7.6.2008
20:08

Muotisirkusta ja blogitapaamisia

Pariisin Kevät – Meteoriitti [2008]

Eilen olin viihteellä, joten täksi illaksi valitsin rauhallisemman vaihtoehdon ja tulin kotikotiin saunomaan ja uimaan. Täytyykin tämän postauksen jälkeen mennä laittamaan sauna lämpeämään… Uima-altaassa vesi on jo yli 20-asteista!

Aura Street Market

Turku Design Week starttasi eilen, ja tänään päivällä kävin Desthean kanssa Hansassa tsekkaamassa Aura Street Marketin tapahtuman. Myyntipöydillä oli kaikkea ihanaa (ks. kuva yllä), mm. Kanelia Sokeria -koruja sekä KUI Designin Turku-aiheisia tuotteita.

Yonon muotinäytös

Yonon muotinäytös oli sirkusmaisuudellaan piristävän erilainen ja ennen kaikkea hauskaa katseltavaa. Ja kivoja vaatteitakin lavalla näkyi, tottakai. :) Muotinäytöksen jälkeen mentiin H&M:n kautta italialaiseen jätskibaariin, kun Desthea ei ollut aiemmin käynyt siellä. Valitsin annokseeni tällä kertaa sitruunaa ja keksijäätelöä, hyvältä maistuivat kumpikin.

Jätskiannokset

Jätskin jälkeen Glitterissä Concoctionin Hanna tuli moikkaamaan, se on aina yhtä mukavaa nähdä muita bloggaajia kasvotusten. En vain ensin meinannut tunnistaa tyttöä, kun oli livenä jotenkin erinäköinen kuin kuvissa. :) Mä kyllä hölmistyn aina yhtä paljon, jos joku ennestään tuntematon sanoo yllättäen mulle jotain… Sama tapahtui nimittäin myös hetkeä myöhemmin, kun seistiin Desthean kanssa juttelemassa ja joku ohikulkija kehui mun mekkoa. Tulipa sen jälkeen joku vielä tiedustelemaan apteekin sijaintiakin.

Kotiin päin kävellessäni pohdiskelin saisikohan Turussa järjestettyä jonkin sortin blogimiittiä. Ei nyt mitään ihmeellistä, mutta edes jotain pientä. Jyväskylän blogimiiteissä oli hauska käydä tapaamassa muita bloggaajia, ja kivahan se olisi tavata nykyisenkin kotikaupunkini bloggaajia. Turkulaiset kynäilijät kädet ylös, jos löytyy kiinnostusta!

Loppuun vielä asut eilisillalta ja tänään päivältä, klik klik isommaksi (Flickriin). Tanssijalkaa vipatti kovasti eilen, mutta loppujen lopuksi Gigglingissä tuli tanssittua ainoastaan pari biisiä. Baarista lähtiessä aurinko oli jo noussut, tosin olihan kellokin silloin jo melkein neljä. On se Suomen kesä kerrassaan hassu.

Päivän asu 6.6.2008 Päivän asu 7.6.2008

4.6.2008
14:53

Ei ketään kelle soittaa

System of a Down – Toxicity [2001]

Välillä mietin valehteleeko Analytics väittäessään, että täällä käydään suunnilleen sata kertaa päivässä. Kommentteja jätetään vähän – ja yleensä nekin ovat samoilta henkilöiltä. Lukeeko näitä juttuja oikeasti joku? Omaksi iloksenihan mä tänne tarinoin, mutta käyntien ja kommenttien määrien ero ihmetyttää joka tapauksessa.

If you are single there is always one thing you should take out with you on a Saturday night… your friends
– Carrie

Tällainen lausahdus osui silmiin alkuviikosta sähköpostiin tupsahtaneesta ASOSin Sex and the City -aiheisesta newsletteristä ja jäi pyörimään mielessä. Oletetaanko tosiaan nykymaailmassa, että vaikka se spesiaali ihminen puuttuisi elämästä, ystäviä on kaikilla? Ja jos näin on, miksi?

Itseäni edellä mainittu sitaatti lähinnä ahdistaa. Olen pienestä asti ollut ujo ja syrjäänvetäytyvä enkä esimerkiksi osannut katsoa ihmisiä silmiin ennen kuin pakotin itseni opettelemaan sen aloittaessani parikymppisenä opiskelun ammattikorkeassa. Ujoudesta olen onneksi päässyt suunnilleen eroon ja voin jutella täysin tuntemattomienkin ihmisten kanssa melkein mistä vain – mikäli toinen aloittaa keskustelun.

Koska mä en ole sosiaalinen ihminen, mulla ei ole koskaan ollut paljon kavereita ja ystäviä vielä vähemmän. Olen yrittänyt miettiä mistä se johtuu, mutta mitään tyhjentävää vastausta en ole löytänyt. Ilmeisesti olen sen tyyppinen ihminen, jota ihmiset eivät syystä tai toisesta halua tai uskalla lähestyä. Ehken hymyile tarpeeksi? Tai ehkä se johtuu perusnegatiivisuudesta ja surumielisyydestä, joita mulla kuulemma on vähän liikaa. Viimeisin seurustelusuhdekin kaatui mun päänsisäisiin ongelmiin (mm. negatiivisuus, tylsyys, ahdistus, pelko muutoksiin) ja ristiriitoihin.

Niin tai näin, Carrie-sitaatin kaltaiset jutut televisiossa ja lehdissä ärsyttävät ja saavat mut joka kerta tuntemaan itseni surkeaksi luuseriksi. Tottakai olen onnellinen niistä parista ystävästä, jotka mulla on, mutta kun näkee suht harvoin, muun ajan olen sitäkin yksinäisempi. Pahinta varmasti on se, että kukaan ei ymmärrä – eikä ketään ehkä edes kiinnosta ymmärtää – tätä loputonta yksinäisyyden tunnetta. Tahtoisin tehdä kaikkia kivoja juttuja ja olla iloinen, mutta yksin sitä yleensä jää kotiin masentumaan ja vihaamaan maailmaa. Olisikohan jossain joku yksinäisten kerho, johon voisin liittyä?

Voiko siitä puhua,
kun ei voi edes ajatella
Voiko siitä puhua
Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa,
vaan illan tullen pelottaa
Ei ole ketään kelle soittaa

Viikate: Ei ole ketään kelle soittaa

2.6.2008
21:11

Yhdessä jälleen, rakkaani

Kesän ensimmäinen ajolenkki omalla prätkällä vihdoin takana! Taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun pääsin vasta kesäkuun puolella ekan kerran ajelemaan. Olisin toki ajellut aiemmin jo, mutta talvikauden remonttien (mm. takajousitus uusittu kokonaan) jäljiltä Cebari kärsi käymisongelmista eikä iskä kiireiltään ehtinyt jakaa huomiotaan sille ennen viime viikkoa. Nyt onneksi pelittää taas ja ajotuntumakin on huomattavasti parempi.

Cebari
Tämä on muuten jo 7. yhteinen kesä rakkaan Sebbostiinani kanssa!

Tänään vietin vapaapäivää, huomenna tiedossa samaa. Aamulla suuntaan siskon sekä siskon poikaystävän pikkusiskon kanssa kohti Ideaparkia ja samalla reissulla poiketaan kai Tampereella siskon kaveria moikkaamassa. Keskiviikkona sitten taas takaisin töiden pariin.

1.6.2008
19:43

Oot kateissa ja muu on saman tekevää

Amélie Soundtrack [2001]

Tänään on taas vähän surullisempi olo, normaali sunnuntaifiilis siis. Tahtoisin vain käpertyä pienelle kerälle ja itkeä. Mieluiten niin, että joku silittäisi mun päätä ja sanoisi, että kaikki järjestyy kyllä. Olen niin yksin, että välillä ihan pelottaa. :’/

Viikonloppu on ollut aika juhlapainotteinen, eilen tuli kierrettyä kolmet yo-juhlat ja tänään vielä yhdet valmistujaisjuhlat. Pari joutui jättämään välistäkin, kun ei millään ehtinyt joka paikkaan. Illalla olin siskon ja sen kavereiden kanssa liikenteessä, lähinnä pyörittiin jokirannassa. Alun perin suunnitelmissa oli mennä johonkin baariin, mutta lopulta multa jäi baareilu kokonaan väliin, kun höpöttelin kuulumisia sun muuta teinivuosien poikaystäväni (jota en ollut nähnyt sitten viime kesän) ja sen kavereiden kanssa.

Päivän asu I 31.5.2008 Päivän asu II 31.5.2008

Tuollaisilla asuilla (klikkaamalla jälleen isommaksi + tarkemmat tiedot @ Flickr) olin eilen liikkeellä, vasemmanpuoleisella kiersin yo-juhlia ja oikeanpuoleinen oli päällä iltasella. Ihanan lämmintä oli koko päivän, vasta joskus yöllä tuli sen verran vilu, että heitin pitkähihaisen paidan päälle (ts. jakun alle).

Loppuun vielä muutama kuva töistä saamistani kirjoista, kun siellä siivottiin hyllyjä muuton yhteydessä. Ne ovat jotain kuvapalvelun kirjoja, jotka ovat täynnä inspiroivia valokuvia. Ehkä pitäisikin viettää loppuilta askarrellen?

Vähän inspiraatiota

P.S. Muista Honey Junkien kesäkilpailu!

29.5.2008
18:37

Kenkäangsti ja uusi rakkaus

Death Cab For Cutie – You Can Play These Songs With Chords [2002]

Mun jalat ovat viimeisen parin päivän aikana joutuneet kärsimään ja alkavat nyt olla hajalla vähän joka suunnasta. Mä en pysty käsittämään, miten jotkut voivat käyttää päivästä toiseen korkokenkiä! Eikö niiden jalat huuda hoosiannaa sadan metrin jälkeen kuten omani tekevät? Välillä tuntuu, että Converset ja Superstarit ovat ainoat popot, jotka eivät satuta mun jalkoja.

Korkkareiden kanssa ongelmana eivät ole päkiät (vaikka toki nekin vähän rasittuvat) vaan enemmänkin varpaat ja kantapäät. Mun ylipitkät varpaat eivät tunnu sopivan minkäänlaisiin korkokenkiin/avokkaisiin, ja jos ne jollain ihmeen kaupalla sopivat niin aivan varmasti kantapää ottaa osumaa. Pahimmassa tapauksessa tietysti yhdistetään nämä, jolloin itku on jo lähellä mikäli sellaisia kenkiä erehtyy käyttämään. Ajattelin Tampereelta ostamieni Vagabondin ballerinojen olevan unelmat jalassa – ei korkoa ja materiaalikin pehmeää nahkaa – mutta toistaiseksi ne ovat tehneet kantapäät kirkuvan punaisiksi. Toivon todella, että ne muotoutuvat ja alkavat tuntua paremmilta ajan kanssa.

Päivän asu 29.5.2008 Tänään kävin töiden jälkeen pikaisesti kaupungilla ja heitin jalkaani sandaalit, tuloksena pienet haavamaiset vesikellot kummankin jalkaterän ulkosyrjässä. Mikäli kadut eivät olisi kaupungissa aina niin likaisia, alkaisin vakavasti harkita siirtymistä paljain jaloin tassutteluun.

Se kengistä ja valituksesta, nyt iloisempiin asioihin. Piipahdin eilen Hansan H&M:ssä, jossa silmäni tavoittivat vaatepaljoudesta ihanan mustavalkoraidallisen jakun. Sovitus varmisti asian ja uusi rakkaus oli syttynyt. ♥ Tuumailin, että koska en etsinnöistäni huolimatta ole löytänyt (teko)nahkatakkia, sen voi hyvin korvata vajaamittaisella raitajakulla. Eihän ne tietenkään ole sama asia, mutta ehkä uusi raidallinen ystäväni toimii jopa nahkaista versiota paremmin. Tuore ihastukseni pääsi tottakai heti päälle tänään (klikkaamalla kuva isommaksi + tarkemmat tiedot asusta @ Flickr), huolimatta kevätauringon ihanan lämpimistä säteistä.

Kohta pitäisi lähteä Elixiaan rääkkäämään itseään, viime kerrasta tuntuu olevan jo ties miten kauan (todellisuudessa vajaa viikko). Täytyykin muistaa irtisanoa sopimus, sillä heinäkuusta alkaen mun liikuntapuolesta huolehtii Puolustusvoimat. Siviiliaamuja jäljellä alle 40, hui!

Scroll Up