AvainsanaSosiaaliset mediat

13.6.2018
14:00

Varpublogit 1 v. ja Varpugaala 2018

Keväällä tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun paikallisuuteen vahvasti nojaava blogiyhteisömme näki päivänvalon. Bloggaamisen suhteen kulunut reilu vuosi on ollut mulle erittäin antoisa ja on ollut mahtava treffata epäsäännöllisen säännöllisesti muita blogikollegoita. Kaikkeen en harmikseni ole päässyt mukaan, mutta paljon kivoja juttuja olen Varpujengin kanssa onnekseni ehtinyt tehdä.

Viime lauantaina oli aika yksivuotisjuhlien!

Varpublogit 1 vee

Juhla nimettiin vaatimattomasti Varpugaalaksi ja tapahtumista vastaava tehotiimi olikin järjestänyt kerrassaan hienon juhlan. Juhlapaikkana meillä oli aivan Turun ytimessä sijaitseva Pimiö Lounge, jonka tyylikkään kahvilatilan koristelimme porukalla Juhlahumuan säihkyvillä koristeilla. Muutama kultahippuja sisältävä ilmapallo päätyi illan päätteeksi mukanani kotiin ja voi että, miten ne ovatkaan ilahduttaneet perheen pikkuväkeä. :) Kamerat meidän oli käsketty jättää kotiin ja paikalla olikin kameran kanssa pyörimässä Ronja Siitonen, jonka ottamia kaikki nämä postauksen kuvat ovat. Kerrankin näin, itselläni kun tuppaa kuvien läpikäyminen ja käsittely monesti “vähän” kestämään…

Kippis!
Varpugaalan herkulliset tarjoilut
Pieniä varpusia siellä täällä
Arteflosin upeat kukkakimput

Gaalajuomat meille tarjosi Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, jonka Skumpalla skoolasimme heti juhlan alkajaisiksi. Raparperinen synttärikakku oli Deligo Cateringilta ja rapsakoista siemennaposteltavista oli kiittäminen Leipomo Rostenia. Tykkään että tuo Siemenrapeat on varsin tervetullut tuoteperhe ruissipsien ym. rinnalle, olin juuri kekkereitä edeltävänä iltana nautiskellut ekaa kertaa rosmariini & merisuola -siemenlastuja juuston kera. Niiiiin hyvää!

Jaaa puhallus!
Varpugaala 2018: Vuoden Varpu
Juhlahumua kultaiset koristeet
Varpugaala 2018: Vuoden kotitaituri

Varpujen hallitus oli antanut jokaiselle bloggaajalle arvonimen ja kukin kutsuttiin vuorollaan hakemaan diplomi, blogin henkeen passeli palkinto sekä Arteflosin upea kukkakimppu. Juhlan alkupuolella kimppujen täyttämät hyllyt olivat epäilemättä se kaikista kuvatuin kohde someen, tsek vaikka #varpublogit1v Instasta jos et usko. Vuoden Varpu oli luonnollisesti koko yhteisöajatuksen kasaan saattanut Hiekkaleikkejä-Jenni ja muita tunnustuksia olivat mm. Vuoden tehopakkaus, Vuoden arjen sankari, Vuoden vauvakupla sekä Vuoden miespääosa (heh heh, Marko kun on toistaiseksi yhteisömme ainoa miespuolinen bloggaaja). Itse sain kauniiden, arkisten ja vauvantuoksuisten hetkien jakamisesta sellaisen tittelin kuin Vuoden kotitaituri ja palkintona lahjakortin Pikkunorsun verkkokauppaan. Loputkin palkitsemiset voit kurkata helpoiten Varpujen gaalapostauksesta.

Mitä mahtavin Varpujengi

Kotiinviemisiksi saimme yhteistyökumppaneiden kanssa kootun repullisen vaikka mitä kivaa, sen sisältöön koitan ehtiä palaamaan vielä paremmalla ajalla tarkemmin. Kiitos kanssa-Varput mukavasta illasta ja ennen kaikkea ihanasta blogiyhteisöstä! Meininki on meillä jotain niin parasta, etten olisi sellaista osannut edes parhaissa mielikuvissani kuvitella. ♥

Seuraa Varpublogeja:
Instagram | Facebook | Twitter

Kuvat: Ronja Siitonen

9.5.2018
12:21

Hei hei mitä kuuluu

Onpas jälleen pitänyt haipakkaa ja blogikin jäänyt hieman taka-alalle. Kevät kun vihdoin pukkasi kunnolla päälle, on aikaa mennyt normi kodinhoidollisten hommien lisäksi myös ulkosalla – nyt on pihamaan pensaat siistitty seuraavaan kasvukauteen ja edellisiltä syksyllä maahan jääneet lehdet haravoitu pois. Tähän päälle toki vähän sairastelua sekä kuopuksen tahdittamia hyvin katkonaisia öitä, niin eipä ihme että päivät vain katoavat johonkin. Välillä pohdin miksen oikein tunnu ehtivät tehdä yhtään mitään, mutta taitaa edelleen olla se some, joka vie yllättävän paljon aikaa päivästä… Viime aikoina ehkä eniten sisustustamiseen liittyvä inspiroituminen, jota voi niin mukavasti esimerkiksi Instagramissa harrastaa. Siihen liittyen mun pitäisikin tehdä ihan oma postauksensa, kun olisi aiheesta jos jonkinlaista mietettä ja muistiinpanoa kirjoitettavana.

Jos metsään haluat mennä nyt
Sinivuokkosia
Camit metsässä
Maan tasalla
Pientareen pinkit
Fillaroija

Huhtikuu tuntui älyttömän lyhyeltä tänä vuonna! Vaikka pääsiäinenkin oli jo maalis-huhtikuun vaihteessa ja kuukausi sinänsä yllättävän “vähäpyhäinen”, pääsi vappu silti yllättämään jostain takavasemmalta. Karautimme pitkästä aikaa koko perhe pariksi päiväksi Tampereelle ystäväperheen luokse, heti vain kun mies sunnuntaina selviytyi ylityöviikonlopun päätteeksi kotiin. Mitään sen kummoisempaa emme tehneet, kunhan vain olimme. Vappuaattona oli mitä mainioin sää ja alkuillasta vietimmekin hyvän tovin ulkona mm. metsäkävelyn merkeissä. Sitä ennen olimme miehen ja vauvan kanssa käyneet katsastamassa Ratinan uuden kauppakeskuksen, kun puolisko oli onnistunut hajottamaan puhelimensa töissä ja piti käydä hakemassa uusi. Esikoinen ei malttanut lähteä mukaan, vaan jäi mieluummin leikkimään kummityttömme kanssa. Oli muuten sellaista Frozen-meininkiä koko vierailun ajan että oksat pois – villitys on näköjään nyt rantautumassa meidänkin huusholliin, oh my.

Grilli kuumana
Munkkikasa
Vappupallot

Ruokaa ja herkkuja ei vapustamme todellakaan puuttunut, kiitos perheen kokki-isän. Maittavien grillipöperöiden lisäksi tuli testattua mm. vegaaniset munkit, joiden resepti löi perusmunkit laudalta ihan 6-0. Uskaltaisinkohan ensi vappuna itse kokeilemaan munkkien paistoa..? Siman kanssa olen jo varsin sinut, vaikkakin tämän vuoden eka satsi jäi maultaan hieman tylsäksi. Vappupallot päädyimme hankkimaan kummallekin lapselle omat, kun eivät marketeissa kovin montaa euroa maksaneet. Esikoinen valitsi itselleen Frozenia, kuinkas muutenkaan, ja pari päivää katseltuamme meininkiä kotona totesimme kuopuksen olevan niin hurmioitunut leijuvasta foliopallosta, että hän sai vielä oman keltaisen ampiaispallon.

Seepra akvaariossa
Kalakaveri

Oli ihanaa olla reissussa (huolimatta vauvan umpisurkeista yöunista), mutta niin oli myös ihanaa tulla kotiin. Tämä oli nyt eka kerta, kun olimme koko poppoo pari päivää poissa, ja se fiilis kun kurvasimme omaan pihaamme – oi että! Vaikka meillä on edelleen vähän kaikki kesken ja välillä masentaa yksi jos toinenkin asia, osaan ja muistan ainakin hetkittäin olla hurjan onnellinen siitä, että meillä vihdoin on tämä oma koti. ♥ Ehtiihän niitä remppoja tehdä sitten myöhemmin, kun on enemmän valmiita suunnitelmia ja ennen kaikkea rahaa (terveisin alle 2 kk hoitovapaan alkuun).

28.3.2018
19:15

Monipuolinen kantojuhta: Bugaboo Donkey+ Mono

Reilu vuosi sitten kuopuksen ilmoitettua tulostaan aloin tietysti heti pähkäillä tulevia vaunukuvioita ja erityisesti tulevaa tarvetta tuplarattaille, ikäeroa lapsillamme oli tulossa noin 2 v 8 kk. Mitä vaunuryhmien keskusteluja olen seurannut, läheskään kaikki eivät noin “isolla” ikäerolla enää tuplia hanki, mutta itse päätin pelata varman päälle, ettemme ainakaan liikkumisen takia jäisi kotiin kyhjöttämään. Sen jälkeen aloin kartoittaa vaihtoehtoja ottaen huomioon myös sen mahdollisuuden, että muuttaisimme vielä ennen vauvan syntymää – ja niinhän siinä sitten kävikin. Aika nopeasti tiesin mitkä tuplat kaikista mieluiten ottaisin, nelinumeroinen hintalappu vaan oli se mikä eniten mietitytti… Haaveiden kohteena oli siis Bugaboon Donkeyt, jotka ovat muunneltavuudeltaan aivan omaa luokkaansa. Toisaalta onhan se selvä, että tämä mono/duo-ominaisuus tekee niistä hintavammat varmasti jo siksi, ettei markkinoilla ole muita vastaavia.

Bugaboo: Donkey+ Mono

Parasta “Aaseissa” on ehdottomasti juurikin se muunneltavuus: parilla nopealla toimenpiteellä ne saa muokattua yhdelle sopivasta monosta kahdelle sopivaksi duoksi. Ostin rattaat toiselta vaunuhullulta, jolla ne olivat olleet vain parisen viikkoa käytössä; aika lailla uudenveroiset siis. Musta runko on jokusen kympin alumiinista kalliimpi, mutta tuumailin ettei se siinä konkurssissa sitten enää tuntunut missään. :D Kankaat päädyin hankkimaan muualta, sillä ihastuin kovasti ajatukseen Diesel-farkkukankaasta muuten mustissa vaunuissa.

Koko

Muunneltavuutensa ansiosta Donkeyt pääsivät käyttöön esikoisen kanssa heti saavuttuaan ja tämä postaus käsitteleekin niitä nimenomaan mono-moodissa, tuplahommat jätetään myöhemmäksi.

Donkey mono ja vanhempi ei-jatkettava kuomu
Hot pink kuomun kaverina istuinpehmuste Mamas & Papas ja hoitolaukku Bugaboo (ostettu käytettynä).

Ensivaikutelma mono-Aaseista oli ehkä hivenen hämmentävä: miten sen kokoiset rattaat olivatkin niin kevyet työntää ja pyöritellä! Painoa niillä on kuitenkin yli 15 kg ratasosalla, kopalla vielä vähän enemmän (monessa lähteessä tosin painoksi väitetty vain 13 kg). Myös renkaiden koko yllätti, ne ovat suorastaan jättimäiset monien muiden rattaiden renkaisiin verrattuna. Leveyttä monona on 60 cm, mikä on rattaiden keskuudessa varsin perus, mutta jotenkin ne tuntuvat paljon leveämmiltä. Monesti olen kuvitellut, ettei niiden kanssa mahdu jostain, vaikka todellisuudessa mahtumisessa ei ole niin minkäänlaista ongelmaa. Sivukori taitaa olla se, mikä luo tuon illuusioon leveydestä.

Jousitus ja renkaat

Varsinaista jousitusta Donkeyssa ei ole, mutta yllättävän smoothisti ne silti liikkuvat epätasaisellakin alustalla. Istuin joustaa sen verran, että kyytiläisen oltavat pysyvät kelpona, vaikka renkaiden alla vähän täristäisi.

Isot ilmakumirenkaat

Nämä meidän Donkeyt ovat vanhempaa 1-versiota (ylläri että taas julkaistiin uusi malli vähän sen jälkeen kun olin Bugikset hankkinut) eli renkaat ovat ilmakumitäytteiset; viime vuoden lopulla julkaistussa Donkey2:ssa täyte on vaihdettu vaahtokumiin. Kooltaan renkaat ovat tosiaan varsin isot, takana 12″ ja edessä hieman pienemmät 10″. Eturenkaat saa lukittua sekä tuossa asennossa rungon “alla” ollessaan että eteenpäin käännettynä.

Hankalia olosuhteita varten Bugaboon isommissa rattaissa (Donkey, Buffalo, Cameleon) on hauska niin kutsuttu kahden renkaan asento. Siitä mulla ei ole kuvaa laittaa, mutta tästä videosta voi tsekata millainen se on ja miten se toimii. Itse en ole asentoa tarvinnut edes talvella, tosin menneenä talvena en ihan hirveästi Donkeylla liikkunut enää siinä kohtaa kun lumi tuli maahan.

Kuomu ja kankaat

Kuomu (sun canopy) sekä kopan päällinen (tuulisuoja, yhdessä tailored fabric set) ovat Bugaboissa ne, jotka määrittävät värimaailman ja joilla ilmettä saa vaihdettua varsin näppärästi. Sama kuomu sopii niin istuimeen kuin vaunukoppaan, sillä varsinaiset istuin- ja koppakankaat kiinnittyvät samaan kehikkoon (vain siis toinen on kerrallaan kiinni). Kuomu tulee kehikkoon kiinni klipseillä, josta lähtee kolme kaarta, ja näitä kumpiakin osasia myydään erikseen. Juuri Donkeyn kuomut ovat sellaisia, että niitä mallaillaan paljon myös muun merkkisiin rattaisiin – olen nähnyt kuvia mm. Cybex Balioksista, Baby Jogger Premiereistä ja Emmaljunga Super Vikingeistä Donkeyn kuomulla ja kiinnikkeillä.

Donkey+ Mono vaunukopalla
Jatkettava kuomu istuin lepoasennossaJatkettava kuomu istuin makuuasennossa
Bugaboo x Diesel limited edition Donkey-kankaat

Aiemmin kuomut eivät olleet jatkettavia (kangasosia on vain kaksi) ja lisäksi materiaali on inan jämäkämpää. Itse hankin käytettynä hot pink -kuomun, joka oli mainio 2,5-vuotiaalla kesäaikaan – ja väriltään aivan ihana, sitä kun ei ole jatkettavana versiona edes olemassa. Uudemmissa kuomuissa on tosiaan vetoketjulla avattava lisäosa, joka tekee kuomusta todella suojaavan. Keskimmäisestä kuvaparista näkee, miten ratasistuimessa jatkettava kuomu suojaa hyvin niin lepo- kuin makuuasennossa eikä mitään vaunuverhoa välttämättä tarvitse.

Peruskuomut (kuvissa kauniin harmaa grey melange*) ovat yksinkertaista kangasta ja tuntuvat jokseenkin ohuilta, mikä kieltämättä ihmetyttää tämän hintaluokan vaunuissa. Donkey2:ssa kuomuja on kankaiden osalta päivitetty ja valikoimassa on perusversion (core collection, matsku samantyyppistä “trikoomaista” kuten Beessä) lisäksi paksumpia kuomuja (premium collection+), joskin ne ovat sitten kalliimpiakin. Spesiaaliversiot – esim. nuo jokusen vuoden takaisen Diesel-yhteistyömalliston kuomut – taas ovat yleensä paksumpaa kangasta tai ainakin vuoritettuja. Tilasin viime kesänä yhden Diesel-setin uutena alesta ennen kuin olin koko rattaita edes ostanut ja onneksi näin, enemmän sitä on tullut näin talvivauvan kanssa käytettyä.

Työntöaisa

Donkeyssa on Bugaboo-tyyliin teleskooppiaisa. Säätövaraa riittää ja rattaat sopivat hyvin niin lyhyemmälle kuin pitkälle työntäjälle – ja yltääpä taaperokin suht ongelmitta työntämään (ks. kuva postauksen lopussa). Aisan ollessa matalimmassa asennossa se menee aika lailla tasan vaunukopan reunan kanssa, joten vaunuilla on mukava matkata julkisissa. Sen verran ne tosin ovat pituudeltaan töpöt, että ainakin bussissa on parempi olla vieressä tarkkana, etteivät rattaat pääse keikkaamaan bussin kurvaillessa.

Tekonahkapäällysteinen työntöaisa
Aisa lyhimmillään
Aisa pisimmillään

Aisa on tästä Donkey+:sta eteenpäin vaihdettu tekonahkaan, mikä on kyllä varsin asiallinen ja odotettu parannus aiempaan vaahtomuoviversioon verrattuna. Muutenkin tuo aisa on jännän mallinen, sillä se ei ole pyöreä, niin nämä uudet nahkapäälliset ovat selkeästi ohuemmat verrattuna siihen, että vaahtomuovin päällä olisi vielä erikseen tehdyt nahkaisen aisansuojat. Alimmassa kuvassa on aisa pisimmillään, eroa matalimpaan asentoon on selkeästi.

Istuin ja jalkatuki

Istuin selkä menosuuntaanIstuin makuuasennossa
Istuimen säätö kuomun takana

Donkeyssa on kuppi-istuin eli selkänoja ei mene täysin makuulle. Asentoja on kolme (+ kasausasento) ja säätönamiska on takapuolella penkin yläosassa kuomun “alla”. Alin asento on kuitenkin suht vaakatasossa, sillä jalkatuki ei ole säädettävä eikä jalat näin ollen pääse nousemaan korkeammalle kuin pää. Esimerkiksi esikoisen vauva-aikana meillä olleissa Emmaljunga Vikingeissä makuuasento on selvästi ylempänä, mutta toisaalta niissä myös on mahdollisuus säätää jalkatukea.

Istuin kasvot menosuuntaanDonkey Mono edestä
Istuimen irroitusnappi

Istuin vaikuttaa äkkiseltään pieneltä ja kapealta, mutta on todellisuudessa yllättävän tilava. Meidän 95-senttinen kolmevuotias mahtuu ongelmitta Aasien istuimeen ja vasta toppahaalari päällä lämpöpussin kanssa alkaa tuntua vähän ahtaalta. Makuuasennossa kylläkin pää tulee jo istuinkehikon päälle, mutta koska kuomu on hieman ylempänä, mahtuu jopa tuollainen lähes metrinen ihan ok myös nukkumaan. Istuinsuunnan vaihtaminen on yksinkertaista: ei muuta kuin painetaan sivuissa olevista valkoisista napeista (alin kuva), nostetaan istuin pois ja laitetaan takaisin toisin päin. Kasvot menosuuntaan istuinta ei saa ihan siihen alimpaan makuuasentoon, sillä istuimen yläosa ottaa aisaan kiinni.

Valjaat ja turvakaari

Valjaat ovat samanlaiset 5-pistevaljaat kuin mitä meillä aiemmin käyneissä Beessä oli. Silloin en yhtään tykännyt tuosta kerralla auki -ominaisuudesta, mutta Donkeyssa en ole mitenkään kokenut sitä ongelmaksi. Turvakaaren ansiosta varmaankin, Beessähän ei sellaista ollut lainkaan. Enimmäkseen meillä on taaperon kanssa käytetty pelkkiä lantiovöitä, toisinaan kiinni ovat olleet ainoastaan olkavyöt. Haaravyötä turvakaaresta penkkiin ei ole, mutta vaunuryhmissä sellaisia on näkynyt tekonahasta ommeltuna. Itse en ole kokenut sitä isoksi puutteeksi, päinvastoin erityisesti raskaana ollessa oli kätevää pyytää taaperoa tulemaan itse pois istuimesta sujahtamalla kaaren alta.

Donkeyn 5-pistevaljaat
Turvakaaressa tekonahkapäällinen
Turvakaari vaunukopassa

Donkey+:n turvakaari on työntöaisan tapaan tehonahalla päällystetty, mikä on siitä toimivampi vaihtoehto kuin aiempi pelkkä vaahtomuovi, ettei lapsi ihan niin helposti saa purtua siitä paloja irti. Vanhempien vaahtomuovi-Aasien myynti-ilmoituksissa on meinaan hyvin usein mainittu, että turvakaaresta haukattu pala jos toinenkin. :P Vaikka kyllä ne hampaanjäljet tuohon nahkaankin jää, jos kyytiläinen purukalustonsa siihen kunnolla iskee. Turvakaaren saa irti, mutta se ei käänny sivuun pois tieltä. Istuimen kanssa tämä vielä menettelee, mutta kopan kanssa kaari on lähinnä vain tiellä ollessaan ihan keskellä kehikkoa. Tosiaan, Bugaboissa on turvakaari myös kopan kanssa, kun kerran pohjalla oleva kehikko on sama kopalle ja istuimelle. Hieman yllättäen ohjeiden mukaan turvakaaresta saa nostaa koppaa vauva (painorajojen puitteissa toki) kyydissä, itse en kyllä uskaltaisi sitä tehdä ilman pohjasta tukemista toisella kädellä.

Jarru ja tavarakori

Jarrupoljin on alhaalla vasemman jalan puolella ja kooltaan se on mun mielestä aika pieni vaunujen sinänsä aika massiiviseen olemukseen nähden. Eipä sen kanssa kyllä mitään ongelmia ole ollut, kun vain sijainnin muistaa oikein eikä huido jalalla esim. oikeassa reunassa. Jarrua laitettaessa on hyvä varmistaa sen lukittuminen liikuttamalla vaunuja pienesti eteen ja taakse, jotta jarru on taatusti loksahtanut paikalleen.

Bugaboo Donkeyn jarrupoljin
Isohko tavarakori
Näppärä sivukori

Mono-Donkeyssa tila tavaroiden kuljettamiselle on suorastaan loistava. Koska istuin yksinään on varsin kapea, jää monoksi kavennettuna sen viereen tilaa sivukorille. Niin hämmentävältä kuin tuollainen sivukori alkuun tuntuikin, on se osoittautunut aivan mahtavaksi! Esimerkiksi laukkua ja vesipulloa on todella kätevä kuljettaa siinä, jolloin ne ovat helpommin käytettävissä kuin alakorista. Kyytiläinen tosin saattaa kiinnostua korin sisällöstä vähän liikaa ja olen kuullut tarinoita, että korista otetaan ihan kaikki mihin ylletään… Donkey2:ssa korille onkin lisätty suojapeite, jota myydään erikseen niin että ykkösetkin saa sen osalta päivitettyä. Meidän korin pohjaan on painorajaksi merkitty 10 kg, mutta jostain keskustelusta luin että Donkey1:n raja olisi kuitenkin vain 5 kg (liittyy ilmeisesti jotenkin renkaiden materiaaliin).

Alatavarakori on isohko ja sinänsä tilava, mutta sinne on hieman hankala saada tavaraa. Ongelma on erityisesti kopan kanssa, koska silloin koriin pääsee käsiksi lähinnä vain edestä sivukorin puolelta. Korin sisäpuolella on muutama verkkotasku, joihin voi laittaa pientä tavaraa sen sijaan että ne seilaisivat pitkin isoa osiota. Tavarakorin pohjassa on myös pari “viiltoa”, joiden tarkoitus on ymmärtääkseni auttaa mahdollista vettä valumaan pois.

Kasaus

Kovin montaa miinusta en muuntautumiskykyisille Aaseille antaisi, mutta kasaus on harmi kyllä yksi sellainen. Bugaboon yhdistelmissä on perusperiaate vähän erilainen verrattuna useimpien merkkien vastaaviin rattaisiin: aisa taitetaan alas kohti maata ja sen jälkeen tempaistaan runko keskeltä kahtia. Donkeyn kasaamisessa erikoista on myös se, että aivan ensimmäisenä toimenpiteenä eturenkaat olisi hyvä lukita eteenpäin – ja huom. nimenomaan eteenpäin, ei rungon alle. Kerran kokeilin pitää lukitukset auki, toiste en sitä virhettä tehnyt. :D Renkaat lukittuna runkoa on selvästi helpompi käyttää, paketti pysyy paremmin kasassa eikä avatessa rattaat yritä karata käsistä.

Donkeyn kasaus, vaihe 1: eturenkaat lukkoon
Donkeyn kasaus yhdessä osassa, one-piece fold
Donkeyn kasaus osissa, compact fold

Donkeyt on mahdollista kasata yhdessä paketissa (tsek opastusvideo: one-piece fold), mutta itse en sitä kokenut kovinkaan käteväksi. Sen lisäksi että Aasit eivät painonsa puolesta ole mitkään matkarattaat, on paketti myös hankalan mallinen nostaa, ja ylipäänsä tuon kokoinen läjä on moneen takaluukkuun turhan iso. Näppärämmäksi koin laittaa setin autoon osissa (tsek opastusvideo: compact fold), jolloin rungon väleihin saa tarvittaessa laitettua muutakin rompetta (paitsi mitään renkaita en kylläkään jaksanut irrotella). Ainoa hankaluus tässä kasaustavassa on se, mihin istuimen ja korin laskee siksi aikaa kun pistää runkoa nippuun; mua ei ainakaan houkuttele mitään ratasosia laskea suoraan maahan.

Donkeyt kasassa koppa oikeinpäinDonkeyt kasassa koppa ylösalaisin

Vaunukopan kanssa kasauskoko on ymmärrettävästi vieläkin isompi eikä sitä oikein saa aseteltua rungon päälle mitenkään nätisti. Helpoiten taitaa mennä ainakin farmariauton takaluukussa niin, että runko on omassa kasassa ja koppa jossain siinä vieressä. Civicin konttiin Donkeyn koppa menee just täydellisesti pitkittäin, joten silloin saa helposti myös nostettua rungon ekaksi autosta pois.

Donkey mono istuimella Honda Civic Tourerin takaluukussa
Donkeyn kasaus, pelkkä runko + sivukori

Runko yksistäänkin on yllättävän iso kooltaan, sillä työntöaisa jää kasatessa samalle leveydelle kuin takarenkaat eikä näin ollen mene lomittain niiden sisäpuolelle (kuten Buffaloissa ymmärtääkseni menee). Kulmikkaan muotonsa takia kasatun rungon käsiteltävyys ei ole paras mahdollinen eikä se toisaalta kovin kevytkään ole, sillä runko (renkaiden ja tavarakorin kanssa) painaa 11 kg. Runkoa käsitellessä kannattaa olla tarkkana, ettei mikään kohta osu maahan niin ettei mikään osa saa naarmua pintaansa.

Vaunukoppa

Donkeyn Mono-perusvarustus sisältää rungon lisäksi yhden kappaleen näitä kutakin: kehikko, koppakankaat, istuinkankaat, turvakaari, alatavarakori, sivukori, sadesuoja, pumppu. Päälle tietysti vielä se kangassetti eli vaunukopan tuulisuoja sekä kuomu, joka on siis sama ja tulee samaan kohtaan kehikkoa kiinni sekä kopassa että istuimessa.

Donkey Mono vaunukopalla
Koppakangas

Koppakangas tulee kehikkoon kiinni miljoonalla (siltä ainakin sitä kiinnittäessä ja irroittaessa tuntuu) tarralla, minkä lisäksi reunoille sujautetaan muutamaan kohtaan muovituet jämäköittämään kopan reunoja. Kaikkea muuta kuin kätevää siis, mikäli ajattelee kopasta ratasosaan siirtymisvaihetta – helpointa olisikin olla erikseen toinen kehikko, jotta kumpikin kangas olisi omassaan kiinni ja niistä sitten nappaisi käyttöönsä sopivamman.

Vaunukopan makuutila
Tuulisuojan kiinnitys

Makuutila kopassa on oikein kelvollinen vierekkäisten tuplien kopaksi, 77×27 cm (vrt. perus yksöisyhdistelmien koppiin). Meidän reilu puolivuotias (68 cm/7,5 kg) mahtuu vielä hyvin Donkeyn koppaan, jopa lämpöpussin kanssa. Sopivan paksu ja jämäkkä patja on päällystetty mustalla vähän samettimaisella kankaalla, joka on helppo irroittaa pesuun. Tuulisuoja on kopassa kiinni tuolla tavalla alareunasta, yläpää tulee kiinni tarroilla kehikon sivuille. Ainakin uutena tuulisuojaa on hankala saada kunnolla paikalleen ja sitä saa ihan huolella “venyttää”, että tarrat osuvat oikeille kohdille. Myös jalkopäästä tuulisuojan kangas jää välillä hölmösti pussittamaan, erityisesti tuon jäykemmän Dieselin kanssa.

Vaunukopan ns. jalat

Tässä näkyy syy siihen, miksi tavarakorin käyttö kopan kanssa on hankalaa; kopan pohjassa on tosiaan tuollaiset nököt jokaisessa nurkassa. Ajatuksena varmaankin se, ettei kangas likastu mikäli koppa pitää laskea esim. maahan, mutta onhan nuo nyt todella epäkäytännölliset muuten.

Sadesuoja ym. asusteet

Elodie Details sadesuoja Donkeyn istuimessa
Kronan sadesuoja Donkeyn kopassa

Bugaboon oma sadesuoja on Donkeyssakin mallia läpinäkyvä muovinen akvaario, joten se on meillä saanut pysytellä paketissaan. Myrskyikkunallinen Elodie Details toimii mainiosti, aisa-aukolle ei tietystikään ole tarvetta. Myös kopan kanssa Elodie sopii ihan ok, mutta vielä paremmaksi olen todennut Kronanin yleismallin (tämä keltamusta on parin vuoden takainen Mini Rodini -yhteistyö) sadesuojan, joka kokonsa puolesta riittää hyvin sivukorinkin päälle. Plussaa heijastimista!

Nordlys mini lämpöpussi Donkeyn kopassa

Vaunukoppaan sopii täydellisesti Nordlysin pienempi (mini) untuvapussi. Se on tarkoitettu turvakaukaloon eli selkäpuolella on aukot kaukalon vöille, mutta meidän hikikallella pussia on käytetty pääsääntöisesti vaunuissa. Pussi on todella muhkea ja sisävuori on puuvillaa eikä fleeceä, jota lämpöpusseihin tungetaan aivan liian usein sisälle. Suuaukon saa kiristettyä, joten vauvalla on erittäin suojaisa pesä nukkua. Lämmin tuo myös on, kovemmilla pakkasilla (noin -10 ja siitä eteenpäin) laitoin kuopukselle villahaalarin päälle mutta muuten on menty ihan vaan sisävaatteilla (toki pipo päässä sekä tumput ja villasukat raajoissa).

Lisävarusteet

Bugaboo on tunnettu erinomaisesta lisävarustearsenaalistaan, josta löytyy kilkettä vähän kaikkeen mahdolliseen. Itse en ole esimerkiksi istuinpehmusteita tai lämpöpusseja (vielä) testannut, mutta kumpiakin paljon kehutaan ja ovathan ne tosiaan istuvuudeltaan suunniteltu nimenomaan Bugaboon rattaisiin.

Ja Aasit jaksaa! 💪🏻 #stoller #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #bugaboo #bugaboodonkey #bugaboodonkeymono #bugaboocomfortwheeledboard #babyplushoorn #minirodini #didriksons #kids #daughter #mailday #latergram
Donkey mono ja travel system

Meidän käytössä ehdottomasti paras hankinta on ollut Comfort Wheeled Board*, Bugaboon oma seisomalauta irroitettavalla penkillä. Ostin sen vähän niinkuin varuiksi odottamaan tuplatonta aikaa, mutta yllättäen sitä onkin käytetty paljon enemmän kuin vaunujen tuplaominaisuutta. :P Laudasta aion kirjoittaa ihan kunnon erillisen postauksen, se todellakin on tarkemman esittelyn arvoinen! Toinen pienen pähkäilyn seurauksena hankittu lisävaruste on adapteri*, jolla turvakaukalon saa kiinni rattaiden runkoon. Tästäkin itse asiassa lisää toisella kertaa, sillä suunnitelmissani on koota myös tuosta huikean oranssista Cybexin kaukalosta* vähän kokemuksia ja ajatuksia postaukseksi asti.

Taaperoystävälliset rattaat nämäkin. 👌🏻 #stroller #bugaboo #bugaboodonkey #bugaboodonkeymono #bugaboodonkeydiesel #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #vaunuhulluntytär #kids #toddler #daughter #vimmacompany #vimmanletit #minirodini #minirodinixadidas #rodidas #lindexkids #littlephant #littlephantbylindex #converse #railway #railwaystation #turku

Vähän jännitin menisinkö aivan metsään hintavan Donkey-hankinnan kanssa, mutta nyt voin tyytyväisenä todeta, että kyllä Donkeyt olivat meille ihan täydelliset kulkupelit viime syksyn olosuhteisiin kuopuksen saavuttua. Vaikka ne tuplina ovat meillä päässeet käyttöön suhteellisen harvoin, ovat ne mononakin niin loistopelit että niitä käyttää erittäin mielellään. Muunneltavuus on ehdottomasti isoin plussa keveyden ohella, noottia antaisin muovisista osista ja kasauksesta.

Loppuun bonuksena Donkey1 vs. Donkey2 erot: työntöaisaa ja keskiniveltä muutettu joten runko on tukevampi, renkaat ovat vaahtotäytteiset (kuten Buffaloissa) ja eturenkaiden väpätysalttiutta korjattu, kuomuvalikoima päivitetty 3 eri tasoon (core/premium/signature), koppakankaat ovat pujotettavat tarrakiinnityksen sijaan (+++!), sivukorissa sisätaskut ja päällinen sekä korin maksimipaino nostettu 10 kiloon, alatavarakorin pohjaa vahvistettu.

Bugaboo Donkey+ Mono (2017) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 60 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 84 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 95x62x67 cm (one-piece fold turvakaaren kanssa), 95x60x57 cm (compact fold), 95x60x64 cm (compact fold vaunukopalla)
  • Paino: 15,5 kg (ratasosalla) / 16,4 kg (vaunukopalla)
  • Renkaat: 4 kpl ilmakumi, takana 12″ ja edessä 10″
  • Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 88-108 cm
  • Istuin: Kuppipenkki, 3 asentoa (kasvot menosuuntaan 2 asentoa)
  • Istuimen painoraja: 17 kg
  • Selkänojan korkeus: 48 cm
  • Kuomun alla tilaa: 53 cm
  • Makuupituus: 93 cm
  • Vaunukopan koko: 77×27 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 34×39 cm (max. 10 kg) + sivukori 58×18 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Muunneltavissa yhdelle tai kahdelle lapselle.
  • Isoiksi rattaiksi ihanan kevyet työntää.
  • Käännettävä istuin, jonka suuntaa on näppärä vaihtaa.
  • Teleskooppiaisa sopii säädöiltään monen mittaiselle työntäjälle.
  • Todella kätevä sivukori.
  • Aisa ja turvakaari tekonahkaa.
  • Lyhyytensä puolesta hyvät julkisissa.
  • Vaihtokuomuilla saa muutettua ilmettä helposti.
  • Kätevä kahden renkaan asento kiperiin paikkoihin.
  • Erittäin kauniit.

Risuja:

  • Jousituksen puute.
  • Kasaaminen ei kaikista näppärintä.
  • Kiinteä turvakaari, jota ei saa käännettyä sivuun.
  • Ei säädettävää jalkatukea.
  • Kuomun materiaali yksinkertaista ja aika ohutta kangasta.**
  • Sivukorille ei sadesuojaa.**
  • Kopan kanssa alakoriin hankala päästä käsiksi.
  • Pelko rungon naksumisista sekä kankaiden haalistumisesta.
  • Kallis hinta.

** Paranneltu uudemmassa Donkey2:ssa.

* Tuotteesta saatu pieni alennus Baby Plussalta bloginäkyvyyttä vastaan.

15.3.2018
16:50

Mainiot minivaatteet

Alkukuun vauvatarvikepostauksessa oli puhetta mm. vauvan vaatetuksesta ja viime syksyn kuva-arkistoista löytyikin siihen aiheeseen liittyen vielä muutama kuva lisää. Verrattuna esikoisen vaatettamiseen kolme vuotta takaperin on kuopuksen garderobi aika erilainen niin tyylin kuin vaatemerkkienkin osalta. Siinä missä tyttären vauva-ajan vaatteet olivat pitkälti kavereilta lainattuja ja perus ketjuliikemerkkejä monesti varsin värikkäillä kuoseilla, pojan vaatteet ovat olleet alusta alkaen yksinkertaisempaa sävy- ja kuosimaailmaa sekä useammin ekologisia merkkejä.

Muistan kun esikoisen ollessa reilu puolivuotias olin ekaa kertaa Nosh-vaatekutsuilla ja peruspihinä kuluttajana kauhistelin mielessäni parinkympin paitaa tai kolmenkympin housuja – miten pienet vaatteet voi maksaa yhtä paljon kuin aikuisten? Tutustuttuani tarkemmin ekologisten vaatteiden maailmaan ja siinä sivussa halpamerkkien kyseenalaisiin tuotantoprosesseihin ei ole kauheasti enää houkutellut tukea ketjuliikkeitä. Lastenvaatepuolen lisäksi omakin vaatekaappini on kokenut viimeisten vuosien aikana ison muutoksen, kun olen koittanut kasata siitä paitsi toimivampaa, myös laadukkaampaa ja kestävämpää.

Liityttyäni Facebookissa ryhmään, jonka painopisteenä oli ekologisista ja eettisesti valmistetuista lastenvaatteista keskustelu, tapahtui niin kutsuttu hurahdus ja tyttären garderobi alkoi päivittyä tyyliltään selkeämmäksi. Yhtäkkiä huomasin, että se 20e maksava body olikin muuttunut suorastaan edulliseksi, kun vertailukohtana oli toisen merkin 40e hintainen body. :P Se mikä mua nykyään ihmetyttää näissä laadukkaammissa vaatemerkeissä on mallistojen laajuus ja droppien (eli uusien mallistojen julkaisupäivien) määrä, joillain merkeillä kun saattaa olla jopa 5 droppia kauden aikana. Muutenkin mallistot ovat tässä parin vuoden aikana mitä olen genreä seurannut laajentuneet huomattavasti, mikä mielestäni vähän sotii ekologista ajattelutapaa vastaan. Onko ekologisella ja eettisellä valmistustavalla todella arvoa, jos markkinoille pukataan uutta mallistoa joka kuukausi? Ja suurin piirtein kun kaikki kauden mallistot on saatu julki, alkaakin jo alennusmyynnit.

En todellakaan väitä, että oma kulutuskäyttäytymiseni olisi mikään malliesimerkki – meillä on edelleen turhan paljon vaatevalikoimaa niin lapsilla kuin äidilläkin. Yritän kovasti pyrkiä siihen, että kaikkien meidän garderobit olisivat järkevän kokoisia helposti yhdisteltävillä osasilla, jotta vaatteet tulisivat mahdollisimman tehokkaasti käyttöön eikä niitä makuutettaisi vaatekaapissa. Lasten suhteen homma alkaa jo selkeytyä, oman tyylini kanssa olen vielä(kin) hieman kadoksissa (lähinnä koska raskauskilot sun muut ulkonäköseikat).

Kietaisubodyt Nosh, Mini Rodini ja Lindex

Mutta niin, palatakseni kuopuksen vauva-ajan alkuun. Kuten esikoisellakin myös nyt toisella kierroksella suosin vastasyntyneen kanssa kietaisubodyja, sillä ne tuntuivat helpoimmilta pukea päälle ja pois. Paras kietaisumalleista oli ehdottomasti musta Mini Rodinin basic, joka mulla olikin hankittuna sekä koossa 50 että 56. Noh, pienempi ei tosiaan 53-senttisenä syntyneelle kuopukselle montaa hetkeä mahtunut mutta isompi sentään vähän pidempään. Sopivan kapea malli hyvällä hihan pituudella ja mukavan pehmoisella materiaalilla. Lindexin kietaisubodyt oli esikoisen aikana havaittu toimiviksi ja hyvin istui tämä malli kuopuksellekin. Tällä kertaa piti tottakai kokeilla myös parit Noshin bodyt, tuo viime kevään mintunvihreä oli mallin puolesta passeli, mutta vanhempi sirkuskuosinen oli selvästi leveämpää sorttia. Tarkkaa on!

Bodyt Papu ja Littlephant at Lindex

Vauvan hieman kasvettua ja ennen kaikkea jäntevöidyttyä käyttöön tuli kietaisujen ohella tavallisia pään yli vedettäviä bodyja. Havaitsin poitsun olevan varsin pitkäselkäinen ja osasta bodyja jäi niska-haaramitta pieneksi reilusti ennen kuin leveys; tosin sopivilla neppareilla bodyyn liitettävä jatkopala pidensi käyttöaikaa vielä tovin. Pitkäselkäiselle hoikkeliinille Papun bodyt (tuplaneppareista plussaa!) sekä Gugguun ballerinabodyt ovat loistavia malliltaan – ja joo-o, ballerinabody sopii mainiosti pojallekin vaikka jotkut mieltävät sen olevan tyttöjen malli. ;) Kuvassa oleva Papun ruudullinen Waffle-body on muodostunut niin lemppariksi, että tuon pienimmän 50/56-koon lisäksi olen bongaillut sen kirppiksiltä kahdessa seuraavassakin koossa. Punainen Lindexin ja Littlephantin vuosien takaisen yhteistyömalliston body on euron kirppisostos ajalta, jolloin en edes tiennyt kelle se tulisi käyttöön, mutta en vain voinut ohittaa sitä.

Housut Papu ja Mini Rodini

Olen aina ollut huono käyttämään vauvalla terällisiä housuja, ihan sekä puoli- että kokopotkareita. Siispä meillä on vauvoilla käytetty enemmän housut + sukat -komboa, nyt kuopuksella erityisesti. Kuvassa viime syksyn tummahkot suosikit: kolmet ekat ovat Papun, viimeiset Mini Rodinin baby basicit. Hauskasti näkyy miten mitoitus poikkeaa jopa saman merkin sisällä: Paput ovat kaikki kokoa 50/56 ja Rodinit 56. Pikkuvauvalla tykkään tuollaisesta Rodinin leveämmästä vyötärönauhasta, housut on mukava pukea päälle ja jotenkin se vaikuttaa niin miellyttävältä, kun kuitenkin tulee vauvan mahan kohdalle. Tummasävyiset housut ovat ihan parhaita yhdisteltäviä värikkäämpiin bodeihin ja senpä takia niitä on tullut hankittua seuraavassakin koossa. Vinoraitoja kaapissa on itse asiassa varsin laaja skaala: 50/56, 62/68, 74/80, 86/92 ja 98/104, joista isoimmat on esikoisella parhaillaan käytössä ja toisteksi isoimmat niin ikään esikoisen vanhat. Niin ja löytyyhän samat leggarit multa itseltänikin… :D

Haalarit Mini Rodini

Sitten niitä kokopukuja ts. parhaita autoiluvaatteita. Kuvassa olevat ovat kaikki Mini Rodinin ja mun mielestä haalareiden parhaimmistoa, koska a) ne ovat pehmeitä ja joustavia b) vetoketju aukeaa alas asti. Mustaa fleecehaalaria en – niin söpö kuin se onkin – kyllä ostaisi uudestaan, kun en kestä sen loputonta nukkaantumista. Gugguun collegejumppikset ovat tosi kivoja ulkonäöltään, mutta toimivat musta paremmin vasta isommalla lapsella, sillä niissä materiaali on selvästi paksumpaa ja tönkömpää eikä vetskari ole lahkeeseen saakka. Omiksi kuosisuosikeikseni noista Rodinin jumppiksista ovat nousseet krokot sekä viimeksi nähdyt puput, ne meillä on kumpikin uusiksi nyt koossa 68/74. ♥

Asusteet Gugguu, Beau Hudson ja työkaverin puikoilta

Lopuksi setti poitsun ekoja asusteita, joista mustaa Beau Hudsonin vauvapipoa on ihan oikeasti käytetty melkein puolivuotiaaksi asti. Se on ai-van ihanaa, superpehmoista materiaalia – täydellinen mini-ihmiselle! Gugguun merinopipo ja -hanskat olivat käytössä vain hetken, sillä pipo ei oikein istunut kuopuksen pään malliin. Metsolan vastaava merinomyssy yhdellä isolla tupsulla sopi paremmin ja talvi mentiinkin sitten sillä. Suloinen kissapipo on työkaverin neuloma, sellaista pehmoista vauvavillaa.

Se piti vielä aiheesta noin yleisesti sanoa, että tällä hetkellä olen ehkä hivenen kyllästynyt kaikkiin näihin lasten ns. perus merkkivaatteisiin. Vaikka kevät pukkaa päälle, mua miellyttää eniten murretut värit ja tekisi mieli kokeilla jotain itselle täysin uutta vaatemerkkiä. Tytöltä on jäämässä yksiväriset pitkähihaiset paidat pieniksi ja haluaisin kokeilla jotain muuta kuin sitä Gugguuta, pojallekin olisi 1-2 yksiväristä bodya tarpeen. Uusiseelantilaisen Jamie Kayn valikoima esimerkiksi näyttää erittäin houkuttelevalta, mutta postituksen hinta sekä tullien mahdollisuus (vai todennäkäisyys) ovat toistaiseksi saaneet mut pysymään haaveilun tasolla.

22.1.2018
00:34

Kriiseilyä

Mulla on vähän kriisi. Tai oikeastaan aika hitsin monta kriisiä, kaikki vuorotellen. Vaikka olen kaiket päivät kotona, toisen lapsen synnyttyä elämä on jotenkin muuttunut vielä hektisemmäksi mitä se aiemmin oli. En edes uskalla ajatella mitä se on sitten joskus, kun palaan takaisin töihin… Innostun ja inspiroidun tällä hetkellä vähän kaikesta, mutta minkään asian eteen en “ehdi” tehdä yhtikäs mitään. Se on varmaan se perus: kun on monta rautaa tulessa yhtä aikaa, ei mikään lopulta etene kunnolla. Auttaiskohan asioiden listaaminen? Noh, kokeillaan.

Päivän asu 7.10.2017
Niittirusettipinni hiuksissa Lindex, X-korvikset Fashionology, kaulakoru gTie, imetysmekko Boob (2nd hand), kukkabomber Uhana Design, sukkikset H&M, kiilakorot Vagabond (2nd hand).

Tyylikriisi

Tukka näyttää kamalalta, mikään ei sovi päälle, kengät eivät mahdu jalkaan – oi että kuinka mukava olotila. Kenkäahdistuksen olen oikeastaan jo selättänyt, nyt vain opettelen elämään koon 40 (tai jopa 41!) jalan kanssa. Hyvästelin useammat lempikenkäni (mm. nämä solkinilkkurit, snif) ja ostin tilalle parit kunnolliset, jotka sopivat monenlaiseen käyttöön ja tilanteeseen. Keväällä katsellaan sitten lenkkari- ym. tennaritarvetta lämpimämpään keliin. Hiuksille yritin antaa piristystä värin muodossa, vaan eihän se mennyt ihan putkeen… Ei onneksi mitään pahempaa käynyt, mutta aika kaukana ollaan edelleen tämän tyyppisestä väristä, jonka perään haikailen. Ehkä kevyt saksiminenkin voisi olla paikallaan, edellisen kerran olen kampaajan tuoliin istunut ihan silloin äitiysloman alussa. Lisäksi nyt on alkanut putoilla hiukset päästä, joka paikka tuntuu olevan täynnä irtohiuksia. Onneksi iho on edelleen oikein bueno, mitä suorastaan ihmettelen ruokavalion, nukkumisen ja ulkoilun ollessa kaikkea muuta paitsi tasapainossa.

Mutta se pahin: ylimääräiset kilot. Kuopuksella on nyt inan päälle 4 kk ikää ja mulla painoa kolmisen kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Ei kuulosta pahalta ei, valitettavasti vain siinä on pohjalla ne ekalta kierrokselta töihin paluun yhteydessä kerätyt +10 kiloa. Ja tiedän, vaakaa ei kannata tuijottaa liikaa vaan keskittyä ennemmin omaan oloon ja/tai peilikuvaan. Paitsi etten ole missään vaiheessa raskaana ollessanikaan nähnyt peilissä mitään outoa, en edes loppuraskaudessa vaakalukeman näyttäessä sellaisia lukemia ettei koskaan ennen. Sen sijaan valokuvista ihmettelen, kuka on tuo pullero tyyppi kuvassa – jaa se olenkin minä itse. Tähän sopinee viimeinen kuva kuopuksen raskausajalta, otettu laskettuna päivänä rv 40+0:

Päivän asu 14.9.2017
Hopeiset sulkakorvikset Fashionology, mekko Papu (2nd hand), neuletakki Crocker, rannekello Our Theory Of, leggarit Lindex MOM (2nd hand), sandaalit Clarks. Norsujalat mallin omat.

No juu, onhan siinä eroa verrattuna postauksen muihin, raskauden jälkeen otettuihin kuviin. Noista loppuajan turvotuksista sentään pääsin eroon, huh. Ymmärrän toki, että vartalo muokkautuu lasten jälkeen eikä siinä mitään, mutta olisi se kiva olla edes vähän tyytyväisempi peilikuvaansa. Niin ja puhumattakaan siitä laatikollisesta vaatetta, joihin mulla ei tällä hetkellä ole toivoakaan mahtua! Ihana ihana lintumekko (joka muuten olisi ihan imetyskelpoinenkin), maailman parhaat farkut, täydellinen musta jakku, Samujin lempparimekkoni (johon mahtumisesta olen haaveillut jo vuosia), mahtava ja merkityksellinen kellohelmamekko, päheimmät kukkapökät ever ja moooonta muuta. Ennen raskautta verhouduin ties miten pitkään melkeinpä pelkästään leggareihin joku löysähkö kaapu kaverina ja sama meno jatkui ekat raskauskuukaudetkin, niin voisin erittäin mieluusti työntää ne jo syrjään. Oi miksi, miksi sokerin houkutus on niin voimakas ja itsekuri niin olematon?

Aika ei riitä -kriisi

Kuten voi arvata, vastikään kolme täyttäneellä tyttärellä on varsin voimakas tahtovaihe menossa ja perheemme jokainen sanoja tuottava henkilö haluaaaaa about päivittäin jotain. Vastaamme monesti esikoisen haluamisiin, että joo niin mäkin tahtoisin lottovoiton tms. Kuitenkin kaikista eniten tahtoisin lisää tunteja vuorokauteen. Myös puolisko heitti yhtenä päivänä aika hyvän: hän tahtoisi todella vähäisen unentarpeen. Vuorokauteen vaikka 6 h lisää eikä keho tarvitsisi unta kuin 3 h, niin johan ehtisi tehdä vaikka mitä! Ehkä. Mikä auttaisi tunteeseen ajan riittämättömyydestä? To do -listat? Mä jään kylläkin herkästi nyhväämään jonkun yhden asian kanssa, että jos tekisin aina vain yhtä juttua kerrallaan valmiiksi asti, niin menisi pieni ikuisuus. Kuitenkin on myös ne pakolliset arkiaskareet, joita ei vaan voi jättää tekemättä. Tässä lienee bujoilun perimmäinen pointti..? Äh, pitäisiköhän mun kuitenkin harkita sellaista systeemiä – paitsi niin, siihenkin perehtymiseen ja suunnitteluun menee aikaa. Ehm.

Äitikriisi

Tiedän olevani omille lapsille se ainoa ja paras äiti, mutta silti en kovinkaan usein (jos koskaan) koe olevani hyvä äiti. Olen liian lyhytpinnainen ja huudan herkästi, en aina jaksa yrittää ymmärtää mitä mini-ihmisen päässä taas kerran liikkuu, en osaa pitää yllä järkevää päivärytmiä, jatkuva ruokalajien keksiminen on rasittavaa, päivät valuvat liian usein johonkin ilman että ollaan käyty edes ulkona. Inhoan jatkuvaa meteliä ja tarvitsen omaa aikaa ihan päivittäin; sen takia monesti valvon (ja mies tekee samoin omien juttujensa parissa) aivan liian myöhään. Haluaisin olla enemmän läsnä lapsille, tämä meidän päivittäinen arki kun on kuitenkin heidän lapsuutensa, mutta miten se voikin olla niin kamalan vaikeaa! Sitten tunnen huonoa omatuntoa siitä, miten ei taaskaan ulkoiltu (tarpeeksi) ja syötiin ihan miten sattuu ja miksi vaadin esikoiselta liian täydellistä toimintaa, vaikka hän on (nyt mutsi ihan oikeesti hei!) vasta 3-vuotias… Vai onko kaikki pelkästään yhteiskunnan luomaa painetta “normaalista”? Onko sillä väliä, jos me herätään koko poppoo vasta klo 10 ja syödään aamupala siihen aikaan kun muissa perheissä istutaan jo lounaspöydässä? Okei, myöhäinen aamu sekoittaa rytmin päivän muiden ruokailujen suhteen ja harvoin meillä kahta kunnollista ateriaa (ts. lounas ja päivällinen) edes syödään, koska tunnit yksinkertaisesti loppuvat päivästä kesken. Pitääkö väkisin opetella ns. normaaliin päivärytmiin, ihan vain koska meillä Suomessa hommat pyörivät kello 8 ja 16 välillä? Vähän tuo lohtua se, että ei me ihan ainoita epärutiini-ihmisiä olla, mutta silti koen päivittäin niitä pitäisi, miksen jaksa/ehdi -tuntemuksia.

Päivän asu 8.11.2017
Korvikset Yo Zen, mekko ja jakku Nosh, laukku Klo Design, leggarit Vimma, maiharit Ten Points.

Tulevaisuuskriisi

Äitiysloma hupenee hurjaa vauhtia ja kohta on päätettävä, miten elämä jatkuu sen jälkeen. Suunnitelmissa on olla kotona ainakin tämän vuoden loppuun, ei millään jaksaisi aloittaa vieläkin hullumpaa arkirumbaa töiden, päivähoidon ja harrastusten välillä. Työn suhteen mulla on vähän ollut kriisiä muutenkin, siitä tulee 7 vuotta kun nykyiseen työpaikkaani menin ja vaikka hommasta sinänsä tykkään, on palkkakehitys jäänyt täysin polkemaan paikallaan ja se kyllä vaikuttaa fiilikseen negatiivisesti. Haluaisin ehkä vaihtaa kokonaan alaa, mutta mulla ei ole hajuakaan mitä tahtoisin tehdä. Tai no joo, haluaisin olla taitava graafikko tai loistava valokuvaaja, mutta sellaisia töitä on paha tehdä jos ei ole osaamista eikä edes luontaista lahjakkuutta, jonka avulla menestyä. Mä osaan joo montaa asiaa ihan hyvin, mutta missään en ole tosi hyvä (paitsi valittamisessa). Mistä päästäänkin loistavasti seuraavaan…

Musta ei ole mihinkään -kriisi

Tuo kaikkien kriisien äiti. En osaa mitään, en pysty mihinkään, mikään ei onnistu, kaikki jää kesken, en osaa päättää jne. Ja tietysti mikä tärkeintä, kaikilla muilla onnistuu aina kaikki. Sosiaalisen median luoma harhakuva, tuumaa mies kun vingun ahdistustani ääneen. Kyllähän mä sen tiedän, itsekin jaan lähinnä kivoja asioita ja muuten olen hiljaa. Pitäisi varmaan alkaa päivittää vaikka Instaan, että “enpäs muuten tänäänkään saanut mitään aikaiseksi” ja kuvaksi joku aivan random ovenkahva, matonreuna, pölypallero tms. Ehkä jokaisessa päivässä kuitenkin on sitä jotain, vaikka nopeasti tarkasteltuna se olisikin ollut aivan turha? Ja huomenna on päivä uus, jolloin voi yrittää toimia toisin (useimmiten tekee silti aivan samoin).

Noshin jakun jännä pinta

Sellaisia kriisejä siis täällä, mites siellä ruudun toisella puolen? Vai oletko ehkä niitä tyyppejä, jotka viis veisaavat jostain hölmöistä kriiseistä? Vinkkejä ja näkemyksiä saa mieluusti jakaa kommenttiosastolla, varsinkin jos en väsymyksissäni näe metsää puilta. Jospa nyt alitajuntani alkaisi prosessoida ratkaisuja näihin ongelmiin, kun sain asiat puserrettua päästäni tekstimuotoon. Vai onko avainsana ehkä riittävä yöuni? Omaa tyhmyyttänihän mä valvon (kuten esim. nyt) enkä edes tiedä antaako se oikeasti niin paljon, että mun kannattaa sitä jatkuvasti toistaa. Ensin nukkuminen kuntoon, sitten muut seuraa perässä? Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa kriisiä, eikun… Hyvää yötä!

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Ahistaa Ajat menneet Alennuksella Apulanta Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogitapaamisia CBR Converse COS Designia Turusta Dislike DIY eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Esikoinen Feel Unique Festarointi Flickr Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M Helsinki Herqperc Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuopus Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Puolivuotiskatsaus Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talo maalla Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy Wii-hii! Yksinäisyys Ystävät Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up