{ Arkisto } Toukokuu 2009

16.5.2009
23:40

Viikko täynnä liikkumista

Euroviisut ’09 [telkkarissa]

Ei oikeasti voi väsyttää näin paljon! Tulin lomille torstaina ja sekä sinä iltana että eilen olin jo kymmenen jälkeen aivan valmista kauraa nukkumatin korjattavaksi. Eilen illalla itse asiassa simahdin sohvalle kullan viereen tämän dataillessa läppärillä… Oli taas pojalla tekemistä, kun yritti herättää mut ja saada siirtymään sänkyyn nukkumaan. Hups. Tänään sentään menee vähän paremmin, kello on jo yli yksitoista enkä ole vielä nukahtanut. Silmät tosin tuntuvat lyijynraskailta ja olo on muutenkin aika nuutunut.

Kerrataanpa vähän kulunutta viikkoa. Marssi ei tuntunut kropassa sen enempää missään vaiheessa, mikä oli helpotus sillä tällä viikolla liikuttiin tavallista enemmän. Tiistaina pyöräiltiin ampumaradalle ja takaisin, lisäksi piti iltapäivällä vielä käydä lenkillä tms. kun ei oikein muuta ohjelmaa ollut. Ammunnoista sen verran, että kotiuttamisammuntana ammuttiin ampumataitotesti kahteen kertaan. Kiitettävä napsahti jo ensimmäisellä kerralla, vaikken ollut ampunut rataolosuhteissa sitten viime syksyn. Olin ihmeissäni mutta iloinen.

Keskiviikkopäivä oli tarkoitus käyttää viestikoulutukseen, mutta aamupäivän oppituntien päätyttyä suunniteltua aiemmin kouluttaja komensi meidät lenkille tai salille. Iltapäivän oppituntien (laskettiin mm. IP-verkkoja sekä Broadcasteja) jälkeen oli vuorossa kotiuttamiscooper, josta sain tulokseksi 2200 m – parisataa metriä paremmin kuin aikaisemmin. Kaukana mistään hyvästä tuloksesta, mutta sai luvan riittää mun kohdalla. Torstaina sitten oli lihaskuntotestin vuoro: vatsat hyvä, punnerrukset kiitettävä, selät kiitettävä, vauhditon pituus hyvä, leuanveto tyydyttävä. Testin jälkeen olin tyytyväinen, varsinkin kun melkein heti oli aika lähteä lomille. :)

Kevään merkki

Torstai-illalla menin kotikotiin yöksi, pääsi saunaan ja sai pestyä pyykkiä. Seuraavana aamuna kävin luotto-optikollani ja sain testiin parit erilaiset kuukausipiilarit, joista toisia pitäisi pystyä käyttämään yötäpäivää. Nämä pari päivää linssit ovat olleet silmissä pelkästään päivisin – en ole pitkään aikaan piilareita pitänyt, joten pikkasen saa taas totuttaa silmiä sellaisiin. Ensi viikon leirillä testaan tuleeko linssien kanssa jatkuvasti elämisestä yhtään mitään. Optikkoreissun jälkeen käväisin vielä moikkaamassa tänään syntymäpäiväänsä viettävää kummitätiäni ennen kuin päräytin Cebarilla Turkuun, nyt vaikuttaisi akkukin kestävän.

Ajokausi on siis avattu, eilen ja tänään onkin ollut aivan mahtava keli ajella. Kävin aamupäivällä hakemassa siskon luota prätkäkamoja lainaan, jotta sain kullankin mukaan ajelemaan. Heitettiin pieni lenkki Naantalin suunnalla ja samalla poikettiin sekä kullan kotona että mun kotikotona. Huomenna mun olisi tarkoitus suunnata Säkylään pärrällä, sillä torstai-illan lomille lähdön venymisestä ei taas tiedä, koska tullaan leiriltä vasta sinä päivänä. Saa nähdä.

Nyt on pakko mennä kaivamaan jääkaapista jotain syötävää, minkä jälkeen höyhensaaret todennäköisesti kutsuvat. Huomenna olisi vielä vaikka mitä tehtävää ennen Säkylään lähtöä, toivottavasti sitä jaksaa herätä ajoissa. Öitä!

11.5.2009
21:42

Erilainen äitienpäivä: 105 km Jussinmarssi

Hengissä edelleen, ehkä jopa entistä ehompana! Marssi koostui kolmesta osasta, joista ensimmäinen osuus oli 27 km polkupyörällä. Lähdin liikkeelle ryhmäni kanssa yhdentoista jälkeen lauantaiaamupäivällä, sataa tihuutti ja tuuli aivan älyttömästi. Sade onneksi hellitti ja takaisin kasarmille päästiin onnellisesti, vaikka välillä vastatuuleen polkiessa tuntui ettei liikkunut yhtään eteenpäin. o_O

Puoli kolmelta lähdettiin seuraavalle osuudelle, joka oli 34 km jalan. Pätkän alkuun oli heti rasti, jossa ryhmän piti suorittaa esterata – kaikki varustus mukaan lukien. Ensimmäisen esteen jälkeen vahvistuksemme eli kolme pasikurssilaista ilmoittivat keskeyttävänsä, taitaa olla sen verran aamuja jäljellä ettei tuollaiset ylimääräiset “mukavuudet” jaksa innostaa… ;) Vedettiin siis viidestään (yksi viestimiehistä ei lähtenyt reissuun lainkaan kuumeen takia) esterata läpi, about tunnin verran siinä kesti. Alkujärkytyksen jälkeen hymykin irtosi aina välillä, kun roudattiin itseämme ja kamojamme esteiden yli. Muutama hassu mustelma tuli myös, toisin sanoen olen jälleen ihan mustelmilla sekä käsistä että jaloista. Jalkamarssin viimeinen rasti oli kuuden tunnin pakollinen lepotauko, tehtiin ryhmäteltasta laavu ja nukuttiin siinä. Yllättävän lämpimänä pysyi makuupussissa ilman kamiinaa tai muutakaan lämmikettä, mulla tosin oli mm. pipo päässä ja hanskat kädessä.

Ensin hullu mäki alas…
Ylös alas!
…ja myöhemmin toinen mäki ylös.

Sunnuntaina herättiin aamuneljältä ja puoli viiden jälkeen marssittiin kassulle, josta jatkettiin viimeiselle osuudelle: 44 km polkupyörällä. Aamu oli kaunis ja kirpeä eikä oikeastaan edes pahemmin ketuttanut lähteä fillaroimaan. Oli aika hassua olla Vampulan keskustassa äitienpäivän aamuna ennen kahdeksaa, ja aamuisen sauvakävelijän “No mutta hyvää huomenta!” hämmästyneellä ilmeellä höystettynä sai hymyn suupieliin. Vähän kymmenen jälkeen oli marssi suoritettu ja kieltämättä aika voittajafiilis – ja olisi voinut vielä jatkaa vaikka kymmenen kilsaa jalan. Lopullinen aika taisi olla 22 h 37 min, jolla sijoituttiin kai viidenneksi. Ryhmä kylläkin kutistui matkalla puoleen (pasikurssilaisten jälkeen keskeytti vielä meidän oma kuski polvikivun takia), mutta olen erittäin tyytyväinen meidän jäljelle jääneen neljän suoritukseen.

Marssin jälkeen
Marssin tulokset: superlikaiset maiharit ja entinen hammasharja.

Marssilta tullessa väsytti yllättävän vähän, ennen suihkua jaksoin putsata aseen perusteellisesti, purkaa kamat sekä siivota tuvan. Toinen yllätys oli tänään herätessä se, ettei lihaksiin sattunut oikeastaan yhtään (mitä nyt hartiat ja alaselkä on vähän jumissa). Olin mukepäivystäjänä koko päivän, ja lounaan jälkeisellä tauolla oli pakko lähteä tuleva cooperia silmällä pitäen testaamaan miltä juokseminen tuntuu – hyvinhän se sujui. Lenkin jälkeen vielä kuntotalolle saunaan, oi ihanaa.

Tänään täytyy taas mennä ajoissa nukkumaan, sillä huomenna lähdetään heti aamusta ampumaradalle. Yksi sana: kotiuttamisammunnat! Käsittämätöntä, että aamuja on jäljellä enää 53 ja niistäkin ollaan lomilla melkein 30 päivää. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

8.5.2009
19:26

Huomista kauhulla odotellessa

Viikonlopun gines on pyörähtänyt käyntiin, suurin osa komppanioista (itse asiassa vissiin kaikki muut paitsi me) on lähtenyt lomille ja kasarmialue kaikuu tyhjyyttään. Tämä viikko on ollut suhteellisen iisi – tähän saakka. Eilen lähdin heti aamusta Satakunnan keskussairaalaan Poriin, jossa multa otettiin sydänfilmi sekä tutkittiin sydän ultraäänellä. Maaliskuun lopussa sairastellessani lääkäri totesi sydämessäni kuuluvan heikon sivuäänen, jonka halusi tutkittavan. Sivuääni siellä juu on, mutta kyseessä ei ole onneksi mitään sen vakavampaa.

Huomenna viikko muuttuu erittäin rankaksi, sillä lähdetään aamulla marssille (jalan + polkupyörällä), jonka pituus on huhujen mukaan noin 100 km. Kevyellä varustuksella tuollainen ehkä menisikin, mutta tietysti meille on määrätty kenttävarustus – oiskohan sen paino jotain 40 kg. Puhumattakaan intin polkupyörästä, joka on ehkä maailman paskin ajettava. Ei sillä etteikö jo taisteluvyö + reppu -yhdistelmä olisi ergonomian irvikuva… Vähän näyttää siltä, että viikonlopun marssista on tulossa selvästi rankempi kuin AUK-marssi, joka sentään testaa tulevien ryhmänjohtajien kestävyyttä sekä johtamistaitoa rasituksen alla. Tänä keväänä meidän komppanian AUK on muutenkin vaikuttanut kesäleiriltä verrattuna siihen, mitä puolen vuoden viestimiehillä on ollut. o_O

Nähtäväksi jää, selviänkö marssista hengissä vai kuolenko matkalla – tällä hetkellä jälkimmäinen tuntuu todennäköisemmältä. Flunssa ei onneksi ole hetkeen vaivannut ja jalatkin ovat vihoitelleet vain satunnaisesti, sunnuntaina olen varmaan pyörätuolikunnossa. Ai niin, arvatkaapa mitä meillä on ensi viikon ohjelmassa? No tietysti kotiuttamiscooper ja -lihaskuntotesti! Tuollaisen marssin jälkeen ihan normaali liikkuminenkin tekee kipeää useamman päivän, paitsi ehkä jollain superihmisillä. Tulee varmaan todella hyviä tuloksia ensi viikon testeissä. Tässä kohtaa tekisi ehkä mieli kommentoida tiettyjen asioiden järjettömyyttä tässä firmassa, mutta taitaa olla parempi jättää sanomatta.

5.5.2009
19:15

AmaliE ja vähän muutakin

PMMP – Veden varaan [2009]

Päätettiinkin siskon kanssa mennä jo ensimmäiseen (klo 15) AmaliE-näytökseen, joten aikaa kaupungilla kiertelyyn jäi vähemmän. Mun liikkeelle lähteminen kesti sen verran, että jätin KELA-visiitin suosiolla seuraavaan kertaan – ei se oo niin justiinsa. Gina Tricotissa iski mekkohimo ja kokeilin ainakin kolmea mekkoa, joista mintunvihreä pitsiversio oli oikeastaan aika kiva mutta sai kuitenkin jäädä kauppaan. Ainakin toistaiseksi. Alerekiltä bongasin ihanan punasiniraidallisen trikoohameen (josta yrittäessäni etsiä kuvaa eksyin sattumalta mulle aiemmin tuntemattomaan blogiin ja löysin kuvan juuri siitä hameesta), mutta koko XS oli valitettavasti turhan jämpi mun ahterille. Ehkä äiti osaisi tehdä mulle jonkun vastaavan..?

Ennen Klubin tiloihin siirtymistä käytiin haukkamassa patongit Café Picnicissä, hyvältä maistui – ja tällä kertaa blogi säästyy kahvila-aiheiselta kuvasaasteelta. Klubille päästyä törmäsin saman tien yhteen kameran kanssa heiluvaan inttikaveriin, oli kuulemma tyttöystävän töitä esittelyssä. Myös molemmat Concoctionin tytöt näkyivät olevan paikalla, ja sisko bongasi joukosta jonkun vanhan Demi-tuttunsa vuosien takaa. Tulipa taas todistettua, että on se maailma vaan pieni paikka.

AmaliE

Näytöksessä oli erilaisia asuja, joista osan olisin mielelläni ottanut omaan vaatevarastooni. Jopa yleensä suosikeistani visusti poissa pysyvä vaaleanpunainen hurmasi mm. yllä olevan kuvan hameen muodossa. Desthean käsialaa olevat laukut ja korut olivat niin ikään ihania, erityisesti eräs pitsillä varustettu punainen sydänlaukku, josta en valitettavasti saanut napattua julkaisukelpoista kuvaa.

AmaliE

Viimeinen lomapäivä ei olisi voinut olla parempi, mutta nyt on unohdettava kivat siviilijutut ja alettava valmistautua armeijan arkeen paluuseen. Edessä on toiseksi viimeinen kiinniolo – ensi viikonlopun jälkeen vain viikonloppu loppusodan aikaan kesäkuussa on kiinni. Sitä paitsi, kympit mahtuvat jo yhteen käteen! Tänään on nimittäin 59 aamua palvelusta jäljellä, se ei enää ole paljon se. Tähän postauksen loppuun vielä bonuskuva, jonka sisko tallensi muistikortille musta ja Destheasta pukunäytöksen jälkeen. :)

Jose & Desthea
“Siis tiedäthän sä, just sellain ku..!”

5.5.2009
12:26

Vielä yksi lomapäivä

Duffy – Rockferry [2008]

Eilisaamun visiitti Skanssiin ei ollut mitenkään ihmeellinen, ehkä siksi ettei kyseinen kauppakeskus itsessään ollut kovin kummoinen. Perusliikkeet, tosin mm. Andiamo ja DinSko loistivat poissaolollaan – joskin tilalla oli mm. nyt jo hyvän aikaa Turun seudulta puuttunut Spirit Store. Kierreltiin siskon kanssa kaikki kiinnostavat liikkeet läpi, kullan lukuisista huokauksista huolimatta. ;) Mitään mielenkiintoista tai edes sovitettavan arvoista ei löytynyt, mutta ei sen niin väliä. Pääasia, että pääsee hypistelemään ja mahdollisesti saa jotain ideoita omassa vaatekaapissa jo oleviin artikkeleihin liittyen.

Brunssi Cafe Brahessa

En ehtinyt aamulla syödä kotona mitään, joten kipaistiin heti alkuun “brunssille” Cafe Braheen. Aurajuustocroissantin hinta oli noussut parilla kymmenellä sentillä, mutta jättiläismäisen kokonsa puolesta sen kestää vielä. Suklaamuffinssia oli kullan mukaan hankala syödä, ja tovin kuluttua lautanen näyttikin muffinssien taistelutantereelta… Hyvältä se silti maistui, ainakin mitä itse sain vähän maistaa.

Mielenkiintoinen muotoilu hanalla Ennen kauppakeskuksesta poistumista tuli pakottava tarve käydä toiletin puolella, josta löytyi ehkä yksi mielenkiintoisimmista käsienpesualtaan hanan muotoilusta johon olen törmännyt. Me kolme tuskin ollaan ainoita, joille tuli ensimmäiseksi mieleen jotain kaksimielistä tuosta hanasta? Olisi hauska tietää, mitä hanojen suunnittelijalla on pyörinyt päässä tuota suunnitellessa. :) No, olipa mukava loppupiristys reissulle ainakin.

Mun viimeinen lomapäivä alkoi pitkään nukkumisella, minkä seurauksena nautin aamuteetä tätä kirjoittaessani. Kohta todennäköisesti suuntaan askeleeni kaupungille, noudan digijärkkärin huollosta ja KELAssakin pitäisi käydä. Siskon kanssa olisi tarkoitus pyöriä kaupoissa jossain kohtaa iltapäivää, ja aikomuksena on myös mennä Klubille AmaliE-pukunäytökseen (josta ainakin Desthea ja Hanna ovat kirjoittaneet). Illalla sitten takaisin Säkylään, katsotaan kirjoittelenko vielä uudemmankin kerran tänään vai jääkö myöhempään ajankohtaan. On kyllä ollut niin ihana lomailla nämä viisi päivää, en malta odottaa heinäkuuta ja sitä, että pääsee ihan oikeasti elämään normaalia elämää. Armeija on ehdottomasti kokemisen arvoinen, mutta mä en sitä vuotta pidempään jaksaisi millään.