AvainsanaEsikoinen

Mulla pärähti mittariin tällä viikolla jälleen yksi vuosi lisää ja juhlistin sitä työpäivän jälkeen visiitillä Raision alppiruusupuistoon lapsen kanssa, kun miehelläkin sattui olemaan iltavuoroviikko. Selviydyimme paikalle vasta kuuden jäljissä illalla, mutta puistossa kävi kova kuhina ja ihastelevia kommentteja kuului joka puolelta. Ihanan lämmin kesäilta varmasti vaikutti asiaan, ei tarvittu viime vuoden tapaan pitkiä hihoja tai lahkeita eikä todellakaan tuulitakkia kuten kaksi vuotta sitten.

Kukkien määrä oli tänä vuonna jotain aivan uskomatonta! Meni heittämällä kärkeen vuosien varrella kokemieni alppiruusukukintojen sarjassa. Joissain puskissa oli vielä jopa nuppuja ja joissain hieman terälehtiä jo varissut maahan, mutta pääpiirteittäin jokainen puska laittoi parastaan ja kukkameri oli vastassa mihin tahansa katseensa käänsi. Oli pakko ottaa vähän videotakin muistoksi, kun ei sitä määrää oikein pystynyt pysähtyneeseen kuvaan tallentamaan. Myös sisko pyörähti pikaisesti paikalla mukanaan ylläriterkkuja äiskältä sekä tädiltämme: raparperipiirakkaa ja teetä. Istahdimme siis hetkeksi penkille evästämään, oli varsin mukava siinä kukkien keskellä hörppiä teetä termarista ilta-auringon paistaessa puistoon.

Jälkikasvu oli ehkä eniten innoissaan edes takaisin juoksentelusta sekä muurahaisten ihmettelystä. Aidon ilahtunut hihkaisu voikukkia! kirvoitti hörähdyksen niin äidiltä kuin vieressä olijoiltakin – mitäs alppiruusuista, kun vieressä on pari voikukkaa. ;) Mini koki myös pienoisia kauhun hetkiä koppakuoriaisen laskeutuessa käsivarrelle, se huuto raikui varmasti koko puistossa… Olen itse yrittänyt olla reagoimatta mihinkään öttiäisiin sen kummemmin, mutta jostain likka on oppinut olemaan aivan hysteerinen ötököiden suhteen. Muurahaiset ja kärpäset sentään ovat jo suht siedettäviä yleensä.

Lippis – Vimma, arskat – Babiators, mekko – Mini Rodini, sandaalit – Bundgaard.

Käynnistämme ei ole montaa päivää, joten ehdottomasti suunta Raisioon, jos et ole vielä käynyt puistossa tänä kesänä. Kukkaloisto on ollut parhaimmillaan varmasti nyt viikonloppuna, mutta luulisi ensi viikollakin riittävän vielä ihasteltavaa. Kipin kapin siis Kirkkoväärtinkujalle!

Kent – Tigerdrottningen [2014]

Puoli vuotta vierähti tavallaan nopeasti ja toisaalta taas siinä ehti tapahtua niin paljon kaikenlaista, että aivan kuin välissä olisi kuukausia enemmänkin kuin kuusi. Päiväkodin aloitus tuntui kasvattavan niin esikoista kuin meitä vanhempia hurjan askeleen eteenpäin ja nyt kun arki on saatu kaikin puolin rullaamaan, tuntuu yhtäkkiä kuin meillä olisi isokin lapsi. Vaikka joo pienihän tuo toki edelleen on, varsinkin näin sairasteluaikaan. ♥ Viime heinäkuussa meillä oli piiperö, joka lähes hukkui 86-kokoiseen frillamekkoon, ja nyt tuosta mekosta roikkuu kaapissa jo koon 98 versio eikä se ole yhtään liian iso. :) Jännittävä nähdä mitä kaikkea seuraava puolivuotiskausi tuo tullessaan!

Tytär 2 v.

• On yleisesti ottaen reipas ja tomera, toisinaan toki myös vallaton ja kujeileva. Pahin uhma on selvästi vasta edessä, vaikka pientä esimakua siitä ollaan jo saatu… Tällä hetkellä kuitenkin ihana on erinomainen sana kuvaamaan tätä neuvokasta ja kekseliäistä pikkuneitiämme; pääpiirteittäin hän on aurinkoinen, hyväkäytöksinen ja useimmiten suht tottelevainenkin.
• Vieraissa paikoissa tai uusien ihmisten suhteen edelleen hieman hitaasti lämpeävä. Hetken katseltuaan ympärilleen uskaltautuu kuitenkin mukaan muiden menoon, ja joskus kotiinlähtö onkin sitten itkun paikka.
• Aloitti päiväkodissa 1 v 6,5 kk ikäisenä ja parin ensimmäisen viikon kankeuden (ks. edellinen kohta) jälkeen kaikki on sujunut vallan mainiosti. Hoitopäiviä on ollut 16/kk ja perjantaisin meillä on aina hoitovapaapäivä, jolloin nautimme vapaapäivästä ja teemme jotain kivaa.
• Kotona tykkää lukea, piirtää ja leikkiä keittiövälinellään, Legoilla tai Brion junaradalla. Myös palapelit ovat todella pop ja tyyppi on yllättänyt vanhempansa tekemällä vaikeampiakin palapelejä, kun tunnistaa hienosti palojen muodot alustaan nähden.
• Rakkaimmaksi pehmoleluksi on muodostunut kummisedältä ekana nimipäivänä saatu Bukowskin pieni pupu.
• Rakastaa edelleen kotitöitä ja tahtoo aina olla mukana auttamassa, on kyse sitten pyykkien laittamisesta tai siivoamisesta tai mistä tahansa käpistelystä.
• Puistossa suosikkitouhu tuntuu olevan hiekkalaatikolla oleminen, talviaikaan on yritetty kuopsuttaa jäistäkin maata. :D Liukumäestä oppi laskemaan istualteen pian hoidossa aloitettuaan.
• Piirretyt ovat tulleet jäädäkseen arkitouhujen keskelle ja Kaapo on ollut selkeästi se kaikista lempparein. Pikku Kakkostakin katsoo silloin tällöin, mutta harvemmin jaksaa siitä innostua sen enempää.
• Harrastuksiin kuuluu edelleen vanha tuttu naperosirkus, jonka lisäksi käymme välillä myös perhetemppuilussa. Kummastakin neiti tuntuu nauttivan kovasti, erityisesti temppuratapäivinä. Jotkut leikit taas aiheuttavat selvää ihmetystä ja kulmien kohottelua, esim. musiikkikappaleet joiden aikana tehdään pieniä “tehtäviä” (kyykkyyn meno, yhdellä jalalla seisominen jne.).
• Puheen kehitys teki harppauksen heti tarhan aloituksen jälkeen ja uusia sanoja alkoi tulla viikottain. Hassua oli, että hoitopäivien aikana pimu ei oikein puhunut mitään! Lauseita ei edelleenkään puhu, ei edes kaksisanaisia, mutta ymmärtää todella paljon kaikkea mitä hänelle puhuu.
• Sanoo isi ehkä noin tuhat kertaa päivässä, äitiä vain äärimmäisessä hädässä. Äiti on yleensä toi (= kaikki mitä mini ei osaa nimetä) tai uusimpana aasi… Mitä tähänkin nyt sitten voisi todeta. :P
• Isi-vaihe on jatkunut nyt useamman kuukauden, tahtoo kaiken tehdä isän kanssa ja vain isä on pop. Tavallaan siis hyvä, että isä tekee välillä iltavuoroa, jolloin on tyydyttävä äidin kanssa touhuamiseen iltaisin.
• Nukkuu vaihtelevasti; toisinaan hienosti omassa sängyssä koko yön heräämättä ja toisinaan pitää päästä vanhempien sänkyyn. Pinnasängystä luovuttiin 1 v 7 kk kohdalla, kun pirpanan yöllinen pyörimiset ja alas könyämiset sitä vaativat. Nukuttaminen on välillä yhtä taistelua ja kestää jopa 2 h, mutta välillä on kausia jolloin ei aikuisen edes tarvitse kököttää sängyn vieressä.
• Päiväunet nukkuu pääsääntöisesti sekä hoidossa että kotona, siinä puolenpäivän jälkeen ja noin pari tuntia.
• Syömisen suhteen on kaikin puolin nirso. Se mikä uppoaa tänään ja upposi eilen, ei muuten taatusti mene enää huomenna. Ja joku ruoka mikä ei ole koskaan maistunut, katoaa yhtäkkiä lautaselta alta aikayksikön. Karkkia ei edelleenkään saa, jäätelöä tai keksejä ym. makeaa vain satunnaisesti. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät sekä ruis-/maissinaksut ovat herkkua!
• Lusikan ja haarukan käyttö sujuu hyvin, samoin juominen normaalista lasista. On suht siisti syöjä, joskin ruokalappu on silti edelleen käytössä (ja ihan tarpeen).
• Päiväkodin aloitus toi mukanaan säännöllisen sairastamisen: ekan puolen vuoden aikana mini on vetänyt kunnon flunssan lähes kuukausittain ja myös vanhemmat ovat saaneet osansa tartunnoista. Sen kummempia lääkekuureja ei kuitenkaan ole tarvittu ja esim. korvatulehdusten lukumäärä on edelleen nolla. (Kopkop, toivottavasti näin myös jatkuu!)
• Viimeiset poskihampaat puuttuu ylhäältä, mutta eiköhän ne sieltä jossain kohtaa ilmaannu.
• Hiusten määrä on lisääntynyt ja kutreille on ihan mukavasti tullut pituuttakin. Viimeksi mainittu otsafliisu oli pakko siistiä elokuussa kavereiden häiden alla, kun se oli jatkuvasti silmillä. Otsatukkaa on sen jälkeen siistitty pari kertaa, mutta muuten hiukset ovat saaneet kasvaa rauhassa. Typyn hiuslaatu vaikuttaa olevan liukas ja lasimainen kuten äidillään, ponnarit ja saparot kyllä pysyvät mutta lettejä on hivenen haastava tehdä.
• 2-vuotispäivän lähestyessä alkoi kuivaksi harjoitteleminen ja se sujuikin hienosti (erityisesti päiväkodissa), kunnes tuli tammikuun noro ja muut sairastelut. Nyt myös potalla käyminen on toisinaan aikamoisen väännön takana, vaikka tavaraa sinne pottaan hienosti tuleekin.
• Tarpeeksi pieniä pikkuhousuja oli hieman hankala löytää, mutta esim. Lindexin 86/92 koko pysyy sentään ylhäällä. Vaippojen suhteen tuttu linja jatkuu. Käytössä on samat vanhat kestovaipat (tarhassa sivunepilliset, kotona onesizet) ja yöllä + reissussa kertsit, Muumien koon 6 teippivaipat.
• Vaatteissa on käytössä 92, joistain jopa 98. Päänympärys on aika pieni, joten pipoissa menee hyvin vielä 48/50.
• 2-vuotisneuvolassa pituudeksi merkattiin 86,4 cm ja painoksi 12,2 kg. Kymppi meni siis vihdoin rikki ja kieltämättä syksyn aikana ipana alkoikin tuntua hieman painavammalta sylissä. Käyrät näyttävät tasoittuneen aiemmista miinuksista.

Äkkiä se vilahti ohi, esikoisen toinen ikävuosi – viime viikonloppuna jälkikasvumme täytti jo kaksi! Siinä missä ensimmäinen vuosi oli varsin rankka ja vähäuninen, toisesta selvisimme huomattavasti kivuttomammin. Heti kun mini alkoi aika pian ekojen synttäreiden jälkeen nukkua lähes normaalisti, myös me vanhemmat pääsimme tasaamaan kertynyttä univajetta ja näin kaikilla oli mukavampaa. Emme me edelleenkään ole mitään maailman pitkäpinnaisimpia tyyppejä, mutta erityisesti omalla kohdalla olo on helpottanut paljon vuoden takaisesta.

Tässä vuoden aikana elämä ja arki on muuttunut aika tavalla; kesän alussa palasin itse töihin ja kesän lopussa tytär aloitti päiväkodissa. Hoidon aloittaminen on toki tuonut mukanaan sairastelut, mutta niistäkin huolimatta viimeinen puoli vuotta on sujunut ehkä tuhat kertaa paremmin kuin olisin koskaan voinut kuvitella. Iso kiitos siitä kuuluu luonnollisesti päiväkodille ja tytön mahtaville hoitajille, joista on selkeästi tullut myös pirpanalle tärkeitä aikuisia. Tuntuu helpottavalta huomata, että onnistuimme tekemään oikean valinnan hoitopaikan suhteen, vaikka viime keväänä meillä ei ollut asiasta mitään haisua.

Mekko – Mini Rodini, sukkikset – The Brand.

Palaan tarkempiin 2-vuotiskuulumisiin vielä erillisessä postauksessa, kun olemme käyneet neuvolassa, ja nyt vuorossa sen sijaan pientä turinointia viikonlopun juhlista. K-serkku saapui apukäsinensä jo torstai-iltana, mikä oli jälleen iso ja tärkeä apu juhlien järjestelyssä. Viime vuonna juhlimme yhtenä päivänä porrastetusti, tänä vuonna päätin testata miten toimisi kaksipäiväiset kemut. Jonkun verran olin ehtinyt tehdä juttuja alkuviikosta, mutta esim. vuoden aikana otettuja kuvia (polaroid-tyylisiä tällä kertaa) lätkin seinälle siinä vaiheessa kun vieraita jo valui ovesta sisään… Värit ja koristelut pohjautuivat tyttären juhlamekkoon: kissoja, musta-valkoista ja keltaista. Yllättävää kyllä, valkopohjainen mekko selvisi ekasta päivästä täysin moitteetta eikä tarvinnut seuraavana päivänä kuin heittää takaisin päälle.

Kakun halusin tehdä vehnättömänä, maidottomana ja munattomana sekä väreiltään teemaan sopivana. Ajatuksena oli ensin tehdä pari pyöreää kakkua, mutta erinäisistä syistä niistä tulikin kulmikkaita. Hyödynsin ohjeissa pitkälti Kamomillan konditorian täytekakkuopasta; pohjan tein gluteenittoman ohjeen mukaan, vadelmainen täyte oli sekoitus vähän kaikkea ja päällyste peruskreemi tomusokerista ja margariinista keltaiseksi värjättynä. Musta kuorrute oli Pirkka lakritsikastiketta, joka oli sopivan paksua mutta kuitenkin valuvaa ja meni ainesosiensa puolesta kategoriaan. Vegaaninen kakkupohja oli mukava uusi tuttavuus, jota varmasti hyödynnän myöhemminkin! Lakritsikastike + kreemi oli yhdessä turhan makea kombo, jopa mun kaltaiselle sokerihiirelle… Kummallekin päivälle oli yksi 10 hlön ohjeella tehty kakku ja ne riittivät oikein mainiosti, vaikka vieraita taisi kumpanakin päivänä olla 20 ellei enemmänkin.

Viime vuodesta oppineena tarjolla oli suolaista enemmän kuin makeaa, kumpanakin päivänä erilaisia keksejä (mm. itse tehtyä siemennäkkäriä) ja levitteitä + dippejä sekä toisena päivänä cocktailpiirakoita ja toisena vuohenjuusto-luumuomenahillo-paloja. Lisäksi oli vaihteleva setti kasviksia sekä hedelmiä. Keksisysteemit eivät osoittautuneet hitiksi, tai ehkä vaihtoehtoja vain oli liikaa. Piirakat ja siemennäkkäri kyllä tekivät kauppansa, samoin tuoreosasto. Vähän ehkä kuitenkin meni taas kerran överiksi ja ensi vuonna voisin koittaa muistaa tarjoilujen suhteen sellaiset adjektiivit kuin helppo ja yksinkertainen. ;)

Lahjoja tuli iso kasa ja ihanasti muut lapsivieraat olivat auttamassa päivänsankaria niiden avaamisessa. Suurin osa paketeista sisälsi jotain liittyen Brion junarataan, jota oli toivottukin – voin muuten sanoa, että nyt riittää palikoita varsin pitkään rataan! Junakilkkeiden lisäksi neiti sai mm. ison Duplo-alustan, kirjoja, harmaapinkin Plaston traktorin, Brion vihreät nukenrattaat, pienen jakkaran, neonpinkin heijastinliivin sekä parit Niken lenkkarit ensi kesäksi.

Näin jälkikäteen voin todeta, että näin pienelle kahdet juhlat olivat turhan rankat. Eka päivä sujui hyvin, mutta seuraavana oli kyllä havaittavissa turnausväsymystä niin päivänsankarissa kuin vanhemmissakin. Kutsuvieraslistan kutistaminen ei oikein ole vaihtoehto, joten ensi kerralla täytynee joko jakaa juhlat esim. kahdelle eri viikonlopulle tai sitten tempaista jostain tila, johon kaikki mahtuisivat kerralla. Parasta tietysti olisi, jos silloin olisimme viimein päässeet muuttamaan omaan taloon, mutta sitä ei nyt uskalla kuin toivoa.

Jälkimmäiset kekkerit osoittautuivat lopulta hieman epäonnisiksi, sillä lähes kaikki sunnuntaina käyneet sairastuivat vatsatautiin! Sama iski kyllä meihinkin, mutta tuntui ihan hirveältä joka kerta kun uusi sairastapaus tuli tietoon. :/ Tämä viikko on siis mennyt sairastaessa ja vieläkin saa vähän jännätä rantautuuko tauti uudemman kerran, kun varmasti on joku paikka tai esine jäänyt puunaamatta… Synttärisankari itse näyttäisi selvinneen kokonaan ilman tautia, ihan uskomatonta! Ei hän tosin sunnuntaina oikein halunnut mitään syödä, että ehkä se sitten pelasti. Seuraavilta juhlilta toivon ennen kaikkea sitä, ettei leviä mitään tautia!

Joulusta palaudutaan hiljalleen arkeen, tosin meillä tytön kanssa se tarkoittaa tällä viikolla lomailua – päiväkoti on nämä välipäivät kiinni ja mulla oli sopivasti lomapäiviä käyttämättä. Ihan mukava hengähdystauko, jotenkin loppuvuosi oli kaikella tapaa hirveää hässäkkää niin nyt on kiva vaan olla ja ottaa rennosti.

Mitä varsinaisiin joulunpyhiin tulee, menivät ne meillä tänä vuonna perinteiseen tapaan. Aattona kävimme ensin isovanhemmillani joulupuurolla ja sieltä suuntasimme maalle viettämään aattoiltaa vanhempieni ja setäni kanssa. Päivän aikataulu oli venähtänyt jo kotoa lähtiessä, joten loppupäivä meni samaan malliin. Kotikotona järkkäilimme vielä vähän paikkoja, minkä jälkeen piipahdimme viemässä kynttilöitä sukulaisten haudoille ja palattuamme oli aika siirtyä ulkosaunan lämpöön. Sen verran oli kylmä viima, että allas pysyi kiinni; tosin eipä sillä, mä kykenen kastamaan ehkä just ja just polviin asti jääkylmään veteen.

Pääsimme ruokapöydän ääreen jälleen kerran vasta illalla, mutta hyvin mini jaksoi niin syömiset kuin lahjojen avaamiset sen jälkeen. Taitaa tyyppi olla tullut vanhempiinsa, päivän rytmien sekoaminen ei paljoa hetkauta. Kinkkua syömättömänä olin tehnyt pari juttua joulupöytään Chocochilin resepteillä: inkiväärinen linssi-bataattilaatikko oli vähän erilainen mutta mielestäni varsin erinomainen ja porkkanalohi eli porkkala vähintäänkin mielenkiintoinen. Lisäksi marinoin pitkästä aikaa punasipulia ja guacamolen pyöräytin myös nopsaan ennen ruokailua, kun olin kotoa napannut muutaman just sopivan kypsän avokadon mukaan. Jälkiruuaksi kahvin (ja teen) kanssa söimme possukakkua ja tietysti vähän suklaakonvehteja.

Kuusen alla oli pienet lahjakasat eikä edes likan kohdalla mennyt mitenkään överiksi, mikä oli mahtavaa. Tyttö sai jakaa lahjat isin avustuksella ja olikin oikein innokas apuri, lakkinsa pieni tonttu tosin heitti syrjään melkein heti pestin saatuaan… Lahjoihin palaan vielä toisessa postauksessa, mutta otetaan tähän loppuun parit jouluasut.

Jouluaaton iltana tytöllä oli (sen pois viskatun peruspunaisen tonttulakin lisäksi) Gugguun mustikansininen frillamekko sekä Vimman mustavalkoiset lettileggingsit. Oma asuni (josta ei tullut otettua kuvaa) mätsäsi samanlaisten leggareiden osalta, yläosana mulla oli Papun musta tunikamekko sekä tuo sama musta neuletakki.

Oma kuvassa oleva asuni taas on joulupäivältä, kun olimme moikkaamassa miehen sukulaisia. Tunikamekko Nosh, merinoneuletakki COS men, polvipaikkaleggarit Papu. Korvissa lintuhäkit Planet Star, harmaa huivi Syster P, nilkkurit Vagabond. Kuva on jokseenkin muhjua, kun tarkennus jotain oikutteli (eikä kamerakaan ollut oma) mutta ehkä tuosta jotain selvää saa.

Tapaninpäivänä ajelimme jälleen kotikotiin, kun oli vuorossa mun puolen suvun perinteinen joulutapaaminen. Se oli sellaista härdelliä, etten ehtinyt kameraa ottaa edes pois laukusta, mutta ihan perussettiä eli syömistä, kahvittelua ja saunomista. Kolmannen päivän jälkeen olikin jo valmis sanomaan heipat joululle… Paitsi kuusesta en tahdo vielä luopua, sain kerrankin siitä niin kivasti meidän tyylisen että ihaillaan nyt sitten kunnolla.

Lokakuussa 2016…

Jumppis – Gugguu, pipo – Vimma, tossut – Converse.

• vietettiin kulutusjuhlaa parhaimmillaan: Finnish Design Shopin ystävämyynti, Sokoksen 3+1, Hullut päivät, Gugguun pop up Tampereella… Pankkikortti vinkui, mutta järki pysyi suunnilleen päässä.
• FDS:n ystävämyynnissä tytär löysi leikkikaverin (kuva yllä), jonka kanssa kiipeili edestakaisin tuoleissa ja nauraa käkätti samalla. :D Tilanteen kruunasi se hauska yksityiskohta, että kummallakin minityypillä oli Converset jalassa.

Haalari – Molo Kids, tupsupipo – Gugguu.

• tuntui todella syksyltä. Ulkoiluun tarvitsi jo kunnon kamppeet, joka paikka oli täynnä lehtikasoja, välillä oli aamuisin pakkasta.
• kuljin edelleen työmatkat fillarilla, kun kelit sen vielä sallivat. Pääsee vaan niin paljon näppärämmin suhaamaan paikasta toiseen!

• ratasrintamalla riitti säpinää. Ostin kahdet rattaat ja myin kahdet, joten pakkaa tuli sekoitettua ihan kunnolla! Vähän näyttää siltä, ettei tämä tähän jää… :P
• viimeinen päivä meillä oli vain yhdet rattaat jäljellä, määrä siis pysyi loppuviimeksi kuitenkin samana.

Tunika/mekko – Mini Rodini, leggarit – Papu, pingviinitossut – Starchild.

• sairasteltiin taas vaihteeksi, mutta oltiin onneksi välillä myös jumppakunnossa. Alkusyksyn kankeus väistyi eikä enää mennyt tunnin alusta varttia siihen, kun lapsi roikkui takertuneena mun sylissä.
• tein ekaa kertaa töitä etänä. Helpottaa kyllä ihanasti arkea, kun säästää sen ajan mitä normaalisti kuluisi siirtymisiin kodin ja työpaikan välillä.

• oli taas parit synttärikemut, ensin V:n 4-vuotisrääppiäiset ja paria viikkoa myöhemmin serkkutytön 5-vuotiskekkerit.
• muksulla oli valokuvaus päiväkodissa. Ekat tarhakuvat, jännää! Kovasti vaan oli totinen tuo meidän normaalisti hyvin nauravainen tyttö.

• meillä oli äijelin kanssa seurustelun 8-vuotispäivä, jota päätimme kerrankin vähän juhlistaa. Mini pääsi isovanhemmille yökylään, kun itse suuntasimme Tampereen tornihotelliin viettämään rentouttavaa vuorokautta kaksistaan. Oli muuten aikamoisen päheä pytinki tuo Torni!
• samaan reissuun yhdistin vierailun (tai noh, kolme itse asiassa) Gugguun pop upiin, josta lopulta teinkin muutaman mieluisan löydön.
• siirrettiin kelloja ja jälleen kerran sitä mietti, minkä ihmeen takia niin täytyy tehdä.