{ Arkisto } Helmikuu 2018

27.2.2018
23:06

5 kk ja vauvavuoden puoliväli lähenee

Poika 5 kk
Body – Nosh, housut – Kaiko Clothing.

Vauva 5 kk

Luonteeltaan on hyväntuulinen ja iloinen, hymyilee erityisesti siskon hassutteluille. Lattialla ollessaan koittaa käskyttää äänekkäästi niin leluja kuin omia raajojaan, jotta pääsisi liikkumaan johonkin suuntaan. Viihtyy ihmisten keskellä, välillä tosin tulee yhtäkkinen vierastuskohtaus, joka kuitenkin menee aika äkkiä ohitse.

Syö edelleen rintamaitoa täysimetyksellä eikä pullon kelpuuttamisenkaan suhteen ole tullut mitään muutoksia. Neuvolassa terkkasijainen oli kovin hämmästyneen oloinen, ettei poika ole mitään vielä maistellut – kai nykyään sitten vaan on niin harvinaista että joku oikeasti täysimettää sen 6 kk. Pituutta ei ollut kuukaudessa tullut kovin paljoa, mutta painoa ok ja onhan tässä ollut niin liikkumaan opettelua, hampaiden pykäämistä kuin räkätautiakin. Tyyppi seuraa kyllä kiinnostuneena meidän muiden ruokailua ja pöydältä yrittää tempoa asioita, mutta niin syömävalmiilta ei vaikuta etteikö tässä muutaman viikon vielä voisi odottaa.

Nukkuu pääsääntöisesti ihan kelvollisesti (= 2-3 herätyksellä yössä), mitä nyt välillä on sellaisia “sekoiluöitä”, että saa vähän väliä olla rauhoittelemassa ja/tai syöttämässä. Pinnasänkyyn siirtyminen meni yllättävän kivuttomasti ja yöt rauhoittuvat selvästi; yhden kerran nukkui jopa kokonaisen yön! Aamuisin on alkanut heräillä aiemmin, joskus 7-8 välillä jo (meille se on todellakin jo), mutta silloin ei yleensä jaksa kukkua kuin ehkä tunnin verran. Jos on nukkunut normaalisti ja herää ysin jälkeen, on suunnilleen puolenpäivän jälkeen valmista kauraa ekoille parin tunnin päikkäreille. Alkuillan nokoset (1-2 h) ottaa about viiden maissa ja yöunille käy ysin-kympin aikaan kuten siskonsakin. Päivällä nukkuu unet pääsääntöisesti ulkona vaunuissa, välillä kokeilen jättää sisälle mutta silloin usein herää aika nopeasti. Satunnaisesti rauhoittuu tutilla, mutta kovin aktiivisesti ei enää jakseta sitä tyrkyttää.

Liikkuu selältä vatsalleen sujuvasti, toisin päin on vielä hieman harjoittelemista mutta sitäkin jo tekee päivittäin. Lattialla pyörii akselinsa ympäri heti kun näkee jossain suunnassa jotain mielenkiintoista. Pari kertaa on hetken onnistunut työntämään itseään taaksepäin, mutta monesti se on sitä että nostaa yhtä aikaa kaikki raajat ilmaan ja mölisee itselleen, kun ei pääse liikkeelle. :’) Pinnasängyssä pyörii öisin kuin väkkärä eikä koskaan tiedä miten päin tyyppi sieltä seuraavaksi löytyy.

Osaa nauraa hekottaa, pungertaa istuma-asentoon, liikuttaa itseään jollain tapaa pitkin lattioita (kierien, möyrien jne.) sekä hurmata ihmisiä silmiin asti ulottuvalla hymyllään.

Tykkää sylittelystä, isosiskosta, bodyn vetämisestä pään yli, vauvasirkuksesta ja pehmeistä kahisevista leluista (mm. Mauri Kunnas -pehmokirjasta) sekä kaikesta mitä saa helposti työnnettyä suuhun.

Inhoaa liian kauan odottamista, viileää vettä, kovia ääniä ja sitä, ettei osaa vielä liikkua kunnolla eteenpäin.

Vaipat ovat vaihtuneet kokoon 4, pääasiassa käytössä on Liberot tai Muumit. Kestohommat ovat olleet jäissä kunnan vesiongelmien takia, helpompi mennä kertseillä niin saa edes vähän harvennettua pyykkäämisväliä.

Vaunut ovat pysyneet muuten samoina, paitsi Emmaljunga Classic Sporteihin ostin käytettynä vaunukopan. Aiemmin rakastin niiden letkeää tuntumaa, mutta nyt jotenkin hytkyvä jousitus on melkeinpä ärsyttävää enkä oikein siitä citykopastakaan innostunut sen enempää. Onkohan musta tullut pesunkestävä Bugisti..? :P Olen edelleen oikein tyytyväinen Cameleon3-hankintaani, mutta Donkeyt saavat kohta jatkaa meiltä matkaa. Nähtäväksi jää mitä seuraavaksi tiedossa!

Mitat 5 kk -neuvolassa: pituus 66,2 cm (53 cm), paino 7160 g (3610 g). Nyt ollaan suunnilleen pisteessä, jossa poitsu on tuplannut syntymäpainonsa! Vaatteissa on käytössä 68-ja 68/74-kokoiset, jotkut 62 koon housut menevät edelleen ja toisaalta myös jotain 74 vaatetta on jo otettu käyttöön. Ehkä ekan kerran tuntuu siltä, että vaatekappaleet mahtuisivat hivenen pidempään päälle. Poika on vähän isosiskoaan pullerompi ja ne kaikista kapoisimmat bodyt ovat aika piukeita, mutta hoikahko hän kuitenkin on sekä pitkäselkäinen. Hyvin on taas huomannut miten saman merkin vaatteissakin on eroa: ainakin Mini Rodinin ja Noshin bodyissa on tullut vastaan sitä, että osa on selvästi leveämpiä ja lyhyempiä kuin toiset. Viime aikoina olen ollut erityisen ihastunut pojalla kotimaisen Kaiko Clothingin housuihin, kuvan violettien lisäksi kaapista löytyy samat vihreänä, vähän eri malliset punaisena ja lisäksi vielä seuraavassa koossa odottamassa mustat.

Jotain muuta? Hampaita on putkahtanut pari lisää, nimittäin yläetuhampaat – ja huhheijaa miten niitä väännettiinkin! Eikä se edes loppunut siihen, vaan myös niiden viereiset hampaat kuultavat ikenen läpi. Hiukset ovat harventuneet aika lailla, mutta edelleen päästä löytyy ihan kunnolla tummaa haiventa. Jonkun aikaa alun jatkuva turauttelu oli rauhallisempaa eikä kakkavaippoja tullut edes joka päivä, mutta nyt on taas vaihe että peräpää laulaa vähän joka vaippaan.

Kurkkaa osasiko isosisko saman ikäisenä jo liikkua vauhdikkaammin.

12.2.2018
15:00

Maanantaimasennusta ilmassa

Väsyttävän arjen pyörityksen keskeltä päivää! Elämä on hivenen sumuista tällä hetkellä, kun yöt ovat muuttuneet taas niin kovin katkonaisiksi. Vuoden eka räkätauti saavutti vihdoin meidätkin, alkuviikosta alkoi köhiä esikoinen ja pari päivää myöhemmin kuopus seurasi perässä. Kolmeveellä oli onneksi pikainen setti, mutta vauva on ollut tukkoinen nyt useamman päivän ja vähän on lämpöäkin. Samaan syssyyn on tietenkin pykättävä parit hampaat lisää, viime viikonloppuna tuli läpi toinen yläetuhammas ja päivänä minä hyvänsä putkahtaa toinenkin läpi.

Tammikuun pakkasella

Omakotitaloasumista on takana kuukausi, monta uutta asiaa selätetty ja paljon varmasti vielä odottaa edessä. Tammikuussa satoi vihdoin tännekin päin Suomea lunta vähän enemmän, mikä tarkoittaa luonnollisesti myös lumitöitä – oli aika hassu fiilis ekaa kertaa kolata omaa pihaa. Esikoinen sai synttärilahjaksi oman kirkkaanpinkin lumikolan, jolla hän innoissaan avustaa lumihommissa. :) Saatiin myös “mukava” laskeutuminen asumismuodon muutokseen sähkölaskun puolesta, tammikuun lukemat olivat enemmän mitä meillä aiemmin on ollut koko vuotena… Hivenen olisi vielä opeteltavaa lämmityksen optimoinnissa; tosin lattialämmityksen osalta meidän täytyy etsiä käsiimme joku, jolla olisi oikeasti osaamista auttaa sen säätämisessä.

Kuu taivaalla

Noin muuten koti on edelleen aivan kesken, tavaroita on hujan hajan eikä oikein huonejärjestyskään ole löytänyt muotoaan. Nyt kun täällä on hetken asunut niin on tullut fiilis, että oikeastaan kaiken saisi remontoida, vaikkei mitään akuuttia remonttitarvetta pitänyt olla. En vain oikein osaa päättää minkä tyylisenä tämä voisi toimia meillä, jotenkin kaikki omat suosikki-ideani ovat enemmän selvästi vanhempaan tai sitten ihan uuteen sopivia. Netistäkin on hankala löytää inspiraatiota tavalliseen ja tylsään 2000-luvun taloon, kun kaikilla on vain ihania 50- ja 60-luvun koteja tai uudehkoja taloja iiiisoilla ikkunoilla.

Jäiset oksat

Eipä sillä, parempi se on miettiä ajan kanssa eikä sellaisia rahojakaan ole taskussa, että voisi kaiken saada heti kuntoon. Taidan yrittää ehtiä listata ihan paperille mikä mättää missäkin ja sen mukaan suunnitella mahdollisia ratkaisuja sekä myös sitä, missä järjestyksessä asioita ehkä voisi saada eteenpäin. Netistä olisi kiva koittaa kaivaa ideoita, mutta sellaista aikaa mulla ei kerta kaikkiaan ole, kun ei nuo ipanat nuku kunnolla. En tajua miten muut kotiäidit ehtivät blogata monta kertaa viikossa sen lisäksi, että tekevät hyvää ja terveellistä ruokaa joka päivä, ulkoilevat pari-kolme kertaa päivässä, pitävät kodin siistinä, vaihtavat jotain hyllyasetelmia viikottain (ja ehtivät toki blogata siitä), siinä sivussa vähän remontoivat jotakin JA varmaan opiskelevat uutta ammattiakin…

Auringonlaskun värit

Mä olen kirjoittanut tätä lyhyttä ja mukamas pikaista kuulumispostausta nyt 2(!) tuntia. Välissä on pitänyt käydä hytkyttämässä vaunuja kolmesti, ottaa ne sisälle kun vauva heräsikin hikipäissään, ihmetellä kaverille Whatsappissa miten kummassa tuota pientä hikipalleroa pitäisi pukea ulkounille, kuunnella esikoisen itkemistä kun päivän ruutuaika alkoi riittää, pestä yksi kakkapeppu jne. Kulutin siis kaksi tuntia elämästäni typerään blogipostaukseen, joka sai mut vaan entistä huonommalle tuulelle ja tuntemaan itseni maailman surkeimmaksi ihmiseksi ja äidiksi. Ärh, pitäisi vissiin lopettaa koko bloggaaminen. :(

Parempaa viikkoa sinne ruutujen toiselle puolen!

Scroll Up