{ Arkisto } Syyskuu 2009

Viime yönä oli töissä sen verran hiljaista, että meidät vuokraihmiset laitettiin jo kahdelta kotiin. Samoilla linjoilla mennään myös tänään, sillä ensi yön vuoro peruttiin jo etukäteen. Loppuviikostakaan tuskin tulee työtarjouksia eli nyt vain on pidettävä peukkuja, että ensi viikolla vilkastuu. Damn, just ehdin päästä töiden makuun.

Seuraavaksi on aika palata hetki taaksepäin, tarkalleen ottaen 19. päivään pian loppuvaa kuuta – ja Nighwishin keikkaan Helsingissä. Oltiin paikalla samoihin aikoihin kun Apocalyptica aloitti lämmittelykeikkansa, ja omalla kohdallani ilta alkoi oikein kunnon ketutuksella. Mulla oli digipokkari laukussa, sillä ajatuksissa oli ottaa siskoskuva ennen keikkaa, eikä viimeksi Nightwishin Hartwallin keikalla laukkuja mitään läpikotaisin tongittu. Tällä kertaa oli toisin: laukun sisältö käytiin tarkkaan ja hartaudella läpi, samoin jokaisen sisälle pyrkijän kroppa. Eihän sitä kameraa sitten saanut viedä sisään lainkaan vaan piti jättää narikkaan. Kumpikohan tällaisen säännön oli mahtanut tehdä, Hartwall Areena vaiko artisti itse? Kummalliselta se tuntuu, koska eihän tuollaisella pikkupokkarilla saa keikkaolosuhteissa muuta kuin tärähtäneitä ja rakeisia otoksia, joista ei taatusti ole muuta iloa kuin muisto kuvan ottajalle paikalla olemisesta. Viimeistään siinä kohtaa, kun Hietala kehoitti yleisöä antamaan valoa “kaikilla sytkäreillä, kännyköillä ja kameroilla” kirosin Hartwallin mielessäni kauimpaan hevonkuuseen. Järkkäritkin ottivat homman ihan tosissaan, eräs lähistöllä istuva kaveri nimittäin heilutteli kännykkää valona ja järkkäri tuli osoittelemaan lampulla kihisten, että “nyt se kamera pois, täällä on kuvaaminen kielletty”. o_O

Kuva © Toxic Kitten

No, sisään päästiin joka tapauksessa ja Apocalypticaakin kuunneltiin ehkä viimeisen vartin verran. Nightwish aloitti ajallaan eikä bändien välissä näin ollen ollut liian pitkää taukoa. Keikka alkoi 7 Days To The Wolves -biisillä, minkä jälkeen tuli niin kappaleita uusimmalta Dark Passion Play -levyltä kuin myös bändin vanhempaa tuotantoa. Uudet biisit menivät kyllä, mutta vanhat kuulostivat auttamatta laimeilta verrattuna Tarja Turusen versioihin. Pahin oli ehdottomasti Walking In The Air, Olzonin ääni ei yksinkertaisesti taipunut riittävästi kyseiseen kappaleeseen. Ikisuosikkini Ever Dream ja Wishmaster olivat setissä ehdottomasti plussaa, mutta uusimman levyn paljon soitetun Bye Bye Beautifulin puuttumisesta annan ison miinuksen.

Kaiken kaikkiaan Nightwishin parivuotisen kiertueen päätöskeikka oli hyvin erilainen kokemus kuin vastaava tapahtuma syksyllä 2005. Entisessä Nightwishissa Tarja Turunen oli kuningatar, johon yhtyeen vetovoima hyvin pitkälti perustui. Nykyinen Nightwish on olemukseltaan täysin erilainen, ja Olzon vaikuttaa enemmänkin pirteältä partiotytöltä jammaillessaan ympäri lavaa laulamisen lomassa. Vielä esiintyjääkin enemmän risuja saa esiintymispaikka, harkitsen vakavasti ryhtyväni boikotoimaan Hartwallia viimeiseen asti. Kameraepisodin lisäksi laittoi ketuttamaan se, ettei joka puolelta katsomoa oltu varmistettu näkyvyyttä lavalle. Meillä oli paikat suhteellisen samassa kohdassa kuin edelliselläkin kerralla, jolloin yläkatsomosta oli täydellinen näkyvyys sekä lavalle että screeneihin. Tällä kertaa näkyvyyttä kuitenkin peitti korkea “pylväs” kaiuttimia, minkä takia esimerkiksi Olzonista näkyi vain vilahdus silloin tällöin. Sen olisi vielä kestänyt mikäli screenit olisivat korvanneet menetyksen, mutta ei: screenit oli suunattu niin, ettei meidän paikkojen kohdalta nähnyt niistä kumpaakaan. Keskellä hallin kattoa roikkui iso möhkäle täynnä screenejä joka suuntaan, mutta sehän ei tietystikään ollut käytössä. Olisi mielenkiintoista tietää miksi ei, ja vielä mielenkiintoisempaa olisi tietää minkälainen taliaivo ei varmista sitä, että kaikkialta näkee artistin edes jollakin tapaa.

Kuva © Toxic Kitten

Niin että kiitos vain keikkakokemuksesta, Nighwish ja Hartwall Areena! Tämän syyskuisen lauantai-illan seurauksena tuskin menen enää Nightwishia katsomaan muuta kuin festareilla (ja silloinkin vain jos siellä on samana päivänä muita mielenkiintoisia esiintyjiä) sekä harkitsen kahdesti ennen kuin astun uudestaan jalallani Hartwallille. Muiden keikalla olleiden kommentteja otetaan mieluusti vastaan.

Nightwish – Century Child [2002]

Kääk, mihin viime viikko katosi?! Tein tosin neljä aamuvuoroa, joten se ehkä selittänee ajan kulumisen niin vauhdilla. Päivän asujakaan ei ole tullut kuvailtua, kun töissä pidän ns. helppoja vaatteita eli tyyliin farkut ja joku t-paita. Kellon herättäessä aamulla 4.15 ei vaatteiden valinta jostain syystä tunnu kaikista tärkeimmältä asialta… Tämä viikko onkin sitten yövuoroja, tällä hetkellä tiedossa on ainakin ensi ja sitä seuraava yö.

Lauantaina sentään heitin päälleni muutakin kuin työvaattetta, tarkemmat tiedot asun osista tuttuun tapaan Flickrissä. Serkkuni K tuli isänsä ja veljensä kanssa viikonlopuksi kyläilemään, ja lauantaina vietettiin K:n kanssa joitakin tunteja kaupungilla. Käytiin mm. eläinkaupassa ihastelemassa suloisia pikkuelukoita, minkä seurauksena mulle iski jyrsijäkuume. Olisi niin ihana kasvattaa meidän perhettä parilla-kolmella gerbiilillä! Kulta vaan ei kauheasti innostu gerbuista, ennemmin kuulemma pitäisi hankkia kesyrottia. No, saa nähdä tuleeko tähän huusholliin vielä pitkään aikaan mitään eläimiä – vaikka olisihan se kiva, sillä taitaa olla jo kymmenen vuotta tai ylikin siitä kun mulla viimeksi oli jyrsijöitä lemmikkinä.

Viikonloppu tosiaan hujahti ihan huomaamatta, niinhän siinä yleensä käy kun on hyvää seuraa. Lauantain kaupunkireissun jälkeen ajettiin meille kotikotiin, illan ohjelmaan kuului saunomista ja grillailua. Mä kävin pari kertaa kastautumassa altaassakin, vesi oli jotain 12-asteista. Aika hrrrr, mutta viilensi mukavasti löylyjen lämmittämää kroppaa.

Uuteen kämppään aukesi nettiyhteys viime viikolla, on tämä 100 megan yhteys vaan niin nopea! Paljon kuvia sisältävät blogitkin lävähtävät näytölle että hups vain eikä esim. joidenkin päivitystiedostojen lataaminen vie kuin pienen hetken. Levylautasella on pyörinyt viime viikosta lähtien Viikatteen uusin, joka kuulostaa koko ajan vain paremmalta. Eikä luukuttamiselle näy loppua… Voi olisipa jo lokakuun kymmenes ja Viikatteen keikan aika! Suurimmiksi suosikeiksi lätyltä ovat nousseet Avoimen maan äärellä sekä nimikkoraita Kuu Kaakon Yllä, suosittelen kaikkia kuuntelemaan.

Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]

Lauantaiseen keikkaan palaan myöhemmin tällä viikolla, nyt en ehdi enkä kykene muodostamaan sellaista tekstiä aiheesta kuin tahtoisin. Reissusta kuitenkin sen verran, että jätettyämme auton Pasilan asemalle junailtiin itsemme kaupungille pariksi tunniksi. Siskon kanssa kierrettiin kauppoja lähinnä Forumissa, josta löysin erään pitkään ja kaikkialta etsimäni asusteen. Mahtava H&M menin ketjurannekoru on vilahtanut yhdessä jos toisessakin blogissa, minkä seurauksena olen kironnut lähiseudun Henkkamaukat kun kyseistä korua ei niiden valikoimissa ole näkynyt. Onneksi osuin paremmille apajille vielä hyvän sään aikana!

Ketjurannekoru siis H&M:ltä hintaan 4,95e. Tuossa kuvassa näkyy toinenkin uudehko rannekoruhankinta, palloniittikoru lähti mukaan Lindexin lasten osastolta vajaalla neljällä eurolla. Kerrankin tuollainen rannehässäkkä on tarpeeksi pieni eikä jää liian väljäksi mun ranteeseen. Yksirivinen niittirannekorukin houkuttelisi, mutta toistaiseksi olen sen jättänyt kauppaan.

Tänään olin töissä aamuvuorossa, huomenna sama juttu. Yllättävän helpolta tuntui herätys aamuneljän jälkeen, nyt tosin väsyttää jo aika hyvin. Ei muuta kuin illalla ajoissa nukkumaan niin ehkä huominenkin sujuu ongelmitta. Ainakin näin alussa työ tuntuu mielekkäältä ja mulle oikeastaan aika passelilta, vaikkei sinänsä ole lähelläkään omaa alaa. Toisinaan taitaa olla ihan paikallaan vaihtaa alaa, edes joksikin aikaa. Töiden jälkeen käväisin kaupungilla, sillä sisko soitti eilen ja pyysi hakemaan mua muutaman kappaleen tällaisia:

Viikate heittää keikan Klubilla lokakuussa ja sinne siis suunnataan siskon kanssa. Viikatteen uusin lätty Kuu Kaakon Yllä tipahti tänään postiluukusta ja onkin pyörinyt soittimessa siitä saakka. Kesän keikoillakin kuultu Viina, terva & hauta taitaa olla levyn menevin raita, kieltämättä aika loistovalinta levyn ekaksi singleksi.

(Silmälasit Miu Miu / jättihuivi ja vakosamettijakku vuosien takaa H&M Divided / pinssit sieltä täältä / trikoopaita Object Collectors Item / farkut Only / ikivanhat tennarit Adidas.)

Kotimatkalla pysähdyin räpsäisemään syksyisen omakuvan, mukavasta teinivinkkelistä tietysti. Aurinko paistoi ihanasti ja suht lämpimästikin, pikkasen tahtoi tulla kuuma jakun ja huivin kanssa. Vaikka ei näissä keleissä kyllä mitään vikaa ole, aurinkoiset syyspäivät voittavat aina harmaan sadeilman. Loppuun vielä eilen naurattanut kuva: pehmopossupulleroni Chloé kävi pesulla pyykkikoneessa ja hihittelin possun pörröistä ulkomuotoa hyvän tovin. :)

Viikate – Kuu Kaakon Yllä [2009]

Mun bloggaaminen ei näytä oikein onnistuvan nykyään, johtunee siitä etten vietä aikaa koneella oikeastaan lainkaan. Oma kone on edelleen kotikotona, sillä käytiin eilen vasta tilaamassa nettiyhteys uuteen kämppään. Ihana 100/10 Mbps yhteys pitäisi aueta ensi viikolla, joten lähipäivinä roudaan todennäköisesti koneeni Turkuun.

Pääsin vihdoin tekemään ensimmäisen kunnon työpäivän torstaina, alku meni totutellessa mutta loppupäivä sujui jo ihan mukavasti. Työpäivä hujahti ohi ihan huomaamatta ja taisin unohtaa yhden tauonkin pitää… No, ensi kerralla olen skarpimpi. Seuraavaksi menen töihin maanantaina, ensi viikolla toivottavasti pääsee enemmänkin hommiin.

Tänään lähdetään koko perheen voimin Helsinkiin, jossa Nightwish heittää illalla keikan Hartwall Areenalla. Olen nähnyt Nightwishin livenä viimeksi vähän ennen kuin Tarja Turunen sai monoa yhtyeestä, joten mielenkiinnolla odotan minkälainen on Nightwish Anette Olzonin kera. Yllä oleva kuva tallentui edesmenneeseen Canonin PS G5 -digikameraani Provinssirockissa 2005, jolloin näin Nightwishin ensimmäistä kertaa livenä. Oli muuten aivan mahtava keikka! Toivottavasti tänään on odotettavissa jotain saman suuntaista.

Oho, viikko taas hujahti ohi enkä edes muistanut/ehtinyt kirjoitella tänne maanantain jälkeen. Viikon parhaimman uutisen sain tiistaina, jolloin mulle soitettiin että pääsisin töihin! Torstaiaamulla olinkin kahdeksalta valmiina perehdytyspäivään, ihan mielenkiintoiselta tuleva duuni vaikuttaa. Kyseessä on siis osa-aikatyö ja työvuorojen määrä riippuu paljolti eräästä isosta puljusta, välillä voi hyvinkin olla ihan normaaleja 40-tuntisia työviikkoja. Vielä ei ole tietoa lähiaikojen vuoroista, mutta toivotaan että ensi viikolla pääsisi edes päiväksi tai pariksi töihin.

Tällä viikolla ollaan ahkerasti järkkäilty uutta kotia asumiskuntoon, ja tänään mennään sinne ensimmäistä kertaa yöksi. Tavarat on siis suurimmaksi osaksi jo siellä, porukoiden luokse jää toistaiseksi vielä mm. laatikollinen kirjoja, pari lamppua sekä kasvit (joiden määrää ajattelin edellisen kämpän kahden lisäksi kasvattaa ehkä jopa kolmella turnipsilla). Eilen haettiin Ikeasta kullalle halpa tietokonepöytä (kaikki vanhat olivat liian isoja, höh) ja mulle Expedit-hylly, jollaista olen himoinnut siitä saakka kun kuulin Ikean olemassaolosta. Olen viime kuukaudet tsekkaillut säännöllisesti Huuto.netiä käytetyn Expeditin toivossa, mutta niistä kaikki ovat olleet pääkaupunkiseudulla tai jossain vielä kauempana. Kauempaa hakeminen maksaisi enemmän kuin uuden ostaminen täältä, joten ei auttanut muuta kuin mennä ensimmäisen kerran elämässäni pööpöilemään Ikean varaston hyllyväleihin. Mutta on se hylly vaan niin hieno!

Suunnittelin, että oltaisiin tänään päästy ajoissa lähtemään Turkuun, mutta iltaanhan se näköjään meni. Nukuttiin tosin kahteentoista saakka ja sen jälkeen mä vielä jumahdin useammaksi tunniksi koneelle, joten ei kai mikään ihme. Onneksi elämän ei tarvitse olla liian aikataulutettua, vaan suunnitelmat muuttuu sen mukaan kuin viisarit kulkee kellossa eteenpäin. :) Ihanaa huomenna alkavaa uutta syysviikkoa kaikille!