AvainsanaKevät

Uudet kuviot valtaavat työelämäni lisäksi myös tämän blogin: pitkään tekeillä ollut uusi ulkoasu on vihdoin ja viimein valmis! Prosessi oli tavallista pidempi, ja idea ehti muuttua monta kertaa matkan varrella. Tällainen sieltä lopulta syntyi, tällä mennään nyt toistaiseksi – kunnes taas kyllästyn. :) Muutama pikku juttu täytynee fiksata vielä myöhemmin, mutta mitään isoja bugeja ei pitäisi olla. Kommenttiboksiin sopii toki ilmoittaa, mikäli jollain masiinalla blogin lukeminen on turhan vaikeaa.

Siinäpä vielä muistoksi ruutukaappaus edellisestä ulkoasusta, mukavan yksinkertainenhan tuokin oli. Seuraavaksi työjonossa onkin sitten hautajaiskuvien käsittelyä, lisää blogileiskoja ja vähän kaikenlaista muutakin graafista juttua… Mutta nyt unten maille, jotta olisi edes pieni mahdollisuus herätä aamulla virkeänä duuniin. Hyvät yöt!

Törmäsin yhtenä päivänä työjuttujen sekamelskassa kuvaan, jonka nähtyäni en hetkeen pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Mintunvihreät farkut, just sitä täydellistä mintunsävyä! Kuvan versiot ovat Dieselin, hintaa oletettavasti enemmän kuin tuollaisista ns. hetken huuma -farkuista viitsii maksaa. Olisikohan mikään edullisemman hintatason pulju innostunut väristä?

Harvoin innostun mistään kausijutuista, mutta minttufarkuissa olisi ainesta. Todennäköisesti jopa pidempäänkin ystävyyssuhteeseen, rakastanhan mä punaisia farkkujanikin edelleen syvästi. (Ne vaan eivät enää mahdu jalkaan. Toistaiseksi.)

Saattaisi toki hyvinkin olla, että mintunvihreää sovittaessa jalkaan todellisuus iskisi vasten kasvoja eikä väri näyttäisikään yhtään niin hyvältä mun päällä kuin rimppakinttuisilla (no on ne muhun verrattuna sellaisia!) malleilla. Olisi silti mielenkiintoista kokeilla. Paljasta vatsaa en kyllä suostu näyttämään napapaitatyyliin, ne hetket tulevat edelleen kammottavina välähdyksinä mieleen vuosituhannen taitteesta. Kiitos mutta ei mulle kiitos.

(Kuva: denimology.com.)

Juanes – Mi Sangre [2004]

Viikonloppu vetelee viimeisiään, miten ne aina tuntuvatkin hujahtavan ohi niin vauhdilla? Tälle viikonlopulle riitti kyllä säpinää, perjantaina lähdin iltapäivällä kotoa ja tänään tulin alkuillasta takaisin. Tampereen reissu meni oikein mukavasti, koitan ehtiä huomenissa kirjoitella siitä lisää kuvien kera. Nyt väsyttää niin järjettömästi, ettei energia riitä parinsadan kuvan läpikäymiseen ja parhaimpien otosten käsittelyyn. Samaisesta syystä tämä on vähän tällainen heiolenhengissä-päivitys, johon voin sujuvasti tunkea kuvan kirsikkapuun kukista. Yksi parhaimmista asioista keväässä!

Aikataulu antoi pitkästä aikaa myöten kotikotivisiittiin, jossa siis kyseinen kirsikkapuu pääsi kamerani kohteeksi. Eilen illalla reissusta kotiuduttuamme oli pihasauna lämpimänä, oi miten nannaa oli kunnon löylyt moottoripyöräilyn jumiuttamille lihaksille! Talviturkinkin heitin uima-altaaseen, jossa vesi oli hellepäivien seurauksena lämmennyt jo pariinkymmeneen asteeseen. Tänään oli jo selvästi viileämpää ja iltapäivällä alkoi vesisade, toivottavasti pian tulisi taas aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, joista mäkin ehtisin mahdollisesti nauttia. Tämä viikko vain oli jotenkin niin kiireinen, etten ehtinyt paljonkaan nauttia helteistä.

Lopuksi vielä eräs asia, josta mun piti kirjoittaa jo alkuviikolla: kesätukka! Mullahan on viime syksystä asti ollut ruskeat hiukset otsatukalla, nyt viimeisimpänä sävy taittui hieman punaiseen. Otsatukan pois kasvattamisesta päätin jo alkukeväästä, ikävä etuheittoon yksinkertaisesti kasvoi liian suureksi. Myös tumma väri tuntui jotenkin tunkkaiselta – kuten mulle usein keväisin käy – joten jonkinasteinen vaalentaminen oli auttamatta edessä. Kaupan värinpoistoja en päähäni enää suostu laittamaan, vaan turvauduin jälleen kerran vakikampaajani Kristiinan taitoihin. Värinpoiston jälkeen hiuksiini laitettiin kultasävyinen vaalea väri pohjaksi ja lisäksi vaaleampia ohuita raitoja elävöittämään kuontaloa. Pikkasen pelotti nuo raidat ensin, kun mulla ei sellaisia ole koskaan ollut, mutta lopputulos oli erinomainen ja tykkään raitatukastani kovasti.

Pohjaväri on suhteellisen lähellä omaa hiustenväriäni, joten seuraavasta värjäyskerrasta ei toivottavasti tarvitse kantaa huolta pariin-kolmeen kuukauteen. Aurinko vaalentaa väriä jonkun verran, mutta kultasävyn katoamisen ei pitäisi muuttaa päätäni katastrofiksi, hieman ehkä perusvärisemmäksi vain. Kunhan haivenet nyt eivät kesän aikana päätä lähteä vihertämään kuten viime kesänä… Viikottaisen syväpuhdistavalla shampoolla pesun luulisi pitävän ylimääräiset moskat kaukana hiuksista.

Pidin näköjään hieman suunnittelematonta lomaa blogista. Monta kertaa olin aikeissa päivittää, mutta aina tuli muuta eteen ja päivät vaan hävisivät johonkin. Pääasiassa olen tehnyt töitä, viime viikolla mulla oli työpäiviä kuusi huolimatta torstain pyhäpäivästä. Ei siis ehkä mikään ihme, etten oikeastaan muuta ole ehtinyt tehdä – en edes nauttia järjettömistä keväthelteistä. On muuten hassua, miten vain viikkoa aiemmin kaikkialla angstattiin tavanomaista kylmemmästä kevätsäästä, ja nyt lämpöaallon pukatessa päälle about jokainen blogi on yhtäkkiä pullollaan hellehehkutusta aurinkoisine kuvineen. :)

Keskiviikkoillalla sentään käytiin kullan kanssa kävelemässä. Raunistulan siiloilla on purku täydessä vauhdissa, ihan käsittämätöntä millaisiin paikkoihin graffitteja onkaan käyty maalailemassa. Paljastuvat ohikulkijan silmillekin nyt, kun osia rakennuksesta on jo purettu. Siiloilta jatkettiin jokirantaa pitkin ydinkeskusta kiertäen, paljon näkyi ihmisiä olevan jokirannassa loikoilemassa vielä seitsemän jälkeen illalla. Kunpa vain itsekin ehtisi joku päivä ulos nauttimaan auringosta ja lämmöstä!

Torstai-illan vietin tehokkaasti varastossa, mikäs siinä tuplapalkalla työskennellessä. Perjantaina sain duunit purkkiin sen verran ajoissa iltapäivällä, että päästiin lähtemään kullan kanssa kaupunkiin kenkäkaupan kautta (poika sai ensimmäiset Vagabondinsa) syömään. Paikkana oli Hansakorttelissa sijaitseva Red Hot Chilis ja ruokana kummallakin aurajuustohampurilainen, kun oli hyvä tarjous napsahtanut tekstiviestitse puhelimeen. Rakastan ravintolaburgereita, rakastan aurajuustoa, rakastan rapsakoita ranskiksia – sanat eivät riitä kuvaamaan miten herkullinen annos oli! Aurajuustokastiketta oli välissä sopivan paljon ja myös viherpuoli oli juuri sopivasti edustettuna, marinoiduilla punasipuleilla vieläpä. Kaksi kunnon pihviä takasivat sen, ettei todellakaan ollut nälkä pois lähtiessä.

Lounasaikaan Red Hot Chilis on suht edullinen ruokapaikka ja mun mielestä kaikin puolin parempi kuin entinen suosikkini Amarillo. Jyväskylä-aikoinani suorastaan palvoin Amarilloa ja erityisesti sen quesadilloja, mutta ruokalistan uusiuduttua ja hintojen noustua olen jo kahdesti joutunut karvaasti pettymään kyseiseen ravintolaan. En kovin usein käy ulkona syömässä, joten pettymyksillä on suuri vaikutus seuraavan kerran ruokapaikkaa valitessa. Red Hot Chilis on toiminut joka kerta, samaan ei näillä main pysty ehkä kuin Taco Bar Myllyssä. Ja nyt puhun siis oman kokemukseni perusteella enkä tosiaankaan ole kaikkia ravintoloita edes testannut.

Nyt nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas pakertaa töiden parissa. Toivottavasti ehdin jossain vaiheessa kirjoitella myös viikonlopusta, kerrankin oli jotain äksöniä ja pitkästä aikaa myös juhlimista ohjelmassa. Palataan asiaan.

Ja sitten päästään vihdoin faktalistan viimeiseen osaan! Alkuun tuntui, etten tätä enää saa niin helposti täytettyä, mutta kun vauhtiin pääsi niin kohtia olisi keksinyt vielä lisääkin. Jaksoiko joku lukea kaikki kolme? Elävästä elämästä tutuille: opitteko jotain uutta musta vai oliko kaikki tuttua kauraa? Näihin on taatusti hauska palata myöhemmin, vuodessakin jotkut asiat ehtivät muuttua aika tavalla. Kuvamateriaali on tällä kertaa luontoaiheista, kävin alkuillasta kävelemässä ja mukana oli D90 ensimmäistä kertaa 35mm objektiivilla varustettuna. Siinä vasta sellainen kombo, että huh huh. Kyllä tuo valovoimainen pikku-Nikkor toimi erinomaisesti vanhan D70s:n kanssakin, mutta uudemman rungon kanssa jälki on jotain aivan mieletöntä. Ainakin mun semiamatöörisilmään ja sehän mulle on se tärkein mittari. ;)

71. Haaveilen rivitalokolmion ostamisesta kullan kanssa. Ärsyttää kun ne ovat niin paljon kalliimpia kuin kerrostaloasunnot.
72. Olen viime kuukaudet ollut aika sisustuskuumeinen ja pohdiskelen vähän väliä erilaisia sisustuksellisia kysymyksiä. Juurikin siihen unelmissa pyörivään rivarikämppään.
73. Tahtoisin paljon vaaleaa pintaa herkullisilla yksityiskohdilla sekä mustan keittiön. Myös kiiltävä musta lautalattia on haaveissa, mutta sen en usko ainakaan vielä seuravassa asunnossa toteutuvan.
74. En pidä ajatuksesta, että asun isossa betonimöhkäleessä kymmenien mulle täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Oman kerroksen naapurit ovat naamatuttuja kyllä, mutta esimerkiksi meidän alapuolella asuva nuoripari ei ole koskaan vaivautunut avaamaan ovea käydessämme pimpottamassa ovikelloa (ötökkäasioista oli silloin kyse siis).
75. Yläkerrassa asuu herra, jolla on sama sukunimi kuin mulla, ja useampi ihminen on meille tullessaan ajattelematta soittanut alaovella hänen ovisummeriaan. Emme kuitenkaan ole mitään sukua.
76. Toivoisin sukunimeni olevan harvinaisempi. Se voi toteutua kahdella tapaa, joko menemällä naimisiin kullan kanssa tai ottamalla itselleni sukumme alkuperäisen nimen. Ensin mainittu on todennäköisempi vaihtoehto.
77. Etunimeni vasta onkin yleinen, olihan se suosituimpien 80-luvulla kastettujen nimien joukossa. Nuorempana en tykännyt nimestäni, mutta nykyään se sopii mielestäni oikein hyvin mulle.
78. Vanhempani olivat kuulemma päättäneet nimeni jo kun olin vasta pilke silmäkulmassa. Poikien nimiä ei edes harkittu, olivat niin varma että tyttö sieltä tulee.

79. En ole koskaan koskenut kastematoon, muistaakseni ekaluokalla tehdessämme onget ja mennessämme kalastamaan heitin koukun ilman mitään syöttiä veteen. Madothan näyttääkin jo ällön limaisilta!
80. Kuten myös sammakonkutu, jollaista tosin olen ala-asteella pitänyt kädessä. Kerran.
81. Etanat sen sijaan ovat aika söpöjä, vaikka en mä kyllä sellaiseenkaan koskea haluaisi.
82. Inhoan kaikenmoisia ötököitä ja kiljahdan useimmiten kohdatessani hämähäkin sisätiloissa. Kaikista pahimpia örkeistä ovat kuitenkin luteet, sattuneesta syystä. Ihan uskomatonta miten pieni hyönteinen on niin sitkeä ja lisääntyy niin vauhdilla.
83. Myrkytys onneksi näyttää tehonneen eikä lutikoita ole moneen viikkoon näkynyt. Nukutaan silti edelleen patjalla lattialla ja vaatekaapin sisältö on pitkin poikin kämppää, kun vielä pitäisi yksi varmistusmyrkytys tehdä.
84. En enää edes muista millaista on elää, kun voi yöt nukkua sängyssä ja vaatteet valitaan aamuisin kaapista.
84. Telkkariakin katsomme nykyään lattialla istuen, onneksi sieltä harvoin tulee mitään katsomisen arvoista. Pelkään ettei me koskaan ehditä ostaa erästä tyylikästä harmaata ja nahkaista vuodesohvaa, jota olen pariin otteeseen käynyt Vepsäläisellä ihastelemassa.

86. En voi sietää kesäkurpitsaa tai punajuurta, kumpaakin olen maistanut mutten koskaan tykännyt.
87. Lempiruokani jouluna on äitin tekemä perunalaatikko.
88. En ymmärrä miten päivän aikana ehtisi juomaan sen 2 l vettä, jota päivittäin suositellaan muiden nesteiden ohella juomaan. Eihän sitten ehtisi muuta tehdäkään kuin olla vesilasi/-pullo kourassa?
89. Olen hyvin kiintynyt iMaciini, joskaan en näiden puolentoista kuukauden jälkeen vieläkään osaa käyttää tätä sujuvasti.
90. Magic Mouse on ehkä suurin kompastuskiveni, jotenkin sen käyttö vain on niin hankalaa. Hipaisurullaus saa yleensä aikaan sen, että rullailen dokumentteja tai selaimen välilehtiä miten sattuu. Jossain hipaisut toimii erinomaisesti, toisissa ohjelmissa taas ruudulla sinkoilee tavaraa edestakaisin kun vähänkään hiireen koskee.
91. Ainoa ohjelma, jota Windowsista kaipaan on Winamp. Applen oma iTunes ei vaan ole yhtään niin mukava käyttää, ihan harmittaa kun ei Winampia saa muille alustoille.
92. Onneksi mulla on edelleen kannettava, en ihan täysin pääse erakoitumaan Windows-maailmasta. Läppärissä oleva Vista tosin on hanurista, Win7 olisi paljon parempi vaihtoehto.

93. Rakastan lakritsia, voisin mussuttaa sitä vaikka joka päivä. Uusin ihastukseni on Pandan valkosuklaiset omenalakupalat.
94. Ruuan kanssa juon mieluiten rasvatonta maitoa, Valion kiitos.
95. Olen aika tarkka sen suhteen, missä ostamani ruoka on valmistettu. Suosin lähes poikkeuksetta kotimaista, kun se on mahdollista.
96. Tarkastan joka kuukauden tiliotteesta kaikki pankkikortilla maksettujen ostosten kuitit.
97. Tykkään myös papereiden mapittamisesta ja aakkostamisesta sekä käytän Excel-taulukoita kaikkeen mahdolliseen tilastointiin.
98. Inhoan pölyä ja epäjärjestystä, minkä takia siivoankin kotona vähintään kerran viikossa.
99. En todellakaan ole saanut siisteysintoilijan geenejä perimässäni, sillä muut meidän perheessä ovat enemmän tai vähemmän sotkevia tapauksia.
100. Rakastan perheeni jäseniä ja perhe on mulle tärkeintä maailmassa. Kultsi on alusta saakka tullut hyvin toimeen perheeni kanssa ja lukeutuu nykyään jo vakiokalustoon.

Näyttää siltä, että ihan pian lehdet puhkeavat esiin! Kevät on aina yhtä ihana vuodenaika. ♥

Sally Shapiro – Disco Romance [2007]