13.5.2008
23:18

Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään

Leonard Cohen – The Essential [2002]

Viimeiset kaksi päivää olen juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, mutta silti tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Olisi vaikka mitä tehtävänä eikä mitään tule oikeasti tehtyä. Mihin tunnit – ja päivät – oikein katoavat?! Koneellakaan en ole ehtinyt istua kuin hetken tai pari.

Tänään olin aamulla ensitöikseni Elixiassa EasyXycling-tunnilla, jotenkin tuntui tosi iisiltä eikä tullut edes kunnolla hiki. Loppupuolella alkoi lihaksissa tuntua eilinen BodyPump, joten ehkä sen takia en sitten polkenut ihan täysillä. Huomenna taidan pitää vapaapäivän treenistä, jospa lihaskipu tästä asettuisi.

EasyXyclingissä yksi biisi oli yksi suosikeistani Apulannan Kiila-albumilta, kappale numero 5 eli Armo. Kuuntelin kyseistä levyä paljon joskus ekoina opiskeluvuosina Jyväskylässä, erityisen hyvin levy toimi lenkkeilymusiikkina (kuten myös Apiksen uudempi, Eikä vielä ole edes ilta). Kiilaa ei ole hetkeen tullut kuunneltua, mutta tämän päiväisen jälkeen taidan laittaa levyn seuraavaksi soittimeen. Armo sopii paremmin kuin hyvin mun tämän kevään fiiliksiin:

Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Kuukaudet Jyväskylästä lähdön jälkeen ovat opettaneet mulle paljon niin elämästä kuin itsestänikin. Vaikka olin pitkään varma siitä, että tein elämäni pahimman mokan lähtemällä, olen huomannut sen olleen juuri oikea ratkaisu sen hetkiseen tilanteeseen. Aina ei mee nallekarkit tasan, mutta onneksi tulee uusia juttuja, jotka pyyhkivät pois vanhat murheet ja pettymykset.

11.5.2008
15:48

Only this moment holds us together

Löysin kaapista vanhan polaroid-kameran, pitihän sitä käydä vähän testailemassa. Aurinko paistaa ja lämpöasteitakin on kiitettävästi, harmi vain kun tuuli on aika kova. Tänään on jotenkin tosi mitäänsanomaton olo, ihan kuin en olisi ollenkaan elossa. Katselen maailmaa ja itseäni ikään kuin ulkopuolisena enkä ole läsnä tässä ja nyt. Kaipaan jonnekin pois, mutten tiedä mihin. Mulla taitaa olla loppumaton tyytymättömyys paikkoihin, koska kaipaan aina jonnekin muualle kuin missä olen.

Polaroid x 3

Sain vihdoin (aloitin muistaakseni maaliskuussa ja lukeminen on ajan puutteen takia jäänyt) luettua loppuun Karo Hämäläisen romaanin Kuudes askel, jonka olen joskus aikaa sitten ostanut jostain tarjouskorista kirjahyllyäni täyttämään. Positiivinen lukukokemus, pidin erityisesti kirjan toisistaan erillään olevista henkilöhahmoista, joissa kuitenkin oli havaittavissa tiettyä samanlaisuutta.

– – ihmisten suurin ongelma on, että he eivät ole varmoja siitä, mitä haluavat ja tuntevat, etteivät tiedä mistään mitään, itsestään varsinkaan, eivätkä sitä, mitä elämä on, kun kaikki kelluu ja vaappuu ympärillä sattumanvaraisesti, voi muuttua hetkessä toiseksi.

Yllä oleva pätkä pysäytti mut hetkeksi, tuntui niin omaan elämään sopivalta. Kuluneen (vaikean) kevään aikana olen useasti pohtinut, miten elämä oikeastaan rakentuu. Onko jokaisella ihmisellä etukäteen määrätty kohtalo, joka tuo tullessaan juuri sitä mitä pitääkin, vai onko kaikki pelkkää sattumaa? Muuttuuko elämän suunta vain silloin, kun ihminen sattuu olemaan oikeassa paikassa oikealla hetkellä? Ajoitus on kuitenkin tärkeässä osassa, sillä on todellakin hetkestä kiinni, tapahtuuko jotain vai jääkö tapahtumatta. Jollain tasolla uskon kohtaloon, mutta toisaalta tuntuu turhauttavalta ajatella, ettei ihmisellä itsellään olisi mitään vaikutusta omaan elämäänsä. Joskus asioiden ei vain voi antaa olla, vaan ohjat on otettava omiin käsiin. Tai ehkä kohtalolla on käpälänsä pelissä siinäkin, millaisia päätöksiä ihminen tekee ja milloin.

10.5.2008
21:02

Hulluutta kai luokseni yhä sinut tahdon

Kanye West – Graduation [2007]

Päivän asu 10.5.2008 Aivan uskomaton ilma! Kävin aamupäivällä kaupoissa kiertelemässä ja laitoin sukkahousut jalkaan, tuli ihan kuuma niissä. Iltapäivällä kun olin Kupittaalla katsomassa prätkiä sukkikset saivat jäädä suosiolla kotiin. Milloinkohan viimeksi olisi ollut niin lämmintä toukokuun alkupuolella, että voi hengailla täysin kesävermeissä? Tänään siis oli vuosittainen motoristikirkko, ja Kupittaalta ajetaan aina letkana Lietoon. Motoristit olivat tänäkin vuonna pienellä porukalla mukana, meidän loppuperhettä ja paria muuta olin Kupittaalla moikkaamassa.

Kaupungilta mukanani kotiin asti tuli musta body Gina Tricotista; juurikin se samainen vaatekappale, joka on vilahtanut ainakin Niotillfem-, Moderniteter– ja In The Flashlight -blogeissa. Olen pariinkiin otteeseen käynyt kokeilemassa sitä sellaista avoselkäistä trikoomekkoa (löytyy ainakin Concoctionin Sofialta), mutta jotenkin se ei mun kropalle sovi yhtään. Bodyssa on samanlainen selkäpuoli, siksi varmaan sitä ylipäätään halusin sovittaa. Ja voi miten kiva se olikaan päällä! Ei tarvinnut montaa minuuttia miettiä lähteekö mukaan vai ei, enemmänkin mietitytti minkä värisenä sen ostaisin. Päädyin lopulta perusmustaan, toimii ehkä parhaiten eri tilanteissa.

Body

Kirjoitin tuon alun aiemmin tänään, mutta sitten tuli kiire bussiin enkä ehtinyt koneelle ennen kuin nyt. Vietän lauantai-iltaa kotikotona, kun huomenna on äitienpäivä. Tullessani iltapäivällä mua odotti yllätys: kirsikkapuut kukkivat jo! Ihania valkoisia kukkia puut kauttaaltaan täynnä. Kevät tuntuu tänä vuonna olevan aikaisessa. Tänäänkin olin joskus viiden aikaan perillä, vaihdoin bikinit päälle ja pyörin pihalla auringon lämpimässä paisteessa. Kirsikkapuita piti tietysti kuvata.

Kirsikkapuun kauniit kukat

8.5.2008
23:45

Merimies vai partiolainen?

Lykke Li – Youth Novels [2008]

Tänään aloitin päiväni Elixian VoimaTotalStepissä, huhhuijaa mitä rääkkiä uusi ohjelma olikaan. Puolivälissä tuntia olin hetken läkähtymisen partaalla, mutta yhtäkkiä löytyi lisää voimia ja taas jatkettiin hien valuessa kasvoille. Ihanaa itsensä rääkkäämistä! ;)

Toisen käden jakku Loppupäivä hujahtikin sitten reissussa, kun kävin Helsingissä työasioiden merkeissä. Paljon uutta tuli jälleen opittua, huomenna voi tarttua töihin aivan uudella innolla. Tällä hetkellä tuntuu olevan erilaisia projekteja niin paljon, ettei kaikkea meinaa ehtiä tehdä! En tosin valita, koska niistähän mun pitäisi vuokrarahani tienata. Netin ihmeellisessä maailmassa tulee kyllä roikuttua ihan liikaa, siitäkin ajasta voisin käyttää ainakin puolet hyödyllisesti. Taidan yrittää tästä lähin aina päivisin keskittyä työjuttuihin ja iltaisin sitten voin töiden uuvuttamana surffailla muuten vain.

Olen ihan järkyttävän väsynyt ja tarkoitus oli vain pikaisesti esitellä yksi swap-a-rama partyn seurauksena mulle siirtynyt ihanuus, mutta kummasti sitä tuli löpistyä vähän enemmänkin. Asiaan siis, eli uuteen rakkauteeni! Ruotsalaisissa blogeissa on näkynyt paljon H&M:n seilorihenkistä takkia, mikä varmaan on saanut mut alitajuisesti kaipaamaan samantyylistä jakkua omaan naulakkooni. Ei varmaan ole vaikea arvata, miten iloinen olin kun swap-a-ramassa yhden kasan alta paljastui tuo takki? Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. :) Ihan suoraan se tosin ei mulle sopinut, vaan sivuilta piti ottaa auki sinne tehdyt sisäänotot. Jakku on H&M:n tuotantoa, kai joskus pari vuotta sitten ostettu. Päivän asu muuten on nähtävissä tarkemmin täällä.

Nyt taidan kaatua sänkyyn ennen kuin nukahdan naama näppäimistöllä. Aamulla taas töihin, huomiseksi taitaakin olla hommia enemmän kuin tarpeeksi. Pakko kuitenkin vielä sanoa: hihi, Elin Klingilläkin näköjään on papukaijakorvikset. :)

7.5.2008
10:46

Swap-a-rama party

YleX Tänään

Uusi Blogilista on aiheuttanut hämmennystä enkä ihmettele, eilen ainakin koko systeemi oli aivan sekaisin. Oma blogini oli listalla vaihtunut mystisesti tämän uuden sijaan vanhaksi ja avainsanoina oli mm. uskonto, raamattu ja synti. Tällä hetkellä näyttää suhteellisen normaalilta, mitä nyt hässäkässä katosi melkein 10 tilaajaa.

Eilen olin swap-a-ramailemassa, kiitokset Freille tilaisuuden järkkäämisestä! Meitä oli ihan vain muutama, mikä tosin oli siinä mielessä hyvä, ettei tavaroista tullut kinailua. :) Tuumailtiin kuitenkin, että seuraavalla kerralla koitetaan saada isompi porukka kasaan. Löytyykö tämän blogin lukijoista vaatevaihdosta kiinnostuneita? Turun suunnalta nyt pääasiassa, mutta miksei muualtakin jos tahtoo matkustaa Turkuun. Uuden swap-a-rama partyn voisi järjestää vaikka joskus kesällä, ehkä jopa jossain ulkosalla.

Kädestä toiseen

Tuossa pari mun omistukseen siirtynyttä tavaraa, söpöt pinkit papukaijakorvikset (ovat muuten tänään heti korvissa) ja hauskat kiilakorkoiset vetoketjusandaalit. Muutakin tuli kannettua mukana kotiin, mutta niistä ehkä joskus myöhemmin. Nyt on parasta lähteä valumaan toimiston suuntaan, ettei tarvitse koko päivää viettää polkupyöräsivuston parissa. Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

Scroll Up