{ Arkisto } 2018

30.9.2018
23:02

12 kuukautta – vauvavuosi on ohi

Poika 12 kk
T-paita – Mini Sibling, rusetti – For Minis and Mommies, henkselihousut –Gray Label.

Vauva 12 kk

Luonteeltaan iloinen, utelias, päättäväinen, toisinaan itsepäinen. Villi viikari, joka on sekunnin sadasosassa tekemässä jotain kiellettyä. Sopeutuu suht helposti erilaisiin tilanteisiin ja muutokset tuntuvat enemmänkin kiinnostavan kuin järkyttävän. Leikkeihin on viimeisen kuukauden aikana tullut syvyyttä ja osaa leikkiä hienosti niin itsekseen kuin siskon kanssa.

Syö puuroa aamupalaksi ja usein myös illalla, paitsi välillä iltaisin korvataan esim. jugurtilla tai vastaavalla. Lämpimän ruuan kanssa harjoittelee kovasti syömistä lusikalla, joskus se jopa onnistuu mutta usein myös tekee niin, että ottaa ruuan lusikkaan ja sitten syö siitä sormin. On alkanut ilmoittaa vaativalla ääntelyllä mikäli ruokailussa on joku epäkohta eikä hänelle ole annettu samaa mitä muilla ja saatuaan pienen palan esim. leipää alkaa natustaa sitä tyytyväisenä.

Nukkuu vaihtelevasti; nyt on taas useampi viikko mennyt todella surkeilla yöunilla, kun pikkumies heräilee 1-3 h välein. Syynä lienee alaposkihampaat kulmurien vieressä, toinen tuli 1-vuotispäivänä läpi ja toinen pullottaa ikenessä – ymmärtäähän sen, että varmasti tekee kipeää. Heräämiset eivät tosiaan ole olleet mitään pientä käninää, vaan useimmiten sellaista suoraa huutoa… Päiväunet sujuvat paremmin, harvoin menee pipariksi vaikka oltaisiin jossain liikenteessäkin. Yleensä päikkäreitä on yhdet, mutta jos ekat ovat kovin aikaiset niin poika on alkuillasta niin väsy että puolen tunnin-tunnin tirsat ovat paikallaan.

Liikkuu vauhdikkaasti ja innolla paikasta toiseen, niin kotona kuin muuallakin. Viikko 11 kk -päivän jälkeen alkoi eräänä iltana nukkumaan mennessä harjoitella seisomista ilman tukea, ensin niin että irroitti otteensa yrittäen sitten pysyä pystyssä ja myöhemmin nousten suoraan lattialta ylös. Myös kävelykärryn kanssa eteneminen on alkanut sujua, minkä lisäksi työntää edellään kaikkea mikä sopivasti liikkuu (jakkarat, tuolit jne.) mutta ilman tukea ei ole askeleita vielä ottanut.

Osaa kävellä tuen varassa, nousta lattialta seisomaan tuetta, kiivetä lastenhuoneen pöydälle tuolin kautta (kääks!) ja sohvalle, laskeutua korkeammista paikoista peppu edellä (huh!), lukea kirjaa nätisti, halia pehmoleluja sekä antaa pusuja suu ammollaan.

Tykkää perheestä, lähisuvusta ja ystävistä, kissoista, sylissä olemisesta, lukemisesta, kylpemisestä, tavaroiden siirtämisestä ja laatikoiden tyhjentämisestä.

Inhoaa yksin sänkyyn jäämistä, hoitopöydällä olemista, kylpyajan loppumista, sitä jos ei pyytäessään heti pääse syliin, sähkövatkaimen ja imurin kovaa ääntä, jumppapalloa sekä isoja koiria.

Vaipat ovat enimmäkseen kertsejä, Muumien 5 sekä Liberolta päivisin 5 (myös housuvaipoissa) ja öisin 6. Reisien pyöristymistä jemmoissa oleviin kestovaippoihin odotellaan edelleen.

Vaunut ovat edelleen 2x Bugaboo eli täysmusta Cameleon3 + harmaa Buffalo Classic, joista kumpikin on jo hetken ollut myynnissä. Vaunuhullun elo vuonna 2018 ei ole kovin auvoista, kun myyminen on varsin takkuista ja kaikesta pitäisi luopua puoli-ilmaiseksi… Toisaalta en oikein vieläkään tiedä mitä tahtoisin tilalle, joten siinä mielessä ei haittaa myymisen hitaus. Paras kombo taitaisi olla hyvät lenkkirattaat + näppärät autorattaat, mutta se istuimen käännettävyys “hieman” pienentää valikoimaa.

Mitat 1 v -neuvolassa: pituus 73,4 cm (53 cm), paino 8360 g (3610 g). Kasvu junnaa siis edelleen, painoa sentään oli tullut jonkun verran paremmin aiempaan verrattuna. Atopiaa vai allergiaa -selvittelyt jatkuvat ja vaikka iho välillä oli jo parempi, on nyt taas ihottumaa ollut enemmän ja lisäksi poskissa on jatkuvasti kuivat läiskät. :/ Vaatteista on kuitenkin saanut 74-kokoiset laittaa pois, myös viimeiset 68/74 Mini Rodinilta. Seuraava tuplakoko on aika jätti vielä, joten muiden merkkien 74/80 ovat passeleita tällä hetkellä – minimiehen garderobissa on edustettuna mm. Nosh (luonnollisesti), Kaiko, Mainio ja Bobo Choses.

Jotain muuta? Toisestakin vauvavuodesta selvitty suurin piirtein järjissä, huh! Univaje on toki aikamoinen, mutta jotenkin tämän toisen kanssa se ei tunnu ihan niin raskaalta. Ylipäänsä fiilis toisen lapsen kanssa on aika erilainen kuin ensimmäisen, pinna on (ainakin jossain määrin) pidempi ja kuopus saa anteeksi asioita helpommin. Vauva-ajasta luopuminen on henkisesti ollut yllättävän rankkaa, vaikka tavallaan jo odottaa näkevänsä millainen tyyppi hänestä tuleekaan. ♥

Millainen isosisko oli yksivuotiaana? Se selviää täältä.

15.9.2018
23:19

Voispa myydä kaiken pois

Se on syyskuun puoliväli! Vaikka päivisin saattaa olla hyvinkin lämmintä, on ihanaa huomata että syksy on ihan oikeasti saapunut. Heinä-elokuun läkähdyttävien helteiden jälkeen on elämä ollut niin paljon helpompaa, kun voi taas keskittyä muuhunkin kuin pyyhkimään hikikarpaloita otsalta. NOSH-kuviot ovat kahmaisseet valtavasti aikaani normaalielämän ohella, joten blogi pyörinee ainakin hetken vielä hieman puoliteholla. Kovasti tänne kyllä kaipaan ja ideoita olisi läjäpäin, mutta yhden postauksen tekeminen vie aivan tuhottomasti aikaa eikä sitä just nyt ole yhtään ylimääräistä. :/ Tai ehkä se on kiinni priorisoinnista – ja mä olen edelleen mestari pomppimaan epäolennaisuuksiin kesken kaiken…

Tämän vuoden Habitare on parhaillaan käynnissä ja koska itse olen suuntaamassa Helsinkiin vasta viimeisenä messupäivänä eli huomenna sunnuntaina, päätin kurkata mitä kameraan tallentui viime vuonna; kyseinen reissu kun lopulta jäi loppusyksyn vauvakuplassa kokonaan käsittelemättä. Mullahan oli silloin raskausviikkoja 40+3, ihan hyvin siis vedetty messupäivä automatkoineen pari tuntia per suunta. :D Muistan kotimatkan loppupuolella miettineeni ihan tosissaan tulisiko yöllä lähtö synnärille, mutta pari päivää siinä kuitenkin sitten vielä meni.

Habitare 2017 ja leijuvat tuolit
Signals-näyttelyssä Puusepänliike Mööpelin talosänky

Voi mikä pikku pirpana esikoinen on ollut vuosi sitten! Käsittämätöntä miten paljon lapsen kehityksessä tapahtuu ihan vain vuodessa – nyt typy on jo varsin tomera reilu 3,5-vuotias, joka osaa vaikka mitä ja hänen kanssaan elo on muuttunut varsin erilaiseksi. Viime vuoden Habitaressa yksi kiintoisimmista osastoista oli Signals-trendinäyttely ja se on ehdottomasti yksi must see -osasto myös huomenna. 2017 puhuttiin mm. optimismista, läsnä olemisesta ja yrittämisestä; saa nähdä mitä kaikkea tämän vuoden näyttely pitää sisällään.

Teresa ElorantaSaila Ruohonen
Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli
Teresa Eloranta ja Saila Ruohonen (XAMK) | Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli (Protoshop)

Uudet ideat ja innovaatiot ovat myös aina mielenkiintoisia, mahtavaa miten joillain on taito kehittää uutta ja innostavaa. Itse tunnun jumittavan kaikessa sisustukseen liittyvässä, kun tyylillisesti taloomme ei istu oikein mikään enkä löydä sitä punaista lankaa, jota lähtisin seuraamaan. Sisustuksemme on tällä hetkellä läjä kivoja huonekaluja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osalle en vain keksi käyttötarkoitusta. Huomaa kyllä hyvin miten vuosia kerrostalossa suht pienissä neliöissä asuneena on sisustusta todella hankala saada sovitettua omakotitaloon, ainakin kun puitteiden aikakausi on täysin eri.

Erin Turkoglu: Kivi
Erin Turkoglu: Kivi -astiat

Olen alkanut haaveilla, että myisimme kaiken pois ja sen jälkeen voisi miettiä puhtaalta pöydältä mikä oikeasti miellyttää ja mille on tarve. Jonkun olen joskus kuullut näin tekevänkin: luopuvan kaikesta ja sitten hiljalleen hankkivan tilalle just ne oikeat jutut. Mutta miten ihmeessä me lapsiperheessä pärjäisimme esimerkiksi ilman sohvaa? Vanhasta sohvastamme tuskin saisi myydessä paria satalappusta enempää ja pitkään haaveilemani Hakolan sohva maksaa reilu kymmenen kertaa enemmän. Sama koskee suunnilleen kaikkea muutakin, esim. tv-tasosta voisi myydessä ehkä saada jokusen kympin ja uuteen pitäisi laittaa kolminumeroinen summa. Aika paljon saisi siis olla säästöjä käytettävänä, jotta tällainen operaatio onnistuisi koko sisustuksen (tai vaikka edes 50 %) suhteen. Myyminen tuntuu muutenkin nykyään olevan ihan tuskaa, sulle kukaan ei halua maksaa mitään mutta itse kun olet käytettyä ostamassa niin täytyy maksaa ainakin tuplat…

Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä
Muoto2: Turn
Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä | Muoto2: Turn -hyllyt

Eniten varmasti rassaa se oman tyylin puute; miltä oikein haluaisin meillä näyttävän? Useimmiten ihastun yksityiskohtiin, vähän tuolta ja vähän sieltä, mutta kokonaiskuva jää hämärään. Vaikka superminimalistiset skandikodit näyttävät ihanan seesteisiltä, musta ei olisi ikinä sellaiseen. Tykkään sinänsä selkeydestä ja vähästä tavaramäärästä, mutta olen kuitenkin ennemmin boheemin suuntaan taipuva. Tämän vuoden puolella olen selaillut sisustusjuttuja varmaan enemmän kuin koskaan ennen ja keväällä se kunnon kolahdus tapahtui, kun bongasin jostain termin scandiboho. Oli jännittävää selata kuvia, joista 99 % sisälsi täsmälleen omaan makuuni olevia sisustusratkaisuja. Silloin tuntui ekan kerran, että hei ehkä mäkin vielä löydän sen meille passelin tien.

Elina Ulvio
Elina Ulvio: kääntyvät peilit ja valot

No, kuten todettu – työsarkaa riittää kyllä vielä. Mielessä kytee ideoita ja erityisesti Instagram on pullollaan inspiraatiota, mutta kotihoidontuki ei varsinaisesti ole paras elämänvaihe tehdä kovin suuria sisustusmuutoksia ja kalustehankintoja. :P Varsinkin kun haluaisi satsata kerralla kunnolliseen, tukea suomalaista muotoilua jne. Asiaa vaikeuttaa ailahtelevaisuuteni, minkä takia en osaa tai uskalla tehdä mitään päätöksiä, kun hetken päästä käännänkin taas kelkkani. Mutta ehkä kun pohjan saa kuntoon niin helpottaa? Paitsi että meillä se pohja on lasikuitutapetti meets 50 shades of brown, niin en oikein tiedä milloin ylipäänsä pääsee sitä pohjaa parantelemaan. Jokunen tunika poiki… eikun leggareineen pitäisi saada myytyä ensin. :D Vaan nyt unille, jotta jaksaa huomenna inspiroitua Habitaressa. Ihanaa syyskuuta ja palataan taas!

29.8.2018
14:07

11-kuinen vaapero

Poika 11 kk
T-paita – Maed for Mini, housut – Jamie Kay, sukat – Marimekko.

Vauva 11 kk

Luonteeltaan pääsääntöisesti iloinen ja nauravainen. Viime aikoina on ollut selkeästi huomattavissa luonteen kehittymistä: tyyppi on alkanut kiukutella, jos ei saa tehdä jotain. Ja siis ainakin yli puolet ajasta toki ollaan jossain muualla kuin leikkimässä nätisti leluilla… Lemppareita on mm. keittiön alimman laatikon tyhjentäminen (siellä on lasten mukeja ym. niin poika ottaa jokaisen mukin yksitellen ja “juo” vuorotellen niin monesta kuin ehtii :’D), roskiskaapin avaaminen, kauppaan menossa olevien palautuspullojen ja -tölkkien käpisteleminen, tv-tason kaapista tavaroiden tyhjentäminen – ja niin edelleen.

Syö aamuisin puuroa, nyt öljylisällä kun paino on junnannut paikallaan. Päivällä menee 1-2 lämmintä ruokaa yleensä sormiruokaillen, välipalaksi hedelmää yms. ja illalla monesti taas puuroa. Meillä on ollut hieman ongelmaista tämä ruokailujen mahduttaminen päivään, kun harvoin ollaan aamupalapöydässä ennen kymmentä ja usein poitsu menee jo ennen kahtatoista päiväunille. Opeteltavaa siis erityisesti vanhemmilla! Aiemmin minimies söi hyvällä halulla about kaikkea, nyt on ollut vähän enemmän nirsoilua – tai ehkä se on vain kyllästymistä. Hedelmät ovat edelleen kaikista mieluisimpia herkkuja.

Nukkuu taas vähän paremmin kesähelteiden väistyttyä. Välillä heräilee monta kertaa ihan jo parin ekan tunnin aikana, sitten taas koisaa autuaasti useamman tunnin pätkän. Yösyömisiä on koitettu vähentää niin, että pääsääntöisesti iltatissin jälkeen seuraavaksi saa aikaisintaan aamuviideltä ja siinä välissä pyritään rauhoittamaan muilla keinoin. Samanlainen nukkuja vaikuttaa kyllä olevan kuin siskonsakin eli itsekseen ei rauhoitu takaisin uneen, vaan vaatii aikuisen läsnäolon. Päiväunet nukkuu yleensä rattaissa ulkona, pituus voi olla mitä tahansa 1-3 h välillä. Joskus ottaa lyhyet torkut vielä illalla viiden-kuuden maissa, mutta ne eivät aina ole pakolliset. Iltaunille 21-22 paikkeilla kuten siskokin.

Liikkuu enimmäkseen jo kontaten, vauhti on aikamoinen! Nousee seisomaan kaikkea mahdollista vasten ja hetkittäin jopa koittaa vähän irroittaa otettaan, seisominen on siis tukevoitunut ja nykyään asettuu ihan jalkapohjat lattiaan. 11 kk -päivää seuraavana iltana alkoi ihan smoothisti tepastella sohvapöytää ympäri, aiemmin ei ole minkään sortin kävelyinnostusta näkynyt. Myöskään käsistä kiinni pitämällä harvemmin kävelee, vaan nostaa jalat saman tien ilmaan.

Osaa liikkua varsin sutjakkaasti, seisoa tukevasti tukea vasten, kiivetä erinäisiin suht matalalla oleviin paikkoihin (mm. naulakon alaosa eteisessä), vilkuttaa, haluta syliin, laittaa asioita sisäkkäin, lukea kirjaa (eikä vain syödä/repiä sivuja). Jotenkin nyt viimeisen kuukauden aikana tyyppi on kehittynyt hurjasti eikä tunnu enää yhtään vauvalta! Niin se vauvavuoden loppu häämöttää…

Tykkää siskosta, isistä ja äidistä, mammasta ja pappasta, kissoista, leikkimisestä (Duplot, Fisher-Pricen talo asukkeineen, leikkikeittiö kaikkine kilkkeineen, Mauri Kunnaksen purkkipyramidi jne.), lukemisesta, laatikoiden tyhjentämisestä sekä kylpemisestä, erityisesti siskon kanssa yhdessä.

Inhoaa hoitopöydällä olemista, kylpyhetken päättymistä, yksin sänkyyn jäämistä, kun ei pääse mukaan siskon leikkeihin ja sitä kun jotain kielletään.

Vaipat ovat edelleen koon 5 Liberot, myös housuvaipat ovat alkaneet istua vähän paremmin. Kestovaippojen käyttö on taas jäänyt vähemmälle, kun poika on niin kokojen välissä jo olemassa olevan repertuaarimme vaipoissa enkä halua ostaa yhtään mitään lisää ennen kuin saan aikaiseksi myydä vanhoja alta pois. Lisäksi kiinteämpää tuotosta on välillä ollut monta kertaa päivässä, mikä on ihan tarpeeksi sotkuista putsattavaa kertsienkin kanssa.

Vaunut ovat tällä hetkellä Bugaboo-kaksikko, Cameleon3:t ovat saaneet rinnalleen jytkymmät Buffalo Classicit. Ajatuksena oli että isompirenkaiset Buffalot toimisivat paremmin täällä maalla, mutta Camien ketteryyteen tottuneena ne tuntuvat älyttömän raskailta. Taitaa siis käydä niin, että molemmat päätyvät myyntiin ja tilalle tulee jotain muuta. Se on vielä vähän auki mitä, mutta katsotaan nyt ensin menevätkö nuo kummatkin edes kaupaksi. Jotkut autoystävälliset pikkurattaat voisivat olla jees, niissä vaan tökkii se että suurin osa on vain kasvot menosuuntaan.

Mitat reilu 10,5 kk -kasvukontrollissa olivat lähes samat kuin kuukautta aiemmin, paino oli jopa laskenut vähäsen. Ihottumaa ei nyt ole hetkeen ollut muuten kuin välillä pieni läiskä jalassa, mutta allergia saattaa vaikuttaa myös kasvuun – niiden osalta selvittely jatkuu. Pituutta on nyt siis 74 cm paikkeilla ja helteiden jälkeen on saanut pienellä jännityksellä pukea pitkiä vaatteita. Mini Rodinin 68/74 onkin jo aika nafti, 74/80 tai 80 muilta merkeiltä ovat selkeästi sopivampia. Viimeisen kuukauden aikana en ole ehtinyt lasten garderobeja ihmeemmin pähkäillä, mitä nyt paria uutta merkkituttavuutta (Maed for Mini ja Les Petits Vagabonds) tilasin kesäalen loppualesta kokeiluun.

Jotain muuta? Ensimmäiset poskihampaat tulivat läpi hieman ennen 11 kk -päivää, molemmat kulmahampaan viereiset hampaat ylhäällä. Kyllä on kuolaa riittänytkin, ekaa kertaa jopa niin että harkitsin ottavani jonkun sortin kuolalapun käyttöön.

Tsekkaa miten esikoisella sujui hommat samassa iässä.

19.8.2018
13:33

Uusia urapolkuja – ensiaskeleet NOSH-edustajana

Ohopsansaa, siitä on jo kolme viikkoa kun viimeksi olen jotain täällä blogin puolella kirjoitellut. Elokuu on ollut aikamoisen kiireinen ja päässä on pyörinyt enimmäkseen yksi asia, nimittäin syksyn uusia kuvioita työrintamalla. Instassa paljastinkin alkukuusta, että aloitin nyt ensimmäisen kauteni NOSH-edustajana – vähänkö jännää! Mun ei ole mahdollista tehdä mitään keikkahommia tms. päivätöihini, joten mennä tempaisin sitten tällaisen pienen sivuduunin tähän hoitovapaan virikkeeksi. Kun ei muuten ollut tarpeeksi ohjelmaa päiviin… ;)

NOSH Women syysmallisto 2018
LUNA collegemekko & OLO II trikooleggings.

Tämä edustajuuden aloitus on vienyt ihan hulluna aikaa; on ollut ties mitä kaikkea mietittävää, päätettävää, järkkäiltävää ja selvitettävää. Toiminimihän mulla oli jo ennestään (täytti itse asiassa 10 v. huhtikuussa!), joten se puoli yrittäjyydessä oli ja on onneksi suht selvää. Lisäksi on sitten ollut tarvikkeiden hankintaa, esittelymalliston täydentämistä, itsensä markkinoimista, vaatekutsujen sopimista, syksyn aikataulujen suunnittelemista. Ja koska olen joissain asioissa lievästi perfektionisti, niin vasemmalla kädellä tekeminen ei ole ollut vaihtoehto vaan täydellisyyttä tavoitellaan. Olen mm. potenut henkarikriisiä ja käyttänyt ihan liikaa aikaa sen miettimiseen, mitkä henkarit sekä näyttäisivät parhaalta että olisivat toiminnallisuudeltaan (vaatteet näyttävät hyvältä eivätkä putoile) ja ominaisuuksiltaan (kevyet, vievät vähän tilaa) ne kaikista parhaat… Lopullinen päätös on muuten vieläkin tekemättä, jahkailija kun tuppaan olemaan.

Lempparipökäni kevään mallistosta
PILKKU t-paita & GROOVE trikoohousut

Olen niin onnekas, että mulla on lähipiirissä edustajaystävä, jolta olen saanut monia kullanarvoisia vinkkejä tähän alkuun ja paljon myös ihan konkreettista apua. En voi kylliksi kiittää! Hän myös osittain vaikutti siihen, että ylipäänsä innostuin keväällä hakemaan edustajaksi. Muutama vuosi sitten olisin tuskin povannut itsestäni myyntiedustajaa yhtikäs mihinkään ja edelleen hetkittäin kyseenalaistan toimintani sellaisilla voi apua -ajatuksilla, mutta pääasiassa olen tähän asti ollut tosi hyvällä fiiliksellä ja varsin innoissani koko hommasta. Ihanaa kun saa kohkata vaatejuttuja tällä tavalla työksi! Jotenkin kummasti musta on myös vuosien varrella kuoriutunut semi-sosiaalinen tapaus, joten myös se vaatekutsuilla toisten aikuisten kanssa sosialisoituminen on erittäin tervetullut hengähdyshetki kotiäitipäivien keskelle.

Mielenkiintoinen ja kaunis KUKINTO-kuosi
KUKINTO taskutunika & OLO II trikooleggings.

Pääpointti tässä työssä tosiaan on vaatteiden esitteleminen kutsuilla, ihan kenen tahansa olohuoneessa (tai vaikka työpaikan taukohuoneessa) millaisella kokoonpanolla tahansa. Mitään ostopakkoa ei ole kellään, joskin kutsujen järjestäjä saa itselleen tapahtumaan ostosrahaa, joka ehdottomasti kannattaa hyödyntää. Itse tutustuin tällaiseen konseptiin kolmisen vuotta sitten ja sen jälkeen olenkin pitänyt just Nosh-vaatekutsuja useamman kertaa niin yksin kuin jonkun kanssa kimpassa. Olen kovasti tykännyt siitä, että saa hyvän syyn kutsua kaverit kylään ja samalla voi sovitella läjän vaatteita ilman sovituskopissa hikoilua. Ja mikä parasta, paikalla on yleensä useampi makutuomari! Asukuvista voinee päätellä päätellä, että Nosh on ollut yksi luottovaatemerkeistäni viimeiset pari vuotta. Arvostan laatua ja kestävyyttä kuin myös ekologista ja eettistä valmistusta (lue lisää Noshin vastuullisuudesta mikäli aihe kiinnostaa) niin omassa kuin lastenkin vaatekaapissa. Seison siis jo ihan omakohtaisten kokemusteni perusteella tukevasti Noshin tuotteiden takana.

NOSH syksyn syleilyssä
KAISLA hupullinen tunika.

Kaiken muun ohella myös sosiaalisen median käyttötaitoni ovat kaivanneet hieman päivitystä. Lasten jälkeen olen laiskistunut esimerkiksi omien Facebook-kuulumisteni suhteen ja keskittänyt somepäivitykseni lähinnä Instagramiin, jota taas en ole yhdistänyt millään lailla Fb-minääni. Pyörittelin jonkun aikaa vaihtoehtoja miten toimia jatkossa päätyen lopulta siihen, että Nosh-jutut saavat sujahtaa vanhaan tiliini muiden aiheiden sekaan ja laajempi markkinointi keskittyy Fb-ryhmääni. En siis jatkossakaan tule Instaan re-postaamaan mainoskuvia yms. vaan Nosh on siellä mukana enemmänkin fiilistelypohjalta ja yhtenä elämän osa-alueena siinä missä kaikki muukin. Mutta se tässä nyt kävi, että ikään kuin virallisesti tulin kaapista ulos Insta-tilini kanssa. :D Ja voi olla, että myöhemmin joudun miettimään uusiksi myös blogiminäni tilanteen.

Laadukkaat ja mukavat vaatteet tilanteeseen kuin tilanteeseen
MILA t-paita & CINDY jeggings.

Somesisältöä suunnitellessani olen päässyt herättelemään uinuvan harrastukseni valokuvauksen. Kuopuksen vauvavuosi on ollut jotenkin niin hektistä, että kamera on joutunut pölyttymään laatikossa pitkiäkin aikoja, joten nyt oli ihanaa kaivaa se taas esiin ja räpsiä omia sovituskuvia syysvaatteista. Mahtaako kaverit kohta enää uskaltaa treffata mua, kun nakitan ne joko kameran taakse tai eteen… :P Kuvissa on tosiaan syksyn uuden NOSH Women -malliston vaatteita, koko malliston voi käydä kurkkaamassa lookbookista. Uutuudet ovat toistaiseksi myynnissä vain meidän edustajien kautta eli kommenttia tai viestiä tänne päin, mikäli haluat jotain tilata oman garderobisi jatkoksi. Toki muutenkin kannattaa aina tehdä Nosh-tilaukset edustajan kautta, jotta pääsee osalliseksi myös NOSH klubin kuukausittain vaihtuvista klubieduista – ja siinä sivussa tukee pienyrittäjyyttä. ♥

Liity ihmeessä mukaan mun NOSH-jengiin, niin pysyt kätevästi kärryillä mitä kaikkea kivaa Noshilla on tarjota! Mieluusti ajelen Varsinais-Suomen alueella luoksesi rekkini kanssa mikäli kutsujen pitäminen kiinnostaa, mutta myös yksittäiset tilaukset – vaikka ihan pienetkin – ovat oikein tervetulleita. Ja hei jos jäi mielen päälle jotain kysyttävää tai muita ajatuksia, niin kommenttiboksi on avoinna.

(Kaksi ekaa kuvaa otti lahjakas Jenni – kiitos!)

29.7.2018
18:21

Voihan sunnuntai

Sunnuntait ei todellakaan ole mun lempipäiviä, muistan kuinka inhosin niitä jo opiskeluaikoina reilu kymmenen vuotta sitten. Sunnuntaisin jotenkin aina kulminoituu kaikki mikä just silloin ahdistaa ja/tai ärsyttää ja se olo nykii takaraivossa heti aamusta asti. Sunnuntain teema, yhden viikon jälleen vedellessä viimeisiään, on ainakin mulla yleensä päässä poukkoileva ajatukset asioista, joita en tälläkään viikolla ehtinyt tai saanut aikaiseksi tehdä.

Tänä sunnuntaina olen – taas kerran – ahdistunut siitä, miten meidän perheen rytmit eivät sovi yhteiskunnan määrittelemiin aikoihin. Olisi pitänyt lähteä Myllyn hoitamaan pari asiaa, mutta koska kaupat menevät kiinni jo kuudelta niin eihän me mihinkään ehditty ajoissa. Samalla meni ohi yhdet leikkitreffit, meillä kun jälkikasvukin on virkeimmillään vasta iltasella siinä missä muiden naperot usein menevät jo pitkin seiniä, kun pitäisi päästä nukkumaan. Tänään tosin meillä on ollut todella väsynyttä meininkiä ja jopa esikoinen simahti yhtäkkiä sohvalle…

Ja tämä kuumuus, voi aaargh! Nyt kun helteitä on jatkunut useamman viikon, alkoi meilläkin sisälämpötila pyöriä +27 paikkeilla ja se on kyllä aivan liikaa se. Öisin ei saa nukuttua, päivisin ei jaksa tehdä yhtikäs mitään. Ei voi edes mennä ulos vilvoittelemaan, kun siellä on vielä kuumempi. Sinänsä kiva että on ollut lämmin kesä, mutta nyt mulla alkaa tulla helteet jo ulos korvista. Ja siis mulle todellakin riittäisi lämmin sää, ei tällainen kamala hiostava ja paahtava kuumuus. Että mä odotan jo syyskelejä!

Pirun Omena

Suunnatonta ärsytystä on tänään aiheuttanut myös puhelimeni. Voi miksi mun oli pakko mennä hankkimaan iPhone vielä uusiksi?! Olisinpa vain jaksanut sinnitellä Honorin kanssa, taatusti parempi hinta-laatusuhde kuin ylihinnoitellussa ompussa. Vain vähän päälle kahdessa vuodessa luurini (iPhone 6s) on muuttunut tökkiväksi ja akkukestoltaan surkeaksi kapineeksi, vaikka hintaa sillä oli rutkasti enemmän mitä olisi järkeä tuon tasoisesta puhelimesta maksaa. Samalla (tai jopa halvemmalla) hintalapulla olisi epäilemättä saanut tuhat kertaa paremman vehkeen, jossa on kymmenen kertaa parempi kamera. Käyttöliittymästä tykkään kovasti, samoin ne ns. aidot ja alkuperäiset emojit ovat Applella ne ainoat oikeat. Meinasin tänään käydä vaihtamassa omppuni johonkin muuhun, mutta kah sehän kompastuikin siihen etten saanut vanhasta puhelimesta tietoja talteen. Kuvittelin siirtäväni kaiken suorilta varapuhelimeeni, mutta siihenpäs ei enää saanutkaan päivitettyä tarpeeksi uutta järjestelmäversiota. Sen jälkeen kun alkoi tutkia tietojen – tai edes viestien! – tallentamista koneelle, niin olin valmis unohtamaan koko homman. Ärh.

Kaiken sunnuntaiangstin päälle lapset ovat olleet koko päivän varsin kitisevää sorttia, kuinkas muutenkaan. Onneksi äijelillä on loma, niin huomenna on päivä uus. Helle tosin näyttää jatkuvan edelleen, uhh.

Scroll Up