaa olla uusi juttu heiltä. Koko on A5 (14,8 x 21 cm) eli hieman Polkan kalenteria isompi. Viikkoaukeaman layoutissa on samanlaiset pystypalstat, mutta ilman kellonaikoja. Viivoja ei ole ja mietinkin, olisiko tuohon helpompi vai vaikeampi kirjoittaa. Ainakin suorat rivit ovat todennäköisempiä, kun ne viivat on olemassa. Tästäkin kalenterista löytyy nimipäivät, lisäksi näkyy olevan ns. kuukausisivut eli koko kuukausi samalla aukeamalla. Joissain aiemmissa kalentereissani en ole sitä näkymää osannut hyödyntää, mutta nykyään esim. lapsen hoitoajat olisi kätevää sijoittaa sellaiselle aukeamalle.

Listan kolmas turkulainen on jo hankalampi löytää, sillä se on myyty monesta paikkaa loppuun. Graafikko Annika Välimäki on suunnitellut bullet journal -tyyliin kalenterin, jossa aukeamalla on viikonpäivät vasemmalla ja kolme muistiinpanolaatikkoa (muistiinpanot ja loistavat ideani, to do, ehtii myöhemminkin) oikealla. Osaisikohan käyttää noita laatikoita vai möllöttäisikö ne aina tyhjinä..? Viikonpäivien tila ei tietystikään ole yhtä suuri kuin kahdessa edellisessä vaihtoehdossa. Kooltaan kalenteri on hieman suurempi kuin A5 (15,5 x 21,5 cm).

Nunuco Design Company

Jyväskyläläisen Nunuco Design Companyn kalenteri mulla on joskus ollutkin, viime vuonna jos oikein muistan. Kyseessä on hieman kansainvälisempi vaihtoehto, tekstit ovat englanniksi ja mm. juhlapyhälistauksessa on kaikkialla tunnettuja juhlia eikä niinkään suomalaisia. Vuodelle 2018 Nunucolla on kalentereissaan kaksi erilaista kansivaihtoehtoa, Hydrangea ja Bubblegum. Kalenterin koko on suunnilleen A5 (14 x 21 cm) ja viikkoaukeamalla on päivät vaakaan sekä muistiinpanoille parin laatikon verran tilaa, minkä lisäksi löytyy erillisiä muistiinpanosivuja. Keskeltä kalenteria löytyy aukeamallinen tarroja, joilla voi koristella sivuja oman mielensä mukaan.

Marjolein Delhaas

Todennäköisesti päädyn kotimaiseen ehdokkaaseen, mutta otetaan bonuksena vielä hollantilainen Marjolein Delhaas, joka tuli vastaan Peetan tällaisessa vastaavassa postauksessa. Valikoimassa on selkeän graafista kalenteria useammalla eri värisellä kannella, eniten mua houkuttaisi mustakantinen versio. Tai valkoinen. Vai kuitenkin keltainen… Koon puolesta Delhaasin kalenteri on sarjan pienin, hieman A6-kokoa suurempi (11 x 15,5 cm). Kirja on sidottu ns. avoimesti ja selkämys on näkyvillä ekalla aukeamalla. Näyttää kivalta, mutta vähän mietityttää miten helppoa on alkupään sivuille kirjoittaa. Nimipäiviä tai suomalaisia juhlapyhiä ei tietenkään ole, mutta ehkä sen kestäisi. Koska siis onhan tämä nyt ihan älyttömän hieno kalenteri.

Niin että minkäs näistä nyt sitten valitsisi?

(Kuvat valmistajien, linkit tekstissä.)

8.11.2017
14:33

Äiti on vähän väsynyt

Nuorimmaisemme on tänään tasan seitsemän viikkoa vanha. Se tarkoittaa siis seitsemän viikkoa enemmän tai vähemmän katkonaisia öitä, mikä todellakin alkaa näkyä mun (aivo)toiminnassa. Ajatus pätkii tai ei kulje lainkaan; olen mm. kaupassa ihmetellyt miksi olen sinne tullut… Puhumattakaan kaikesta mitä olen näiden viikkojen aikana unohdellut. Yllättävän hyvin olen kuitenkin saanut järkkäiltyä ensi viikonloppuna vietettävää kastejuhlaa, johon on tulossa liuta rakkaita ihmisiä. ♥ Erinomainen tilaisuus ottaa ilo irti ja pitää isot kemut, kun ne on pakko järjestää kodin ulkopuolella joka tapauksessa.

Unten mailla
Joskus se sentään suostuu ottamaan tirsat muuallakin kuin iholla.

Viime yönä poika tosin nukkui ennätykselliset neljä tuntia putkeen! Vaikkakin sitä edelsi noin kolmen tunnin yritys saada tyyppi nukahtamaan… Yhtenä yönä oli kaksi n. kolmen tunnin pätkää ja musta tuntui aamukuudelta niin virkeältä, että olisi melkein voinut jo nousta ylös. Olisi varmaan pitänytkin, kun pari tuntia myöhemmin oli taas niiiiin vaikea nousta. Tämä kuopus on aikamoinen syli- ja tissimaakari, en ollenkaan muista esikoisesta näin suurta läheisyyden kaipuuta. Poika haluaisi aina nukahtaa tissille mutta se on välillä vähän hankalaa, kun sieltä tulee – newsflash! – maitoa, minkä seurauksena hetken päästä puklataan kun on taas vedetty maitoöverit.

Päiväunet tyyppi tahtoisi ottaa useimmiten sylissä, kantoreppu ja -liina on siis kovalla käytöllä päivisin, etten ole aivan sidottu sohvaan. Mulla on kaverilta lainassa Tula Free-to-Grow, josta tykkään kyllä enemmän kuin esikoisella olleesta Manducasta, mutta en silti ole ihan varma haluanko meille sen vai kuitenkin jonkun muun. Houkuttaisi kokeilla paljon kehuttua Wompatia, joskin siinä vauvakoko on erikseen ja se tarkoittaisi tietysti päivittämistä isompaan kokoon myöhemmin. Liinoista käytössä on saatu trikoinen ja tällä kertaa olen jopa saanut suht oikeaoppisesti sidottua sen. Materiaalina trikoo on musta vähän ärsyttävä tässä tarkoituksessa, joten joku kudottu versio olisi kiva testata – kun vain saisi aikaiseksi selvittää minkälainen mahdollisesti voisi olla tällaiselle aloittelijalle passeli. No, ehkä sitten ristiäishumun jälkeen.

Scroll Up