9.5.2017 23:55

Yhdeksän vuoden somenaamat

Mun piti tänään mennä ajoissa nukkumaan, mutta juuri ennen koneelta poistumista vastaan tuli aivan liian mahtava #profiilikuvahaaste ja oli ihan pakko kaivaa kuvat saman tien. Aikajänne mulla on tosin lyhyempi, sillä liityin Facebookiin vasta keväällä 2009 taisteltuani siihen asti sellaista “höpöhöpö ilmiötä” vastaan – IRC-Galleria 4ever! Vai miten se nyt menikään…

2009

2009
Facebookiin liittyessäni olin intissä, tuo kuva on heinäkuulta kuvatekstillä Rva kersantin TJ1. Kylläpä näytin nuorelta tuolloin 25-vuotiaana! Toinen kuva on uudenvuodenaatolta, josta löytyy ihan jopa oma postauksensa blogin arkistoista. Tuolloinhan blogi oli vielä vanhalla nimellä, muutamaa kuukautta myöhemmin Ajastaika sai alkunsa.

2010

2010
Vasen kuva on alkuvuodelta, itse asiassa tuostakin tilanteesta on postaus olemassa. Silmäni oli juuri operoitu laserilla, joten huulipuna oli ainoa meikki jota pystyin sen enempää miettimättä käyttämään. Oikealla oleva on otettu Bossaliinassa, joka oli aivan ihana kahvila.

2011

2011
Turun kulttuuripääkaupunkivuosi ja Hej Hylje! -projekti, joka muuten saa jatkoa tänä vuonna Helsingissä! Tuona syksynä harmitti kovasti, kun en ollut niin rahoissani että olisin voinut huutaa yhden hylkeen itselleni, kun ne syksyllä huutokaupattiin. Mustavalkoinen kuva on lokakuulta, tykkäsin ihan älyttömästi noista hiuksista.

2012

2012
Taiteiden yö elokuussa ja päällä ensimmäinen Samuji-vaatteeni. En ole mekkoon mahtunut moneen vuoteen, mutta tuolla se on jemmassa edelleen odottamassa että joskus vielä kapenen sen verran että saan sen taas käyttöön. Tuona kesänä aloitin oman hiusvärin kasvattamisen, seuraavan kerran värjäsinkin vasta 2016 keväällä.

2013

2013
Pidin edellistä profiilikuvaa yli vuoden, tämä on vasta seuraavan vuoden syyskuulta. Kyseessä tietystikin meidän ihanat syyshäät ja kuvan on ottanut Jere Satamo, hauska sattuma juuri tässä Lauran heittämässä haasteessa. :)

2014

2014
Profiilikuvan vaihtamistahti hiljentyi selkeästi, tämä on seuraavan vuoden kesältä. Teimme ensimmäistä kertaa museojunamatkan Turusta Uuteenkaupunkiin, odotin esikoista ja olin raskaushuuruissani ihan tippa linssissä koko alkumatkan.

2015

2015
Jälleen hyppäys melkein vuoden verran eteenpäin, tässä eletään toukokuun loppua. Oli yllätysjuhlat, siirtotatuointeja ja ulkosalla hengaamista. Marimekon paita on edelleen vaatekaapin osana, hyvä ostos siis.

2016

2016
Vähän vajaa vuosi sitten serkkuni häissä otettu kuva. Avaruustukka oli hieno, mutta sen jäänteitä kasvatellaan pois edelleen… Tämä oli muuten juuri ennen kuin palasin takaisin töihin, kesän lopussa olikin sitten +10 kg painossa muutosta. Huokaus.

2017

2017
Uusin profiilikuva eikä edes kovin vanha otos, Varpujengin sunnuntairetkeltä nimittäin. Saman päivän kuvia olen viljellyt vähän joka palveluun, kun kelvollisia naamakuvia tulee niin harvoin ikuistettua. Sattumalta muuten olen valkannut juuri tuon mekon ja bomberin huomiseksi vaatetukseksi, haha. Hiuskriisiä on vähän pukannut viime aikoina, jos ei olisi vauvaa mahassa muljaamassa niin olisin tasan heittänyt jotain väriä päähäni. Ihana ruskean alta kuultava sinivihreä…


Muistaako joku lukijoista vielä näitä menneitä kuvia tai tapahtumia? Blogi kuitenkin on ollut vuoden kauemmin olemassa kuin mitä oma fb-profiilini. Tarkoittaa muuten siis, että ihan täällä julkisissa arkistoissa on postauksia pian 10 vuoden ajalta, huh huh. Äkkiä ne vuodet vierii!

6.5.2017 17:30

Lisää muutoksen tuulia

Kuukausi sitten kerroin blogia koskevasta jännästä muutoksesta, mutta vähän jotain muutakin muutosta on tiedossa. Tai no, aika isokin muutos. Koko alkuvuosi meni tietyllä tavalla sumussa. Ensin oli synttärihässäkkää, sitten loppumattomalta tuntuva sairasteluputki. Tähän päälle vielä aivan ultimaattinen väsymys ja vellova paha olo. Jotenkin sitä kuitenkin jaksoi sinnitellä päivä kerrallaan, kun ajatteli että syksyllä meitä on yhden minipienen ihmisen verran enemmän. ♥

Syysvauva

Yllättävää toisessa raskaudessa on se, miten paljon enemmän sitä on huolissaan tuosta mahassa kasvavasta ihmistaimesta. Ensimmäistä odottaessa kaikki on uutta ja jännittävää, mutta nyt jotenkin tietoisuus siitä mikä kaikki voi mennä pieleen on selvästi enemmän läsnä. Tieto lisää tuskaa? En oikein uskaltanut nauttia raskaudesta ennen rakenneultraa, varsinkin kun ensimmäinen ultra oli supernopea ja tehokas emmekä ehtineet nähdä tyypin liikahtavan milliäkään. Esikoisesta nt-ultrakokemus oli aivan erilainen, joten nyt jäi vähän epäuskoinen olo että kaikki tosissaan voisi olla kunnossa. Onneksi toisessa ultrassa meille osui tarkasti työnsä tekevä ja todella lämminhenkinen kätilö, joka varmisti aina että mekin tajusimme mistä ruumiinosasta on kyse. Samanlainen nöpönenä siellä näyttää majailevan kuin ekalla kierroksellakin, kuin samasta puusta veistetty. Jännä sitten syksyllä nähdä kuinka saman näköinen beibi putkahtaa ulos, erityisesti jos on toista sukupuolta kuin esikoinen.

Oot niin ihana

Sen kummempia hankintoja ei vauvalle ole tehty, mutta Lapsimessujen ostoslistallani oli ykkösenä Oot niin ihana -vauvakirja. Esikoisen vauvakirjaa en ole viitsinyt lähteä uusimaan, joten tiesin heti mikä on the vauvakirja tälle toiselle. Ostin saman tien lisäsivupaketinkin, jotta varmasti riittää täytettävää – ja siinä sivussa tapasin viimein livenä Ainon, yhden graafisen alan ehdottomista idoleistani. :) Palaan tähän mukavan erilaiseen vauvakirjaan varmasti myöhemmin, kunhan olen päässyt vauhtiin sen täyttämisessä.

30.4.2017 15:13

Huhtikuun loppu ja hieman kalsea vappuaatto

Taas vetelee yksi kuukausi viimeisiään, huomenna eletään jo toukokuuta. Apua! Ulkona vallitsevasta säätilasta asiaa olisi jokseenkin vaikea uskoa, siellä kun on tänäänkin tullut valkeita jalkarättejä taivaalta. Positiivista hyytävissä keleissä on toki ollut se, että pystyin pitämään simat tekeytymässä parvekkeella – tosin eilen illalla oli pakko ottaa yöksi ne pois sieltä, kun lämpömittarin lukema painui niin lähelle nollaa… Selailin vanhoja vappupostauksia ja kuvien perusteella näyttää siltä, että tämän vapun keli on kyllä karsein vuosiin. Jospa se kevät tästä vihdoin tulisi täysillä päälle?

Ylös puskee

Noin muuten viimeiset pari viikkoa on tuntunut vaihteeksi olevan hullun kiireisiä. Pääsiäisen jälkeisen viikon lomailin, mutta enpä oikein saanut mitään aikaiseksi mitä olin suunnitellut. Tietysti juuri sille viikolle osui niin huonosti nukuttuja öitä kuin kaikenlaista härdelliä, niin varsin väsyneissä merkeissä se loma meni. Viikonlopun vietettiin kätkörouvien kesken pääkaupunkiseudulla ja vaikka öisin sai nukuttua loistavasti, oli toki reissaaminen noin muuten raskasta ja sunnuntaina kotiin palatessa sitä tunsi olevansa ihan loppu. Ensi viikko on onneksi mukavan lyhyt kiitos huomisen extravapaan eikä kesälomaankaan loppupeleissä ole enää ihan järkyttävän paljon aikaa, kun aloitan lomailun jo juhannuksena.

Ruohonjuuritasolla

Mies on painanut koko vapun töitä ja kuulemma menee huomennakin eikä sää todellakaan houkuttele piknikille tai mitään, joten aika rauhallinen vappu taitaa jälleen kerran tulla. Taidankin tästä mennä herättelemään pikkupimun päiväunilta ja lähdemme isovanhemmilleni simalle ja munkille, minkä jälkeen suunta mun porukoille saunomaan. Hauskaa vappua kaikille!

19.4.2017 23:17

Lappi-ikävää ilmassa

Multa jäi kokonaan syksyllä kirjoittamatta meidän loppukesäisestä ruskaretkestä Ylläkselle, mutta korjataan se vääryys nyt. Parin vuoden tauon jälkeen suuntasimme reissuun muuten samalla poppoolla, paitsi lasten lukumäärä oli kasvanut yhdestä kolmeen. Emme onnistuneet löytämään sopivaa matkailu- tms. autoa kulkupeliksi, joten lähdimme matkaan kahdella henkilöautolla. Tällä kertaa menomatkaksi ei ollut sen kummempia pakkopysähdyksiä, vaan posotimme kohti pohjoista niin vauhdilla kuin se kaikki olosuhteet huomioon ottaen oli mahdollista. Yöpymisen olimme varanneet Oulusta ja on sanottava, että aikamoinen matka tuo Turku-Oulu on taittaa yhden päivän aikana, kun matkassa on pieniä lapsia mukana! Onneksi majapaikkamme oli kotoisa TurusenSaha, jossa saimme oikein lämpimän vastaanoton päästessämme illansuussa vihdoin perille. Seuraavana päivänä vietimme Oulussa jokusen tunnin, se on kyllä ihana kaupunki – joskus pitäisi ehdottomasti lähteä lomalle varta vasten sinne.

Äkäslompolon syysvärejä
Tyypit ja reput

Toisen päivän ajorupeama oli ihanasti lyhyempi ja myöhään iltapäivällä purimme jo tavaroita autoista Äkäslompolossa. Sinä iltana ei toki ihmeempää ohjelmaa ollut, asettauduimme taloksi ja yritimme vetreytyä tuhannen kilometrin tulomatkasta. Ensimmäisenä kokonaisena Lappi-päivänä eli sunnuntaina lähdimme päikkäriajan jälkeen koko poppoo kiertämään pienen lenkin lähimaastossa, matkalle osui juuri sopivasti yksi geokätkökin. Verrattuna etelän keleihin Lapissa oli tuolloin elokuun viimeisinä päivinä jo varsin vilpoista (öisin jopa pakkasasteita) eikä mukaan otetut välikausitamineet olleet yhtään liikaa.

Olin Lappi-viikkoa ajatellen laittanut vanhan Manducamme eteenpäin ja hankkinut tilalle taapero-Tulan, joka osoittautuikin reissussa erinomaiseksi kantovälineeksi. Siinä missä Manduca on ihan jees, on Tula aivan mahtava! Siinä on vähemmän säätöjä ja jotenkin se istuu ainakin mulle mukavammin päälle.

Järvi kimmeltelee auringossa
Jännä puu
Kesängin Keidas
Kesänkijärvi
Tirppa

Maanantaina oli upea aurinkoinen päivä, joten päätimme lähteä Kesänkijärven ympäri kiertävälle Hillapolulle. Valitettavasti matkantekomme päättyi ennen aikojaan, sillä suo-osuudella oli vesi noussut niin korkealle ettei eteenpäin päässyt ilman märkiä jalkineita. Onneksi se oli sopivasti Kesängin Keitaan nurkilla, niinpä astelimme maisemakahvilaan syömään paikan herkulliset lätyt. Hillapolun toinen pätkä oli sinänsä meille tuttu entuudestaan, kiersimme nimittäin reittiä toisesta suunnasta ihan ensimmäisellä Ylläs-visiitillämme. Ehkäpä joskus vielä pääsemme tallustamaan koko kierroksen ympäri.

Äkäslompolon keskustassa
Jänö

Ruskaretkemme tehtiin luonnollisesti lasten ehdoilla. Verrattuna aiempiin reissuihin tämä oli kieltämättä “raskaampi” – aiemmin on ollut helppo toimia yhden lapsen tarpeiden mukaan, mutta kolme on jo huomattavasti työläämpi katras oikeastaan ihan kaikessa. Oman lisänsä toki tuo se fakta, että nyt joukossa oli myös oma ipana. Yövyimme koko konkkaronkka tosiaan samassa mökissä, toinen perhe nukkui parvella ja me alakerran makuuhuoneessa. Vaikka lapsista oli seuraa toisilleen, olisi omat mökit (tai huoneistot) olleet ihan paikallaan, jotta iltaisin olisi voinut toviksi vetäytyä ns. omaan rauhaan ennen unille menoa.

Tervetuloa Velhopolulle!
Pisarat
Luontopolku
Pitkospuita pitkin
Puro
Tunturi horisontissa
Kelot polun varressa
Nips naps

Ensimmäinen ruskaretkemme pari vuotta takaperin oli syys-lokakuun vaihteessa, jolloin ruska oli jo hiipumaan päin ja auki olevien palveluiden määrä aika hintelä. Tämä elo-syyskuun vaihde oli selkeästi parempi niin luonnon kuin palveluiden suhteen ja huomasi sen siitäkin, että ihmisiä oli liikkeellä enemmän. Myös sään puolesta oli lämpimämpää, muistan kun viimeksi oli välillä päivisinkin pakkasta eikä aurinko lämmittänyt enää nimeksikään. Seuraavaksi haaveilen Lapin matkasta joko talvella tai sitten keväällä niin, että aurinko jo porottaa mutta lumi on vielä maassa.

Kävimme ottamassa uusinnan toisestakin aiemmasta tuttavuudesta, Varkaankurun Velhopolusta. Edellisen kerran kiersimme lenkin keskikesällä, joten oli kiintoisaa nähdä miltä maisema näytti näin syksyllä. Pitkospuita uusittiin silloin 2013 ja olikin nyt hauska löytää puiden loppupäästä “signeeraus” tuosta vuodesta. Kaikkiaan 3,5 km polku oli loistavassa kunnossa ja helppo kävellä lasten kanssa. Varkaankurun yläpäässä pysähdyimme toviksi nuotion ääreen, ja siinä sivussa napsimme 1-vuotiskuvia seurueemme nuorimmaisesta mm. mustikanvarpujen joukossa. Edelliskerralla väliin jäänyt geokätkö tuli sekin haettua, pääsimme S:n kanssa kaksistaan hoitamaan homman miesten jäädessä lasten kanssa evästämään nuotiolle. Koukkaus reitiltä ollut yhtään niin pitkä kuin olimme kuvitelleet – tai ehkä se vaan meni nopeasti ilman lapsia. Velhopolun kierrettyämme pistäydyimme vielä Kellokkaassa, josta tuli ostettua muutamat postikortit kotiin lähetettäväksi.

Naapurimökin vieras
Iltasatu

Kuun vaihduttua syyskuuksi teimme ainoan pidemmän päiväretken ja suuntasimme autojen keulat kohti Sodankylää. Ei meillä siellä mitään erikoista ohjelmaa ollut, kunhan kävimme tsekkaamassa millainen paikka oli kyseessä sekä söimme lounaan – niin ja uusi kunta geokartalle, tottakai. Sodankylästä ajoimme Leville kylpylään, se kun oli viime kerralla todettu kaikin puolin toimivaksi kokonaisuudeksi. Meidän mini vähän pelkäsi suihkuhuoneissa, mutta allasosastolla tyyppi oli aivan liekeissä. Kylpylässä oli isohkon lastenaltaan (sisältäen paljon vesileluja sekä pienen liukumäen) lisäksi pieni matala allas, jossa oli todella lämmintä vettä, ja myös iso vesiliukumäki oli sellainen, että siihen saattoi mennä lapsi sylissä laskemaan. Reipas parituntinen siellä tuli pulikoitua eikä muksut olisi silloinkaan vielä halunneet lähteä, vaikka uni alkoi jo painaa silmiä. Ennen kotiinlähtöä haukkasimme vielä pientä purtavaa kylpylän aulassa, sen verran mahat kurnivat vedessä oleilun jälkeen.

Tornionjoki virtaa

Lasten kanssa päivät tuntuivat hujahtavan vauhdilla, yhtäkkiä oli jo perjantai ja aika pakata tavarat takaisin laukkuihin. Lauantaina heti aamusta sanoimme haikein mielin heipat Ylläkselle ja paluumatka etelään alkoi. Aamupäivän kohokohta oli epäilemättä pysähdys Torniossa, jossa etsimme käsiimme S:n geolöydön nro 1000 – ei mikään ihan tavanomainen paikka tuo Ruotsin puolelle johtavan sillan alusta. Kuvittelimme purkin jotenkin vaikeammaksi kuin se olikaan ja melkein alkoi naurattaa, kun se vihdoin löytyi. Apua mitä puusilmiä olimme olleet! No, pääasia että löytyi ja tuo hieno kätköpaikka tuli koettua.

Tuon toiseksi viimeisen päivän kilometrit olivat aika tarkkaan puolet matkasta, yöpymispaikkamme oli siis Kokkola. Siinä kohtaa reissua aloimme olla jo varsin väsynyttä sakkia ja seuraavan päivän viimeinen pätkä kotiin sujui sutjakkaasti ilman turhia pysähdyksiä, edes kätköjen takia. Lapsiperheenä tällainen viikon reissu ei oikein mene kategoriaan rentouttava loma, mutta hyvähän se on välillä viettää vähän erilaista lomaa. Tytär pärjäsi hienosti eikä edes automatkat olleet pahoja, tai ainakaan niin pahoja kuin mitä ehkä etukäteen olin pelännyt. Tosin se oli meillä se käännekohta, jolloin likka oppi katsomaan Kaapoa ym. tabletilta… Vaikka ymmärtäähän sen, tylsää istua tuntitolkulla autossa vailla tekemistä tai kirjoja kummempaa aktiviteettia.

Lisää kuvia kyseiseltä reissulta löytyy Instasta #ruskaretki2016. Näköjään joku muukin käyttänyt tuota samaa hashtagia mun jälkeen, pöh…

14.4.2017 16:46

Haaveissa oma talo

Mulla on aivan järkyttävä talokuume. Tai oikeastaan muuttokuume, olisi niin ihanaa päästä muuttamaan! Ollaan asuttu tässä kohta viisi ja puoli vuotta, mikä taitaa olla mulla pisin pätkä samassa kodissa sitten lapsuudenkodista pois muuttamisen jälkeen. Nimimerkillä neljän opiskeluvuoden aikana yli 10 muuttoa… Luulisi ettei niiden aikojen jälkeen tahtoisi muuttaa enää ikinä, mutta niin vaan haaveilen siitä, että saisin pakata koko meidän omaisuutemme laatikoihin ja päästä purkamaan ne jossain uudessa paikassa. Vähän olen kade siskolle, jolla on parhaillaan uusi kotiprojekti menossa.

Luin joskus, että horoskoopiltaan kaksosille on hyvin yleistä tarve vaihtaa tavaroiden paikkoja ja voi kyllä, tutulta kuulostaa ihan lapsuudesta saakka. Mies (oinas) taas ei voi sietää sitä, että tavaroiden paikat muuttuvat vaan kuulemma pitäisi päättää yksi paikka ja se pysyisi. Mutta kun enhän mä voi tietää mikä on just se paras paikka millekin! Siksi pitää aina välillä kokeilla jotain uutta. ;) Puoliso on kyllä hoitanut omien toiveidensa toteutumisen esim. olohuoneessa kiinnittämällä television seinälle, jotten yritä vaihtaa sen paikkaa ja tämä toki myös määrittelee about kaikkien muiden huonekalujen paikat. Ovela mies…

Kohde 5: Kotola

Siitä olemme miehen kanssa samaa mieltä, että kohta pitäisi päästä pois kaupungista vähän väljemmille vesille ja ennen kaikkea isompaan kotiin. Taloja on vahdattu hakupalveluissa varmaan puolitoista vuotta jo, useampaa käyty katsomassakin. Paha vaan, että ihan ensimmäiseksi pitäisi saada nykyinen kerrostalo-osake myytyä, jotta voi edes haaveilla ostavansa mitään uutta – ja mehän siis olemme niin aikaansaamaton pariskunta ettei tosikaan. Joku muistanee tämäm asunnon “pienen” pintaremontin, joka kesti lopulta useamman vuoden..? Itse asiassa joitain pikkujuttuja on vieläkin fiksaamatta, eh heh. Enkä ole koskaan saanut edes aikaiseksi kertoa aiheesta sen enempää täällä blogissa, pois lukien parin ekan vuoden aikana valitukset siitä, että rempan keskellä asuminen on hanurista.

Talohaaveilun ykköspaikka on tietystikin Asuntomessut, joten päädyin kuumeessani selaamaan viime kesänä Seinäjoen messuilla ottamiani kuvia. Teimme elokuun alussa siskon ja S:n kanssa naisten retken Pohjanmaalle, messujen lisäksi ohjelmassa oli mm. geokätköilyä ja ihan vaan hengailua. Tänä vuonna Asuntomessut ovat Mikkelissä, jonne reissaamista on jo alustavasti pohdiskeltu (ehkä jopa miesten kera tällä kertaa).

Kohde 23: Vieskatalo Valokki
Kohde 14a: Hartman Koti Ankkuri

Aloitetaan haavekierros keittiöstä, tuosta kodin sydämestä. Meillä on nyt pari vuotta ollut mustavalkoinen keittiö ja pidän edelleen kyseisestä väriparista kovasti. Ylemmän kuvan keittiössä on kivasti yhdistetty mustat alakaapit ja valkoiset yläkaapit, minkä lisäksi nuo seiniin maalatut kuvat sopivat täydellisesti tilaan. Toisaalta myös alemman kuvan vaalea tammi miellyttää silmää, se on aika eri tyylinen mutta jotenkin ehkä kotoisamman ja lämpöisemmän oloinen.

Kohde 13: Jämerä Samsö
Kohde 25: Cubo

Mustan ja puun yhdistelmäkin toimii kivasti, kuten tämän kuvaparin ylemmästä kuvasta voi nähdä. Unelmieni talossa keittiö olisi olohuoneen jatkeena, vaikkapa tuolla tavalla samassa tilassa mutta kuitenkin hieman erillään. Ruokailutila voisi sinänsä olla alemman kuvan tapaan omassa “nurkassaan”, kunhan olisi ikkunaa ja valoa ympärillä sekä lyhyt matka keittiöön. Nyt meillä on ruokapöytä olkkarin ns. perällä, joten matkaa keittiöön kertyy jopa näin pienissä neliöissä.

Kohde 30: Hartman Koti Ruutu
Kohde 5: Kotola

Olohuoneeseen haaveilen simppelistä vaaleanharmaasta sohvasta, sillä olen nykyiseen tummanharmaaseen divaanisohvaan ja sen möhköyteen jokseenkin kyllästynyt. Tv-tason nahkavetimet ovat nätti yksityiskohta, tosin mua aina noissa nahkaisissa mietityttää eikö ne tummu ja likaannu käytössä. Kokemuksia kellään? Alemman kuvan tila on enemmänkin oleskelunurkkaus, tuollaisessa olisi ihanaa lueskella tms. ihan rauhassa. Paitsi niin, lapsiperhe ja rauha ei ole kovin yleinen kombo… Ikkunasyvennys kasveille on myös kiva, ja voisihan tuossa olla vaikka tyynyjä istuskelua varten.

Kohde 25: Cubo

Oma työhuone olisi aivan mahtava, mutta hieman epäilen että se on ensimmäinen asia, josta joudun taloa hankkiessa tinkimään. Jokainen lisäneliö kuitenkin kasvattaa hintalappua… Tai ehkä jos budjettiin saisi mahdutettua yhdistetyn työ- ja vierashuoneen? Työhuoneen ei sinänsä tarvitsisi olla kovinkaan iso, mutta ikkuna siellä olisi todella jees. Itse tuskin osaisin noin mustavalkoisella linjalla mennä kuin kuvassa, rönsyilen aina vaikka suunnittelisin ihan muuta. Takaseinässä oleva kaappisysteemi on hieno, tuollaista voisi varioida vaikka kuinka monella eri tavalla.

Kohde 25: Cubo
Kohde 27: Design-Talo TrioKohde 30: Hartman Koti Ruutu

Lastenhuonetta tahtoisin kovasti päästä sisustamaan enemmän, meillä kun tällä hetkellä pieni tila sekä kaksi punaista seinää rajoittavat puuhaa aika tehokkaasti. Välillä tuntuu, että tyttären huoneeseen on päätyneet kaikki ne huonekalut, joille ei muualta kämpästä löydy paikkaa. Hyllynä esimerkiksi on vuosia sitten hankittu Ikean Expedit, joka on kyllä ihan kätevä mutta aika massiivinen kapeaan huoneeseen. Käyttötarkoitus on kuitenkin sopiva enkä halua hyllystä luopua, kun tiedossa on että vuositolkulla emme enää tässä asu. Ekassa kuvassa kiehtoo mustavalkoisuus yhdistettynä oranssiin ja myös tuo sängynpääty on hauska. Alavasemmalla on kivan harmoninen tunnelma, jonka kruunaa Viljamin Puodin söpöt pandat. Toisen alakuvan huoneessa taas ihastuin täysillä tuohon Scionin ihanaan Mr. Fox -kettutapettiin, erittäin vakavasti otettava vaihtoehto minin huoneeseen.

Kohde 5: Kotola
Kohde 42: Pikkuusen paree

Nykyinen makuuhuoneemme on todella valkoinen ja huushollin ainoa huone, jossa kaikki seinät ovat samaa väriä. Tekstiileillä tietysti saa väriä just niin paljon kuin tahtoo, mutta haaveideni makkarissa olisi lämpöä ihan jo yleisilmeessä. Ehkä jotain puuta, ehkä jotain muuta kuin aivan kirkkaanvalkoista maalia seinissä. Haaveilen myös supersimppelistä sängystä ja siitä, ettei makuuhuoneessa olisi mitään ylimääräistä.

Kohde 25: Cubo

Mun mielestä täydellisen makkarin yhteydessä on vaatehuone erillisten vaatekaappien sijaan. Sen ei tarvitse olla kovinkaan tilava, mutta käytettävyydellä on iso merkitys. Tarpeeksi pitkä tanko henkarivaatteille, sopivasti hyllyjä ja laatikoita muille. Ylös katonrajaan saisi laitettua sesonkivaatteet ja muut ei parhaillaan käytössä olevat, mieluiten myös kengät laatikoissa. Ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi juuri kuvan vaatehuone iski muhun: mustavalkoista, raitaa sekä pieni ripaus keltaista.

Kohde 17: Talo Nixi
Kohde 33: Lumiance-Talo
Kohde 12: Villa Tango

Vessoja unelmieni talossa on kaksi, jottei tarvitse jonotella vuorotellen yhteen vessaan. Lattiassa olisi kuusikulmaista laattaa, joko tuollaista pientä tai sitten isompaa. Seinissä tykkään perus valkoisesta, mutta myös keskimmäisen kuvan betonimainen seinä on hieno. Pieni ikkuna olisi kiva lisä, saisi vähän luonnonvaloakin tuohon yleensä niin pimeään pieneen tilaan. Alimmassa kuvassa on mahtava DIY-idea, purkkien päällä komeilevat kultaiset muovieläimet. Voi tosin olla, että valkoharmaaseen toilettiin ne eivät istuisi ihan niin nätisti kuin tuollaiseen tummempaan.

Kohde 5: Kotola

Kylpyhuoneen suhteen en pysty nykyään ajattelemaan mitään muuta kuin rouheaa betonia, tai mitä lie mikrosementtiä tuo nyt mahtaakaan olla. Kylpyammetta en kaipaa, mutta saunaa kyllä – se voisi olla ehkäpä mustan ja vaaleahkon puun yhdistelmä. Sadesuihku olisi ihan must ja kieltämättä nuo mustat hanat toimivat buenosti sementin parina.

Kohde 27: Design-Talo Trio
Kohde 30: Hartman Koti Ruutu

Yksi tärkeä huone, josta en mitenkään tahtoisi tinkiä talossamme, on kodinhoitohuone. Parasta olisi, jos sen yhteydessä olisi toinen sisäänkäynti ja likaisessa haalarissa olevan lapsen saisi näppärästi riisuttua ilman, että koko eteinen on täynnä hiekkaa ja kuraa. Huoneessa olisi myös tilaa niin pyykkihuollolle kuin siivousromppeille eikä kyseisiä artikkeleita tarvitsisi levitellä pitkin kotia. Lisänä toki pyykkinaru pihalla, johon voisi kesäisin ripustaa ainakin lakanat kuivumaan. Ulkonäöllisesti kodari olisi varmasti samaa tyyliä kuin keittiö, pääasia että kaappitilaa riittää ja tasoa on tarpeeksi että mahtuu viikkaamaan pyykkejä ynnä muuta.

Kohde 14b: Hartman Koti Ankkuri
Kohde 20: Riihi
Kohde 23: Vieskatalo Valokki

Talon ulkonäöllä ei tavallaan ole väliä, kunhan se istuisi nätisti ympäristöönsä. Toisena hetkenä haaveilen vaaleasta kivitalosta, hetken päästä puisesta ja tummanpuhuvasta. Eniten pidän laatikkomaisista taloista, joissa on isot ikkunat (paitsi kukakohan sellaiset pesisi?). Kyljessä pitäisi ehdottomasti olla terassi, mieluusti katettu jotta siinä voisi istua myös kesäsateen ropistessa. Sen kummemmin en terassille kaipaa kilkettä, ruokapöytä tuoleineen ja grilli riittää. No ehkä lepotuoli tai pari kesäauringossa lekotteluun, riippuen toki minkä kokoinen terassi olisi.

Joo-o, voin sanoa ettei tämä haaveilu ainakaan helpottanut kuumetta… :D