{ Arkisto } Maaliskuu 2009

Apulanta – Kuutio (kuinka aurinko voitettiin) [2008]

Niinhän se maanantai sitten vain katosi enkä mä mitään ehtinyt enää kirjoitella ennen Säkylään lähtöä. SuFo jäi kullan ja mun osalta aika lyhyeksi, oltiin baarissa ehkä tunti kunnes kullalle iski yhtäkkiä niin huono olo että piti lähteä kotiin. Kummallista sinänsä, ettei sille yleensä tule maha kipeäksi oikein millään ilveellä – tiedä sitten mikä kivun silloin aiheutti.

Maanantai-illalla tosiaan palattiin kasarmille. Bussissa mulla oli taas pikkasen kipeämpi olo, mutta kassulla jo parempi ja pakkailin siinä sitten leirivarustuksen ennen nukkumaan menoa. Joskus aamuyöstä heräsin vessaan ja ihmettelin unenpöpperöisenä, miten koko kroppa tuntui niin oudolta. Aamulla olo jatkui, joten ei muuta kuin kuumemittari kainaloon: 38.0 oli lukema piippausten jälkeen. Pakko siis jättää ryhmänjohtajan tehtävät muille ja painua veksiin, jossa sai odotella about sata tuntia (siltä ainakin tuntui). Kymmenen jälkeen lääkärille, joka kertoi mulla olevan joku virustauti ja löi mukaan 600 mg Buranaa, yskänlääkettä sekä vapautuksia 3 x VP ja 1 x VMTL. Mun osalta komppaniaharjoitus1 meni siis yksikössä maatessa, kuumeen laskiessa olo oli yllättävän hyvä mutta sitten lämpö taas lähti nousuun ja olo huononi. Torstai-iltapäivällä vasta aloin tokeentua sen verran, että pysyin tolpillani useamman tunnin putkeen ja eilen ei kuume enää noussut uudestaan. Yskää on edelleen, mutta pahimmasta on nyt selvitty.

Seuraavaksi suuntaan linja-autoasemalle ja kohti kotikotia. Kulta on tämän viikonlopun kiinni enkä jaksa täällä yksin lojua (plus tahdon saunomaan), joten painun illaksi porukoiden luokse. Veroilmoituskin pitää täyttää ja siinä tarvitsen kyllä äipän apua… Lisäksi ikävöin pikkupokkariani, joka oli porukoilla reissulla lainassa. Toivottavasti ovat ottaneet paljon kuvia!

Lumo – Liian nuori

Lomamaanantai mahdollistaa oivallisesti SuFon, minkä seurauksena on jälleen kerran tupa täynnä intti-ihmisiä ja kohta suunnataan askeleet kohti baaria. Muuten olo on ihan ok, ääni vain on ihan painuksissa ja limaista yskää riittää. Yäkh. Tarkoitus oli kirjoitella tänne aiemmin päivällä, mutta jotenkin se jäi – ehkä huomenna? Eilen vietettiin mukavan rauhallista koti-iltaa, kissatkin lekottelivat kumpikin seurana sohvalla:

Myös Midinetti postaili tänään karvatassuihin liittyen, kerrassaan supersuloisia kuvia! Nyt takaisin vieraiden pariin, rentouttavaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille.

Poets of the Fall – Roses [Last.fm radio]

Vaikka olo oli eilen aamupäivällä ihan siedettävä, iltaa kohden se paheni – ei vissiin olisi kannattanut käydä kaupoissa pyörimässä iltapäivällä. En edes ollut kauaa liikenteessä, mutta silti kotiin tullessa oli ihan kuollut olo ja hengittäminen sattui. Kotiin en kuitenkaan voinut jäädä makoilemaan, sillä olin luvannut mennä käymään isovanhempieni luona, onneksi sentään vaari sattui olemaan kaupungin suunnalla ja pääsin sen kyydissä kaupungin laitamille. Yritin selvitellä mummin tietokoneen ongelmaa, USB-portit kun eivät suostu toimimaan lainkaan. Toistaiseksi en ole keksinyt ratkaisua, ilmeisesti sieltä jotkut ajurit puuttuvat – asian selvittäminen jatkuu…

Yllä muutama random kuva mummin ja vaarin huushollista. Keskimmäisessä kuvassa oleva hauska kissa on mummin tekemä, materiaalina savi ja jollain ihmeen polttosysteemillä siitä on saatu tuollainen sinisävyinen. Kyseinen savikisu oli suhteellisen isokokoinen, keittiöön mummi oli tehnyt huomattavasti pienemmän version. Sain isovanhemmilta auton lainaan täksi viikonlopuksi, kun sisko on koko viikonlopun Salossa eikä porukoiden autokaan ole käytettävissä. Ennen lähtöäni mummi keitti vielä kahvit ja teet, ensin näytti siltä että siemailen lämmintä juotavaa normaalia karvaisemmassa seurassa:

Tätini kissa Kuisma on mummin ja vaarin hoivissa tädin ollessa miehekkeensä kanssa reissussa, ja seurallisena karvatassuna Kuisma yritti tietysti päästä osingolle meidän iltapäiväkahveista. Oli muuten kolmen viikon aikana ehtinyt tulla aikamoinen kissaikävä, Kuismaakin mun piti palluttaa tullessani ennen kuin olin ehtinyt saada edes ulkotakkia pois päältäni. Ja tänään sain palluttaa omaa kissaani, kun tultiin kullan kanssa mun kotikotiin viikonloppua viettämään – Dharma olikin sopivasti hellyydenkipeällä päällä. Nyt jätän koneen hetkeksi rauhaan ja painun pihalle, ulkona on ihanaakin ihanampi kevätpäivä.

EDIT 16.37: Lauantaipäivän piristykseksi olisi arvontaa No Fashion Victims -blogissa.

Astrid Swan – Poverina [2005]

Tuplagines on vihdoin takana, nyt nautiskelen neljästä vapaapäivästä. Flunssainen tosin olen edelleen, keskiviikon ja torstain välisenä yönä oli aivan järkyttävä olo ja torstaiaamulla oli vähän kuumettakin. Eilisen yritin ottaa mahdollisimman iisisti ja tänään lämpöä ei onneksi enää ollut. Kurkku on edelleen kipeä ja yskiminen sattuu, mutta eiköhän se tästä lähde paranemaan.

Menin eilen illalla siskon luokse pesemään pyykkiä (mulla ei siis ole pesukonetta eikä tässä taloyhtiössä ole edes yleistä pyykkitupaa…) ja olin siellä sitten yötä. Sisko lähti aamulla ennen seitsemää töihin, tulin siinä samalla kyydillä kotiin tarkoituksenani mennä vielä pariksi tunniksi nukkumaan, mutta jostain syystä ei enää väsyttänyt ja aamupäivä on mennyt tietokoneen ääressä teekuppi toisessa kädessä. Mulla on pitkään ollut ajatuksissa vanhojen digikuvien siivoaminen, nyt sain sen vihdoin toteutettua. Siinä kuvakansioita selaillessa iski pienoinen Jyväskylä-ikävä, viime visiitistäkin alkaa kohta olla jo vuoden päivät. Aamun muisteloiden seurauksena loppupostaus on omistettu rakkaalle opiskelukaupungilleni.

Mitä kaipaan Jyväskylän vuosiin liittyen?

1) Maailman parasta kämppistä
Asuttiin Akkikin kanssa ensimmäisen opiskeluvuoden syksystä toisen vuoden loppuun kämppiksinä, yhteensä kahdessa eri asunnossa. Oltiin tavoiltamme hyvin samanlaisia, mikä teki yhteiselon suhteellisen helpoksi. Yllä oleva kuva on ensimmäiseltä syksyltä, kun pidettiin pienimuotoiset pikkujoulut luokkakavereille. Leivottiin pipareita, jotka Akkiki koristeli – jokaiselle oli oma nimikkopipari, joskaan kaikki eivät edes ilmestyneet paikalle.

2) Yhteisiä kouluprojekteja
Vaikka kouluprojektit välillä hajottivat päätä ja mieltä oikein kunnolla, olivat ne kuitenkin yksi mukavimmista opiskelumuodoista. Kuvassa työstetään ekan kouluvuoden multimediaprojektia, josta syntyi lopulta Mikä ihmeen mediatekniikka? -niminen mediatekniikan esittelysovellus.

3) Valokuvausretkiä Akkikin kanssa
Yksin on kiva pyöriä siellä sun täällä kuvailemassa kaikkea mitä mieleen tulee, mutta vielä kivempaa se on ystävän kanssa. Akkikin innostuttua kuvauksesta (ja hankittua oman digikameran) toisena opiskeluvuotena teimme silloin tällöin kuvausretkiä ympäri Jyväskylää, mikä oli mukava tapa viettää pitempää taukoa oppituntien välissä tai keväistä sunnuntai-iltapäivää.

4) Jyväskylän blogimiittejä
Ensimmäinen Jkl-blogimiitti järjestettiin lokakuussa 2006. Mua jännitti kamalasti mennessäni paikalle, mutta jännitys onneksi helpotti tutustuessani mahtaviin kanssabloggaajiin. Toisen kerran olin miittailemassa keväällä 2007, silläkin kertaa enimmäkseen tuttujen mutta myös muutamien uusien naamojen kanssa istuskeltiin iltaa Sohwissa. On muuten aika ikävä Sohwin ihania ruokia!

5) Mediatekniikkaristeilyjä
Risteilyt Helsinki-Tukholma-Helsinki välillä olivat kerrassaan hulvattomia reissuja, joiden fiilistä kaipaan kovasti. Mikäs sen hauskempaa kuin tulevat legoinsinöörit laivalla hillumassa? Tukholmassa ei olo aina ollut mitä parhain, mutta hengissä selvittiin. :) Kuva on kolmannen vuoden risteilyltä keväältä 2007, ikävöin myös noita mun hiuksia.

6) Järviä
Yksi Jyväskylässä asumisen parhaita puolia oli ehdottomasti järvet, neljän vuoden aikana opin rakastamaan syvästi järvimaisemaa. Paras lenkkireitti kulki Jyväsjärven ympärillä, sitä reittiä tuli kyllä tallottua ties miten monta kertaa – useimmiten parhaan lenkkiseuran eli ystäväni T:n seurassa. Viimeisenä (ja itse asiassa ainoana, yleensä vietin kesät kotikonnuilla töiden takia) Jyväskylän kesänäni asuin Vaajakoskella ja nautin suunnattomasti pyöräillessäni Jyväsjärven rantaa kohti keskustaa auringon lämmittäessä ihanasti. Joltain sellaiselta reissulta tuo kuvakin on, ajankohtana heinäkuu 2007.

7) Opiskelukavereita
Intin aikana ei ole pahemmin tullut pidettyä yhteyttä ihmisiin, mutta kaikki ovat ajatuksissani säännöllisesti. Porukalla pidettiin mahtavia pirskeitä ja selvittiin tylsimmistäkin koulutehtävistä, niistä edellä mainituista laivaristeilyistä puhumattakaan. Kiva olisi taas lähteä Jyväskylään poikia moikkaamaan, saa nähdä jos vaikka kesällä ehtisi.

Voiton puolella ollaan tämän kinkun suhteen, viikon päästä lepäilen jo kotosalla. Hain lomaa ensi viikon loppupuolelle, mutta anotun kahden sijaan mulle myönnettiin vain yksi eli lähden lomille päivää muita aiemmin. Parempi kuitenkin edes yksi ylimääräinen lomapäivä kuin ei yhtään, kiitos sen saan lomailla neljä päivää, sillä maanantaina on koko komppanian HL-päivä. En malta odottaa!

Kiinni oleminen on kieltämättä ollut aika hajottavaa, ei niinkään fyysisesti mutta henkisesti sitäkin enemmän. Tänään oli pitkästä aikaa parempi päivä ja erityisesti illan jutustelutuokio sotkussa parin tupakaverin kanssa sai hyvän mielen (vaikkei ehkä maailman piristävimmistä asioista juteltukaan). Viime aikoina ollaan meidän tyttöjen kesken poltettu päreitä turhan paljon, joten tämän illan fiilis on mukavaa vaihtelua.

Huomenna on muutaman tunnin marssi kenttävarustuksessa, johon mä en tosin osallistu, koska mulle on laitettu muken päivystysvuoro. Todennäköisesti ei mikään järkyttävän rankka, mutta parempi ehkä ettei tarvitse mennä. Mulle iski nimittäin kolmas flunssa tämän vuoden puolella ja lisäksi vasen jalka on vähän oikutellut viime aikoina, pitäisi varmaan käydä näyttämässä veksissä. Ei siinä varmaankaan mitään pientä tulehdusta kummempaa ole, mutta välillä mielessä häivähtää huoli mahdollisesta marssimurtumasta…

Tänään on muuten jäljellä 111 aamua, kohta paukkuu jo sataset!