Vasta viisi päivää takana ja miljoona vielä edessä ennen seuraavaa lomaa, tai ainakin miljoonalta se tuntuu. Eilen loppui tammikuussa tulleiden p-kausi ja komppania on jälleen jaettu puolen vuoden miehiin sekä AUKiin + tuleviin pasikuskeihin. Käytännön muutosten lisäksi jako tarkoittaa myös muutosta koko yksikön ilmapiirissä, en osaa sitä selittää mutta sen aistii selvästi. Mua on pari päivää taas ahdistanut turhan paljon, ei tekisi mieli tehdä mitään muuta kuin löhötä punkalla ja karata kirjojen kuvitteellisiin maailmoihin. Lenkkeilyä kohtaan tosin myös olen alkanut jälleen tuntea lämpöä, sen 40-minuuttisen kun voi viettää yksikseen keskellä metsää. Joskus voisi vaikka hölkätä lenkin pimeälläkin, saattaisi olla ihan hienoa.
Lukemisesta sen verran, että Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjat ovat jaksaneet naurattaa koko alkuvuoden. En ole niitä aiemmin lukenut, mutta nyt jotenkin eksyin ottamaan ensimmäisen osan käteeni – ja sitten piti saada kaikki mahdolliset kirjat luettua. Niin huonoa huumoria, että se on jo hyvää! Juoppisten jälkeen menin tutkailemaan sotkun kirjaston valikoimaa ja nappasin mukaan mm. Marian Keyesin Sushia vasta-alkajille (engl. Sushi for Beginners), jonka ahmin vuorokaudessa yli 500 sivusta (ja päivän armeijapalveluksesta) huolimatta. Ei kirja mikään ihmeellinen ollut, mutta sellainen kuitenkin ettei lukemista olisi malttanut keskeyttää.
Tänään on ollut mitä ihanin kevätilma, toivottavasti samanlaista keliä on viikonloppunakin. Meillä ei kovin kummoista ohjelmaa ole (minkä puolesta vähän ehkä ihmetyttääkin tämä kiinniolo), huomenna tiedossa mm. cooperia ja lihaskuntotestiä ja varmasti jotain muutakin. Johtajista suurin osa oli hakenut PIVejä (= pidennetty iltavapaa eli kasarmille tarvitsee palata takaisin vasta puoliltaöin) sunnuntaille, mutta multa ei sitten kukaan kysynyt mitään eikä näin ollen mun nimeä ollut hakemuksessa mukana. No, enpä mä sillä mitään kai olisi tehnytkään.