AvainsanaEsikoinen

17.5.2018
19:15

Puutarhapohdintoja

Nyt kun vihdoin meillä on oma talo ja tietysti myös oma piha, merkkasin hyvissä ajoin kalenteriin huhtikuulle Piha & Puutarha -messujen ajankohdan. Messupäiväksi valikoitui perjantai ja seurana mulla oli jälkikasvuni sekä äiti, tuo henkilökohtainen vihertukihenkilöni. Aikamoista säätöä on kyllä olla liikenteessä kahden pienen lapsen kanssa, mutta mitään traumoja ei toivottavasti kellekään jäänyt. :D

Installaatio katossa

Oman pihamme suhteen tilanne on sellainen, että saamme aloittaa varsin from scratch – edelliset asukkaat eivät tainneet olla puutarhaihmisiä. Pihalla on jokunen syreenipuska, muutama pieni kataja sekä jotain villiviiniä kiipeilemässä takaterassin kaiteilla. Talon sivusta taakse kulkeva nurmialue on varsin epätasaista ja etupihan hiekkaosuus viimeistelemätön, mitään hyötypuutarhaa tai marjapensaita tms. ei ole. Ei sillä että tontti edes olisi mikään jättikokoinen, reilu 1000 neliötä ja siitäkin tietysti talo terasseineen + autotallikatos lohkaisevat ison osan. Suhteessa nurmikkoa ja hiekkaa on ehkä jotakuinkin 60-40.

Pallomaista vihreää
Ruukut seinällä
Kaunis kiveys
Istutuspuuhissa
Pionikauppa
Kukkafillari

En voi itsekään sanoa olevani kovin kummoinen hortonomi, joten opeteltavaa kyllä riittää. Haaveilen sellaisesta monipuolisesta ja suht helppohoitoisesta pihasta, jota katselisi ja ylläpitäisi mielellään. Näin ensialkuun olen ajatellut ihan yksinkertaista perussettiä: yrttejä terassille (tuollainen ruukkuseinä olisi hieno!) ja joitakin kukkia irtoruukkuihin, jotta sopivaa paikkaa voi hakea rauhassa. Myöhemmässä vaiheessa sitten kunnon kukkapenkki johonkin (ehkä terassin viereen), pari kirsikka- ja/tai omenapuuta sekä viinimarjapensaita jokunen. Pioneja on ehdottomasti jossain kohtaa saatava, viime vuodelta mulla onkin liljoja (jotka eivät muuten koskaan päätyneet kerrostalokolmiomme parvekkeelle kun tuli muutto) pari kappaletta ruukussa, selvisivät näköjään talven yli. Lisäksi suosikkeihini lukeutuu mm. juhannusruusu, verenpisara ja särkynytsydän. Niin ja hei tulppaanit, niitä pitää myös saada!

Puolisko taas haaveilee lähinnä hiekka-alueen siistimisestä kiveyksellä ja asfaltilla; harmi vain että ovat aikamoisen hintavia operaatioita kumpikin. Kiveys olisi aivan ihana, erityisesti tuollainen messuilla bongaamaani kaksivärinen eri kokoista kiveä oleva. Lottovoittoa odotellessa… Jotain pihan hiekkaosiollekin on tänä kesänä tehtävä, mutta epäilemättä mahdollisimman pienellä budjetilla koitetaan siitä selvitä.

Vaaleita sävyjä
Ihana kalustesetti pihalle
Kalustetestaaja

Miehen äiti myi alkukeväästä talonsa ja sen tyhjennyksen myötä meille päätyi jos jonkinlaista ulkovälineistöä ruoholeikkurista terassikalustoon. Ruskean ja vihreän sävyissä komeileva kalusto ei ehkä meidän tyyliin ole se kaikista omin väritys, mutta kiva päästä kuitenkin istuskelemaan terassille ja mikä parasta, nyt ei ole mikään kiire tehdä päätöstä millaiseksi terassin “sisustuksen” ehkä haluaisi muotoutuvan. Tulevalle kesälle tiedossa on ainakin sokkelin rappaus (se oli jostain syystä jätetty rakentamisen yhteydessä tekemättä) sekä terassilautojen öljyäminen, mä haikailen terassin ruskeiden sävyjen vaihtamista johonkin toiseen mutta saa nähdä onnistuuko se ja miten. Talon nykyisen värityksen vaihtaminen todennäköisesti harmaaksi on suunnitteilla lähivuosina, joten sekin täytyy muistaa ottaa huomioon.

Esikoinen on messukävijänä aika tehopakkaus: ei muuta kuin kengät veks ja kalusteita koeistumaan. Vähän kaikkeen piti tottakai kommentoida tyyliin haluaa tällaisen tai äiti ostetaanko tämä, mutta tällä kertaa ostokset rajoittuivat puutarhahanskoihin (esikoiselle myös omat) ym. pikkujuttuihin.

Hääkakut
Pari kakkua lisää
Kukkia juhla-asuissa
Upea asetelma

Palataanpa vielä hetkeksi messutunnelmiin. Kukkainspiraatiota pöytään ja kattauksiin tarjoili Kukkakauppiaiden messuosaston kukkakakut, joista sai äänestää suosikkiaan. Huikean herkullisia olivat kyllä kaikki! Viereisellä osastolla taas oli käytetty kukkia osana juhlapukeutumista, upeita kokonaisuuksia nekin. Olisi kiva joskus opetella vähän jotain monipuolisempaa käyttöä leikkokukille kuin pelkästään pöydälle maljakkoon laittaminen, ehkä sekin aika vielä koittaa usean muun mielenkiintoisen opiskelukohteen ohella. :)

Flörin inspiroiva osasto
Flörin rouheat ruukut
Japaninkääpiökirsikka
Täydellinen kombo
Maanläheisiä sävyjä
Suihkulähde Flörin osastolla

Helmikuun Rakenna & Sisusta -messuilla ihastelin turkulaisen Flörin tummanpuhuvaa osastoa ja on sanottava, että puutarhamessuilla heillä oli – ei varmasti mitenkään yllättäen – vieläkin hienompi setti. Osaston harmonisen kaunis värimaailma ja sopivan rempseä asettelu olivat just eikä melkein omaan makuuni; sieltähän olisi tehnyt mieli ostaa ihan kaikki! Ruukkujen suhteen en osannut tehdä päätöksiä, mutta messupäivän viimeisillä minuuteilla piti äkkiä kipaista hakemaan mukaan aiemmin pohdiskelemani bloombux. Rhodoihin kuuluva uutuuskasvi sopii myös ruukkuun, jollaisessa se meillä ulkona nyt majaileekin. Vähän mua epäilyttää alkaako se kukkia lainkaan, kun jotenkin nuput näyttävät niin kuivilta… Toukokuun hellekelit hippasen yllättivät, vaikka siis olen kyllä ahkerasti sitä kastellut. Alppiruusuja muuten myös havittelen puutarhaamme, ainakin jossain muodossa – bloombuxin lisäksi siis.

Baari auki urbaanissa puumajassa
Urbaanin puumajan virvokkeet
Lepopaikka

Kerrassaan mielettömän kokonaisuuden oli rakentanut myös Kukkakauppa Bronco oman myyntiosastonsa kylkeen, nimekseen tuo korkeuksiin kohoava kokonaisuus oli saanut Urbaani puumaja. Oli baaria ja virvokkeita, sitruspuita ja hortensiapalloja, lepopaikka vihreän syleilyssä ja riippumatto aurinkovarjoineen niin korkealla että sen juuri pystyi näkemään. Aivan uskomaton visuaalinen kokemus!

Sohvila-blogin parveke
Villa Puomi -blogin parveke

Puumajan kanssa samassa hallissa oli toinenkin kiinnostava ns. sisustuskohde: messujen bloggaajayhteistyönä toteutetut parvekesomistukset, joista kuvissa ovat Sohvilan ja Villa Puomin versiot. Meillä ei enää parvekejutut ole ajankohtaisia, mutta inspiraatiota voi toki hyödyntää myös vaikkapa terassilla. Nuo somistuksissa käytetyt Kekkilän mustat kalusteuutuudet pitää ehdottomasti tsekata tarkemmin läpi, jospa niistä vaikka löytyisi meillekin jotain sopivaa.

Ei muuta kuin ylös, ulos ja pihalle siis!

5.4.2018
22:47

Muistiinpanoja raksamessuilta

Alkuvuosi meni niin haipakkaa, että unohdin tyystin kirjoittaa muistiin Rakenna & Sisusta -messuilta mukaan tarttuneet ajatukset ja ideat. Olkoot sen aika siis nyt! Huomenna tulee muuten täyteen tasan kolme kuukautta omakotitaloasumista – tavallaan jo, tavallaan vasta. Tuntuu yhtä aikaa siltä kuin olisimme muuttaneet tänne hetki sitten ja siltä kuin olisimme asuneet täällä aina. Huonekalut ja muut romppeet ovat hiljalleen löytäneet paikkansa ja ihan kivasti täällä viihtyy, vaikka edelleen koen talon nykyisen ulkomuodon olevan jotenkin ei meitä. Ja vaikka haluaisin rempata kaiken heti ja nyt, tiedän että parempi vain pureskella asiat kunnolla, jottei jälkikäteen harmita hätiköidysti tehdyt ratkaisut.

Flör
Flör

Eniten tällä hetkellä odotan kevään saapumista ja lumien sulamista. Toki pihaa voi fiilistellä lumikasojen kanssakin, mutta mieluummin tekisin sen ilman niitä. Jännittää ihan minkälainen pihamaamme on keväällä ja kesällä! Ekaa kertaa kävimme näytössä joskus syksyllä, kun kuopus oli jo syntynyt, joten emme edes tiedä millaista täällä on kesäaikaan. Myös sisätilojen vihersisustaminen kiinnostaa, kun vihdoinkin on sitä tilaa jos jonkinmoiselle turnipsille. Raksamessuilla Flörin osasto oli visuaalisesti mieleeni: vihreän parina mustaa, puuta sekä maanläheisiä sävyjä. Jotain tällaista ajatusta voisi pihallekin miettiä, toki riippuen vähän saadaanko ulkotilojen sekavaa sävymaailmaa muokattua vielä tulevana kesänä mihinkään.

Bloggaajat tapetilla / lastenhuone
Bloggaajat tapetilla / eteisaula

Messuilla odotin erityisesti näkeväni Bloggaajat tapetilla -kokonaisuuden. Kiva setti se olikin, vaikken noin ylipäänsä ole tapettien ylin ystävä. Näissä “blogitalon” huoneissa keskityin tapetteja enemmän yksityiskohtiin ja ideoihin, joita mahdollisesti voisin hyödyntää omassa kodissa. Kuvaparin ylempi on lastenhuone Voikukkapelto-blogin tyyliin ja alempi Villa Puomi -blogin suunnittelema eteisaula. Kannattaa toki kurkata myös muut huoneet eli makuuhuone ja olohuone suunnittelijoidensa blogeista.

Sisustuksen trendikartta 2018 / Down pipeSisustuksen trendikartta 2018 / French grey
Sisustuksen trendikartta 2018 / Down pipe
Sisustuksen trendikartta 2018 / Red earthSisustuksen trendikartta 2018 / Hague blue

Blogitalon lähistöllä oli toinenkin varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, nimittäin Sisustuksen Trendikartta 2018. Trendikuutiot oli sijoitettu kätevästi kahvila-alueen laidoille, joten niitä oli helppo lähestyä. Itselläni kiinnostus heräsi eniten Farrow & Ballin maaleja kohtaan, tosin ne tuntuvat pompsahtelevan silmille nyt muuallakin. Tarkemman tutkimisen arvoisia joka tapauksessa, kun suunnitelmissa on sutia väriä ainakin johonkin seinään. Kodin vihreisiin liittyen iskin silmäni mustiin amppeleihin, ihanat! Vähän aloin myös haaveilla jostakin BEdesignin hyllystä sekä kauniisti ikääntyneestä kampauspöydästä… Niin ja isokokoisista viherkasveista, tottakai.

Simppeli hylly

Pakko myöntää, että olen ehkä hieman kyllästynyt kaikkiin niihin perushyllyihin, joita tulee vastaan ihan joka paikassa: Stringit, Ikeat, Ellokset (ja juu, näpyttelen tätä tekstiä String Systemini äärellä). OP-Kiinteistökeskuksen osastolla oli simppeli kiva pikkuhylly, josta tosin kukaan ei osannut kertoa mitään sen enempää. Harmi.

Keittiöideaa: musta + betoni
Keittiöideaa: musta + vaneri
Keittiöideaa: industrial
Keittiöideaa: valkoinen + mustat seinävalaisimet

Keittiö, tuo murheenkryynini. Mieleni työstää edelleen uutta unelmakeittiötä ja mahdollisesti toteuttamisen arvoisia ideoita on löytynyt pala sieltä, pala tuolta. Mustat kaapistot iskevät edelleen kuten asuntomessuillakin, mutta mahtaako se olla vain kun ne sattuvat tällä hetkellä olemaan trendikkäitä..? Taidan sittenkin olla trendien perässä juoksija, oh my. Ekan keittiön muistan, se on Kvikin – osastolla nimittäin sattui olemaan esittelijänä sama mahtava keittiösuunnittelija, jonka kanssa kokosimme edellisen kotimme ihanan keittiön. Suosikkini messuilla oli tokan kuvan keittiö, mutta en kuollaksenikaan muista minkä valmistajan se oli! Jotkut viiluovet nuo muistaakseni olivat ja kaappien alareunassa oleva valaistus oli todella nätisti toteutettu + taustan OSB-levy, ah. Voihan äitiaivot… Kahden alimman kuvan industrial-henki viehättää kovasti, taitaisi vaan olla hivenen hankala tyyli yhdistää meidän tavallisen tylsään taloomme.

Hittijuttu

Viimeiseksi vielä 3-vuotiaan mielestä messujen parasta antia: isot työkoneet, joihin pääsi kyytiin. Siinähän itse asiassa kävi niin, että yhtäkkiä tytär oli hävinnyt näköpiiristä ja meinasi melkein äidille iskeä paniikki, kunnes joku ystävällinen ohikulkija huikkasi että yksi pieni tyttö ainakin istuu tuolla koneen penkissä. Eipä hän kovin kauas ollut kadonnut, kunhan oli ollut niin innoissaan vihreistä härveleistä. :D Huomenna onkin sopivasti taas messupäivä, pihaa ja puutarhaa tällä kertaa.

Ps. Muistin just, että olinhan mä Habitaressakin syksyllä – enkä muuten ole mitään kirjoittanut blogiin… Eh heh.

3.1.2018
23:43

Kahden äiti

Tässä on nyt reilu kolme kuukautta eletty nelihenkisenä perheenä ja voin todeta, että yllättävän hyvin on mennyt. Voisi ehkä jopa sanoa todella hyvin siihen nähden, että olemme nämä kuukaudet asuneet 40 neliön kaksiossa, ilman kunnon parveketta, neljännessä kerroksessa hissin ollessa kokoa minimaalinen. Kohta toki arki muuttuu ihan toiseksi muuttaessamme omakotitaloon ja pois kaupungista, mutta tähän asti elo kahden lapsen kanssa on sujunut kaikin puolin mukavasti.

Vauvan käsittely on luonnollisesti ollut helpompaa kuin ekalla kerralla, tietysti kun en esikoisen aikaan ollut niin pienten vauvojen kanssa ollut paljoakaan tekemisissä. Itse asiassa toisen lapsen kohdalla olen havahtunut välillä siihen, että häntä käsittelee varsin huolettomasti ja sitten vasta muistaa, että niin eihän se vauva olekaan kovin iso vielä! Paljon varmasti vaikuttaa myös esikoiseen verrattuna paljon jäntevämpi vauva, jota ei ole tarvinnut käsitellä niin yltiövarovaisesti edes alussa. Mähän nyyhkin varmaan jo ekan kuukauden jälkeen mihin mun pikkuvauva oikein katosi, heh.

Imetyksen suhteen on tavallaan ollut helpompaa, lähinnä siltä osin että nyt mulla oli heti alkuun paljon enemmän tietoa asioista. Kaikki se tietotaito ei silti poistanut imetyksen mukanaan tuomia kipuja enkä edelleenkään tiedä, onko meidän molemmilla lapsilla ollut alkuun jotenkin tosi huono imuote vai olenko mä vaan liian herkkis, kun kummallakin kerralla ekat kolme kuukautta on ollut enemmän tai vähemmän kivuliasta. Yleensä enemmän. Ja just kun noin 10 viikon hampaat irvessä imettämisen jälkeen kivut näyttivät jääneen taakse niin zädääm: kuopus päätti pykätä ekat hampaansa läpi. Kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tähänastiseen imetystaipaleeseemme ja erittäin onnellinen siitä, että se on toisellakin kerralla onnistunut eikä ole ollut tarvetta lähteä pullorumbaan.

Sisarukset

Se on hassua miten synnytyksen jälkeen kun vanhemman lapsen näkee ensimmäisen kerran, on hän yhtäkkiä kasvanut ai-van valtavasti. Siis ihan kuin olisi täysin eri lapsi! Kun sitten elo tuoreen pikkusisaruksen kanssa ottaa ensihaparointejaan, tahtoo välillä vähän unohtaa, että se alle 3-vuotias esikoinenkin on oikeasti vielä aika pieni. Ja vaikka hän useimmiten osaa hienosti pukea itse tai mennä reippaasti jumppaan, tulee taatusti tilanteita jolloin asiat eivät sujukaan yhtä sutjakkaasti – ja toisinaan ihan vain siksi, että isosiskokin tahtoo huomiota.

Esikoinen ei missään vaiheessa ole ollut mustasukkainen vauvasta, vaan on alusta asti ollut hellä ja ystävällinen pikkuveljeä kohtaan. Sen sijaan meitä vanhempia kohtaan tytön käytös oli ensimmäiset viikot aika hirveää… Kaikki kehoitukset/pyynnöt/käskyt menivät kuuroille korville ja koko ajan piti kiukutella jostain, välillä tempaista jotkut älyttömät kilaritkin ihan jostain pikkuasiasta. Vaikka käytös on sinänsä hyvin ymmärrettävää – neuvolassa terkkari vertasi tilannetta siihen, että puoliso toisi yhtäkkiä kotiin toisen kumppanin – niin kyllä muutaman päivän jälkeen alkoi epäilyttää, millaiseksi elämä oikein menisi, jos sama meininki jatkuu pitkään. Onneksi loputtomalta tuntuva kiukkuaminen rauhoittui muutamassa viikossa normaalin uhmakäytöksen tasolle, joten meidän vanhempienkin riekaloituvat hermot saavat välillä vähän lepoa.

Syksyä helpotti paljon se, että esikoinen jatkoi tutussa päiväkodissa osa-aikaisesti. Tyttö sai välillä päiviinsä kiinnostavaa ja monipuolista aktiviteettia, jollaista mun olisi käytännössä mahdoton järjestää kotona vauva tissillä/kantorepussa. Koen myös reiluksi pikkusisarusta kohtaan sen, että toisinaan hänellä on oikeus olla ainoa huomion vaatija eikä aina tarvitse odottaa samalla tavalla kuin silloin, kun esikoinen on siinä ja mulla on hänen kanssa jotain kesken. Muuton jälkeiset kuviot ovat vielä auki eikä esikoiselle ole mitään päiväkoti- tai kerhopaikkaa, mutta eiköhän kaikki järjesty ajallaan. Joka tapauksessa uskon elämän omakotitalossa maalla olevan sen verran erilaista verrattuna kaupunkieloon kerrostalossa, ettei välttämättä ole pahaksi vaikkei mitään vielä nyt kevääksi saataisi.

Tuplarattaat

Kotoa lähteminen on aikamoinen rumba, kun pitää saada hoidettua niin vauva kuin esikoinenkin lähtökuntoon – ja toki myös itsensä siinä sivussa. Esikoinen osaa kyllä pukea haalarin itse ym., mutta kotona asia tuntuu olevan jotenkin paljon vaikeampaa kuin vaikka tarhassa. Ja kun kerran tuollaisesta tahtoikäisestä on kyse, joskus harvoin homma menee oikein nätisti putkeen, mutta useimmiten pitää auttaa aivan kaikessa. Tavallista on sekin, että eteiseen päästyä lapsi yhtäkkiä singahtaakin haalarin äärestä sohvalle ja nauraa kiljahtelee mennessään… On muuten ihan muutaman kerran tullut käytettyä tuota pyhää kolminaisuutta uhkailu-lahjonta-kiristys.

Liikkuminen vauvan ja taaperon kanssa sen sijaan ei ole ollut mikään ongelma. Meillä on tupliksi muuntuvat Bugaboo Donkey -rattaat, joskin tuo tuplaominaisuus on ollut käytössä paljon vähemmän mitä etukäteen kuvittelin. Bugaboon oma seisomalauta penkillä taas olikin huippuhankinta! Hyvin usein jos tyttö saa itse päättää laudalle vai rattaisiin, vastaus on epäröimättä laudalle. Busseissa matkaaminen on kyllä ollut kätevää kapeammilla vaunuilla ja lisäksi kotitalon hissi on niin pieni, että Donkeyt pitää joka tapauksessa olla monona. Niin ja kellarin ovi on vielä sitäkin kapeampi, eli tuplakäytössä on ensin rullattava rattaat monona ulos ovesta ja vasta pihalla leventää tupliksi. Aikamoista säätämistä siis, mutta mitkään muut vierekkäiset tuplat eivät olisi tuosta ovesta edes mahtuneet ja peräkkäisissä taas olisi hyvin todennäköisesti tullut pituuden puolesta hissin syvyys vastaan. Ei nuo Aasit mikään huono hankinta olleet, ovat pelastaneet mut mm. kun esikoinen oli kipeä eikä jaksanut kävellä edes ulos ja lääkäriin oli päästävä (miehen ollessa töissä, luonnollisesti). Ei muuta kuin rattaat likka kyydissä hissiin ja itse siihen viereen niin, että pidin vauvaa kopassa rattaiden yläpuolella. Kellarissa koppa hetkeksi lattialle, rattaat pihalle, koppa sen jälkeen myös ulos, levennys tupliksi ja vauva kopassaan kyytiin. Huhheijaa mutta lekuriin selvittiin!

Se mun on myönnettävä, että varsinaisia vaunulenkkejä olen tehnyt todella vähän. Olisinkohan jopa kerran lähtenyt iltasella kävelemään vauvan kanssa ihan huvikseni, muuten vaunuilla liikkuminen on ollut siirtymistä paikasta A paikkaan B tai kaupassa/postissa käymistä. Osittain lenkkeilylaiskuus johtuu varmastikin siitä veivaamisen määrästä, että ylipäänsä selviytyy pihalle asti, joten on mielenkiintoista nähdä innostunko enemmän tekemään vaunulenkkejä sitten jatkossa, kun ulos pääsee vain oven avaamalla.

Eilisen kantojuhta, kyllä Aasit jaksaa! 💪🏻 #bugaboo #bugaboodonkey #bugaboodonkeymono #bugaboodonkeydiesel #bugaboocomfortwheeledboard #stroller #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #babyplushoorn #shopping #kids #mydaughter #gugguukidsfashion #molokids #latergram

Autolla matkustaminen on muuttunut tietysti myös, ihan jo siinä että auto on nykyään farmarimallia. Esikoinen ei onneksi ole kovin sinkoilevaa sorttia, niin autoon pakkautuminen on yleisesti ottaen sujunut ilman suurempia kommelluksia. Ylipäänsä helpottaa paljon, että kaupungissakin voimme kävellä sisältä autolle ilman että tyttöä tarvitsee välttämättä edes pitää kädestä, vaan hän osaa kulkea nätisti vierellä ja pitää tarvittaessa kaukalosta/rattaista kiinni. Tilaa viidennelle kyytiläiselle ei autossa oikein enää ole, sillä esikoisen istuin sekä vauvan kaukalo telakoineen vievät Civicin takapenkillä sen verran reilusti tilaa, että kovin herkästi ei sinne väliin lähde ketään tunkemaan (eikä taitaisi kukaan edes tuolla turvalaitekombolla väliin mahtua).

Nukkuminen ei ole esikoisen kanssa ollut koskaan mikään helppo nakki, joten toisella kerralla osasi jo varautua, ettei meille tule vauvaa joka nukkuu parin kuukauden iässä täysiä öitä jne. Eikä poika sellaisia siis nuku vieläkään, vaikka vauvaryhmässä monien syyskuiset vetelevät öisin unta palloon 8 h tai jopa enemmän. Yhden (!) kerran kuopus on tähän mennessä nukkunut 6 h putkeen, muuten on menty pääasiassa max. 3-4 h unipätkillä. Ja sehän toki on sanomattakin selvää, että silloin harvoin kun vauva oikeasti nukkuu pidemmän pätkän, niin eiköhän esikoinen ole joko kipeänä tai sitten näkee painajaisia tms. ja herää itkien useamman kertaa. :D Alkuun öiden katkonaisuus oli todella raskasta ja olen vahvasti sitä mieltä, ettei toisen lapsen kohdalla tule enää sellaista hormonipiikkiä, jonka avulla jaksaa viikkotolkulla ihan minimaalisilla unilla. Kuitenkin nyt 3 kk jälkeen väsymys on taas ollut vähäisempää, vaikken edelleenkään nuku kovin pitkiä pätkiä – en sitten tiedä onko katkonaisuuteen ehkä jotenkin tottunut.

Puuhääpäivä
Joulun alla vietimme puuhääpäivää (aiemmat hääpäiväkuvat: keramiikka, nahka, pumpuli, paperi + vihkimispäivä).

Se mikä kahden pienen lapsen kanssa on tuntunut rankalta on se tunne, että koko ajan joku odottaa multa jotain – ja jos ei lapset niin vähintäänkin kissa. Kun vauva nukahtaa, tahtoo esikoinen sitä tai tätä tai tuota. Illalla kun vihdoin molemmat lapset ehkä jopa nukkuvat ja saan hetken huokaistua, niin eiköhän Barbi ole salamana pyörimässä ympärillä. Useimmiten ei haittaa, vaikka kissa parkkeeraa itsensä mun syliin sekunnissa laskettuani hanurini tuoliin, mutta varsinkin niinä päivinä kun lapset ovat tarvinneet jotenkin erikoisen paljon syliä ja huomiota, tulee illalla fiilis että enkö mä hemmetti saisi edes hetken olla ihan vain itsekseni… Onneksi Barbsulle kelpaa monesti miehenkin syli, jos mulla on päivän läheisyyskiintiö niin sanotusti täynnä.

Oma aika on luonnollisesti ollut hivenen kortilla sitten vauvan syntymän, mikä yleensä näkyy siinä etten illalla malta mennä nukkumaan vaan valvon aivan liian pitkään (ja niin tekee mieskin). Ekoina viikkoina oli ihanaa, kun sai molemmat lapset nukkumaan päivällä samaan aikaan ja ehti hetkeksi istahtaa ihan rauhassa teekupposen kera, mutta sitten tuli se kauhulla odottamani hetki, kun esikoinen päätti lopettaa päiväunien nukkumisen kotona. Nyt hän tosin menee sentään vähän aikaisemmin nukkumaan illalla, joten hyvällä tuurilla illan oma aika voi alkaa jo yhdeksän jälkeen. Sen olen huomannut, että kummallekin meistä vanhemmista sellainen oma rauhoittuminen on edelleen tosi tärkeää ja ilman sitä pinna kiristyy turhan helposti.

Ehkä suurin kysymysmerkki ennen kuopuksen syntymää oli se, miten muka osaisi rakastaa jotakuta toista yhtä paljon kuin esikoista. Yllätyksekseni rakkauden määrä kuopusta kohtaan on ollut ihan valtava eikä silti mitenkään ole esikoiselta pois, päinvastoin rakkaus häneenkin on tietyllä tavalla syventynyt. Olen monta kertaa huokaillut miten mieletöntä on, että olemme saaneet kaksi lasta – ja mikä hulluinta, en haluaisi ajatella tämän syyskuisen olevan viimeinen vauvani. Mutta aika näyttäköön onko perheemme tässä vai ei, nyt on hyvä näin. ♥

16.10.2017
23:22

Ensimmäiset viikot

Mahtaako olla niin, että toisen lapsen kanssa aika kiitää vielä nopeammin kuin ensimmäisen..? Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu, meidän kuopus nimittäin on muutaman päivän päästä jo kuukauden ikäinen! Pieni avuton nyytti alkaa olla muisto vain ja tilalle on tullut ponteva poika, joka ei yhtäkkiä enää pelkästään nuku, syö, kakkaa ja itke. Vaikka onhan tuo tottakai ihan vasta-alkaja tässä maailmassa vielä, mutta tästä se lähtee rullaamaan ja joka päivä tulee uusia juttuja ihmeteltäväksi. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka haluaisivat elää uudestaan ja uudestaan nuo maagiset ensihetket vastasyntyneen kanssa – onhan se aivan hullun ihanaa aikaa, vaikkei pienestä ihmisestä voi vielä yhtään sanoa tai tietää millainen tyyppi hän on.

Ihmeellinen maailma

Ensimmäiset viikot nelihenkisenä perheenä ovat menneet pääasiassa uutta arkea opetellessa. Nopeasti vauva-arkeen on taas tottunut eikä kestänyt montaa päivää, kun jo tuntui siltä, että poika on kuulunut perheeseemme aina. Esikoinen on ottanut pikkuveljen vastaan suurella rakkaudella, edes vauvan itku ei ole este sille etteikö isosisko tahtoisi ottaa syliin. ♥ Ihan ne ensimmäiset pari viikkoa tyttö oli meitä vanhempia kohtaan jokseenkin hankala, mutta nyt jo voi huomata että tilanne on selvästi rauhoittunut. Normaaleja vajaa kolmevuotiaan kiukkukohtauksia tottakai tulee aika ajoin eteen, mutta neuvottelemalla (tai viimeistään hieman ääntä korottamalla) niistä useimmiten selvitään. Taapero joutuu luonnollisesti välillä odottamaan vuoroaan, vaan niin joutuu vauvakin, kun ei kukaan kerta kaikkiaan pysty venymään kahteen paikkaan yhtä aikaa.

Ehkä eniten käy sääliksi kissa, joka iltaisin ihan selvästi odottaa lasten nukahtamista, jotta pääsee valtaamaan jomman kumman meidän sylin, kun päivisin emme oikein ehdi antaa sille huomiota. Ja joinakin iltoina käy niin, että meidänkin on pakko hipsiä ajoissa pehkuihin, että jaksaa taas paremmin seuraavana päivänä. Hienosti silti Barbikin on uuteen tilanteeseen sopeutunut eikä hätkähdä about mistään, välillä ehkä käy ohimennen vähän nuuhkaisemassa vauvaa.

Pienet varpaat

Niin ne yöt, varsin katkonaisiahan ne ovat olleet. Erityisesti mulle, koska imetän ja koska miehen pitää kuitenkin olla arkisin skarppina töissä. Mies piti viikon isyyslomaa vauvan syntymää seuraavalla viikolla ja se oli kyllä luksusta. Sen perään olikin heti pläjähdys arkeen iltavuoroviikon merkeissä eli mä olen illat keskenäni muksujen kanssa ja hoidan kaikki iltapuuhat yms. Yllättävän hyvin nekin ovat sujuneet, tänään esimerkiksi jälkikasvu oli kumpikin unessa ennen kymmentä! Se on meidän mittapuulla aikaisin, iltavirkkuja (ja aamutorkkuja) kun olemme koko perhe.

Sen olen huomannut, että näin toisen lapsen kohdalla ei enää ole sitä alun hormoniryöppyä, jonka voimalla jaksaa porskuttaa muutaman tunnin yöunilla ties miten pitkään – nyt olin parissa viikossa jo aivan zombi enkä suunnilleen muistanut omaa nimeäni. Onneksi helpottaa ihan jo se, jos yhtenä aamuna saa nukkua vähän pidempään. Tosin muutamana peräkkäisenä yönä kun valvoo 1,5-2 h siinä aamuneljän aikaan koittaen tehdä kaikki temput vauvan nukuttamiseksi, niin vähän sitä miettii oliko nyt ihan pakko taas tähänkin touhuun lähteä… Ja sitten kun katsoo maitopartaista silmät kiinni maiskuttavaa vauvaa, ei voi kuin huokailla miten parasta on kun talossa on vauva.

Pipopää

Nämä postauksen kuvat ovat Varpu-kollega Annukan ottamia, kun poika oli vajaa kaksiviikkoinen. Sairaala-aika jäi meillä niin lyhyeksi etten ehtinyt edes nähdä olisiko siellä joku tarjonnut vastasyntyneiden kuvauspalvelua, joten kiva että meillä on nyt tällaiset kuvat muistona. Oli jännä nähdä miten joku muu näkee mun lapsen, kun kuitenkin omaa lasta kuvaa aina tietyllä tyylillä – ja oli se tosiaan aika erilaista. Esikoisesta yritin silloin itse ottaa newborn-kuvia, mutta se oli varsin toivotonta, kun olin niin kovin kokematon vastasyntyneiden vauvojen kanssa. Tällä kertaa olenkin kuvannut kuopusta ihan eri tavalla kuin esikoista, toki myös valoisampi vuodenaika vaikuttanee jonkun verran asiaan. Ehkä mäkin vielä kehityn tällä saralla..? Ainakin pikkuvauvan käsittely on näin toisen lapsen kohdalla täysin erilaista, siihen voisinkin palata myöhemmin omassa postauksessaan.

Vinkkinä muuten: Annukalla on tämän kuun ajan tarjous vastasyntyneiden kuvauksista, kannattaa tsekata mikäli aihe sattuu olemaan ajankohtainen.

Kuvat: Annukka Viitanen Photography

19.9.2017
15:32

Pari asukuvaa elokuulta

Laskettu päivä tuli ja meni, yhtenä kappaleena sinnittelen edelleen. Ekan raskauden perusteella en sinänsä edes uskonut, että bebe syntyisi ennen laskettua, mutta höh kun toinenkin arvuuttelemani päivämäärä ehti jo mennä ohi. Kävin jopa viikonloppuna Habitaressa asti hakemassa vauhtia ja illalla kotiin päästyä vaikutti hetken aika lupaavalta, mutta niin vain supistukset loppuivat kuin seinään. Ensi viikolla viimeistään äitiyspolireissu tiedossa, jos ei loppuviikosta ala tapahtua. Jotenkin vähän masentunut fiilis, vaikkei tässä nyt hirveästi olla vielä ns. yliajalla… Enhän mä edes tiedä osaako mun kroppa käynnistää synnytyksen itse vai vaatiiko tälläkin kertaa avustusta, toki viimeksi käynnistys oli perätilan takia jo rv 40+5. Huoh, on nämä loppuraskauden viikot piiiiiiitkiä.

Ehkäpä koitan nyt lähipäivinä rykiä muutamat rästipostaukset ulos, niin saisi blogiinkin taas vähän eloa ennen vauvakuplaan vaipumista. Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta kuvien käsittely hieman takkuaa ja jotenkin kaikki näyttää omaan silmään semikarsealta. Valokuvaaminen on ihanaa, kuvankäsittely ei niinkään… Tai ehken mä vaan osaa. Noh, joka tapauksessa laitetaan nyt uunista ulos parit loppukesän asukuvat!

Päivän asu 5.8.2017

Edellisessä raskaudessa käytettynä hankittu musta, vähän siistimpi äitiyspusero (H&M mama) on ollut tässä raskauksien välissä kirpparillakin tyrkyllä, mutta onneksi ei mennyt kaupaksi – kaivoin sen loppukesästä kirppiskassin pohjalta ja käyttökertoja on tullut yllättävänkin monta. Papun pellavahameeseen yhdistettynä olen edustanut ainakin niin vanhan työkaverin 40-vuotispirskeissä (josta yllä oleva kuva on) kuin mummini 80-vuotislounaalla. Clarksin mustat nahkasandaalit ostin kesäaleista ja ne ovat todella tulleet tarpeeseen varsinkin muuton jälkeen, kun jalat ovat olleet niin turvoksissa että muista kengistä voi vain haaveilla. Itse asiassa vetelen edelleen näillä vähän syksyisimmilläkin keleillä ko. sandaalit jalassa, ilman sukkia… Eikä jalat edes palele, kumma kyllä, vaikka normaalisti olen aika vilukissa. Korujen käytön suhteen olen viime aikoina ollut aika laiska, juhliin sentään laittanut jopa kaulakorun. Näillä nelikymppisillä korvissa oli Raumalta ostetut kamerakorvikset ja kaulassa Fashionologyn hopeinen &-merkki.

Päivän asu 9.8.2017

Lämpimän elokuisen illan perussimppeli raskausasu: Noshin joutsenpaita ja Mamaliciouksen maksihame, jalassa toki ne samat Clarksin sandaalit. Korviin vähän väriä työkaverilta lahjaksi saaduilla Unique Design by Maria -korviksilla, musta rannekello Our Theory Of. Olen muuten vihdoin saanut aikaiseksi käydä kampaajalla! Näyttää jo niin oudolta kuvan hiustyyli, kun nyt malli on selvästi kevyempi. Tosin turvonneen nassun kanssa vähän lyhyempi tukka ei ehkä ole aivan edukseen, joten kuvamateriaalia ei toistaiseksi ole näyttää.

Samaan kuvaan tuli kivasti ikuistettua pitkästä aikaa myös tyttären asu, ananasmekko Mini Rodini ja sandaalit Bundgaard. Tuo mekko tuli vaihtokaupassa Fb-kirppiksellä ja vaikken printistä aiemmin ihmeemmin välittänyt, olen aika tykästynyt siihen nyt mekon myötä. Saa nähdä miten kolttu istuu ensi keväänä, tunikana varmasti leggareiden kanssa jos ei muuten. Myös jälkikasvun lettiä on hivenen siistitty kampaajalla, ettei näyttäisi auki niin hapsottavalta. Olen ihan yllättynyt miten hyvin mini antaa laittaa hiukset nykyään kiinni, joskus jopa oikein pyytää sitä. Kovin liukas hiuslaatu pimulla on (kuten äidilläänkin) ja esim. letittäminen on hankalaa, kun hiukset eivät vain tahdo pysyä paikoillaan.

Viikate – Katkerimmat 2011-2017 [2017]

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up