{ Arkisto } Joulukuu 2008

No jumitetaan vielä jokunen tovi sotkun koneella, kun täällä on jopa koneita vapaana (olen ollut tässä ehkä tunnin verran nyt). Jatketaan viime maanantaina kesken jäänyttä esittelyä viime aikoina tekemistäni hankinnoista vaatekaappiini, pääosin H&M-tavaraa jälleen. Miten sieltä nykyään löytyykin niin paljon kaikkea kivaa? Muiden kauppojen valikoima taas ei miellytä silmääni oikeastaan yhtään.

Ensimmäisenä nettiputiikin paketissa tullut t-paita, joka on H&M:n alkuvuodesta julkaistusta Fashion Against AIDS -mallistosta (suunnittelija Scissor Sisters). Tilasin tämän kultaa ajatellen, mutta tykkään tuosta printistä sen verran paljon että paita päätyy hyvin todennäköisesti välillä myös mun päälle. Ihanat kirkkaanvihreät farkut taas bongasin juuri ennen joulua aletangolta, kympin hinta ei kirpaissut kun olin pökiä himoinnut jo ties miten pitkään.

(T-paita 5,90e / H&M Fashion Against AIDS; farkut 9,95e / H&M Divided.)

Yllä olevan paidan kaverina postipaketissa oli saman malliston toinenkin t-paita, Jade Jaggerin suunnittelema hauska huulipaita. Myös tämä ihana turkoosi vaatekappale on miesten mallistosta, mutta S-koko toimii hyvin mulla semilöysänä yläosana. Housut eivät ole farkut, vaikka saattavat siltä näyttää – tai no eivät nuo ns. farkkuleggingsit mun mielestä kamalan paljoa tiukoista, takataskuttomista farkuista eroa. Kiinnostuin ylipäätään kokeilemaan farkkuleggingsejä siksi, kun ne tuntuivat aiheuttavan pienimuotoista hysteriaa blogimaailmassa syksyllä. Niin paljon luki kehuja housujen mukavuudesta ja monikäyttöisyydestä, että pakkohan se oli omin silmin todeta. :) Eikä tosiaan ole farkkuleggingsejä turhaan ylistetty, joustavuus tekee niistä älyttömän hyvät jalassa ja tiukkuuskin säilyy erinomaisesti käyttökerroista huolimatta. Tahdoin ehdottomasti jotkut vähän erikoisemman väriset ja tuo snow wash vei sydämeni ensisilmäyksellä.

(T-paita 5,90e / H&M Fashion Against AIDS; tekonahkatakki 49,90e / H&M Divided;
farkkuleggingsit 34,95e / Vila.)

Taisi jäädä jokin mainitsemassa tuossa jälkimmäisessä kuvassa, eikö? Jouluostoksilla pyöriessäni mukaani tarttui muutaman aleostoksen lisäksi pitkään himoitsemani nahkatakki, aidosta nahasta tosin ei ole tietoakaan. En kuitenkaan vielä irroittanut tuosta lappuja, koska en ole täysin varma pidänkö takin. Se on kyllä hyvin paljon sellainen mitä olen halunnut, mutta tekonahan ohella takin käytettävyys epäilyttää. Lämmin tuo tuskin on ja aika lyhytkin, kyljistä taas vähän väljä. Aargh, hjälp! Kaipaisin nyt mielipiteitä teiltä rakkaat lukijani (ainakin Blogilistan mukaan täällä joku käy): pidänkö kuvassa olevan takin vai palautanko ja jatkan nahkaisen vastaavan etsimistä?

Kohta voisin ruveta tekemään lähtöä takaisin yksikköön, loppuun kuitenkin vielä kuva juuri ennen joululomia saamani paketin sisältöön. Uudet silmälasit! En viitsi palveluksessa käyttää viime keväänä ostamiani rakkauslasejani ja niitä edeltävillä silmälaseilla en näe kunnolla, joten ei auttanut muuta kuin hankkia uudet prillit. Puolustusvoimat kustansivat näöntarkastuksen sekä 79e lasien hinnasta, maksettavaa itselleni jäi lopulta 70e (kehykset linsseillä 99e ja kovapintaiset linssit 50e). Ei paha ottaen huomioon, että nyt näen kunnolla myös intin puuhissa. Mustavalkoisesta kuvasta ei kehysten väriä pahemmin erota, mutta lasit näkyy päässä myös tuossa nahkatakkikuvassa ja ovat siis tummanvioletit väriltään.

(Sininen t-paita eläinkuvioilla 4,95e / H&M Divided.)

Mä mitään ehtinyt aamulla enää suuhuni murisevan mahan taltuttamiseksi laittaa, heti edellisen kirjoituksen julkaisemisen jälkeen heitin vaatteet niskaan ja sitten sitä jo painuttiin ovesta ulos. Häslingiksihän se lähteminen meni, mutta Säkylässä oltiin ihan ajallaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis – mitä nyt iskä joutui käyttämään Tapaninpäivän rentoutumisaikaansa reippaasti yli 100 kilometrin meidän kuskaamiseen. Anteeks, iskä!

Siviilivaatetus vaihtui tosiaan jälleen maastopukuun, eipä sitä kuosia kyllä ehtinyt viikon loman aikana kaivata. Myöskään rynkkyä, 60 cm “leveätä” punkkaa taikka täyteen ahdettua kaappia ei ollut ikävä. Toki olisi mielellään lomaillut kauemminkin, mutta kaiken kaikkiaan paluu arkeen oli helppo. Meillä alkoi tänään ensi viikon perjantaihin saakka kestävä valmiusvuoro, jolloin emme saa poistua kasarmialueelta edes vapaa-ajalla. Iltapäivän ohjelmassa oli valmiusvarustuksen (eli periaatteessa kevennetty kenttävarustus ilman asetta) pakkaaminen, valmiustarkastus sekä lyhyt oppitunti ensi viikon tapahtumista, sen jälkeen mentiinkin jo syömään ja loppuilta on vapaa-aikaa. Tällaista tämä valmiudessa olo taitaa pääasiassa sisältää, maanantaina tosin mulla sekä muutamalla muulla alkaa vaunukurssi ja loppuporukka taas on pari päivää jollain johtamistaidon kurssilla kertailemassa vähän telamiinan ja kevyen kertasingon opettamista. :)

Suunnittelin kirjoittelevani tänne enemmänkin nyt kun se on mahdollista, mutta jätetäänpä kuitenkin toiseen ajankohtaan. Kasarmilla on kovin hiljaista kuten myös sotkussa, joten nettiin pääsy tuskin on ongelma. Kuviakin otin kotoa muistitikulle, uskoisin saavani lainata kullan läppäriä kuvankäsittelyn verran ja postailen lisää myöhemmin tulevan viikon aikana. Nauttikaahan vielä joulun tunnelmasta sekä herkuista – ja tietysti huomenna alkavista alennusmyynneistä! Itse onneksi pääsin ale-osingolle jo joulun alla, kun bongasin muutaman loistojutun vaatekaappiini odottelemaan elämää siviilissä.

P.S. Kuvissa asujani joulun aikaan, klikkaamalla tarkemmat tiedot Flickrissa.

Red Number Two – Red Number Two EP [2005]

Kiva, kiva.

Oltiin sovittu yhden inttikaverin kanssa, että päästään kullan kanssa kumpikin sen kyydissä Säkylään tänään, kun paikalla pitää olla kahdeltatoista päivällä eikä lomakyytejä mene. Yritettiin jo eilen illalla soittaa kyseiselle kaverille, ei vastausta. Nyt aamulla sitten saatiin se kiinni, mutta: se oli kokonaan unohtanut eikä enää ollut Turussa. No ei muuta kuin soitto toiselle turkulaiselle kaverille, sen kyyti on jo täynnä. Sen perään soitto vielä kolmannelle tyypille, ei vastannut. Hätäsoitto siskolle, jota oltiin asiasta eilen varoitettu – taitaa perhana nukkua eikä vastaa puhelimeen. Ei sitten auttanut muuta kuin pirauttaa porukoille, jotka onneksi suostuivat lähtemään Tapaninaamun ajelulle.

Mitäköhän tulevasta viikosta tulee, kun alkukin on jo tällaista? Ei uskalla edes ajatella… Mahakin kurnii eikä kaapissa ole mitään syötävää, hemmetti. Täytyy varmaan kiskaista pari sissinäkkäriä nassuun.

Aattoilta sujui kaikinpuolin mukavasti, pöydässä oli kystä kyllä ja lahjojakin oli jokaiselle. Pienestä pakettikasastani paljastui mm. pörröisiä sukkia, ralliruutuinen niittivyö, Eniten vituttaa kaikki -kirja sekä vähän jotain muutakin. Mielenkiintoisinta lahjojen avaamisen yhteydessä taisi olla se, kun joka kolmas käärö tuntui sisältävän Mamma Mia! -elokuvan. No ei nyt ehkä ihan, mutta saatiin me yhteensä 4 kpl kyseistä elokuvaa meidän perheeseen…

Tänään aamulla oltiin äitin ja siskon kanssa joulukirkossa – ainoa kerta vuodessa, jolloin mä saatan istahtaa vapaaehtoisesti kirkon penkkiin. Nyt on ollut muutama vuosi väliä, kaava tuntui hieman muuttuneen sanoisinko jopa nykyaikaisempaan suuntaan. Jumalanpalveluksen päättävä Maa on niin kaunis oli ehkä kaunein koskaan kuulemani versio! Vaikka ateistina en pahemmin virsistä välitä sanoitusten puolesta, kauneimmat joululaulut ovat enimmäkseen juurikin virsikirjasta peräisin.

Eilen illalla jo oli aika kirpakka ilma ja sama jatkui tänään. Lunta ei näillä nurkilla ole näkynyt hetkeen, mutta onhan tuo kuuran peittämä maakin suhteellisen nätti. Kukaan tuskin on eri mieltä? :)

Iltapäivällä talo täyttyi äitin puolen sukulaisista, perinteisellä joulupäivän aterialla oli isovanhemmat sekä nuorinta (eli mua 7 vuotta vanhempaa tätiäni, joka on mulle enemmänkin kuin isosisko) lukuun ottamatta kaikki lapset perheineen koolla. Ruoka maistui jälleen eikä jälkeenpäin meinannut päästä tuolista ylös, kun oli niin ähky olo. Miten jouluna aina tuleekin ängettyä napaan niin paljon ruokaa kuin vain suinkin jaksaa – ja yleensä vähän ekstraakin vielä?! Kahvin yhteydessä avattiin Hollannista (meillä oli pari vuotta sitten hollantilainen vaihto-oppilas) tulleet paketit, joista muodostui yhdessä eräs tietty sukunimi suklaakirjaimin:

Nyt menen hätistelemään siskoani pianon äärestä kameran eteen ja otan mukaani tähtisadetikkuja. En edes muista, milloin viimeksi olisin kunnolla leikkinyt pitkillä valotusajoilla. Äh, ei kyllä millään raaskisi nostaa mun sylissä nukkuvaa kissaa pois! Oli muuten ensimmäinen joulu, kun toinen kissoista ei ollut läsnä – Miska on kesästä saakka tykännyt tehdä pitempiä reissuja ja on omilla teillään myös tällä hetkellä. Jostain se taitaa saada murua rinnan alle, koska ei ole kertaakaan ollut mitenkään laihassa kunnossa, vaikka reissu olisi kestänyt useamman viikon… Joka tapauksessa, toivottavasti karvatassu palaa piakkoin meidän iloksi kotiin.

Tähän saakka joulun vietto on meidän perheessä mennyt rauhallisissa merkeissä, tänään ei edes ollut sitä normaalia aattoaamun siivouspaniikkia kuten aikaisempina vuosina. Päivällä kävin iskän kanssa kaupassa hakemassa viimeiset tarvikkeet joulupöytään, ja lisäksi meillä piipahti mm. ystäväni Sansu sekä pari siskon kaveria kylässä. Alkuillasta käytiin koko perhe iskän veljellä vahvistettuna hautausmaalla, kynttilät sytytettiin perinteisesti mamman ja pappan (isän vanhemmat) sekä niiden kummankin vanhempien haudoille. Sankarihaudoille – jossa on myös pappan kahden talvisodan alkuvaiheessa kaatuneiden veljien muistolaatat – oli seurakunta laittanut jokaiselle laatalle oman kynttilän.

Iskä ja sisko koristelivat iltapäivällä omasta metsästä tuodun kuusen, mukana jälleen kerran ensimmäisen Suomen Idolsin ajalta – en muista kenen tai minkä takia väkertämä – Antti Tuisku -pukki. Meillä ei muuten ole ikinä ollut joulukuusessa ei värikkäitä koristenauhoja eikä minkään sortin joulupalloja, sen sijaan kuusemme saa vuosi toisensa jälkeen koristeekseen mm. äitin nuorempana askartelemia enkeleitä ja virkattuja sydämiä.

Kulta tuli omista joulukekkereistään hetki sitten meille ilahduttamaan aattoiltaamme, nyt se tuossa kovasti kiskoo mua jo kahvipöytään. Taitaapi olla myös aika jakaa lahjat, joita on ihmeellisen paljon kuusen alla, vaikkei kenenkään varsinaisesti pitänyt ostaa lahjoja… Oikein ihanaa joulua kaikille!