AvainsanaSecond hand

28.3.2018
19:15

Monipuolinen kantojuhta: Bugaboo Donkey+ Mono

Reilu vuosi sitten kuopuksen ilmoitettua tulostaan aloin tietysti heti pähkäillä tulevia vaunukuvioita ja erityisesti tulevaa tarvetta tuplarattaille, ikäeroa lapsillamme oli tulossa noin 2 v 8 kk. Mitä vaunuryhmien keskusteluja olen seurannut, läheskään kaikki eivät noin “isolla” ikäerolla enää tuplia hanki, mutta itse päätin pelata varman päälle, ettemme ainakaan liikkumisen takia jäisi kotiin kyhjöttämään. Sen jälkeen aloin kartoittaa vaihtoehtoja ottaen huomioon myös sen mahdollisuuden, että muuttaisimme vielä ennen vauvan syntymää – ja niinhän siinä sitten kävikin. Aika nopeasti tiesin mitkä tuplat kaikista mieluiten ottaisin, nelinumeroinen hintalappu vaan oli se mikä eniten mietitytti… Haaveiden kohteena oli siis Bugaboon Donkeyt, jotka ovat muunneltavuudeltaan aivan omaa luokkaansa. Toisaalta onhan se selvä, että tämä mono/duo-ominaisuus tekee niistä hintavammat varmasti jo siksi, ettei markkinoilla ole muita vastaavia.

Bugaboo: Donkey+ Mono

Parasta “Aaseissa” on ehdottomasti juurikin se muunneltavuus: parilla nopealla toimenpiteellä ne saa muokattua yhdelle sopivasta monosta kahdelle sopivaksi duoksi. Ostin rattaat toiselta vaunuhullulta, jolla ne olivat olleet vain parisen viikkoa käytössä; aika lailla uudenveroiset siis. Musta runko on jokusen kympin alumiinista kalliimpi, mutta tuumailin ettei se siinä konkurssissa sitten enää tuntunut missään. :D Kankaat päädyin hankkimaan muualta, sillä ihastuin kovasti ajatukseen Diesel-farkkukankaasta muuten mustissa vaunuissa.

Koko

Muunneltavuutensa ansiosta Donkeyt pääsivät käyttöön esikoisen kanssa heti saavuttuaan ja tämä postaus käsitteleekin niitä nimenomaan mono-moodissa, tuplahommat jätetään myöhemmäksi.

Donkey mono ja vanhempi ei-jatkettava kuomu
Hot pink kuomun kaverina istuinpehmuste Mamas & Papas ja hoitolaukku Bugaboo (ostettu käytettynä).

Ensivaikutelma mono-Aaseista oli ehkä hivenen hämmentävä: miten sen kokoiset rattaat olivatkin niin kevyet työntää ja pyöritellä! Painoa niillä on kuitenkin yli 15 kg ratasosalla, kopalla vielä vähän enemmän (monessa lähteessä tosin painoksi väitetty vain 13 kg). Myös renkaiden koko yllätti, ne ovat suorastaan jättimäiset monien muiden rattaiden renkaisiin verrattuna. Leveyttä monona on 60 cm, mikä on rattaiden keskuudessa varsin perus, mutta jotenkin ne tuntuvat paljon leveämmiltä. Monesti olen kuvitellut, ettei niiden kanssa mahdu jostain, vaikka todellisuudessa mahtumisessa ei ole niin minkäänlaista ongelmaa. Sivukori taitaa olla se, mikä luo tuon illuusioon leveydestä.

Jousitus ja renkaat

Varsinaista jousitusta Donkeyssa ei ole, mutta yllättävän smoothisti ne silti liikkuvat epätasaisellakin alustalla. Istuin joustaa sen verran, että kyytiläisen oltavat pysyvät kelpona, vaikka renkaiden alla vähän täristäisi.

Isot ilmakumirenkaat

Nämä meidän Donkeyt ovat vanhempaa 1-versiota (ylläri että taas julkaistiin uusi malli vähän sen jälkeen kun olin Bugikset hankkinut) eli renkaat ovat ilmakumitäytteiset; viime vuoden lopulla julkaistussa Donkey2:ssa täyte on vaihdettu vaahtokumiin. Kooltaan renkaat ovat tosiaan varsin isot, takana 12″ ja edessä hieman pienemmät 10″. Eturenkaat saa lukittua sekä tuossa asennossa rungon “alla” ollessaan että eteenpäin käännettynä.

Hankalia olosuhteita varten Bugaboon isommissa rattaissa (Donkey, Buffalo, Cameleon) on hauska niin kutsuttu kahden renkaan asento. Siitä mulla ei ole kuvaa laittaa, mutta tästä videosta voi tsekata millainen se on ja miten se toimii. Itse en ole asentoa tarvinnut edes talvella, tosin menneenä talvena en ihan hirveästi Donkeylla liikkunut enää siinä kohtaa kun lumi tuli maahan.

Kuomu ja kankaat

Kuomu (sun canopy) sekä kopan päällinen (tuulisuoja, yhdessä tailored fabric set) ovat Bugaboissa ne, jotka määrittävät värimaailman ja joilla ilmettä saa vaihdettua varsin näppärästi. Sama kuomu sopii niin istuimeen kuin vaunukoppaan, sillä varsinaiset istuin- ja koppakankaat kiinnittyvät samaan kehikkoon (vain siis toinen on kerrallaan kiinni). Kuomu tulee kehikkoon kiinni klipseillä, josta lähtee kolme kaarta, ja näitä kumpiakin osasia myydään erikseen. Juuri Donkeyn kuomut ovat sellaisia, että niitä mallaillaan paljon myös muun merkkisiin rattaisiin – olen nähnyt kuvia mm. Cybex Balioksista, Baby Jogger Premiereistä ja Emmaljunga Super Vikingeistä Donkeyn kuomulla ja kiinnikkeillä.

Donkey+ Mono vaunukopalla
Jatkettava kuomu istuin lepoasennossaJatkettava kuomu istuin makuuasennossa
Bugaboo x Diesel limited edition Donkey-kankaat

Aiemmin kuomut eivät olleet jatkettavia (kangasosia on vain kaksi) ja lisäksi materiaali on inan jämäkämpää. Itse hankin käytettynä hot pink -kuomun, joka oli mainio 2,5-vuotiaalla kesäaikaan – ja väriltään aivan ihana, sitä kun ei ole jatkettavana versiona edes olemassa. Uudemmissa kuomuissa on tosiaan vetoketjulla avattava lisäosa, joka tekee kuomusta todella suojaavan. Keskimmäisestä kuvaparista näkee, miten ratasistuimessa jatkettava kuomu suojaa hyvin niin lepo- kuin makuuasennossa eikä mitään vaunuverhoa välttämättä tarvitse.

Peruskuomut (kuvissa kauniin harmaa grey melange*) ovat yksinkertaista kangasta ja tuntuvat jokseenkin ohuilta, mikä kieltämättä ihmetyttää tämän hintaluokan vaunuissa. Donkey2:ssa kuomuja on kankaiden osalta päivitetty ja valikoimassa on perusversion (core collection, matsku samantyyppistä “trikoomaista” kuten Beessä) lisäksi paksumpia kuomuja (premium collection+), joskin ne ovat sitten kalliimpiakin. Spesiaaliversiot – esim. nuo jokusen vuoden takaisen Diesel-yhteistyömalliston kuomut – taas ovat yleensä paksumpaa kangasta tai ainakin vuoritettuja. Tilasin viime kesänä yhden Diesel-setin uutena alesta ennen kuin olin koko rattaita edes ostanut ja onneksi näin, enemmän sitä on tullut näin talvivauvan kanssa käytettyä.

Työntöaisa

Donkeyssa on Bugaboo-tyyliin teleskooppiaisa. Säätövaraa riittää ja rattaat sopivat hyvin niin lyhyemmälle kuin pitkälle työntäjälle – ja yltääpä taaperokin suht ongelmitta työntämään (ks. kuva postauksen lopussa). Aisan ollessa matalimmassa asennossa se menee aika lailla tasan vaunukopan reunan kanssa, joten vaunuilla on mukava matkata julkisissa. Sen verran ne tosin ovat pituudeltaan töpöt, että ainakin bussissa on parempi olla vieressä tarkkana, etteivät rattaat pääse keikkaamaan bussin kurvaillessa.

Tekonahkapäällysteinen työntöaisa
Aisa lyhimmillään
Aisa pisimmillään

Aisa on tästä Donkey+:sta eteenpäin vaihdettu tekonahkaan, mikä on kyllä varsin asiallinen ja odotettu parannus aiempaan vaahtomuoviversioon verrattuna. Muutenkin tuo aisa on jännän mallinen, sillä se ei ole pyöreä, niin nämä uudet nahkapäälliset ovat selkeästi ohuemmat verrattuna siihen, että vaahtomuovin päällä olisi vielä erikseen tehdyt nahkaisen aisansuojat. Alimmassa kuvassa on aisa pisimmillään, eroa matalimpaan asentoon on selkeästi.

Istuin ja jalkatuki

Istuin selkä menosuuntaanIstuin makuuasennossa
Istuimen säätö kuomun takana

Donkeyssa on kuppi-istuin eli selkänoja ei mene täysin makuulle. Asentoja on kolme (+ kasausasento) ja säätönamiska on takapuolella penkin yläosassa kuomun “alla”. Alin asento on kuitenkin suht vaakatasossa, sillä jalkatuki ei ole säädettävä eikä jalat näin ollen pääse nousemaan korkeammalle kuin pää. Esimerkiksi esikoisen vauva-aikana meillä olleissa Emmaljunga Vikingeissä makuuasento on selvästi ylempänä, mutta toisaalta niissä myös on mahdollisuus säätää jalkatukea.

Istuin kasvot menosuuntaanDonkey Mono edestä
Istuimen irroitusnappi

Istuin vaikuttaa äkkiseltään pieneltä ja kapealta, mutta on todellisuudessa yllättävän tilava. Meidän 95-senttinen kolmevuotias mahtuu ongelmitta Aasien istuimeen ja vasta toppahaalari päällä lämpöpussin kanssa alkaa tuntua vähän ahtaalta. Makuuasennossa kylläkin pää tulee jo istuinkehikon päälle, mutta koska kuomu on hieman ylempänä, mahtuu jopa tuollainen lähes metrinen ihan ok myös nukkumaan. Istuinsuunnan vaihtaminen on yksinkertaista: ei muuta kuin painetaan sivuissa olevista valkoisista napeista (alin kuva), nostetaan istuin pois ja laitetaan takaisin toisin päin. Kasvot menosuuntaan istuinta ei saa ihan siihen alimpaan makuuasentoon, sillä istuimen yläosa ottaa aisaan kiinni.

Valjaat ja turvakaari

Valjaat ovat samanlaiset 5-pistevaljaat kuin mitä meillä aiemmin käyneissä Beessä oli. Silloin en yhtään tykännyt tuosta kerralla auki -ominaisuudesta, mutta Donkeyssa en ole mitenkään kokenut sitä ongelmaksi. Turvakaaren ansiosta varmaankin, Beessähän ei sellaista ollut lainkaan. Enimmäkseen meillä on taaperon kanssa käytetty pelkkiä lantiovöitä, toisinaan kiinni ovat olleet ainoastaan olkavyöt. Haaravyötä turvakaaresta penkkiin ei ole, mutta vaunuryhmissä sellaisia on näkynyt tekonahasta ommeltuna. Itse en ole kokenut sitä isoksi puutteeksi, päinvastoin erityisesti raskaana ollessa oli kätevää pyytää taaperoa tulemaan itse pois istuimesta sujahtamalla kaaren alta.

Donkeyn 5-pistevaljaat
Turvakaaressa tekonahkapäällinen
Turvakaari vaunukopassa

Donkey+:n turvakaari on työntöaisan tapaan tehonahalla päällystetty, mikä on siitä toimivampi vaihtoehto kuin aiempi pelkkä vaahtomuovi, ettei lapsi ihan niin helposti saa purtua siitä paloja irti. Vanhempien vaahtomuovi-Aasien myynti-ilmoituksissa on meinaan hyvin usein mainittu, että turvakaaresta haukattu pala jos toinenkin. :P Vaikka kyllä ne hampaanjäljet tuohon nahkaankin jää, jos kyytiläinen purukalustonsa siihen kunnolla iskee. Turvakaaren saa irti, mutta se ei käänny sivuun pois tieltä. Istuimen kanssa tämä vielä menettelee, mutta kopan kanssa kaari on lähinnä vain tiellä ollessaan ihan keskellä kehikkoa. Tosiaan, Bugaboissa on turvakaari myös kopan kanssa, kun kerran pohjalla oleva kehikko on sama kopalle ja istuimelle. Hieman yllättäen ohjeiden mukaan turvakaaresta saa nostaa koppaa vauva (painorajojen puitteissa toki) kyydissä, itse en kyllä uskaltaisi sitä tehdä ilman pohjasta tukemista toisella kädellä.

Jarru ja tavarakori

Jarrupoljin on alhaalla vasemman jalan puolella ja kooltaan se on mun mielestä aika pieni vaunujen sinänsä aika massiiviseen olemukseen nähden. Eipä sen kanssa kyllä mitään ongelmia ole ollut, kun vain sijainnin muistaa oikein eikä huido jalalla esim. oikeassa reunassa. Jarrua laitettaessa on hyvä varmistaa sen lukittuminen liikuttamalla vaunuja pienesti eteen ja taakse, jotta jarru on taatusti loksahtanut paikalleen.

Bugaboo Donkeyn jarrupoljin
Isohko tavarakori
Näppärä sivukori

Mono-Donkeyssa tila tavaroiden kuljettamiselle on suorastaan loistava. Koska istuin yksinään on varsin kapea, jää monoksi kavennettuna sen viereen tilaa sivukorille. Niin hämmentävältä kuin tuollainen sivukori alkuun tuntuikin, on se osoittautunut aivan mahtavaksi! Esimerkiksi laukkua ja vesipulloa on todella kätevä kuljettaa siinä, jolloin ne ovat helpommin käytettävissä kuin alakorista. Kyytiläinen tosin saattaa kiinnostua korin sisällöstä vähän liikaa ja olen kuullut tarinoita, että korista otetaan ihan kaikki mihin ylletään… Donkey2:ssa korille onkin lisätty suojapeite, jota myydään erikseen niin että ykkösetkin saa sen osalta päivitettyä. Meidän korin pohjaan on painorajaksi merkitty 10 kg, mutta jostain keskustelusta luin että Donkey1:n raja olisi kuitenkin vain 5 kg (liittyy ilmeisesti jotenkin renkaiden materiaaliin).

Alatavarakori on isohko ja sinänsä tilava, mutta sinne on hieman hankala saada tavaraa. Ongelma on erityisesti kopan kanssa, koska silloin koriin pääsee käsiksi lähinnä vain edestä sivukorin puolelta. Korin sisäpuolella on muutama verkkotasku, joihin voi laittaa pientä tavaraa sen sijaan että ne seilaisivat pitkin isoa osiota. Tavarakorin pohjassa on myös pari “viiltoa”, joiden tarkoitus on ymmärtääkseni auttaa mahdollista vettä valumaan pois.

Kasaus

Kovin montaa miinusta en muuntautumiskykyisille Aaseille antaisi, mutta kasaus on harmi kyllä yksi sellainen. Bugaboon yhdistelmissä on perusperiaate vähän erilainen verrattuna useimpien merkkien vastaaviin rattaisiin: aisa taitetaan alas kohti maata ja sen jälkeen tempaistaan runko keskeltä kahtia. Donkeyn kasaamisessa erikoista on myös se, että aivan ensimmäisenä toimenpiteenä eturenkaat olisi hyvä lukita eteenpäin – ja huom. nimenomaan eteenpäin, ei rungon alle. Kerran kokeilin pitää lukitukset auki, toiste en sitä virhettä tehnyt. :D Renkaat lukittuna runkoa on selvästi helpompi käyttää, paketti pysyy paremmin kasassa eikä avatessa rattaat yritä karata käsistä.

Donkeyn kasaus, vaihe 1: eturenkaat lukkoon
Donkeyn kasaus yhdessä osassa, one-piece fold
Donkeyn kasaus osissa, compact fold

Donkeyt on mahdollista kasata yhdessä paketissa (tsek opastusvideo: one-piece fold), mutta itse en sitä kokenut kovinkaan käteväksi. Sen lisäksi että Aasit eivät painonsa puolesta ole mitkään matkarattaat, on paketti myös hankalan mallinen nostaa, ja ylipäänsä tuon kokoinen läjä on moneen takaluukkuun turhan iso. Näppärämmäksi koin laittaa setin autoon osissa (tsek opastusvideo: compact fold), jolloin rungon väleihin saa tarvittaessa laitettua muutakin rompetta (paitsi mitään renkaita en kylläkään jaksanut irrotella). Ainoa hankaluus tässä kasaustavassa on se, mihin istuimen ja korin laskee siksi aikaa kun pistää runkoa nippuun; mua ei ainakaan houkuttele mitään ratasosia laskea suoraan maahan.

Donkeyt kasassa koppa oikeinpäinDonkeyt kasassa koppa ylösalaisin

Vaunukopan kanssa kasauskoko on ymmärrettävästi vieläkin isompi eikä sitä oikein saa aseteltua rungon päälle mitenkään nätisti. Helpoiten taitaa mennä ainakin farmariauton takaluukussa niin, että runko on omassa kasassa ja koppa jossain siinä vieressä. Civicin konttiin Donkeyn koppa menee just täydellisesti pitkittäin, joten silloin saa helposti myös nostettua rungon ekaksi autosta pois.

Donkey mono istuimella Honda Civic Tourerin takaluukussa
Donkeyn kasaus, pelkkä runko + sivukori

Runko yksistäänkin on yllättävän iso kooltaan, sillä työntöaisa jää kasatessa samalle leveydelle kuin takarenkaat eikä näin ollen mene lomittain niiden sisäpuolelle (kuten Buffaloissa ymmärtääkseni menee). Kulmikkaan muotonsa takia kasatun rungon käsiteltävyys ei ole paras mahdollinen eikä se toisaalta kovin kevytkään ole, sillä runko (renkaiden ja tavarakorin kanssa) painaa 11 kg. Runkoa käsitellessä kannattaa olla tarkkana, ettei mikään kohta osu maahan niin ettei mikään osa saa naarmua pintaansa.

Vaunukoppa

Donkeyn Mono-perusvarustus sisältää rungon lisäksi yhden kappaleen näitä kutakin: kehikko, koppakankaat, istuinkankaat, turvakaari, alatavarakori, sivukori, sadesuoja, pumppu. Päälle tietysti vielä se kangassetti eli vaunukopan tuulisuoja sekä kuomu, joka on siis sama ja tulee samaan kohtaan kehikkoa kiinni sekä kopassa että istuimessa.

Donkey Mono vaunukopalla
Koppakangas

Koppakangas tulee kehikkoon kiinni miljoonalla (siltä ainakin sitä kiinnittäessä ja irroittaessa tuntuu) tarralla, minkä lisäksi reunoille sujautetaan muutamaan kohtaan muovituet jämäköittämään kopan reunoja. Kaikkea muuta kuin kätevää siis, mikäli ajattelee kopasta ratasosaan siirtymisvaihetta – helpointa olisikin olla erikseen toinen kehikko, jotta kumpikin kangas olisi omassaan kiinni ja niistä sitten nappaisi käyttöönsä sopivamman.

Vaunukopan makuutila
Tuulisuojan kiinnitys

Makuutila kopassa on oikein kelvollinen vierekkäisten tuplien kopaksi, 77×27 cm (vrt. perus yksöisyhdistelmien koppiin). Meidän reilu puolivuotias (68 cm/7,5 kg) mahtuu vielä hyvin Donkeyn koppaan, jopa lämpöpussin kanssa. Sopivan paksu ja jämäkkä patja on päällystetty mustalla vähän samettimaisella kankaalla, joka on helppo irroittaa pesuun. Tuulisuoja on kopassa kiinni tuolla tavalla alareunasta, yläpää tulee kiinni tarroilla kehikon sivuille. Ainakin uutena tuulisuojaa on hankala saada kunnolla paikalleen ja sitä saa ihan huolella “venyttää”, että tarrat osuvat oikeille kohdille. Myös jalkopäästä tuulisuojan kangas jää välillä hölmösti pussittamaan, erityisesti tuon jäykemmän Dieselin kanssa.

Vaunukopan ns. jalat

Tässä näkyy syy siihen, miksi tavarakorin käyttö kopan kanssa on hankalaa; kopan pohjassa on tosiaan tuollaiset nököt jokaisessa nurkassa. Ajatuksena varmaankin se, ettei kangas likastu mikäli koppa pitää laskea esim. maahan, mutta onhan nuo nyt todella epäkäytännölliset muuten.

Sadesuoja ym. asusteet

Elodie Details sadesuoja Donkeyn istuimessa
Kronan sadesuoja Donkeyn kopassa

Bugaboon oma sadesuoja on Donkeyssakin mallia läpinäkyvä muovinen akvaario, joten se on meillä saanut pysytellä paketissaan. Myrskyikkunallinen Elodie Details toimii mainiosti, aisa-aukolle ei tietystikään ole tarvetta. Myös kopan kanssa Elodie sopii ihan ok, mutta vielä paremmaksi olen todennut Kronanin yleismallin (tämä keltamusta on parin vuoden takainen Mini Rodini -yhteistyö) sadesuojan, joka kokonsa puolesta riittää hyvin sivukorinkin päälle. Plussaa heijastimista!

Nordlys mini lämpöpussi Donkeyn kopassa

Vaunukoppaan sopii täydellisesti Nordlysin pienempi (mini) untuvapussi. Se on tarkoitettu turvakaukaloon eli selkäpuolella on aukot kaukalon vöille, mutta meidän hikikallella pussia on käytetty pääsääntöisesti vaunuissa. Pussi on todella muhkea ja sisävuori on puuvillaa eikä fleeceä, jota lämpöpusseihin tungetaan aivan liian usein sisälle. Suuaukon saa kiristettyä, joten vauvalla on erittäin suojaisa pesä nukkua. Lämmin tuo myös on, kovemmilla pakkasilla (noin -10 ja siitä eteenpäin) laitoin kuopukselle villahaalarin päälle mutta muuten on menty ihan vaan sisävaatteilla (toki pipo päässä sekä tumput ja villasukat raajoissa).

Lisävarusteet

Bugaboo on tunnettu erinomaisesta lisävarustearsenaalistaan, josta löytyy kilkettä vähän kaikkeen mahdolliseen. Itse en ole esimerkiksi istuinpehmusteita tai lämpöpusseja (vielä) testannut, mutta kumpiakin paljon kehutaan ja ovathan ne tosiaan istuvuudeltaan suunniteltu nimenomaan Bugaboon rattaisiin.

Ja Aasit jaksaa! 💪🏻 #stoller #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #bugaboo #bugaboodonkey #bugaboodonkeymono #bugaboocomfortwheeledboard #babyplushoorn #minirodini #didriksons #kids #daughter #mailday #latergram
Donkey mono ja travel system

Meidän käytössä ehdottomasti paras hankinta on ollut Comfort Wheeled Board*, Bugaboon oma seisomalauta irroitettavalla penkillä. Ostin sen vähän niinkuin varuiksi odottamaan tuplatonta aikaa, mutta yllättäen sitä onkin käytetty paljon enemmän kuin vaunujen tuplaominaisuutta. :P Laudasta aion kirjoittaa ihan kunnon erillisen postauksen, se todellakin on tarkemman esittelyn arvoinen! Toinen pienen pähkäilyn seurauksena hankittu lisävaruste on adapteri*, jolla turvakaukalon saa kiinni rattaiden runkoon. Tästäkin itse asiassa lisää toisella kertaa, sillä suunnitelmissani on koota myös tuosta huikean oranssista Cybexin kaukalosta* vähän kokemuksia ja ajatuksia postaukseksi asti.

Taaperoystävälliset rattaat nämäkin. 👌🏻 #stroller #bugaboo #bugaboodonkey #bugaboodonkeymono #bugaboodonkeydiesel #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #vaunuhulluntytär #kids #toddler #daughter #vimmacompany #vimmanletit #minirodini #minirodinixadidas #rodidas #lindexkids #littlephant #littlephantbylindex #converse #railway #railwaystation #turku

Vähän jännitin menisinkö aivan metsään hintavan Donkey-hankinnan kanssa, mutta nyt voin tyytyväisenä todeta, että kyllä Donkeyt olivat meille ihan täydelliset kulkupelit viime syksyn olosuhteisiin kuopuksen saavuttua. Vaikka ne tuplina ovat meillä päässeet käyttöön suhteellisen harvoin, ovat ne mononakin niin loistopelit että niitä käyttää erittäin mielellään. Muunneltavuus on ehdottomasti isoin plussa keveyden ohella, noottia antaisin muovisista osista ja kasauksesta.

Loppuun bonuksena Donkey1 vs. Donkey2 erot: työntöaisaa ja keskiniveltä muutettu joten runko on tukevampi, renkaat ovat vaahtotäytteiset (kuten Buffaloissa) ja eturenkaiden väpätysalttiutta korjattu, kuomuvalikoima päivitetty 3 eri tasoon (core/premium/signature), koppakankaat ovat pujotettavat tarrakiinnityksen sijaan (+++!), sivukorissa sisätaskut ja päällinen sekä korin maksimipaino nostettu 10 kiloon, alatavarakorin pohjaa vahvistettu.

Bugaboo Donkey+ Mono (2017) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 60 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 84 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 95x62x67 cm (one-piece fold turvakaaren kanssa), 95x60x57 cm (compact fold), 95x60x64 cm (compact fold vaunukopalla)
  • Paino: 15,5 kg (ratasosalla) / 16,4 kg (vaunukopalla)
  • Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 12″ ja edessä 10″
  • Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 88-108 cm
  • Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (kasvot menosuuntaan 2 asentoa)
  • Istuimen painoraja: 17 kg
  • Selkänojan korkeus: 48 cm
  • Kuomun alla tilaa: 53 cm
  • Makuupituus: 93 cm
  • Vaunukopan koko: 77×27 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 34×39 cm (max. 10 kg) + sivukori 58×18 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Muunneltavissa yhdelle tai kahdelle lapselle.
  • Isoiksi rattaiksi ihanan kevyet työntää.
  • Käännettävä istuin, jonka suuntaa on näppärä vaihtaa.
  • Teleskooppiaisa sopii säädöiltään monen mittaiselle työntäjälle.
  • Todella kätevä sivukori.
  • Aisa ja turvakaari tekonahkaa.
  • Lyhyytensä puolesta hyvät julkisissa.
  • Vaihtokuomuilla saa muutettua ilmettä helposti.
  • Kätevä kahden renkaan asento kiperiin paikkoihin.
  • Erittäin kauniit.

Risuja:

  • Jousituksen puute.
  • Kasaaminen ei kaikista näppärintä.
  • Kiinteä turvakaari, jota ei saa käännettyä sivuun.
  • Ei säädettävää jalkatukea.
  • Kuomun materiaali yksinkertaista ja aika ohutta kangasta.**
  • Sivukorille ei sadesuojaa.**
  • Kopan kanssa alakoriin hankala päästä käsiksi.
  • Pelko rungon naksumisista sekä kankaiden haalistumisesta.
  • Kallis hinta.

** Paranneltu uudemmassa Donkey2:ssa.

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.

15.3.2018
16:50

Mainiot minivaatteet

Alkukuun vauvatarvikepostauksessa oli puhetta mm. vauvan vaatetuksesta ja viime syksyn kuva-arkistoista löytyikin siihen aiheeseen liittyen vielä muutama kuva lisää. Verrattuna esikoisen vaatettamiseen kolme vuotta takaperin on kuopuksen garderobi aika erilainen niin tyylin kuin vaatemerkkienkin osalta. Siinä missä tyttären vauva-ajan vaatteet olivat pitkälti kavereilta lainattuja ja perus ketjuliikemerkkejä monesti varsin värikkäillä kuoseilla, pojan vaatteet ovat olleet alusta alkaen yksinkertaisempaa sävy- ja kuosimaailmaa sekä useammin ekologisia merkkejä.

Muistan kun esikoisen ollessa reilu puolivuotias olin ekaa kertaa Nosh-vaatekutsuilla ja peruspihinä kuluttajana kauhistelin mielessäni parinkympin paitaa tai kolmenkympin housuja – miten pienet vaatteet voi maksaa yhtä paljon kuin aikuisten? Tutustuttuani tarkemmin ekologisten vaatteiden maailmaan ja siinä sivussa halpamerkkien kyseenalaisiin tuotantoprosesseihin ei ole kauheasti enää houkutellut tukea ketjuliikkeitä. Lastenvaatepuolen lisäksi omakin vaatekaappini on kokenut viimeisten vuosien aikana ison muutoksen, kun olen koittanut kasata siitä paitsi toimivampaa, myös laadukkaampaa ja kestävämpää.

Liityttyäni Facebookissa ryhmään, jonka painopisteenä oli ekologisista ja eettisesti valmistetuista lastenvaatteista keskustelu, tapahtui niin kutsuttu hurahdus ja tyttären garderobi alkoi päivittyä tyyliltään selkeämmäksi. Yhtäkkiä huomasin, että se 20e maksava body olikin muuttunut suorastaan edulliseksi, kun vertailukohtana oli toisen merkin 40e hintainen body. :P Se mikä mua nykyään ihmetyttää näissä laadukkaammissa vaatemerkeissä on mallistojen laajuus ja droppien (eli uusien mallistojen julkaisupäivien) määrä, joillain merkeillä kun saattaa olla jopa 5 droppia kauden aikana. Muutenkin mallistot ovat tässä parin vuoden aikana mitä olen genreä seurannut laajentuneet huomattavasti, mikä mielestäni vähän sotii ekologista ajattelutapaa vastaan. Onko ekologisella ja eettisellä valmistustavalla todella arvoa, jos markkinoille pukataan uutta mallistoa joka kuukausi? Ja suurin piirtein kun kaikki kauden mallistot on saatu julki, alkaakin jo alennusmyynnit.

En todellakaan väitä, että oma kulutuskäyttäytymiseni olisi mikään malliesimerkki – meillä on edelleen turhan paljon vaatevalikoimaa niin lapsilla kuin äidilläkin. Yritän kovasti pyrkiä siihen, että kaikkien meidän garderobit olisivat järkevän kokoisia helposti yhdisteltävillä osasilla, jotta vaatteet tulisivat mahdollisimman tehokkaasti käyttöön eikä niitä makuutettaisi vaatekaapissa. Lasten suhteen homma alkaa jo selkeytyä, oman tyylini kanssa olen vielä(kin) hieman kadoksissa (lähinnä koska raskauskilot sun muut ulkonäköseikat).

Kietaisubodyt Nosh, Mini Rodini ja Lindex

Mutta niin, palatakseni kuopuksen vauva-ajan alkuun. Kuten esikoisellakin myös nyt toisella kierroksella suosin vastasyntyneen kanssa kietaisubodyja, sillä ne tuntuivat helpoimmilta pukea päälle ja pois. Paras kietaisumalleista oli ehdottomasti musta Mini Rodinin basic, joka mulla olikin hankittuna sekä koossa 50 että 56. Noh, pienempi ei tosiaan 53-senttisenä syntyneelle kuopukselle montaa hetkeä mahtunut mutta isompi sentään vähän pidempään. Sopivan kapea malli hyvällä hihan pituudella ja mukavan pehmoisella materiaalilla. Lindexin kietaisubodyt oli esikoisen aikana havaittu toimiviksi ja hyvin istui tämä malli kuopuksellekin. Tällä kertaa piti tottakai kokeilla myös parit Noshin bodyt, tuo viime kevään mintunvihreä oli mallin puolesta passeli, mutta vanhempi sirkuskuosinen oli selvästi leveämpää sorttia. Tarkkaa on!

Bodyt Papu ja Littlephant at Lindex

Vauvan hieman kasvettua ja ennen kaikkea jäntevöidyttyä käyttöön tuli kietaisujen ohella tavallisia pään yli vedettäviä bodyja. Havaitsin poitsun olevan varsin pitkäselkäinen ja osasta bodyja jäi niska-haaramitta pieneksi reilusti ennen kuin leveys; tosin sopivilla neppareilla bodyyn liitettävä jatkopala pidensi käyttöaikaa vielä tovin. Pitkäselkäiselle hoikkeliinille Papun bodyt (tuplaneppareista plussaa!) sekä Gugguun ballerinabodyt ovat loistavia malliltaan – ja joo-o, ballerinabody sopii mainiosti pojallekin vaikka jotkut mieltävät sen olevan tyttöjen malli. ;) Kuvassa oleva Papun ruudullinen Waffle-body on muodostunut niin lemppariksi, että tuon pienimmän 50/56-koon lisäksi olen bongaillut sen kirppiksiltä kahdessa seuraavassakin koossa. Punainen Lindexin ja Littlephantin vuosien takaisen yhteistyömalliston body on euron kirppisostos ajalta, jolloin en edes tiennyt kelle se tulisi käyttöön, mutta en vain voinut ohittaa sitä.

Housut Papu ja Mini Rodini

Olen aina ollut huono käyttämään vauvalla terällisiä housuja, ihan sekä puoli- että kokopotkareita. Siispä meillä on vauvoilla käytetty enemmän housut + sukat -komboa, nyt kuopuksella erityisesti. Kuvassa viime syksyn tummahkot suosikit: kolmet ekat ovat Papun, viimeiset Mini Rodinin baby basicit. Hauskasti näkyy miten mitoitus poikkeaa jopa saman merkin sisällä: Paput ovat kaikki kokoa 50/56 ja Rodinit 56. Pikkuvauvalla tykkään tuollaisesta Rodinin leveämmästä vyötärönauhasta, housut on mukava pukea päälle ja jotenkin se vaikuttaa niin miellyttävältä, kun kuitenkin tulee vauvan mahan kohdalle. Tummasävyiset housut ovat ihan parhaita yhdisteltäviä värikkäämpiin bodeihin ja senpä takia niitä on tullut hankittua seuraavassakin koossa. Vinoraitoja kaapissa on itse asiassa varsin laaja skaala: 50/56, 62/68, 74/80, 86/92 ja 98/104, joista isoimmat on esikoisella parhaillaan käytössä ja toisteksi isoimmat niin ikään esikoisen vanhat. Niin ja löytyyhän samat leggarit multa itseltänikin… :D

Haalarit Mini Rodini

Sitten niitä kokopukuja ts. parhaita autoiluvaatteita. Kuvassa olevat ovat kaikki Mini Rodinin ja mun mielestä haalareiden parhaimmistoa, koska a) ne ovat pehmeitä ja joustavia b) vetoketju aukeaa alas asti. Mustaa fleecehaalaria en – niin söpö kuin se onkin – kyllä ostaisi uudestaan, kun en kestä sen loputonta nukkaantumista. Gugguun collegejumppikset ovat tosi kivoja ulkonäöltään, mutta toimivat musta paremmin vasta isommalla lapsella, sillä niissä materiaali on selvästi paksumpaa ja tönkömpää eikä vetskari ole lahkeeseen saakka. Omiksi kuosisuosikeikseni noista Rodinin jumppiksista ovat nousseet krokot sekä viimeksi nähdyt puput, ne meillä on kumpikin uusiksi nyt koossa 68/74. ♥

Asusteet Gugguu, Beau Hudson ja työkaverin puikoilta

Lopuksi setti poitsun ekoja asusteita, joista mustaa Beau Hudsonin vauvapipoa on ihan oikeasti käytetty melkein puolivuotiaaksi asti. Se on ai-van ihanaa, superpehmoista materiaalia – täydellinen mini-ihmiselle! Gugguun merinopipo ja -hanskat olivat käytössä vain hetken, sillä pipo ei oikein istunut kuopuksen pään malliin. Metsolan vastaava merinomyssy yhdellä isolla tupsulla sopi paremmin ja talvi mentiinkin sitten sillä. Suloinen kissapipo on työkaverin neuloma, sellaista pehmoista vauvavillaa.

Se piti vielä aiheesta noin yleisesti sanoa, että tällä hetkellä olen ehkä hivenen kyllästynyt kaikkiin näihin lasten ns. perus merkkivaatteisiin. Vaikka kevät pukkaa päälle, mua miellyttää eniten murretut värit ja tekisi mieli kokeilla jotain itselle täysin uutta vaatemerkkiä. Tytöltä on jäämässä yksiväriset pitkähihaiset paidat pieniksi ja haluaisin kokeilla jotain muuta kuin sitä Gugguuta, pojallekin olisi 1-2 yksiväristä bodya tarpeen. Uusiseelantilaisen Jamie Kayn valikoima esimerkiksi näyttää erittäin houkuttelevalta, mutta postituksen hinta sekä tullien mahdollisuus (vai todennäkäisyys) ovat toistaiseksi saaneet mut pysymään haaveilun tasolla.

1.3.2018
23:03

Vauva-arjen monet kilkkeet

Bongasin viime kesänä raskaana ollessani yhdestä blogista “täydellisen listan” vauvaa varten hankittavista tavaroista. Nyt kun vauvavuoden eka puolikas lähestyy loppuaan, lienee sopiva hetki kelata taaksepäin mitkä meillä on koettu vauva-arjen tarpeellisiksi ja vähemmän tarpeellisiksi jutuiksi. Esikoista odottaessa olin aika lailla ummikko mitä tuli vauvoihin ja niiden hoitamiseen, joten menin pitkälti lähipiirin äitien kommenttien mukaan. Silloin saimme lainaan paljon kaikkea mahdollista rompetta, joista osa jäi hyvinkin vähälle käytölle; hyvä että olivat vain lainassa niin sai helposti palautettua. Toisen kohdalla voisi ajatella jo osaavansa homman, mutta onko asia näin? Katsotaanpa!

Kotiutumisvaatteet sairaalasta
Ekat vaatteet, jotka kuopukselle puettiin kotimatkalle sairaalasta: jumppis ja kietaisubody – Mini Rodini, housut – Papu, myssy ja lapaset – Polarn O. Pyret, villasukat – mamman neulomat.

Vaatteet

50-, 56- ja 62-kokoisia vaatteita
Alle 50-senttisenä syntyneestä esikoisesta opin, että todellakin pitää olla myös niitä ihan minejä koon 50 vaatteita ja toisella kierroksella olinkin sitten varautunut. Noh, kuopus oli syntyessään 53 cm ja reilu puoli kiloa painavampi, joten kotiutumisvaatteeksi otettu Mini Rodinin 50-kokoinen kietaisubody oli aika makkarankuori jo synnärillä. Koska elettiin syksyä, olin varannut kaukalo- ym. matkoja varten saman merkin NB-kokoisen (vastaa n. kokoa 50) collegejumppiksen – eihän se sitten mahtunut kuin just ja just pari viikkoa. :D

Bodyt, housut, yöasut
Sopiva vaatemäärä per koko on mielestäni täysin sidonnainen näihin seikkoihin: kuinka paljon vauva puklaa, kuinka usein vaippa falskaa ja kuinka usein jaksat pyörittää pesukonetta. Meillä esikoinen pulautti vaatteensa vaihtoon todella harvoin, kuopus alkuun lähes päivittäin – ja usein myös mun vaatteet, tai paidan nyt ainakin. Yöasuja (meillä potkupuvut, joko terälliset tai terättömät) oli viitisen kappaletta per pikkukoko, mikä oli oikein passeli määrä. Ehkä kerran-kaksi meinasivat loppua kesken, kun oli parina peräkkäisenä päivänä mennyt pukluun, pissaan tai kumpaankin.

Pienet sukat
En henk. koht. ole terällisten housujen fani, ärsyttää vaan aina kun vauva onnistuu potkottamaan jalkansa sinne sisälle “pussiin”. Pienissä sukissa on toki yksilöitä, jotka valuvat miten sattuu, ja tärkeintä sukka-asiassa onkin napakka varsi. Parhaita ovat mun mielestä olleet Conversen minisukat ja myös Marimekon ovat olleet ihan jees. Varasukat kannattaa olla myös hoitolaukussa mukana, koskaan ei tiedä jos vauva sattuu osumaan jalkansa kanssa vastariisuttuun kakkavaippaan… Kröhöm. (Tuosta kotiutumisvaatekuvasta näköjään puuttuu normisukat kokonaan, hups.)

College- tai muu kokohaalari
Mun mielestä ihan ehdoton turvakaukaloon! Kaukalossahan ei koskaan tulisi käyttää kovin paksua vaatetta, vaan turvallisuuden kannalta parempi on kaukalopussi, johon sisälle vauvan voi laittaa kevyemmässä vaatetuksessa ja vyöt saa kiristetyä hyvin. Ostin talvea ajatellen untuvatäytteisen pussin, mutta eihän sitä kuumakallella ole voinut käyttää edes kunnon pakkasella. Meillä kaukalovaatetuksen perusta on siis ollut collegehaalari ja päälle tarpeen vaatiessa pehmoinen peitto. Jumppikset ovat tietysti hyviä myös silloin, jos sisätiloissa kaipaa lisälämmikettä päälle. Parhaiksi olemme todenneet Mini Rodinin jumppikset ja myös Blaa on joustavuudeltaan bueno, Gugguun taas ovat pienelle turhan jäykkiä + kaulus tulee ärsyttävästi kasvoille. Määränä meillä on toiminut kaksi: toinen on varalla, jos toiseen lentää puklut.

Muutama lemppari Mini Rodinilta
Koon 56/62 lemppareita Rodinilta. Oih ja voih nuo joutsenet! ♥

Pari pipoa ja/tai myssyä
Kuumaveriselle syysvauvalle paras päähine on ollut trikoopipo, oma suosikkini oli Beau Hudsonin superpehmeä vauvapipo. Leuan alle solmittavat myssyt koin alkuun hankalaksi, kun eivät oikein tuntuneet asettuvan pojan päähän kunnolla – pään muotokin siis vaikuttaa pipoasiaan.

Villasukat
Suurimman osan vuodesta tarpeen ulkoilmassa, viileämmällä mahdollisesti myös sisällä. Me saatiin sairaalasta sinivalkoiset Suomi 100 v. -sukat, mutta harmiksi ne jäivät äkkiä pieneksi.

Ulkovaatteet
Syyskuisellamme on kyllä toppahaalari (sellainen jonka saa pussiksi), mutta sitä ei varsinaisesti ole koskaan tarvittu. Pikkuvauva on ulkona lähinnä vaunuissa ja siellä olen aina käyttänyt lämpöpussia, automatkat tulikin jo käsiteltyä. Kuopuksemme ulkovaatetus on siis ollut lähinnä collegehaalari, kylmemmällä myös välillä Rodinin musta fleecehaalari (kuvassa). Kyseinen haalari oli älyttömän suloinen, mutta fleece materiaalina on kyllä pirun ärsyttävä. Kunnon ulkovaatteille olisi epäilemättä ollut enemmän tarvetta, mikäli vauvaa olisi pihalla tarvinnut ottaa pois vaunuista tai hän olisi kulkenut kantovälineessä myös ulkosalla.


Bonukset
Jatkopala bodyyn – suurin osa neppareista on samanlaisia, erityisen kätevä pitkäselkäisellä hoikkeliinilla.
Unipussi – harkitsemisen arvoinen viuhtovalle nukkujalle.

Emme ole tarvinneet
Potkuhousut, puolipotkarit, sukkahousut, toppahaalari.

Hygienia

Paketti ykköskoon vaippoja
Yksi pikkupaketti menee yleensä aina, vaikka vauva olisi vähän isompikin syntyessään (paitsi tietty jos käyttää kestoja alusta asti). Meillä on yleensä Muumia tai perus-Liberoa ja Natytkin on ok, mutta Pampersit haisevat niin kamalalle ettei niitä todellakaan tee mieli pienellä vauvalla käyttää.

Kosteuspyyhkeitä
Esikoisen kanssa niitä on mennyt 3 vuoden aikana yhteensä ehkä 2-3 pakettia, superkakkaaja-kuopuksen kanssa sama määrä jo vajaassa puolessa vuodessa. Alkuun kun 95% kerroista vaipassa oli kakkaa, ei peffaa viitsinyt olla jatkuvasti pesemässä vedellä (jalkojen iho kuivui turhaan + yöllä olisi ehkä herännyt liiaksi) niin pienemmät tuhnut oli kätevintä puhdistaa kosteuspyyhkeellä.

Vanulappuja & -puikkoja
Lappuja silmien ja puikkoja navan putsaamiseen, ihan normaaliversioita meillä aina ollut käytössä.

Vaipanvaihtoalusta
Tarpeellinen niin kotona kuin reissussa, ettei vaipanvaihtopissat (joita alkuun on meillä kumpikin lapsi harrastanut varsin usein) sotke paikkoja. Kotona hoitopöydällä alustan päällä on joku vanha käsipyyhe, joka on helppo heittää pesuun vahingon sattuessa. Reissussa laukkuun taiteltava alusta on hyvä, kosteuden kestävä pinta on helppo pyyhkiä puhtaaksi. Kertakäyttöisiäkin on olemassa, mutta ne miellän turhakkeiksi.

Harsoja
Määrä on suoraan verrannollinen puklaamisen määrään. Meillä on ollut 10-15 kpl, alussa niitä likaantui selvästi vauhdikkaammin. Kannattaa huomioida pesulämpötila: bambuiset pestään 40 asteessa, puuvillaiset kestää 60 asteen pesun. Itse pesen suurimman osan pyykistä 60 asteessa, joten bambuharsot ovat olleet lähinnä varalla, etteivät joutuisi kovin kauaa lojumaan pyykkikorissa (pesen vain täysiä koneellisia).

Peppupyyhkeitä
Pienet pyyhkeet näppärimpiä, mieluiten myös ohuita niin eivät vie hoitolaukussa tilaa. Meillä pikkupyyhearsenaali on pääasiassa vanhoja superpehmoisia pyyhkeitä mun äidin nuoruudesta. Poikavauvalla pyyhettä saa myös käytettyä mukavasti suojana pissasuihkulta vaipanvaihdon yhteydessä.

Hygieniatuotteet vauvalle

Keittosuolatipat
Helpottaa ilman kulkemista vauvan nenässä, kun se on tukkoinen a) maidosta b) räästä. Saman tyyppinen aine on Physiomer Baby Mist -nenäsuihke, jonka sanotaan lisäksi ehkäisevän jälkitauteja. Olisinpa tästä tiennyt esikoisen vauva-aikana (jos sitä silloin jo oli), niin paljon toimivampaa tippoihin verrattuna!

Nenäfriida
Viimeistään ekassa flunssassa alkaa kaivata jotain, jolla helpottaa mini-ihmisen tukkoista oloa. Nenäfriida on ehkä hivenen ällö ja on olemassa myös jotain “nenäimureita”, saattavat olla toimivampia tai sitten ei. Muistan joskus lukeneeni, että liiallinen rään imeminen saattaisi jopa lisätä sen eritystä, mutta totuuspohjaa suuntaan tai toiseen en osaa sanoa. Pyrin siis olemaan käyttämättä, ellei selkeästi ole tarpeen. HOX! Ennen imemistä nenä kosteutettava keittosuolatipoilla.

Ihoöljy
Ihon kosteutuksen (vain tarvittaessa) lisäksi toimii erinomaisesti päänahan karstaa poistaessa. Meillä on ollut aina Ceridal Lipolotionia, voi olla että joku luonnollisempikin vaihtoehto olisi olemassa – saa vinkata!

Kuumemittari
Esikoiselle hankimme korvakuumemittarin, mutta se on musta todella epäluotettava ja näyttää ihan mitä sattuu (saattaa myös johtua käyttäjästä). Yleensä käytänkin ihan tavallista kuumemittaria ja mittaan lämmön kainalosta; pepusta ei enää suositella mitattavan.


Emme ole tarvinneet
Bepanthen, sinkkivoide – en edes tiedä miksi pitäisi laittaa vauvalle.
Talkki – korvattavissa perunajauhoilla.
Käsidesi – korkeintaan reissun päällä, jos ei ole mahdollisuutta pestä käsiä.

Bugaboo Donkey+ Mono

Tarvikkeet

Vaunut
Parhaat ovat perheen käyttötarpeisiin sopivat yksilöt; kaupungissa kaipaa helposti kärryiltä eri ominaisuuksia kuin maalla. Jos jotakin olen oppinut niin sen, ettei yksiä kaikkeen mahdolliseen sopivia the täydellisiä vaunuja ole olemassakaan. Tarpeet ja tilanteet muuttuu lapsen kasvaessa, tai sitten on vaan niin hullu että tahtoo kokeilla kaikkia erilaisia. ;)

Turvakaukalo
Pakkohankinta, mikäli mielii (omalla) autolla liikkua. Pääkäytössä olevaan autoon on kätevä ostaa telakka, johon kaukalo kiinnitty kliksauttamalla – huomattavasti nopeampaa kuin aina säheltää turvavyön kanssa. Telakka on usein isofix-kiinnitteinen ja näin ollen vyökiinnitystä turvallisempi. HOX! Turvakaukalon käyttöikä on n. 5 vuotta eikä se saa olla kolaroitu; myös tyhjänä autossa kolarin sattuessa oleva kaukalo on käyttökelvoton.

Lämpöpussi vaunukoppaan ja kaukaloon
Esikoisella kaukalopussi oli pop, kuopuksella turhake. Vaunukopassa sen sijaan pussi on (muulloin kuin kesäkuumalla) oikein näppärä: sopivan pussin kanssa vauva ei tarvitse sisävaatteiden lisäksi kuin myssyn, hanskat ja mahdollisesti villasukat. Kerroksia lisätään tarpeen mukaan, 100% villa on parempi kuin sekoite ja vilukissalle se kannattaa laittaa ihoa vasten, kuumemmalle toimii myös ns. kakkoskerroksena. Kunnon pakkasella voi lämpöpussin ja vaunukopan patjan väliin laittaa vielä villapeiton tms. eristämään.

Nukahtihan pienempikin vihdoin. 😴 #baby #babyboy #son #syyskuiset2017 #sleeping #babywearing #wovenwrap #ellevill

Kantoreppu/-liina
Paras tapa saada äidille kädet vapaaksi ja samalla vauvakin saa läheisyyttä. Kantovälineen tulee ehdottomasti olla ergonominen, jotta se on mukava niin kantajalle kuin kannettavalle. Tärkeimmät pointit ihan pienen kanssa: peppu alempana kuin polvet, selässä luonnollinen pyöreys. Kasvot menosuuntaan -rintarepuille ehdoton ei, niissä vauva joutuu olemaan jalat roikkuen ja lonkat rasittuen. Meidän kuopus on onneksi nukkunut vaunuissa ihan hyvin, mutta ekoina kuukausina reppu ja liina olivat kovassa käytössä kotioloissa, jos poika ei meinannut muuten nukahtaa. Kantoreppusuositus: Tula Free To Grow

Hoitolaukku
Tavallaan mitään erillistä hoitolaukkua ei tarvitsisi, mutta itse tykkään siitä että on yksi veska, jossa on kaikki tarpeellinen aina valmiina. Paitsi jos unohtaa laittaa uuden tilalle vara-asian päädyttyä käyttöön… Mulla hoitolaukussa kulkee yleensä omien lompakon ym. lisäksi vaihtovaatteet vauvalle (alussa saattaa olla tarpeen myös äidille), vaipanvaihtoalusta, vaippoja, peppupyyhe, kosteuspyyhkeitä, pussi likaisille vaatteille sekä pieni pussukka, jossa on tutti, tuttinauha ja purulelu. Aiemmin käytin Kånken-reppua ja nyt eniten on ollut käytössä Bugaboon peruslaukku, jossa on olkahihnojen lisäksi irroitettava pidempi hihna. Välillä ikävöin pois myymääni överi-ihanaa hoitolaukkua, mutta toisaalta tykkään nykyisen simppelistä musta-harmaasta ulkonäöstä.

Tutti kavereineen

Tutti
Jotkut vauvat mussuttavat tuttia heti kuin vanhat tekijät, toiset taas sylkäisevät saman tien pois – kuvan erilaisten tuttien määrästä voinee päätellä kumpaan poikamme kuuluu. Sinänsä tutti ei ole mikään pakollinen juttu, mutta toisinaan olisi kiva ettei tarvitsisi itse toimia tuttina… Lovin tutit ovat ainoat, jotka ovat poitsulle edes jotenkin kelvanneet, niitä taidan vielä ostaa setin seuraavassa koossa ihan varuiksi.

Tuttipullo
Hyvä olla, jotta äiti ehkä mahdollisesti pääsisi välillä johonkin ilman vauvaa. Kaikki tissivauvat eivät suostu pullosta juomaan, mutta aina kannattaa yrittää (jos siis haluaa). Ennen pulloon tarttumista kannattaa selvittää, mitä termi tahdistettu pulloruokinta tarkoittaa.

Pureskeltavaksi: Nature Bubz Cross Teether ja Sophie la girafe

Purulelu
Kun hampaiden pykääminen aloitetaan reilu parikuisena, purulelut tulevat tarpeeseen ennen kuin huomaakaan. Enimmäkseen kuopuksella on hammashommissa ollut apuna esikoisen vanha Sophie-kirahvi, joka on myös vinkulelu. Uusi tuttavuus on Nature Bubzin ruksin muotoinen purulelu, joka on ollut oikein positiivinen yllätys, sillä vauva saa siitä helposti otteen.


Lisäksi
Vauvapyyhe – hupullinen pyyhe paras (ja söpöin).
Itkuhälytin – tarpeen jos vauva nukkuu ulkona.

Emme ole tarvinneet
Korvikepurkki varalle – saahan sitä kaupasta, nykyään monesta paikkaa iltamyöhään asti.
Kylpyamme – hyvin saa vauvankin pestyä suihkussa samalla kun itse käy. Ehkä myöhemmmin tarpeellisempi.

Piti sit itsekin napsia vähän kuvia, kun malli oli sopivasti nukuksissa. 😴 #baby #newborn #babyboy #son #syyskuiset2017 #asleep #photography #elodiedetails #forestflora #vscocam

Muuta

Hoitopöytä
Jollekin tuiki tärkeä, toinen ei koe tarvitsevansa lainkaan. Meillä pöytä on käytössä jatkuvasti, ei vaan selkä kestäisi vaipanvaihtoa jatkuvasti esim. sohvalla. Laatikoissa on tilaa vaatteille, joten ne ovat aina käden ulottuvilla.

Joku nukkumapaikka
Äitiyspakkauslaatikko, pinnasänky, äidin vieressä – kaikki yhtä hyviä vaihtoehtoja. Esikoinen nukkui laatikossa ekat pari kuukautta siirtyen sitten pinnikseen, kuopus taas nukkui laatikossa max. kahdesti ja muuten mun vieressä. Vasta nelikuisena piti miettiä nukkumajärjestelyt uusiksi, siitä asti poika onkin pääsääntöisesti nukkunut pinnasängyssä.

Parit kolmet lakanat + mahdolliset pehmusteet pinnasängyn reunoille
Varalakanat on todellakin hyvä olla, erityisesti aluslakana. Reunapehmusteen funktiosta en ole ihan vakuuttunut, tai ainakin kuopus saa siitä huolimatta veivattua jalkansa pinnojen väliin varsin helposti.

Toinen peitto/vauvakokoinen torkkupeitto tai vastaava
Kun se varsinainen peitto on pyykissä… Meillä on torkkupeittona Elodie Detailsin pehmoinen huopa (kuva yllä), jota siis käytetään myös turvakaukalossa.

Muovipäällysteistä froteeta ilmakylpyihin
Ilmakylpyjä ei näin talviaikaan olla harrastettu, mutta sängyssä on lakanan alla tällainen muovipäällysteinen frotee. Eipähän tarvitse heti olla pesemässä patjaa, jos (ja kun) vaippa falskaa yöllä.

Ja vauva viihtyy

Joku viltti, jolle laskea vauva lattiallakin
Esikoisen jäljiltä on parikin lattiavilttiä, mutta aika vähän niitä on käytetty (koska seuraava kohta). Myös äp-makuupussi käy mainiosti, tai se turvakaukalopeitto.

Leikkimatto tai lelukaari
Yllättävän nopeasti vauvaa alkaa kiinnostaa roikkuvat lelut. Meidän matto on käytettynä ostettu SkipHop, oikein toimiva ja tykätty – eikä pahemmin satu äidin silmiinkään.

Sitteri
Esikoisella oli joku random edullisesti tutulta ostettu, kuopukselle päätin törsätä hehkutettuun Baby Björniin. Hyvä se on ollut ja päällisen saa todella iisisti pesuun (one word: niskakakka), mutta on sillä kyllä älyttömästi hintaa. Kannattaa siis pitää silmät auki tarjousten varalta!


Lisäksi
Hajusteeton pyykinpesuaine ja sappisaippua – Erisanin nestemäinen on hyvä ja sopii myös kestovaipoille, sappisaippuani otan mieluusti nestemäisenä.
Vauvakirja – esikoisella tuli täytettyä enemmän, toisella tuppaa unohtumaan vaikka kirja on upea Oot niin ihana.
Newborn Set Tripp Trappiin – esikoiselle hankittu ja toisellakin kierroksella paljon käytetty, kiva kun saa vauvan pöydän ääreen samalle tasolle.

Stokke Tripp Trapp ja Newborn Set

Äidille

Imetysliivit – kaarituettomat ja mukavat, simppeli avaussysteemi. Mä en yhtään tykkää sellaisista missä rinnan ympärille tulee kangaslirpake, jossa on keskellä reikä. Suosittelen tsekkaamaan: Lindex

Liivinsuojat – saatavilla sekä kestona että kertakäyttöisenä. Oma valintani on kestoversiot, kertseistä jää inhottavasti haituvia rinnanpäihin.

Imetystoppeja – erittäin kätevä vaatekappale öisin, päälle voi heittää löysän t-paidan jos tarvitsee hartioille myös peittoa. Rintsikoissa en tykkää nukkua ja maitofalskauksen takia liivinsuojien on parempi pysyä paikoillaan.

Nännivoide – yleisimmin käytetään lanoliinivoidetta (esim. Lansinoh), mutta alun pahimmista vaurioista selvittyäni olen tykännyt kevyemmästä Bevita R -hoitovoiteesta.

Rintakumi – saattaa olla tarpeen imetyksen alkutaipaleella. Itse käytin kivun takia, esikoisen kanssa jopa pitkälle yli puoli vuotta. Kuopuksen kanssa vaan sinnittelin eikä hän jossain kohtaa kumin kanssa enää suostunut edes syömään.

Imetystyyny – esikoisen kohdalla oli käytössä ekat kuukaudet koko ajan, nyt toisella kertaa vain ihan alussa. Johtunee imetysasennosta, kuopusta on tarvinnut maidon suihkuamisen takia imettää maha mahaa vasten.

Maidonkeräin – maitoa saa otettua kivasti talteen, jos sattuu olemaan tyyppiä toinen tissi falskaa kun toisesta imettää. HOX! Ei kannata unohtaa keräimen olemassa olo silloin kun se on ollut paikallaan, muuten saa kumartamisen jälkeen käydä vaihtamassa oman paitansa.

Rintapumppu – kaikki eivät pumpulle heru, jotkut vain tietynlaisille. Kokeilemalla selviää, lainaa ensin kaverilta jos mahdollista (steriloidaan kiehuvassa vedessä joka tapauksessa ennen käyttöönottoa).

Pienet Minigrip-pussit – maidon pakastamiseen.

Siteet jälkivuotoon – ei varmaan tarvitse sanoa enempää miksi.

9.10.2016
16:34

Yllättävä ihastuminen: Easywalker Mosey

Viime jouluna meillä oli tilanne se, että rattaita oli talossa yhtä aikaa kolmet. Swiftit olivat olleet myynnissä jo tovin eikä kukaan tuntunut olevan niistä tosissaan kiinnostunut, vaikka silloin mun niitä ostaessa innokkaita oli useampia. Sain sitten vaunuhulluissa vaihtoehdotuksen itselleni tuntemattomamman hollantilaisen merkin Easywalkerin suunnilleen saman ikäisiin ja kuntoisiin Mosey-rattaisiin ja hetken pähkäiltyäni totesin, että mikä jottei sitä voisi ikään kuin “samalla vaivalla” testata vähän toisenlaisetkin kulkupelit. Ja näin jälkiviisaana on helppo todeta, että onneksi näin tein! Sen sijaan luopuminen oli pienoinen erhe, tai ainakin meillä tähän asti käyneistä rattaista Moseyt ovat ainoat, joita kaipaan edelleen. ♥

Easywalker: Mosey

Koska en ollut etukäteen ottanut Moseysta selville juurikaan mitään, oli paketin avaaminen varsin jännittävää. Ensivaikutelma oli ehkä vähän hämmentynyt, en meinaan ollut tajunnut miten pienet rattaat on kyseessä! Renkaiden koko näytti hyvältä mutta materiaali epäilytti, sillä nämä olivat meille ensimmäiset ei-ilmakumeilla varustetut kärryt. Myös teleskooppiaisa mietitytti, koska aiempi kokemukseni Happyjen aisan kanssa oli vielä liian hyvin muistissa.

Koko

Parasta Moseyssa on ehdottomasti kapeus ja muutenkin kompakti koko. Leveyttä (tai tässä tapauksessa kapeutta, heh) on 54,5 cm eli aika samoissa Vikingien kanssa. Näiden kahden välillä voisi vertailua tehdä enemmänkin ja muistin juuri, että mähän räpsin jokusen kimppakuvan silloin kun nuo olivat meillä molemmat yhtä aikaa… Vertailupostaus siis tulossa seuraavaksi!

Jousitus ja renkaat

Vaahtotäytteiset renkaat eivät puhkea
Eteenpäin pääsee loskassakin

Moseyssa on siis vaahtotäytteiset, puhkeamattomat renkaat ja eturenkaat saa lukittua. Rengaskoko (8″) on oikein kelpo ja itse tykkään siitä, että eturenkaat ovat samaa kokoa eikä mitkään minimaaliset takarenkaihin verrattuna. Kyllä noiden renkaiden kanssa kykenee elämään ja olemaan, mutta kovathan ne ovat ja epätasaisella alustalla aika kolisevat. Muistan ikuisesti kun erään kerran maalla rytyytin Moseylla vastalanattua hiekkatietä… Rattaat täristivät niin järkyttävästi, etten voinut kuin nauraa! :D Jonkinlainen jousitus Moseyssa on, mutta ei niin hyvä että se auttaisi kovin pitkälle. Ilmakumirenkailla ja vähän paremmalla jousituksella tämä olisikin about täydellinen paketti.

Kuomu ja kankaat

Kuomun aurinkolippa
Erittäin suojaava kuomu myös makuuasennossa
Kuomu korkeimmillaanKuomu alimmassa asennossa

Yksi Moseyn parhaista puolista on erinomainen kuomu. Perusasennossa siinä on kaksi kangasosaa, mutta lisäksi edestä saa otettua esiin hieman kevyemmän aurinkolipan ja takaosasta vetoketjun alta paljastuu vielä yksi osa lisää. Ei paljoa ole vaunuverholle tarvetta! Kuomua voi säätää myös pystysuunnassa, jolloin kuomun alle mahtuu näpsäkästi isompikin kyytiläinen. Moseyt myydään usein “koko pakettina” eli runko + kuomu + istuinpehmuste (+ mahdollisesti myös erillinen vaunukoppa), mutta kuomuja ja pehmusteita myydään erikseen, joten rattaiden värin vaihtaminen on varsin helppoa. Nämä meidän Moseyt oli varustettu Berlin Grey -värisetillä, joka on oikein nätin sävyinen harmaa.

Työntöaisa

Moseyn nahkapäällysteinen teleskooppiaisa

Työntöaisa, tuo suuri epäilykseni aihe, osoittautui yllättävän hyväksi. Säätö on portaaton, joten itselle sopivan korkeuden löytää varmasti. Alimmassa asennossa aisa on todellakin matalalla ja näin ollen sen saa esim. bussissa loistavasti pois ohikulkijoiden tieltä. Keinonahkaisesta aisasta on mukava pitää kiinni myös paljain käsin ja myönnettävä on, ettei tuo ulkonäön puolestakaan ole paha – päinvastoin. Aisassa on kummallakin puolella pienet koukut, johon voi laittaa kassin tms. roikkumaan. Painopiste (ainakin istuin selkä menosuuntaan) Moseyssa on sellainen, että aisassa voi roikkua aika paljon tavaraa eikä rattaat silti kovin helposti keikkaa. Keuliminen esim. kanttareiden yli tuntuu alkuun todella raskaalta, mutta oikea tekniikka ja sopiva aisan korkeus auttavat asiaa paljon.

Istuin ja jalkatuki

Selkänoja pystyimmässä asennossaSelkänojan toiseksi pystyin asento
Selkänojan lepoasentoSelkänojan makuuasento

Moseyn selkänojan saa neljään eri asentoon, joista ylin on todellakin pysty ja alin täysi makuuasento. Meidän kyytiläinen oli 1-vuoden molemmin puolin ja istuimen pystyin asento tuntui jopa liian pystyltä, mutta onneksi seuraava asento oli toimiva eikä asento valahtanut niin kuin B-Motioneissa. Selkänojan säätö tapahtuu istuimen takaa, kuomun ns. alla on kaksi poikittaista tankoa (ks. vähän alempana olevan kuvasarjan eka kuva), joita painetaan yhtä aikaa toisiaan kohti. Jalkatuki on myös säädettävä, siinä asentoja on kaksi. Mitään säätönamiskaa ei ole, kunhan vain painaa tai nostaa jalkatukea niin että se kliksahtaa toiseen asentoon.

Valjaat ja turvakaari

Valjaat eivät ole parhaimmasta päästä, lähinnä syystä etteivät ne irtoa toisistaan. Lisäksi valjaat laitettava yhtä aikaa kiinni, mikä rimpuilevan lapsen kanssa on kaikkea muuta kuin helppoa. Pelkkiä lannevöitä ei siis saa käyttöön mitenkään kivasti, ja myös istuinpehmusteen/lämpöpussin vaihtaminen on hippasen rasittavaa (valjaat aukeavat ainoastaan yläosasta pujottelemalla). Olkapehmusteet sen sijaan lukeutuvat plussiin: ulkoreunoissa on tarraa ja yläosassa on pieni kuminauha, jonka avulla ne pysyvät oikeilla kohdilla eivätkä valu mihin sattuu. Pieni mutta erittäin kätevä lisä!

Valjaat ja aukeava turvakaari

Turvakaari on ulkonäöltään kevyt, materiaali on samaa kuin aisassa. Kaari on irroitettava ja sen voi kääntää sivuun + mikä tärkeintä, rattaat kasautuvat kaaren kanssa näppärästi. Haararemmiä ei ole, mutta istuimen muotoilu on sellainen, etten välttämättä sitä kokisi edes tarpeelliseksi.

Jarru ja tavarakori

Moseyn kelvollisen kokoinen tavarakori sekä jarru

Jarrun painike on Moseyssa työntäjästä katsottuna keskellä, mutta sen verran ylhäällä että toisinaan sai ihan hakea missä kohtaa se oikein olikaan. Jarrun kanssa saa myös olla tarkkana, että se varmasti lukittuu – tarvittaessa liikuttaa rattaita inan eteen tai taakse, jotta jarru klonksahtaa paikalleen. Bussissa varsinkin kiva ylläri, jos jarru ei olekaan mennyt päälle… Tavarakori on suht tilava, mutta hivenen hankalasti saavutettavissa. Takapuolelta on ainakin istuimen ollessa selkä menosuuntaan turha edes yrittää, parhaiten tavarat saa sujautettua edestä tai sivuilta. Yllättävän paljon tuo kori kyllä veti, kävin meinaan Moseylla niin messuilla kuin 3+1-päivilläkin eikä loppunut tila kesken.

Kasaus

Moseyn kasaus on sinänsä ihan näppärä, joskin monivaiheinen. Miinusta kasaus saa siitä, että eturenkaat tekevät jälkiä tuohon välissä olevaan poikkitankoon. Muutenkin eturenkaat eivät aina tunnu asettuvan kasatessa hyvin, vaan jäävät välillä ihme asentoihin, jolloin paketti ei esim. pysy nojaamassa seinää vasten.

Kasaus istuin selkä menosuuntaan:
Easywalker Mosey: kasaus istuin selkä menosuuntaanEasywalker Mosey: kasaus istuin selkä menosuuntaan

Kasaus istuin kasvot menosuuntaan:
Easywalker Mosey: kasaus istuin kasvot menosuuntaanEasywalker Mosey: kasaus istuin kasvot menosuuntaan

Runko lukittuu automaattisesti ollessaan tarpeeksi tiiviisti kiinni, mutta istuin jää vain tuohon noin hengaamaan ja rattaita nostaessa se välillä tahtoo ikään kuin aueta vähän. Aisasta johtuen Moseyt ovat kokoontaitettuna aika pitkä (melkein metrin) paketti, vaikka onhan se paljon pienempi kuin monilla muilla käännettävällä istuimella varustetuilla rattailla. Plussaa ehdottomasti siitä, ettei tarvitse irroittaa mitään ja että kasaus onnistuu istuin kumpaankin suuntaan!

Moseyn kasaus: 1) selkänoja alas eteenMoseyn kasaus: 2) työntöaisa alimpaan asentoon
Moseyn kasaus: 3) istuimen alta kasauskahvasta kiinniMoseyn kasaus: 4) kasauslukko lukitsee rungon

Moseyn pakettiin laittamisessa on tosiaan useampi vaihe, mutta ihan simppeli ja looginen systeemi kuitenkin:

  1. Selkänojan säätötangoista kiinni ja taitetaan istuin kaksin kerroin.
  2. Aisa säädetään alimpaan asentoon.
  3. Kiskaistaan paketti kasaan istuimen alla olevasta kasauskahvasta.
  4. Runko lukittuu automaattisesti, kun etu- ja takaosa ovat tarpeeksi lähellä toisiaan.

Tähän muuten löytyy videoita Youtubesta, mikäli nämä mun sepustukset jättivät vielä epäselvyyksiä asian suhteen. ;) Aukaiseminen tapahtuu luonnollisesti päinvastaisessa järjestyksessä. Moseyt painavat himpun yli 10 kiloa, joten ovat mukavan kevyt paketti nostella auton kyytiin.

Sadesuoja ym. asusteet

Tullsan sadesuoja (koko small) Moseyssa

Koska Moseyt ovat pienikokoiset, sadesuojan on parempi myös olla suht pieni. Tullsan pienen kuomurattaan suoja sopii hyvin, tosin aisalle tarkoitetulle aukolle ei tietenkään ole tarvetta. Ostin itse asiassa testiin saman merkin pienen vaunukopan suojan, mutta se oli ihan muutamasta sentistä kiinni ettei sopinut rattaiden päälle, kun istuin oli täysin makuulla ja jalkatuki ylemmässä asennossa. Kuvassa näköjään sadesuoja ei edes mene jalkatuen alta, vaan jää lämpöpussin mukana jalkatuen päälle.

Moseyt olivat meillä talviseen aikaan, joten useimmiten niissä oli lämpöpussi kiinni. Vikingeihin ja Swifteihin passeli The Buppa Brandin kettupussi oli turhan muhkea, onneksi postauksen kuvissakin näkyvä Mini Rodinin minttupussi asettui huomattavasti kivemmin. Yhtä paksu se ei ole enkä pakkasella olisi laittanut siinä ulos nukkumaan, mutta pussi oli näppärä käyttää Moseyssa, kun siinä ei ole erillisiä valjasaukkoja vaan pitkät pystysuuntaiset tarrat.

Nää on kyllä huiput cityrattaat! Käytiin tänään 3+1:llä, näpsäkästi mahtui pujottelemaan melkein mistä vaan ja tavarakori imaisi ostokset mukisematta.

Easywalker Mosey (2015) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 54,5 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 78 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 96x55x40 cm (kasvot menosuuntaan korkeus 36 cm)
  • Paino: 11,4 kg
  • Renkaat: 4 kpl vaahtotäytteiset (puhkeamattomat), kaikki 8″
  • Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 79-106 cm
  • Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, 4 asentoa
  • Istuimen painoraja: 20 kg
  • Selkänojan korkeus: 53 cm
  • Kuomun alla tilaa: 52-64 cm
  • Makuupituus: 97 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 37×36 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Pienet ja näppärät joka paikan rattaat! Lyhyytensä ansiosta erinomaiset julkisissa.
  • Käännettävä istuin.
  • Erinomainen kuomu, jonka värivariaatioita saa hankittua erikseen.
  • Säädettävä jalkatuki.
  • Aukeava turvakaari, jonka saa kokonaan irti.
  • Pystyin asento on pysty eikä lapsi valu istuimessa.
  • Sopivan kokoiset renkaat, kaikki samaa kokoa ja kuitenkin edessä kääntyvät.
  • Tavarakoriin mahtuu yllättävän paljon tavaraa.
  • Aisaan voi ladata rompetta ilman että rattaat muuttuvat rimpuloiksi tai keikkaavat.
  • Valjaiden olkapehmusteet pysyvät paikallaan.

Risuja:

  • Runko naarmuuntuu helposti kasauksesta.
  • Pitkähkö paketti kasattuna, vaikka muuten onkin ihan näpsäkkä systeemi.
  • Keuliminen vaatii oikean tekniikan ja aisan sopivan korkeuden.
  • Olematon jousitus.
  • Puhkeamattomat renkaat aika kolisevat vähänkään epätasaisella alustalla.
  • Valjaat laitettava yhtä aikaa kiinni (hankalaa jos lapsi rimpuilee vähänkin).
  • Ei voi käyttää pelkkiä lantiovöitä.
  • Valjaista johtuen istuinpehmusteen/lämpöpussin vaihtaminen ärsyttävää.
  • Makuuasennossa selkänojan ja kuomun väli tuntuu hieman ahtaalta.
  • Tavarakorin käyttö ainakin isompien kassien yms. kanssa hankalaa.
  • Kasattaessa istuin ei lukitu millään tavalla, ainoastaan runko.
  • Ei heijastimia.
23.2.2016
22:16

Ekat kunnon rattaat: Mountain Buggy Swift

Niin tyytyväinen kuin Emmaljunga Vikingiin olinkin, alkoi jossain kohtaa niiden kikkailu auton perään ottaa päähän. Istuin kasvot menosuuntaan paketin sai just mahtumaan purkamatta takaluukkuun, mutta koska käytimme istuinta aina selkä menosuuntaan, piti ratasosa aina kääntää tai irroittaa kokonaan auton kyytiin laitettaessa. Niinpä aloin kartoittaa vaihtoehtoja autokelpoisista rattaista, joissa olisi selkeät vaiheet 1) rattaat kasaan 2) paketti autoon. Pirpanan kasvettua uskaltauduin laajentamaan etsinnät myös sellaisiin, joissa lapsen saa ainoastaan kasvot menosuuntaan. Kävin liikkeissä testaamassa ja vertailin eri rattaiden ominaisuuksia Vikingeihin enkä oikein osannut päättää suuntaan tai toiseen.

Mountain Buggy: Swift (legacy)

Lopulta tuumasin, ettei tämä voi olla niin hankala asia – jos ostos ei mene nappiin, eiköhän kärryt saa myytyä eteenpäin. Niinpä eräänä syksyisenä iltapäivänä hurautin Euraan hakemaan kanssahullulta punamustat Mountain Buggy Swift -rattaat. Sinänsä yllätysveto multa, joka aiemmin vannoin neljän renkaan ja mustan rungon nimeen… Päätöstä helpotti yhden vaunuhullun kattava blogikirjoitus (postauksessa olevat kärryt ovat itse asiassa täsmälleen samat kuin nämä mitkä ostin) sekä ryhmässä saamani vastaukset mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Huom! Meidän Swiftit eivät ole 2015 myyntiin tullut Swift 3.0, vaan sitä edeltävä malli. Mitoiltaan nämä mallit eroavat aika lailla, uudet kuulemma muistuttavat kooltaan enemmän nuken rattaita.

Vajaa 1-vuotias MB Swifteissä

Ensivaikutelma Swifteistä oli positiivinen: suhteellisen pienet rattaat mutta kuitenkin jämäkät työntää, kulkivat jopa leikkikentän hiekalla selkeästi Vikingejä helpommin. Kolmirenkaisuutta ei oikeastaan edes huomaa muuta kuin etuosalle kevennettäessä (esim. bussiin noustessa), kiikkerät Swiftit eivät missään tapauksessa ole, vaikka sitä vähän jännitinkin alkuun.

Koko

Swiftit ovat inan alle 60 cm leveät, mutta Vikingien kapeuteen (Airit 54 cm) tottuneena ne tuntuvat yllättävän leveiltä. Kaupoissa olen yrittänyt monta kertaa viedä rekkejä yms. mukanani, kun toinen takarengas onkin jäänyt kiinni johonkin. Rattaat ovat myös aika pitkät, aisa lyhimmillään 102 cm (vrt. Vikingien 82 cm) ja käytössä toki vielä hieman pidemmät. Busseissa kulkeminen ei kuitenkaan ole millään tavalla hankalaa (vrt. teleskooppi-Happyt 109 cm), vaan Swifteillä sopii oikein mainiosti rivin jatkoksi.

Maalla auringonlaskun aikaan
Eturenkaat lukitus
Eturenkaan lukitusnamiska.

Jousitus ja renkaat

Eturenkaan saa lukittua tarvittaessa, ja kolmen renkaan kanssa lukitukselle onkin ehkä tarvetta useammin kuin nelipyöräisten kanssa. Kunnon jousitus Swifteistä valitettavasti puuttuu ja esim. sadevesikourujen ylittäminen jalkakäytävällä on välillä todella töksähtelevää. Toisaalta maaseudulla rullaillessa mitään ongelmaa ei ole ollut: Swiftit kulkevat moitteettomasti niin hiekka- kuin peltoteillä. Ymmärtääkseni jousituksen kaipuiselle Mountain Buggyn vähän isommat mallit ovat the juttu, ja kieltämättä houkuttaisi joskus päästä testaamaan ainakin Urban Jungleja (tsek ihana Nautical), vaikka ne leveydeltään huitelevatkin reippaasti 60 cm paremmalla puolella.

Kuomu

Kuomu ja aurinkolippa
Kurkistusluukku

Swiftien kuomu on kooltaan kelvollinen; pientä kyytiläistä ei kovin hyvin suojaa, mutta pidemmän lapsen kanssa toimii varmasti paremmin. Aurinkolippa on omaan makuuni turhan lörppä, vaikka toki tuo kuomuun vähän lisäpituutta. Varsinaisen kuomun reunassa on selkeä vetoketjun hammastus ja nopea googlailu selvensi, että siihen saa kiinnitettyä Swiftien oman aurinkosuojaverkon (lisävaruste). Tavallaan kätevää, mutta saisi tuo suoja kyllä olla ihan vakiovaruste, kun rattaissa joka tapauksessa on se vetskarin toinen puoli. Yläosassa kuomua on kurkistusluukku, jonka saa pidettyä auki pienen tarran avulla. Ainakin pienemmän muksun kanssa kurkistusluukku on tarpeen, ja Swifteissä se on toteutettu mielestäni hyvin.

Työntöaisa

Mukiteline aisassa

Työntöaisa on muotoilultaan tosi kiva, mutta sen päällimateriaalista en oikein tykkää. Materiaali tuntuu kumin ja muovin sekoitukselta, siinä on paljon ohuita raitoja vieri vieressä ja jotenkin se vain tuntuu kovalta paljaiden käsien alla (hanskat kädessä asia ei luonnollisesti vaivaa). Jonkinlaisella kankaisella suojalla tämän “vian” tietysti saisi varsin helposti fiksattua.

Eräs kiva pikku lisävaruste Swifteihin kuuluu mukaan, nimittäin kankainen mukiteline työntökahvassa. Sen saa toki halutessaan myös irti, mutta itse olen todennut sen toimivan lisätaskuna vaikkapa hanskoille tai kangaskassille kauppareissulla. Aisassa roikkuu lisäksi ylimääräiseltä näyttävä hihna, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi työntäjän ranteeseen, jotta rattaat eivät pääse karkaamaan vahingossa. Meillä hihna ei ole tainnut olla käytössä kertaakaan, mutta jotkut varmasti arvostavat tämän sortin lisäturvallisuutta (myydäänhän vastaavia hihnoja myös erikseen).

Istuin

Swiftien makuuasento
Istuimen selkänojan säätö

Istuimen selkänojaa säädetään remmeillä kummaltakin sivulta, eli hommaan tarvitsee kahta kättä. Toisaalta säätö on varsin yksinkertainen eikä säätämisen kanssa tarvitse säätää. :D Swiftien selkänoja menee täyteen makuuasentoon, mikä on kuppi-istuimen jälkeen oikein tervetullut ominaisuus. Pystyin asento sen sijaan on hieman makaava eli pienemmälle lapselle valjaat ovat ihan ehdottomat, ettei valu pois kyydistä.

Valjaat, turvakaari ja jalkatuki

Istuin ja valjaat
Vajaan vuosikkaan jalat asettuu kivasti

Valjaat ovat mielestäni perushyvät. Korkeusaukon vaihtaminen tosin oli aikamoista näpräämistä, onneksi sellaista ei tarvitse usein tehdä. Lisäksi haararemmissä oleva valjaiden lukko on suhteellisen iso ja näin ollen hankala saada esim. lämpöpussin vyöaukosta läpi. Turvakaari on topattu (irroitettavalla kankaalla) ja sen saa näppärästi irti kliksauttamalla. Sen voi myös ottaa irti vain toiselta puolelta ja työntää syrjään, jotta isompi lapsi pääsee kiipeämään itse kyytiin. Jalkatuki on metallinen eikä sitä saa säädettyä, mutta yllättävän hyvin se toimii pienelläkin matkustajalla.

Jarru ja tavarakori

Tavarakori ja jarru

Jarru vanhoissa Swifteissä on tuollainen metallihässäkkä ja toisinaan jalka ei tahdo osua oikeaan kohtaan, nuo punaiset päät kun ovat loppupeleissä aika ylhäällä maasta jarrun ollessa vapautettuna. Tavarakori on pienempi kuin aiemmissa kärryissämme ja muodoltaan luonnollisestikin kolmio. Hyvin sinne silti tavaraa saa mahtumaan ja niihin myös pääsee käsiksi suht helposti, jopa selkänojan ollessa makuulla. Korin sivuissa on näpsäkät taskut, joihin voi sujauttaa pienempää rompetta helpommin löydettäväksi.

Kasaus

Metallinen jalkatuki
Swiftit kasattuna

Ja sitten se kasaus! Kasaaminen tapahtuu jalkatuen sivuilta, toiselta puolelta pidetään varmistusvipu sivussa ja vedetään kummankin puolen namiskat yhtä aikaa ylös, jolloin eturengas taittuu rungon alle. Rattaissa on näppärä kasauslukko, joka kliksahtaa automaattisesti kiinni, kun rattaat ovat tarpeeksi pienessä paketissa. Emmaljungien kasausärsytyksen jälkeen Swiftit olivat varsin unelmat heittää kasaan, tosin eivät nekään kasattuna ole pienimmästä päästä paketin jäädessä suhteellisen pitkäksi. Kasauskoon lisäksi Swiftit saavat pienen miinuksen siitä, että kasaaminen naarmuttaa runkoa – ei toki näkyvästi vaan rungon alapuolelle, mutta perfektionistin silmin sekin voisi jättää tapahtumatta.

Sadesuoja

Tullsan sadesuoja (koko small) Swifteissä

Alkuun vältin liikkumista Swifteillä, jos vähänkin näytti sateiselta, koska mulla ei ollut niihin sopivaa sadesuojaa. Onneksi bongasin OzBabyn alekorista vitosella Tullsan ärtsyn vihreän suojan, joka on tarkoitettu pieneen rattaaseen (eli aisalle on aukko). Se istuu Swifteihin oikein passelisti eikä ollut kallis kokeilu.

Förillä yli Aurajoen

Paitsi ettei sadesuoja lopulta ehtinyt montaa kertaa näitä rattaita suojata… Tulin siihen tulokseen, että Swiftit ovat joo ihan kivat, mutta eivät aja asiaansa tehtävässä johon ne alkujaan ostin. Suurimmat syyt luopumiseen olivat pitkähkö kasauskoko ja jousituksen puute. Jokusen viikon ne olivat myynnissä, kunnes päädyin tekemään vaihtarit toisen hullun kanssa. Ja se oli muuten erittäin onnistunut vaihtokauppa, mutta siitä lisää toisella kertaa! ;)

Mountain Buggy Swift (legacy) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 59 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 102 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 100x59x36 cm (turvakaaren kanssa korkeus 42 cm)
  • Paino: 9,5 kg
  • Renkaat: 3 kpl ilmakumi, kaikki 10″
  • Aisa ja työntökorkeus: Nivel, 78-106 cm
  • Istuin: Selkänoja menee täysin makuulle, portaaton remmisäätö
  • Istuimen painoraja: 25 kg
  • Selkänojan korkeus: 49 cm
  • Kuomun alla tilaa: 55 cm
  • Istuimen makuupituus: 87 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 39×33 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Kevyet, mutta kuitenkin todella tukevat.
  • Mukavan kokoiset ilmakumirenkaat.
  • Korkea painoraja.
  • Kuomun kurkistusluukku.
  • Irroitettava ja sivuun kääntyvä turvakaari.
  • Tilavahko tavarakori, jossa sivuilla kapeat taskut.
  • Takarenkaiden ollessa irti tapit saa sisälle pois tieltä.
  • Irroitettava mukiteline kuuluu varustukseen.
  • Laadukkaan oloiset kankaat.

Risuja:

  • Leveys; 59 cm on tavallaan kapea, mutta omaan makuuni turhan leveä.
  • Jousituksen puute.
  • Pitkähkö paketti kasattuna.
  • Ei heijastimia lainkaan.
  • Työntöaisan materiaali.
  • Jalkatukea ei saa säädettyä.
  • Kuomuun kiinnitettävä aurinkosuoja ei kuulu varustukseen.

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Nosh Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up