19.7.2008
17:38

Ensimmäiset viikot Säkylässä

Ensimmäiset lomat, oi onnea! Tulivat juuri sopivaan saumaan, sillä onnistuin saamaan flunssan eikä sairastaminen ole intissä kovinkaan mukavaa. “Onnistuminen” ei tosin ollut vaikeaa, koska jo ekalla viikolla alkoi kuulua yhä enemmän köhimistä/aivastelua ja tällä viikolla varmaan puolet komppaniasta on ollut jonkin asteisessa räkätaudissa. Ajattelin selviäväni ilman vemppaamista edes ekoille lomille asti, mutta eilen aamulla oli sen verran karsea olo, ettei auttanut muuta kuin käydä veksissä (= varuskuntasairaala) kymmenien muiden tavoin. Onnekseni pääsin lääkärille suht nopeasti ja puolentoista tunnin päästä olin takaisin yksikössä VMTL-lappusen kanssa. Helpotti kyllä huomattavasti, kun ei tarvinnut koko päivänä juosta – nenä kun oli niin tukossa, ettei henki meinannut kulkea.

Viime viikon maanantai tosiaan oli aika mielenkiintoinen päivä, tavallaan en jännittänyt missään vaiheessa armeijaan lähtöä. Matkaseuranani olleiden poikien kanssa oli kiva höpistä Säkylään mennessä ja perille päästyä asiat vain jotenkin lähtivät rullaamaan. Toki kaikki oli uutta ja outoa, mutta todella nopeasti muutokseen tottui. Yllättävää ja ehkä vähän pelottavaakin. Ensimmäinen viikko meni pääasiassa intin tapoja opetellessa ja ihmisiin tutustuessa. Välillä oli järjetön kiire, sitten taas odoteltiin pitkä tovi tekemättä mitään. Kuten olin monesti kuullut, armeijassa todellakin on aina kiire odottamaan. Alkuun teitittely ja ylempiarvoisten puhuttelu ei tuntunut lainkaan sopivan suuhun, mutta nyt herra/rouva alikersantit sun muut tulee jo suht luontevasti. Sotkuun päästiin vasta ensimmäisen viikon loppupuolella, sen jälkeen olen pari kertaa käynyt siellä istumassa munkin ja limsalasillisen ääressä. Iltaisin ei kamalasti ole mitään ruokaa kaivannut, koska päivisin meidät ruokitaan hyvin eikä muken (= muonituskeskus) ruuassa ole valittamista. Ekalla viikolla tosin ruokailuaikaa oli usein niin vähän, että sapuskaa piti kauhoa about kaksin käsin suuhun – maha ei alkuun tykännyt mutta nopeasti siihenkin tottui.

Hmm, mitäs muuta vielä? Peruskoulutuskauden vietän siis Viestikomppaniassa, jonne II/08-saapumiserän naiset (pois lukien valmiusjoukoissa olevat) sijoitettiin. Yhteensä meitä naisia saapui paikalle 14, joista yksi joutui tällä viikolla lopettamaan ikävän tapaturman seurauksena. Meidän tuvassa mä olen vanhin, yksi on 2 vuotta nuorempi ja loput viisi 3-5 vuotta nuorempia. Myös alikersantit ovat pääasiassa 19-21-vuotiaita, joskin tuntuvat – hassua kyllä – paljon vanhemmilta.

Tavallaan on ollut todella helppoa olla, kun vain tekee sitä mitä käsketään. Mä en pahemmin jaksa stressata mistään (juoksuttamisista, alikeista jne.), vaikka totta kai välillä tulee aivan älyttömiä käskyjä – enemmänkin ehkä ihmettelen joskus liikaa miten joku juttu pitää tai sen saa tehdä. No, minkä sitä perfektionisti luonnolleen mahtaa. Tulevaisuudesta en vielä osaa sanoa mitään, AUKiin menisin mieluusti ja olisin sen 362 vrk kunhan vain paikat kestää. Nyt on jo toinen etureisi ehtinyt venähtää lievästi ja muutaman päivän alaselkäkin kipuili ikävästi. Kunnon rasituksen alle en vielä edes ole joutunut, kun ensimmäinen neljän tunnin tetsaus (= taistelukoulutus) meni eilen ohi flunssan takia, saa sitten nähdä mitä fysiikka sanoo palveluksen edetessä. Cooperissa meni just ja just se 2000 m, mistä sai arvosanaksi tyydyttävän, ja lihaskuntotestissä taisi melkein kaikki jäädä tyydyttävän puolelle. Kunhan tässä alkaa iltaisin olla enemmän vapaa-aikaa niin otan suunnan lenkille ja/tai salille, jotta seuraavissa testeissä saisin vähän parempia tuloksia.

Olen nyt porukoiden luona kotikotona, tänään aion ottaa rauhallisesti ja mm. käydä saunassa särmäämässä barettia. Jospa tämä ärsyttävä flunssakin alkaisi helpottaa ja voisin ensi viikolla olla jälleen täysillä mukana. Maanantaina meillä on HL (= henkilökohtainen loma), joten takaisin Säkylään suuntaan vasta maanantai-illalla.

P.S. Päädyin laittamaan joihinkin “suomennoksen” perään, jos kaikki eivät termejä/lyhenteitä tiedä tai osaa päätellä. Kommenttilootassa saa kysyä, jos joku kuitenkin menee yli ymmärryksen. :)

7.7.2008
10:02

SiviiliTJ pyöreä nolla

Status Quo – In The Army Now

Viimeinen aamu, nukuin yön ihan ok ja heräsin seitsemän pintaan. Kävin suihkussa, tiskasin ja hoidin viimeiset työjutut. Yllättävän rauhallinen olen nämä viimeiset päivät ollut, mutta eiköhän jännityskin pikku hiljaa ala nostaa päätään.

Menoksi siis

Reppu odottaa valmiina eteisessä, toivottavasti kaikki tarpeellinen sisällään. Nyt mennään eikä meinata. Adjö!

6.7.2008
21:58

Keski-Suomessa kerran

Duffy – Rockferry [2008]

Jyväskylän reissu oli kaikin puolin erittäin onnistunut! Näin juuri niitä ihmisiä, joita halusinkin nähdä, ja hauskaa oli. Ihana huomata jälleen kerran, miten mahtavaa sakkia mä tunnenkaan. Kiitosta vaan pojille, jos tänne satutte eksymään! :) Ensimmäistä kertaa tammikuisen eron jälkeen Jyväskylässä olo ei ahdistanut; ilmeisesti muistot alkavat nyt olla jo sen verran haaleita, että mennyttä rakkautta muistelee haikeuden sijaan hymyillen. Olen onnellinen siitä, että sain kokea niin vahvaa välittämistä, mutta se ei vaan sopinut mun elämään tässä kohtaa.

Perjantai Jyväskylässä

Perjantaipäivä lähti käyntiin kaupunkikierroksella, jonka yhteydessä käytiin T:n ja V:n kanssa syömässä Passionin vieressä sijaitsevassa Foodissa. Kanaleipä oli jättimäinen ja supermaukas eikä hinnallakaan pilattu – suosittelen lämpimästi. Iltapäivällä tehtiin T:n kanssa kävelylenkki Lutakossa, aurinko paistoi lämpimästi ja saatiinpa matkan varrella ilmaiseksi piristystä RedBull-tytöiltä parin juomatölkin muodossa. Porukkaa alkoi hiljalleen liittyä seuraan ja lopulta päädyttiin Kirkkopuistoon (aka Kirapuda) pussikaljalle ja -viinille, myös petankki oli olennainen osa iltaa.

Kuohuvaa

Tottahan toki sitä piti hieman kuohuvaakin juoda, ostamani pullo Spumantea meni sopivasti tasan seurueemme kesken. Skool sekä kesälle että mun armeijaan lähdölle (ja ties mille vielä). Puistosta matka jatkui yhden tukikohdan kautta Gigglingiin, jossa mm. huusin ääneni käheäksi. Pilkkuun asti ei jaksettu olla, vaan lähdettiin suht ajoissa pizzerian kautta nukkumaan.

Keli tosiaan oli päivällä about täydellinen, mutta yhtäkkiä taivaalle oli noussut tummia pilviä ihan huomaamatta eikä aikaakaan, kun taivaalta jo putoili vesipisaroita. Ehdittiin onneksi suojaan, joten kastumiselta vältyttiin. Hetken aikaa näytti vähän heikolta, mutta onneksi taivas siitä selkeni ja aurinkokin tuli taas esiin.

Jyväsjärvi, sininen taivas ja pilvenhattarat – ihanan idyllinen maisema…
Säätilan nopea muutos
…mutta alle tunnin kuluttua oli jo vähän synkempää.

Lauantaina ajelin prätkällä kotikotiin, josta jatkoin illalla kotiin Turkuun. Viimeinen kunnon vapaailta siviilissä mulla ja yhdellä toisellakin, joten liikenteeseen siis. Lyniin vei tiemme tällä(kin) kertaa ja hauskaa oli jälleen. Ainakin on tullut biletettyä tällä viikolla! Nyt sitä melkeinpä vain on tyytyväinen, ettei hetkeen pääse baareihin. ;)

Tänään on siis viimeinen kokonainen päivä siviilissä, huomenna alkaa uudenlainen arki kurkkusalaateissa. Kiitos aina yhtä ihanan IRC-Gallerian sain huomiseksi sekä kyydin että matkaseuraa Säkylään, kivempi niin kuin lähteä itsekseen. Yllättävän vähän mua jännittää, ennemminkin odotan mielenkiinnolla mitä huominen tuo tullessaan.

Nyt menen laittamaan loput kamat kasaan ja sitä ennen osallistun Nelliinan kilpailuun, jossa tsäänssit ovat hyvin pienet tuplauksesta huolimatta. Hienot on palkinnot ja jokuhan ne joka tapauksessa voittaa. :)

3.7.2008
23:44

Elämä on tässä ja nyt

Terveiset Jyväskylästä! Matka sujui erinomaisesti, Cebarilla oli mukava kurvailla mutkateillä ja ilma oli just täydellinen. Toisin kuin yleensä, 300 km ei tuntunut missään – olisin varmaan kevyesti kiskaissut pari sataa kilometriä lisääkin. Muuten kaikki on jees, paitsi onnistuin sitten reikäpäisenä unohtamaan silmälasini kotiin. o_O Tänään mulla oli kertakäyttöpiilarit ja yksi pari mulla vielä on niitä messissä, mutta huomenna on pakko käydä ostamassa lisää, kun en oikein voi puolisokeana missään liikuskella (saatikka ajaa prätkällä). Go me.

Käytiin jo istuskelemassa terassilla, vaikkei aurinko enää illalla pahemmin paistanutkaan. Ensin otettiin kaljat Grand Star Cafessa, mistä siirryttiin lonkerolle Passioniin. Huomenna jatketaan kierrosta, vielä en tosin osaa sanoa mihin päädytään. :) Keli onneksi näyttää mitä parhaimmalta: noin +25°C ja auringonkin pitäisi paistaa. Kyllä maistuu viimeiset päivät siviilissä!

Pitkästä aikaa olen oikeastaan aika onnellinen. Onnellinen kaikesta siitä, mitä mulla on, sekä ylipäätään siitä, että elän.

2.7.2008
20:49

Uuden takarenkaan nössönypyt sai huutia

Päivät katoavat ihan hullua vauhtia! Jäljellä olevat siviiliaamut mahtuvat jo yhteen käteen, tänään luku on 5. Pääasiassa olo on rauhallinen mutta välillä tulee hetkiä, jolloin jännittää ihan pirusti. Aivot keräävät alitajuisesti listaa muistettavista asioista, toivottavasti en mitään kovin tärkeää unohda. Päällimmäinen tunne on odottava: mielenkiinnolla odotan mitä maanantai tuo tullessaan.

Eilen lähdin aika ex tempore iskän kanssa Alastaron moottoriradalle pariksi tunniksi ajelemaan, kun Marskilla oli vuoro. Mun edellisestä ratakeikasta olikin jo kaksi vuotta – viime kesänä ei tullut käytyä, kun asuin koko kesän Jyväskylässä. Ekat kierrokset menivät enemmän tai vähemmän kökösti, mutta sitten alkoi homma sujua ja viimeiset kierrokset menivät kerrassaan mainiosti.

Alastarolla

Huomenna suuntaan keltamustan ratsuni nokan kohti Keski-Suomea, jossa vietän seuraavat pari päivää herraseurassa. Toisin sanoen siis istun opiskelukavereiden kanssa jossain pussikaljalla tai jotain muuta yhtä mukavaa. :) Lauantaina pitäisi illaksi selvitä takaisin Turkuun, täytyyhän sitä ottaa ilo irti viimeisestä vapaasta siviili-illasta. Suhteellisen biletyksen täyteinen viikko tämä, eilen nimittäin tuli tehtyä pienimuotoinen baarikierros Desthean, siskon ja siskon kaverin kanssa. Fortessa oli yllättävän hyvä meno ja lisäksi drinkkejä erinomaisella hinta-/laatusuhteella.

Nyt syömään, sitten prätkä pesuun ja lopuksi saunaan.

P.S. Tosiaan, luovuin violetista kuontalosta ja värjäsin sen tummanruskeaksi. Pelästyn vieläkin aina peiliin katsoessani, näytän niin oudolta tummatukkaisena. Edellisestä kerrasta onkin jo yli vuosi (ikävöin muuten edelleen silloisia hiuksiani – ne oli niin ihanat!), ei ehkä mikään ihme siis. Toisaalta tämä ruskea on kiva, toisaalta houkuttaisi kovasti värjätä jossain vaiheessa letti mustaksi. Hmm.

Scroll Up