AvainsanaOdotus

19.9.2017
15:32

Pari asukuvaa elokuulta

Laskettu päivä tuli ja meni, yhtenä kappaleena sinnittelen edelleen. Ekan raskauden perusteella en sinänsä edes uskonut, että bebe syntyisi ennen laskettua, mutta höh kun toinenkin arvuuttelemani päivämäärä ehti jo mennä ohi. Kävin jopa viikonloppuna Habitaressa asti hakemassa vauhtia ja illalla kotiin päästyä vaikutti hetken aika lupaavalta, mutta niin vain supistukset loppuivat kuin seinään. Ensi viikolla viimeistään äitiyspolireissu tiedossa, jos ei loppuviikosta ala tapahtua. Jotenkin vähän masentunut fiilis, vaikkei tässä nyt hirveästi olla vielä ns. yliajalla… Enhän mä edes tiedä osaako mun kroppa käynnistää synnytyksen itse vai vaatiiko tälläkin kertaa avustusta, toki viimeksi käynnistys oli perätilan takia jo rv 40+5. Huoh, on nämä loppuraskauden viikot piiiiiiitkiä.

Ehkäpä koitan nyt lähipäivinä rykiä muutamat rästipostaukset ulos, niin saisi blogiinkin taas vähän eloa ennen vauvakuplaan vaipumista. Paljon olisi kirjoitettavaa, mutta kuvien käsittely hieman takkuaa ja jotenkin kaikki näyttää omaan silmään semikarsealta. Valokuvaaminen on ihanaa, kuvankäsittely ei niinkään… Tai ehken mä vaan osaa. Noh, joka tapauksessa laitetaan nyt uunista ulos parit loppukesän asukuvat!

Päivän asu 5.8.2017

Edellisessä raskaudessa käytettynä hankittu musta, vähän siistimpi äitiyspusero (H&M mama) on ollut tässä raskauksien välissä kirpparillakin tyrkyllä, mutta onneksi ei mennyt kaupaksi – kaivoin sen loppukesästä kirppiskassin pohjalta ja käyttökertoja on tullut yllättävänkin monta. Papun pellavahameeseen yhdistettynä olen edustanut ainakin niin vanhan työkaverin 40-vuotispirskeissä (josta yllä oleva kuva on) kuin mummini 80-vuotislounaalla. Clarksin mustat nahkasandaalit ostin kesäaleista ja ne ovat todella tulleet tarpeeseen varsinkin muuton jälkeen, kun jalat ovat olleet niin turvoksissa että muista kengistä voi vain haaveilla. Itse asiassa vetelen edelleen näillä vähän syksyisimmilläkin keleillä ko. sandaalit jalassa, ilman sukkia… Eikä jalat edes palele, kumma kyllä, vaikka normaalisti olen aika vilukissa. Korujen käytön suhteen olen viime aikoina ollut aika laiska, juhliin sentään laittanut jopa kaulakorun. Näillä nelikymppisillä korvissa oli Raumalta ostetut kamerakorvikset ja kaulassa Fashionologyn hopeinen &-merkki.

Päivän asu 9.8.2017

Lämpimän elokuisen illan perussimppeli raskausasu: Noshin joutsenpaita ja Mamaliciouksen maksihame, jalassa toki ne samat Clarksin sandaalit. Korviin vähän väriä työkaverilta lahjaksi saaduilla Unique Design by Maria -korviksilla, musta rannekello Our Theory Of. Olen muuten vihdoin saanut aikaiseksi käydä kampaajalla! Näyttää jo niin oudolta kuvan hiustyyli, kun nyt malli on selvästi kevyempi. Tosin turvonneen nassun kanssa vähän lyhyempi tukka ei ehkä ole aivan edukseen, joten kuvamateriaalia ei toistaiseksi ole näyttää.

Samaan kuvaan tuli kivasti ikuistettua pitkästä aikaa myös tyttären asu, ananasmekko Mini Rodini ja sandaalit Bundgaard. Tuo mekko tuli vaihtokaupassa Fb-kirppiksellä ja vaikken printistä aiemmin ihmeemmin välittänyt, olen aika tykästynyt siihen nyt mekon myötä. Saa nähdä miten kolttu istuu ensi keväänä, tunikana varmasti leggareiden kanssa jos ei muuten. Myös jälkikasvun lettiä on hivenen siistitty kampaajalla, ettei näyttäisi auki niin hapsottavalta. Olen ihan yllättynyt miten hyvin mini antaa laittaa hiukset nykyään kiinni, joskus jopa oikein pyytää sitä. Kovin liukas hiuslaatu pimulla on (kuten äidilläänkin) ja esim. letittäminen on hankalaa, kun hiukset eivät vain tahdo pysyä paikoillaan.

Viikate – Katkerimmat 2011-2017 [2017]

7.1.2017
19:12

Vuoden viimeinen

Joulukuussa 2016…

  • oli pääsääntöisesti pimeää, kylmää ja märkää. Perus joulukuu siis.

Joulukorttikuvaukset

  • mulla oli pitkästä aikaa kuvauskeikka, kun ikuistimme työkaverin tytön ylioppilaskuvat Kupittaanpuistossa. Maassa oli kevyt lumipeite ja ilmassa pieni pakkanen, tietyllä tavalla optimikeli tällaiselle pimeän vuodenajan kuvaukselle. Saatiin kivoja kuvia, vaikka itse sanonkin!
  • kuvasin myös meidän omat joulutervehdykset kotona, ei mikään iisein homma saada houkuteltua vajaa 2-vuotiasta pysymään paikoillaan. Yksi vanha kuusenkoristeappelsiini joutui uhrautumaan…

Yo-kuvaus Kupittaanpuistossa

  • kamerani sanoi yhtäkkiä poks; suljin jämähti paikalleen ja kamera meni täysin mykäksi. Onneksi vasta em. kuvien jälkeen… Koska olin muutenkin ollut aikeissa päivittää rungon, päädyin tilaamaan joulutarjouksesta uuden rungon ja erinomaisella tarjouksella myös pitkään haaveilemani objektiivin. En malta odottaa, että vihdoin saan tämän parivaljakon käyttööni!
  • sain jostain yhtäkkiä jonkun kuumetaudin, yhden viikonlopun makasin täysin voimattomana kotona. Missattiin sen takia myös tytön jumpan talvinäytös, mikä oli tosi harmi.
  • oli tyttäreni ensimmäinen päiväkodin joulujuhla, siihen osallistumista ei onneksi tarvinnut peruuttaa. Voi että miten mahtavasti jälkikasvu oli mukana touhussa, on se niin reipas! Jopa mä pyyhin kyyneleitä silmäkulmistani, kun ohjelma alkoivat kaikkien pienten yhteisellä esityksellä. ♥

Kaksivuotiskakku

  • vietimme pienellä porukalla pikkujouluja syöden, saunoen ja paljussa lämmitellen (tai kiehuen, oli taas lämmittäjältä hieman lämpötila päässyt korkeaksi).
  • juhlittiin kummipoikamme 2-vuotissynttäreitä.
  • meillä oli 4-vuotishääpäivä, jolle löysin nimityksen keramiikkahääpäivä. Perusarkipäivä ja kuvan ottaminenkin venähti illan pimeyteen, mutta on nyt sentään jonkinlainen perhepotretti tallennettuna.
    Aiemmat hääpäiväkuvat: nahka, pumpuli, paperi, vihkimispäivä.

Keramiikkahääpäivä

  • jouluviikko tuntui oudolta ja jotenkin tosi pitkältä, kun aatto osui lauantaille. Mutta saatiinpahan suunnilleen kaikki – siivoamiset ja ruuat ja muut – ajoissa valmiiksi.
  • meille saapui vanhempieni metsästä kuusi, jonka sain kerrankin koristeltua tosi kivasti meille sopivaksi.
  • jouluaatoksi matkustimme koko konkkaronkka kissa mukaan lukien maalle. Aikamoisessa härdellissä joulu sujahti, mutta niin se yleensä tuppaa menemään.

Joulukuusi

  • näin monia kavereita, kiitos joulun. Pitäisi ottaa tavoitteeksi nähdä ihmisiä useamminkin, kun nykyään päivät ja viikot hups vaan katoavat turhan helposti.
  • lomailin muksun kanssa viikon verran emmekä tehneet oikeastaan yhtään mitään ihmeellistä, kunhan olimme ja rentouduimme.

Hyvää uutta vuotta!

  • uudenvuodenaattona kävimme Kupittaalla katsomassa lasten ilotulituksen, illan olimme kotona Barbin seurana paukkujen poksuessa pihalla.
4.1.2015
14:46

Huomioita raskaudesta

Kynnet kasvavat niin vauhdilla, että niitä joutuu välillä lyhentämään.
Tämä on varsin ihmeellinen asia ihmiselle, jonka kynnet normaalisti liuskottuvat ja katkeavat heti kun valkoinen osa ylittää sormenpään. Raskausaikana mun on tarvinnut leikata kynsiä lyhyemmäksi useamman kertaa! Kiihtynyt kasvu liittyy myös karvaosastoon, esimerkiksi hiuksiin tulee pituutta varmaan lähemmäs pari senttiä kuukaudessa lisää. Olisi melkein pitänyt viimeksi pyytää kampaajaa leikkaamaan vähän liian lyhyeksi… No, oletettavasti synnytyksen jälkeen tämäkin “ongelma” poistuu ja tilalle tulee kunnon karvanlähtökausi.

Suonenvedot jaloissa ovat raskaana tuhat kertaa kamalampia.
Raskauden keskivaiheilla saatoin herätä monta kertaa yössä järkyttävään kipuun erityisesti jalkaterissä ja pohkeissa. Eikä se mennyt hetkessä ohi, vaan huusin ja sätkin usein niin että puolisko havahtui vieressä. Toki mulla on ollut suonenvetoja normaalistikin, mutta ne eivät ole mitään verrattuna raskausajan suonenvetoihin. Magnesiumin lisääminen onneksi auttoi ja nyt vaiva on vähentynyt.

Rv 35+2

Jopa tällainen mahakammoinen voi tykätä isosta etupallostaan.
En tykkää mahoista enkä varsinkaan mahaan koskemisesta, en omien enkä muiden. Ehkä suurin pelkoni ennen raskautta oli se miten pystyisin elämään kasvavan mahan kanssa, jota vieläpä neuvolaterkkarit ja lääkärit veivaisivat säännöllisesti. Ei se edelleenkään kivalta tunnu, mutta sen kestää kuitenkin kun vaan asennoituu asiaan. Harjoituksen tuloksena kykenen myös siihen, että mies koskee mahaani. Muiden käpälät ovat ehdoton nounou edelleen ja olen mm. kiljaissut auditoriossa, kun mahakammostani tietämätön työkaveri meni laskemaan käden mun mahalle… Yllättävää kyllä, nyt loppua kohden mahan spurtattua kasvussa pidän sitä oikeastaan aika nättinä! Napafobia kuitenkin elää vahvana ja olenkin HYVIN onnellinen, ettei mun napa ole pullahtanut ulos.

Mitä isommaksi maha kasvaa, sitä enemmän alkaa pudotella asioita lattialle.
Heti kun kumartelu alkoi tuntua ikävältä, KAIKKI tavarat rupesivat putoilemaan käsistä. Ja luonnollisesti asioita päätyy lokaatioihin, joihin mä en pääse edes käsiksi – mies on esimerkiksi poiminut jäisiä mustikoita tv-tason takaa… Tämä tosin selittyy osittain keittiöremontilla, eheh.

Mahaan kohdistuvat kommentit kasvavat eksponentiaalisesti loppua kohden.
Jossain siinä 33. raskausviikon jälkeen mahakommentteja alkoi sadella paitsi tutuilta, myös tuntemattomammilta ihmisiltä. Toimistolla monet tulivat ihailemaan mahaa ja kyselivät, milloin jään äitiyslomalle tai milloin on laskettu aika – ja usein myös muistelivat omaa tai jonkun tutun raskautta. Mahan koon kommentointi on niin ikään vakio, aina ja kaikkialla. Pääsääntöisesti on ihmetelty vatsani muka pientä kokoa, ihan kyllä keskikäyrällä SF-mitta on mennyt koko ajan. Ehkä se sitten hämää, kun mulla on persaus ja reidet levinneet samaa tahtia niin mittasuhteet näyttävät kasvavan kovin tasaisesti?

Kissa tahtoo entistä useammin nukkua mahan läheisyydessä.
Yhdeksi Barbin suosikkinukkumapaikaksi iltaisin on muodostunut mun vasen olkapää, kun istun koneen ääressä. Siis vähän kuin vauvaa pitäisi olalla. Painavahan Barbi ei ole, kolme kiloa ja rapiat, mutta ei ne pienet tassut vatsakummun päällä aina niin kovin mukavalta tunnu. Öisin Barbi parkkeeraa usein mahani viereen, ehkä se sitten hohkaa mukavasti lämpöä tai jotain.

Rv 36+2

Erään kerran päämäärättömästi surffaillessani bongasin jostain blogista tällaisen raskauden loppupuolella tehtävän testin, joka ilmeisesti on joku Vauva-lehden juttu. Otetaan nyt sekin tähän väliin, niin voi joskus myöhemmin hihitellä mitä onkaan mielessä liikkunut lasketun ajan lähestyessä. :)

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Hah, no ei tasan! Iho-ongelmat eivät todellakaan ole kohottaneet itsetuntoa eikä alakroppaan kertynyt rasvakerros myöskään ole ollut kovin mieltä ylentävää. Toisaalta pinkeä maha on muodostunut aika nätiksi.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Kuvia on jonkun verran muistona, mutta ei niin paljoa kuin alkuun suunnittelin. Juurikin se ihon huono kunto on saanut tuntemaan olon niin rumaksi, ettei kameran eteen ole pahemmin tehnyt mieli asettautua (vaikka kuvankäsittely pelastaa kyllä paljon).

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Emme tiedä, sillä tuntuu turhalta asennoitua johonkin mikä ei välttämättä ole totta alkuunkaan. 100-prosenttinen varmuus sukupuolesta selviää kuitenkin vasta synnytyksessä. Meillä on mietittynä nimiehdotuksia kummallekin ja kaikki vaatteet, tarvikkeet ym. ovat molemmille sukupuolille passeleita – ja samalla linjalla jatketaan todennäköisesti myös vauvan synnyttyä. Jokaisella ultrakerralla (perätilan takia on ollut parikin ekstraa) olen sanonut etukäteen, että asia ei ole tiedossa ja toistaiseksi kukaan ei ole möläyttänyt mitään.

Olen nähnyt erikoisia unia.
Jossain vaiheessa näin melkein joka yö jonkun sortin action-unta, milloin olin hyvien puolella ja milloin taas pahiksena. Olen juossut poliisina roistojen perässä, roikkunut helikopterista, suunnitellut parkkihallin räjäyttämistä ja ties mitä muuta. :D Sinänsä varsin huvittavia tällaiset, koska en katso televisiota tai toimintaleffoja enkä edes ole ehtinyt lukea kirjoja.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Esimiehelle sanoin heti nt-ultran jälkeen ja joskus vähän ennen puoltaväliä taisin kertoa asian ns. julkisesti. Jotkut työkavereista tiesivät jo aiemmin kuultuaan suoraan multa tai (oletettavasti) luettuaan täältä blogista.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Jaksava ja iloinen äiti on hyvä äiti, oli sitten kotona tai ei. Yhtä lailla isä voi olla kotona pitkään, jos sellainen järjestely tuntuu toimivan paremmin. Eikä se muksu mene rikki, vaikka menisi hoitoon pienenäkin – jokainen lapsi, perhe ja elämäntilanne on omanlaisensa. Itse en osaa tässä kohtaa sanoa mitä toivon tai odotan meidän lapsiarjelta, katsotaan miten ja millaiseksi se muotoutuu.

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Toisinaan saattaa näinkin käydä, jos oikein paljon supistaa. Yleisesti ottaen vauhtia on kyllä tarvinnut hidastaa ihan kunnolla, en malta odottaa että pääsen taas hiihtämään normaalia tahtia. Tai ottamaan juoksuaskelia!

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Koitan ottaa asiat rennosti ja turhia stressaamatta, mutta tottahan toki tulee hetkiä, jolloin kaikki tuntuu epätoivoiselta ja olen varma, että kaikki menee pieleen tavalla tai toisella. Onni on puoliso, joka herättää takaisin tähän maailmaan.

Tiedän miten haluan synnyttää.
Eniten toivon voivani synnyttää alateitse, vaikka kaveri on tosiaan sieltä tulossa peräpää edellä. Tilanne saattaa kuitenkin vaatia muuta ja sen mukaan tietysti mennään, että kaikki on hyvin sekä vauvalla että itselläni. En ole sen enempää tehnyt mitään synnytyssuunnitelmia, vaan koitan luottaa sairaalan henkilökunnan ammattitaitoon ohjata tapahtumaa parhain mahdollisin keinoin.

Rv 37+2

Painoni on noussut suunnilleen 15 kg, nyt lopussa on turvotusta ollut enemmän.
Nukun vuorokaudessa 6-9 h, joskin kerran yössä herään käymään vessassa.
Arvelen, että lapsi syntyy kolme päivää ennen laskettua aikaa (siis ihan kohta!).
Kutsumme lasta bebeksi tai Pikku-Lokiksi.

(Kuvista kiitos A ja J.)

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Aarteita Ahistaa Alennuksella Apulanta ASOS Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogilistaukset Blogitapaamisia CBR Converse COS Dance! Designia Turusta Dislike eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Feel Unique Festarointi Flickr Forte Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M H&M erikoismallistot Helsinki Herqperc Hetken parhaat Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuumailmapallo Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Lumi/Mhann Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Night Club Marilyn Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Verhoiluprojekti Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy we heart it Wii-hii! Yksinäisyys Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up