17.5.2008
00:15

Mua maailman tuulet vie

Tänään mun kokemus karttui täydellisen uudella asialla, nimittäin kuumailmapallolennolla. Kerrassaan mahtava elämys!

Iso pallo

Päivän olin töissä ja ilta meni lennellessä, ei siis mikään ihme, että olen valmista kauraa tältä erää. Huomenna lisää kuvia, ruutuja kun tuli näpsittyä about 450. Varmaan jotain pientä sepustustakin voisin tapahtumasta kirjoittaa. Nyt nukkumaan!

15.5.2008
23:41

Gone are the days, gone are the tears

Lykke Li – Youth Novels [2008]

Eilen nukkumaan mennessäni keksin, etten ole koskaan tehnyt blogiin mitään postausta suosikkiartisteistani. Tosin monta muutakin aihetta on jäänyt bloggailuni ulkopuolelle, koska olen tähän saakka kirjoittanut pääasiassa ns. henkilökohtaista päiväkirjaa. Nyt toteuttamaan kaikki päässä muhivat ideat, ja aloitetaan tämän hetken suosikkiartistit TOP5 (eivät ole järjestyksessä).

Röyksopp

Ex-poikaystäväni/avomieheni mielestä What Else Is There? oli kaunein biisi ikinä, sen mäkin siis kuulin ensimmäisenä. Bändi kuitenkin kolahti vasta myöhemmin, kun tavallaan vahingossa päädyin kuuntelemaan The Understanding -albumia. Rakastuin saman tien ja kyseinen levy vakiinnutti paikkansa soittimessani. Tykkään myös Röyksoppin muusta tuotannosta, mutta The Understandingilla on erityinen paikka mun sydämessä: se oli mun epävirallinen erosta toipumislevy. Suosikkini on Only This Moment, joka on ehkä upein koskaan tehty kappale.

Röyksopp
(Kuvat: 1 2 3)

Lykke Li

Lykke Lin taisin bongata jostain ruotsalaisesta blogista – ja ihastuin. Youth Novels on soinut varmaan sata kertaa tämän kevään aikana, soi muuten tätäkin postausta kirjoittaessani. Tuntuu, ettei siihen voi kyllästyä lainkaan! Levyllä on kasa upeita biisejä, yksi parhaimmista on Complaint Department. Lisäksi paljon puhuttu Lykke Li -nuttura on älyttömän kiva, tahtoo pitkät hiukset!

Lykke Li
(Kuvat: 1 2)

Róisín Murphy

Myös Róisíniin taisin tutustua ensimmäisen kerran blogimaailman avustuksella. Alkuun biisit kuulostivat mun korvaan aika utopistisilta, mutta parin kuuntelukerran jälkeen tykästyin neidon soundiin. Viime vuonna julkaistua Overpowered-albumia enemmän olen kuunnellut muutaman vuoden vanhaa Ruby Blue -levyä, joka alkuvuodesta oli kovassa soitossa kirjoittaessani opinnäytetyötä. Suosikkikappaleitani ovat mm. Night Of The Dancing Flame ja Ramalama (Bang Bang) sekä uudemmalta levyltä Dear Miami.

Róisín Murphy
(Kuvat: 1 2)

The Knife

The Knife on niin ikään löytö blogimaailmasta, muistaakseni LiveJournalin kautta. Aika samantyyppistä kuin Röyksopp ja Róisín Murphy, siksi varmaan bändiin tykästyinkin. Lempparini on ehdottomasti vuonna 2003 julkaistun Deep Cuts -albumin raita numero 3, Pass This On.

The Knife
(Kuvat: 1 2)

Lehtivihreät

Vaikka Lehtivihreät ovat laittaneet pillit pussiin jo tämän vuosituhannen alkumetreillä, mä tutustuin bändiin vasta tänä keväänä. Tehosoitossa on ollut vuonna 2000 julkaistu Unta ja nälkää -lätty, jonka sanoitukset sopivat mun viime kuukausien elämään kuin nenä päähän. Muutaman kerran taisin siteeratakin Lehtivihreiden biisejä vanhassa blogissa, osuvia kun olivat. Eniten muhun ovat iskeneet Aamuyön tunnit sekä Pakko kai myöntää. Vielä kun saisi em. albumin konkreettisesti omaan hyllyyn!

Lehtivihreät
(Kuvat: 1 2)

14.5.2008
23:30

Riittääkö usko, säilyykö toivo?

Apulanta – Kiila [2005]

Soitin pitkästä aikaa rakkaalle ystävälleni Akkikille ja puhelu venyikin lopulta tunnin mittaiseksi. Oli ihana jutella taas! Akkiki on mun elämässä yksi niitä ihmisiä, joiden kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella. Harmi, kun ei asuta lähempänä. Samassa maassa onneksi sentään. :)

Tänään vietin 6 h töissä polkupyörien tuotekorttien parissa, sama jatkuu huomenissa. Näen ensi yönä varmaan uniakin fillareista… Alkuillasta kävin äipän kanssa kahvilla (ja teellä) Cafe Brahessa, jaettiin mustaherukkainen kakkupala, jossa taisi olla valkosuklaata päällä. Mä en yleensä herukoista pahemmin välitä, mutta Cafe Brahen tuotos oli yllättävän namia. Suosittelen.

Jumahdin sitten kuuntelemaan Kiilaa, en muistanutkaan miten hieno levy se on. Upeita biisejä osuvilla sanoituksilla. Tänään vuorossa pari pätkää kappaleesta Usko (yksi suosikeistani sekin):

Hei
Kaunista huomenta
Huolimatta kaikesta
Kuten oikeudesta

– – –

On
valintas yksin sun
Sun voimastas jotain muuttuu
jos vain tahdot niin

Sydämes tuntee sut paremmin kuin uskoisitkaan

Sain pari kohtaa tehtyä todo-listastani, joten voin mennä nukkumaan hyvillä mielin. Huomenna sitten muiden hommien pariin, jotta saa taas viivata kohdan tai kaksikin yli listasta. (Olenkohan lista-addikti? Niitä vaan on niin kiva kirjoittaa…)

13.5.2008
23:18

Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään

Leonard Cohen – The Essential [2002]

Viimeiset kaksi päivää olen juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, mutta silti tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Olisi vaikka mitä tehtävänä eikä mitään tule oikeasti tehtyä. Mihin tunnit – ja päivät – oikein katoavat?! Koneellakaan en ole ehtinyt istua kuin hetken tai pari.

Tänään olin aamulla ensitöikseni Elixiassa EasyXycling-tunnilla, jotenkin tuntui tosi iisiltä eikä tullut edes kunnolla hiki. Loppupuolella alkoi lihaksissa tuntua eilinen BodyPump, joten ehkä sen takia en sitten polkenut ihan täysillä. Huomenna taidan pitää vapaapäivän treenistä, jospa lihaskipu tästä asettuisi.

EasyXyclingissä yksi biisi oli yksi suosikeistani Apulannan Kiila-albumilta, kappale numero 5 eli Armo. Kuuntelin kyseistä levyä paljon joskus ekoina opiskeluvuosina Jyväskylässä, erityisen hyvin levy toimi lenkkeilymusiikkina (kuten myös Apiksen uudempi, Eikä vielä ole edes ilta). Kiilaa ei ole hetkeen tullut kuunneltua, mutta tämän päiväisen jälkeen taidan laittaa levyn seuraavaksi soittimeen. Armo sopii paremmin kuin hyvin mun tämän kevään fiiliksiin:

Minut ympäröin tyhjyydellä
jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen

Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse
jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin
Tätä väistin
Tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää
Paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää
koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Kuukaudet Jyväskylästä lähdön jälkeen ovat opettaneet mulle paljon niin elämästä kuin itsestänikin. Vaikka olin pitkään varma siitä, että tein elämäni pahimman mokan lähtemällä, olen huomannut sen olleen juuri oikea ratkaisu sen hetkiseen tilanteeseen. Aina ei mee nallekarkit tasan, mutta onneksi tulee uusia juttuja, jotka pyyhkivät pois vanhat murheet ja pettymykset.

11.5.2008
15:48

Only this moment holds us together

Löysin kaapista vanhan polaroid-kameran, pitihän sitä käydä vähän testailemassa. Aurinko paistaa ja lämpöasteitakin on kiitettävästi, harmi vain kun tuuli on aika kova. Tänään on jotenkin tosi mitäänsanomaton olo, ihan kuin en olisi ollenkaan elossa. Katselen maailmaa ja itseäni ikään kuin ulkopuolisena enkä ole läsnä tässä ja nyt. Kaipaan jonnekin pois, mutten tiedä mihin. Mulla taitaa olla loppumaton tyytymättömyys paikkoihin, koska kaipaan aina jonnekin muualle kuin missä olen.

Polaroid x 3

Sain vihdoin (aloitin muistaakseni maaliskuussa ja lukeminen on ajan puutteen takia jäänyt) luettua loppuun Karo Hämäläisen romaanin Kuudes askel, jonka olen joskus aikaa sitten ostanut jostain tarjouskorista kirjahyllyäni täyttämään. Positiivinen lukukokemus, pidin erityisesti kirjan toisistaan erillään olevista henkilöhahmoista, joissa kuitenkin oli havaittavissa tiettyä samanlaisuutta.

– – ihmisten suurin ongelma on, että he eivät ole varmoja siitä, mitä haluavat ja tuntevat, etteivät tiedä mistään mitään, itsestään varsinkaan, eivätkä sitä, mitä elämä on, kun kaikki kelluu ja vaappuu ympärillä sattumanvaraisesti, voi muuttua hetkessä toiseksi.

Yllä oleva pätkä pysäytti mut hetkeksi, tuntui niin omaan elämään sopivalta. Kuluneen (vaikean) kevään aikana olen useasti pohtinut, miten elämä oikeastaan rakentuu. Onko jokaisella ihmisellä etukäteen määrätty kohtalo, joka tuo tullessaan juuri sitä mitä pitääkin, vai onko kaikki pelkkää sattumaa? Muuttuuko elämän suunta vain silloin, kun ihminen sattuu olemaan oikeassa paikassa oikealla hetkellä? Ajoitus on kuitenkin tärkeässä osassa, sillä on todellakin hetkestä kiinni, tapahtuuko jotain vai jääkö tapahtumatta. Jollain tasolla uskon kohtaloon, mutta toisaalta tuntuu turhauttavalta ajatella, ettei ihmisellä itsellään olisi mitään vaikutusta omaan elämäänsä. Joskus asioiden ei vain voi antaa olla, vaan ohjat on otettava omiin käsiin. Tai ehkä kohtalolla on käpälänsä pelissä siinäkin, millaisia päätöksiä ihminen tekee ja milloin.

Scroll Up