{ Arkisto } Huhtikuu 2009

Röyksopp – Junior [2009]

Kuuden päivän maastopläjäys Niinisalossa oli kaikin puolin onnistunut, ainakin oman ryhmäni kohdalla. Alussa hommat olivat ehkä hieman hakusessa, mutta loppua kohden meno näytti jo huomattavasti paremmalta. Ensimmäiset päivät olivat noin ylipäänsä suhteellisen tuskaa, kahtena ekana yönä nukuttiin jokainen yhteensä max. 4 h. Tiistaiaamuna väsytti niin, etten tajunnut enää mistään mitään, vaan roikuin muutaman tunnin jossain unen ja todellisuuden rajamailla. Alkuviikko oli myös perhanan kylmä, yhtenäkin yönä kenttäpullo oli jäätynyt sisältä niin ettei sieltä tullut ulos vettä kuin loraus.

Keskiviikkona onneksi helpotti, sillä tiistai-illalla meidän asema alistettiin yhdelle Panssariprikaatin patteristolle eikä meille keskiviikoksi ollut muuta ohjelmaa kuin viestiyhteyksien ylläpito. Oli kyllä aika mielenkiintoista nukkua univelkoja pois, kun välillä heräsi läheltä kuuluvaan tykinjylyyn!

Loppuleiri meni samaisen patteriston alaisuudessa, ilmeisesti kohtuullisesti kun saatiin positiivista palautettakin leirin päätyttyä. Puolenpäivän jälkeen perjantaina suunnattiin vaunut kohti Säkylää, iltapäivä ja alkuilta olikin sitten hurjaa sykkimistä kalusto-, vaunu- ja asehuoltojen osalta. Lomille päästiin lähtemään puoli yhdeksältä illalla, sain onneksi Säkylästä kyydin suoraan kotikotiin saunomaan. Kulta tuli myös meille, oli ihan outoa nähdä “pitkästä” aikaa – tämä nimittäin oli pisin aika erossa meidän seurustelun aikana.

Eilen oltiin siskon luona juhlistamassa siskon 21-vuotissynttäreitä näin vähän jälkikäteen, varsinainen päivä kun oli jo pääsiäisenä. Mä pysyin loppujen lopuksi ajokunnossa, väsytti vain niin kovasti ja kaupan päälle oli vielä vähän flunssainen olo. Vappuna sitten paremmalla bilefiiliksellä. Nyt voisin lähteä käymään siskolla katsomassa ainakin yhden jakson Gossip Girlia – uudet jaksot alkoivat jo kuukausi sitten enkä ole ehtinyt nähdä vielä yhtäkään. Onneksi sisko on ollut kultainen ja jaksanut tallennella mulle kaikki (luulisin niin) jaksot.

Illalla palailen Säkylään, huomenna suunnataan taas vaihteeksi leirille. Kyseessä on neljän päivän taistelutekninen harjoitus lähialueilla, vappuaattona väsyttää aivan taatusti. Lomille päästään torstaina, suoraan vapun juhlintaan siis. Sitten onkin tiedossa ihana neljän päivän vapaa armeijatouhuista, jotain mukavaa tekemistä voisi ensi viikonlopulle kehitellä. Aurinkoista huhtikuun viimeistä viikkoa!

Armeijan arjessa taas, muutama päivä sentään vielä kasarmilla. Lauantaina laitetaan leirikamat kasaan ja sunnuntaina suunnataan vaunut kohti Niinisaloa, jossa vietetään ensi viikko mukana tykistökoulun harjoituksessa. Loppupalvelusajan ryhmäjako selvisi pääosin tänään, ensi viikon harjoitukseen lähdetään sitten lopullisessa kokoonpanossa. Tällä hetkellä oma ryhmä vaikuttaa ihan lupaavalta, Niinisalossa näkee miten homma toimii – toivottavasti hyvin.

Piti muuten aiemmin jo mainita (mutten muistanut, yllätys yllätys), että heitin heti ensimmäisenä lomapäivänä uutta väriä hiuksiin. Vaaleaa jälleen, toiveena vähemmän kellertävä/punertava tukka ja jonkin verran se kyllä vaalenikin. Latvat ovat edelleen turhan tummat, mutta ehkäpä mä joskus vielä saan koko kuontalon suunnilleen toivotun sävyiseksi. Tavoitteena olisi siis sellainen luonnollinen väri jossain blondin ja vaaleanruskean välimaastossa, tällaiselta näyttää toistaiseksi:

Maanantai eli viimeinen lomapäivä oli aika hässäkkää, aika tuntui loppuvan kesken ja lomaa olisi mieluusti jatkanut vielä päivän tai pari. Iltapäivällä olin Kaarinassa serkun synttäreillä, sen jälkeen melkein saikin jo heittää kamppeet kasaan ja valmistautua Säkylään paluuseen. Vaikka tuli kiire kaiken suhteen, pitkästä aikaa oli ihan ok fiilis lähteä takaisin – siitäkin huolimatta, että ollaan viikonloppu kiinni. Vihdoin ja viimein tännekin suunnalle saapunut kevät varmasti helpottaa oloa, myös henkisesti.

Seuraavaksi lueskelen vielä muutamat blogit ja sen jälkeen suuntaan tupaan Jussi Vareksen seuraan loppuillaksi. Luettavana on tällä hetkellä pari vuotta sitten julkaistu Uhkapelimerkki, joka jostain syystä oli jäänyt multa välistä, vaikka suurimman osan Vares-kirjoista olen jo ehtinyt lukea. Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille!

Scars On Broadway – Scars On Broadway [2008]

Ulkona on mitä mahtavin kevätpäivä ja täällä mä vaan jumitan koneen ääressä. Tarkoituksena oli kullan kanssa mennä iltapäiväkävelylle Aurajoen rantaan, mutta kulta lähtikin “piipahtamaan” kotona ja jumiutui sinne pariksi tunniksi. Nyt odottelen, että herra saisi roudattua persiinsä takaisin tänne, jotta voidaan lähteä ulkoilemaan.

On unohtunut kokonaan hehkuttaa pitkään hankintalistalla ollutta asiaa, jonka sain vihdoin hommattua! Siskon onnistuttua jotenkin kosauttamaan vanhan Canonin pokkarini mulle ei jäänyt yhtään digiä, jossa olisi kaukolaukaisin (PowerShot G5:ssa sellainen tuli mukana paketissa), tuo säännöllisesti tarvittava pieni lisäkilke. Ei jäänyt siis muuta vaihtoehtoa kuin kaukolaukaisimen hankkiminen digijärkkäriin, Pentaxin pokkariin kun sellaista ei tietääkseni ole edes mahdollista saada. Kauppaan mun ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, sillä ostin Fotomikiltä pois ylimääräisen laukaisimen ja torstaina lomille tullessani pikkuruinen Nikon ML-L3 odotti mua kuplamuovipedissä eteisen matolla. 2nd handia parhaimmillaan!

Eilen tehtiin kullan kanssa iltapalaksi ehkä maailman yksinkertaisinta sapuskaa, joka myös maistui hyvältä. Idea on peräisin ystäväni Akkikin kokkimieheltä, jollain mun Tampereen reissulla herkuteltiin nachomätöllä ja jopa mä totesin kykeneväni onnistumaan sen teossa. Aloitetaan paistamalla jauheliha, jonka voi toki korvata muullakin lihalla tai vaikka kasviksilla. Vuokaan laitetaan pohjalle kerros maissilastuja, joiden päälle levitellään purkillinen salsaa (tulisuusaste oman maun mukaan) sekä purkillinen juustokastiketta/-dippiä (vai mitä se nyt on). Sitten jauhelihat ja lopuksi vielä ohuelti lisää nachoja. Noin kymmeneksi minuutiksi uuniin (200°C) ja siinä se:

Äh nyt tuli nälkä, täytyy varmaan tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen käydä lämmittämässä vähän eilistä mättöä. Toimii muuten myös lämmitettynä, vaikka parhaimmillaan maku on toki uunituoreena. Ja varsinkin baarireissulta kotiutumisen yhteydessä maistuu erinomaiselta. :)

En ole tainnut muistaa mainita, että tämä blogi mainittiin maaliskuun lopulla ilmestyneessä Ruotuväessä? Verkkoversiossa juttua ei pääse lukemaan, mutta paperipainoksessa juttu oli lehden loppupuolella. Artikkelin nimeä en nyt kuollaksenikaan muista ja meidän tuvan lehdestä nappaamani palakin on edelleen mun kaapissa kasarmilla, inttileskiin se taisi ainakin liittyä. Joka tapauksessa. Trafiikki blogissa ei ole jutun jälkeen kasvanut juuri yhtään, mutta inttikaverit ovat kuulemma käyneet täällä lueskelemassa. Terkkuja vaan pojille! Loppuun vielä kissakuva tämän viikonlopun visiitiltä kotikotiin, omistettu kahdelle viime harjoituksen AS13:n alikersantille, jotka niiiin tykkäävät mun kissakuvista. ;)

No nyt se yks tuli vihdoinkin takaisin, seuraavaksi syömään…

Viime viikonloppuna oli puhetta, että pyörin muutaman tunnin erään yrityksen 60-vuotisjuhlissa valokuvaajan ominaisuudessa. Oli mukavaa heilua kameran kanssa joka paikassa, varsinkin kun siitä vielä sai hieman palkkaa. En ole kovinkaan monilla kekkereillä ollut ns. virallisena kuvaajana, joten kehitettävää toiminnasta löytyy edelleen. Ylioppilas- ja rippikuvia sen sijaan on tullut jonkin verran napsittua, yleensä ihan kiitettävällä menestyksellä. Toisin sanoen: ei verrattavissa ammattilaisen jälkeen, mutta kelpaa niin itselle kuin kuvattavalle.

Opiskelin lukuvuonna 2003-2004 Västra Nylands folkhögskolassa Fotoprint-linjalla, mikä sai mut innostumaan valokuvauksesta oikein kunnolla. Ennen opiskelun aloittamista olin kuvannut jonkin verran, mutta tekniikka ja erityisesti luovuus olivat vielä täysin lapsenkengissä. Vuoden aikana opin paljon niin perinteisestä filmikuvauksesta ja erilaisista filmiprosesseista kuin myös digitaalisesta kuvauksesta ja kuvankäsittelystä. Alkuun katsoin linssin läpi vain yhdellä tavalla, kunnes pikku hiljaa opin ymmärtämään mahdollisuudet joita kuvauksessa voi käyttää mm. erilaisten kuvakulmien muodossa. Suurin kiitos tästä kuuluu epäilemättä silloiselle luokkatoverilleni, jonka opastuksella aloin nähdä maailman täysin uudella tavalla.

Vaikka Karjaan vuosi muutti suunnan mun elämässä ihan täysin, tajusin jo silloin ettei musta koskaan tulisi ammattilaista valokuvauksen saralla – mulla ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi sellaista luovuutta, jota valokuvaajan ammatissa ehdottomasti tarvitaan. Hain kuitenkin sinä keväänä opiskelemaan myös valokuvausta, odotusteni mukaan en päässyt edes pääsykokeisiin. Kesällä pääsin työharjoitteluun valokuvausliikkeeseen ja mietin kyllä studiokuvaajan työtäkin, mutta lopulta päädyin syksyn alkaessa Jyväskylään opiskelemaan mediatekniikkaa. Jyväskylään lähteminen oli ehkä parasta, mitä mulle olisi voinut tapahtua.

Edelleen valokuvaus on yksi rakkaimmista harrastuksistani ja on hienoa, kun tutut arvostavat mua kuvaajana niin että kyselevät mua tasaisin väliajoin kuvaamaan ammattikuvaajan sijasta. Olen tottakai halvempi vaihtoehto, mutta uskon ettei kyse ole pelkästään siitä. Itse en koe olevani kovinkaan kummoinen valokuvaaja, ennemminkin voisin sanoa pystyväni aina silloin tällöin saamaan onnistuneen otoksen kamerasta ulos. Tosin sellaisen eteen saa räpsiä aina kymmeniä ellei satoja ruutuja… Joka tapauksessa aion jatkaa kamera kädessä kulkemista niin kauan kun nautin siitä, väkisin hommasta ei mun tapauksessa tule mitään.

On jälleen aika paljastaa joitakin juttuja itsestäni, sopivasti näin pitkän perjantain lopuksi. Alla oleva kysely on tainnut esiintyä kevään aikana useammassakin blogissa, MouMoulta mä taisin sen napata erään kerran kun pitkästä aikaa vierailin kyseisessä blogissa. Tämän postauksen kuvat ovat porukoiden maaliskuiselta Madeiran reissulta, josta mainitsinkin jokin aika sitten. Oi että, kun tekisikin mieli lähteä jonnekin matkailemaan!

Syntymäpaikka? Ensimmäisen kerran näin päivänvalon sairaalassa Turussa.

Hiusten väri? Vaaleanruskea.

Lävistykset? Kielessä juu, lisäksi korvissa on ampumalla tehtyjä reikiä.

Tatuoinnit? Nilkassa putoava possu.

Korut? Ennen inttiin menoa pidin aina hopeista sormusta oikean käden nimettömässä, nykyään koruja tulee pidettyä lomilla lähinnä silloin kun liikun jossain kotioven ulkopuolella.

Silmien väri? Siniharmaavihreä.

Kengänkoko? 38-40, useimmiten 39.

Mieliala? Vähän väsynyt, kohta nukkumaan.

Tuoksu? Escadan Moon Sparkle on ehdottomasti tämänhetkinen suosikki.

Mitä vapaus on? Sitä, että pystyy hengittämään vapaasti.

Oikea vai vasen? Riippuu mihin olen menossa.

Uskotko rakkauteen? Uskon.

Oletko koskaan särkenyt kenenkään sydäntä? Valitettavasti olen.

Onko kukaan särkenyt sinun sydämesi? Niinkin on tapahtunut.

Kuinka paljon pidät tämän hetkisestä kumppanistasi? Niin paljon, ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan. ♥

Oletko koskaan ihastunut ystävääsi? Taidanpa olla.

Pelkäätkö sitoutumista? En enää.

Onko sinulla koskaan ollut salaista ihailijaa? Saattaa olla.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? Rakastua voi nopeastikin, mutta todella rakastamiseen tarvitaan aikaa.

Millainen rakastettusi pitää olla? Vähän sekopää. ;)

Rakkaus vai raha? Rakkaus.

Viina, olut vai siideri? Ei mikään näistä, vaan valitsen viinin.

Hedelmä vai suklaa? Hedelmä.

Yhden yön juttu vai suhde? Suhde.

Pepsi vai cola? Cola, mieluiten ei kuitenkaan kumpikaan noista.

Villit illat vai rauhalliset koti-illat? Koti-illat.

Värilliset vai mustavalkovalokuvat? Kummatkin ovat omalla tavallaan parhaita.

Puhelimessa vai kasvotusten? Kasvotusten.

Mese vai sähköposti? Sähköposti.

Oletko koskaan käynyt naku-uinnilla? Todennäköisesti kyllä.

Oletko tehnyt jotain, jota kadut? Varmasti.

Oletko nukkunut koskaan vastakkaisen sukupuolen sängyssä? Toki.

Oletko koskaan syönyt litran jäätelöä kerralla? En, tulee huono olo ennen kuin olen saanut lapattua kokonaisen litran jädeä suuhuni.

Oletko koskaan halunnut jotakuta, niin että sattuu? Hmm, enpä kai.

Oletko koskaan lentänyt ulos baarista? En.

Kaipaatko jotakuta tällä hetkellä? Kaipaan mm. monia ystäviäni ja serkkuani, joita en ole hetkeen nähnyt – olisi niin mahtava nähdä taas kaikkia! Lisäksi kaipaan kohta jo 5 vuotta poisolleita isovanhempiani.

Oletko iloinen? Yleensä pyrin olemaan, aina en onnistu.

Puhutko kenenkään kanssa? Tällä hetkellä en.

Oletko tylsistynyt? En oikeastaan.

Opiskeletko? Jos armeija lasketaan, onhan se tavallaan opiskelua(kin).

Oletko idiootti? Toisinaan. ;)

Tykkäätkö jostakusta tällä hetkellä? Ja paljon tykkäänkin.

Horoskooppimerkki? Kaksoset.

Oletko horoskooppisi kaltainen? Osittain. Mulla tosiaan on useita toisistaan eroavia puolia, jotka joskus saavat ihmiset hieman hämilleen. Seurallinenkin olen kyllä, mutta en nyt ehkä ihan niin tahdikas seuraneiti kuin useimmat horoskoopit väittävät.

Syötkö usein pikaruokaa? Lasketaanko pizza..? Jos ei niin siinä tapauksessa en kovinkaan usein.

Kesä vai talvi? Kesä.

Syksy vai kevät? Kevät.

Onko sinulla ystäviä? Vähän mutta sitäkin upeampia ihmisiä.

Lempparibiisi? Sunrise Avenuen Fairytale Gone Bad on yksi pitkäaikaissuosikki, samoin Röyksoppin Only This Moment jaksaa ihastuttaa.

Suorasanainen vai kiertelijä? Useimmiten suorasanainen.

Ilkeä? Ihan pikkuisen joskus.

Viisas? Yritän olla, mutta harvoin oikeasti olen.

Tylsä? Sitäkin ehkä silloin tällöin.

Onko sinulla tapoja? Useita ja aivan käsittämättömiä sellaisia.

Yksinäinen? Nykyään todella harvoin.

Lause, jonka sanoit viimeksi? “Viititkö viedä tän pois?” (iskälle jätskikulhosta)

(Otsikon lainaus Uniluodon kaksoset-kuvauksesta.)