{ Arkisto } Syyskuu 2018

30.9.2018
23:02

12 kuukautta – vauvavuosi on ohi

Poika 12 kk
T-paita – Mini Sibling, rusetti – For Minis and Mommies, henkselihousut –Gray Label.

Vauva 12 kk

Luonteeltaan iloinen, utelias, päättäväinen, toisinaan itsepäinen. Villi viikari, joka on sekunnin sadasosassa tekemässä jotain kiellettyä. Sopeutuu suht helposti erilaisiin tilanteisiin ja muutokset tuntuvat enemmänkin kiinnostavan kuin järkyttävän. Leikkeihin on viimeisen kuukauden aikana tullut syvyyttä ja osaa leikkiä hienosti niin itsekseen kuin siskon kanssa.

Syö puuroa aamupalaksi ja usein myös illalla, paitsi välillä iltaisin korvataan esim. jugurtilla tai vastaavalla. Lämpimän ruuan kanssa harjoittelee kovasti syömistä lusikalla, joskus se jopa onnistuu mutta usein myös tekee niin, että ottaa ruuan lusikkaan ja sitten syö siitä sormin. On alkanut ilmoittaa vaativalla ääntelyllä mikäli ruokailussa on joku epäkohta eikä hänelle ole annettu samaa mitä muilla ja saatuaan pienen palan esim. leipää alkaa natustaa sitä tyytyväisenä.

Nukkuu vaihtelevasti; nyt on taas useampi viikko mennyt todella surkeilla yöunilla, kun pikkumies heräilee 1-3 h välein. Syynä lienee alaposkihampaat kulmurien vieressä, toinen tuli 1-vuotispäivänä läpi ja toinen pullottaa ikenessä – ymmärtäähän sen, että varmasti tekee kipeää. Heräämiset eivät tosiaan ole olleet mitään pientä käninää, vaan useimmiten sellaista suoraa huutoa… Päiväunet sujuvat paremmin, harvoin menee pipariksi vaikka oltaisiin jossain liikenteessäkin. Yleensä päikkäreitä on yhdet, mutta jos ekat ovat kovin aikaiset niin poika on alkuillasta niin väsy että puolen tunnin-tunnin tirsat ovat paikallaan.

Liikkuu vauhdikkaasti ja innolla paikasta toiseen, niin kotona kuin muuallakin. Viikko 11 kk -päivän jälkeen alkoi eräänä iltana nukkumaan mennessä harjoitella seisomista ilman tukea, ensin niin että irroitti otteensa yrittäen sitten pysyä pystyssä ja myöhemmin nousten suoraan lattialta ylös. Myös kävelykärryn kanssa eteneminen on alkanut sujua, minkä lisäksi työntää edellään kaikkea mikä sopivasti liikkuu (jakkarat, tuolit jne.) mutta ilman tukea ei ole askeleita vielä ottanut.

Osaa kävellä tuen varassa, nousta lattialta seisomaan tuetta, kiivetä lastenhuoneen pöydälle tuolin kautta (kääks!) ja sohvalle, laskeutua korkeammista paikoista peppu edellä (huh!), lukea kirjaa nätisti, halia pehmoleluja sekä antaa pusuja suu ammollaan.

Tykkää perheestä, lähisuvusta ja ystävistä, kissoista, sylissä olemisesta, lukemisesta, kylpemisestä, tavaroiden siirtämisestä ja laatikoiden tyhjentämisestä.

Inhoaa yksin sänkyyn jäämistä, hoitopöydällä olemista, kylpyajan loppumista, sitä jos ei pyytäessään heti pääse syliin, sähkövatkaimen ja imurin kovaa ääntä, jumppapalloa sekä isoja koiria.

Vaipat ovat enimmäkseen kertsejä, Muumien 5 sekä Liberolta päivisin 5 (myös housuvaipoissa) ja öisin 6. Reisien pyöristymistä jemmoissa oleviin kestovaippoihin odotellaan edelleen.

Vaunut ovat edelleen 2x Bugaboo eli täysmusta Cameleon3 + harmaa Buffalo Classic, joista kumpikin on jo hetken ollut myynnissä. Vaunuhullun elo vuonna 2018 ei ole kovin auvoista, kun myyminen on varsin takkuista ja kaikesta pitäisi luopua puoli-ilmaiseksi… Toisaalta en oikein vieläkään tiedä mitä tahtoisin tilalle, joten siinä mielessä ei haittaa myymisen hitaus. Paras kombo taitaisi olla hyvät lenkkirattaat + näppärät autorattaat, mutta se istuimen käännettävyys “hieman” pienentää valikoimaa.

Mitat 1 v -neuvolassa: pituus 73,4 cm (53 cm), paino 8360 g (3610 g). Kasvu junnaa siis edelleen, painoa sentään oli tullut jonkun verran paremmin aiempaan verrattuna. Atopiaa vai allergiaa -selvittelyt jatkuvat ja vaikka iho välillä oli jo parempi, on nyt taas ihottumaa ollut enemmän ja lisäksi poskissa on jatkuvasti kuivat läiskät. :/ Vaatteista on kuitenkin saanut 74-kokoiset laittaa pois, myös viimeiset 68/74 Mini Rodinilta. Seuraava tuplakoko on aika jätti vielä, joten muiden merkkien 74/80 ovat passeleita tällä hetkellä – minimiehen garderobissa on edustettuna mm. Nosh (luonnollisesti), Kaiko, Mainio ja Bobo Choses.

Jotain muuta? Toisestakin vauvavuodesta selvitty suurin piirtein järjissä, huh! Univaje on toki aikamoinen, mutta jotenkin tämän toisen kanssa se ei tunnu ihan niin raskaalta. Ylipäänsä fiilis toisen lapsen kanssa on aika erilainen kuin ensimmäisen, pinna on (ainakin jossain määrin) pidempi ja kuopus saa anteeksi asioita helpommin. Vauva-ajasta luopuminen on henkisesti ollut yllättävän rankkaa, vaikka tavallaan jo odottaa näkevänsä millainen tyyppi hänestä tuleekaan. ♥

Millainen isosisko oli yksivuotiaana? Se selviää täältä.

15.9.2018
23:19

Voispa myydä kaiken pois

Se on syyskuun puoliväli! Vaikka päivisin saattaa olla hyvinkin lämmintä, on ihanaa huomata että syksy on ihan oikeasti saapunut. Heinä-elokuun läkähdyttävien helteiden jälkeen on elämä ollut niin paljon helpompaa, kun voi taas keskittyä muuhunkin kuin pyyhkimään hikikarpaloita otsalta. NOSH-kuviot ovat kahmaisseet valtavasti aikaani normaalielämän ohella, joten blogi pyörinee ainakin hetken vielä hieman puoliteholla. Kovasti tänne kyllä kaipaan ja ideoita olisi läjäpäin, mutta yhden postauksen tekeminen vie aivan tuhottomasti aikaa eikä sitä just nyt ole yhtään ylimääräistä. :/ Tai ehkä se on kiinni priorisoinnista – ja mä olen edelleen mestari pomppimaan epäolennaisuuksiin kesken kaiken…

Tämän vuoden Habitare on parhaillaan käynnissä ja koska itse olen suuntaamassa Helsinkiin vasta viimeisenä messupäivänä eli huomenna sunnuntaina, päätin kurkata mitä kameraan tallentui viime vuonna; kyseinen reissu kun lopulta jäi loppusyksyn vauvakuplassa kokonaan käsittelemättä. Mullahan oli silloin raskausviikkoja 40+3, ihan hyvin siis vedetty messupäivä automatkoineen pari tuntia per suunta. :D Muistan kotimatkan loppupuolella miettineeni ihan tosissaan tulisiko yöllä lähtö synnärille, mutta pari päivää siinä kuitenkin sitten vielä meni.

Habitare 2017 ja leijuvat tuolit
Signals-näyttelyssä Puusepänliike Mööpelin talosänky

Voi mikä pikku pirpana esikoinen on ollut vuosi sitten! Käsittämätöntä miten paljon lapsen kehityksessä tapahtuu ihan vain vuodessa – nyt typy on jo varsin tomera reilu 3,5-vuotias, joka osaa vaikka mitä ja hänen kanssaan elo on muuttunut varsin erilaiseksi. Viime vuoden Habitaressa yksi kiintoisimmista osastoista oli Signals-trendinäyttely ja se on ehdottomasti yksi must see -osasto myös huomenna. 2017 puhuttiin mm. optimismista, läsnä olemisesta ja yrittämisestä; saa nähdä mitä kaikkea tämän vuoden näyttely pitää sisällään.

Teresa ElorantaSaila Ruohonen
Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli
Teresa Eloranta ja Saila Ruohonen (XAMK) | Riku Toivonen: Pikku-Taneli ja Iso-Taneli (Protoshop)

Uudet ideat ja innovaatiot ovat myös aina mielenkiintoisia, mahtavaa miten joillain on taito kehittää uutta ja innostavaa. Itse tunnun jumittavan kaikessa sisustukseen liittyvässä, kun tyylillisesti taloomme ei istu oikein mikään enkä löydä sitä punaista lankaa, jota lähtisin seuraamaan. Sisustuksemme on tällä hetkellä läjä kivoja huonekaluja, joista osa ärsyttää suunnattomasti ja osalle en vain keksi käyttötarkoitusta. Huomaa kyllä hyvin miten vuosia kerrostalossa suht pienissä neliöissä asuneena on sisustusta todella hankala saada sovitettua omakotitaloon, ainakin kun puitteiden aikakausi on täysin eri.

Erin Turkoglu: Kivi
Erin Turkoglu: Kivi -astiat

Olen alkanut haaveilla, että myisimme kaiken pois ja sen jälkeen voisi miettiä puhtaalta pöydältä mikä oikeasti miellyttää ja mille on tarve. Jonkun olen joskus kuullut näin tekevänkin: luopuvan kaikesta ja sitten hiljalleen hankkivan tilalle just ne oikeat jutut. Mutta miten ihmeessä me lapsiperheessä pärjäisimme esimerkiksi ilman sohvaa? Vanhasta sohvastamme tuskin saisi myydessä paria satalappusta enempää ja pitkään haaveilemani Hakolan sohva maksaa reilu kymmenen kertaa enemmän. Sama koskee suunnilleen kaikkea muutakin, esim. tv-tasosta voisi myydessä ehkä saada jokusen kympin ja uuteen pitäisi laittaa kolminumeroinen summa. Aika paljon saisi siis olla säästöjä käytettävänä, jotta tällainen operaatio onnistuisi koko sisustuksen (tai vaikka edes 50 %) suhteen. Myyminen tuntuu muutenkin nykyään olevan ihan tuskaa, sulle kukaan ei halua maksaa mitään mutta itse kun olet käytettyä ostamassa niin täytyy maksaa ainakin tuplat…

Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä
Muoto2: Turn
Eeva Väyrynen: RAKO-yrttiseinä | Muoto2: Turn -hyllyt

Eniten varmasti rassaa se oman tyylin puute; miltä oikein haluaisin meillä näyttävän? Useimmiten ihastun yksityiskohtiin, vähän tuolta ja vähän sieltä, mutta kokonaiskuva jää hämärään. Vaikka superminimalistiset skandikodit näyttävät ihanan seesteisiltä, musta ei olisi ikinä sellaiseen. Tykkään sinänsä selkeydestä ja vähästä tavaramäärästä, mutta olen kuitenkin ennemmin boheemin suuntaan taipuva. Tämän vuoden puolella olen selaillut sisustusjuttuja varmaan enemmän kuin koskaan ennen ja keväällä se kunnon kolahdus tapahtui, kun bongasin jostain termin scandiboho. Oli jännittävää selata kuvia, joista 99 % sisälsi täsmälleen omaan makuuni olevia sisustusratkaisuja. Silloin tuntui ekan kerran, että hei ehkä mäkin vielä löydän sen meille passelin tien.

Elina Ulvio
Elina Ulvio: kääntyvät peilit ja valot

No, kuten todettu – työsarkaa riittää kyllä vielä. Mielessä kytee ideoita ja erityisesti Instagram on pullollaan inspiraatiota, mutta kotihoidontuki ei varsinaisesti ole paras elämänvaihe tehdä kovin suuria sisustusmuutoksia ja kalustehankintoja. :P Varsinkin kun haluaisi satsata kerralla kunnolliseen, tukea suomalaista muotoilua jne. Asiaa vaikeuttaa ailahtelevaisuuteni, minkä takia en osaa tai uskalla tehdä mitään päätöksiä, kun hetken päästä käännänkin taas kelkkani. Mutta ehkä kun pohjan saa kuntoon niin helpottaa? Paitsi että meillä se pohja on lasikuitutapetti meets 50 shades of brown, niin en oikein tiedä milloin ylipäänsä pääsee sitä pohjaa parantelemaan. Jokunen tunika poiki… eikun leggareineen pitäisi saada myytyä ensin. :D Vaan nyt unille, jotta jaksaa huomenna inspiroitua Habitaressa. Ihanaa syyskuuta ja palataan taas!

Scroll Up