Toisen äitiysloman loppumetrit

Täällä on taas vähän kriiseilty – ja nukuttu huonosti, oltu todella väsyneitä. Vauva on heräillyt huutamaan pitkin yötä ja sitten kun hän vihdoin on sikeässä unessa, saa normaalisti hyvin läpi yön nukkuva isosisko jonkun ihmeen slaagin. Lisäksi mulla on ollut vaikeuksia nukahtaa uudestaan, jos olen päässyt ns. liian hereille, niin ei ehkä ihme, ettei meinaa paletti pysyä kasassa. Kuopuksella on nyt ollut päivisinkin unet karkuteillä eikä alkuillasta enää välttämättä nukahda ollenkaan, joten se rauhallisempi aika päivästä on jäänyt varsin minimiin ja vaikuttaa myös omaan olotilaani. Usein käy mielessä, että mua ei todellakaan ole tarkoitettu äidiksi; miksi ihmeessä halusin edes tähän leikkiin lähteä. Ja kun juuri jaksaa rämpiä päivän läpi, alitajunnassa pyörii vain jossain kuultu sun arkesi on jonkun toisen lapsuus. Vähemmästäkin ahdistaa.

Äitiyslomakin vetelee jo viimeisiään, viikko enää jäljellä. Käsittämättömän nopeasti tämä aika kyllä taas hujahti! Jään loppuvuodeksi hoitovapaalle, ei vaan pysty tuollaista pientä 9-kuista laittamaan vielä hoitoon. Olen yrittänyt laatia meille jonkunlaista budjettia syksyksi, mutta kyllä tulee olemaan tiukkaa. Aivan naurettavaahan se on, miten vähällä pitäisi pärjätä lasten kanssa kotona, vaikka elinkustannukset ovat ihan hulluja nykyään. Mutta joo, valintoja ne tietysti missä asuu ja mitä syö eikä monessa valtiossa saa edes sitä vähää rahaa mitä täällä. Kunpa edes yöt paranisivat, niin olisi yksi kuormittava asia vähemmän… Jatkuva väsymys aiheuttaa ainakin mulla sen, että käyn koko ajan puoliteholla ja yritän tehdä kaikkea saamatta varsinaisesti mitään tehtyä.

Alkuvuoden kriisiaiheet ovat siis edelleen varsin voimissaan, toisina päivinä onneksi vähemmän kuin toisina. Tajusin yhtenä päivänä ongelmani olevan mahdollisesti siinä, että haluaisin saada kaiken kuntoon kerralla sen sijaan, että keskittyisin yhteen osa-alueeseen kerrallaan. Mun nyt vaan pitää sietää epäkäytännöllistä keittiötä ja rumaa laminaattilattiaa vielä hyvä tovi, joten turha käyttää aikaa niistä angstaamiseen vaan keskittyä siihen mitä oikeasti tällä about nollabudjetilla voi tehdä. Ensin vaikkapa lastenhuone kuntoon, sen jälkeen makuuhuone – eikä edes mitään maalaamista tai tapetoimista tai muuta suurta ajallista panostusta vaativaa, kunhan nyt edes kalusteet, tavaroiden säilytys jne. niin mallilleen kuin mahdollista.

Kodin keskeneräisyys vaivaa takaraivossa koko ajan, joten innostuin viimein lukemaan KonMarin kakkososan ja sainkin lisäpotkua kodin järjestelemiseen. Vielä kun saisi toteutettua raivausprojektin ihan kunnolla, aina sieltä vaatekaapeista ja astioista kuiva-aineisiin, siivousvälineisiin sekä työhuoneen lippulappusiin ja muihin pöydillä pyöriviin asioihin. Varmasti tähän kiireiseen perhearkeen löytyisi helpotusta siitä, että tavaroilla ihan oikeasti olisi jokaisella oma paikkansa? Mutta niin, mähän olen horoskoopiltani kaksoset – erittäin nopea innostumaan ja inspiroitumaan, mutta useimmiten puhti loppuu ennen kuin olen päässyt edes kunnolla alkuun… :D

Kuvat toukokuulta ihan tästä omasta pihapiiristä. Syreenit, ah!