AvainsanaOmakuva

5.9.2017
23:56

Raskauden loppumetreillä

Enää reilu viikko laskettuun, hui! Näin toista odottaessa kaikki on tässä kohtaa vähän rempallaan: sairaalakassin pakkaaminen on just ja just aloitettu (toki tärkein eli herkut hankittu!), vauvan kotiutumisvaatteet valitsematta, pinnasänky puuttuu, vaunukoppa ja kaukalo ovat edelleen vanhemmillani säilytyksessä… Olen mä em. asioita miettinyt, mutta toteutuksen aste on vielä – ehm – vaiheessa. Toisaalta uskon tämänkin kaverin viihtyvän mahassa yli lasketun, niin mikäpä kiire tässä. Vaunukoppa odottaa sentään suht kasattuna, kunhan vain joku roudaa sen Turkuun sitten kun tarve on. Kaukaloa emme edes tarvitse heti alkuun, kun asumme niin lähellä sairaalaa, ja hätätapauksessa beben tuo kotiin vaikka sylissä/kantoliinassa (liina on jopa pesty valmiiksi). Että eiköhän tämä tästä lutviudu!

Esikoista odottaessani kirjoittelin hieman ennen laskettua aikaa blogiin huomioita raskaudesta, joten ajattelin naputella ajatuksia ylös samaan tyyliin tälläkin kertaa. Aika erilaista tämä odotusaika on nyt ollut, tietysti koska on jo se yksi lapsi ennestään ja muutenkin suht erilainen raskaus alusta asti.

Rv 34+2

Mahafobiani on vuosien varrella vähentynyt huomattavasti.
Viime kerralla olin lähes hysteerinen, jos joku sattui hipaisemaan mahaani; nyt olen lähinnä kohauttanut olkiani koko asialle. En edelleenkään arvosta tuntemattomien mahahiplailuja eikä mahan veivaaminen neuvolassa ole todellakaan lempiosioni käynnillä, mutta en enää kiljahtele spontaanisti tuttujen mahdollisesta koskemisesta. Ja kyllä siskosein, säkin voit joskus kokeilla – jos uskallat. ;)

Kilot kertyvät huomattavasti nopeammin toisella kierroksella.
En tiedä vaikuttaako asiaan lähtötilanteen lievä ylipaino vai ikä vai joku muu, mutta kroppa on varsin “mukavasti” napannut mukaansa kaiken ylimääräisen mitä vain on saanut. Jemmasta kaivetut odotusvaatteet, erityisesti housuosasto, tuntuivat aika piukeilta jo joskus puolivälin tienoilla, vaikka viimeksi käytin kaikkia loppuun asti. Paino ei silti noussut ekan puolikkaan aikana nimeksikään johtuen varmaan pidempään kestäneestä pahoinvoinnista ja siitä, ettei esim. makea oikein maistunut.

Synnytystä tai elämää vauvan kanssa alkaa miettiä paljon myöhemmin.
Alkuun yrittää vain selvitä päivä kerrallaan väsymyksen kanssa, kun ne vähäiset voimavarat on pakko kohdistaa arjen pyörittämiseen esikoisen kanssa. Yhtäkkiä onkin jo puoliväli ja mielessä ehkä käy, jospa ehtisi tsekata ekan jäljiltä vaate- ym. varastot. No, ei ehdi tai muista tai saa aikaiseksi. Seuraavaksi havahtuu äitiysloman alkuun eikä edelleenkään ole yhtä ainoaa vaatekappaletta tai mitään muutakaan pyykätty, imetysromppeet jossain kadoksissa jne. Itse olen vasta nyt rv39 hiffannut, että ei hitsiläinen munhan pitäisi kohta synnyttää! Ja sitten pitääkin pohtia kaikki käytännön asiat esikoisen suhteen, että isäkin pääsisi mukaan koitokseen. Noooo, onhan tässä vielä aikaa… Kai.

Mahaa on kommentoitu yllättävän vähän.
Ekassa raskaudessa joku tuntui olevan koko ajan kommentoimassa jotain ja nyt ei niinkään, vaikka maha on reippaasti isompi kuin viimeksi. Enemmänkin sellaisia ei varmaan kauaa enää? -kysymyksiä, joihin vastattuani tulee ehkä hämmästynytkin jaa niin vähän! -kommentti. Hivenen hämmentävää sinänsä, kun tosiaan itsestä tuntuu että tämä pötsi alkaa olla kooltaan varsin massiivinen.

Jatkuvien “joko kohta synnytät” -kyselyiden puuttuminen.
Asiaan ehkä vaikuttaa se, että olen pyrkinyt välttämään tarkasta päivästä puhumista ja maininnut aina vain about syyskuun puolivälin. Lähinnä tuttujen suusta on kuulunut täh alkoiko sun äitiysloma jo? tai ai niin monta raskausviikkoa jo kasassa!, varsinkin ihan tässä viimeisen viikon sisään.

Kissa kaipaa läheisyyttä normaalia enemmän just multa.
Sama juttu kuin viime kerralla: Barbi tahtoo nukkua mun kyljessä kiinni joka ikinen yö. Myös iltaisin tulee pyörimään johonkin lähistölle, haluaisi varmaan syliin mutta kun ei enää mahdu… Nytkin itse asiassa istuu tässä pöydällä mun koneen edessä ja ihmettelee mitä näytöllä tapahtuu. :D

Rv 36+0

Ja sitten vielä tämä Vauva-lehden raskaustestiksi kutsuttu kysely.

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Öh, no enpä oikeastaan. Ihan niin kamalaa ulkonäkökriiseilyä ei ole ollut kuin edellisessä raskaudessa, lähinnä johtuen ihon paremmasta kunnosta läpi raskauden. Tosin nyt loppua kohden on nassu alkanut puskea taas vähän enemmän näppylää ynnä muuta, että eiköhän se jossain kohtaa palaudu takaisin normaaliin tilaansa. Se on jännä, miten en koe keränneeni kiloja sen ihmeemmin ja peilikuvakin on edelleen ihan ok, mutta valokuvista iskee todellisuus päin pläsiä – huh huh, kun on erityisesti reisiin ja hanuriin tarttunut matkan varrella pehmuketta!

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
Vähemmän kuin ensimmäisessä raskaudessa, mutta jonkun verran kuitenkin.

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Juu, tai no yhden kätilön ja yhden lääkärin arvion ainakin. Tätä aihetta sivusinkin aiemmassa postauksessa.

Olen nähnyt erikoisia unia.
Välillä aamulla herätessä on vähän wtf-olo, mutta mitään kovin ihmeellisiä unia en ole nähnyt. Synnytysuntakin muistaakseni ihan vain pari kertaa, vaikka jotkut taitavat ainakin näin loppuvaiheessa uneksia siitä lähes joka yö.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Viikkoja taisi olla kasassa 15 tai 16, kun en enää jaksanut verhoutua samoihin kaapuihin päivästä toiseen.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Hyvä äiti on kotona just niin pitkään kuin pää (tai rahatilanne) kestää. Riippuu niin paljon lapsesta, milloin on sopiva aika aloittaa hoidossa – eikä vanhemmuutta mun mielestä ylipäänsä edes mitata kotona olemisen pituudella. Toivon, että meillä on myös tämän toisen lapsen kohdalla mahdollista tehdä niin, että isä jää jossain kohtaa kotiin pidemmäksi pätkäksi kuin sen pari-kolme viikkoa.

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Yllättävää kyllä ei. Vaikka kuntoni noin muuten on ollut aika surkea alusta asti, pystyn edelleen kipittämään kelvollista vauhtia kaduilla ja joskus jopa ohittelen muitakin kuin mummoja.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Kieltämättä enemmän kuin viimeksi, erityisesti raskauden ekan puoliskon aikana. Jotenkin sitä on ollut myös enemmän huolissaan esikoisesta; mulla on vähän ylisuojelevainen olo välillä, vaikken mielestäni ole aiemmin sellainen ollut.

Tiedän miten haluan synnyttää.
Ensimmäisen kerran perusteella odotan nopeahkoa synnytystä ja tälläkin kertaa toivon, että tulisi nätisti alateitse. Olisi myös hienoa, jos synnytys käynnistyisi itsekseen nyt kun kerran beben pitäisi olla sieltä ihan oikein päin tulossa, mutta ei mulla toisaalta ole mitään traumoja jäänyt käynnistyksestäkään.

Rv 37+2

Painoni on noussut suunnilleen 20 kg, kiitos viime viikkojen hullujen turvotusten.
Nukun vuorokaudessa ehkä kuutisen tuntia yöllä varsin pätkittäistä unta (kyljen vaihto, vessakäynti/-käynnit), päivällä pienet nokoset jos siltä tuntuu (yleensä ei malta).
Arvelen, että lapsi syntyy 9.9. ilahduttaakseen yseistä pitävän äitinsä. Viikonloppuna tuli yhtäkkiä fiilis, että se voisi myös olla 18. päivä, joka on mamman kuolinpäivä 13 vuoden takaa.
Kutsumme lasta Killeksi (esikoisen Koiramäki-nimeä seuraten).

(Kuvista kiitos rakkaalle avioäijelilleni.)

22.8.2017
14:33

Tyttö vai poika – vai onko sillä edes väliä?

Törmäsin keväällä vauvan sukupuolta arvuuttelevaan kyselyyn parissakin blogissa ja tuumailin, että olisi hauska tehdä sama myös omaan blogiin muistoksi. Tällä kertaa meillä on tieto (tai ainakin kahden eri ultraajan antama vahva veikkaus) vauvan sukupuolesta etukäteen, mutta emme ole sitä huudelleet sen kummemmin, kun kuitenkin sataprosenttinen varmuus saadaan vasta synnärillä. Tavallaan on kiva tietää, mutta toisaalta tuntuu että olisi paljon helpompi olla, jos ei tietäisi. Jotenkin kuullessaan veikkauksen rakenneultrassa tuli sellainen hetkellinen “pettymys”, vaikka jälkikäteen olen todennut että reaktio olisi mitä luultavimmin ollut sama myös toisesta sukupuolesta. On nimittäin tässä yllättäen ollut sellainen olo, että vauvan ollessa poika harmittelisin, ettei esikoinen saa siskoa (koska oma siskoni on erittäin tärkeä mulle), ja vauvan ollessa tyttö harmittelisin, etten saisi kasvattaa poikaa. :D Mulle siis taitaa sopia paremmin tietämättömyys asiasta, jotta välttyisin turhalta spekuloinnilta – tärkeintä kuitenkin on, että vauva saadaan onnellisesti ulos mahasta ja osaksi meidän perhettä eikä siinä kohtaa sukupuolella ole minkään sortin merkitystä.

Rv 31+0

Jos kannat vatsaasi matalalla, vatsassasi on poika. Tyttövatsa on korkealla.
Poika. Tämä on ollut ihan selkeä koko ajan; liian matalat housut alkoivat painaa hyvin pian ja pyöräily tuntui ikävältä reilusti ennen puoltaväliä. Ekassa raskaudessa fillaroin työmatkat lähemmäs rv 30 asti, tosin vuodenaika oli silloin eri.

Jos vatsasi ei näy takaapäin, on vatsassasi poika. Jos vatsa leviää sivuille niin tyttö.
Poika. Enemmän se eteenpäin on kasvanut kuin sivuille, mutta en kyllä muista esikoisestakaan mitään selkeää sivuille leviämistä. Hanuri ja reidet ovat kummallakin kerralla levinneet paljon enemmän, varsinkin nyt toisella kierroksella kyseiset kohdat tuntuvat keränneen oikein extrakerroksen rasvaa itseensä.

Jos olitte yhdynnässä pari päivää ennen ovulaatiota, on vauva tyttö. Jos ovulaatioaikana niin poika.
En osaa sanoa. Mulla ei ole mitään haisua ovulaation ajankohdasta, niin paha mennä arvailemaan kumpaankaan suuntaan.

Jos kärsit pahoinvoinnista, vatsassasi on tyttö. Pojasta ei ole pahoinvointia.
Tyttö. Ekassa raskaudessa pahoinvointia oli ehkä just ja just pari viikkoa, nyt ällötystä kesti parisen kuukautta. Kummallakaan kerralla en ole raskauden takia joutunut oksentamaan, tällä kierroksella vatsataudin takia kylläkin.

Jos mielesi tekee suolaista, kertoo se pojasta. Tytön odottajat ovat persoja makealle.
Poika. Makeaa on tässä raskaudessa mennyt lähinnä pieninä annoksina, loppua kohden vähän enemmän muttei mitenkään överipaljon kuitenkaan. Sen sijaan ranskikset, sipsit, leipä ym. ovat maistuneet normaalia enemmän.

Jos syöt paljon hedelmiä, on vauva tyttö. Pojan odottajille maittaa juusto ja liha.
Tyttö. Juu-u, ah onnea kesä ja meloni-, nektariini-, mansikka- sun muut kausi! Tällä hetkellä haaveilen tuoreista mustikoista ja harmittelen, kun en itse kykene menemään metsään kyykistelemään ko. herkkujen perässä.

Jos jalkasi ovat kylmemmät kuin normaalisti, odotat poikaa. Tytön odottajat eivät huomaa eroa.
Tyttö. Voisi melkein jopa sanoa, että jalat ovat lämpimämmät kuin yleensä ja luovuin jopa villasukista yllättävän aikaisin talven jälkeen. Monesti olen kesälläkin sukat jalassa sisällä, mutta tänä kesänä ovat sukat saaneet jäädä kaappiin – tosin loppukesän turvotuksella saattaa olla osansa asiassa…

Jos rintasi eivät ole kasvaneet huomattavasti, on vatsassa poika. Nopea kasvu viittaa tyttöön.
Tyttö. En nyt tiedä miten huomattavasti, mutta isompia rintsikoita oli hankittava jo monta kuukautta sitten. Itse asiassa nekin alkoivat jossain kohtaa tuntua turhan piukeilta ja piti sitten kesäaleista tilata parit rennommat liivit, jotka sopivat sitten imetykseenkin. Selvästi enemmän rintavarustus joka tapauksessa on turvonnut kuin ekassa raskaudessa.

Rv 32+2

Jos säärikarvojen kasvu on hitaampaa kuin aiemmin, odotat tyttöä. Jos vauhti kasvaa, saatte pojan.
Tyttö. Kasvaa ne juu, mutta sanoisin että normaalia hitaammin. Tai ehkä olen laiskistunut niiden ajelemiseen…

Jos syke on alle 140, on vauva poika, jos yli niin tyttö.
Tyttö. Kotidoppleria en omista, neuvolassa syke on pyörinyt alun jälkeen aina 145 paikkeilla. Esikoisella oli vähän korkeampi syke, yleensä yli 150.

Kiukkuisuus kertoo tytöstä. Jos olet rauhallinen ja hyväntuulinen, enteilee se poikaa.
Poika. Pääasiassa olen mielestäni ollut paremmalla tuulella, jos vertaa ensimmäiseen raskauteen. Ajoittaisia hormonihöyrähdyksiä on luonnollisesti ollut ja välillä palaa pinna niin tahtoikäisen kuin kumppaninkin kanssa, mutta tuon lyhytpinnaisuuden yhdistäisin ennemminkin stressin (muutto jne.) ja väsymyksen määrään.

Jos käsien iho on aiempaa kuivempi, saatte pojan. Jos taas normaalia pehmeämpi, tytön.
Tyttö. Ei muuten ollut talvellakaan ihan niin korput kädet kuin normaalisti ja nyt kesäaikaan ei ole välttämättä tarvinnut edes joka ilta sipaista käsirasvaa nukkumaan mennessä. Sinänsä jännä kontrasti kasvojen normaalia kuivemman ihon kanssa.

Jos linea negraa ei ole tai se ylettyy vain navan alapuolelle, odotatte tyttöä. Navan yli mennessä odotatte poikaa.
Poika. Esikoisesta ilmestyi koko vatsan yli menevä linea negra rv 27 paikkeilla, tällä kierroksella viiva on edelleen aika haalea ja ihan vasta nyt noussut navan ylitse. Vastaan tähän kuitenkin poika, kun viiva joka tapauksessa on näkyvissä.

Arat ja verestävät ikenet viestivät tytöstä. Jos näin ei ole, on tulossa poika.
Sekä että. Jonkun kerran on hampaita pestessä ikenet vuotaneet ja/tai olleet arkana, mutta ei mitään sellaisia “verilöylyjä” mitä olen lukenut joillain olevan. Sen sijaan nenästä mulla on tullut verta useamman kerran, mitä ei ole tapahtunut vuosiin.

Tyttöä odottaessa äiti kärsii närästyksestä, pojasta näin ei ole.
Tyttö. Vasta tässä toisessa raskaudessa olen ensimmäistä kertaa elämässäni kokenut, miltä tuntuu närästys. En osaa liittää sitä mihinkään syömiseen tms., kunhan toisinaan tuntuu sellainen ikävä, vähän polttava fiilis kurkussa. Alkoi joskus rv 24 paikkeilla eikä onneksi ole ollut mitenkään kovin pahana, lähinnä iltaisin huomaa mikäli ei ole päivän aikana syönyt tarpeeksi.

Tyttö vie äidin kauneuden ja poika korostaa sitä.
Poika. Kerroinkin taannoin miten tällä kertaa iho on ollut suorastaan loistokunnossa verrattuna ekaan raskauteen. Kiloja tosin on kertynyt enemmän kuin viimeksi ja palloksi turvonneet jalat ovat olleet tuttu näky muutosta lähtien, että siltä osin olo ei ole kovinkaan hehkeä.

Aika tasaisesti näköjään meni: poika 7/16 ja tyttö 9/16. Tällä viikolla vauva saavuttaa täysiaikaisuuden, joten noin kuukauden sisään nähdään vihdoin millainen tyyppi vatsassani on kasvanut! Hurjaa vauhtia tämä raskausaika on mennyt, vaikka tavallaan tuntuukin taas, etten edes muista millaista on olla ei-raskaana. Sen verran möhkö ja kankea olo alkaa jo olla, että raskaana oleminen saisi riittää tältä erää… Toivon kovasti, ettei kuopus olisi yhtä kiintynyt yksiöönsä kuin esikoinen, vaan lähtisi ulostautumaan itse ja mieluusti ennen laskettua aikaa.

(Kuvista kiitokset K-serkulle ja siskolle.)

1.7.2017
14:55

Toista kertaa odottamassa

Toinen raskaus huitelee pian jo raskausviikolla 30 enkä ole kirjoittanut itselleni muistiin vielä mitään – enkä muuten aloittanut vauvakirjan täyttämistäkään, hups. Tämä raskaus on ollut monelta osin aivan erilainen kuin ensimmäinen. Pahoinvointi alkoi pian plussan (rv 6) jälkeen, kun meille esikoisen 2-vuotisjuhlien yhteydessä iski oletettavasti noro. Mulla se vellova paha olo jäi vähän niin kuin päälle ja alkoi helpottaa vasta nt-ultran jälkeen, lähemmäs pari kuukautta pahoinvoinnista siis tuli kärsittyä. Myös väsymys oli ekoina kuukausina suurta ja usein meninkin tytön kanssa yhtä aikaa nukkumaan, kun ei vaan jaksanut enää olla hereillä. Jälkikäteen ajateltuna eipä mulla ole kauheasti muistikuvia tammikuun puolivälistä helmikuun loppuun…

Toisin kuin viimeksi, iho on ollut suorastaan loistokunnossa. Jotain pientä näppyä ehkä välillä, mutta mitään sen pahempaa ei ole näkynyt – en edes muista milloin viimeksi. Rasvoittuva sekaiho on muuttunut enemmänkin kuivaksi enkä ole moneen kuukauteen enää tehnyt vesipesua aamuin illoin, vaan aamuisin on riittänyt ihan vain kasvovedellä pyyhkiminen. Ei mun posket toki ole yhtäkkiä miksikään tasaisen pehmoiseksi vauvanpyllyihoksi muuttuneet, mutta sen verran hyvä tilanne kuitenkin, että toisinaan nassu näyttää jopa omasta mielestä ihan nätiltä. Huomaa kyllä miten paljon tämä vaikuttaa mulla yleiseen olotilaan, ei meinaan ole kummemmin ulkonäkö tässä raskaudessa ahdistanut, vaikka noin muuten on rasvaa kertynyt joka puolelle oikein “mukavasti”.

Rv 16+3

Ruokien suhteen on ollut selvästi enemmän mielihaluja sekä erityisesti ällötyksiä, tosin jälkimmäiseen varmasti liittyy myös se noro. Makea on maistunut huonosti enkä yhdessä kohtaa pystynyt syömään kuin tyyliin max. 5 karkkia kerralla, mikä ei toisaalta ole yhtään huono asia. Hedelmät ovat olleet himotuslistan kärkipäässä läpi raskauden, erityisesti kaikki melonit ja olinkin ihan onnessani kun melonikausi vihdoin starttasi. Tällä hetkellä tuoreista myös avomaan kurkku, herne, nektariini ja kirsikka ovat pop – mansikkakauden kunnon käynnistymistä odotellessa. Ja mustikoita, mmmmm! Tuoremehuun oli viikkojen 15-25 paikkeilla järjetön himo, mieluiten appelsiinipohjalla ja kunnon krämmäleillä. Suolainen maistuu tosiaan makeaa paremmin, mutta useimmiten on fiilis, ettei tekisi mieli syödä yhtään mitään ja oikein ärsyttää, kun tulee nälkä ja on pakko syödä jotain. Monta kertaa olen illalla parahtanut miehelle, että mä en jaksa taas syödä!, mutta ei sitä oikein voi skipatakaan, koska nälkäisenä tulee helposti huono olo.

Yksi täsmälleen sama himotus on ollut kuin ekalla kerralla: Hesen ranskikset punaisella majoneesilla (mähän en siis normaalisti edes tykkää ko. majoneesista). Lisäksi olen hetkittäin koukuttunut mm. yhteen tiettyyn Novelle Plus -juomaan (se persikan värinen), Kippari-sulatejuustoviipaleisiin, itse tehtyyn guacamoleen, pakastepitsaan (Pirkka tonnikala-punasipuli), toimiston lähikaupan juustosämpylöihin. Töissä olen vedellyt myös paljon vissyä, kun siellä hanavesi alkoi yhtäkkiä maistua mun suussa tosi paljon kloorilta. Teetä en alussa pystynyt juomaan ollenkaan ja olinkin ihan varma, että siitä kyllä joku tajuaa tilanteen. Pahoinvoinnin lievennyttyä tee (tosin vain vihreä) maistui hetken aikaa, mutta puolivälin jälkeen alkoi taas tökkiä. Nyt kesälomalle jäätyäni tee on maistunut paremmin eikä tarvitse enää olla vain vihreää.

Rv 20+0

Kuten toisessa raskaudessa on tapana, maha pullahti suht aikaisessa vaiheessa näkyviin. Piilottelin sitä kylläkin pidempään kuin viimeksi, töissäkin kerroin vasta muistaakseni viikolla 15 ja ihan vain siksi, etten enää jaksanut verhoutua samoihin peittäviin kaapuihin päivästä toiseen. Jotenkin tällä kertaa on ollut paljon epäileväisempi ja varovaisempi ylipäänsä koko raskauden suhteen, vaikka kaikki on sinänsä mennyt ihan normaalilla kaavalla. Eka neuvolakäynti mulla oli rv 8+1 yhdistettynä tyttären 2-vuotisneuvolan kanssa, ja nt-ultra oli rv 12+1. Ultra oli ehkä vähän hämmentävä kokemus eikä montaa minuuttia kestänyt. Asento oli ilmeisen sopiva, kun lääkäri sai turvotuksen ym. tarpeellisen mitattua, vaikka sikiö oli unessa eikä nähty yhdenkään raajan edes liikahtavan. Siitä jäi päälle mieltä vaivaava epävarmuus, joka onneksi hälveni rakenneultrassa, kun meille osui aivan ihana kätilö. Hän teki työnsä todella tarkasti ja koko ajan selittäen, lopuksi kysyi vielä sopiiko hänen käydä tietyt jutut vielä itsekseen läpi.

Mies halusi ultrassa kuulla arvion sukupuolesta ja annoin sitten periksi, kun viimeksi se lähinnä mun toiveesta pidettiin salassa synnärille saakka. En kylläkään osaa asiaa pitää varmana noin aikaisen vaiheen 2d-ultran perusteella, ehkä jos loppuraskaudessa se katsotaan uudestaan niin sitten voin uskoa ennen kuin itse livenä näen. :D Emme ole sukupuoliarviota huudelleet julkisesti, jotenkin kun se ei ole 100% varma niin ei halua käsitellä sitä sellaisena. Se kylläkin on sanottava, että esim. vaatehankintoihin veikkaus on vaikuttanut ihan huomaamatta. En todellakaan ole haalinut kaappeja täyteen vaaleanpunaista/-sinistä vaan mennyt enemmänkin unisex-linjalla, mutta silti huomaan miettiväni aina sopisiko joku juttu juuri sille sukupuolelle.

Rv 23+0

Tämä toisen kierroksen maha on selvästi eri mallinen sekä ollut alusta asti paljon alempana. Pyöräilykausi esimerkiksi jäi multa ihan tyngäksi, kun jäätävät säät jatkuivat pitkälle kevääseen ja sitten kun vihdoin lämpeni, tuntui fillarointi jo kaikin puolin ikävältä. Omasta mielestäni maha on edelleen kooltaan ihan normaali, mutta useampi lasketun ajan kyselijä on näyttänyt todella hämmästyneeltä kuultuaan sen olevan kuukausien päästä. Onpa pari pohtinut ääneen, olenko varma etten odota kaksosia… Juu on totta, että niin painon osalta kuin muilta mitoilta olen jo nyt ennen rv 30 isompi kuin viimeksi synnyttämään mennessäni, mutta yhdistäisin sen ennemminkin siihen +10 kg korkeampaan lähtöpainoon.

Raskaampaa odottaminen joka tapauksessa on ollut ekaan kierrokseen verrattuna. Luonnollisesti nyt on oltava liikkeellä aivan eri tavalla kun on jo se esikoinen siinä eikä työpäivän jälkeen ole voinut vain istua sohvalla silittelemässä mahaa. Kumartelu ym. liikkuminen on jo hankalaa, ja harjoitussupistuksia on ollut kuten viimeksikin. Suonenvedot eivät onneksi ole tässä raskaudessa vaivanneet, sen sijaan nenä on välillä vuotanut verta ihan yllättäen. Liikkeitä tunsin ekaa kertaa miehen syntymäpäivänä rv 17+3, hieman aiemmin siis kuin esikoista odottaessa. Bebe nro 2 on varsin liikkuvaista sorttia ja muljaa välillä niin että maha ihan heiluu, mitä en muista esikoisesta tapahtuneen kuin ehkä ihan lopussa. Kaveri vaikuttaa hengaavan edelleen poikittain ja liikkeet ovat koko ajan tuntuneet alavatsalla. Toivon todella, että tyyppi tajuaisi itse kääntyä pää alaspäin ja saisin mahdollisesti kokea astetta luonnollisemman synnytyksen kuin viimeksi.

(Keskimmäisen kuvan ikuisti mieheni, ekasta ja vikasta kiitos Jennille.)

9.5.2017
23:55

Yhdeksän vuoden somenaamat

Mun piti tänään mennä ajoissa nukkumaan, mutta juuri ennen koneelta poistumista vastaan tuli aivan liian mahtava #profiilikuvahaaste ja oli ihan pakko kaivaa kuvat saman tien. Aikajänne mulla on tosin lyhyempi, sillä liityin Facebookiin vasta keväällä 2009 taisteltuani siihen asti sellaista “höpöhöpö ilmiötä” vastaan – IRC-Galleria 4ever! Vai miten se nyt menikään…

2009

2009
Facebookiin liittyessäni olin intissä, tuo kuva on heinäkuulta kuvatekstillä Rva kersantin TJ1. Kylläpä näytin nuorelta tuolloin 25-vuotiaana! Toinen kuva on uudenvuodenaatolta, josta löytyy ihan jopa oma postauksensa blogin arkistoista. Tuolloinhan blogi oli vielä vanhalla nimellä, muutamaa kuukautta myöhemmin Ajastaika sai alkunsa.

2010

2010
Vasen kuva on alkuvuodelta, itse asiassa tuostakin tilanteesta on postaus olemassa. Silmäni oli juuri operoitu laserilla, joten huulipuna oli ainoa meikki jota pystyin sen enempää miettimättä käyttämään. Oikealla oleva on otettu Bossaliinassa, joka oli aivan ihana kahvila.

2011

2011
Turun kulttuuripääkaupunkivuosi ja Hej Hylje! -projekti, joka muuten saa jatkoa tänä vuonna Helsingissä! Tuona syksynä harmitti kovasti, kun en ollut niin rahoissani että olisin voinut huutaa yhden hylkeen itselleni, kun ne syksyllä huutokaupattiin. Mustavalkoinen kuva on lokakuulta, tykkäsin ihan älyttömästi noista hiuksista.

2012

2012
Taiteiden yö elokuussa ja päällä ensimmäinen Samuji-vaatteeni. En ole mekkoon mahtunut moneen vuoteen, mutta tuolla se on jemmassa edelleen odottamassa että joskus vielä kapenen sen verran että saan sen taas käyttöön. Tuona kesänä aloitin oman hiusvärin kasvattamisen, seuraavan kerran värjäsinkin vasta 2016 keväällä.

2013

2013
Pidin edellistä profiilikuvaa yli vuoden, tämä on vasta seuraavan vuoden syyskuulta. Kyseessä tietystikin meidän ihanat syyshäät ja kuvan on ottanut Jere Satamo, hauska sattuma juuri tässä Lauran heittämässä haasteessa. :)

2014

2014
Profiilikuvan vaihtamistahti hiljentyi selkeästi, tämä on seuraavan vuoden kesältä. Teimme ensimmäistä kertaa museojunamatkan Turusta Uuteenkaupunkiin, odotin esikoista ja olin raskaushuuruissani ihan tippa linssissä koko alkumatkan.

2015

2015
Jälleen hyppäys melkein vuoden verran eteenpäin, tässä eletään toukokuun loppua. Oli yllätysjuhlat, siirtotatuointeja ja ulkosalla hengaamista. Marimekon paita on edelleen vaatekaapin osana, hyvä ostos siis.

2016

2016
Vähän vajaa vuosi sitten serkkuni häissä otettu kuva. Avaruustukka oli hieno, mutta sen jäänteitä kasvatellaan pois edelleen… Tämä oli muuten juuri ennen kuin palasin takaisin töihin, kesän lopussa olikin sitten +10 kg painossa muutosta. Huokaus.

2017

2017
Uusin profiilikuva eikä edes kovin vanha otos, Varpujengin sunnuntairetkeltä nimittäin. Saman päivän kuvia olen viljellyt vähän joka palveluun, kun kelvollisia naamakuvia tulee niin harvoin ikuistettua. Sattumalta muuten olen valkannut juuri tuon mekon ja bomberin huomiseksi vaatetukseksi, haha. Hiuskriisiä on vähän pukannut viime aikoina, jos ei olisi vauvaa mahassa muljaamassa niin olisin tasan heittänyt jotain väriä päähäni. Ihana ruskean alta kuultava sinivihreä…


Muistaako joku lukijoista vielä näitä menneitä kuvia tai tapahtumia? Blogi kuitenkin on ollut vuoden kauemmin olemassa kuin mitä oma fb-profiilini. Tarkoittaa muuten siis, että ihan täällä julkisissa arkistoissa on postauksia pian 10 vuoden ajalta, huh huh. Äkkiä ne vuodet vierii!

5.4.2017
23:51

Kevään jännät tuulet

Olen blogannut viitisentoista vuotta ja siinä ajassa on muuttunut paitsi minä itse, myös blogimaailma aivan totaalisesti. Muistan hyvin sen vuodenvaihteen, kun Indiedays julkistettiin – mikä kohu siitä silloin syntyikään! Oma bloggaamiseni ei näiden vuosien aikana ole muuttunut olennaisesti, vaan edelleen kirjoitan hyvin päiväkirjamaisesti ja lähinnä itselleni muistiin. Yhteistyökuvioita on kertynyt vain pari hassua enkä vieläkään ole järjestänyt yhtä ainokaista arvontaa, vaikka ehkä olisi joskus ollut aihetta. En ole halunnut olla kenellekään tilivelvollinen, millaista sisältöä täällä tarjoilen tai kuinka usein ylipäänsä ehdin blogin pariin. Varmasti lukijoita on jäänyt matkan varrelle hitaan tahdin tai tylsien juttujen takia, mutta mahdollisesti siellä ruudun takana on myös sellaisia, jotka ovat pyörineet täällä jo pidempään..?

Varpublogit

Nyt olen kuitenkin, näin sopivasti blogin 7-vuotissynttäreiden kynnyksellä, hypännyt mukaan johonkin itselleni uuteen ja tuntemattomaan: Varpublogit on tällä viikolla ensiaskeleensa ottanut, paikallisuuteen keskittyvä blogiyhteisö ja Ajastaika on yksi mukana olevista blogeista! Sinänsä täällä ei muutu muuta kuin se, että sivupalkkiin on ilmestynyt yhteisömme logo, jota klikkaamalla pääsee tutustumaan koko meidän Varpujengiin. Yhteistöitä tms. saattaa toki tulla enemmän (tosin jo 1 krt/vuosi on enemmän kuin mitä tähän mennessä on ollut, heh), mutta noin yleisesti jatkan ihan samaan tyyliin kuin ennen. Eli postaan kun ehdin ja aiheet pomppivat miten sattuu eikä punaista lankaa löydy jatkossakaan. :D


Kuva: Jenni / Kapeat kadut

Uusia ja jänniä juttuja siis! Toivon kovasti että tämä innostaisi mut kirjoittelemaan useammin. Tällä hetkellä ainakin vaikuttaa lupaavalta, pää ihan pursuaa kaikkia ideoita niin bloggaamisen kuin valokuvaamisen suhteen. Seuraavaksi tosin taidan pyrkiä nukkumaan parit kunnon yöunet, ne ovat meinaan jääneet hieman vähemmälle viime aikoina… Ja näköjään jäävät taas tulevanakin yönä, ehh.

Seuraa Varpublogeja:
Instagram | Facebook | Twitter

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Aarteita Ahistaa Alennuksella Apulanta ASOS Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogilistaukset Blogitapaamisia CBR Converse COS Dance! Designia Turusta Dislike eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Feel Unique Festarointi Flickr Forte Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M H&M erikoismallistot Helsinki Herqperc Hetken parhaat Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuumailmapallo Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Lumi/Mhann Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Night Club Marilyn Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Verhoiluprojekti Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy we heart it Wii-hii! Yksinäisyys Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up