Death Cab For Cutie – You Can Play These Songs With Chords [2002]
Mun jalat ovat viimeisen parin päivän aikana joutuneet kärsimään ja alkavat nyt olla hajalla vähän joka suunnasta. Mä en pysty käsittämään, miten jotkut voivat käyttää päivästä toiseen korkokenkiä! Eikö niiden jalat huuda hoosiannaa sadan metrin jälkeen kuten omani tekevät? Välillä tuntuu, että Converset ja Superstarit ovat ainoat popot, jotka eivät satuta mun jalkoja.
Korkkareiden kanssa ongelmana eivät ole päkiät (vaikka toki nekin vähän rasittuvat) vaan enemmänkin varpaat ja kantapäät. Mun ylipitkät varpaat eivät tunnu sopivan minkäänlaisiin korkokenkiin/avokkaisiin, ja jos ne jollain ihmeen kaupalla sopivat niin aivan varmasti kantapää ottaa osumaa. Pahimmassa tapauksessa tietysti yhdistetään nämä, jolloin itku on jo lähellä mikäli sellaisia kenkiä erehtyy käyttämään. Ajattelin Tampereelta ostamieni Vagabondin ballerinojen olevan unelmat jalassa – ei korkoa ja materiaalikin pehmeää nahkaa – mutta toistaiseksi ne ovat tehneet kantapäät kirkuvan punaisiksi. Toivon todella, että ne muotoutuvat ja alkavat tuntua paremmilta ajan kanssa.
Tänään kävin töiden jälkeen pikaisesti kaupungilla ja heitin jalkaani sandaalit, tuloksena pienet haavamaiset vesikellot kummankin jalkaterän ulkosyrjässä. Mikäli kadut eivät olisi kaupungissa aina niin likaisia, alkaisin vakavasti harkita siirtymistä paljain jaloin tassutteluun.
Se kengistä ja valituksesta, nyt iloisempiin asioihin. Piipahdin eilen Hansan H&M:ssä, jossa silmäni tavoittivat vaatepaljoudesta ihanan mustavalkoraidallisen jakun. Sovitus varmisti asian ja uusi rakkaus oli syttynyt. ♥ Tuumailin, että koska en etsinnöistäni huolimatta ole löytänyt (teko)nahkatakkia, sen voi hyvin korvata vajaamittaisella raitajakulla. Eihän ne tietenkään ole sama asia, mutta ehkä uusi raidallinen ystäväni toimii jopa nahkaista versiota paremmin. Tuore ihastukseni pääsi tottakai heti päälle tänään (klikkaamalla kuva isommaksi + tarkemmat tiedot asusta @ Flickr), huolimatta kevätauringon ihanan lämpimistä säteistä.
Kohta pitäisi lähteä Elixiaan rääkkäämään itseään, viime kerrasta tuntuu olevan jo ties miten kauan (todellisuudessa vajaa viikko). Täytyykin muistaa irtisanoa sopimus, sillä heinäkuusta alkaen mun liikuntapuolesta huolehtii Puolustusvoimat. Siviiliaamuja jäljellä alle 40, hui!
