AvainsanaToinen kierros

28.11.2017
14:24

Kaksi kokonaista kuukautta

Poika 2 kk
Kietaisubody – Nosh, housut – Lindex, sukat – Converse. (Martinexin viltti saatu blogin kautta.)

Vauva 2 kk

Luonteeltaan on iloinen tarkkailija. Poika vaikuttaa usein hieman varautuneelta uusissa tilanteissa ja möllistelee silmät suurina ympärilleen, äidin tai isin sylistä tottakai. Väläyttelee hurmaavia hymyjään about kaikille, jotka jaksavat hetken ihastella hänen suloisuuttaan. Ärsyyntyminen asiaan x saa edelleen kiihtymään nollasta sataan todella nopeasti ja toisinaan jos nälkä yhtäkkiä iskee, aiheuttaa esim. vaipan vaihto sellaisen totaalikilahduksen ja itku on laatua säetvoiollatosissas. Pientä draamakuningasmaisuuttakin siis löytyy.

Syö rintamaitoa täysimetyksellä, äidin ollessa liesussa saa ämmää pullosta ja suostuu onneksi siitä myös syömään. Paljon otan vauvaa mukaan blogi- ym. tapahtumiin, mutta välillä on ihanaa päästä ihan itsekseen tai pelkän esikoisen kanssa. Imetyskipua on edelleen jonkun verran, erityisesti jos heppu on roikkunut tissillä pitkin yötä. Rintakumin kanssa syöminen ei kuitenkaan enää tahdo onnistua, joten ei auta muuta kuin kestää. Olen huomannut pientä suihkuamisongelmaa, joten asennon vaihtaminen takakenoiseen istuma-asentoon vauva mahan päällä pötköttäen on helpottanut huomattavasti niin imuotetta kuin pulautusten määrääkin. Paha vaan kun öisin välillä nukahdan siihen asentoon ja aamulla on kroppa mukavasti jumissa…

Nukkuu vähän jo paremmin eikä enää jää öisin kukkumaan hereille kuin joskus poikkeustapauksessa. Tuntuu olevan sellainen tyyppi, joka ei oikein meinaa saada unen päästä kiinni ilman, että on tissi suussa… Tutti kun ei edelleenkään kelpaa, ei vaikka niitä on kokeiltu useampaa erilaista. Poika nukkuu mun vieressä (ja isä sohvalla kun ei uskalla kylkeä kääntää vauvan ollessa välissä), sillä oma sänky aka äitiyspakkauslaatikko ei ole ollut mikään menestys – on nukkunut siellä maksimissaan joku pari yötä.

Liikkuu matolla mahallaan ollessa välillä akselinsa ympäri, mitä en todellakaan kuvitellut näin pienen tekevän. Kääntymistä selältä mahalleen ei sentään ole vielä yrittänyt harjoitella. Raajoillaan vispaa kyllä aivan hulluna, kun makoilee esim. hoitopöydällä. Lisäksi yrittää sylissä ponnistaa jaloillaan ylöspäin, erityisesti nälkäisenä.

Osaa kannatella päätään päivä päivältä vahvemmin ja ekat vauvasirkusliikkeetkin on jo kokeiltu (ihan pienimpien ryhmä on 2-7 kk ikäisille). Hymyilemisen lisäksi on alkanut jutella, voi että miten se pulun kujerrukselta kuulostava jokeltaminen voikin olla söpöä!

Tykkää nukkua pää äidin kainalossa ja myös syli on erittäin pop. Kuopus kaipaa selvästi enemmän läheisyyttä kuin siskonsa aikoinaan eikä pahemmin viihdy yksikseen. Sitterissä pysyy rauhallisena jonkun aikaa, jos vain näkee mitä äiti touhuaa. Myös erilaiset kantovälineet ovat olleet ihan pelastus.

Inhoaa yksin olemista ja kantovälineet ovat tosiaan olleet kovalla käytöllä. Meillä oli lainassa Tula Free-to-Grow -kantoreppu ja ostin sellaisen omaksikin kun sai hyvällä alella, mutta se lähti nopeasti eteenpäin kun väärä kuosi jäi vaivaamaan. :P Nyt lainassa on Manduca, joka tosin Tulan jälkeen tuntuu aika kamalalta. Enemmän käyttöä onkin viime aikoina ollut Ellevillin puuvillaisella kantoliinalla, jonka sitominen on kerta kerralta helpompaa. Tekisi mieli hankkia toinen vähän pidempi liina rinnalle, mutta ehkä ensin kuitenkin joko se reppu tai sitten rengasliina.

Vaipat ovat kokoa 3, malliltaan parhaita ovat yllättäen Liberot ja myös Muumit istuvat ihan ok. Kestovaippoja on jonkun verran käytetty kotona, mutta ärsyttää olla jatkuvasti huuhtelemassa vaippoja, kun 90% kerroista sieltä löytyy kakkaa pienempi tai isompi turaus. Jospa uudella innolla sitten kun (toivottavasti!) märkien pierujen ja kakan määrä hieman vähenee.

Vaunut ovat pääasiassa Bugaboo Donkeyt monona ja tarvittaessa lauta esikoiselle, joskus harvoin myös tuplina. Autoilukäytössä olleet Easywalker Moseyt lähtivät uuteen kotiin, joten Black Friday -alennusten houkuttelemana pistin hyvän tovin haaveissa olleet rattaat tilaukseen. Seuraavaksi tiedossa pelkkää mustaa, all black!

Mitat 2 kk -neuvolassa: pituus 59,3 cm (53 cm), paino 5580 g (3610 g). Kasvaa siis hienosti pelkällä ämmällä! Koon 62 vaatteet on kaivettu esiin ja suurin osa 56-kokoisista laitettu pois, tosin Noshin ja Papun 50/56 bodyt menevät edelleen ongelmitta kiitos tuplaneppareiden. Gugguun bodyt ovat malliltaan mukavan kapoisia, joskin hihat niissä on älyttömän pitkät. Housuista on testattu trikoopantseja, jotka ovat reiluhkot mutta vyötärökiristyksen ansiosta kuitenkin ihan käyttökelpoisia. Sen olen saanut todeta, että myöskään pojalle ei Mini Rodinin housut istu – ovat kerta kaikkiaan liian leveitä vyötäröltä. Bodyt sen sijaan ovat hyvän mallisia ja tarpeeksi pitkiä, kun taas Lindexin bodyissa tuntuu selkäosa loppuvan auttamatta kesken.

Jotain muuta? Ristiäiset pidettiin reilu viikko ennen kaksikuukautispäivää ja ihanat juhlat olivatkin. ♥ Nimi saatiin papereihin jo viikkoja aiemmin käydessämme tapaamassa kastepappia, vaihtoehtojen pallottelusta huolimatta nimeksi tuli se sama, jonka olimme silloin antaneet sairaalaan. Ja on sanottava, että ei hän kyllä kenenkään muun näköinen edes ole.

Tsek myös millainen isosisko oli 2-kuisena.

8.11.2017
14:33

Äiti on vähän väsynyt

Nuorimmaisemme on tänään tasan seitsemän viikkoa vanha. Se tarkoittaa siis seitsemän viikkoa enemmän tai vähemmän katkonaisia öitä, mikä todellakin alkaa näkyä mun (aivo)toiminnassa. Ajatus pätkii tai ei kulje lainkaan; olen mm. kaupassa ihmetellyt miksi olen sinne tullut… Puhumattakaan kaikesta mitä olen näiden viikkojen aikana unohdellut. Yllättävän hyvin olen kuitenkin saanut järkkäiltyä ensi viikonloppuna vietettävää kastejuhlaa, johon on tulossa liuta rakkaita ihmisiä. ♥ Erinomainen tilaisuus ottaa ilo irti ja pitää isot kemut, kun ne on pakko järjestää kodin ulkopuolella joka tapauksessa.

Unten mailla
Joskus se sentään suostuu ottamaan tirsat muuallakin kuin iholla.

Viime yönä poika tosin nukkui ennätykselliset neljä tuntia putkeen! Vaikkakin sitä edelsi noin kolmen tunnin yritys saada tyyppi nukahtamaan… Yhtenä yönä oli kaksi n. kolmen tunnin pätkää ja musta tuntui aamukuudelta niin virkeältä, että olisi melkein voinut jo nousta ylös. Olisi varmaan pitänytkin, kun pari tuntia myöhemmin oli taas niiiiin vaikea nousta. Tämä kuopus on aikamoinen syli- ja tissimaakari, en ollenkaan muista esikoisesta näin suurta läheisyyden kaipuuta. Poika haluaisi aina nukahtaa tissille mutta se on välillä vähän hankalaa, kun sieltä tulee – newsflash! – maitoa, minkä seurauksena hetken päästä puklataan kun on taas vedetty maitoöverit.

Päiväunet tyyppi tahtoisi ottaa useimmiten sylissä, kantoreppu ja -liina on siis kovalla käytöllä päivisin, etten ole aivan sidottu sohvaan. Mulla on kaverilta lainassa Tula Free-to-Grow, josta tykkään kyllä enemmän kuin esikoisella olleesta Manducasta, mutta en silti ole ihan varma haluanko meille sen vai kuitenkin jonkun muun. Houkuttaisi kokeilla paljon kehuttua Wompatia, joskin siinä vauvakoko on erikseen ja se tarkoittaisi tietysti päivittämistä isompaan kokoon myöhemmin. Liinoista käytössä on saatu trikoinen ja tällä kertaa olen jopa saanut suht oikeaoppisesti sidottua sen. Materiaalina trikoo on musta vähän ärsyttävä tässä tarkoituksessa, joten joku kudottu versio olisi kiva testata – kun vain saisi aikaiseksi selvittää minkälainen mahdollisesti voisi olla tällaiselle aloittelijalle passeli. No, ehkä sitten ristiäishumun jälkeen.

22.10.2017
22:54

Kuukauden ikäinen kuopus

Ensimmäinen kuukausi toisesta vauvavuodesta takana, ai kamala miten äkkiä se menikään! Tummakutrinen poika on sulautunut perheeseemme mutkattomasti ja tuntuu kuin hän olisi ollut osa sitä jo paljon pidempään. Elo nelihenkisenä perheenä on lähtenyt rullaamaan ihan mukavasti ja näin toisen lapsen kohdalla huomaa hyvin, miten paljon rennommalla otteella vauvanhoito sujuu.

Poika 1 kk
Kietaisubody – Lindex, housut – Mini Rodini, sukat – Converse.

Vauva 1 kk

Luonteeltaan on aika rauhallinen, kunhan nälkä ei kurni vatsassa ja vaippa-asiat on kunnossa. Ärsytyksen iskiessä hän tosin kiihtyy nollasta sataan sekunneissa, vähän sellainen on/off-tapaus siis. Erityisesti nälkäisenä ilmoittaa kyllä kovaan ääneen, kun kokee suurta vääryyttä siinä ettei ruoka ole tarjolla sillä samalla sekunnilla.

Syö rintamaitoa täysimetyksellä ja kuulostaa nälkäisenä sellaiselta huhuilevalta pöllöltä kuten siskonsakin aikoinaan. Pari kertaa on saanut pumpattua maitoa pullosta isin syöttämänä, kun mä olen ollut hetken pidempään poissa kotoa. Myös tämän toisen imetystaipaleen alku on ollut jossain määrin haastava, lähinnä rinnanpäiden kipeytymisen ja huonohkon imuotteen takia. Rintakumin kävin hakemassa kivun yltyessä lähes sietämättömäksi, mutta parin viikon jälkeen tissit alkoivat olla sen verran karaistuneet, ettei kumia ole enää tarvittu (erävoitto sekin). Poika on välillä aikamoinen tissillä roikkuja, toisinaan taas irroittaa kovaäänisesti maiskauttaen ja jää hetkeksi oikein makustelemaan maitopöhnässään. Tuttia ollaan imemistarpeeseen koitettu tarjota, mutta vauva ei siitä oikein perusta vaan sylkäisee sen aika nopsaan pois suustaan – dramaattisesti itkien, tottakai.

Nukkuu vielä vähän miten sattuu. Joskus menee kevyesti useampi tunti vaikkapa sohvalla, joskus taas heräilee vähän väliä syystä x. Öisin tahtoo jäädä kukkumaan jopa pariksi tunniksi ja meinaa vanhemmilta välillä loppua keinot kesken; sänkyyn laskeminen kun ei ole vaihtoehto, vaan aiheuttaa välittömän huudon. Kantoliina ja -reppu ovat tähän mennessä olleet parhaiten toimivia nukutuskeinoja, kun mikään muu ei auta.

Liikkuu luonnollisesti vielä aika vähän, mitä nyt lattialla tai hoitopöydällä ollessaan vispaa jaloilla ja käsillä minkä kerkeää. Sylissä yrittää ponkaista itseään ylemmäs ja lattialla vatsallaan ollessaan onnistuu usein kellahtamaan selälleen.

Osaa kannatella päätään todella hyvin ja on muutenkin selkeästi jäntevämpi tapaus kuin siskonsa. Ensimmäiset kainot hymytkin on väläytetty, useimmiten niitä saa osakseen iskä höpsöillessään vauvalle.

Tykkää sylissä olemisesta, tissillä hengailusta sekä lämpimästä vedestä. Suihku = parhautta!

Inhoaa vaatteiden pukemista ja odottamista, kun äidillä aina kestää hoitaa ruoka tarjolle.

Vaipat olivat vain hetken pienintä 1-kokoa, sitten oli vaihdettava isompaan ja nyt on itse asiassa ostettu jo ekat 3-koon vaipatkin. Ilmaisnäytteinä saadut Liberot ja Pampersit tuli kaikki käytettyä pois, muuten ollaan ostettu Muumeja. Tarkoitus oli käyttää kestovaippoja heti alusta asti, mutta sen verran tiheä turauttaja tämä kuopus on, että toistaiseksi ollaan menty pelkillä kertseillä. Jospa tästä kohtapuolin saisi kokeiltua vihdoin kestojakin ja ehkä jopa löytää jotain toimivia komboja.

Vaunut ovat käytössä pääasiassa, kun liikun lasten kanssa keskenäni pois kotoa – varsinaisilla vaunulenkeillä en ole pahemmin ehtinyt käydä. Meillä on tällä hetkellä kahdet vaunut (tai no yhdet lisäksi mun porukoilla), joista useimmiten käyttöön valikoituu Bugaboo Donkeyt monona + esikoinen tarvittaessa penkillisellä seisomalaudalla. Tuplina niitä on meillä käytetty muistaakseni kahdesti, jotenkin vain näppärämpi hoitaa esim. tarhamatkat laudan kanssa. Toisena on Easywalker Moseyt, jotka ovat käytössä lähinnä kaupoilla turvakaukalon kanssa. Vaunukoppa siihenkin kyllä on, mutta Donkeyn koppa vaikuttaa tilavammalta niin Moseyn koppaa on lähinnä vain kokeiltu. Nythän äiskällä toki on jo hieman ollut vaihtokuumetta ilmassa… ;)

Mitat 1 kk -neuvolassa: pituus 55,6 cm (53 cm), paino 4330 g (3610 g). Siroa isosiskoaan selvästi isompi vauva, toki myös syntymämitoissa oli jonkun verran eroa. Koon 50 vaatteet menivät vain hetken ja nyt näyttää siltä, että kohta pitää laittaa 56-kokoisiakin pois. Vartalomalliltaan poitsu on pitkäselkäinen hoikkeliini ja esim. bodyt tahtovat jäädä naftiksi niska-haara mitaltaan, vaikka leveydessä olisi vielä hyvin varaa. Parhaiten vaatteista ovat istuneet Papun bodyt ja housut, Mini Rodinin newborn-basicit sekä Noshin uudemmat kietaisubodyt (vanhat ovat leveämpää mitoitusta). Villi veikkaus, että Gugguu tulemaan olemaan kovaa huutoa kunhan heppu tästä vähän kasvaa (Gugguulla koot alkavat 62:sta).

Jotain muuta? Toisin kuin esikoisen kohdalla, meillä on nyt sekä usein kakkaava että päivittäin puklaava vauva. Harvassa ovat ne vaipat, jossa ei pientäkään turahdusta ole. Saa nähdä muuttuuko tämä jossain kohtaa – toivottavasti! Napatynkä irtosi jo viiden päivän ikäisenä, kun se yhdellä vaipanvaihtokerralla vain oli yhtäkkiä kadonnut. Ihmeteltiin kovasti asiaa ja myöhemmin samana päivänä se tupsahtikin jostain lattialle, olisiko ehkä pyllypyyhkeeseen tai johonkin jäänyt kiinni. :D Ristiäiset on tulossa marraskuun puolivälissä ja nimi on päätetty jo tässä kohtaa, hyvä me! Jonkun verran sitä veivasimme ennen lopullista päätöstä, mutta oli se sitten se sama, joka oli käytössä sairaalassakin. Hetken poikaa kutsuttiin Kille-Keijoksi, kun täti perheineen keksi että Keijo olisi erinomainen nimi.

Psst! Lue myös esikoisen 1 kk -kuulumiset.

16.10.2017
23:22

Ensimmäiset viikot

Mahtaako olla niin, että toisen lapsen kanssa aika kiitää vielä nopeammin kuin ensimmäisen..? Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu, meidän kuopus nimittäin on muutaman päivän päästä jo kuukauden ikäinen! Pieni avuton nyytti alkaa olla muisto vain ja tilalle on tullut ponteva poika, joka ei yhtäkkiä enää pelkästään nuku, syö, kakkaa ja itke. Vaikka onhan tuo tottakai ihan vasta-alkaja tässä maailmassa vielä, mutta tästä se lähtee rullaamaan ja joka päivä tulee uusia juttuja ihmeteltäväksi. Alan ymmärtää ihmisiä, jotka haluaisivat elää uudestaan ja uudestaan nuo maagiset ensihetket vastasyntyneen kanssa – onhan se aivan hullun ihanaa aikaa, vaikkei pienestä ihmisestä voi vielä yhtään sanoa tai tietää millainen tyyppi hän on.

Ihmeellinen maailma

Ensimmäiset viikot nelihenkisenä perheenä ovat menneet pääasiassa uutta arkea opetellessa. Nopeasti vauva-arkeen on taas tottunut eikä kestänyt montaa päivää, kun jo tuntui siltä, että poika on kuulunut perheeseemme aina. Esikoinen on ottanut pikkuveljen vastaan suurella rakkaudella, edes vauvan itku ei ole este sille etteikö isosisko tahtoisi ottaa syliin. ♥ Ihan ne ensimmäiset pari viikkoa tyttö oli meitä vanhempia kohtaan jokseenkin hankala, mutta nyt jo voi huomata että tilanne on selvästi rauhoittunut. Normaaleja vajaa kolmevuotiaan kiukkukohtauksia tottakai tulee aika ajoin eteen, mutta neuvottelemalla (tai viimeistään hieman ääntä korottamalla) niistä useimmiten selvitään. Taapero joutuu luonnollisesti välillä odottamaan vuoroaan, vaan niin joutuu vauvakin, kun ei kukaan kerta kaikkiaan pysty venymään kahteen paikkaan yhtä aikaa.

Ehkä eniten käy sääliksi kissa, joka iltaisin ihan selvästi odottaa lasten nukahtamista, jotta pääsee valtaamaan jomman kumman meidän sylin, kun päivisin emme oikein ehdi antaa sille huomiota. Ja joinakin iltoina käy niin, että meidänkin on pakko hipsiä ajoissa pehkuihin, että jaksaa taas paremmin seuraavana päivänä. Hienosti silti Barbikin on uuteen tilanteeseen sopeutunut eikä hätkähdä about mistään, välillä ehkä käy ohimennen vähän nuuhkaisemassa vauvaa.

Pienet varpaat

Niin ne yöt, varsin katkonaisiahan ne ovat olleet. Erityisesti mulle, koska imetän ja koska miehen pitää kuitenkin olla arkisin skarppina töissä. Mies piti viikon isyyslomaa vauvan syntymää seuraavalla viikolla ja se oli kyllä luksusta. Sen perään olikin heti pläjähdys arkeen iltavuoroviikon merkeissä eli mä olen illat keskenäni muksujen kanssa ja hoidan kaikki iltapuuhat yms. Yllättävän hyvin nekin ovat sujuneet, tänään esimerkiksi jälkikasvu oli kumpikin unessa ennen kymmentä! Se on meidän mittapuulla aikaisin, iltavirkkuja (ja aamutorkkuja) kun olemme koko perhe.

Sen olen huomannut, että näin toisen lapsen kohdalla ei enää ole sitä alun hormoniryöppyä, jonka voimalla jaksaa porskuttaa muutaman tunnin yöunilla ties miten pitkään – nyt olin parissa viikossa jo aivan zombi enkä suunnilleen muistanut omaa nimeäni. Onneksi helpottaa ihan jo se, jos yhtenä aamuna saa nukkua vähän pidempään. Tosin muutamana peräkkäisenä yönä kun valvoo 1,5-2 h siinä aamuneljän aikaan koittaen tehdä kaikki temput vauvan nukuttamiseksi, niin vähän sitä miettii oliko nyt ihan pakko taas tähänkin touhuun lähteä… Ja sitten kun katsoo maitopartaista silmät kiinni maiskuttavaa vauvaa, ei voi kuin huokailla miten parasta on kun talossa on vauva.

Pipopää

Nämä postauksen kuvat ovat Varpu-kollega Annukan ottamia, kun poika oli vajaa kaksiviikkoinen. Sairaala-aika jäi meillä niin lyhyeksi etten ehtinyt edes nähdä olisiko siellä joku tarjonnut vastasyntyneiden kuvauspalvelua, joten kiva että meillä on nyt tällaiset kuvat muistona. Oli jännä nähdä miten joku muu näkee mun lapsen, kun kuitenkin omaa lasta kuvaa aina tietyllä tyylillä – ja oli se tosiaan aika erilaista. Esikoisesta yritin silloin itse ottaa newborn-kuvia, mutta se oli varsin toivotonta, kun olin niin kovin kokematon vastasyntyneiden vauvojen kanssa. Tällä kertaa olenkin kuvannut kuopusta ihan eri tavalla kuin esikoista, toki myös valoisampi vuodenaika vaikuttanee jonkun verran asiaan. Ehkä mäkin vielä kehityn tällä saralla..? Ainakin pikkuvauvan käsittely on näin toisen lapsen kohdalla täysin erilaista, siihen voisinkin palata myöhemmin omassa postauksessaan.

Vinkkinä muuten: Annukalla on tämän kuun ajan tarjous vastasyntyneiden kuvauksista, kannattaa tsekata mikäli aihe sattuu olemaan ajankohtainen.

Kuvat: Annukka Viitanen Photography

4.10.2017
23:40

Kuinka kaikki tapahtui – synnytys nro 2

Eletään tiistai-iltaa 19.9. ja raskausviikkoa 40+5, saman verran kuin esikoisen syntyessä. Äiti on ollut illan apunani miehen ollessa iltavuorossa, hän lähtee puoli kymmenen jälkeen kotiin mun jäädessä nukuttamaan esikoista. Tyttö nukahtaa vihdoin, 22.12 laitan äidille vielä viestin ja könyän makuuhuoneesta olkkarin puolelle. Vähän näköjään taas supistelee, samaan tyyliin kuin pari iltaa aiemminkin. Miehen tullessa varttia myöhemmin töistä supistukset ovat jo selkeästi kipeämpiä. Kello 23.09 laitan äidille viestiä, että reilu puoli tuntia on supistellut kipeämmin ja tuntuu painetta alhaalla. Katotaan miten etenee vai eteneekö mihinkään.

Supistukset jatkuvat ja alkaa vaikuttaa siltä, etteivät ne ainakaan hiipumaan päin ole. Huomaan ettei äiti ole lukenut viestiä ja 23.36 soitan perään, että voisi ihan varmuudeksi tulla meille yöksi. Vähän ennen puoltayötä äiti soittaa, että on nyt matkalla. Kaivan puoliksi pakatun repun esiin ja yritän miettiä, mitä kaikkea päivittäin käytössä olevaa sieltä puuttuu.

Käyn suihkussa, mutta mulle näköjään lämpimästä vedestä ei ole mitään apua enkä kyllä raaskisi muutenkaan kovin kauaa lotrata. Kellotan myös supistuksia jonkun aikaa; ne ovat suht lyhyitä (max. minuutin), mutta niiden välissä ei ole montaa minuuttia. Kello 0.26 päätän soittaa synnärille ja kysellä milloin kannattaisi tulla, saan vastaukseksi vain että sitten kun tuntuu siltä. Olipa paljon apua.

Puoli yhden jälkeen äiti saapuu paikalle, käyn nopeasti läpi esikoisen seuraavan aamun kamppeet ym. jos hänet pitää viedä päiväkotiin. Eteisessä pyydän miestä hakemaan jääkaapista suklaalevyn, äiti vähän naureskelee että supistusten keskelläkin keskityn suklaalevyyn. Haluan varuilta ottaa mukaan myös muovipussin, jos mulle tulee yhtäkkiä huono olo kuten viimeksi tuli. Yhden maissa pääsemme lähtemään kohti Tyksiä, alaovella tajuan ettei mulla ole huulirasvaa mukana ja mies palaa vielä hakemaan sen.

Mulla on kuuma ja kaipaan raitista ilmaa, joten haluan ehdottomasti kävellä sairaalaan. Laitan jalkaan sandaalit ilman sukkia, takin sentään heitän päälleni. Muutaman korttelin matka kestää ainakin vartin, kun supistuksen tullessa on pakko pysähtyä hengittelemään. Reilun korttelin päässä kotiovelta mulle tulee huono olo ja hätyytän miestä kaivamaan muovipussin esille, menee hetki ennen kuin hän löytää sen jostain taskustaan. Päästään vielä jokunen metri eteenpäin kunnes oksennan ja taidetaan samalla pelästyttää myöhäinen koiranulkoiluttaja, joka katoaa epäluuloisen näköisenä jonnekin sisäpihalle. Tässä kohtaa viimeistään varmistun, että synnytys todellakin on käynnissä.

Ensikohtaaminen

Selvittyämme sairaalaan sisälle joudun pysähtymään hetkeksi tuulikaappiin, supistaa. On ihan hiljaista ja pitää hetki pohtia mihin meidän oikein pitäisi mennä, onneksi sitten yhdestä ovesta tulee kätilö vastaanottamaan meidät. Kello 1.21 makaan käyrillä, supistukset tekevät niin kipeää että on pakko mumista/mölistä itsekseen – miestä huvittaa, kun kuulostan kuulemma niin hassulta. Sisätutkimuksessa kohdunsuu on auki 5 cm ja samalla otetaan streptokokkinäyte, jonka valmistumisessa menee tunti. Kysyn mitä tapahtuu, jos vauva syntyy ennen, mutta sille ei kuulemma sitten voi mitään. Kätilö kysyy kivunlievityksestä, sanon etten ehkä kaipaa mitään mutta mieli voi vielä muuttua.

Jäämme huoneeseen kahden, supistuksia tulee ja mies ottaa pyynnöstäni pari kuvaa. Menee ehkä 10 minuuttia ja tuntuu siltä, että pitäisi päästä vessaan. Mies painaa soittokelloa ja kerrottuani asiani kätilölle hän tuumaa olisiko kuitenkin vauva, joka sieltä on tulossa. Vastaan kieltävästi, koska tunne ei ole yhtään samanlainen kuin ekassa synnytyksessä kun mua alkoi ponnistuttaa vielä osastolla ollessani. Kätilö tarkastaa tilanteen: kyllä se on vauva, kohdunsuu 10 cm auki. Täh miten voi olla?!, kiljahdan kun laskeskelen, ettei siitä 5 sentistä ole todellakaan kauaa. Kätilö käskee olemaan ponnistamatta ja ihmettelen, miten se muka onnistuu.

Multa kysytään pystynkö kävelemään saliin, no juu ei toivoakaan. Pystyn juuri ja juuri siirtymään omin jaloin vastaanottohuoneesta käytävälle, jossa pääsen sängylle makaamaan ja mut kärrätään saliin. Salissa mun pitää vielä siirtyä toiselle sängylle, johon jään kyljelleni makaamaan. Kätilö nostaa päällimmäisen jalkani ylös ja pyytää mua pitämään siitä kiinni, sitten saan omien tuntemusten mukaan alkaa ponnistaa. Parin ponnistuksen jälkeen tunnen alemmalle jalalle holahtavan jotain lämmintä; papereiden mukaan 1.40 lapsivesi menee kauniin värisenä. Jokaisella supistuksella ponnistan minkä jaksan, mitään ei tunnu tapahtuvan. Turhaudun ja otan “nyt prkl ulos” -asenteen, hetken päästä pää on vihdoin ulkona. Kuulen kehotuksen olemaan ponnistamasta enempää, odotetaan hetki ja sitten saan luvan ponnistaa loppuvartalon. Kyllä tämä on täyden kympin poika, sanoo kätilö kello 1.53 ja nostaa vauvan vatsani päälle. Pojalla on häkellyttävän paljon tummaa tukkaa, ei ihme että vähän närästi raskausaikana.

Aamuyön pientä purtavaa

Ihmettelemme tulokasta ja kun napanuora lakkaa sykkimästä, isä napsaisee sen poikki. Jälkeisiä joudutaan odottamaan jonkun aikaa, lopulta parinkymmenen minuutin päästä saan istukan puserrettua ulos. Haluan mielenkiinnosta nähdä istukan ja kätilö pyörittelee sitä kertoen mitä on missäkin ollut, yllätyn että se on niinkin iso kooltaan. Seuraavana päivänä osastolla kotiuttava kätilö tuumaa, että harvoin jälkeisvaihe on näin paljon pidempi kuin ponnistusvaihe – mulla kun oli ponnistuksen kestoksi merkitty vain 3 minuuttia. Itsestä tuo aika kyllä tuntui paljon pidemmältä, vähintäänkin samalta kuin esikoisen synnytyksen 11 minuuttia. Mitään parsittavaa ei tälläkään kertaa löytynyt ja näin pari viikkoa synnytyksen jälkeen on sama fiilis kuin viimeksi, ei oikeastaan edes tunnu että olisi synnyttänyt.

Vietämme seuraavat puolitoista tuntia kolmistaan, välillä joku käy kurkkaamassa että meillä on kaikki hyvin. Vauva löytää tissille ja imu alkaa tuntua kunnolla. Vähän ennen neljää vauvasta otetaan mitat, 3610 gramman paino on suunnilleen se mitä elokuun alkupuolella arvioitiin mutta 53 sentin pituus tulee yllätyksenä. Toki poika tuntuu siinä jo heti isommalta kuin vajaa kolmikiloinen tyttäremme vastaavassa tilanteessa. Mittailujen jälkeen vauva pääsee ihokontaktiin isän paidan alle, mäkin sitten nousen sängyltä ylös ja syömme saliin tuotua aamuyön välipalaa. Mulla on järkyttävä nälkä, luonnollisesti kun olin mahani sisällön tyhjentänyt matkalla sairaalaan. Käyn myös vessassa ja suihkussa, ihana saada pestyä kaikki hiki ja muu moska pois.

Isän ihokontaktissa

Viiden jälkeen aamulla siirrymme osastolle ja mies suuntaa kotiin nukkumaan. Osasto on eri kuin muutama vuosi sitten, saan ikkunapaikan huoneesta numero yksi. Vauva tuhisee sairaalamekkoni sisällä vaippasilteen, silittelen hänen hiuksiaan ja yritän tajuta mitä oikein viimeisten tuntien aikana on tapahtunut. Jälkisupistukset tuntuvat vielä varsin voimakkailta vauvan ollessa rinnalla. En heti malta nukkua, mutta torkahdan sentään joksikin aikaa ennen kuin kello on kahdeksan. Kätilö tulee ottamaan pojan pesulle, itse käyn vessassa ennen kuin haen aamupalapöydästä täytettä kurnivalle mahalleni. En edes ehdi takaisin huoneeseen, kun vauva tuodaan takaisin kapaloituna ja tukka somasti pystyssä.

Avainsanat

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Aarteita Ahistaa Alennuksella Apulanta ASOS Astiakaappi Asuntomessut Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogilistaukset Blogitapaamisia CBR Converse COS Dance! Designia Turusta Dislike eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Feel Unique Festarointi Flickr Forte Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M H&M erikoismallistot Helsinki Herqperc Hetken parhaat Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Kantovälineet Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Kirsikankukkaloisto Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuumailmapallo Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Lastenvaatehulluus Lastenvaunuhullu Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lumene Lumi/Mhann Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Night Club Marilyn Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Pikkukaksio Polaroid Poptaide Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Taaperon temput Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Toinen kierros Tuoksut Tuparit Turku Tyylivuosi Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Varpujengi Vaunuarvostelut Vauva talossa Vauvavuosi Verhoiluprojekti Vertailussa Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuonna 2016 Vuosikatsaus Väsy we heart it Wii-hii! Yksinäisyys Ärsyttää! Ötökkäongelma
Scroll Up