{ Arkisto } Lokakuu 2009

18.10.2009
15:11

Doc Martens

Palataanpa aiheeseen, josta mainitsin eilen ohimennen. Perjantaina menin suoraan töistä pariksi tunniksi ystäväni Sansun luokse vaihtamaan kuulumisia, ja ilmoitettuani tästä kultsille puhelimitse sain puhelun lopussa kuulla, että “ai niin juu mun piti tänään kuitata joku paketti“. Urkin tietysti lisää tietoja ja kuten aavistelinkin, kyseessä oli viime viikonloppuinen eBay-ostokseni. Hihkuin hetken asiaa, mutta olin jo ehtinyt unohtaa koko jutun kunnes olin avaamassa kotiovea. Sydän pamppaillen pääsin ovesta sisälle ulkokamppeet riisuttuani nappasin paketin käsiini.

Oranssi laatikko

Muoveista paljastui ihanan pirteä oranssi laatikko, jota tulen taatusti käyttämään myöhemmin tavaran säilömiseen nykyisten Vagabond-laatikoiden rinnalla. Hienot kenkälaatikot ovat kerrassaan ihania ja myös toimivia sisustuselementtejä! Jännityksellä raotin laatikon kantta, mutta silmäni eivät vieläkään rekisteröineet uusia ystäviäni. Hyvin pakattu tuote, siis.

Laatikon sisältö

Suojapaperit poistettuani katselin ihailevien huokausten säestyksellä ystävieni ulkonäköä. Valkoista, ihanan pehmeää nahkaa ja kuin vastakohtana paksu, suorastaan rouhea pohja. Pääkallo-ruusu-kuvio takaa sen, ettei ihastukseni voi mitenkään päin näyttää tylsältä. Pakko myöntää, että hieman jänskätti miten kengät sopivat jalkoihini – vastaavia kun en ollut koskaan missään kokeillut. Ja ihastuksen määrä nousi miljoonakertaiseksi, kun ne olivat jalassa täydelliset! Tällä kertaa sokkona ostaminen näyttäisi onnistuneen paremmin kuin hyvin.

Saanen esitellä uudet ystäväni, Dr. Martensin maiharit mallia Rose Skull:

Paketista paljastui

Maihareiden hankkiminen on ollut mielessä useamman vuoden, nyt vihdoin voin yliviivata kyseisen artikkelin toivomuslistastani. Saattaa tosin olla, että noiden osoittautuessa ehkä parhaimmiksi kengiksi ikinä joudun mahdollisesti hankkimaan toisenkin parin jossain muussa värissä… Ja kun kaikkia kuitenkin kiinnostaa hinta, niin maksoin noista eBayssa vähän päälle 50 € – postikuluineen. Yleensähän Dr. Martenseista saa pulittaa vähintään satasen, joten aika edullisesti nuo lähtivät brittimyyjältä. Kengät ovat siis uudet ja tulivat iskemättöminä alkuperäisessä laatikossaan.

Haloo Helsinki! – Enemmän kuin elää [2009]

17.10.2009
16:08

Tervetuloa takaisin kotiin!

Kuluneen viikon ehdottomasti paras uutinen tuli torstai-illalla tekstiviestin muodossa: “Poika on kotona.” Viimeksi kesäkuun lopussa kotinurkissa näkynyt Miska-kissa oli palannut kolmen ja puolen kuukauden reissultaan, kaulapanta kadonneena ja hieman nälkäisenä mutta muuten kaikin puolin ehjänä.

Kotona jälleen

Kyllä kelpasi karvapallolle rapsutukset ja palluttaminen! Illalla Miska nukkui sylissä/vieressä sohvalla, kun katsottiin telkkarista aina yhtä huippu Mies ja alaston ase 2½. Leslie Nielsen on muuten yksi suosikkinäyttelijöistäni, sen leffatoilailuille kun saa aina nauraa maha kippurassa.

Jäätiin kullan kanssa kotikotiin yöksi, Miska tunki yöksikin viereen nukkumaan. Joskus aikaisin aamulla mä havahduin ekaksi siihen, kun Miska käveli mun hiusten päällä, ja heti perään kulta hätkähti, kun kissa meni ja nuolaisi kultaa nenästä. Kultsi ei tietystikään unenpöpperössä alkuun tajunnut mitä oli tapahtunut ja katsoi mua ihmeissään, kunnes sitten hiffasi nuolaisun olleen kissalta. :) Miska siitä sitten aika pian kipittikin alakertaan eikä kulunut kuin maksimissaan tunti, kun karvatassu vaihtui toiseen ja Dharma hyppäsi viereen nukkumaan. Oli mielenkiintoista yrittää päästä pois mun kokoisesta välistä, kun toisella puolella uinuu mies ja toisella kissa.

Mitäs kuvaat?!

Dharmaakin piti vähän kuvailla tänään, kissaneiti ei tosin ollut kovin innoissaan mallina olemisesta. Tuossakin kuvassa ilme kertoo lähinnä, että painu nyt muualle sen kameras kanssa… Jotain muutakin tallentui kameran muistikortille, mutta siihen aiheeseen palaan myöhemmin. Nyt nostan Miskan pois sylistä nukkumasta – vaikka se lämmittääkin mukavasti jalkoja – ja menen ulos auttelemaan äippää. Illalla suunnataan kullan kanssa takaisin kotiin, kunhan vain saataisiin autoon talvirenkaat alle.

13.10.2009
21:56

Syys päiväkirjaani kirjoittaa, kaunolla kirjaa ja viivaa alle

Lehtisade

Syksy on kyllä värityksensä puolesta ihana vuodenaika! Viikonloppuna käytettiin hetki kävelyreissusta siskon kanssa luontokuvailuun, värikkäät vaahteranlehdet vain näyttivät kerta kaikkiaan niin houkuttelevilta että oli pakko pysähtyä heittelemään niitä. Koko kadunpätkä tuntui olevan lehtien peitossa, maa näytti kuin liekehtivän. Näitä kuvia tosin käsittelin tavanomaista enemmän, jotta värit olisivat vieläkin kauniimpia.

Kaikenlaista tekemistä olisi mielessä, mutta päivät vain katoavat johonkin. Tänään olin seitsemän tuntia töissä, huominen aamupäivä menee niin ikään Salossa. Osa-aikatyö sopii mulle siinä mielessä, ettei koko aikaa tarvitse painaa duunia vaan välillä ehtii tehdä muutakin. Osaisinkohan mä enää edes sopeutua normaaliin klo 8-16 työrytmiin? Ei sillä että olisin koskaan tehnyt sellaista, kolmivuorotyön lisäksi työni ovat olleet pääasiassa päivällä klo 9-17 tai 10-18.

Lehtikasajalat

Saatiin muuten vihdoinkin pyykinpesukone tänne oman kotiin eikä se edes maksanut meille paljonkaan kymmentä euroa enempää. Muutaman vuoden vanha, sopivan pieni päältä täytettävä kone päätyi meidän luoksemme Facebookin kautta, ei siis voi muuta kuin todeta naamakirjasta ihan oikeasti olevan joskus hyötyäkin. Nyt kun vielä saisi asennettua koneen, letkujen ja liittimien kanssa on ollut pientä probleemaa, mutta enköhän mä piakkoin pääse pyykkäämään ekalla omalla pesukoneella.

Reino & The Rhinos – Tähän tyyliin [2008]

11.10.2009
23:47

Niin metsä vastaa kun sitä kynnetään

Eilen oli vihdoin se odotettu päivä ja aika suunnata askeleet kohti Klubia. Oltiin siskon kanssa sen verran ajoissa paikalla, että kuultiin about puolet lämmittämässä olleen Monsteriserin keikasta. Ei ihan mun makuun se bändi, mutta onneksi illan pääesiintyjää odotellessa ehti hyvin tutustua fanituotteisiin. Kirjailtulla Viikate-logolla varustettu kravatti houkutti kovasti, mutta tällä kertaa mukaan lähti ainoastaan heijastin (Viikate-logolla totta kai) talven pimeitä iltoja valostuttamaan.

Yhdentoista jälkeen rämähti vihdoin Haaskalinnut saalistaa soimaan ja hetken kuluttua lava täyttyi Viikatteen pojista – vai pitäisiköhän tässä kohtaa puhua jo miehistä? Olin etukäteen tuumaillut, josko nyt uuden levyn myötä keikka alkaisikin Kouvostoliiton laulun säkeillä, mutta ei sentään vaan ihan entiseen malliin mentiin alku. Setti kuitenkin oli aika erilainen kuin kesän festareilla, mutta oli hienoa kuulla kerrankin vähän eri biisejä (mm. Piispa ja minä, Kaunis kotkan käsi) livenä. Ja uuden levyn kipaleet, ne olivat kyllä mahtavia liveversioinakin! Suursuosikkiani Kuu Kaakon Yllä jouduin tosin odottamaan viimeiseen asti – oli nimittäin keikan päätöskappale – eikä toista suosikkiani Äärellä avoimen maan kuultu lainkaan, mutta jälkimmäinen ei nyt ehkä olekaan se kaikista toimivin livebiisi.

Kaiken kaikkiaan oli hieno keikka, vaikka yleisöstä voisi sanoa muutaman negatiivisen sanan. Meidän ympärille sattui osumaan turhan monta liikaa alkoholia nauttinutta kuuntelijaa, mikä hieman vähensi fiilistä. En vain jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka tulevat keikoille ympäripäissään (tai juovat paikan päällä itsensä siihen kuntoon) niin että tuskin muistavat seuraavana päivänä kuulleensa livemusiikkia. Varsinkin Viikatteen keikoilla näkyy aina sellaisia yli 40-vuotiaita faneja (99-prosenttisesti miehiä), jotka örveltävät humalaisina yleisön seassa ja aiheuttavat suurta vittuuntumista kanssaihmisissä. Tai no en mä muista voi varmaksi sanoa, mutta itseä ainakin ärsyttää sellainen meininki. Jos on pakko vetää lärvit, niin sopii sitten pysyä jossain taka-alalla eikä huojua ja heilua ihmismassassa toisiin törmäillen.

Viikate @ Klubi

Kulta oli ihana ja haki meidät keskustasta yöllä, ettei tarvinnut viileässä syysyössä talsia kotiin. Tuntui muuten todella kylmältä silloin yöllä! Sisko oli meillä yökylässä ja tänään käytiin juomassa kupposet kuumaa Cup & Pint -nimisessä mestassa samalla reissulla kun oltiin vastassa siskon poikaystävää rautatieasemalla. Vaniljakaakao olisi ollut parempi kermavaahdon kera, mutta hyvältä se maistui ilmankin. Ilta vierähti serkkujen synttäreillä Liedossa, oli kiva nähdä sukulaisia taas. Kultakin kesti urheasti kaiken sen kovaäänisen kälätyksen, mitä meidän suvulla on taipumus harrastaa aina samaan tilaan päätyessämme… Ostettiin muuten serkuilta pois ylimääräiset SingStarin mikrofonit, nyt ei muuta kuin peli tai pari hankintaan ja lauleskelemaan. En mä mitään laulaa osaa, mutta joskus tuli todettua, että SingStar on ihan hauska peli laulutaidottomuudesta huolimatta.

Regina – Puutarhatrilogia [2009]

8.10.2009
23:00

This week

Ei oikeasti voi olla näin vaikeata päivittää blogia! Varsinkin kun mielessä on pyörinyt ties mitä kirjoitettavaa, luulisi päivittämisen olevan helppoa kuin mikä. Toisaalta olen alkuviikon ollut aika tiiviisti töissä, ja iltavuoro tuntuu syövän vuorokaudesta ison osan. Ennen töihin lähtöä ei ehdi tehdä paljonkaan muuta kuin herätä ja illalla kotiin tullessa taas on niin väsynyt, että jumittaa hetken jotain ennen unten maille siirtymistä. Lisäksi punkkasin pari yötä siskon hoteissa Salossa enkä pahemmin ehtinyt koneella kököttää. Tänäänkin piti mennä illaksi töihin, mutta sain heti aamusta viestin, että työvuoro on (ainakin mun kohdalla, jotkut siellä olivat olleet) peruutettu. No, sain mä tällä viikolla sentään kaksi ja puoli vuoroa tehtyä – eilen passitettiin viiden tunnin jälkeen kotiin.

Uutta korurintamalla

Sain alkuviikosta vihdoin heinä- ja elokuun työmarkkinatuet, joten tein Salossa muutamat pitkään kaivatut hankinnat. Glitterin pääkallosormusta olen ihaillut mm. Niinalla, joskaan alkuun en tiennyt oliko se kamala vai ihana vai kenties kamalan ihana. Kävin muutamaan otteeseen hiplailemassa sitä, kunnes en enää tahtonut olla ilman. Salosta oli ikävä kyllä 16 mm ehtinyt loppua, mutta kyllähän tuo 17-millinen pysyy ainakin etusormessa tai peukalossa. Toinen sormus on niin ikään Glitteristä, löytyi aleosastolta runsaan neljän euron hintaan ja Top Collection -mallistoa kun on, sain sormuksen mukaani ihanassa mustassa satiinipussukassa. Taustalla näkyy JC:n rannekoru, jota olin aiemminkin katsellut ja nyt -50 % lapulla varustettuna nappasin mukaani. Samalla kertaa ostin myös pinkin painijaselkäisen topin, joita mulla oli ennestään jo useammassa värissä ja jotka olen todennut sopivan mainiosti niin kesä- kuin talvikelilläkin. Edellä mainittujen ostosten lisäksi metsästin Onlysta käsiini juuri täydellisen kiiltävät wetlook-leggingsit, pari vuotta vanhat alennuksesta ostetut yksilöni olivat turhan löysät eivätkä enää niin kiiltävätkään. Yritin kuvata toppia ja wetlookkeja täällä näytettäväksi, mutta kamera ei suostunut yhteistyöhön pinkin värin kanssa ja valotti kuvat ihan miten sattuu. Päivän asun sentään sain kuvautettua (kiitos rakas! ♥), joten siitä näkee suurin piirtein.

Tänään iltapäivällä houkuttelin kullan mukaani kaupungille, ensin käytiin herkuttelemassa Robert’s Coffeessa täytetyllä croissantilla ja ciabattalla – oli niin hyvää! Kahvilasta seurasime keltaisia muovikasseja Hulluille Päiville, jossa oli liikaa ihmisiä mutta onneksi Daim-rakeita halvalla. Mässyjen lisäksi ostin Akateemisesta muutamalla eurolla Erlend Loen kirjan Supernaiivi, jota olen kuullut kehuttavan useaan otteeseen.

Pariskunta kahvilla

Mun poissa ollessa kulta oli ostanut jonkun vastajulkaistun tietokonepelin, jota se oli tietysti sitten hakannut yötä myöten. Nähtyäni en kyllä ihmettele, sen verran hienolta peli näytti ainakin grafiikoiden osalta. Sainpa hetken sitä katseltuani insipiraation johonkin leiskaan, saa nyt nähdä missä kohtaa mä sitä pystyn hyödyntämään. Kaikenlaista tarvitsisi tehdä, kun vain ehtisi keskittyä asiaan.

Billy Talent – III [2009]

Scroll Up