U2 – All That You Can’t Leave Behind [2000]
Toukokuun ensimmäinen päivä ja vappu – mikäs sen parempi hetki kääntää uusi, puhdas sivu esiin. Tajusin vanhan blogini sisältävän niin paljon kaikkea todella henkilökohtaistakin runsaan kolmen vuoden ajalta, että melkein alkoi pelottaa. Anonyymiksi en aio muuttua ja kasvojeni paljastelua jatkan edelleen, mutta jatkossa pyrin pitämään henkilökohtaiset asiani minimissä. Blogin nimi ei muutu mihinkään eikä jututkaan sen kummemmin. Myös tulevaisuudessa blogini sisältää ajatuksia yhdestä jos toisesta aiheesta, valokuvia, päivän asuja, musiikkia jne. – mitä vain mieleeni juolahtaa! Vaikka kirjoitan tätä pääasiassa omaksi ilokseni, kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita.
Kulunut vuosi on pitänyt sisällään sekä ihania onnenhetkiä että itkua ja surua. Menneet ovat menneitä, mutta muistot säilyvät sydämessä vielä pitkään. Ehkä jonain päivänä muistot eivät enää tee kipeää, vaan ovat korvautuneet uusilla entistä ihanammilla kokemuksilla. Sitä odotellessa.