{ Arkisto } Syyskuu 2008

Kaksi viikkoa kiinnioloa takana, yksi vielä edessä. Nyt on menossa muutaman tunnin vapaa-aika, huomenna vapaata pitäisi olla mahtavat neljä tuntia. Sisko ja kai porukatkin ovat tulossa moikkaamaan mua, kiva nähdä niitä pitkästä aikaa. Täällä on ihan hullua se, että läheisiä ihmisiä näkee niin vähän… Omaa perhettä tietysti about joka lomilla, mutta esim. kavereita loppujen lopuksi todella harvoin. Tulevilla lomilla on kyllä pakko joku kerta käydä Tampereella Akkikin luona, ja kotipuoleen mennessä Sansu olisi ehdottomasti nähtävä. Odottakaas vaan, tytöt, kyllä mä joskus täältä vielä vapaudun ja tulen tervehtimään! :)

Viime viikolla oltiin koko alkuviikko leirillä, maanantaiaamun ja torstai-illan välillä nukuin yhteensä ehkä kuusi tuntia – loppuviikon yritinkin sitten tasata univajetta edes vähäsen. Viikonlopun olin vapautuksessa, sillä leiriltä takaisin kasarmille marssiessa (kenttävarustus + ryhmän telttakamat, viimeinen pätkä pikamarssia) jalka alkoi sattua sen verran, että jokainen askel teki kipeää. Tämän viikon alkupuolen sinnittelin KP:nä (= kykenee palvelukseen), mutta torstaina tipahti taas pari päivää lisää VMTL:ää jalan takia. Mikäli kipu jatkuu vielä viikon verran, jalka kai kuvataan, vaikkei siinä todennäköisesti mitään murtumaa olekaan (jalan painelu ei satu). Huomenna olen taas normaalisti mukana, tiedossa mm. maastojuoksukilpailu, ja maanantaina lähdetään muutamaksi päiväksi leireilemään. Saa nähdä miten jalka kestää, toivotaan parasta.

Viikon päästä lauantaina pitäisi päästä lomille, ellei mulle tule enempää mitään rästittävää. Viime viikon vapautuspäivistä jäi suunnistus rästiin, joten se olisi saatava suoritettua ennen seuraavaa viikonloppua. Kyllä täällä nyt on sen verran oltu putkeen, että olisi ehkä maailman parasta päästä hetkeksi siviiliin!

Haloo Helsinki! – Haloo Helsinki! [2008]

Huh huh, olipahan taas lauantai-ilta! Iltapäivällä ajelin Turkuun ja matkalla nappasin kyytiin tupakaverin, joka tuli viettämään lauantaita kaupunkiin. Aloiteltiin rauhassa mun luona, muutamat kaljat ynnä muut maistuivat janoisille au-oppilaille ja yhdentoista maissa suunnattiin askeleet kohti Klubia. Seuraan liittyi läjä muitakin inttituttuja ja sillä porukalla heiluttiin tunnin verran Asan keikalla. Alun perin tarkoituksena oli kai vaihtaa baaria keikan jälkeen, mutta lopulta vietettiin Klubilla valomerkkiin saakka.

Pelkästään tämän edellä mainitun tupakaverin piti tulla yöksi mun luokse, mutta ilta päättyi siihen, että mun olohuone oli täynnä yövieraita – hyvä kun yösijoja löytyi tarpeeksi. :) Nukkumaan päästiin joskus viiden jälkeen aamuyöstä, ja tänään päivällä täältä lähti aika väsynyttä sakkia. Itse nukuin ehkä kolme tuntia ja rapiat, kun en osannut yhdeksän jälkeen enää nukkua. Täytyy ehkä ottaa päiväunet, kun ensi yönä unet jäävät kuitenkin vähäisiksi.

Ensimmäistä kertaa ottaa aika tavalla päähän se, että on pakko lähteä illalla takaisin Säkylään. Huomenna alkava leiri hajottaa jo valmiiksi eikä tuleva kolmen viikon kiinniolo tunnu yhtään sen paremmalta. On jotenkin niin ikävä kaikkea: normaalia elämää, perhettä, ystäviä, omaa rauhaa… Menneisyyttäkin ehkä vähän. Syksy on tuonut mieleen taas muistoja vuoden takaa; footbagin potkimiset syksyn värjäämien lehtien seassa, viimeiset ajelut prätkällä ennen talvikautta, pimenevät syysillat yhteisen kodin lämmössä. Silloin mun koko elämä oli täysin erilaista.

Tämä on nyt aika pikainen päivitys, sillä kohta mun pitäisi pakata romppeet autoon ja huristella Turkuun. Olen nyt siis kotikotona käymässä, tulin eilen saunomaan ja pesemään pyykkiä. Takana on kahden viikon kiinniolo, eilen tuntui kieltämättä vähän kummalliselta nähdä maisemaa kasarmin porttien ulkopuolella. Oudolta mutta kerrassaan mahtavalta. Harmi, kun meillä on nyt ihan normaali VLV ja huomenna täytyy jo mennä takaisin.

Kahteen ensimmäiseen AUK-viikkoon mahtuu kaikenlaista kuten aamuliikuntaa, viestikoulutusta ja n. 12 km marssi kenttävarustuksessa (taitaa olla suunnilleen 30 kg). Aamuliikunta on ehkä hajottavinta, kun kiskaistaan suoraan sängystä pihalle kylmään ja pimeään juoksemaan hullua tahtia joku vartti. Enhän mä oikeastaan koskaan pysy siinä vauhdissa edes mukana, silmissä sumenee ja oksettaa vähemmästäkin. Hyvin se kyllä herättää.

Marssin jälkeen hartiat ja selkä oli useamman päivän täysin jumissa, jaloissa ei onneksi tuntunut kamalasti. Armeijan varustus ei todellakaan ole paras mahdollinen kannettava, tosin ei sitä kai varsinaisesti marssimiseen ole tarkoitetukaan ergonomiansa puolesta. Tämän viikon viestikoulutus oli ihan mielenkiintoista, opeteltiin mm. rakentamaan kaapelointia sekä käyttämään sanomalaitetta ja radioita. Ensi viikolla on neljän päivän koulutushaaraleiri, jolloin päästään kai käyttämään laitteita maasto-olosuhteissa. Muuten leiri taitaa olla todellinen hajotusleiri, saa nähdä kestääkö sitä ikinä hengissä.

Tänään pyörin hetkisen pihalla ja kuvailin mitä eteen sattui osumaan. Puintihommat on vihdoin saatu alkuun ja keli onneksi näyttää hyvältä jatkossa puinnin suhteen. Kamalan kylmää nyt on ollut, ihan kuin viime vuonna syyskuu olisi ollut lämpimämpi ainakin Jyväskylässä. Tai ehkä aika vain kultaa muistot.

Stella – Löytäjä saa pitää [2008]

Syyskuu. Syksyn ensimmäinen päivä. Illat ovat jo selkeästi pimeämpiä ja muutenkin alkaa hiljalleen oikeasti tuntua syksyltä. Kesä 2008 oli täynnä seikkailuja, muistelen niitä kuukausia hyvillä mielin. Nyt on jälleen aika kääntää uusi sivu esiin. Kohta suuntaan askeleeni linja-autoasemalle ja sieltä bussilla edelleen kohti Säkylää. Huomenna alkaa aliupseerikurssi mukanaan uudet haasteet, joita odotan mielenkiinnolla. Ensi viikonloppuna ei päästä lomille, joten tämä blogi hiljenee pariksi viikoksi.

Kaunista syksyä kaikille!