AvainsanaJänskätys

Silloin blogiristeilyllä viimeisen illan päätteeksi järjestettiin arvonta, jossa palkintona oli mm. Adobe Photshop Elements -ohjelmia sekä Tigin tuotepaketti. Mun arpaonnessa ei yleensä ole kauheasti hurrattavaa, joten yllätyin täysin kun nimeni yhtäkkiä sanottiin. Voitin Levi’s-farkkupaidan, josta sai jopa valita mieleisensä koon, ja eilen hain paketin lähipostista kotiin. Tällaisesta vaatekappaleesta on siis kyse:

Mä en oikein ole lämmennyt farkkupaitatrendille – muistelen vieläkin kauhulla ala-asteen 5. ja 6. luokkaa, jolloin kuljin jatkuvasti jättiteepparissa (mitä suurempi sen parempi!) ja siinä päällä farkku-/flanellipaita. Niiden koosta kertoo hyvin se, että mun kyllästyttyä farkkupaidan otti käyttöönsa äiti, joka kuitenkin on useamman koon mua isompi… On kuulemma vieläkin äipällä kyseinen paita vaatehuoneessaan. Voittamani farkkupaita muistuttaa jossain määrin ala-asteaikaista paitaani, mm. nepparit ovat hyvin samanlaiset, mutta malli ja koko ovat sentään erilaiset. Nähtäväksi jää, päätyykö Leviksen versio mulla käyttöön asti vai onko sillä kenties muunlainen tulevaisuus.

Paketissa oli yllättäen muutakin kuin pelkkä farkkupaita. Punaisella Check-teemalla varustetun henkarin (paitakuvassa), silitysnesteen ja tekstiilisaippuan lisäksi laatikosta löytyi Cat Powerin levy, jonka kansigrafiikka ainakin näyttää houkuttelevalta. Kyseinen artisti ei ole mulle ennestään tuttu, joten mielenkiinnolla odotan hetkeä kun ehdin tutustua nyt hyllystäni löytyvään Jukebox-albumiin.

Tämän postauksen otsikon jälkimmäinen osa viittaa mun elämässä tänään tapahtuvaan muutokseen, silmien laser-leikkaukseen. Runsaan puolen tunnin päästä mun pitäisi olla paikalla (meiltä on siis n. 10 minuutin kävelymatka), ja yhdeltä mun silmät olisi tarkoitus operoida. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että pian voin unohtaa silmälasit vuosiksi! Vähän tässä jo jännittää, mutta eiköhän se ole ihan normaalia.

YleX Tänään

Mun bloggaaminen ei näytä oikein onnistuvan nykyään, johtunee siitä etten vietä aikaa koneella oikeastaan lainkaan. Oma kone on edelleen kotikotona, sillä käytiin eilen vasta tilaamassa nettiyhteys uuteen kämppään. Ihana 100/10 Mbps yhteys pitäisi aueta ensi viikolla, joten lähipäivinä roudaan todennäköisesti koneeni Turkuun.

Pääsin vihdoin tekemään ensimmäisen kunnon työpäivän torstaina, alku meni totutellessa mutta loppupäivä sujui jo ihan mukavasti. Työpäivä hujahti ohi ihan huomaamatta ja taisin unohtaa yhden tauonkin pitää… No, ensi kerralla olen skarpimpi. Seuraavaksi menen töihin maanantaina, ensi viikolla toivottavasti pääsee enemmänkin hommiin.

Tänään lähdetään koko perheen voimin Helsinkiin, jossa Nightwish heittää illalla keikan Hartwall Areenalla. Olen nähnyt Nightwishin livenä viimeksi vähän ennen kuin Tarja Turunen sai monoa yhtyeestä, joten mielenkiinnolla odotan minkälainen on Nightwish Anette Olzonin kera. Yllä oleva kuva tallentui edesmenneeseen Canonin PS G5 -digikameraani Provinssirockissa 2005, jolloin näin Nightwishin ensimmäistä kertaa livenä. Oli muuten aivan mahtava keikka! Toivottavasti tänään on odotettavissa jotain saman suuntaista.

Vajaan kahden viikon loma alkaa lähestyä loppuaan, illalla suuntaan takaisin Säkylään – viimeistä kertaa. Jäljellä on neljä palveluspäivää, sisältäen pääasiassa varusteiden palautuksia ym. kotiuttamisjuttuja. Tuntuu ihan uskomattomalta! Vielä muutama kuukausi sitten tuntui kuin heinäkuun kolmas ei ikinä koittaisi… Ja nyt kuitenkin miettii, että eihän siitä palvelukseen astumisesta ole kulunut vasta kuin hetki?! Vuosi meni loppujen lopuksi aikamoisella vauhdilla.

Tätä viikkoa ja kotiutumista olen odottanut jo kuukausia, kevätpuoli kun oli henkisesti paljon niin P-kautta kuin AUK-aikaakin raskaampaa. Mun mielestä siis, palvelustovereista en osaa sanoa. Kaikesta ärsytyksestä ja pois haluamisesta huolimatta olo on nyt jokseenkin tyhjä. Säkylästä lähteminen ei ole haikeaa, siellä mun kanssa olleiden ihmisten “katoaminen” on. Toivottavasti inttikavereita tulee nähtyä palveluksen jälkeenkin, edes joskus sattumalta jossain. Pakko todeta tässä kohtaa, että Naamakirja on oikeastaan aika hitsin kätevä systeemi.

Seuraavaksi painun suihkuun, sitten vaihdan inttikuteet päälle. Siviilivaatekerta lomakassiin ja olen valmis lähtemään. Mennään kullan kanssa autolla (kulta kun kotiutuu jo huomenna), käydään kummankin kotikotona vielä ennen Säkylään lähtöä.

Yllä mun tämän kesän addiktio: Maraboun kesäsuklaa eli suklaa mansikkahipuilla. Ehkä ainut suklaa, jota voisin syödä levyllisen päivässä. Aivan järjettömän hyvää siis, kannattaa maistaa!

Placebo – Battle For The Sun [2009]

Tänä viikonloppuna olen ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn siviilissä ilman kultaa, tuntuu aika kummalliselta ja jotenkin tyhjältä. Vähän kuin lähtisi ulos ja unohtaisi laittaa kengät jalkaan, jotain olennaista puuttuu. Kullan pitkä loma tosiaan loppui keskiviikkona ja palattuaan armeijan arkeen pojalle osui saman tien kiinniolo – kuten lähes kaikille johtajille, sillä kyseessä on alokkaiden ensi viikon ampumaleiriin liittyvä johtajakurssi. Ensi viikollakin pääsevät lomille jostain syystä vasta lauantaina, onneksi sentään puoliltapäivin jo. Ai niin, silloinhan on ystävänpäivä!

Vaunukurssi vetelee viimeisiään, enää on jäljellä viikko – tutkintojen täyteinen sellainen. Maanantaiaamulla aloitetaan rakenteen kirjallisella kokeella, minkä jälkeen jatketaan rakenteen käytännön kokeeseen sekä ajajan ja johtajan näyttöhin. Ymmärtääkseni jokaista osaa saa yrittää kolmesti, jos ei niillä onnistu jää ajolupa haaveeksi. Pikkasen jo jännittää, miten selviän (ja selviänkö lainkaan) tulevista testeistä, mutta eihän siinä muu auta kuin yrittää parhaansa. Otin lomillekin mukaan kirjallisia materiaaleja, koitan joka päivä kerrata edes jotain.

Kulunut viikko oli pääasiassa viestipaseilla (tutummin VIPA) ajoa aamupäivisin ja iltapäivisin oli rakennekoulutusta XA-203:een liittyen, jota me siis pääasiassa olemme opiskelleet. Mun kohdalla rakennejuttujen (eri järjestelmien öljyjen tarkastaminen, harvemmin tarvittavien hallintalaitteiden käyttö jne.) läpikäyminen käytännössä oli todellakin tarpeen, sillä osa asioista oli jo ehtinyt vähän unohtua. Hups. Toivotaan nyt, että kokeet menevät ensi viikolla kunnialla läpi.

Viime viikolla toivoin viikon lomaa, täsmälleen sitä ei ole tiedossa vaan jotain parempaa: kymmenen päivän loma! Haettiin koko pasikurssi (mun lisäksi kahdeksan tyyppiä) lomaa kurssin päättymisen jälkeen ja läpi meni, joten ensi viikon perjantaina lähdetään koko lössi yli viikoksi nauttimaan elämästä kasarmin porttien ulkopuolella. Nannaa!

Stella – Löytäjä saa pitää [2008]

Syyskuu. Syksyn ensimmäinen päivä. Illat ovat jo selkeästi pimeämpiä ja muutenkin alkaa hiljalleen oikeasti tuntua syksyltä. Kesä 2008 oli täynnä seikkailuja, muistelen niitä kuukausia hyvillä mielin. Nyt on jälleen aika kääntää uusi sivu esiin. Kohta suuntaan askeleeni linja-autoasemalle ja sieltä bussilla edelleen kohti Säkylää. Huomenna alkaa aliupseerikurssi mukanaan uudet haasteet, joita odotan mielenkiinnolla. Ensi viikonloppuna ei päästä lomille, joten tämä blogi hiljenee pariksi viikoksi.

Kaunista syksyä kaikille!