{ Arkisto } 2018

5.4.2018
22:47

Muistiinpanoja raksamessuilta

Alkuvuosi meni niin haipakkaa, että unohdin tyystin kirjoittaa muistiin Rakenna & Sisusta -messuilta mukaan tarttuneet ajatukset ja ideat. Olkoot sen aika siis nyt! Huomenna tulee muuten täyteen tasan kolme kuukautta omakotitaloasumista – tavallaan jo, tavallaan vasta. Tuntuu yhtä aikaa siltä kuin olisimme muuttaneet tänne hetki sitten ja siltä kuin olisimme asuneet täällä aina. Huonekalut ja muut romppeet ovat hiljalleen löytäneet paikkansa ja ihan kivasti täällä viihtyy, vaikka edelleen koen talon nykyisen ulkomuodon olevan jotenkin ei meitä. Ja vaikka haluaisin rempata kaiken heti ja nyt, tiedän että parempi vain pureskella asiat kunnolla, jottei jälkikäteen harmita hätiköidysti tehdyt ratkaisut.

Flör
Flör

Eniten tällä hetkellä odotan kevään saapumista ja lumien sulamista. Toki pihaa voi fiilistellä lumikasojen kanssakin, mutta mieluummin tekisin sen ilman niitä. Jännittää ihan minkälainen pihamaamme on keväällä ja kesällä! Ekaa kertaa kävimme näytössä joskus syksyllä, kun kuopus oli jo syntynyt, joten emme edes tiedä millaista täällä on kesäaikaan. Myös sisätilojen vihersisustaminen kiinnostaa, kun vihdoinkin on sitä tilaa jos jonkinmoiselle turnipsille. Raksamessuilla Flörin osasto oli visuaalisesti mieleeni: vihreän parina mustaa, puuta sekä maanläheisiä sävyjä. Jotain tällaista ajatusta voisi pihallekin miettiä, toki riippuen vähän saadaanko ulkotilojen sekavaa sävymaailmaa muokattua vielä tulevana kesänä mihinkään.

Bloggaajat tapetilla / lastenhuone
Bloggaajat tapetilla / eteisaula

Messuilla odotin erityisesti näkeväni Bloggaajat tapetilla -kokonaisuuden. Kiva setti se olikin, vaikken noin ylipäänsä ole tapettien ylin ystävä. Näissä “blogitalon” huoneissa keskityin tapetteja enemmän yksityiskohtiin ja ideoihin, joita mahdollisesti voisin hyödyntää omassa kodissa. Kuvaparin ylempi on lastenhuone Voikukkapelto-blogin tyyliin ja alempi Villa Puomi -blogin suunnittelema eteisaula. Kannattaa toki kurkata myös muut huoneet eli makuuhuone ja olohuone suunnittelijoidensa blogeista.

Sisustuksen trendikartta 2018 / Down pipeSisustuksen trendikartta 2018 / French grey
Sisustuksen trendikartta 2018 / Down pipe
Sisustuksen trendikartta 2018 / Red earthSisustuksen trendikartta 2018 / Hague blue

Blogitalon lähistöllä oli toinenkin varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, nimittäin Sisustuksen Trendikartta 2018. Trendikuutiot oli sijoitettu kätevästi kahvila-alueen laidoille, joten niitä oli helppo lähestyä. Itselläni kiinnostus heräsi eniten Farrow & Ballin maaleja kohtaan, tosin ne tuntuvat pompsahtelevan silmille nyt muuallakin. Tarkemman tutkimisen arvoisia joka tapauksessa, kun suunnitelmissa on sutia väriä ainakin johonkin seinään. Kodin vihreisiin liittyen iskin silmäni mustiin amppeleihin, ihanat! Vähän aloin myös haaveilla jostakin BEdesignin hyllystä sekä kauniisti ikääntyneestä kampauspöydästä… Niin ja isokokoisista viherkasveista, tottakai.

Simppeli hylly

Pakko myöntää, että olen ehkä hieman kyllästynyt kaikkiin niihin perushyllyihin, joita tulee vastaan ihan joka paikassa: Stringit, Ikeat, Ellokset (ja juu, näpyttelen tätä tekstiä String Systemini äärellä). OP-Kiinteistökeskuksen osastolla oli simppeli kiva pikkuhylly, josta tosin kukaan ei osannut kertoa mitään sen enempää. Harmi.

Keittiöideaa: musta + betoni
Keittiöideaa: musta + vaneri
Keittiöideaa: industrial
Keittiöideaa: valkoinen + mustat seinävalaisimet

Keittiö, tuo murheenkryynini. Mieleni työstää edelleen uutta unelmakeittiötä ja mahdollisesti toteuttamisen arvoisia ideoita on löytynyt pala sieltä, pala tuolta. Mustat kaapistot iskevät edelleen kuten asuntomessuillakin, mutta mahtaako se olla vain kun ne sattuvat tällä hetkellä olemaan trendikkäitä..? Taidan sittenkin olla trendien perässä juoksija, oh my. Ekan keittiön muistan, se on Kvikin – osastolla nimittäin sattui olemaan esittelijänä sama mahtava keittiösuunnittelija, jonka kanssa kokosimme edellisen kotimme ihanan keittiön. Suosikkini messuilla oli tokan kuvan keittiö, mutta en kuollaksenikaan muista minkä valmistajan se oli! Jotkut viiluovet nuo muistaakseni olivat ja kaappien alareunassa oleva valaistus oli todella nätisti toteutettu + taustan OSB-levy, ah. Voihan äitiaivot… Kahden alimman kuvan industrial-henki viehättää kovasti, taitaisi vaan olla hivenen hankala tyyli yhdistää meidän tavallisen tylsään taloomme.

Hittijuttu

Viimeiseksi vielä 3-vuotiaan mielestä messujen parasta antia: isot työkoneet, joihin pääsi kyytiin. Siinähän itse asiassa kävi niin, että yhtäkkiä tytär oli hävinnyt näköpiiristä ja meinasi melkein äidille iskeä paniikki, kunnes joku ystävällinen ohikulkija huikkasi että yksi pieni tyttö ainakin istuu tuolla koneen penkissä. Eipä hän kovin kauas ollut kadonnut, kunhan oli ollut niin innoissaan vihreistä härveleistä. :D Huomenna onkin sopivasti taas messupäivä, pihaa ja puutarhaa tällä kertaa.

Ps. Muistin just, että olinhan mä Habitaressakin syksyllä – enkä muuten ole mitään kirjoittanut blogiin… Eh heh.

28.3.2018
19:15

Monipuolinen kantojuhta: Bugaboo Donkey+ Mono

Reilu vuosi sitten kuopuksen ilmoitettua tulostaan aloin tietysti heti pähkäillä tulevia vaunukuvioita ja erityisesti tulevaa tarvetta tuplarattaille, ikäeroa lapsillamme oli tulossa noin 2 v 8 kk. Mitä vaunuryhmien keskusteluja olen seurannut, läheskään kaikki eivät noin “isolla” ikäerolla enää tuplia hanki, mutta itse päätin pelata varman päälle, ettemme ainakaan liikkumisen takia jäisi kotiin kyhjöttämään. Sen jälkeen aloin kartoittaa vaihtoehtoja ottaen huomioon myös sen mahdollisuuden, että muuttaisimme vielä ennen vauvan syntymää – ja niinhän siinä sitten kävikin. Aika nopeasti tiesin mitkä tuplat kaikista mieluiten ottaisin, nelinumeroinen hintalappu vaan oli se mikä eniten mietitytti… Haaveiden kohteena oli siis Bugaboon Donkeyt, jotka ovat muunneltavuudeltaan aivan omaa luokkaansa. Toisaalta onhan se selvä, että tämä mono/duo-ominaisuus tekee niistä hintavammat varmasti jo siksi, ettei markkinoilla ole muita vastaavia.

Bugaboo: Donkey+ Mono

Parasta “Aaseissa” on ehdottomasti juurikin se muunneltavuus: parilla nopealla toimenpiteellä ne saa muokattua yhdelle sopivasta monosta kahdelle sopivaksi duoksi. Ostin rattaat toiselta vaunuhullulta, jolla ne olivat olleet vain parisen viikkoa käytössä; aika lailla uudenveroiset siis. Musta runko on jokusen kympin alumiinista kalliimpi, mutta tuumailin ettei se siinä konkurssissa sitten enää tuntunut missään. :D Kankaat päädyin hankkimaan muualta, sillä ihastuin kovasti ajatukseen Diesel-farkkukankaasta muuten mustissa vaunuissa.

Koko

Muunneltavuutensa ansiosta Donkeyt pääsivät käyttöön esikoisen kanssa heti saavuttuaan ja tämä postaus käsitteleekin niitä nimenomaan mono-moodissa, tuplahommat jätetään myöhemmäksi.

Donkey mono ja vanhempi ei-jatkettava kuomu
Hot pink kuomun kaverina istuinpehmuste Mamas & Papas ja hoitolaukku Bugaboo (ostettu käytettynä).

Ensivaikutelma mono-Aaseista oli ehkä hivenen hämmentävä: miten sen kokoiset rattaat olivatkin niin kevyet työntää ja pyöritellä! Painoa niillä on kuitenkin yli 15 kg ratasosalla, kopalla vielä vähän enemmän (monessa lähteessä tosin painoksi väitetty vain 13 kg). Myös renkaiden koko yllätti, ne ovat suorastaan jättimäiset monien muiden rattaiden renkaisiin verrattuna. Leveyttä monona on 60 cm, mikä on rattaiden keskuudessa varsin perus, mutta jotenkin ne tuntuvat paljon leveämmiltä. Monesti olen kuvitellut, ettei niiden kanssa mahdu jostain, vaikka todellisuudessa mahtumisessa ei ole niin minkäänlaista ongelmaa. Sivukori taitaa olla se, mikä luo tuon illuusioon leveydestä.

Jousitus ja renkaat

Varsinaista jousitusta Donkeyssa ei ole, mutta yllättävän smoothisti ne silti liikkuvat epätasaisellakin alustalla. Istuin joustaa sen verran, että kyytiläisen oltavat pysyvät kelpona, vaikka renkaiden alla vähän täristäisi.

Isot ilmakumirenkaat

Nämä meidän Donkeyt ovat vanhempaa 1-versiota (ylläri että taas julkaistiin uusi malli vähän sen jälkeen kun olin Bugikset hankkinut) eli renkaat ovat ilmakumitäytteiset; viime vuoden lopulla julkaistussa Donkey2:ssa täyte on vaihdettu vaahtokumiin. Kooltaan renkaat ovat tosiaan varsin isot, takana 12″ ja edessä hieman pienemmät 10″. Eturenkaat saa lukittua sekä tuossa asennossa rungon “alla” ollessaan että eteenpäin käännettynä.

Hankalia olosuhteita varten Bugaboon isommissa rattaissa (Donkey, Buffalo, Cameleon) on hauska niin kutsuttu kahden renkaan asento. Siitä mulla ei ole kuvaa laittaa, mutta tästä videosta voi tsekata millainen se on ja miten se toimii. Itse en ole asentoa tarvinnut edes talvella, tosin menneenä talvena en ihan hirveästi Donkeylla liikkunut enää siinä kohtaa kun lumi tuli maahan.

Kuomu ja kankaat

Kuomu (sun canopy) sekä kopan päällinen (tuulisuoja, yhdessä tailored fabric set) ovat Bugaboissa ne, jotka määrittävät värimaailman ja joilla ilmettä saa vaihdettua varsin näppärästi. Sama kuomu sopii niin istuimeen kuin vaunukoppaan, sillä varsinaiset istuin- ja koppakankaat kiinnittyvät samaan kehikkoon (vain siis toinen on kerrallaan kiinni). Kuomu tulee kehikkoon kiinni klipseillä, josta lähtee kolme kaarta, ja näitä kumpiakin osasia myydään erikseen. Juuri Donkeyn kuomut ovat sellaisia, että niitä mallaillaan paljon myös muun merkkisiin rattaisiin – olen nähnyt kuvia mm. Cybex Balioksista, Baby Jogger Premiereistä ja Emmaljunga Super Vikingeistä Donkeyn kuomulla ja kiinnikkeillä.

Donkey+ Mono vaunukopalla
Jatkettava kuomu istuin lepoasennossaJatkettava kuomu istuin makuuasennossa
Bugaboo x Diesel limited edition Donkey-kankaat

Aiemmin kuomut eivät olleet jatkettavia (kangasosia on vain kaksi) ja lisäksi materiaali on inan jämäkämpää. Itse hankin käytettynä hot pink -kuomun, joka oli mainio 2,5-vuotiaalla kesäaikaan – ja väriltään aivan ihana, sitä kun ei ole jatkettavana versiona edes olemassa. Uudemmissa kuomuissa on tosiaan vetoketjulla avattava lisäosa, joka tekee kuomusta todella suojaavan. Keskimmäisestä kuvaparista näkee, miten ratasistuimessa jatkettava kuomu suojaa hyvin niin lepo- kuin makuuasennossa eikä mitään vaunuverhoa välttämättä tarvitse.

Peruskuomut (kuvissa kauniin harmaa grey melange*) ovat yksinkertaista kangasta ja tuntuvat jokseenkin ohuilta, mikä kieltämättä ihmetyttää tämän hintaluokan vaunuissa. Donkey2:ssa kuomuja on kankaiden osalta päivitetty ja valikoimassa on perusversion (core collection, matsku samantyyppistä “trikoomaista” kuten Beessä) lisäksi paksumpia kuomuja (premium collection+), joskin ne ovat sitten kalliimpiakin. Spesiaaliversiot – esim. nuo jokusen vuoden takaisen Diesel-yhteistyömalliston kuomut – taas ovat yleensä paksumpaa kangasta tai ainakin vuoritettuja. Tilasin viime kesänä yhden Diesel-setin uutena alesta ennen kuin olin koko rattaita edes ostanut ja onneksi näin, enemmän sitä on tullut näin talvivauvan kanssa käytettyä.

Työntöaisa

Donkeyssa on Bugaboo-tyyliin teleskooppiaisa. Säätövaraa riittää ja rattaat sopivat hyvin niin lyhyemmälle kuin pitkälle työntäjälle – ja yltääpä taaperokin suht ongelmitta työntämään (ks. kuva postauksen lopussa). Aisan ollessa matalimmassa asennossa se menee aika lailla tasan vaunukopan reunan kanssa, joten vaunuilla on mukava matkata julkisissa. Sen verran ne tosin ovat pituudeltaan töpöt, että ainakin bussissa on parempi olla vieressä tarkkana, etteivät rattaat pääse keikkaamaan bussin kurvaillessa.

Tekonahkapäällysteinen työntöaisa
Aisa lyhimmillään
Aisa pisimmillään

Aisa on tästä Donkey+:sta eteenpäin vaihdettu tekonahkaan, mikä on kyllä varsin asiallinen ja odotettu parannus aiempaan vaahtomuoviversioon verrattuna. Muutenkin tuo aisa on jännän mallinen, sillä se ei ole pyöreä, niin nämä uudet nahkapäälliset ovat selkeästi ohuemmat verrattuna siihen, että vaahtomuovin päällä olisi vielä erikseen tehdyt nahkaisen aisansuojat. Alimmassa kuvassa on aisa pisimmillään, eroa matalimpaan asentoon on selkeästi.

Istuin ja jalkatuki

Istuin selkä menosuuntaanIstuin makuuasennossa
Istuimen säätö kuomun takana

Donkeyssa on kuppi-istuin eli selkänoja ei mene täysin makuulle. Asentoja on kolme (+ kasausasento) ja säätönamiska on takapuolella penkin yläosassa kuomun “alla”. Alin asento on kuitenkin suht vaakatasossa, sillä jalkatuki ei ole säädettävä eikä jalat näin ollen pääse nousemaan korkeammalle kuin pää. Esimerkiksi esikoisen vauva-aikana meillä olleissa Emmaljunga Vikingeissä makuuasento on selvästi ylempänä, mutta toisaalta niissä myös on mahdollisuus säätää jalkatukea.

Istuin kasvot menosuuntaanDonkey Mono edestä
Istuimen irroitusnappi

Istuin vaikuttaa äkkiseltään pieneltä ja kapealta, mutta on todellisuudessa yllättävän tilava. Meidän 95-senttinen kolmevuotias mahtuu ongelmitta Aasien istuimeen ja vasta toppahaalari päällä lämpöpussin kanssa alkaa tuntua vähän ahtaalta. Makuuasennossa kylläkin pää tulee jo istuinkehikon päälle, mutta koska kuomu on hieman ylempänä, mahtuu jopa tuollainen lähes metrinen ihan ok myös nukkumaan. Istuinsuunnan vaihtaminen on yksinkertaista: ei muuta kuin painetaan sivuissa olevista valkoisista napeista (alin kuva), nostetaan istuin pois ja laitetaan takaisin toisin päin. Kasvot menosuuntaan istuinta ei saa ihan siihen alimpaan makuuasentoon, sillä istuimen yläosa ottaa aisaan kiinni.

Valjaat ja turvakaari

Valjaat ovat samanlaiset 5-pistevaljaat kuin mitä meillä aiemmin käyneissä Beessä oli. Silloin en yhtään tykännyt tuosta kerralla auki -ominaisuudesta, mutta Donkeyssa en ole mitenkään kokenut sitä ongelmaksi. Turvakaaren ansiosta varmaankin, Beessähän ei sellaista ollut lainkaan. Enimmäkseen meillä on taaperon kanssa käytetty pelkkiä lantiovöitä, toisinaan kiinni ovat olleet ainoastaan olkavyöt. Haaravyötä turvakaaresta penkkiin ei ole, mutta vaunuryhmissä sellaisia on näkynyt tekonahasta ommeltuna. Itse en ole kokenut sitä isoksi puutteeksi, päinvastoin erityisesti raskaana ollessa oli kätevää pyytää taaperoa tulemaan itse pois istuimesta sujahtamalla kaaren alta.

Donkeyn 5-pistevaljaat
Turvakaaressa tekonahkapäällinen
Turvakaari vaunukopassa

Donkey+:n turvakaari on työntöaisan tapaan tehonahalla päällystetty, mikä on siitä toimivampi vaihtoehto kuin aiempi pelkkä vaahtomuovi, ettei lapsi ihan niin helposti saa purtua siitä paloja irti. Vanhempien vaahtomuovi-Aasien myynti-ilmoituksissa on meinaan hyvin usein mainittu, että turvakaaresta haukattu pala jos toinenkin. :P Vaikka kyllä ne hampaanjäljet tuohon nahkaankin jää, jos kyytiläinen purukalustonsa siihen kunnolla iskee. Turvakaaren saa irti, mutta se ei käänny sivuun pois tieltä. Istuimen kanssa tämä vielä menettelee, mutta kopan kanssa kaari on lähinnä vain tiellä ollessaan ihan keskellä kehikkoa. Tosiaan, Bugaboissa on turvakaari myös kopan kanssa, kun kerran pohjalla oleva kehikko on sama kopalle ja istuimelle. Hieman yllättäen ohjeiden mukaan turvakaaresta saa nostaa koppaa vauva (painorajojen puitteissa toki) kyydissä, itse en kyllä uskaltaisi sitä tehdä ilman pohjasta tukemista toisella kädellä.

Jarru ja tavarakori

Jarrupoljin on alhaalla vasemman jalan puolella ja kooltaan se on mun mielestä aika pieni vaunujen sinänsä aika massiiviseen olemukseen nähden. Eipä sen kanssa kyllä mitään ongelmia ole ollut, kun vain sijainnin muistaa oikein eikä huido jalalla esim. oikeassa reunassa. Jarrua laitettaessa on hyvä varmistaa sen lukittuminen liikuttamalla vaunuja pienesti eteen ja taakse, jotta jarru on taatusti loksahtanut paikalleen.

Bugaboo Donkeyn jarrupoljin
Isohko tavarakori
Näppärä sivukori

Mono-Donkeyssa tila tavaroiden kuljettamiselle on suorastaan loistava. Koska istuin yksinään on varsin kapea, jää monoksi kavennettuna sen viereen tilaa sivukorille. Niin hämmentävältä kuin tuollainen sivukori alkuun tuntuikin, on se osoittautunut aivan mahtavaksi! Esimerkiksi laukkua ja vesipulloa on todella kätevä kuljettaa siinä, jolloin ne ovat helpommin käytettävissä kuin alakorista. Kyytiläinen tosin saattaa kiinnostua korin sisällöstä vähän liikaa ja olen kuullut tarinoita, että korista otetaan ihan kaikki mihin ylletään… Donkey2:ssa korille onkin lisätty suojapeite, jota myydään erikseen niin että ykkösetkin saa sen osalta päivitettyä. Meidän korin pohjaan on painorajaksi merkitty 10 kg, mutta jostain keskustelusta luin että Donkey1:n raja olisi kuitenkin vain 5 kg (liittyy ilmeisesti jotenkin renkaiden materiaaliin).

Alatavarakori on isohko ja sinänsä tilava, mutta sinne on hieman hankala saada tavaraa. Ongelma on erityisesti kopan kanssa, koska silloin koriin pääsee käsiksi lähinnä vain edestä sivukorin puolelta. Korin sisäpuolella on muutama verkkotasku, joihin voi laittaa pientä tavaraa sen sijaan että ne seilaisivat pitkin isoa osiota. Tavarakorin pohjassa on myös pari “viiltoa”, joiden tarkoitus on ymmärtääkseni auttaa mahdollista vettä valumaan pois.

Kasaus

Kovin montaa miinusta en muuntautumiskykyisille Aaseille antaisi, mutta kasaus on harmi kyllä yksi sellainen. Bugaboon yhdistelmissä on perusperiaate vähän erilainen verrattuna useimpien merkkien vastaaviin rattaisiin: aisa taitetaan alas kohti maata ja sen jälkeen tempaistaan runko keskeltä kahtia. Donkeyn kasaamisessa erikoista on myös se, että aivan ensimmäisenä toimenpiteenä eturenkaat olisi hyvä lukita eteenpäin – ja huom. nimenomaan eteenpäin, ei rungon alle. Kerran kokeilin pitää lukitukset auki, toiste en sitä virhettä tehnyt. :D Renkaat lukittuna runkoa on selvästi helpompi käyttää, paketti pysyy paremmin kasassa eikä avatessa rattaat yritä karata käsistä.

Donkeyn kasaus, vaihe 1: eturenkaat lukkoon
Donkeyn kasaus yhdessä osassa, one-piece fold
Donkeyn kasaus osissa, compact fold

Donkeyt on mahdollista kasata yhdessä paketissa (tsek opastusvideo: one-piece fold), mutta itse en sitä kokenut kovinkaan käteväksi. Sen lisäksi että Aasit eivät painonsa puolesta ole mitkään matkarattaat, on paketti myös hankalan mallinen nostaa, ja ylipäänsä tuon kokoinen läjä on moneen takaluukkuun turhan iso. Näppärämmäksi koin laittaa setin autoon osissa (tsek opastusvideo: compact fold), jolloin rungon väleihin saa tarvittaessa laitettua muutakin rompetta (paitsi mitään renkaita en kylläkään jaksanut irrotella). Ainoa hankaluus tässä kasaustavassa on se, mihin istuimen ja korin laskee siksi aikaa kun pistää runkoa nippuun; mua ei ainakaan houkuttele mitään ratasosia laskea suoraan maahan.

Donkeyt kasassa koppa oikeinpäinDonkeyt kasassa koppa ylösalaisin

Vaunukopan kanssa kasauskoko on ymmärrettävästi vieläkin isompi eikä sitä oikein saa aseteltua rungon päälle mitenkään nätisti. Helpoiten taitaa mennä ainakin farmariauton takaluukussa niin, että runko on omassa kasassa ja koppa jossain siinä vieressä. Civicin konttiin Donkeyn koppa menee just täydellisesti pitkittäin, joten silloin saa helposti myös nostettua rungon ekaksi autosta pois.

Donkey mono istuimella Honda Civic Tourerin takaluukussa
Donkeyn kasaus, pelkkä runko + sivukori

Runko yksistäänkin on yllättävän iso kooltaan, sillä työntöaisa jää kasatessa samalle leveydelle kuin takarenkaat eikä näin ollen mene lomittain niiden sisäpuolelle (kuten Buffaloissa ymmärtääkseni menee). Kulmikkaan muotonsa takia kasatun rungon käsiteltävyys ei ole paras mahdollinen eikä se toisaalta kovin kevytkään ole, sillä runko (renkaiden ja tavarakorin kanssa) painaa 11 kg. Runkoa käsitellessä kannattaa olla tarkkana, ettei mikään kohta osu maahan niin ettei mikään osa saa naarmua pintaansa.

Vaunukoppa

Donkeyn Mono-perusvarustus sisältää rungon lisäksi yhden kappaleen näitä kutakin: kehikko, koppakankaat, istuinkankaat, turvakaari, alatavarakori, sivukori, sadesuoja, pumppu. Päälle tietysti vielä se kangassetti eli vaunukopan tuulisuoja sekä kuomu, joka on siis sama ja tulee samaan kohtaan kehikkoa kiinni sekä kopassa että istuimessa.

Donkey Mono vaunukopalla
Koppakangas

Koppakangas tulee kehikkoon kiinni miljoonalla (siltä ainakin sitä kiinnittäessä ja irroittaessa tuntuu) tarralla, minkä lisäksi reunoille sujautetaan muutamaan kohtaan muovituet jämäköittämään kopan reunoja. Kaikkea muuta kuin kätevää siis, mikäli ajattelee kopasta ratasosaan siirtymisvaihetta – helpointa olisikin olla erikseen toinen kehikko, jotta kumpikin kangas olisi omassaan kiinni ja niistä sitten nappaisi käyttöönsä sopivamman.

Vaunukopan makuutila
Tuulisuojan kiinnitys

Makuutila kopassa on oikein kelvollinen vierekkäisten tuplien kopaksi, 77×27 cm (vrt. perus yksöisyhdistelmien koppiin). Meidän reilu puolivuotias (68 cm/7,5 kg) mahtuu vielä hyvin Donkeyn koppaan, jopa lämpöpussin kanssa. Sopivan paksu ja jämäkkä patja on päällystetty mustalla vähän samettimaisella kankaalla, joka on helppo irroittaa pesuun. Tuulisuoja on kopassa kiinni tuolla tavalla alareunasta, yläpää tulee kiinni tarroilla kehikon sivuille. Ainakin uutena tuulisuojaa on hankala saada kunnolla paikalleen ja sitä saa ihan huolella “venyttää”, että tarrat osuvat oikeille kohdille. Myös jalkopäästä tuulisuojan kangas jää välillä hölmösti pussittamaan, erityisesti tuon jäykemmän Dieselin kanssa.

Vaunukopan ns. jalat

Tässä näkyy syy siihen, miksi tavarakorin käyttö kopan kanssa on hankalaa; kopan pohjassa on tosiaan tuollaiset nököt jokaisessa nurkassa. Ajatuksena varmaankin se, ettei kangas likastu mikäli koppa pitää laskea esim. maahan, mutta onhan nuo nyt todella epäkäytännölliset muuten.

Sadesuoja ym. asusteet

Elodie Details sadesuoja Donkeyn istuimessa
Kronan sadesuoja Donkeyn kopassa

Bugaboon oma sadesuoja on Donkeyssakin mallia läpinäkyvä muovinen akvaario, joten se on meillä saanut pysytellä paketissaan. Myrskyikkunallinen Elodie Details toimii mainiosti, aisa-aukolle ei tietystikään ole tarvetta. Myös kopan kanssa Elodie sopii ihan ok, mutta vielä paremmaksi olen todennut Kronanin yleismallin (tämä keltamusta on parin vuoden takainen Mini Rodini -yhteistyö) sadesuojan, joka kokonsa puolesta riittää hyvin sivukorinkin päälle. Plussaa heijastimista!

Nordlys mini lämpöpussi Donkeyn kopassa

Vaunukoppaan sopii täydellisesti Nordlysin pienempi (mini) untuvapussi. Se on tarkoitettu turvakaukaloon eli selkäpuolella on aukot kaukalon vöille, mutta meidän hikikallella pussia on käytetty pääsääntöisesti vaunuissa. Pussi on todella muhkea ja sisävuori on puuvillaa eikä fleeceä, jota lämpöpusseihin tungetaan aivan liian usein sisälle. Suuaukon saa kiristettyä, joten vauvalla on erittäin suojaisa pesä nukkua. Lämmin tuo myös on, kovemmilla pakkasilla (noin -10 ja siitä eteenpäin) laitoin kuopukselle villahaalarin päälle mutta muuten on menty ihan vaan sisävaatteilla (toki pipo päässä sekä tumput ja villasukat raajoissa).

Lisävarusteet

Bugaboo on tunnettu erinomaisesta lisävarustearsenaalistaan, josta löytyy kilkettä vähän kaikkeen mahdolliseen. Itse en ole esimerkiksi istuinpehmusteita tai lämpöpusseja (vielä) testannut, mutta kumpiakin paljon kehutaan ja ovathan ne tosiaan istuvuudeltaan suunniteltu nimenomaan Bugaboon rattaisiin.

Ja Aasit jaksaa! 💪🏻 #stoller #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #bugaboo #bugaboodonkey #bugaboodonkeymono #bugaboocomfortwheeledboard #babyplushoorn #minirodini #didriksons #kids #daughter #mailday #latergram
Donkey mono ja travel system

Meidän käytössä ehdottomasti paras hankinta on ollut Comfort Wheeled Board*, Bugaboon oma seisomalauta irroitettavalla penkillä. Ostin sen vähän niinkuin varuiksi odottamaan tuplatonta aikaa, mutta yllättäen sitä onkin käytetty paljon enemmän kuin vaunujen tuplaominaisuutta. :P Laudasta aion kirjoittaa ihan kunnon erillisen postauksen, se todellakin on tarkemman esittelyn arvoinen! Toinen pienen pähkäilyn seurauksena hankittu lisävaruste on adapteri*, jolla turvakaukalon saa kiinni rattaiden runkoon. Tästäkin itse asiassa lisää toisella kertaa, sillä suunnitelmissani on koota myös tuosta huikean oranssista Cybexin kaukalosta* vähän kokemuksia ja ajatuksia postaukseksi asti.

Taaperoystävälliset rattaat nämäkin. 👌🏻 #stroller #bugaboo #bugaboodonkey #bugaboodonkeymono #bugaboodonkeydiesel #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #vaunuhulluntytär #kids #toddler #daughter #vimmacompany #vimmanletit #minirodini #minirodinixadidas #rodidas #lindexkids #littlephant #littlephantbylindex #converse #railway #railwaystation #turku

Vähän jännitin menisinkö aivan metsään hintavan Donkey-hankinnan kanssa, mutta nyt voin tyytyväisenä todeta, että kyllä Donkeyt olivat meille ihan täydelliset kulkupelit viime syksyn olosuhteisiin kuopuksen saavuttua. Vaikka ne tuplina ovat meillä päässeet käyttöön suhteellisen harvoin, ovat ne mononakin niin loistopelit että niitä käyttää erittäin mielellään. Muunneltavuus on ehdottomasti isoin plussa keveyden ohella, noottia antaisin muovisista osista ja kasauksesta.

Loppuun bonuksena Donkey1 vs. Donkey2 erot: työntöaisaa ja keskiniveltä muutettu joten runko on tukevampi, renkaat ovat vaahtotäytteiset (kuten Buffaloissa) ja eturenkaiden väpätysalttiutta korjattu, kuomuvalikoima päivitetty 3 eri tasoon (core/premium/signature), koppakankaat ovat pujotettavat tarrakiinnityksen sijaan (+++!), sivukorissa sisätaskut ja päällinen sekä korin maksimipaino nostettu 10 kiloon, alatavarakorin pohjaa vahvistettu.

Bugaboo Donkey+ Mono (2017) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 60 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 84 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 95x62x67 cm (one-piece fold turvakaaren kanssa), 95x60x57 cm (compact fold), 95x60x64 cm (compact fold vaunukopalla)
  • Paino: 15,5 kg (ratasosalla) / 16,4 kg (vaunukopalla)
  • Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 12″ ja edessä 10″
  • Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 88-108 cm
  • Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (kasvot menosuuntaan 2 asentoa)
  • Istuimen painoraja: 17 kg
  • Selkänojan korkeus: 48 cm
  • Kuomun alla tilaa: 53 cm
  • Makuupituus: 93 cm
  • Vaunukopan koko: 77×27 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 34×39 cm (max. 10 kg) + sivukori 58×18 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Muunneltavissa yhdelle tai kahdelle lapselle.
  • Isoiksi rattaiksi ihanan kevyet työntää.
  • Käännettävä istuin, jonka suuntaa on näppärä vaihtaa.
  • Teleskooppiaisa sopii säädöiltään monen mittaiselle työntäjälle.
  • Todella kätevä sivukori.
  • Aisa ja turvakaari tekonahkaa.
  • Lyhyytensä puolesta hyvät julkisissa.
  • Vaihtokuomuilla saa muutettua ilmettä helposti.
  • Kätevä kahden renkaan asento kiperiin paikkoihin.
  • Erittäin kauniit.

Risuja:

  • Jousituksen puute.
  • Kasaaminen ei kaikista näppärintä.
  • Kiinteä turvakaari, jota ei saa käännettyä sivuun.
  • Ei säädettävää jalkatukea.
  • Kuomun materiaali yksinkertaista ja aika ohutta kangasta.**
  • Sivukorille ei sadesuojaa.**
  • Kopan kanssa alakoriin hankala päästä käsiksi.
  • Pelko rungon naksumisista sekä kankaiden haalistumisesta.
  • Kallis hinta.

** Paranneltu uudemmassa Donkey2:ssa.

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.

24.3.2018
23:11

Puoli vuotta jo!

Poika 6 kk
Body – Papu, housut – Kaiko Clothing, sukat – Converse.

Vauva 6 kk

Luonteeltaan on sellainen sosiaalinen ilopilleri, joka hymyilee tuntemattomillekin ihmisille varsin varauksetta. Joskus harvoin vierastaa, lähinnä jos on kovin väsynyt, eikä vierastuksen kohde mene mitenkään loogisesti. Viihtyy myös itsekseen leikkimatolla tai lattialla lelujaan ihmetellen. Jos jokin asia harmittaa (nälkä, väsy, räkä poskella jne.), menee kuppi usein aivan täysin nurin ja huuto on aikamoinen.

Syö rintamaitoa omaan tahtiinsa, toinenkin 6 kk täysimetystavoite tuli siis saavutettua! Kiinteiden maistelut aloitettiin puolivuotispäivänä avokadolla ja nyt alkuun ollaankin menty sormiruualla, kun laiska äiti ei ole jaksanut vääntää soseita. Poika ei vielä istu kovin tukevasti, niin syömiset hoidetaan lähinnä sylistä, mutta kohta varmaan voisi vähän kokeilla syöttötuolissakin istumista sopivasti tuettuna.

Nukkuu periaatteessa kai ihan kelvollisesti. Nukahtaa illalla noin yhdeksältä ja yöt menevät pääsääntöisesti 2-3 herätyksellä, aamulla heräilee 7-8 maissa. Alkuyöstä on usein pidempi unipätkä ennen ensimmäistä yösyöttöä, joskin välillä herää itkun saattelemana yhden tai useamman kerran jo ennen sitä. Onneksi silloin myös isä kelpaa rauhoittelemaan, itse asiassa jopa paremmin kuin äiti.

Liikkuu akselinsa ympäri kääntyillen, mutta ei ole vielä hiffannut miten pääsisi suoraan eteen- tai taaksepäin. Keikkuu banaanina kaikki raajat ilmassa, kunnes taas laskee ne alas ja jatkaa lelujen kanssa puuhastelua.

Osaa edetä lattialla kohti kiinnostavia juttuja, nauraa hörähdellä, hymyillä valloittavasti sekä äännellä ömmöö ja iitii, joista jälkimmäinen kuulostaa välillä ihan kuin “äiti”.

Tykkää isosiskosta. ♥ On niin hellyyttävää katsoa noita kahta, kun pikkuveli alkaa hymyillä heti kun sisko vähän tekee jotain. Ja siskohan tekee, sillä vauvan hauskuuttaminen on tällä hetkellä erittäin pop.

Inhoaa nälkää, odottamista ja sitä, ettei raajat tottele niin kuin toivoisi jotta pääsisi eteenpäin.

Vaipat ovat edelleen kertsejä (koon 4 Muumit ja Liberot), kun äiti ei vaan ole saanut muuton jäljiltä aikaiseksi setviä kestovaippavarastoja ajan tasalle. Tosin tuossa olikin taas niin pitkään “kakkaa joka vaipassa” -kausi, mikä ei suoranaisesti ole innostanut kiirehtimään kestoilun suhteen…

Vaunut ovat käytössä päivittäin ulkopäiväunilla, lähes poikkeuksetta päikkärivaunuina on Bugaboo Cameleon3. Nyt periaatteessa voisi jo ruveta siirtymään vaunukopasta istuimeen, mutta toistaiseksi se ei näyttäisi olevan tarpeen. Kauppareissuilla runko toimii mainiosti kaukalon kanssa minin ollessa hereillä, kotona vaunut ovat enemmänkin vain nukkumista varten. Muutosta ratasrintamalla on tapahtunut sen verran, että pian puolivuotispäivän jälkeen Bugaboo Donkeyt lähtivät seuraavaa perhettä ilahduttamaan.

Mitat 6 kk -neuvolassa: pituus 67,9 cm (53 cm), paino 7470 g (3610 g). Pituutta on viimeiset pari kuukautta tullut tasaisemmin, mutta neuvolan mukaan poika alkaa vasta löytää sitä omaa käyräänsä. Pienimmät 68-kokoiset vaatteet on täytynyt laittaa syrjään ja loputkin 74 kaivettu esiin. Pikkuveli on kyllä selvästi siskoaan pitkäselkäisempi jo tässä vaiheessa, yhä useammista bodyista tuppaa niska-haara kinnaamaan vaikka leveydestä menisi vielä pitkään. Papun bodyt ovat edelleen parhaimman mallisia ja vähän tekisi mieli hankkia parit Gugguun ballerinat, kun niissä malli on myös pitkäselkäiselle erinomainen. Housuina on käytössä paljon leggareita (Papun polvipaikat ovat äitin lemppareita) sekä Kaiko Clothingin ihania baggyja, jotka eivät tosin enää kauaa mene – kääk!

Jotain muuta? Hiukset ovat harventuneet niin, että jäljelle jääneet tummemmat fliisut tuovat lähinnä mieleen hra Trumpin. Siitä riittää hihiteltävää lähes päivittäin… :D Tyyppi oli ekaa kertaa hammaslääkärillä ja sai kovasti ihmettelyä osakseen, sillä hampaita oli siinä kohtaa huisat 6 kpl! Saimme siis ohjeeksi ottaa harjaamisen mukaan myös aamurutiineihin, kohta puolin voisi kuulemma ihan minimaalisia nokareita tahnaakin kokeilla.

Esikoisella ei ollut vielä puolivuotiaana ihan yhtä komeaa hammaskalustoa.

15.3.2018
16:50

Mainiot minivaatteet

Alkukuun vauvatarvikepostauksessa oli puhetta mm. vauvan vaatetuksesta ja viime syksyn kuva-arkistoista löytyikin siihen aiheeseen liittyen vielä muutama kuva lisää. Verrattuna esikoisen vaatettamiseen kolme vuotta takaperin on kuopuksen garderobi aika erilainen niin tyylin kuin vaatemerkkienkin osalta. Siinä missä tyttären vauva-ajan vaatteet olivat pitkälti kavereilta lainattuja ja perus ketjuliikemerkkejä monesti varsin värikkäillä kuoseilla, pojan vaatteet ovat olleet alusta alkaen yksinkertaisempaa sävy- ja kuosimaailmaa sekä useammin ekologisia merkkejä.

Muistan kun esikoisen ollessa reilu puolivuotias olin ekaa kertaa Nosh-vaatekutsuilla ja peruspihinä kuluttajana kauhistelin mielessäni parinkympin paitaa tai kolmenkympin housuja – miten pienet vaatteet voi maksaa yhtä paljon kuin aikuisten? Tutustuttuani tarkemmin ekologisten vaatteiden maailmaan ja siinä sivussa halpamerkkien kyseenalaisiin tuotantoprosesseihin ei ole kauheasti enää houkutellut tukea ketjuliikkeitä. Lastenvaatepuolen lisäksi omakin vaatekaappini on kokenut viimeisten vuosien aikana ison muutoksen, kun olen koittanut kasata siitä paitsi toimivampaa, myös laadukkaampaa ja kestävämpää.

Liityttyäni Facebookissa ryhmään, jonka painopisteenä oli ekologisista ja eettisesti valmistetuista lastenvaatteista keskustelu, tapahtui niin kutsuttu hurahdus ja tyttären garderobi alkoi päivittyä tyyliltään selkeämmäksi. Yhtäkkiä huomasin, että se 20e maksava body olikin muuttunut suorastaan edulliseksi, kun vertailukohtana oli toisen merkin 40e hintainen body. :P Se mikä mua nykyään ihmetyttää näissä laadukkaammissa vaatemerkeissä on mallistojen laajuus ja droppien (eli uusien mallistojen julkaisupäivien) määrä, joillain merkeillä kun saattaa olla jopa 5 droppia kauden aikana. Muutenkin mallistot ovat tässä parin vuoden aikana mitä olen genreä seurannut laajentuneet huomattavasti, mikä mielestäni vähän sotii ekologista ajattelutapaa vastaan. Onko ekologisella ja eettisellä valmistustavalla todella arvoa, jos markkinoille pukataan uutta mallistoa joka kuukausi? Ja suurin piirtein kun kaikki kauden mallistot on saatu julki, alkaakin jo alennusmyynnit.

En todellakaan väitä, että oma kulutuskäyttäytymiseni olisi mikään malliesimerkki – meillä on edelleen turhan paljon vaatevalikoimaa niin lapsilla kuin äidilläkin. Yritän kovasti pyrkiä siihen, että kaikkien meidän garderobit olisivat järkevän kokoisia helposti yhdisteltävillä osasilla, jotta vaatteet tulisivat mahdollisimman tehokkaasti käyttöön eikä niitä makuutettaisi vaatekaapissa. Lasten suhteen homma alkaa jo selkeytyä, oman tyylini kanssa olen vielä(kin) hieman kadoksissa (lähinnä koska raskauskilot sun muut ulkonäköseikat).

Kietaisubodyt Nosh, Mini Rodini ja Lindex

Mutta niin, palatakseni kuopuksen vauva-ajan alkuun. Kuten esikoisellakin myös nyt toisella kierroksella suosin vastasyntyneen kanssa kietaisubodyja, sillä ne tuntuivat helpoimmilta pukea päälle ja pois. Paras kietaisumalleista oli ehdottomasti musta Mini Rodinin basic, joka mulla olikin hankittuna sekä koossa 50 että 56. Noh, pienempi ei tosiaan 53-senttisenä syntyneelle kuopukselle montaa hetkeä mahtunut mutta isompi sentään vähän pidempään. Sopivan kapea malli hyvällä hihan pituudella ja mukavan pehmoisella materiaalilla. Lindexin kietaisubodyt oli esikoisen aikana havaittu toimiviksi ja hyvin istui tämä malli kuopuksellekin. Tällä kertaa piti tottakai kokeilla myös parit Noshin bodyt, tuo viime kevään mintunvihreä oli mallin puolesta passeli, mutta vanhempi sirkuskuosinen oli selvästi leveämpää sorttia. Tarkkaa on!

Bodyt Papu ja Littlephant at Lindex

Vauvan hieman kasvettua ja ennen kaikkea jäntevöidyttyä käyttöön tuli kietaisujen ohella tavallisia pään yli vedettäviä bodyja. Havaitsin poitsun olevan varsin pitkäselkäinen ja osasta bodyja jäi niska-haaramitta pieneksi reilusti ennen kuin leveys; tosin sopivilla neppareilla bodyyn liitettävä jatkopala pidensi käyttöaikaa vielä tovin. Pitkäselkäiselle hoikkeliinille Papun bodyt (tuplaneppareista plussaa!) sekä Gugguun ballerinabodyt ovat loistavia malliltaan – ja joo-o, ballerinabody sopii mainiosti pojallekin vaikka jotkut mieltävät sen olevan tyttöjen malli. ;) Kuvassa oleva Papun ruudullinen Waffle-body on muodostunut niin lemppariksi, että tuon pienimmän 50/56-koon lisäksi olen bongaillut sen kirppiksiltä kahdessa seuraavassakin koossa. Punainen Lindexin ja Littlephantin vuosien takaisen yhteistyömalliston body on euron kirppisostos ajalta, jolloin en edes tiennyt kelle se tulisi käyttöön, mutta en vain voinut ohittaa sitä.

Housut Papu ja Mini Rodini

Olen aina ollut huono käyttämään vauvalla terällisiä housuja, ihan sekä puoli- että kokopotkareita. Siispä meillä on vauvoilla käytetty enemmän housut + sukat -komboa, nyt kuopuksella erityisesti. Kuvassa viime syksyn tummahkot suosikit: kolmet ekat ovat Papun, viimeiset Mini Rodinin baby basicit. Hauskasti näkyy miten mitoitus poikkeaa jopa saman merkin sisällä: Paput ovat kaikki kokoa 50/56 ja Rodinit 56. Pikkuvauvalla tykkään tuollaisesta Rodinin leveämmästä vyötärönauhasta, housut on mukava pukea päälle ja jotenkin se vaikuttaa niin miellyttävältä, kun kuitenkin tulee vauvan mahan kohdalle. Tummasävyiset housut ovat ihan parhaita yhdisteltäviä värikkäämpiin bodeihin ja senpä takia niitä on tullut hankittua seuraavassakin koossa. Vinoraitoja kaapissa on itse asiassa varsin laaja skaala: 50/56, 62/68, 74/80, 86/92 ja 98/104, joista isoimmat on esikoisella parhaillaan käytössä ja toisteksi isoimmat niin ikään esikoisen vanhat. Niin ja löytyyhän samat leggarit multa itseltänikin… :D

Haalarit Mini Rodini

Sitten niitä kokopukuja ts. parhaita autoiluvaatteita. Kuvassa olevat ovat kaikki Mini Rodinin ja mun mielestä haalareiden parhaimmistoa, koska a) ne ovat pehmeitä ja joustavia b) vetoketju aukeaa alas asti. Mustaa fleecehaalaria en – niin söpö kuin se onkin – kyllä ostaisi uudestaan, kun en kestä sen loputonta nukkaantumista. Gugguun collegejumppikset ovat tosi kivoja ulkonäöltään, mutta toimivat musta paremmin vasta isommalla lapsella, sillä niissä materiaali on selvästi paksumpaa ja tönkömpää eikä vetskari ole lahkeeseen saakka. Omiksi kuosisuosikeikseni noista Rodinin jumppiksista ovat nousseet krokot sekä viimeksi nähdyt puput, ne meillä on kumpikin uusiksi nyt koossa 68/74. ♥

Asusteet Gugguu, Beau Hudson ja työkaverin puikoilta

Lopuksi setti poitsun ekoja asusteita, joista mustaa Beau Hudsonin vauvapipoa on ihan oikeasti käytetty melkein puolivuotiaaksi asti. Se on ai-van ihanaa, superpehmoista materiaalia – täydellinen mini-ihmiselle! Gugguun merinopipo ja -hanskat olivat käytössä vain hetken, sillä pipo ei oikein istunut kuopuksen pään malliin. Metsolan vastaava merinomyssy yhdellä isolla tupsulla sopi paremmin ja talvi mentiinkin sitten sillä. Suloinen kissapipo on työkaverin neuloma, sellaista pehmoista vauvavillaa.

Se piti vielä aiheesta noin yleisesti sanoa, että tällä hetkellä olen ehkä hivenen kyllästynyt kaikkiin näihin lasten ns. perus merkkivaatteisiin. Vaikka kevät pukkaa päälle, mua miellyttää eniten murretut värit ja tekisi mieli kokeilla jotain itselle täysin uutta vaatemerkkiä. Tytöltä on jäämässä yksiväriset pitkähihaiset paidat pieniksi ja haluaisin kokeilla jotain muuta kuin sitä Gugguuta, pojallekin olisi 1-2 yksiväristä bodya tarpeen. Uusiseelantilaisen Jamie Kayn valikoima esimerkiksi näyttää erittäin houkuttelevalta, mutta postituksen hinta sekä tullien mahdollisuus (vai todennäkäisyys) ovat toistaiseksi saaneet mut pysymään haaveilun tasolla.

9.3.2018
13:59

Sisustusmietteitä ja remonttihaaveita

Viime keväänä haaveilin omasta talosta edelliskesän messukuvien äärellä ja tavallaan samalla kaavalla mennään näköjään uudemman kerran. Loppukesän muuttohässäkän ja alkusyksyn vauvakuplan keskellä jäi heinäkuinen kuvasaldo Mikkelin Asuntomessuilta kokonaan purkamatta, vaikka sieltä tuli aikamoinen määrä inspiraatiota ja ideoita tuliaisina kotiin. Tässä välissä on talosta haaveilukin jo ehtinyt muuttua todeksi, kun syksyllä eteen osui vihdoin kaikilta osin erittäin varteenotettava talo. Marraskuussa kävimme allekirjoittamassa kauppakirjat ja tammikuun alussa oli sitten, vuosien haaveilun jälkeen, edessä muutto pois kaupungista.

Kohde 24: MinunVALO
Kohde 9: Villa Sukka
Kohde 26: Kotikontti

Maalla asuminen on ollut ihanaa eikä kyllä ole kertaakaan tullut ikävä kaupunkiin, mutta toki olemmekin miehen kanssa molemmat maalta kotoisin. Talomme ei ole mikään unelmieni torppa, mutta perusasiat ovat kunnossa: pohjaratkaisu meille toimiva ja sijainti mieluinen. Ne kaikista olennaisimmat siis, suunnilleen kaikki muu on teoriassa ainakin mahdollista päivittää. Talo on vajaa 10 vuotta sitten rakennettu Design-Talo, asuinneliöitä on 132 ja kokonaisala 150 neliötä. Parhaiten sitä voisi kuvata adjektiiveilla tavallinen ja tylsä, sillä kaikki materiaali- ym. valinnat taitavat pitkälti olla ihan sitä oletuskamaa. Tällaisenaan talo ei oikein näytä meiltä, kirjoitinkin taannoin ongelmistani ylipäänsä keksiä sellaista tähän taloon sopivaa ja ennen kaikkea meidän näköistä tyyliä.

Kohde 10: HONKA Ink
Kohde 24: MinunVALOKohde 30: Kastelli City 98

Yksi isoimmista kompastuskivistä talossamme on mielestäni keittiö. Jos unohdetaan ulkonäkö, perimmäinen probleema on käytännöllisyys – tai oikeastaan sen puute. Kaappitilaa on kyllä riittävästi, mutta kaikki alakaapit ovat kaappeja. Laatikostoja on yksi vaivainen, sekin suht kapea ja ylimpänä tilaa vie leikkuulauta. Jopa meidän väliaikaiskodin keittiössä oli enemmän laatikostoja! Edellisen kotimme itse remontoidussa keittiössä taas ei ollut alakaappeja lainkaan vaan pelkkiä laatikostoja, mm. lautasten käyttö on miljoonasti kätevämpää laatikosta kuin kaapista. Toinen epäkohta nykyisessä keittiössä on kulmaan sijoitetut liesi ja uuni, voi aargh mitä hukkatilaa! Eikä se keittiön ulkonäkökään ole ihan mun makuun: ruskeat rungot, hieman kermaan taittavat valkoiset peiliovet, kummallisen kulmikkaat harmaat vetimet, kaappien päällä leveä koristeellinen lista, välitilassa valkoiset pienet laatat (eli likaantuvaa saumaa on vaikka naapureille jakaa).

Olen jo alkanut pohdiskella, millainen olisi toimiva keittiö kyseisessä tilassa. Olohuoneen vastaiselta seinältä poistaisin yläkaapit kokonaan ja yhtenäistäisin tilaa baaritasolla, jonka tuolit olisivat siis olohuoneen puolella. Alakaapit vaihtuisivat laatikoihin, paitsi nykyisen kulmahella vaihtuisi kulmakaappiin karusellilla. Liesitasoksi haaveilen induktiota, jossa olisi liesituuletin mukana (kurkkaa esim. Piretin keittiö), mutta silloin uunille pitäisi keksiä toinen sijainti, koska tuollaisen alapuolelle uuni ei sovi. Tiskikone olisi integroitu ja ehkä nostettu hieman ylemmäs, jos se vain on mitenkään mahdollista. Tämän hetken the trendi eli aamiaiskaappi olisi mahtava kaikille pienille kodinkoneille ja sellaiselle ehkä jopa löytyisi paikka jääkaapin ja pakastimen vierestä. Väritykseltään keittiö olisi ehkä varma valinta eli valkoinen, taso saisi olla jotain muuta väriä – paitsi ei musta, koska sen me jo kokeilimme edellisessä kodissa ja puhtaanapito oli kaltaiselleni nipolle ihan tuskaa. Toisaalta houkuttaisi myös kokonaan musta keittiö ja sille kaveriksi jotkut kauniin sävyiset puutasot. Musta näköjään miellytti mua viimeksi messuillakin, erityisesti tykkään tuosta yläkaapittomasta keittiöstä harmaalla seinällä.

Kohde 24: MinunVALO
Kohde 23: Talo Vahvaselkä
Kohde 3: Omatalo Ajatus

Olohuone meillä on tosiaan samaa tilaa keittiön kanssa ja sisäkatto on korkeimmillaan niiden taitekohdassa. Tiloja erottaa seinä, joka kuitenkin on ylhäältä avoin, ja seinän vieressä olohuoneen puolella nököttää Uuniseppien varaava takka. Takka ei ole yhtä kaunis kuin tuo messuilla kuvattu musta yksilö, vaan sellainen valkoinen perus 2000-lukulainen, mutta ihan siedettävä onneksi. Alkuun olin vähän allapäin, kun en saanut haaveilemaani avokeittiötä, mutta ehkä visioimallani seinän osittaisella poistamisella tilat saisi yhdistettyä tarpeeksi hyvin. Olohuone on huonekorkeutensa ansiosta oikein mukava tila, joskaan ei kovin monipuolinen sisustettava, kun sohvalle ja telkkarille ei oikein ole kuin yksi mahdollinen paikka. Nyt meillä on vielä vanha Iskun tummanharmaa divaanisohva, tulevaisuudessa toivottavasti joku vaaleampi kulmasohva kuten tuossa sarjan ylimmässä kuvassa. Kuvan ruokapöytä on myös vähän sellainen mitä olen meille kaavaillut, kun isommalle pöydälle kerrankin olisi tilaa. Jos oikein heittäytyisi villiksi sohva-asiassa, voisi alimman kuvan vaaleanpunainen olla aika pop! Tietynlaiset vaaleanpunaisen sävyt ovat vuosien tauon jälkeen alkaneet taas miellyttää mun silmää.

Kohde 18: Casa WelliKulho
Kohde 1: Sievitalo Tunturikoivu 140Kohde 7: Sievitalo Villa Kotikallio
Kohde 30: Kastelli City 98
Kohde 26: KotikonttiKohde 20: Passiivikivitalojen kosteusturvakoti

Tähän kohtaan lienee hyvä väli heittää kehiin yksi Asuntomessujen suosikkikuvauskohteeni, kattaukset. Olen varsin simppelin kattauksen ystävä ja ehkä eniten tästä setistä mua miellyttää kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo ensimmäinen. Vähän on alkanut mietityttää pitäisikö sittenkin vaihtaa mustat lautaset valkoisiin… Viime vuodet meillä on ollut käyttölautasten osalta ihan vaan Ikeaa, lisäksi on muutama viimeisen kattauksen Marimekon Räsymatto-Oiva spesiaalimpiin tilanteisiin. Niitä ainakin pitäisi hankkia jokunen lisää, niin voisivat päästä useamminkin käyttöön. Spessupäivä joka päivä? ;) Facebookin yhdessä sisustusryhmässä tuli justiinsa vastaan ihania kokoelmia Oiva-astioista, mikä vahvisti ajatusta oman kokoelman kasvattamisesta.

Kohde 5: Wave
Kohde 24: MinunVALO
Kohde 23: Talo VahvaselkäKohde 16: Asunto Oy Saimaan Ateljee I
Kohde 18: Casa WelliKulho

Makuuhuoneita meillä on neljä, kaksi isompaa ja kaksi vähän pienempää. Nukumme tällä hetkellä koko perhe olohuoneen yhteydessä olevassa ns. päämakuuhuoneessa, esikoinen alkoi parin ekan yön jälkeen kipittää joka yö viereen niin todettiin parhaaksi siirtää hänenkin sänkynsä sinne. Aiempaa säilytystilallista parisänkyä en halunnut enää raahata tänne, joten sänkynä meillä on väliaikaisesti mun isovanhempien vanha sängynrunko puisilla kaarevilla päädyillä – liekö yhtä vanha kuin mekin. Haaveilen diy-versiosta, mutta ylläri en osaa päättää millaista lähtisi edes yrittämään. Itse tykkäisin vanerista, miehen mielestä taas sitä ei pitäisi asuintiloissa olla lainkaan. :P Huoneen päätyseinään olen joka tapauksessa kaavaillut vihreää maalia ja sille vaneri sopisi niiiiin kivasti pariksi. Makkarin yhteydessä on pieni vaatehuone ja se riittää mainiosti meidän tarpeisiin, joten yhdellä seinällä olleen irrallisen parimetrisen Ikean Paxin myimme jo pois. Yöpöydiksi olen miettinyt jotain tuollaista simppeliä boxia kuten viimeisessä kuvassa, valaisimiksi ykkösvaihtoehto on ne kubet, joita syksyllä kaavailin.

Kohde 9: Villa Sukka
Kohde 15: Fiskarhedenvillan Ajaton
Kohde 20: Passiivikivitalojen kosteusturvakoti

Lastenhuoneen sisustus on sekin hieman hakusessa. Milloin haaveilen selkeän graafisesta mustavalkoisesta kokonaisuudesta pienin väripilkuin, milloin taas kauttaaltaan pehmeämmistä sävyistä. Ehkä jotain suht yksinkertaista, mutta sopivalla särmällä tyyliin keskikuvan tumma metallikaappi? Joka tapauksessa ainakin nyt alkuun lastenhuone on yhtä kuin leikkihuone, kun ipanat kerran nukkuvat meidän makkarissa. Olemme jo ehtineet veivata lastenhuoneen paikkaa, vielä pitäisi keksiä miten sen saisi näyttämään kivalta ja myös tuntumaan lapsista houkuttelevalta, jotta he haluavat siellä viettää aikaa (eikä levittää leluja pitkin taloa). Pieni pöytä parin tuolin kera ainakin tarvittaisiin, jotain tuon alimman kuvan setin tyyliin.

Kohde 9: Villa Sukka
Kohde 10: HONKA Ink

Ensiksi suunnitellun huonejärjestyksen vaihtaminen lähti siitä, että miehen piti siirtää tietokoneensa olohuoneen seinän takana olevaan huoneeseen, jotta sai vedettyä virtuaalilaseihin tarvittavia piuhoja seinän läpi olkkariin (enemmän pelitilaa huiskimiseen). Huone ei ole iso ja sinne on saatava sovitettua kaksi työpistettä, joista toisen pitää olla tietyllä seinällä. Yhdessä nurkassa on kaksi kiinteää kaappia, jotka mun vähän tekisi mieli jossain vaiheessa purkaa – kiinteitä kaapistoja kun on lisäksi kahdessa makuuhuoneessa, eteisessä sekä tuulikaapissa. Jotenkin kaipaisin työhuoneeseen hieman kevyempää säilytysratkaisua, tuollainen perus “toisella puolella hyllyt ja toisella tanko” -systeemi ei oikein sitä käyttötarkoitusta palvele. Oman työpisteeni rakentui aiemmassa kodissa olleeseen String-hyllykköön, johon ostin parit lisäosat ja sain näin myös passelin paikan kirjoille. Mieheltä uupuu vielä työpöytä kokonaan, siihen koitetaan saada niin ikään sovellettua valmiiksi nurkissa pyöriviä elementtejä. Työtuolit kummallekin täytyisi hankkia ja ne pitää ehdottomasti olla sellaiset, joissa on mukava istua.

Kohde 1: Sievitalo Tunturikoivu 140
Kohde 6: Kannustalon Harmaja Saimaa

Ja hei, paljon lisää vihreää! Parhaillaan mulla on epämääräinen setti nuukahtaneita kasveja, eivät vissiin pitäneet pienestä kerrostalokaksiosta pimeimpään vuodenaikaan… Talossamme ei ole ikkunalautoja, joten kasveille olisi keksittävä tarkoitukseen passeleita huonekaluja. Nuo messuilla ikuistamani kukkapöydät ovat kumpikin oikein kauniita ja samalla ihanan yksinkertaisia, mutta ehkä meille kuitenkin toivoisin löytäväni jotain vähemmän täydellistä. Sellaista sopivaa säröä.

Kohde 8: Villa Saimaanhelmi
Kohde 27: Villa Kuusikko

Oma must-haveni eli kodinhoitohuone on hyvin perus, mutta kuitenkin toiminnoiltaan just sellainen kuin toivoin. Löytyy ovi ulos, iso lavuaari, paikka pesutornille (kunhan vain saisin kuivausrummun ostettua), on pyykkikaappia ja siivouskaappia ja monenmoista muuta säilytyskaappia. Kaapistot ovat sitä samaa kuin muidenkin huoneiden kiinteät kaapit, valkoiset ovet ovat jo hieman kulahtaneet ja yläkaappien ovet roikkuvat järjestäen; toki ihan ekaksi pitää koittaa säätää saranoita. Lattiassa on tummanharmaata laattaa kuten muissakin märkätiloissa, seinässä lasikuitutapettia – voi apua! Olen kaikkea muuta kuin lasikuitutapetin fani ja sen haluaisin kyllä hävittää tästä talosta ihan joka paikasta. Niin, sitähän tosiaan on kaikkialla kylpyhuonetta, tuulikaappia ja vaatehuonetta lukuunottamatta. Perusasiat khh:ssa ovat siis kunnossa, mutta ulkonäössä olisi parannettavaa. Ylemmän kuvan yksinkertaisuus ja puunvärisiset reunat yksityiskohtina ovat kivat, meille en ehkä ihan noin pelkistettyä osaa kuvitella.

Kohde 26: Kotikontti
Kohde 23: Talo VahvaselkäKohde 24: MinunVALO
Kohde 9: Villa SukkaKohde 10: HONKA Ink
Kohde 1: Sievitalo Tunturikoivu 140

Messutalojen märkätilat olivat näköjään suosittu kuvauskohde mulla Mikkelissä enkä osannut tätä kuvatulvaa enempää enää karsiakaan. Kylpyhuoneissa ja saunoissa toistuu musta väri, tai vaihtoehtoisesti koko kokonaisuus on hyvin vaaleasävyinen. Sauna- ja kylppäriremontistakin olen jo meillä ehtinyt haaveilla, ne kun ovat tuttuun tapaan niin perusperus ettei enempää voisi olla. Tummanharmaa 10×10 lattialaatta, seinissä isompaa valkoista, sauna kauttaaltaan mäntyä. Saunaan haikailen tuollaista lauteisiin upotettua kiuasta sekä inan leveämpiä lauteita, kun nyt tilankäyttö ei mielestäni ole parhaimmillaan. Rakastan betonimaista lookia kylppärissä, mutten usko sellaisen toimivan ulkonäöllisesti just tässä meidän talossa. Ehkä jotain tuollaista kuin oikean yläkulman pikkukuvassa, jossa on sopivasti yhdistelty vaaleaa ja tummaa puuta sekä sementtiä. Sadesuihku ainakin pitää olla, se on varma!

Kohde 1: Sievitalo Tunturikoivu 140
Kohde 18: Casa WelliKulhoKohde 3: Omatalo Ajatus
Kohde 5: Wave
Kohde 21: Rauhan ja Onnin JukkataloKohde 10: HONKA Ink
Kohde 19: Muuramen Helmi
Kohde 24: MinunVALOKohde 24: MinunVALO
Kohde 30: Kastelli City 98

Sitten vessoja, huh miten paljon viime kesän messukohteista löytyikään upeita sellaisia! Niin ihania ideoita etten tiedä minkälaiseksi toivoisin meidän vessan muuttuvan – mä haluan kaiken. :D Pitääkin jossain kohtaa esitellä nykyinen toilettimme, niin ymmärrätte ehkä mistä tämä inspiroituminen kumpuaa… Kooltaan vessa on sopivan tilava, mutta kalusteiden osalta vähän tökkii. Ja värimaailma sekin on aika tylsä: valkoista kaappia, epämääräisen värinen taso, tummanharmaa laattalattia ja tietysti sitä pirun lasikuitutapettia seinissä. Kunnon peili olisi pop, kaappitila voisi olla peilikaapin sijaan muualla ja tason alla pari kunnon laatikkoa. Alimman kuvan seinälaattojen ladonta on huisa ja muutenkin tuo wc on kaikkinensa kivan freesi. Toinen mikä erityisesti miellyttää on ylempänä tuo, jossa on seinät harmaata laattaa – aivan eri fiilis, tosi rauhallinen. Toisaalta taas joku hieno tehostetapetti yhdellä seinällä voisi olla tosi jees. Äääh, kun on niin paljon vaihtoehtoja!

Kohde 1: Sievitalo Tunturikoivu 140Kohde 30: Kastelli City 98
Kohde 6: Kannustalon Harmaja Saimaa
Kohde 2: Design-Talo PalaKohde 16: Asunto Oy Saimaan Ateljee I
Kohde 3: Omatalo Ajatus
Kohde 31: Samitalo Villa 143Kohde 31: Samitalo Villa 143

Viimeiseksi vielä muutamat yksityiskohdat. Pisaranaulakot taidan laittaa vakavaan harkintaan kylppäriin ja mikä jottei vessaankin, nykyiset naulakot kun meillä ovat aika… Noh, vähemmän tyylikkäitä. Makkarissa tykkäisin vaaterekistä, johon voisi laittaa seuraavan päivän vaatteet, mutta sillä ei luonnollisestikaan kiirettä kun en toistaiseksi ole töissä. Tuo musta eteisen kaapisto on niin nätti! Viereisessä kuvassa on diy-sänkyideaa, ja lopuissa kolmessa hienoja tehosteseinäratkaisuja. Noista alimmista tuli vielä mieleen lattiadilemma; nykyiset punertavan ruskeat laminaatit eivät todellakaan ole jäämässä, mutta en ole keksinyt minkälainen lattia tänne sopisi parhaiten. Viimeksi remontoidessamme valinta oli vaalea tammi ja se värinä on edelleen kummankin meidän mieleen, vaan pitäisikö seuraavaksi kokeilla jotain muuta? Linoleumia joko tummana tai vaaleana, leveää lankkuparkettia, jollain erikoisemmalla tavalla ladottua ohuempaa, tai ehkä ihan jotain täysin erilaista. Hmmm hmmmm.

Ps. Omiksi suosikkikohteiksi Mikkelin Asuntomessuilla nousivat MinunVALO (täydellinen niin sisältä kuin ulkoa) sekä HONKA Ink (ihanasti yhdistelty mustaa ja puuta).

Scroll Up