AvainsanaSosiaaliset mediat

28.8.2017
19:56

Vanhempi Easywalker Mini ilmakumeilla

Otetaanpa jälleen yksi vaunuarvostelu lisää arkistojen kätköistä ja palataan ajassa taakse päin kevääseen 2016. Meillä oli ollut muutaman kuukauden käytössä Moseyt, jotka olivat osoittautuneet yllättävän kivoiksi rattaiksi. Oikeastaan ainoa isompi harmitus oli renkaat, sillä olin tuolloin vannoutunut ilmakumien kannattaja. Niinpä kun yhden Fb:n vaunuryhmän kautta löytyi vinkki edullisista Moseyn edeltäjistä, Easywalker Mini -rattaista, päädyin tilaamaan ne ja laittamaan Moseyt myyntiin. Vanhat Minit ja Moseyt näyttävät ensisilmäyksellä suht samanlaisilta, mutta eroa on mm. toiminnallisuuksissa sekä juurikin niissä renkaissa – Mineissä on nimittäin ilmakumirenkaat.

Huom! Mineistä on olemassa uudempi malli, joka on sama kuin Mosey mutta ulkoasu on stailattu Mini-automerkin tyyliin. Tässä kirjoituksessa Mineistä puhuttaessa tarkoitan vanhempia, vuoden 2013 Minejä.

Easywalker: Mini (2013 malli)

Koska olin kovin tykästynyt Moseyhin, odotukseni Minien suhteen olivat varsin korkealla. Ihan sikaa säkissä en ostanut, sillä olin aiemmin vaunutreffeillä päässyt testaamaan vuorotellen näitä kaksia rattaita – ilman tuskin olisin edes harkinnut vaihtoa. Moseyn puhkeamattomat renkaat ovat tietyissä tilanteissa kolisevammat ja Minien ilmakumeilla taas meno on pehmeämpää, mutta olisikohan se tuo suht pieni rengaskoko, ettei ero lopulta ole kovinkaan ihmeellinen. Noin muuten vanha ja uusi malli eroavat istuimen, turvakaaren, kasauksen sekä jarrun osalta; näistä mulla on itse asiassa vertailukuviakin olemassa, joten niitä tiedossa seuraavalla kerralla. Nämä vanhat Minit ovat hivenen päivitetty versio Easywalkerin tämän ratastyypin June-mallista.

Minit ulkoilemassa
Punainen design set lämpöpussin keraAisa alimmillaan superlyhyet rattaat

Moseyn tapaan Minit ovat ns. pienet isot rattaat, jotka sopivat niin pienelle (istumisen hallitsevalle toki) kuin isommallekin kyytiläiselle. Leveys on sama 54,5 cm eli kapeat ja joka välistä mahtuvat kärryt kyseessä. Painoraja Mineissä on hurjat 30 kg, joten siltä osin ei ainakaan käyttöikä jää lyhyeksi. Aisa on mallia teleskooppi ja sen saa kätevästi sisälle, jolloin rattaiden pituudeksi ei jää kuin hippasen päälle 70. Oikein ketterät pelit siis julkisilla matkustamiseen! Minien aisassa on niin ikään keinonahkapäällinen ja säätösysteemikin on samanlainen, mutta tavarakoukut on lisätty vasta uudempaan malliin. Laukkua ja organizeria uskaltaa kyllä huoletta aisassa roikuttaa, eivät vaan pysy yhtä nätisti paikoillaan kuin Moseyssa.

Minien väritys riippuu valitusta design setistä, joka sisältää kuomun, istuinpehmusteen, olkapehmusteet sekä kasausnappien päälliset. Lämpöpussi ei taida automaattisesti kuulua pakettiin, tuossa meidän punaisessa setissä se oli mukana. Minien ulkonäkö on suunniteltu yhdessä Mini-automerkin kanssa, joten design setit mukailevat ko. automerkin tyyliä; löytyy niin raitaa kuin brittilippuakin. Lisäksi työntöaisan keskellä on Mini-logo.

Ilmakumirenkaat ja tavarakori

Minien ilmakumirenkaat ovat kaikki keskenään samaa kokoa (8,5″) ja 360° pyörivät eturenkaat saa halutessaan lukittua. Äkkiseltään tulisi mieleen tuunata Moseyt näillä vanhan mallin ilmakumirenkailla, mutta harmi kyllä niissä on erilainen kiinnitys. Uusissa Mineissä sen sijaan on samanlainen kiinnitys, tai ainakin muistelisin sellaisen kuvan joskus nähneeni. Mineissä on jousitus kaikissa renkaissa, kovin ihmeellinen se ei kuitenkaan ole. Tavarakori on kooltaan joitain senttejä pienempi kuin Moseyssa, näyttää kylläkin hyvin samanlaiselta. Käytettävyys sen sijaan on selkeästi huonompi johtuen istuimen mallista: selkänojan ollessa pystyasennossa istuimen “nivelosa” vie tavarakorilta pystysuuntaista tilaa eikä koriin tahdo saada survottua yhtikäs mitään vähänkään isompaa.

Minit kuomu alimmillaanMinit kuomu korkeimmillaan
Minit omalla vs. Moseyn kuomulla

Kuomu vanhoissa Mineissä on hieman erilainen verrattuna uudempaan malliin: sen saa laskettua portaattomasti alas niin että se menee kokonaan istuimen taakse. Säätösysteemi ei kuitenkaan ole kovin luotettava, jotenkin se tuntuu kovin heppoiselta ja toisinaan vähän epätasaisemmalla kuljettaessa kuomu ei pysy kunnolla ylhäällä vaan valahtaa alemmas. Alkuperäinen kuomu on pienehkö eikä suojaavuudessa ole kehumista, mutta onneksi sen tilalle saa viritettyä Moseyn huomattavasti paremman kuomun, joita saa ostettua erikseen. Moseyn kuomu on tosin sen verran painavampi, että valahtaminen epätasaisella on todennäköisempää. Tuosta alimmasta kuvasta näkee hyvin eron, mikä kuomuilla on selkänojan ollessa makuulla ja kuomu pisimmillään aukaistuna.

Selkänoja pystyimmilläänSelkänoja makuuasennossa

Selkänojassa on neljä asentoa, joista makaavin jää jonkun verran koholle. Säätö tapahtuu penkin alta etupuolelta ja säädettäessä koko istuin liikkuu, ei pelkästään selkänoja. Itse en kokenut tätä kovin käteväksi, koita siinä sitten säätää penkkiä summamutikassa ipanan jalkojen välistä… Myös istuimen suunnan vaihtaminen lähentelee rakettitiedettä, jos vertaa Moseyn vastaavaan toimintoon: vaiheita on useampi ennen kuin istuimen on edes saanut irti rungosta. Moseyssa ei tarvitse kuin vetää yhdestä vivusta ja voilà, istuimen saa nostettua pois. Selkänojan korkeus on Mineissä pari senttiä pienempi kuin Moseyssa, mutta istuimen syvyys taas useamman sentin (34 vs. 25 cm) enemmän. Tämä ero antaa paljon anteeksi siinä, ettei Mineissä ole kunnon jalkatukea.

Vanhojen Minien valjaat

Minien valjaat ovat kaikin puolin toimivat. Olkahihnat saa helposti irti ja näin ollen voi tarvittaessa käyttää pelkkiä lantiovöitä eikä istuinpehmusteen tai lämpöpussin laittamisessakaan ole ongelmaa. Vyöt saa myös kliksautettua vuorotellen kiinni, lukko tosin on ehkä hivenen muovisen ja heiveröisen oloinen. Olkapehmusteiden suhteen Mineissä ei vielä ole ajateltu käytännöllisyyttä samalla tavalla kuin Moseyssa, sillä pehmusteet ovat alkujaan ommeltu kiinni valjaisiin ja purkamisen jälkeen tietysti ne liikkuvat olkavöitä pitkin miten sattuu. Meillä rattaat olivat käytössä paljon ilman olkapehmusteita, nuo punaiset kun eivät oikein natsanneet muun väristen istuinpehmusteiden kanssa.

Turvakaaren Mineissä saa käyttöön vain, kun istuin on kasvot menosuuntaan (ks. postauksen ihan ensimmäinen kuva), koska se kiinnittyy runkoputkiin. Harmi sinänsä, kun kuitenkin käännettävällä istuimella varustettuja rattaita käytetään monesti pääasiassa juuri istuin työntäjään päin. Onneksi tämä(kin) seikka on suunniteltu uusiksi Moseyssa.

Jarru, ei taka-akselia potkittavana
Jarrupoljin

Jarru on tuollainen hammasratasjarru, jonka saa päälle kummankin takarenkaan vierestä. Se ei aina osu ihan helposti kohdalleen koloon ja kannattaakin varmistaa joka kerta pienellä edestakasliikkeellä, että jarru varmasti on lukittunut. Tavallaan helpompi käyttää kuin Moseyn korkeammalla oleva toisenlainen poljin, mutta tuo lukittumisen epävarmuus ei saa oloa kovin luottavaiseksi.

Easywalker Mini: kasaus istuin selkä menosuuntaanEasywalker Mini: kasaus istuin kasvot menosuuntaan
Minit viistoperä-Civicin (vm. 2012) takakontissa

Minien kasauksessa on sellainen hauska jippo, että kasattuna rattaat pysyvät itsekseen pystyssä. Kasattessa laitetaan ensin istuin makuuasentoon, minkä jälkeen painetaan sivuissa olevia namiskoja ylä- ja alapuolelta samalla kääntäen niin että hela hoito lähtee taittumaan kasaan. Lopuksi säädetään työntöaisa alimpaan asentoon ja halutessaan voi laittaa kiinni tavarakorin toisella puolella olevan kasauslukon, jolla saa varmistettua paketin pysymisen kiinni. Kyseessä on ihan vain muovinen pistosolki kahteen hihnaan kiinnitettynä eli ei mitenkään kestävä vaihtoehto; meillä tuo menikin aika alussa jo rikki. Sopivan kokoista uutta solkea ei löytynyt mistään, joten väkersin tilalle kestävämmän version metallilenkistä ja -lukosta. Kasauskooltaan Minit eivät ole kovin minit, sillä paketti jää melkein metrin pituiseksi ja on tasaisen paksukin. Kuvassa rattaat viistoperäisen Honda Civicin (2012) keskikokoisessa takakontissa, noin päin makuulla ainakin vievät aika reippaasti tilaa mutta pystyssä ehkä hieman vähemmän. Isompaan takaluukkuun Minit tosin menisivät ilman kasaamistakin, kun vain laittaa aisan alas – kätevää!

Tullsan sadesuoja (koko small) Mineissä

Koska Minit ovat vielä vähän Moseytakin pienemmät, Tullsan pieni kuomurattaan sadesuoja on jopa vähän väljä. Jalkatuen puutteella epäilemättä osansa asiassa. Pieni vaunukopan suoja toimisi varmasti paremmin, mutta en sitten jaksanut lähteä sellaista hankkimaan uusiksi, kun olin jo ehtinyt aiemman laittaa eteenpäin.

Minit eivät lopulta olleet meillä kuin muutaman kuukauden kevätaikaan, joten mitään paksumpaa lämpöpussia ei tullut kokeiltua. Parhaiten istui luonnollisesti Minien mukana tullut punainen pussi, mutta myös esim. Mamas & Papasin välikausipussi oli oikein bueno. Lisäksi saman merkin istuinpehmusteet sopivat Mineihin mainiosti, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

Päivän Minit. #stroller #easywalker #easywalkermini #easywalkermini2013 #mamasandpapas #skiphop #strollerobsession #barnvagnar #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #spring #green #yellow #dandelions #latergram

Easywalker Mini (2013) – yhteenveto

Tärkeimmät speksit:

  • Leveys: 54,5 cm
  • Pituus (aisa lyhimmillään): 72 cm
  • Kokoontaitettuna (PxLxK): 91x55x27 cm (kasvot menosuuntaan turvakaaren kanssa korkeus 29 cm)
  • Paino: 11,3 kg
  • Renkaat: 4 kpl ilmakumi, kaikki 8,5″
  • Aisa ja työntökorkeus: Teleskooppi, 79-106 cm
  • Istuin: Selkänoja jää alimmillaan vähän koholle, 4 asentoa
  • Istuimen painoraja: 30 kg
  • Selkänojan korkeus: 51 cm
  • Kuomun alla tilaa: 50-67 cm
  • Makuupituus: 84 cm
  • Tavaratila: Kankainen tavarakori 33×29 cm (max. 5 kg)

Ruusuja:

  • Kompakti kokonaisuus.
  • Huisan korkea painoraja.
  • Käännettävä istuin.
  • Näppärät valjaat.
  • Ilmakumirenkaat.
  • Kuomun korkeutta saa säädettyä.
  • Aisaan voi ladata painoa ilman pelkoa rattaiden kippaamisesta.
  • Seisovat kasattuna itsekseen.
  • Tyylikäs ulkonäkö.

Risuja:

  • Selkänojan säätö kyytiläisen jalkojen alla.
  • Istuimen suunnan vaihto hankalaa.
  • Selkänojan asennot; ylin voisi olla pystympi ja alin makaavampi.
  • Kuomu ei kovin suojaava ja korkeussäätö “falskaa” välillä.
  • Jalkatuen puute.
  • Turvakaaren saa vain istuimen ollessa kasvot menosuuntaan.
  • Pitkähkö paketti kasattuna.
  • Kasauslukko onneton muovinen klipsu, joka menee helposti rikki.
  • Pieni ja hankalakäyttöinen tavarakori.
  • Jousitus voisi olla parempikin.
  • Aika raskaat keulia.
  • Ei heijastimia.
9.5.2017
23:55

Yhdeksän vuoden somenaamat

Mun piti tänään mennä ajoissa nukkumaan, mutta juuri ennen koneelta poistumista vastaan tuli aivan liian mahtava #profiilikuvahaaste ja oli ihan pakko kaivaa kuvat saman tien. Aikajänne mulla on tosin lyhyempi, sillä liityin Facebookiin vasta keväällä 2009 taisteltuani siihen asti sellaista “höpöhöpö ilmiötä” vastaan – IRC-Galleria 4ever! Vai miten se nyt menikään…

2009

2009
Facebookiin liittyessäni olin intissä, tuo kuva on heinäkuulta kuvatekstillä Rva kersantin TJ1. Kylläpä näytin nuorelta tuolloin 25-vuotiaana! Toinen kuva on uudenvuodenaatolta, josta löytyy ihan jopa oma postauksensa blogin arkistoista. Tuolloinhan blogi oli vielä vanhalla nimellä, muutamaa kuukautta myöhemmin Ajastaika sai alkunsa.

2010

2010
Vasen kuva on alkuvuodelta, itse asiassa tuostakin tilanteesta on postaus olemassa. Silmäni oli juuri operoitu laserilla, joten huulipuna oli ainoa meikki jota pystyin sen enempää miettimättä käyttämään. Oikealla oleva on otettu Bossaliinassa, joka oli aivan ihana kahvila.

2011

2011
Turun kulttuuripääkaupunkivuosi ja Hej Hylje! -projekti, joka muuten saa jatkoa tänä vuonna Helsingissä! Tuona syksynä harmitti kovasti, kun en ollut niin rahoissani että olisin voinut huutaa yhden hylkeen itselleni, kun ne syksyllä huutokaupattiin. Mustavalkoinen kuva on lokakuulta, tykkäsin ihan älyttömästi noista hiuksista.

2012

2012
Taiteiden yö elokuussa ja päällä ensimmäinen Samuji-vaatteeni. En ole mekkoon mahtunut moneen vuoteen, mutta tuolla se on jemmassa edelleen odottamassa että joskus vielä kapenen sen verran että saan sen taas käyttöön. Tuona kesänä aloitin oman hiusvärin kasvattamisen, seuraavan kerran värjäsinkin vasta 2016 keväällä.

2013

2013
Pidin edellistä profiilikuvaa yli vuoden, tämä on vasta seuraavan vuoden syyskuulta. Kyseessä tietystikin meidän ihanat syyshäät ja kuvan on ottanut Jere Satamo, hauska sattuma juuri tässä Lauran heittämässä haasteessa. :)

2014

2014
Profiilikuvan vaihtamistahti hiljentyi selkeästi, tämä on seuraavan vuoden kesältä. Teimme ensimmäistä kertaa museojunamatkan Turusta Uuteenkaupunkiin, odotin esikoista ja olin raskaushuuruissani ihan tippa linssissä koko alkumatkan.

2015

2015
Jälleen hyppäys melkein vuoden verran eteenpäin, tässä eletään toukokuun loppua. Oli yllätysjuhlat, siirtotatuointeja ja ulkosalla hengaamista. Marimekon paita on edelleen vaatekaapin osana, hyvä ostos siis.

2016

2016
Vähän vajaa vuosi sitten serkkuni häissä otettu kuva. Avaruustukka oli hieno, mutta sen jäänteitä kasvatellaan pois edelleen… Tämä oli muuten juuri ennen kuin palasin takaisin töihin, kesän lopussa olikin sitten +10 kg painossa muutosta. Huokaus.

2017

2017
Uusin profiilikuva eikä edes kovin vanha otos, Varpujengin sunnuntairetkeltä nimittäin. Saman päivän kuvia olen viljellyt vähän joka palveluun, kun kelvollisia naamakuvia tulee niin harvoin ikuistettua. Sattumalta muuten olen valkannut juuri tuon mekon ja bomberin huomiseksi vaatetukseksi, haha. Hiuskriisiä on vähän pukannut viime aikoina, jos ei olisi vauvaa mahassa muljaamassa niin olisin tasan heittänyt jotain väriä päähäni. Ihana ruskean alta kuultava sinivihreä…


Muistaako joku lukijoista vielä näitä menneitä kuvia tai tapahtumia? Blogi kuitenkin on ollut vuoden kauemmin olemassa kuin mitä oma fb-profiilini. Tarkoittaa muuten siis, että ihan täällä julkisissa arkistoissa on postauksia pian 10 vuoden ajalta, huh huh. Äkkiä ne vuodet vierii!

26.1.2017
15:30

Rattaiden tilaaminen ulkomailta

Yhteistyössä: Baby Plus

Onnistuin viime kesän aikana kehittämään jonkun ihmeen pakkomielteen Bugaboo-merkkisistä rattaista, vaikka siihen asti olin mieltänyt ne lähinnä ylihinnoitelluksi statuskapistuksiksi. Viimeksi kevään Lapsimessuilla pyörittelin merkin eri malleja ja totesin helpottuneena, että tuntumaltaan eivät kyllä yhtään ole mun juttu. Silti asia jäi vaivaamaan ja ärsytti, kun a) palasin töihin ja vaunuaika kutistui huomattavasti b) Bugiksista näytettiin pyydettävän hurjia hintoja jopa käytettynä. Kiitos kanssahullun pääsin lopulta testaamaan Bugiksia ihan kunnolla, kun sain lainaksi vuosia vanhat mutta edelleen oikein toimivat Frogit (aiempi versio nykyisestä Cameleon3-mallista).

Syksyllä kuume alkoi olla varsin lämpöisissä lukemissa ja pohdiskelin jatkuvasti mitä oikein tekisin. Rattaiden käyttömme käsittäisi fillarointikauden loputtua pääasiassa matkat päiväkotiin ja takaisin sekä vaunuhullun ehdottoman painajaisen, kärryjen ulkona säilyttämisen päivän ajan. Olin jo päättänyt hankkivani harmaat Buffalo Classicit (niiiiiin kauniit!) mutta tulin sentään järkiini, etten ostaisi tonnin rattaita seisomaan päiväkodin pihalla. Koska tarharattaat löytyivät muualta (ja nekin ehtivät jo kertaalleen vaihtua), päätin satsata autokelpoisiin rattaisiin, jotka kuitenkin olisivat monikäyttöiset. Siispä iskin silmäni Bugaboo Bee3 -rattaisiin, jotka vaikuttivat olevan näppärät pikkukärryt käännettävällä istuimella. Meinasin jopa repäistä kunnolla ja valita Modern Pastel -malliston vaaleanpunaiset, mutta tajuttuani myös istuinkankaan olevan vaaleanpunainen (ja näin ollen kaikkea muuta kuin yhteensopiva must have kirkkaankeltaisen kuomun kanssa) valintani oli lopulta perus-Beet mustalla rungolla.

Karvainen assistentti kärppänä paikalla

Suomessa ei ole kuin kaksi Bugaboon jälleenmyyjää ja kumpikin Helsingissä, muualla ei Bugiksia siis pääse liikkeessä testaamaan. Facebookin vaunuryhmistä olin oppinut, että suoraan Hollannista (Bugaboon kotimaa) tilaamalla merkin tuotteita saa Suomen hintoja edullisemmin ja kuitenkin mahdolliset takuu- ym. asiat hoituvat mutkattomasti – kiitos EU:n. Pyysin tarjouksen kahdelta hollantilaiselta verkkokaupalta, minkä lisäksi laitoin mielenkiinnosta kyselyn myös kotimaisille myyjätahoille. Suomessa Bugiksilla on yleensä tiukat hinnat eikä alea heru kuin ehkä lisävarusteista, mutta yllättäen kyselykierroksen tuloksena oli vain yksi tiukasti listahinnassa pysyttelevä myyjä. Hintaero jäi silti sen verran merkittäväksi, että päädyin tilaamaan rattaat Hollannista, josta sai myös lisäkilkkeet (omalla kohdallani extrakuomu) ihan mukavaan hintaan.

...ja toinen assistentti toki myös. #kids #toddler #daughter #minime #kidsclothes #minirodini #noshorganics #miroju #minirodinijutustelut #stroller #bugaboo #bugaboobee3 #strollerobsession #lastenvaunuhullut #vaunuhullu #babyplushoorn

Tarjous pyydetään sähköpostitse ja kommunikaatio sujuu mainiosti englanniksi. Ensimmäinen, Buffaloista pyytämäni tarjous oli selkeä ja hyvin eritelty, minkä lisäksi viestin lopussa oli listattuna myös lisätarvikkeiden tarjoushintoja. Luovuttuani Buffalo-ajatuksesta veivasin vielä Beehen liittyen useamman viestin verran niin että itseänikin jo vähän nolotti, mutta Baby Plussalta jaksoivat kärsivällisesti vastata kysymyksiini ja mielenmuutoksiini. :D Marraskuun alkupäivinä sain vihdoin lyötyä homman lukkoon ja BabyPlus pääsi tekemään tilauksen Bugaboolta, arvioitu toimitusaika oli 1-3 viikkoa. Toimitusaikaan vaikuttaa saatavuus Bugaboolta, suosituimmat jutut saattavat toisinaan olla huonommin saatavilla. Ei siis muuta kuin odottelemaan!

Paketti auki!

Oman settini kanssa kesti 2,5 viikkoa, kunnes maksulinkki kolahti inboxiin. Tilaus maksetaan tosiaan vasta sitten, kun Baby Plus on saanut tavaran itselleen ja paketti on valmis toimitettavaksi ostajalle. Seuraavana päivänä sain vahvistuksen, että maksu on onnistunut ja sitä seuraavana tuli erillisessä viestissä seurantakoodi. Kuljetusliike oli DHL, torstaina paketti lähti Hollannista ja maanantaina tuotiin kotiovelle. Saamassani linkissä toimitusajankohdaksi väitettiin torstai-iltaa, mutta Suomen sivuston kautta sai näkyviin paremman ja tarkemman seurannan. Tieto toimituksesta tuli tekstiviestitse, johon vastaamalla sai valita toimitusikkunan, ja mahdollinen ovikoodi oli kysytty jo tilausvaiheessa, joten kuljettajan ei tarvinnut enää soitella mulle alaovelta vaan hän kantoi suoraan paketin sisälle.

Mun oli pakko valita päivän myöhäisin toimitus (iltayhdeksään mennessä), joten sinä iltana vähän nuo iltatoimet venyivät… Sekä lapsi että kissa hyörivät jaloissa apureina, kun tutustuin laatikon sisältöön ja tavasin ohjeista kokoamiseen liittyviä sivuja. Maailman helpoimmat koottavat Beet eivät mun mielestä olleet, mutta kyllä ne lopulta oikeanlaisilta näyttivät. Tyttö oli ihan liekeissä, Beet kun ovat niin pienet että tuollainen alle metrinenkin pystyy aisa alimmillaan niitä työntelemään. Myös kyytiin kiipeäminen onnistuu helposti ja välillä muksu löytyykin eteisestä istuskelemasta Beessä, ihan noin niinkuin muuten vaan. Vaunuhullun tytär. ;)

Yllätysnalle

Pahvilaatikossa oli kaiken olennaisen lisäksi pieni ylläri: pehmonalle, jonka häntää vetämällä soi musiikki. Taapero rakastui nalleen saman tien ja nallen “laulua” onkin kuunneltu monena iltana nukkumaan mennessä. Varsin osuva lahjus pienelle ihmiselle siis! Mitä olen keskusteluista lukenut, tällaiset yllätykset ovat ihan normaalia toimintaa Baby Plussalta. :) Tarkempaa esittelyä rattaista on tulossa myöhemmin, koitan tuosta saada muutamat jonossa olevat ensin alta pois.

Rattaista saatu pieni alennus bloginäkyvyyttä vastaan.

1.1.2017
17:26

Vuosi 2016 pakettiin

1. Mitä sellaista teit vuonna 2016, jota et ole koskaan ennen tehnyt?
– Järjestin 1-vuotissynttärit, olin kaasona, kokeilin ilmajoogaa ja äänimaljarentoutusta, värjäsin avaruushiukset, palasin vanhempainvapaalta työelämään, osallistuin Kakola-kierrokselle, nukuin yön patjalla TYKS:n lastenosaston lattialla, vein lapseni päiväkotiin, tein 80-prosenttista työviikkoa, tanssin polkkaa (myös julkisesti!), olin päiväkodin vanhempainillassa, myöhästyin junasta, jonotin lastenvaatteita, yövyin hotellin 13. kerroksessa, kyynelehdin liikutuksesta päiväkodin joulujuhlassa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö uusia seuraavalle vuodelle?
– Ainoa tavoitteeni taisi olla pinnan pidentäminen ja se ehkä jopa onnistui, kiitos parantuneiden yöunien ja myöhemmin myös töihinpaluun. Kotona oli ihana olla ja edelleen nautin meidän ylimääräisestä vapaapäivästä tytön kanssa, mutta mun päälle on parempi olla arkipäivisin aikuisten keskellä. Ensi vuodelle lupaan yrittää vihdoin ja viimein panostaa omaan hyvinvointiini, syömisiin ja ennen kaikkea liikkumiseen. Mä en todellakaan tästä enää nuorru ja kohta kyllä alkaa kaiken maailman krenkat, jos vielä jatkan tätä urpoa laiskottelua…

Lasten ilotulitus Kupittaalla I

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
– Työkaverini sai kesällä pienen ihanan pojan.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
– Suru-uutisia tuntui kantautuvan vähän väliä, mutta sain onneksi vielä pitää kaikki läheiset ihmiset ympärilläni.

5. Missä maissa kävit?
– Ruotsin rajalla, kun Lapista tullessamme etsimme S:n kanssa yhtä geokätköä. Jalka ehkä kävi naapurimaan puolella?

6. Mitä haluaisit vuodelta 2017 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2016?
– Uuden kameran, omakotitalon maalla ja ehkä joku ulkomaille suuntautuva reissukin olisi kiva tehdä.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2016?
– 14.1. meidän pieni vauva täytti vuoden ja vauvavuosi oli ohi, 12.2. sisko meni naimisiin, 6.6. palasin vanhempainvapaalta työelämään, 1.8. pimu aloitti päiväkodissa, 13.8. olin kaasona kaveripariskunnan häissä.

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
– Olen oppinut vähän enemmän pitkäpinnaisuutta.

9. Suurin epäonnistuminen?
– Se, että olin niin laiska liikkumaan ja kunnon kohottamisen sijaan keräsin lyhyessä ajassa vajaat 10 kiloa laardia ympärilleni.

Lasten ilotulitus Kupittaalla II

10. Kärsitkö vammoista?
– Selkä välillä vähän jumitti ja töihin palattuani myös satunnaiset niska- ja rannekivut tekivät comebackin, mutta ei mitään pahempaa kuitenkaan.

11. Paras asia, jonka ostit?
– Uusi polkupyörä, muikea mattamusta Kona. Joulun alla ilahdutti myös just meidän tyyliin sopiva joulukuusen jalka.

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
– Mieheni, joka jaksoi mun hölmöjäkin kiukutteluja, sekä läheisten, jotka jeesasivat mm. lastenhoidollisissa asioissa.

13. Mikä aiheutti ahdistusta?
– Alkuvuodesta huonot yöunet, keväällä lapsen tulevan hoitopaikan valinta, loppuvuodesta vähän kaikki (mm. kameran yhtäkkinen hajoaminen).

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
– Veikkaan, että lapsen tarvikkeisiin ja vaatteisiin (voihan uusi hurahdus). Jonkun verran tuli omiakin releitä päivitettyä ja loput eurot menivät sitten perusarjen pyörittämiseen.

15. Mistä innostuit eniten?
– Kauniista ja arjessa toimivista lastenvaatteista + vaihtelevasti myös rattaista.

16. Mikä artisti muistuttaa sinua vuodesta 2016?
– Kuuntelin näköjään tosi vähän musiikkia viime vuonna ja töissäkin lähinnä radiota, mutta Ellinoora ainakin jäi mieleen.

Lasten ilotulitus Kupittaalla III

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko:

I. Onnellisempi vai surullisempi?
– Onnellisempi, koska saan taas pääsääntöisesti nukkua öisin.

II. Lihavampi vai laihempi?
– Lihavampi (työnaloituskilot ovat tiukassa).

III. Rikkaampi vai köyhempi?
– Köyhempi, epäilen.

18. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
– Nukkunut tarpeeksi öisin, ollut läsnä, pitänyt itsestäni huolta.

19. Entä vähemmän?
– Roikkunut somessa, käyttänyt rahaa, laiskotellut, valvonut, herkutellut.

Lasten ilotulitus Kupittaalla IV

20. Miten vietit joulun?
– Joulumme tänäkin vuonna noudatti tuttua kaavaa ja olimme (kissa mukaan lukien) aattoillan vanhempieni luona maalla. Oli ihanaa katsoa millä innolla jälkikasvumme kohkasi niin joulupöydässä kuin lahjojenkin parissa! Illan päätteeksi kellahdimme koko meidän pieni perhe unille joulukuusen katveeseen.

21. Suurin sisustuksellinen inspiraatio tai haave vuonna 2016?
– Haaveilin entistä kovemmin omasta talosta, välillä jostain sympaattisesta vanhasta ja välillä ihan uudesta. Aloin koota Pinterestiin taulua unelmieni talosta – ehkä vielä jonain päivänä… Mustavalkoisuus kiehtoi edelleen, kuten myös tietynlainen rouheus. Inspiroiduin mm. mikrosementistä, syvän metsänvihreästä väristä ja Marimekon mustavalkoisesta Kuusikossa-kuosista.

22. Mikä oli paras lisäys garderobiin?
– Täydellinen musta nahkalaukku, kotimaisten merkkien tunikat/mekot ja leggarit sekä kunnon talvitakki ja lämmin merinopipo. Vuoden viime metreillä ehdin vielä hankkia alesta kunnon lämpimät talvikengät.

23. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
– Siskonpetiä katsoin jokusen jakson netistä kipeänä ollessani, kun Uudessa Muusassa sitä sopivasti suositeltiin. Televisiota en katsonut tänäkään vuonna sen enempää.

24. Suosikkilehtesi?
– Deko, Avotakka.

25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
– Marie Kondo: KonMari (mikä ylläri!)

26. Entä paras musiikillinen löytö?
– Ellinoora.

Lasten ilotulitus Kupittaalla V

27. Mitä halusit ja sait?
– Uuden fillarin, ruskaretken Lappiin, parit rattaat ja monet ihanat lastenvaatteet.

28. Mitä halusit, muttet saanut?
– Uuden kodin maaseudun rauhassa, kameraan päivitystä.

29. Mikä oli suosikkielokuvasi vuonna 2016?
– Blogiaiheeseen sopiva Onnenonkija, jonka kävin siskon kanssa oikein leffateatterissa katsomassa. Muita en edes muista, voi olla ettei niitä ollutkaan.

30. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka paljon täytit?
– Vuosia pyörähti mittariin 32 ja olin ensin normaalin päivän töissä, sitten vaunuhullujen tapaamisessa pääkaupunkiseudulla.

31. Mikä asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
– Vähempi valvominen, enempi liikkuminen, koti maalla, lottovoitto.

32. Miten kuvailisit vuoden 2016 tyyliäsi?
– Tunika/mekko ja leggingsit, niissä asuin about koko vuoden. Puolet vuodesta oli myös pitkästä aikaa värjätyt hiukset, enimmäkseen shokkiväriset.

33. Mikä/kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
– Se, että lapsi alkoi vihdoin nukkua yönsä paremmin.

34. Kenestä julkkiksesta/hahmosta/ilmiöstä pidit eniten?
– Niin lastenvaate- kuin vaunuhullujen keskusteluista Fb-ryhmissä.

Lasten ilotulitus Kupittaalla VI

35. Ketä kaipasit?
– Mammaa ja pappaa, omaa vanhaa itseäni.

36. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
– Turkulainen “kanssahullu”, jonka kanssa vietimme monet hetket rupatellen paitsi vaunuista myös kaikesta mahdollisesta muusta ja lisäksi teimme pari Helsinki-reissuakin yhdessä.

37. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
– En toivottavasti ainakaan.

38. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
– Varmaan joku niistä kerroista, kun meuhkasin lapselle väsymyksissäni.

39. Arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2016?
– Ymmärrän nyt mitä tarkoitetaan käsitteellä ruuhkavuodet

40. Kuluneelle vuodelle sopiva lyriikka?
“Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää / Eikä kukaan muu sitä nää / Vaik sut on luotu kantamaan / Nousemaan aina uudestaan / Oon pahoillani en osannut lohduttaa / Mut lupaan vielä se helpottaa” – Ellinoora: Elefantin paino

Lasten ilotulitus Kupittaalla VIILasten ilotulitus Kupittaalla VIII

Kuvat ovat eiliseltä, kun olimme katsomassa lasten ilotulituksen Kupittaalla. Mini oli ihan innoissaan! Lopussa isompien paukahdusten jälkeen tuli pieni itku, mutta noin muuten tyyppi osoitteli taivalle hihkuen. Illallakin vielä sängystä kuului kukkaa ja tähteä, kun pihalla joku ampui paukkuja. :D Yön nukkui yllättävän hyvin, kunhan vaan sai ensin nukahtamaan…

Edellisten vuosien katsaukset: 2015, 2014, 2013, 2012, 2011 ja 2010.

Ellinoora – Villi lapsi [2016]

27.11.2016
17:19

Teetä ja pimeyttä

Marraskuu tänä vuonna on ollut aika paha: mitään ei jaksaisi tai huvittaisi, mutta pakko vaan tarpoa arkea läpi päivä kerrallaan. Ensilumi tuli ja suli eikä nämä tasaisen harmaat ja synkeät päivät ainakaan mielialaa paranna. Onneksi välillä sentään paistaa aurinko! Tosin jos sellainen ihme osuu kotipäivälle, paljastaa se heti kodin sotkuisuuden – pesua kaipaavat ikkunat, imuria ilkkuvat villakoirat, pölykerrokset tasoilla. Mä en edes tajua miten nopeasti tämän kokoisen asunnon saa niin pölyiseksi! Olen nyt pyrkinyt siivoamaan kunnolla kerran parissa viikossa, mutta kyllä likainen fiilis rantautuu jo alle viikon kuluttua siivouspäivästä. Yäh!

Nämä sunnuntait ovat tietyllä tavalla viikon pahimpia päiviä. Silloin helposti ahdistaa se, ettei tänäkään viikonloppuna saanut mitään aikaiseksi. Ärsyttää miten muut ihmiset (somessa, missäs muuallakaan) ovat niin tehokkaita ja kekseliäitä ja vaikka mitä, kun itse pohtii monta viikkoa jospas vaihtaisi verhot -tyylisiä asioita – kuitenkaan saamatta tehtyä asialle yhtään mitään. Ei varmaan tarvitse sanoa, että jälkikasvun joulukalenteriin on edelleen sisällöt hankkimatta… Joulukorttikuvia ei ole otettu, 2-vuotissynttäreiden kutsuja ei ole mietitty (laitan ne joulukorttien mukana), pimeän vuodenajan valot on ripustamatta (koska ne likaiset ikkunat). Voi huokaus.

Teepannussa nyt: Kusmia sekä Mandragoraa

Pimeyden keskellä parhaiten mieltä lämmittää hyvä tee (glögikaudenkin toki jo korkkasin, mutta tuli aika nopeasti vähän ähky). Kaveri toi Saksan reissultaan kunnon pönikän Kusmin vihreää ruusuteetä, johon ihastuin joskus laivalta ostamani pikkupurkin perusteella. Ja kyllä, se oli just niin ihanaa kuin muistinkin! Uusia tuttavuuksia sen sijaan olivat alkusyksyn pohjoisen reissulta ostamani Mandragoran teelaadut, jotka osoittautuivat kumpikin kerrassaan erinomaiseksi.

Mansikkasamppanja vihreä tee
Anna huumaavan makean tuoksun viedä mennessään. Maultaan ei silti liian imelä. Väriltään vaalea vihreä tee ruusunnupuilla ja laventelin kukilla.

Earl Grey Imperial musta tee
Erinomaisen hyvä Earl Grey -tee, jossa on huolella valikoitu Etelä-Italian bergamotti-aromi.

Näitä tulee varmasti tilattua jossain kohtaa lisää, ja löytyipä tuolta verkkokaupasta monta muutakin kiinnostavaa makua testattavaksi. Mulla tuppaa vaihtelemaan kausittain se tykkäänkö enemmän mustasta vai vihreästä, nyt on taas selkeästi vihreän teen kausi menossa. Välillä tulee kyllä mustaakin juotua, erityisesti earl greyt ovat olleet viime kuukaudet kovassa huudossa. Tuon Mandragoran Imperial-version tuhosin varmaan ennätysnopeasti, kun se oli niin hyvää.

Eiköhän näillä avuilla saada pahin pimeys selätettyä, kohtahan se on jo joulu ja päivä alkaa taas pidentyä. ;)

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Aarteita Ahistaa Alennuksella Apulanta ASOS Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogilistaukset Blogitapaamisia CBR Converse COS Dance! Designia Turusta Dislike Dr. Martens eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Feel Unique Festarointi Flickr Forte Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M H&M erikoismallistot Helsinki Herqperc Hetken parhaat Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuumailmapallo Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lookbook.nu Lumene Lumi/Mhann Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Miu Miu Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Night Club Marilyn Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat StrawberryNET Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Verhoiluprojekti Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy we heart it Wii-hii! Yksinäisyys Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up