{ Avainsana } Muutoksia

6.5.2017 17:30

Lisää muutoksen tuulia

Kuukausi sitten kerroin blogia koskevasta jännästä muutoksesta, mutta vähän jotain muutakin muutosta on tiedossa. Tai no, aika isokin muutos. Koko alkuvuosi meni tietyllä tavalla sumussa. Ensin oli synttärihässäkkää, sitten loppumattomalta tuntuva sairasteluputki. Tähän päälle vielä aivan ultimaattinen väsymys ja vellova paha olo. Jotenkin sitä kuitenkin jaksoi sinnitellä päivä kerrallaan, kun ajatteli että syksyllä meitä on yhden minipienen ihmisen verran enemmän. ♥

Syysvauva

Yllättävää toisessa raskaudessa on se, miten paljon enemmän sitä on huolissaan tuosta mahassa kasvavasta ihmistaimesta. Ensimmäistä odottaessa kaikki on uutta ja jännittävää, mutta nyt jotenkin tietoisuus siitä mikä kaikki voi mennä pieleen on selvästi enemmän läsnä. Tieto lisää tuskaa? En oikein uskaltanut nauttia raskaudesta ennen rakenneultraa, varsinkin kun ensimmäinen ultra oli supernopea ja tehokas emmekä ehtineet nähdä tyypin liikahtavan milliäkään. Esikoisesta nt-ultrakokemus oli aivan erilainen, joten nyt jäi vähän epäuskoinen olo että kaikki tosissaan voisi olla kunnossa. Onneksi toisessa ultrassa meille osui tarkasti työnsä tekevä ja todella lämminhenkinen kätilö, joka varmisti aina että mekin tajusimme mistä ruumiinosasta on kyse. Samanlainen nöpönenä siellä näyttää majailevan kuin ekalla kierroksellakin, kuin samasta puusta veistetty. Jännä sitten syksyllä nähdä kuinka saman näköinen beibi putkahtaa ulos, erityisesti jos on toista sukupuolta kuin esikoinen.

Oot niin ihana

Sen kummempia hankintoja ei vauvalle ole tehty, mutta Lapsimessujen ostoslistallani oli ykkösenä Oot niin ihana -vauvakirja. Esikoisen vauvakirjaa en ole viitsinyt lähteä uusimaan, joten tiesin heti mikä on the vauvakirja tälle toiselle. Ostin saman tien lisäsivupaketinkin, jotta varmasti riittää täytettävää – ja siinä sivussa tapasin viimein livenä Ainon, yhden graafisen alan ehdottomista idoleistani. :) Palaan tähän mukavan erilaiseen vauvakirjaan varmasti myöhemmin, kunhan olen päässyt vauhtiin sen täyttämisessä.

28.3.2017 22:53

Päivät lentää

Ohopsan, yli kuukausi viime kirjoituksesta… Mihinköhän sekin kuukausi katosi? Vaikka joo on tässä ollut kaikenlaista, ihan perusarjen pyöritystä ja muutakin hässäkkää. Vähän pientä rataskuvioiden veivaamista, yllätys yllätys jälleen kerran. Blogi on ollut mielessä, mutta näköjään kirjoittamaan asti en ole ehtinyt, ja tämäkin on nyt vain tällainen pikainen ilmoitus, että hengissä ollaan. Blogiin liittyen on kyllä pieniä muutoksen tuulahduksia tuloillaan, toivon mukaan sellaisia että inspiroituisi vähän useammin näppiksen ääreen muutenkin kuin somessa roikkumisen merkeissä. Priorisointikysymys se toisaalta taitaa enimmäkseen olla – enkä mä tunnetusti maailman paras priorisoija, eh heh.

Turussa lumet ovat pääasiassa kadonneet kiitos kevätauringon, mutta kaivoin kuva-arkistosta vielä muutaman kuvan tammikuulta, kun tein eräänä sunnuntaina iskän kanssa pienen kävelylenkin metsässä tiluksia tarkastellen. En ole tuolla mun ja siskon tulevassa perintömetsässä kovin montaa kertaa tallustanut, kun se ei ole missään ihan lähistöllä saavutettavissa, joten oli hauska vuosien tauon jälkeen käydä siellä ihmettelemässä.

Metsäkävelyllä
Piilossa
Iskä
Rajamerkki
Varpuja lumen alla
Mänty
Ihana valo

Oi että, tuo tammikuinen valo on kyllä ihan omaa luokkaansa! Se muuttuu niin nopeasti ikään kuin kovemmaksi ja kirkkaammaksi kevään edetessä, vaikka ihanaa auringonpaiste on toki muulloinkin. Kevätkuvia mulla ei oikein vielä olekaan, täytyy aktivoitua kuvauksen suhteen nyt kun valoakin riittää paremmin.

Alkuvuoden sairasteluputken jälkeen on sillä saralla mennyt paremmin, mitä nyt itse onnistuin viime viikonloppuna nappaamaan jonkun vatsapöpön, josta toipuminen on edelleen vähän vaiheessa. Kaksi vatsatautia kolmeen kuukauteen riittäisi mulle mainiosti, toivottavasti niitä ei nyt tulisi enää yhtäkään lisää tähän talouteen. Kevyesti otti päähän, kun sunnuntai oltiin laivalla enkä pystynyt nauttimaan ruuasta ja saati sitten muusta aktiviteetista! Puhumattakaan eilisestä lomapäivästä, kun olin ajatellut saavani vaikka mitä tehtyä… No en tehnyt, vaan koko päivä meni maatessa sohvalla tai nukkuen päikkäreitä. Uhh.

Aurinko laskee ja pelto höyryää

Höyryävään auringonlaskuun on hyvä päättää tämä postaus. Palataan taas pian!

Ps. Että voi risoa tämä kellojen siirtäminen! Nimim. koko ajan tulee jostain vastaan laite, jossa väärä aika… Muutenkin inhottavaa yhtäkkiä yrittää totuttautua elämään tunnin “väärään” aikaan, ja vielä kahdesti vuodessa. Milloin tällainen typeryys oikein lopetetaan?!

13.2.2017 22:30

Touhukas ja neuvokas 2-vuotias

Puoli vuotta vierähti tavallaan nopeasti ja toisaalta taas siinä ehti tapahtua niin paljon kaikenlaista, että aivan kuin välissä olisi kuukausia enemmänkin kuin kuusi. Päiväkodin aloitus tuntui kasvattavan niin esikoista kuin meitä vanhempia hurjan askeleen eteenpäin ja nyt kun arki on saatu kaikin puolin rullaamaan, tuntuu yhtäkkiä kuin meillä olisi isokin lapsi. Vaikka joo pienihän tuo toki edelleen on, varsinkin näin sairasteluaikaan. ♥ Viime heinäkuussa meillä oli piiperö, joka lähes hukkui 86-kokoiseen frillamekkoon, ja nyt tuosta mekosta roikkuu kaapissa jo koon 98 versio eikä se ole yhtään liian iso. :) Jännittävä nähdä mitä kaikkea seuraava puolivuotiskausi tuo tullessaan!

2-vuotias tytär

Tytär 2 v.
  • On yleisesti ottaen reipas ja tomera, toisinaan toki myös vallaton ja kujeileva. Pahin uhma on selvästi vasta edessä, vaikka pientä esimakua siitä ollaan jo saatu… Tällä hetkellä kuitenkin ihana on erinomainen sana kuvaamaan tätä neuvokasta ja kekseliäistä pikkuneitiämme; pääpiirteittäin hän on aurinkoinen, hyväkäytöksinen ja useimmiten suht tottelevainenkin.
  • Vieraissa paikoissa tai uusien ihmisten suhteen edelleen hieman hitaasti lämpeävä. Hetken katseltuaan ympärilleen uskaltautuu kuitenkin mukaan muiden menoon, ja joskus kotiinlähtö onkin sitten itkun paikka.
  • Aloitti päiväkodissa 1 v 6,5 kk ikäisenä ja parin ensimmäisen viikon kankeuden (ks. edellinen kohta) jälkeen kaikki on sujunut vallan mainiosti. Hoitopäiviä on ollut 16/kk ja perjantaisin meillä on aina hoitovapaapäivä, jolloin nautimme vapaapäivästä ja teemme jotain kivaa.
  • Kotona tykkää lukea, piirtää ja leikkiä keittiövälinellään, Legoilla tai Brion junaradalla. Myös palapelit ovat todella pop ja tyyppi on yllättänyt vanhempansa tekemällä vaikeampiakin palapelejä, kun tunnistaa hienosti palojen muodot alustaan nähden.
  • Rakkaimmaksi pehmoleluksi on muodostunut kummisedältä ekana nimipäivänä saatu Bukowskin pieni pupu.
  • Rakastaa edelleen kotitöitä ja tahtoo aina olla mukana auttamassa, on kyse sitten pyykkien laittamisesta tai siivoamisesta tai mistä tahansa käpistelystä.
  • Puistossa suosikkitouhu tuntuu olevan hiekkalaatikolla oleminen, talviaikaan on yritetty kuopsuttaa jäistäkin maata. :D Liukumäestä oppi laskemaan istualteen pian hoidossa aloitettuaan.
  • Piirretyt ovat tulleet jäädäkseen arkitouhujen keskelle ja Kaapo on ollut selkeästi se kaikista lempparein. Pikku Kakkostakin katsoo silloin tällöin, mutta harvemmin jaksaa siitä innostua sen enempää.
  • Harrastuksiin kuuluu edelleen vanha tuttu naperosirkus, jonka lisäksi käymme välillä myös perhetemppuilussa. Kummastakin neiti tuntuu nauttivan kovasti, erityisesti temppuratapäivinä. Jotkut leikit taas aiheuttavat selvää ihmetystä ja kulmien kohottelua, esim. musiikkikappaleet joiden aikana tehdään pieniä “tehtäviä” (kyykkyyn meno, yhdellä jalalla seisominen jne.).
  • Puheen kehitys teki harppauksen heti tarhan aloituksen jälkeen ja uusia sanoja alkoi tulla viikottain. Hassua oli, että hoitopäivien aikana pimu ei oikein puhunut mitään! Lauseita ei edelleenkään puhu, ei edes kaksisanaisia, mutta ymmärtää todella paljon kaikkea mitä hänelle puhuu.
  • Sanoo isi ehkä noin tuhat kertaa päivässä, äitiä vain äärimmäisessä hädässä. Äiti on yleensä toi (= kaikki mitä mini ei osaa nimetä) tai uusimpana aasi… Mitä tähänkin nyt sitten voisi todeta. :P
  • Isi-vaihe on jatkunut nyt useamman kuukauden, tahtoo kaiken tehdä isän kanssa ja vain isä on pop. Tavallaan siis hyvä, että isä tekee välillä iltavuoroa, jolloin on tyydyttävä äidin kanssa touhuamiseen iltaisin.
  • Nukkuu vaihtelevasti; toisinaan hienosti omassa sängyssä koko yön heräämättä ja toisinaan pitää päästä vanhempien sänkyyn. Pinnasängystä luovuttiin 1 v 7 kk kohdalla, kun pirpanan yöllinen pyörimiset ja alas könyämiset sitä vaativat. Nukuttaminen on välillä yhtä taistelua ja kestää jopa 2 h, mutta välillä on kausia jolloin ei aikuisen edes tarvitse kököttää sängyn vieressä.
  • Päiväunet nukkuu pääsääntöisesti sekä hoidossa että kotona, siinä puolenpäivän jälkeen ja noin pari tuntia.
  • Syömisen suhteen on kaikin puolin nirso. Se mikä uppoaa tänään ja upposi eilen, ei muuten taatusti mene enää huomenna. Ja joku ruoka mikä ei ole koskaan maistunut, katoaa yhtäkkiä lautaselta alta aikayksikön. Karkkia ei edelleenkään saa, jäätelöä tai keksejä ym. makeaa vain satunnaisesti. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät sekä ruis-/maissinaksut ovat herkkua!
  • Lusikan ja haarukan käyttö sujuu hyvin, samoin juominen normaalista lasista. On suht siisti syöjä, joskin ruokalappu on silti edelleen käytössä (ja ihan tarpeen).
  • Päiväkodin aloitus toi mukanaan säännöllisen sairastamisen: ekan puolen vuoden aikana mini on vetänyt kunnon flunssan lähes kuukausittain ja myös vanhemmat ovat saaneet osansa tartunnoista. Sen kummempia lääkekuureja ei kuitenkaan ole tarvittu ja esim. korvatulehdusten lukumäärä on edelleen nolla. (Kopkop, toivottavasti näin myös jatkuu!)
  • Viimeiset poskihampaat puuttuu ylhäältä, mutta eiköhän ne sieltä jossain kohtaa ilmaannu.
  • Hiusten määrä on lisääntynyt ja kutreille on ihan mukavasti tullut pituuttakin. Viimeksi mainittu otsafliisu oli pakko siistiä elokuussa kavereiden häiden alla, kun se oli jatkuvasti silmillä. Otsatukkaa on sen jälkeen siistitty pari kertaa, mutta muuten hiukset ovat saaneet kasvaa rauhassa. Typyn hiuslaatu vaikuttaa olevan liukas ja lasimainen kuten äidillään, ponnarit ja saparot kyllä pysyvät mutta lettejä on hivenen haastava tehdä.
  • 2-vuotispäivän lähestyessä alkoi kuivaksi harjoitteleminen ja se sujuikin hienosti (erityisesti päiväkodissa), kunnes tuli tammikuun noro ja muut sairastelut. Nyt myös potalla käyminen on toisinaan aikamoisen väännön takana, vaikka tavaraa sinne pottaan hienosti tuleekin.
  • Tarpeeksi pieniä pikkuhousuja oli hieman hankala löytää, mutta esim. Lindexin 86/92 koko pysyy sentään ylhäällä. Vaippojen suhteen tuttu linja jatkuu. Käytössä on samat vanhat kestovaipat (tarhassa sivunepilliset, kotona onesizet) ja yöllä + reissussa kertsit, Muumien koon 6 teippivaipat.
  • Vaatteissa on käytössä 92, joistain jopa 98. Päänympärys on aika pieni, joten pipoissa menee hyvin vielä 48/50.
  • 2-vuotisneuvolassa pituudeksi merkattiin 86,4 cm ja painoksi 12,2 kg. Kymppi meni siis vihdoin rikki ja kieltämättä syksyn aikana ipana alkoikin tuntua hieman painavammalta sylissä. Käyrät näyttävät tasoittuneen aiemmista miinuksista.
1.1.2017 17:26

Vuosi 2016 pakettiin

1. Mitä sellaista teit vuonna 2016, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Järjestin 1-vuotissynttärit, olin kaasona, kokeilin ilmajoogaa ja äänimaljarentoutusta, värjäsin avaruushiukset, palasin vanhempainvapaalta työelämään, osallistuin Kakola-kierrokselle, nukuin yön patjalla TYKS:n lastenosaston lattialla, vein lapseni päiväkotiin, tein 80-prosenttista työviikkoa, tanssin polkkaa (myös julkisesti!), olin päiväkodin vanhempainillassa, myöhästyin junasta, jonotin lastenvaatteita, yövyin hotellin 13. kerroksessa, kyynelehdin liikutuksesta päiväkodin joulujuhlassa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Ainoa tavoitteeni taisi olla pinnan pidentäminen ja se ehkä jopa onnistui, kiitos parantuneiden yöunien ja myöhemmin myös töihinpaluun. Kotona oli ihana olla ja edelleen nautin meidän ylimääräisestä vapaapäivästä tytön kanssa, mutta mun päälle on parempi olla arkipäivisin aikuisten keskellä. Ensi vuodelle lupaan yrittää vihdoin ja viimein panostaa omaan hyvinvointiini, syömisiin ja ennen kaikkea liikkumiseen. Mä en todellakaan tästä enää nuorru ja kohta kyllä alkaa kaiken maailman krenkat, jos vielä jatkan tätä urpoa laiskottelua…

Lasten ilotulitus Kupittaalla I

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Työkaverini sai kesällä pienen ihanan pojan.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Suru-uutisia tuntui kantautuvan vähän väliä, mutta sain onneksi vielä pitää kaikki läheiset ihmiset ympärilläni.

5. Missä maissa kävit?
– Ruotsin rajalla, kun Lapista tullessamme etsimme S:n kanssa yhtä geokätköä. Jalka ehkä kävi naapurimaan puolella?

6. Mitä haluaisit vuodelta 2017 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2016?
– Uuden kameran, omakotitalon maalla ja ehkä joku ulkomaille suuntautuva reissukin olisi kiva tehdä.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2016?
– 14.1. meidän pieni vauva täytti vuoden ja vauvavuosi oli ohi, 12.2. sisko meni naimisiin, 6.6. palasin vanhempainvapaalta työelämään, 1.8. pimu aloitti päiväkodissa, 13.8. olin kaasona kaveripariskunnan häissä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Olen oppinut vähän enemmän pitkäpinnaisuutta.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Se, että olin niin laiska liikkumaan ja kunnon kohottamisen sijaan keräsin lyhyessä ajassa vajaat 10 kiloa laardia ympärilleni.

Lasten ilotulitus Kupittaalla II

10. Kärsitkö vammoista?
– Selkä välillä vähän jumitti ja töihin palattuani myös satunnaiset niska- ja rannekivut tekivät comebackin, mutta ei mitään pahempaa kuitenkaan.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uusi polkupyörä, muikea mattamusta Kona. Joulun alla ilahdutti myös just meidän tyyliin sopiva joulukuusen jalka.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, joka jaksoi mun hölmöjäkin kiukutteluja, sekä läheisten, jotka jeesasivat mm. lastenhoidollisissa asioissa.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Alkuvuodesta huonot yöunet, keväällä lapsen tulevan hoitopaikan valinta, loppuvuodesta vähän kaikki (mm. kameran yhtäkkinen hajoaminen).

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Veikkaan, että lapsen tarvikkeisiin ja vaatteisiin (voihan uusi hurahdus). Jonkun verran tuli omiakin releitä päivitettyä ja loput eurot menivät sitten perusarjen pyörittämiseen.

15. Mistä innostuit eniten?
– Kauniista ja arjessa toimivista lastenvaatteista + vaihtelevasti myös rattaista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2016?
– Kuuntelin näköjään tosi vähän musiikkia viime vuonna ja töissäkin lähinnä radiota, mutta Ellinoora ainakin jäi mieleen.

Lasten ilotulitus Kupittaalla III

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi, koska saan taas pääsääntöisesti nukkua öisin.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi (työnaloituskilot ovat tiukassa).

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi, epäilen.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Nukkunut tarpeeksi öisin, ollut läsnä, pitänyt itsestäni huolta.

19. Entä vähemmän?
– Roikkunut somessa, käyttänyt rahaa, laiskotellut, valvonut, herkutellut.

Lasten ilotulitus Kupittaalla IV

20. Miten vietit joulun?
– Joulumme tänäkin vuonna noudatti tuttua kaavaa ja olimme (kissa mukaan lukien) aattoillan vanhempieni luona maalla. Oli ihanaa katsoa millä innolla jälkikasvumme kohkasi niin joulupöydässä kuin lahjojenkin parissa! Illan päätteeksi kellahdimme koko meidän pieni perhe unille joulukuusen katveeseen.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2016?
– Haaveilin entistä kovemmin omasta talosta, välillä jostain sympaattisesta vanhasta ja välillä ihan uudesta. Aloin koota Pinterestiin taulua unelmieni talosta – ehkä vielä jonain päivänä… Mustavalkoisuus kiehtoi edelleen, kuten myös tietynlainen rouheus. Inspiroiduin mm. mikrosementistä, syvän metsänvihreästä väristä ja Marimekon mustavalkoisesta Kuusikossa-kuosista.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Täydellinen musta nahkalaukku, kotimaisten merkkien tunikat/mekot ja leggarit sekä kunnon talvitakki ja lämmin merinopipo. Vuoden viime metreillä ehdin vielä hankkia alesta kunnon lämpimät talvikengät.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Siskonpetiä katsoin jokusen jakson netistä kipeänä ollessani, kun Uudessa Muusassa sitä sopivasti suositeltiin. Televisiota en katsonut tänäkään vuonna sen enempää.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Marie Kondo: KonMari (mikä ylläri!)

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Ellinoora.

Lasten ilotulitus Kupittaalla V

27. Mitä halusit ja sait?
– Uuden fillarin, ruskaretken Lappiin, parit rattaat ja monet ihanat lastenvaatteet.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Uuden kodin maaseudun rauhassa, kameraan päivitystä.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2016?
– Blogiaiheeseen sopiva Onnenonkija, jonka kävin siskon kanssa oikein leffateatterissa katsomassa. Muita en edes muista, voi olla ettei niitä ollutkaan.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Vuosia pyörähti mittariin 32 ja olin ensin normaalin päivän töissä, sitten vaunuhullujen tapaamisessa pääkaupunkiseudulla.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Vähempi valvominen, enempi liikkuminen, koti maalla, lottovoitto.

32. Miten kuvailisit vuoden 2016 tyyliäsi?
– Tunika/mekko ja leggingsit, niissä asuin about koko vuoden. Puolet vuodesta oli myös pitkästä aikaa värjätyt hiukset, enimmäkseen shokkiväriset.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Se, että lapsi alkoi vihdoin nukkua yönsä paremmin.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Niin lastenvaate- kuin vaunuhullujen keskusteluista Fb-ryhmissä.

Lasten ilotulitus Kupittaalla VI

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, omaa vanhaa itseäni.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Turkulainen “kanssahullu”, jonka kanssa vietimme monet hetket rupatellen paitsi vaunuista myös kaikesta mahdollisesta muusta ja lisäksi teimme pari Helsinki-reissuakin yhdessä.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En toivottavasti ainakaan.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Varmaan joku niistä kerroista, kun meuhkasin lapselle väsymyksissäni.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2016?
– Ymmärrän nyt mitä tarkoitetaan käsitteellä ruuhkavuodet

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
“Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää / Eikä kukaan muu sitä nää / Vaik sut on luotu kantamaan / Nousemaan aina uudestaan / Oon pahoillani en osannut lohduttaa / Mut lupaan vielä se helpottaa” – Ellinoora: Elefantin paino

Lasten ilotulitus Kupittaalla VIILasten ilotulitus Kupittaalla VIII

Kuvat ovat eiliseltä, kun olimme katsomassa lasten ilotulituksen Kupittaalla. Mini oli ihan innoissaan! Lopussa isompien paukahdusten jälkeen tuli pieni itku, mutta noin muuten tyyppi osoitteli taivalle hihkuen. Illallakin vielä sängystä kuului kukkaa ja tähteä, kun pihalla joku ampui paukkuja. :D Yön nukkui yllättävän hyvin, kunhan vaan sai ensin nukahtamaan…

Edellisten vuosien katsaukset: 2015, 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.

Ellinoora – Villi lapsi [2016]

12.12.2016 22:33

Asukuvat, nykyään niin kovin harvinaiset

Huomasin vasta nyt, että kuva-arkistoihin oli unohtunut muutama asukuva kesältä(!) ja syksyltä. Olen siis viimeisen viiden kuukauden aikana tallentanut päivän asuja jopa huikeat 3 kpl! Työ-päiväkoti-arki kun lähti loppukesästä rullaamaan, ei siinä pahemmin jaksanut asukuvia miettiä – kuka niitä edes olisi ottanut ja missä vaiheessa päivää, kun kuitenkin työmatkat liikuin polkupyörällä siihen sopivin varustein eikä hikinen naama taida olla se kivoin asuste. Ei sillä että pukimissani olisi kamalasti ollut mitään ihmeellistä ikuistettavaa, olen meinaan puolisen vuotta hiihtänyt lähinnä kombossa “joku mekko + leggarit”.

Töihinpaluu kesän alussa sai aikaan sen, että pari kuukautta myöhemmin vaaka näytti mukavasti lähemmäs 10 kiloa enemmän enkä oikeastaan edes ymmärrä miten. Kotona ollessani mussutin herkästi herkkuja päivittäin, töissä en ekoina kuukausina tehnyt sitä kuin ani harvoin. Sen sijaan aloin päivittäin syödä lämpimän lounaan sekä pyöräillä, mutta toki myös istua tönötin työpisteen ääressä 8 h sen sijaan, että olisin puuhastellut kotona kaikenlaista. Syksyn saapuessa ahdisti jo sen verran, että herkut maistuivat töissäkin… Sitä inspiraatiota odotellessa, että osaisi syödä järkevästi ja kieltäytyä ihanista kakuista ym. herkuista mitä töissä usein on tarjolla! Nyt onneksi tilanne vaikuttaa asettuneen ainakin hetkeksi, vaikkakin sellaiset reippaat 10 kiloa ylimääräistä kiikkuu vatsan seutuvilla, pebassa ja reisissä edelleen.

Päivän asu 13.8.2016

Aloitetaan kivoimmasta kuvasta, joka on otettu elokuussa kavereiden häissä. Mekko on vanha Hell Bunny, äiti taisi sen ostaa jonkun kaupan loppuunmyynnistä. Alla oleva saman merkin punainen tyllihame on siskon; kierrätimme häissä näitä alustyllejä, mun valkoinen oli morsiamella ja morsiamen musta taas oli siskolla. Kätevää! Korvissa mulla oli joskus laivalta ostetut kirsikkapääkallokorvikset, kaulassa lahjaksi saatu hopeinen J sekä ranteessa morsiamelta lainattu simppeli hopeinen rannekoru. Kenkinä meillä oli siskon kanssa kummallakin varrettomat Converset, sopivaa pientä mätsäystä kun kerran kaasoja oltiin.

Päivän asu 21.7.2016Päivän asu 23.10.2016

Vasen kuva on heinäkuiselta kesäteatteri-illalta. Näytän jotenkin todella aneemiselta – vanhalta ja väsyneeltä – mutta en kyllä yhtään enää muista millaista tuohon aikaan oli. Ei vissiin parane enää lähteä ihmisten ilmoille ilman, että vähän edes koittaa ehostaa nassua nätimmäksi… Joka tapauksessa itse asu on varsin kotimainen. Jännä lakritsin värinen tunika/mekko/viitta/mikä lie Papu, leggingsit Vimma ja olkalaukku Klo Design. Korvissa siskon tekemät korvikset, jalassa peruskesämonot eli mustat Converset.

Toinen kuva onkin sitten jo syksyltä, tarkemmin ottaen lokakuulta. Olin juhlimassa serkun 5-vuotissynttäreitä Vimman lettitunikamekossa, johon tällä kertaa kursin hieman vyötäröä esiin konjakin värisellä nahkavyöllä (H&M men). Korvissa killuu markkinoilta ostetut kamerakorvikset, koivet on verhottu Lindexin sukkahousuilla ja jalkaan kaivettu syksyyn passelit Vagabondin nahkakengät. Tätä kuvaa katsoessa jäin miettimään, onko se sittenkin ryhti, joka on mennyt ihan vinksin vonksin. Hmmm.

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Aarteita Ahistaa Alennuksella Apulanta ASOS Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogilistaukset Blogitapaamisia CBR Converse COS Dance! Designia Turusta Dislike Dr. Martens eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Feel Unique Festarointi Flickr Forte Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M H&M erikoismallistot Helsinki Herqperc Hetken parhaat Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuumailmapallo Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lookbook.nu Lumene Lumi/Mhann Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Miu Miu Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Night Club Marilyn Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Polaroid Poptaide Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat StrawberryNET Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Verhoiluprojekti Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy we heart it Wii-hii! Yksinäisyys Ärsyttää! Ötökkäongelma