21.5.2008
18:07

Sen tietää kun oikea osuu kohdalle

Oho, kuinkas tässä nyt näin kävi? Melkein luulin jo itsekin päässeeni lopullisesti eroon shokkivärisistä hiuksista, mutta näköjään se on vaikeampaa kuin voisi kuvitella. ;) Heinäkuussa mun on joka tapauksessa värjättävä letti normaaliksi ja kestettävä perusväriä mahdollisesti jopa vuoden verran, joten nyt on hyvä sauma olla hetki violettihiuksisena. Töissäkin kun on mukavan rento ilmapiiri niin ei hiusten värillä ole väliä.

Hups!

Tällä kertaa värjäsin Cybershopista saatavalla Crazy color -värillä, sävy on nimeltään Violette. Helppo levittää ja värin aiheuttama sotku (korvat, hiusraja) lähti helposti pois. Ihanan kirkas sävy ainakin näin heti värjäyksen jälkeen, saa nähdä sitten miten pitkään väri pysyy hyvänä.

Kuvassa on muutakin uutta kuin hiukset, nimittäin silmälasit. Olen etsinyt uusia kehyksiä jostain viime syksystä asti, vanhat alkavat olla jo aika kuluneet. En tarkkaan tiennyt minkälaisia etsin, ajattelin että tiedän kyllä sitten kun oikeat tulevat vastaan. Pari viikkoa sitten piipahdin vakio-optikkoliikkeessäni (josta olen kaikki silmälasini ja piilolinssini ostanut) ja siellä ne olivat, ihanat mustat Miu Miun kehykset:

Miu Miu <3

Tulin eilen kotikotiin talonvahdiksi (oli kiva nukkua kissa kainalossa ♥) ja tänään kävin hakemassa uudet lasini optikolta. Laitettuani ne päähän en voinut muuta kuin hymyillä, on ne vaan niin täydelliset. Eikä ole hymy kadonnut huulilta vieläkään, joka kerta on yhtä kiva katsoa peiliin ja ihailla uusia laseja. :)

Päivä on hurahtanut ohi enkä ole tehnyt oikeastaan mitään, ihan mukava viettää pitkästä aikaa tällainen lököpäivä. Vähän tosin pitäisi jaksaa tehdä töitä vielä tänään, sitä ennen taidan päästää siskon koneelle ja mennä itse hetkeksi lukemaan. Kirsikkapuiden kukat kärsivät viime viikon yöpakkasista, mutta nyt kukkivat omenapuut!

Omenapuu kukkii

19.5.2008
23:12

Kaikki on selvää jos vain osaa katsoa

Uusi viikko taas. Tänään on väsyttänyt ihan liikaa, edes aamuinen BodyPump ei saanut virtaa päälle. Töissä melkein nukahdin istualteen, toinen käsi näppiksellä (ctrl+C / ctrl+V / ctrl+A) ja toinen hiirellä. Olin kotona joskus kuuden jälkeen, sitten syöksyinkin jo siskon luokse kyläilemään. Sieltä kävellessäni kotiin ahdisti hetken niin, ettei meinannut henki kulkea, mutta onneksi se meni ohi. Koneelle istahtaessani pillahdin itkuun, kun yli pyyhkäisi mielettömän kova ikävä (jonka luulin jo kadonneen). Selkeästi pitäisi nukkua öisin enemmän ja/tai paremmin.

2 x hame

Lauantaina kävin siis UFFin euron päivillä, noiden hameiden (toinen on vähän ryppyinen, ups) lisäksi löysin vaaleansävyisen raidallisen kauluspaidan, joka tosin on aika jämptin kokoinen. Vasemmanpuoleinen hame on alun perin H&M-tavaraa, sen kohtalosta en vielä ole päättänyt. Lyhyemmäksi sitä voisi ehkä pätkäistä, kun tuo polvet peittävä mitta saa mut näyttämään ihan pätkältä. Oikealla olevassa hameessa oli kokomerkintä 150, aika pieni se kyllä onkin. Molemmilla sivuilla olevat vetoketjut saa auki (alla on siis kangas), jolloin hame on hieman väljempi lantiolta. Tykkään vetoketjuista!

Viime aikoina olen aina hetkittäin saanut aivan huisia inspiraatiopuuskia, joistakin jopa on syntynyt vähän jotain. Liian usein kuitenkin tunnen olevani niin eksyksissä elämäni suhteen, että kaikki tuntuu täysin mahdottomalta. Onko se vain sitä, etten mä oikeasti vielä(kään) tiedä mitä tahtoisin elämälläni tehdä? Vai onko se eron jälkeistä, uuden elämäntilanteen aiheuttamaa hämmennystä, joka katoaa ajallaan? Maailma on mulle avoin, täynnä mahdollisuuksia, mutta mä en osaa/uskalla käyttää niitä. Lukaisin viikonloppuna Kiti Kokkosen sähköpostiromaanin Terveisin Karo, josta tunnistin osittain myös itseni:

Silloin kun minulla oli parisuhde, olin sillä saralla onnellinen, mutta oma henkilökohtainen minäni kaipasi koko ajan jotakin. Tunsin usein olevani tyhjä ja etsin lakkaamatta jotain. – – – Parisuhde loppui, ja löysin itseni. – – – Nyt pitää itkeä parisuhteen perään. Mikään ei koskaan ole tarpeeksi. Niin lattealta kuin se kuulostaakin ja miljoona ihminen on sen jo todennut miljardiin kertaan: nykyajan ihmiselle mikään ei riitä. Ainakaan suurimmalle osalle. Ainakaan minulle. Aina pitää saada jotakin lisää.

– – – Miksi vaatekaapit ovat täynnä vaatteita? Mitä minä odotan ja kaipaan? Mikä on se tyhjiö ihmisen mielessä, jota täytyy koko ajan yrittää täyttää? Miksi ei voi aamulla herätä ja ajatella, että minä olen nyt tässä ja tämä on hyvä päivä? Miksi odottaa ja olettaa yleensäkään yhtään mitään?

Mä odotan ja kaipaan koko ajan jotain, mutta en oikeastaan edes tiedä mitä. Ehkä sitä, että jotain mullistavaa tapahtuisi. Että elämä taas jatkuisi, jollain tapaa uudenlaisena. Kunhan tapahtuisi edes jotain.

17.5.2008
15:03

Linnun lailla lentäen

Röyksopp – Röyksopp’s Night Out [2006]

Lisää palloilukuvia, jei! Kerrotaanpa tähän alkuun lähtökohdat, eli miten mä päädyin taivaalle lentelemään. Kaikki lähti siitä, kun äidin vanhemmilla oli viime kesänä 50-vuotishääpäivä ja lapset (äiti + 4 muuta sisarusta) keksivät antaa lahjaksi kuumailmapallolennon. Korissa oli lentäjän ja kartanlukijan lisäksi tilaa 10 hengelle, ihan hyvänkokoinen lössi siis. Alun perin mun piti vain kuvata maanpinnalla, mutta erinäisten tapahtumien seurauksena sukulaiset antoivat mulle paikan lennolla valmistujaislahjaksi. Ennen eilistä lentoa oltiin yritetty ilmaan jo 4 tai 5 kertaa, mutta aina se oli peruuntunut sääolosuhteiden takia.

Halki sinisen taivaan
Tällä kertaa oli eväätkin mukana. Huomaa pallon varjo maisemassa!

Yksityiskohtia
Maailma näytti kovin erilaiselta ylhäältä katsottuna.

Pallo

Tänään heräsin jo yhdeksältä, kun piti siirtää auto pois maksulliselta parkkipaikalta. Aamupäivällä kävin kaupoissa, UFFin euron päiviltä tarttui mukaan pari juttua, jotka esittelen ehkä myöhemmin. Lisäksi piipahdin kirjaston taideosastolla lainaamassa läjän kirjoja (mm. Reijo Mäkeä), kun se oli tänään viimeistä päivää auki ennen muuttoa. Seuraavaksi suuntaan kotikotiin, porukat lähtevät illalla reissuun ja ollaan tämä viikonloppu talonvahtina siskon ja sen kavereiden kanssa.

17.5.2008
00:15

Mua maailman tuulet vie

Tänään mun kokemus karttui täydellisen uudella asialla, nimittäin kuumailmapallolennolla. Kerrassaan mahtava elämys!

Iso pallo

Päivän olin töissä ja ilta meni lennellessä, ei siis mikään ihme, että olen valmista kauraa tältä erää. Huomenna lisää kuvia, ruutuja kun tuli näpsittyä about 450. Varmaan jotain pientä sepustustakin voisin tapahtumasta kirjoittaa. Nyt nukkumaan!

15.5.2008
23:41

Gone are the days, gone are the tears

Lykke Li – Youth Novels [2008]

Eilen nukkumaan mennessäni keksin, etten ole koskaan tehnyt blogiin mitään postausta suosikkiartisteistani. Tosin monta muutakin aihetta on jäänyt bloggailuni ulkopuolelle, koska olen tähän saakka kirjoittanut pääasiassa ns. henkilökohtaista päiväkirjaa. Nyt toteuttamaan kaikki päässä muhivat ideat, ja aloitetaan tämän hetken suosikkiartistit TOP5 (eivät ole järjestyksessä).

Röyksopp

Ex-poikaystäväni/avomieheni mielestä What Else Is There? oli kaunein biisi ikinä, sen mäkin siis kuulin ensimmäisenä. Bändi kuitenkin kolahti vasta myöhemmin, kun tavallaan vahingossa päädyin kuuntelemaan The Understanding -albumia. Rakastuin saman tien ja kyseinen levy vakiinnutti paikkansa soittimessani. Tykkään myös Röyksoppin muusta tuotannosta, mutta The Understandingilla on erityinen paikka mun sydämessä: se oli mun epävirallinen erosta toipumislevy. Suosikkini on Only This Moment, joka on ehkä upein koskaan tehty kappale.

Röyksopp
(Kuvat: 1 2 3)

Lykke Li

Lykke Lin taisin bongata jostain ruotsalaisesta blogista – ja ihastuin. Youth Novels on soinut varmaan sata kertaa tämän kevään aikana, soi muuten tätäkin postausta kirjoittaessani. Tuntuu, ettei siihen voi kyllästyä lainkaan! Levyllä on kasa upeita biisejä, yksi parhaimmista on Complaint Department. Lisäksi paljon puhuttu Lykke Li -nuttura on älyttömän kiva, tahtoo pitkät hiukset!

Lykke Li
(Kuvat: 1 2)

Róisín Murphy

Myös Róisíniin taisin tutustua ensimmäisen kerran blogimaailman avustuksella. Alkuun biisit kuulostivat mun korvaan aika utopistisilta, mutta parin kuuntelukerran jälkeen tykästyin neidon soundiin. Viime vuonna julkaistua Overpowered-albumia enemmän olen kuunnellut muutaman vuoden vanhaa Ruby Blue -levyä, joka alkuvuodesta oli kovassa soitossa kirjoittaessani opinnäytetyötä. Suosikkikappaleitani ovat mm. Night Of The Dancing Flame ja Ramalama (Bang Bang) sekä uudemmalta levyltä Dear Miami.

Róisín Murphy
(Kuvat: 1 2)

The Knife

The Knife on niin ikään löytö blogimaailmasta, muistaakseni LiveJournalin kautta. Aika samantyyppistä kuin Röyksopp ja Róisín Murphy, siksi varmaan bändiin tykästyinkin. Lempparini on ehdottomasti vuonna 2003 julkaistun Deep Cuts -albumin raita numero 3, Pass This On.

The Knife
(Kuvat: 1 2)

Lehtivihreät

Vaikka Lehtivihreät ovat laittaneet pillit pussiin jo tämän vuosituhannen alkumetreillä, mä tutustuin bändiin vasta tänä keväänä. Tehosoitossa on ollut vuonna 2000 julkaistu Unta ja nälkää -lätty, jonka sanoitukset sopivat mun viime kuukausien elämään kuin nenä päähän. Muutaman kerran taisin siteeratakin Lehtivihreiden biisejä vanhassa blogissa, osuvia kun olivat. Eniten muhun ovat iskeneet Aamuyön tunnit sekä Pakko kai myöntää. Vielä kun saisi em. albumin konkreettisesti omaan hyllyyn!

Lehtivihreät
(Kuvat: 1 2)

Scroll Up